Ihan oikeasti maukasta pakastekalaa; uuniseitiä papujen ja sienten kera

Seiti jos mikä, on kala, joka herättää varmuudella mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan. Itse kuulun niihin, jotka pitävät sitä ihan hyvänä vaihtoehtona. Raaka-aineena, jota on helppo pitää pakastimessa vähän niin kuin hätävarana ja käyttää silloin, kun muuta kalaa ei syystä tai toisesta ole saatavilla. Tai sitten varta vasten valmistaa jotakin juuri seitistä, kuten kotitekoisia kalapuikkoja.

Kun vielä joitakin aikoja sitten sain varmistuksen sille, että pakastekala on lisäksi terveellistä, sillä kalan vitamiinit ja kivennäisaineet kestävät hyvin pakastusta, vakuutuin entistä enemmän siitä, että pakastealtaan huokeita eväkkäitä parjataan aivan suotta. Ja valitessaan MSC-merkittyä seitiä, voi sitä kaiken muun lisäksi syödä hyvillä mielin tiedostaen, ettei maailman meriä kalasteta siltä tyhjiksi.

Nyt valmistamani uuniseiti sai innostuksensa joitakin aikoja sitten valmistamastani uunilohesta, jonka pinnalle kokosin maittavan kastikkeen herneistä sekä herkkusienistä. Tällä kertaa herneet vaihtuivat vihreisiin papuihin, mutta muuten ruoka valmistui pitkälti samalla kaavalla. Tykkäsin seitivaihtoehdosta paljon, se nousi hienosti lohen rinnalle, oli omalla tavallaan ainakin yhtä hyvää, kevyempää.

IMG_6830-2

Siis suosittelen kokeilemaan. Ja jos seiti ei kerta kaikkiaan innosta, resepti lohiversioon löytyy täältä.

Uuniseiti vihreiden papujen ja herkkusienten kera

4 annosta

400 g seitiä
suolaa
sitruunapippuria
1 nippu tilliä
200 g tuoreita herkkusieniä
puolikas purjosipuli
1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
200 g vihreitä papuja
2 dl (maustettua) ruokakermaa

Anna seitin sulaa hieman ja nosta se uunivuokaan. Mausta suolalla sekä sitruunapippurilla. Ripottele päälle runsaasti hienonnettua tilliä.
Viipaloi sienet. Huuhdo purjosipuli ja leikkaa se renkaiksi.
Kuumenna öljy pannussa ja lisää sienet, purjosipuli ja pavut. Hauduta niitä jonkin aikaa, kunnes sienistä on neste haihtunut ja purjosipuli on hieman pehmennyt. Kaada joukkoon ruokakerma, kiehauta seos ja kaada se kalan päälle vuokaan.
Kypsennä 175-asteisessa uunissa 30-45 min. sen mukaan, kuinka jäinen kala on uuniin laitettaessa.

Mereltä, maalta ja metsästä; uunilohta herneiden ja sienten kera

Uunilohi, tuo kotiruokien kestoklassikko, on varmasti niin ikään Kotikolossamme se tyypillisin kalavieras. Helppoa ja hyvää, variaatioissaan vallattoman monipuolista, ja mikä tärkeintä, aina terveellistä superfoodia.

Näinpä siis teki mieli esitellä teillekin seuraava uunilohiresepti, johon niin minä kuin jälkikasvummekin ihastuimme suunnattomasti. Tosin hieman eri syistä; minä sienten, lapset herneiden takia.

Siis suosittelen kokeilemaan; helppoja herkullisuuksia lienee tuskin testilistalla koskaan liikaa.

IMG_6591-2

Uunilohi herneiden ja sienten kera

4 annosta

600 g lohi- tai kirjolohifileetä
mineraalisuolaa
sitruunapippuria
1 nippu tilliä
200 g tuoreita herkkusieniä
puolikas purjosipuli
1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
200 g pakasteherneitä
2,5 dl (maustettua) ruokakermaa

Mausta lohifilee mineraalisuolalla sekä sitruunapippurilla ja pane se uunivuokaan. Ripottele päälle runsaasti hienonnettua tilliä.
Viipaloi sienet. Huuhdo purjosipuli ja leikkaa se renkaiksi.
Kuumenna öljy pannussa ja lisää sienet, purjosipuli ja herneet. Hauduta niitä jonkin aikaa, kunnes sienistä on neste haihtunut ja purjosipuli on hieman pehmennyt. Kaada joukkoon ruokakerma, kiehauta seos ja kaada se kalan päälle vuokaan.
Kypsennä kalaa 200-asteisessa uunissa 20-30 min. kalapalan paksuudesta riippuen.

