Pohjolan ruokavalio

Soili Soisalo & Eeva Voutilainen: Pohjolan ruokavalio 
Uudistettu laitos teoksesta Mustikka, ruis ja rypsi : voimaruokaa Suomesta vuodelta 2010
Otava, 2010, 2015

Pohjolan-ruokavalio-kansiPohjolan ruokavalio on tietoteos, joka julistaa ehdotonta lähi- ja sesonkiruokailun ilosanomaa. Siis varmasti monen mieleen ottaen huomioon, että yhä useammat niin yksityiset kuluttajat kuin ravintolatkin pyrkivät valinnoillaan sekä vaikuttamaan jättämäänsä hiilijalanjälkeen että suosimaan kotimaista. Kutsunkin käsillä olevaa opusta mieluummin tieto- kuin yksinomaan keittokirjaksi, sillä sen himpun alle kaksisataa sivua käsittävät noin sata sivua reseptejä ja sata sivua terveelliseen ruokavalioon liittyvää ravitsemustietoutta.

Itseni kaltaiselle tavallisen terveellistä ruokavaliota läpi elämäni noudattaneelle ruokailijalle kirjan neuvot lautasmalleineen sekä kasvisten, kalan ja maidon suosimisineen olivat melko itsestäänselviä, mutta toki sain kirjan opeista myös jotakin uutta itselleni. Esimerkiksi uskoni maineekkaasta oliiviöljystä sinä terveellisyyden perikuvana kääntyi päälaelleen; se parempi vaihtoehto onkin kotimainen rypsi.

Entäpä kirjan reseptiosio? Vaikka teos luonnollisesti kulkee myös ruoanvalmistusohjeidensa osalta kasvispainotteisuus johtotähtenään, sisältää se reseptejä myös liha- ja kalaruokiin. Pääruokien ohella esille pääsevät salaatit ja muut lisäkkeet, suolaiset ja makeat leivonnaiset, puurot, jälkiruoat ja juomat. Ohjeet ovat kuitenkin melko arkisia ja taustalla loistaa kokonaisvaltainen terveellisyys. Itse olen testannut vasta punajuuripiirakkaa, mutta löytänyt useita varmasti kokeiluun päätyviä ideoita, esimerkiksi sieni-kaalikääryleet ja punajuurilasagne joitakin mainitakseni.

Tätä kirjaa voin siis suositella ja kaikin puolin sangen puhtain omatunnoin. Erityisesti se sopii tavalliseen arkiruoanlaittoon sekä niille, jotka kaipaavat mahdollista kohennusta ruokavalioonsa terveellisin reseptein sekä muine neuvoin. Siis oivallista vastapainoa tämän päivän yltäkylläisyyteen sekä kaiken maailman keittiökikkailuun. Sillä eihän kukaan aina halua arkinen olla – tai terveellinen…

Metsän makuja

Kati Nappa & Simo Moisio: Metsän makuja 
Otava 2005, 2015

METSÄN MAKUJAMetsän makuja on teos, joka sopii monenlaiselle käyttäjälle. Niin niille, jotka nauttivat metsistä marjan- ja sienenmetsästysretkineen kuin niille, jotka mieluummin hankkivat nuo metsiemme aarteet valmiiksi kerättyinä kaupoista tai toreilta. Myöskään erityisiä ruoanlaittotaitoja ei tarvita, sillä ohjeista valtaosa on helppoja sekä yksinkertaisia. Lisäksi kirja sisältää huomattavan laajasti tietoa niin marjojen ja sienten sisältämistä vitamiineista kuin niiden hyödyistä muutenkin keruu-, säilöntä- ja käsittelyvinkkejä unohtamatta, joten lähes yhtä lailla kuin keittokirjana sitä voi pitää terveellisyydestä täyteläisenä tietokirjana. Tutuiksi tulevat puolukka, mustikka, vadelma, karpalo, lakka, juolukka, pihlajanmarja, tyrni sekä variksenmarja, lähes kaksikymmentä ruokasientä ja muutama luonnonyrtti.

Mitä kirjan reseptiikkoihin tulee, niitä tutkaillessa on mielenkiintoista huomata, kuinka erityyppisiin ruokiin samatkin marjat sopivat mainiosti. Ohjeita löytyy aina aamu- ja välipaloista kokonaisiin aterioihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Siis sangen kattavaa.

Enemmän kuin monikaan muu keittokirja Metsän makuja pistää ajattelemaan. Me suomalaiset olemme erittäin etuoikeutettuja asuessamme täällä marjametsien keskellä, jossa hyvänä vuonna yksin puolukkaa kasvaa sata kiloa jokaiselle meistä. Kuitenkin terveellisyydessään kullankalliiden metsämarjojen käyttömme hedelmiin ja hedelmävalmisteisiin nähden on sangen pientä, vain noin kymmenesosan luokkaa. Kun marjoja suositellaan syötäväksi 100 grammaa päivittäin, joka vuositasolla tarkoittaisi 36 kiloa, suomalainen jää keskimäärin 8,3 kiloon. Myös itse tunnen piston sydämessäni, kun koko satoajan olen jälleen suunnitellut marjanpoimintaretkeä, joka on kuitenkin jäänyt toteutumatta – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. No, ensi vuonna teen parannuksen – ja tänä vuonna monta retkeä kaupan pakastealtaalle. Ja onhan minulla sellainen ahkerasti marjastava äitikin…

Käytännön kokemusta reseptien osalta minulla on teoksesta vielä niukasti. Kokeiluun ovat ehtineet ainoastaan punainen tuorepuuro sekä mantelikuorrutetut puolukkamuffinssit. Molemmat löytyivät ensimmäisestä, eli puolukkaluvusta, joten mielenkiintoista tehtävää kirjan parissa riittää varmasti pitkään.

Suosittelen suuresti, sekä Metsän makuja -teosta että itse metsääkin. Olen iloinen, että perehdyin tähän kirjaan.