Kategoria: Matkailu avartaa

Matkailu avartaa osa 9: Armenia

Kirjoitettu by Kaisa

Kulinaristinen maailmanvalloitukseni jatkuu. Valtion numero yhdeksän, Armenian, kohdalla valitsin valmistettavakseni ruokalajin, joka kantaa nimeä lahmajoun ja joka on yhtä kuin armenialaista pizzaa. Kuten pizzan teossa yleensäkin, myös lahmajoun valmistamisessa täytyy läpikäydä joitain vaiheita, kuten taikinan ja täytteen valmistus, mutta loppujen lopuksi se valmistuu kuitenkin aika helposti. Ja ainahan urakkaa voi jakaa osiin. Marinoidut paprikat kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä (jos ei sitten osta niitä valmiina kaupasta) ja täytteen teko onnistuu taikinan kohoamista odotellessa. Lopputulos joka tapauksessa palkitsee, tämä oli aika hauska ja herkullinen kokemus.

Aasiaan kuuluvan Armenian kulttuurissa on vaikutteita sekä idästä että lännestä, sen ruokakulttuurissa voi maistaa levanttilaisen ja eurooppalaisen keittiön makumaailmaa. Nyt valmistamani lahmajoun, arabiaksi Lahm b’ajin, tarkoittaa ”lihaa taikinan kanssa” ja se on eräänlainen ohutleipä päällystettynä jauhelihalla, hienonnetuilla kasviksilla ja yrteillä. Sitä tarjoillaan usein myös rullattuna versiona. Vaikka lahmajounia Armeniassa usein kutsutaankin armenialaiseksi pizzaksi johtuen sen ulkoisesta yhteneväisyydestä perinteiseen pizzaan, lahmajoun valmistetaan tavallisesti ilman juustoa ja sen kuori on ohuempi.

Tälle hitaasti etenevälle retkelleni kannattaa ilman muuta lähteä mukaan. Edelliset pysähdyspaikat voit käydä vilkuilemassa täältä.

Lahmajoun eli armenialainen pizza

5 pientä ”pizzaa”
Huomioithan, että jos valmistat marinoidut paprikat itse, kannattaa ruoan valmistus aloittaa hyvissä ajoin, mahdollisesti jo edellisenä päivänä.

Marinoidut paprikat:
Paprikat maistuvat hyvin lisäkkeinä monille ruoille, joten niitä kannattaa kerralla valmistaa isompi annos, ehkä kaksinkertaistaa alla olevat määrät.
400 g punaisia ja keltaisia paprikoita
2 rkl öljyä
1,5 rkl balsami- tai sherryviinietikkaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä
25 g kapriksia

Taikina:
1 rkl kuivahiivaa
1 tl sokeria
0,5 dl maitoa
10 dl jauhoja
1 tl suolaa
5 dl vettä

Täyte:
1 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
marinoitua paprikaa (ohje ohessa)
300 g jauhelihaa
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl paprikaa
1 tl currya
0,5-1 tl chilihiutaleita
0,5-1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa
pieni nippu tuoretta minttua (tai 0,5 tl kuivattua)

Jogurttikastike:
3 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl tuoretta persiljaa
limemehua
mustapippuria myllystä
hyppysellinen suolaa

Aloita valmistamalla marinoidut paprikat. Huuhtele ja halkaise paprikat, poista siemenet ja kanta. Kypsennä paprikoita 225-asteisessa uunissa noin 25 min. kunnes pinta on saanut väriä. Nosta kuumat paprikat kannelliseen rasiaan. Näin kuoret irtoavat niistä hetken kuluttua kuin itsestään.
Poista paprikoista kuoret ja paloittele ne reiluiksi paloiksi kulhoon. Sekoita öljy, etikka, suola ja pippuri keskenään. Kääntele marinadi paprikoiden joukkoon. Lisää kaprikset ja anna paprikoiden maustua huoneenlämmössä muutama tunti tai jääkaapissa yön yli. Laita paprikat puhtaaseen purkkiin ja säilytä jääkaapissa.
Valmista seuraavaksi taikina. Sekoita kuivahiiva, sokeri ja maito pienessä kulhossa.
Sekoita taikinakulhossa jauhot – säästä osa taikinan vaivausvaiheeseen – suola ja kuivahiivaseos. Sekoita taikinaksi lisäämällä vesi pikkuhiljaa. Peitä liinalla ja anna kohota noin 30 min. ajan.
Aloita täytteen valmistus kuorimalla ja pilkkomalla sipuli.
Kuullota sipulia ja marinoitua paprikaa paistinpannulla öljyssä. Jatka kunnes sipuli on kuullottunut sopivasti.
Valmista liha. Sekoita kulhossa jauhelihan joukkoon tomaattipyree, paprika, curry, chilihiutaleet, pippuri, suola ja hienonnetut mintunlehdet. Lisää joukkoon vielä paprika-sipuliseos ja sekoita.
Ota esiin kohonnut taikina. Levitä alustalle hiukan jauhoja, vaivaa taikinaa hiukan ja jaa se viiteen yhtä suureen palaan. Kaulitse palat vuorotellen ovaalin muotoisiksi pohjiksi.
Levitä lihatäyte pohjien päälle.
Paista ”pizzoja” 180-asteisessa uunissa noin 25 min. ajan uunista riippuen. Jos paistat pizzat kiertoilmauunissa monessa kerroksessa, laske uunin lämpötila 170 asteeseen.
Tee pizzojen kypsyessä jogurttikastike. Sekoita jogurtin joukkoon hienonnettu persilja, limemehu, mustapippuri ja suola.
Tarjoile lahmajoun jogurttikastikkeen kera.

