Avainsana: ruokaklassikot

Täyteläinen jauhelihagulassi

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt lienee vihdoin täyteläisten ja lämmittävien keitto-ohjeiden aika. Kun aamulla on pimeää, päivällä vaihtelevan harmaata ja iltapäivällä taas pimeää, on melko lailla hykerryttävää nautiskella kulhollinen pitkään hautunutta herkullista keittoa.

Tällä kertaa esittelen jauhelihagulassin, joka on pikaisempi versio perinteisestä pitkään haudutettavasta kokolihagulassista. Sopii tätäkin tietysti valmistaa pidemmän kaavan kautta, hauduttaminen ei koskaan ole pahasta, mutta jos gulassihammasta sattuu kolottomaan kesken arkiviikon, tämä onnistuu suhteellisen nopeallakin aikataululla.

Suosittelen ilman muuta kokeilemaan.

Gulassikeitto jauhelihasta

6 annosta

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
6 perunaa
1 punainen paprika
400 g jauhelihaa
1 rkl paprikajauhetta
ripaus valko- ja mustapippuria
(chiliä maun mukaan)
140 g tomaattipyreetä
400 g tomaattimurskaa
3 dl punaviiniä (Paremman puutteessa voit mainiosti korvata punaviinietikalla ja vedellä. Sopiva määrä lienee 2 rkl viinietikkaa 2,5 dl:n vettä.)
1 lihaliemikuutio
vettä

Tarjoiluun:
smetanaa

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi porkkanat ja perunat, suikaloi paprika.
Ruskista kattilassa ensin jauheliha, lisää sitten joukkoon sipulit ja anna kuullottua. Mausta paprikalla ja pippureilla sekä mahdollisella chilillä. Lisää joukkoon tomaattipyree, tomaattimurska, viini ja lihaliemikuutio sekä pilkotut porkkanat ja perunat. Kaada päälle sen verran vettä, että ruoka saavuttaa keittomaisen koostumuksen. Lisää lopuksi vielä paprikasuikaleet.
Hauduttele keittoa hiukan poristen, kunnes vihannekset kypsyvät. Jos aikaa riittää, anna toki hautua pidempäänkin.
Tarjoile smetanan kera.

Lindströmit ilman kikkailuja

Kirjoitettu by Kaisa

Yksi suosikkitavoistani valmistaa jauhelihapihvejä on tehdä niistä lindströmejä. Punajuuri tekee pihveistä pehmeitä ja maukkaita, ja mikä parasta, antaa niille niiden kauniin värin. Koska lähiaikoina olen tullut tehneeksi lindströmeistä erilaisia kasvisversioita – yhden erinomaisen reseptin voit kurkistaa täältä – oli pitkästä aikaa kiva tehdä ihan perinteisesti jauhelihasta. Nakkasin pihvit vielä uuniin eli siltäkin osin tein tällä kertaa helpomman kautta.

Lopputulos oli mainio. Tietysti pannulla paistettuihin pihveihin olisi saanut ihastuttavan rapean pinnan, mutta ilman sitäkin bonusta nämä maistuivat erinomaisesti. Lindströminpihvien ehdoton kumppani on paistettu sipuli, jonka tällä kertaa tein kesän ensimmäisistä vihreyttään hohkaavista nippusipuleista.

Näin. Tuiki tavallista ja niin hyvää! Kun pihvit paistuvat uunissa, ehtii rinnalle valmistaa vielä perunamuusin, jonka jälkeen ateriaklassikko alkaakin olla koossa. Suosittelen.

Lindströminpihvit

12 kpl

400 g punajuuria
1 iso (puna)sipuli
öljyä kuullottamiseen
3 rkl korppujauhoja
400 g naudanjauhelihaa
2 kananmunaa
0,5-1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 tl kuivattuja / 0,5 dl tuoreita yrttejä

Lisäksi:
paistettua sipulia
perunamuusia

Kuori ja keitä punajuuret kypsiksi. Raasta ne jäähtyneenä melko hienoksi raasteeksi. Itse tapaan yleensä kasvispihvejä tehdessä raastaa osan raastimen hienommalla ja osan karkeammalla terällä, jolloin pihveihin tulee mukava rakenne.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulisilppu pannulla öljyssä.
Sekoita kaikki ainekset niin, että syntyy tasainen massa.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin noin 12 pihviä ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla noin 25 min.