Kaali + sieni = kaalikääryle vailla vertaa

IMG_6167Minä olen kaalin ystävä. Pidän kaalista melkein muodossa kuin muodossa, miltei lajista huolimatta. (No, kiinankaali saakoon jäädä toisten syötäväksi.) Keräkaalia popsin usein ihan sellaisenaan, parsakaali, ruusukaali ja kukkakaali maistuvat myöskin ilman sen kummempia kommervenkkejä – tosin keitettyinä. Erilaiset kaaliruoat, kuten kaalilaatikko ja -keitto miellyttävät myös makuaistiani ja muistuipa taas mieleeni yksi lapsuudenkotini klassikoista, kaalipata, jonka olimme nimenneet syystä tai toisesta ”liukkaaksi ruoaksi”. Hmm, täytyypä palata liukkaaseen ruokaan jokunen kerta uudelleen…

Yksi on kuitenkin ylitse muiden, kaalikääryleet. Nuo ihastuttavat rullat, jotka varmasti asettaisin listalleni, mikäli parhaimmista kotiruoista puhuttaisiin. Koskaan aiemmin en ole niitä kuitenkaan omassa kotikeittiössäni valmistanut ja syitä tähän taitaa olla kaksi: ensinnäkään kaalikääryleet eivät kuulu Aleksin listalle laisinkaan, toiseksi ne ovat tuntuneet jotenkin vaivalloiselta toteuttaa – vaikka eihän meillä muutenkaan ruoanlaittoon kulutetussa ajassa säästellä, pikemminkin päinvastoin…

Mutta: vihdoinkin päätin ottaa härkää sarvista ja toteuttaa kaalikäärylesuunnitelmani ja koska joka tapauksessa tiesin, että saan nautiskella lopputuloksesta itsekseni, tai sain minä ruokaseuraa ystävästäni, tein kaikkia Aleksin ruoanlaittotaiteen sääntöjä vastaan ja täytin kääryleet sienillä. Sienet ja kaali, mikä täydellinen yhdistelmä.

Myönnettäköön, että eivät nämä todellakaan mitään pikaruokaa ole, mutta suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan. Maku oli kerrassaan kohdallaan. Valmistusprosessi oli mukavaa piperrystä, joskin sitä hankaloitti hiukan tarpeeksi suuren kattilan puuttuminen. Lisäksi uskon, että alkuperäisessä reseptissä suositeltu savoijinkaali olisi ollut huomattavasti helpompi tähän tapaan käsiteltäväksi, mutta joutuessani tällä kertaa turvautumaan lähikaupan valikoimaan, valmistin kääryleeni valkokaalista.

Täytettä minulla ainakin jäi hurjasti yli, mutta tämä voi johtua siitä, että sain kaalista irroteltua etukäteen vain 12 lehteä. Täyte olisi varmasti riittänyt miltei 20 kääryleeseen eli suositan kokeilemaan savoijinkaalilla, josta lehdet varmasti irtoavat sulavammin ja teen näin seuraavalla kerralla itsekin – ja seuraavaa kertaa en aio odottaa ehkä kovinkaan pitkään. Ylimääräinen täyte ei tosin minua haitannut, tein siitä lounasannoksia keitettyjen kasvisten rinnalla popsittavaksi.

IMG_6187Reseptistä, jota käytin pienin muunnoksin, kiitän Epätrendikästä ruokablogia ja kumppaniksi kääryleille suosittelen esimerkiksi puolukka-punasipulihilloketta.

Askartelun iloa!

P.S. Kääryleitä on järkevä valmistaa kerralla aimo annos, sillä ne vain paranevat, kun syömisen jättää seuraavaan päivään ja lämmittää ne voissa paistinpannulla. Loput sitten pakastimeen odottelemaan.

Sienitäytteiset kaalikääryleet

noin 20 kpl

IMG_61801 savoijinkaali / valkokaali
vettä
suolaa
1 iso sipuli
1 rkl voita
1 dl ohrasuurimoita
1 lihaliemikuutio (itse käytin kasvislientä)
250 g suolarouskuja
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
0,75 tl suolaa
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
0,25 tl mustapippuria rouheena

