Matkailu avartaa osa 8: Argentiina

Tavoitteeni vierailla jokaisessa maailman itsenäisessä valtiossa maalle tyypillistä ruokaa valmistaen on jälleen yhtä askelta valmiimpi. Homma siis edistyy ja tällä tahdilla valmista pitäisi tulla noin 148 vuoden kuluttua. No, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Niin tai näin, ensimmäinen Etelä-Amerikkaan sijoittuvista kohteistani on tietysti Argentiina. Minulle maan ruokakulttuuri tuo mieleen lähinnä naudanlihan ja viinin. Väärässä en tässä olekaan, josta kertonee esimerkiksi se, että Argentiinassa naudanlihaa syödään vuodessa henkeä kohden 74 kiloa, joka on maailman ehdotonta huippua. Eurooppalaisten maahanmuuton myötä kulinaristisia vaikutteita on tullut erityisesti Italiasta ja Espanjasta. Kotiruoka onkin monin tavoin välimerellistä, joskin ravintoloissa tarjoillaan enemmän Keski-Amerikalle tyypillistä ruokaa.

Minun valintani on locro, tuhti pataruoka, jota pidetään yhtenä Argentiinan kansallisruoista. Toukokuun 25. päivänä sitä tarjoillaan monissa perheissä Toukokuun vallankumouksen juhlistamisen kunniaksi. Heti alkuun todettakoon, että minun locroni ei ole autenttista. Oikeanlaista locroa valmistaakseen olisi nimittäin käytettävä tiettyä, ”papa chola” -nimistä perunalajiketta sekä erityisellä tavalla käsiteltyjä maissinjyviä, joita alueen ulkopuolelta ei ole mahdollista löytää. Uskon kuitenkin, että vaikka maissini olivatkin väärin käsiteltyjä ja juurekset reseptistä poikkeavia, sain kyhäelmälläni melko lailla oikean kuvan siitä, mitä locro on. Paljon ainesosia, paljon lihaa ja melko paljon makuakin – vaikka totta puhuakseni pitkälle valmistusvaiheen loppuun saakka olin melko lailla sitä mieltä, että padasta tuskin tulisi kovinkaan kummoista. Monien pataruokien tapaan se ei ollutkaan parhaimmillaan heti uunista tultuaan, vaan vasta seuraavana päivänä, jääkaapissa sopivasti makua keräiltyään. Seuralaiseksi kannattaa ehdottomasti napata kasa avokadoja ja ainakin itse koin padan siinä määrin lihaisaksi, että jonkinlaiset lisäkekasvikset ovat ilman muuta paikallaan. Yksi sopiva vaihtoehto ovat paahdetut ruusukaalit, joiden reseptin löydät locro-reseptin alta.

Suosittelen siis kokeilemaan, niin locroa kuin tätä makumatkailuakin. Jokaisella etapilla oppii aina jotain uutta. Ja vaikka matka onkin pitkä, on se silti jokaisen askelen jälkeen aina jonkin verran lyhyempi.

Locro

6 annosta

750 g haudutettavaksi sopivaa naudanlihaa
voita ja/tai öljyä paistamiseen
2 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
1 pienehkö purjo
2 chorizoa
140-170 g pekonia
1-2 tl juustokuminaa
2 tl paprikaa
5 dl myskikurpitsaa
1 iso peruna (kiinteä lajike)
muutama kourallinen Pimientos de Padrón -paprikoita (oma väriä tuova lisäni)
2,5 dl maissia
400 g cannellinipapuja
mustapippuria myllystä
suolaa

Lisäksi:
avokadoa
paahdettua ruusukaalia (ohje alla)

Kuutioi naudanliha ja ruskista palat muutamassa erässä padassa voissa ja/tai öljyssä. Siirrä ruskistetut palat lautaselle odottamaan.
Kuori ja pilko keltasipulit sekä valkosipulinkynnet. Huuhtele ja pilko myös purjo. Siivuta chorizot ja pilko pekoni.
Paista pekonia padassa, kunnes se alkaa rapsakoitua. Lisää sitten sipulit ja chorizot kuullottumaan.
Lisää seuraavaksi joukkoon juustokumina ja paprika. Sekoita ja lisää sitten lihakuutiot takaisin pataan.
Laita pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät ja jätä hautumaan 1,5-2 tunniksi lihasta riippuen.
Kuori ja kuutioi myskikurpitsa ja peruna. Lisää kasvikset sekä mahdolliset Pimientos de Padrón -paprikat pataan ja hauduta 15-30 min. Lisää tarvittaessa vettä. Halutessasi voit murskata kurpitsaa ja perunaa hiukan, jotta padasta tulee paksumpaa.
Lisää vielä maissit sekä pavut ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Hauduta noin 15 min.

Paahdetut ruusukaalit

4 annosta

300 g ruusukaalia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria myllystä
1 rosmariininoksa

Huuhtele ja siisti ruusukaalit. Halkaise ne niin, että molempiin puolikkaisiin jää pieni pala kantaa.
Laita ruusukaalit pieneen uunivuokaan. Valuta öljy, hunaja ja balsamiviinietikka kaaleille. Sekoita. Lisää mausteet ja rosmariininlehdet.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. pari kertaa kypsentämisen aikana sekoitellen. Tarkista kypsyys ja jatka kypsentämistä tarvittaessa. Jos kaalit tummuvat liikaa, peitä vuoka foliolla.

Jätä kommentti