Romesco-kastike, katalonialaisten kalastajien lahja maailmalle

Kirjoitettu by Kaisa

Valikoidessani jälkeen kerran sopivaa käyttökohdetta jääkaapissa turhan panttina oleskeleville paprikoille – kauppojen hävikkihevilaatikoiden vakioasukkaille – muistin mainion paprika-asian, romesco-kastikkeen. Näinpä meillä kohta oli iso purkillinen maukasta tahnaa, joka sopii mainiosti esimerkiksi uunikasvisten ja erilaisten lihojen kumppaniksi. Vapun brunssikattauksessa se löysi niin ikään helposti paikkansa sämpylöiden päältä ja nakkien rinnalta, taisi se kruunata jokusen hodarinkin.

Siis monipuolinen klassikkokastike, joka kannattaa ilman muuta ottaa kokeiluun. Nyt, kun uudet perunat pikkuhiljaa alkavat valloittaa lautasiamme, voisi olla sopiva hetkikin. Ehkä perinteinen silli ei ole romescolle se otollisin makupari, mutta grilliruoka ja perunat aivan varmasti rakastavat tuota katalonialaisten kalastajien lahjaa maailmalle. Enpä tiedä siitä sillistäkään, onhan kastike alun alkaen ajateltu syötäväksi juuri kalan kanssa.

Romesco-kastike

6 annosta

2 punaista paprikaa
3 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kuorellisia manteleita (Jouduin korvaamaan maa- ja cashewpähkinöillä, jotka toimivat mielestäni hyvin.)
pala maalaisleipää
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl tomaattipyreetä (Määrää voisi ehkä hiukan niukentaa.)
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl tuoretta lehtipersiljaa

Halkaise paprikat, poista siemenet ja valkoiset kalvot. Nosta paprikat leivinpaperin päälle pellille kupera puoli ylöspäin. Puolita tomaatit paprikoiden viereen. Paloittele valkosipuli kasvisten lomaan ja sivele kasvikset öljyllä. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 min.
Lisää päälle kokonaiset mantelit ja murennettu leipäpala. Paahda vielä 5 min. Jäähdytä hetki.
Kumoa paahdetut ainekset monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimeen. Lisää öljy, tomaattipyree, punaviinietikka ja mausteet. Aja ainekset leikkuuterällä karkeaksi tai sileäksi makusi mukaan.
Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja.

Ihastuttavan sakea gulassi

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka paprika ei sinänsä lukeudu suosikkikasviksiini, tykkään siitä muutamassa yhteydessä. Eräs näistä on gulassi, yksi klassisista suosikkikeitoistani, jonka makuun pääsin kymmenisen vuotta sitten Budapestissä vierailtuani. Mielestäni hyvä gulassi on sakeaa ja sen liha ekstramureaa. Näin ollen, kun sekä keiton ainesosalista että valmistusprosessi ovat sangen yksinkertaisia, ainoa jota sen valmistukseen oikeastaan tarvitaan, on aika. Kun liha saa porista kattilassa ajan kanssa, on lopputulos niin maukas kuin mureakin.

Tässä siis oiva resepti kiireettömään päivään – eikä sen päivän toki kiireetönkään tarvitse olla, kattila ja liesihän ne homman hoitavat. Gulassin voi sitä paitsi hyvin keittää valmiiksi jo edellisenä päivänä, se ei lämmittämisestä pahastu, pikemminkin päinvastoin. Ja oikein mainio alkuruokakin tämä pienenä annoksena on, kuten Budapestissä liki joka ilta tuli todettua. Kun edellä mainittuun lisätään vielä se, että pienellä tai suurella chililisällä jokainen voi säätää keiton voimakkuusastetta itselleen sopivaksi, lienee reseptiä helppo suositella. Siis suosittelen.

Gulassikeitto

4 annosta

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g kuutioitua naudan keittolihaa
1,5 rkl voita tai öljyä
1 rkl vehnäjauhoja
2 rkl paprikajauhetta
0,5 tl mustapippuria
8 dl vettä
1,5 lihaliemikuutiota
6 keskikokoista perunaa
2 paprikaa
400 g kokonaisia kuorittuja tomaatteja
1 rkl tomaattipyreetä
(suolaa)

Tarjoiluun:
smetanaa
persiljaa

Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet.
Ruskista lihakuutiot kuumassa rasvassa kattilan pohjalla.
Lisää kattilaan sipulit ja kuullota hetki.
Sekoita joukkoon vehnäjauhot, paprikajauhe ja mustapippuri.
Kaada päälle 5 dl vettä ja lisää liemikuutiot.
Hauduta keittoa kannen alla miedolla lämmöllä noin 1,5-2 tuntia, kunnes liha alkaa olla mureaa.
Kuori ja lohko perunat. Puhdista ja suikaloi paprikat.
Lisää kasvikset ja loppu vesi kattilaan. Anna kiehua edelleen noin 10 min.
Lisää lopuksi kuoritut tomaatit liemineen sekä tomaattipyree.
Jatka kypsennystä vielä noin 10 min.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile pinnalle hienonnetun persiljan ja smetanasilmän kera.