Lisäksi:
voita
tummaa siirappia
liha- / kasvislientä

Keitä ohrasuurimot kypsiksi kasvis- / lihaliemessä ja anna jäähtyä. Kuori sipuli, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja kuullota pienessä määrässä voita.
Irrota savoijinkaalista niin paljon isoja lehtiä kuin siitä sopivasti irtoaa. Kaiverra samalla kaalin kova kantaosa pois. Keitä lehtiä isossa kattilassa runsaalla suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia kunnes lehdet hiukan pehmenevät. Valuta kaalinlehdet ja ohenna varovasti niiden lehtiruoti (varo ettei kaalinlehtiin tule reikiä). Keitä loput kaalin sisuksesta pehmeäksi ja leikkaa kohtalaisen hienoksi.
Huom! Mikäli kuitenkin käytät keräkaalia, lienee seuraava valmistustapa parempi: Koverra kaalista kanta pois. Nosta kaali kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Irrota kaalista lehtiä sitä mukaan, kun ne pehmenevät. Jäähdytä lehdet kylmässä vedessä ja nosta ne keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Säästä keitinliemi. Valuta loput kypsästä kaalista ja pilko hienoksi.
Hienonna sienet sekä yrtit pieneksi silpuksi.
(Tee kattilaan noin puoli litraa kasvis-/ lihalientä käyttäen kaalin keitinvettä sekä liemikuutiota. Tätä lientä käytetään kääryleiden valelemiseen uunissa.) Itse valelin kääryleitä ainoastaan kaalin keitinliemellä ja sekin mielestäni toimi hyvin.
Sekoita keskenään kaikki täytteen ainekset ja tarkista maku.
Kääri jokaisen kaalinlehden sisälle sopiva lusikallinen täytettä ja aseta kääryleet voideltuun uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Tee mahdollisimman tiukkoja kääryleitä, sillä löysät tuppaavat aukeamaan paistettaessa.
Valuta päälle siirappia ja sinne tänne muutama voinokare. Kypsennä kääryleitä uunissa 200 asteessa noin tunti. Valele kuumalla liemellä muutaman kerran paiston aikana.
Tarjoile (paistinpannulla voissa lämmitettynä seuraavana päivänä) esimerkiksi puolukka-punasipulihillokkeen kera.

Metsän makuja

Kati Nappa & Simo Moisio: Metsän makuja 
Otava 2005, 2015

METSÄN MAKUJAMetsän makuja on teos, joka sopii monenlaiselle käyttäjälle. Niin niille, jotka nauttivat metsistä marjan- ja sienenmetsästysretkineen kuin niille, jotka mieluummin hankkivat nuo metsiemme aarteet valmiiksi kerättyinä kaupoista tai toreilta. Myöskään erityisiä ruoanlaittotaitoja ei tarvita, sillä ohjeista valtaosa on helppoja sekä yksinkertaisia. Lisäksi kirja sisältää huomattavan laajasti tietoa niin marjojen ja sienten sisältämistä vitamiineista kuin niiden hyödyistä muutenkin keruu-, säilöntä- ja käsittelyvinkkejä unohtamatta, joten lähes yhtä lailla kuin keittokirjana sitä voi pitää terveellisyydestä täyteläisenä tietokirjana. Tutuiksi tulevat puolukka, mustikka, vadelma, karpalo, lakka, juolukka, pihlajanmarja, tyrni sekä variksenmarja, lähes kaksikymmentä ruokasientä ja muutama luonnonyrtti.

Mitä kirjan reseptiikkoihin tulee, niitä tutkaillessa on mielenkiintoista huomata, kuinka erityyppisiin ruokiin samatkin marjat sopivat mainiosti. Ohjeita löytyy aina aamu- ja välipaloista kokonaisiin aterioihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Siis sangen kattavaa.

Enemmän kuin monikaan muu keittokirja Metsän makuja pistää ajattelemaan. Me suomalaiset olemme erittäin etuoikeutettuja asuessamme täällä marjametsien keskellä, jossa hyvänä vuonna yksin puolukkaa kasvaa sata kiloa jokaiselle meistä. Kuitenkin terveellisyydessään kullankalliiden metsämarjojen käyttömme hedelmiin ja hedelmävalmisteisiin nähden on sangen pientä, vain noin kymmenesosan luokkaa. Kun marjoja suositellaan syötäväksi 100 grammaa päivittäin, joka vuositasolla tarkoittaisi 36 kiloa, suomalainen jää keskimäärin 8,3 kiloon. Myös itse tunnen piston sydämessäni, kun koko satoajan olen jälleen suunnitellut marjanpoimintaretkeä, joka on kuitenkin jäänyt toteutumatta – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa. No, ensi vuonna teen parannuksen – ja tänä vuonna monta retkeä kaupan pakastealtaalle. Ja onhan minulla sellainen ahkerasti marjastava äitikin…

Käytännön kokemusta reseptien osalta minulla on teoksesta vielä niukasti. Kokeiluun ovat ehtineet ainoastaan punainen tuorepuuro sekä mantelikuorrutetut puolukkamuffinssit. Molemmat löytyivät ensimmäisestä, eli puolukkaluvusta, joten mielenkiintoista tehtävää kirjan parissa riittää varmasti pitkään.

Suosittelen suuresti, sekä Metsän makuja -teosta että itse metsääkin. Olen iloinen, että perehdyin tähän kirjaan.