Tunnelmallinen lukutoukka osa 7: Uneton Jänö

Alkanut kirjavuosi vyöryy näinä päivinä päälle. Uutuuksia satelee, harva se päivä posti tuo aina niin ihanan ja yllättävän kirjapaketin. Oi voi, on tämä kirjavinkkailu ehdottomasti rakkaimpia harrastuksiani.

Tällä kertaa kerron teille kuvakirjasta, joka jätti minuun jäljen erityisesti kauneudellaan. Ei tarinakaan hullumpi ole, joten suositukseni on monialainen. Iltasatukirjana teos lienee oikeimmalla paikallaan.

uneton-janoNora Surojegin: Uneton Jänö
Minerva, 2018

Uneton Jänö on tarina siitä, kuinka Jänön uneton yö muuttuu omalaatuiseksi metsästysmatkaksi. Tuolla öisellä matkallaan Jänö metsästää, mitäpäs muutakaan kuin unta. On nimittäin päässyt käymään niin, että tuo retale on piiloutunut, piiloutunut pahemman kerran. Kotikonstit kokeiltuaan Jänö tuumii unen karanneen kuuhun. Alkaa matka avaruuteen, unenpalasia noukkimaan. Sitten tapahtuukin jotain omituista – ja taitaapa se unikin lopulta löytyä.

Nora Surojeginin piirrosjälki on kaunista, monet sivujen kuvista ottaisin mielellään koristamaan oman taapertajamme huonetta. Pidin myös teoksen tarinasta, eikä kielen riimimäisyyskään tällä kertaa häirinnyt. Tuli tunne, että Surojeginin muihinkin teoksiin olisi päästävä käsiksi.

Teemana nukkuminen sekä erityisesti siihen liittyvät ongelmat ovat lasten kuvakirjoissa sangen yleinen aihealue, mutta siitä viis; nukkuuhan meistä jokainen kolmasosan elämästään ja eri tavoin unen kanssa taistelevia löytyy ihmisistä aivan liikaakin. Miksipä emme siis keskustelisi aiheesta jo aivan pientenkin nukkujien kanssa.

Oiva satukirja, oivallisimmillaan ehkäpä iltasadun asemassa.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 1: En saa unta!

Tunnelmallisten makujen lisäksi olen joitakin vuosia pitänyt myös Kirjallisia kosketuksia -kirjablogia. Jo pidempään minun on kuitenkin täytynyt uhrata kaikki liikenevä blogiaika Tunnelmallisille, joten syntyi ajatus tuoda blogit yhteen. Onhan Tunnelmallisista muutenkin kehittynyt enemmän ja vähemmän myös eräänlainen ikkuna Kotikoloon ja koska niin ikään kirjat ovat suuri osa elämääni, miksi ne eivät sopisi tännekin. ”Oikea” lukeminenhan minulla on tosin tällä hetkellä jäänyt minimiin, mutta lastenkirjoja en voi vastustaa, joten ainakin niitä tulen toukkana tunnelmoimaan. Katsotaan.

Tässä joka tapauksessa ensimmäinen lajiaan.

en-saa-untaOwen Hart: En saa unta!
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Terhi Leskinen
I Can’t Sleep!
Little Tiger Press, 2017
Kuvitus: Caroline Pedler

En saa unta! on klassinen unenmetsästys -tarina. Loikkiva lohi -laivalla Myyrä turhautuu tilanteeseensa, hipsii Hiiren hyttiin ja pian ystävykset alkavat yhdessä etsiä ratkaisua Myyrän unettomuuteen. Mutta: satu on liian lyhyt, sitten liian pelottava, Hiiren hytti on liian pimeä, sitten liian valoisa, seuraavaksi Myyrälle tulee kylmä ja sen jälkeen tietysti kuuma, kunnes yhtäkkiä on ihan hiljaista… Mutta eipä ole kovinkaan kauan, sillä nyt uni juoksee karkuun Hiireltä – vaikkakin aivan toisenlaisesta syystä.

Erilaiset nukkumiseen liittyvät hankaluudet ovat osa monien ihmisten elämää. Vauvavuonna unen kanssa tavalla tai toisella temppuilevat varmasti miltei kaikki, tämän kirjan kuvailemat nukahtamisvaikeudet konkretisoituvat sitten vähän vanhempien lasten kohdalla, kun sanat tulevat mukaan kuvioon. Toki aikuisillakin on paljon erilaisia uneen liittyviä ongelmia, mutta niitä tuskin kannattaa tässä tuoda esille. Koska unen kiinniottaminen joka tapauksessa on silloin tällöin vaikeaa, on tästä aiheesta tehty paljon kuvakirjoja. Usein niissä toki mennään melko pitkälle, kuten tälläkin kertaa, kun Hiiri ehtii yhden nukahtamisprosessin aikana kaiken muun tohinan lisäksi askarrella yövalon ja sisustaa asuntonsa uudelleen. No, liioittelu kuuluu asiaan, eihän tämä muuten olisi sen kummempi tarina ollenkaan.

Myyrän ja Hiiren yöllinen tarina on suosituksen arvoinen. Vaikka Caroline Pedlerin kuvitus onkin ihan söpö, ei se kuitenkaan yllä viime vuonna suomennetun Pää tyynyyn! -teoksen Benji Daviesin aivan ihastuttavalle tasolle. Toisaalta Davies onkin ehkä se tämän hetken suosikkikuvittajani.

Perheemme pikku lukijaa Myyrä nauratti, joten suositus hänenkin suunnaltaan.