Klassinen lohilaatikko

Kirjoitettu by Kaisa

Klassinen lohilaatikko sopii melko lailla moneen hetkeen, niin arkeen kuin juhlaankin. Kun kaiken muun hyvän lisäksi se on vielä erityisen helppo valmistaa ja maistuu mainiosti ainakin meidän jälkikasvullemme, pidän tätä yhtenä varmoista lohivalinnoista, jonka aineksetkin useimmiten löytyvät kotoa.

Resepti, jota tällä kertaa tulin silmäilleeksi oli peräisin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä ja nimetty legendaarisen ruokatoimittaja Anna-Maija Tantun mukaan. Ja olihan tämä hyvää; siitäkin huolimatta, että söimme laatikkoa ihan sellaisenaan, ilman voisulaa tai ruskistettua voita ja muna-maidon maitokin vaihtui kevytmaitoon reseptissä suositellun täysmaidon sijaan.

Oleellista on kuullottaa sipulit ennen vuokaan laittamista ja näin taittaa niiden karvaus. Tähän kannattaa siis uhrata hiukan aikaa. Lisäksi ainakin meillä suorastaan kinasteltiin pinnan mukavasti kärähtäneistä paloista, joten laatikkoa kannattaa pitää uunissa riittävän pitkään, niin että sen pinta paahtuu kunnolla.

Tämä klassikko on maineensa ansainnut.

IMG_5094

Klassinen lohilaatikko

400 g ruodotonta, nahatonta lohifileetä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 sipuli
1 kg perunoita
1-2 rkl voita vuoan voiteluun
1 nippu tilliä

Muna-maito:
2 dl kermaa
2 dl (täys)maitoa
2 kananmunaa
suolaa
valkopippuria

(Tarjoiluun:
sulatettua voita)

IMG_5089

Ripottele kalafileelle suolaa ja sokeria. Anna maustua sen aikaa kun valmistelet sipulin ja perunat.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia voissa keskilämmöllä noin 10-15 min. kunnes sipuli muuttuu ensin läpikuultavaksi, sitten kullankeltaiseksi.
Sipulin kypsyessä kuori ja viipaloi perunat ohuiksi, noin puolen sentin viipaleiksi. Laita viipaleet kylmään veteen, että ne eivät tummu. Laita perunaviipaleet lävikköön ja huuhtaise tärkkelys pois kylmällä vedellä. Valuta.
Viipaloi lohi noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita muna-maidon ainekset keskenään.
Voitele laakea, reilun kokoinen uunivuoka (vetoisuus noin 3 l). Lado puolet perunoista vuoan pohjalle. Levitä päälle kuullotettu sipuli, lohiviipaleet ja reilu kerros silputtua tilliä. Kaada puolet muna-maidosta päälle. Lado vuokaan seuraavaksi loput perunaviipaleet. Kaada päällimmäiseksi loppu muna-maito.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 1,5 h. Kokeile kypsyyttä välillä, sillä uunien lämpötiloissa on eroja, ja ruoka saattaa kypsyä nopeamminkin.
(Tarjoile halutessasi sulatetun voin kera.)

Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon

Kirjoitettu by Kaisa

Sini Visa: Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon
Tammi, 2016

kansi_kinuskikissataikoo_v08.inddSini Visa eli tuttavallisemmin Kinuskikissa on kuulunut jo vuosia luottoleipureihini. Syystä tai toisesta hänen kirjansa ovat kuitenkin jääneet minulta pitkälti huomioimatta, olen keskittynyt häneen blogistina. Joitakin aikoja sitten kuitenkin törmäsin hänen uusimpaan kirjamuotoiseen teokseensa, Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon, ja innostuin toden teolla. Idea siitä, että kaikkien tuntemat herkut toteutetaan toisella tavalla, sekoitetaan leivonnaiset ja leivontatekniikat keskenään on minusta herkullinen, innovatiivisuudessaan omaa luokkaansa, enkä muista kenenkään muun tehneen vastaavaa, ainakaan aiheesta kokonaista kirjaa.

Jotta ajatus tulisi paremmin selitetyksi annan muutaman esimerkin: kaneliässät Kinuskikissa leipoo pulliksi, jaffakeksit piirakaksi, laskiaispullat kakuksi ja minttu- sekä metrilakut leivoksiksi. Dominoista ja korvapuusteista tehdään muffinsseja, kakkupalat tarjoillaan konvehteina ja teoksen loppuosan suolainen tarjonta esittelee muiden muassa Toast Skagen -voileipäkakun, hampurilaispiirakan ja suolaiset lusikkaleivät. Mielenkiintoisia ideoita on sen verran, että tästä opuksesta on todella vaikea irrottaa näppejään, saatikka valita toteutuksen kohdetta.

Reseptien lisäksi kirja sisältää parinkymmenen sivun mittaisen koristelutekniikoita ja vinkkejä esittelevän osion, jossa pääpaino on selkein kuvin varustetussa koristeluohjeistuksessa.

Tämän laajemmin teosta taitaa olla turha lähteä sanallisesti kuvailemaan, kehotan tarttumaan siihen itse, sillä uskaltaisinpa väittää, että on sangen haastavaa, jos ei jopa mahdotonta, löytää leivontakärpäsen puraisemaa, joka ei kokisi mielenkiintoa lähteä toteuttamaan vähintään muutamaa tämän kirjan antamista ideoista. Itse tartuin ensitöikseni leivontatassuineni Murueskimo– sekä pizzakakkuihin, joista kumpainenkin tuotti sangen miellyttävän lopputuloksen. Seuraavaksi aion kokeilla Kiss-Kiss-torttua, jossa Fazerin parhaiden ehdoton suosikkini, Kiss-Kiss-karkki, taiotaan kääretortun muotoon.

Taikapölyllä maustettuja leivontahetkiä toivotellen.

Amerikan keittokirja

Kirjoitettu by Kaisa

Caroline Bretherton & Elena Rosemond-Hoerr: Amerikan keittokirja
amerikan_keittokirjaDocendo, 2014
Suom. Carla-Rose Häkkinen
The American Cookbook : A fresh take on classic recipes, Dorling Kindersley, 2014

Kun vielä joitakin aikoja sitten ajattelin amerikkalaista – ja nyt puhutaan Yhdysvalloista – ruokakulttuuria, en osannut luetteloida siihen lukeutuvia asioita kovinkaan laajasti. Lähinnä mieleen nousivat uppopaistaminen sekä grillaaminen, browniet ja donitsit, majoneesi ja maapähkinävoi sekä tietysti itse iso H, hampurilainen, ranskalaisia ja muita ”herkkuja” unohtamatta. Vaan eivätpä nouse enää, ainakaan pelkästään.

Jo ennen nyt käsillä olevaa teosta olen pikku hiljaa tutustunut Yhdysvaltojen keittiöön hieman syvällisemmin – ja löytänyt itseni mitä erilaisimmista makumaailmoista; hyvistä ja huonoista, yllättävistä ja ennalta-arvattavista. Joka tapauksessa niin makujen kuin raaka-aineiden ja valmistustapojenkin kirjo on laaja, tosin mitäpä muutakaan näin asukkailtaan monenkirjavalta maalta odottaisi.

Amerikan keittokirja esittelee maan makuja sangen monipuolisesti. Mannerta kierretään ilmansuunta ilmansuunnalta alueiden keskeisiä ruokia ja makuja läpikäyden. Reseptejä löytyy niin alkupaloille, keitoille kuin salaateillekin, aamiaisille ja välipaloille, pääruoille ja lisäkkeille, jälkiruokia, leivonnaisia, makeisia ja säilykkeitä poissulkematta. On klassikkoja ja uusia innovaatioita, vaihtoehtoisia toteutustapoja ja tietoiskuja sekä tarinoita makujen menneisyydestä.

Käytännön kokemuksesta: reseptit ovat helppotekoisia ja ainekset helposti saatavilla. Ensimmäisenä valmistuksen alle pääsi klassikkojen klassikko ”mac ’n’ cheese”, jonka teimme raikastettuna versiona kirjan vaihtoehtoisen tavan mukaan. Lopputulos oli vallan maukas, me tosin nautimme juustomakaronimme lisäkkeenä, ihan pääruoaksi emme kyseistä ruokalajia kokeneet. Toisella kerralla paistoimme perinteisiä jauhelihapihvejä, jotka mutustelimme muiden lisäkkeiden rinnalla, emme kirjan tapaan osana hampurilaisia. Toimivat hyvin sekä meidän tavallamme että varmasti myös purilaistyyliin. Tähän mennessä viimeisin kokeilu, suklainen leipävanukas, sitä vastoin kalpeni oman ikisuosikkimme, pappilan hätävaran, rinnalla.

Kaiken kaikkiaan suosituksen arvoinen keittokirja. Toki sitä uppopaistamista ja maapähkinävoitakin näissä ohjeissa harrastetaan, mutta nuo ohjeet voi sivuuttaa, mikäli murkinan sukelluttaminen öljyastiaan tai maapähkinä makuelämyksenä eivät tunnu niiltä omimmista omimmilta. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.