Matkailu avartaa osa 8: Argentiina

Kirjoitettu by Kaisa

Tavoitteeni vierailla jokaisessa maailman itsenäisessä valtiossa maalle tyypillistä ruokaa valmistaen on jälleen yhtä askelta valmiimpi. Homma siis edistyy ja tällä tahdilla valmista pitäisi tulla noin 148 vuoden kuluttua. No, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.

Niin tai näin, ensimmäinen Etelä-Amerikkaan sijoittuvista kohteistani on tietysti Argentiina. Minulle maan ruokakulttuuri tuo mieleen lähinnä naudanlihan ja viinin. Väärässä en tässä olekaan, josta kertonee esimerkiksi se, että Argentiinassa naudanlihaa syödään vuodessa henkeä kohden 74 kiloa, joka on maailman ehdotonta huippua. Eurooppalaisten maahanmuuton myötä kulinaristisia vaikutteita on tullut erityisesti Italiasta ja Espanjasta. Kotiruoka onkin monin tavoin välimerellistä, joskin ravintoloissa tarjoillaan enemmän Keski-Amerikalle tyypillistä ruokaa.

Minun valintani on locro, tuhti pataruoka, jota pidetään yhtenä Argentiinan kansallisruoista. Toukokuun 25. päivänä sitä tarjoillaan monissa perheissä Toukokuun vallankumouksen juhlistamisen kunniaksi. Heti alkuun todettakoon, että minun locroni ei ole autenttista. Oikeanlaista locroa valmistaakseen olisi nimittäin käytettävä tiettyä, ”papa chola” -nimistä perunalajiketta sekä erityisellä tavalla käsiteltyjä maissinjyviä, joita alueen ulkopuolelta ei ole mahdollista löytää. Uskon kuitenkin, että vaikka maissini olivatkin väärin käsiteltyjä ja juurekset reseptistä poikkeavia, sain kyhäelmälläni melko lailla oikean kuvan siitä, mitä locro on. Paljon ainesosia, paljon lihaa ja melko paljon makuakin – vaikka totta puhuakseni pitkälle valmistusvaiheen loppuun saakka olin melko lailla sitä mieltä, että padasta tuskin tulisi kovinkaan kummoista. Monien pataruokien tapaan se ei ollutkaan parhaimmillaan heti uunista tultuaan, vaan vasta seuraavana päivänä, jääkaapissa sopivasti makua keräiltyään. Seuralaiseksi kannattaa ehdottomasti napata kasa avokadoja ja ainakin itse koin padan siinä määrin lihaisaksi, että jonkinlaiset lisäkekasvikset ovat ilman muuta paikallaan. Yksi sopiva vaihtoehto ovat paahdetut ruusukaalit, joiden reseptin löydät locro-reseptin alta.

Suosittelen siis kokeilemaan, niin locroa kuin tätä makumatkailuakin. Jokaisella etapilla oppii aina jotain uutta. Ja vaikka matka onkin pitkä, on se silti jokaisen askelen jälkeen aina jonkin verran lyhyempi.

Locro

6 annosta

750 g haudutettavaksi sopivaa naudanlihaa
voita ja/tai öljyä paistamiseen
2 keltasipulia
4 valkosipulinkynttä
1 pienehkö purjo
2 chorizoa
140-170 g pekonia
1-2 tl juustokuminaa
2 tl paprikaa
5 dl myskikurpitsaa
1 iso peruna (kiinteä lajike)
muutama kourallinen Pimientos de Padrón -paprikoita (oma väriä tuova lisäni)
2,5 dl maissia
400 g cannellinipapuja
mustapippuria myllystä
suolaa

Lisäksi:
avokadoa
paahdettua ruusukaalia (ohje alla)

Kuutioi naudanliha ja ruskista palat muutamassa erässä padassa voissa ja/tai öljyssä. Siirrä ruskistetut palat lautaselle odottamaan.
Kuori ja pilko keltasipulit sekä valkosipulinkynnet. Huuhtele ja pilko myös purjo. Siivuta chorizot ja pilko pekoni.
Paista pekonia padassa, kunnes se alkaa rapsakoitua. Lisää sitten sipulit ja chorizot kuullottumaan.
Lisää seuraavaksi joukkoon juustokumina ja paprika. Sekoita ja lisää sitten lihakuutiot takaisin pataan.
Laita pataan sen verran vettä, että lihat peittyvät ja jätä hautumaan 1,5-2 tunniksi lihasta riippuen.
Kuori ja kuutioi myskikurpitsa ja peruna. Lisää kasvikset sekä mahdolliset Pimientos de Padrón -paprikat pataan ja hauduta 15-30 min. Lisää tarvittaessa vettä. Halutessasi voit murskata kurpitsaa ja perunaa hiukan, jotta padasta tulee paksumpaa.
Lisää vielä maissit sekä pavut ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Hauduta noin 15 min.

Paahdetut ruusukaalit

4 annosta

300 g ruusukaalia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl hunajaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
0,25 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria myllystä
1 rosmariininoksa

Huuhtele ja siisti ruusukaalit. Halkaise ne niin, että molempiin puolikkaisiin jää pieni pala kantaa.
Laita ruusukaalit pieneen uunivuokaan. Valuta öljy, hunaja ja balsamiviinietikka kaaleille. Sekoita. Lisää mausteet ja rosmariininlehdet.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. pari kertaa kypsentämisen aikana sekoitellen. Tarkista kypsyys ja jatka kypsentämistä tarvittaessa. Jos kaalit tummuvat liikaa, peitä vuoka foliolla.

Matkailu avartaa osa 7: Antigua ja Barbuda

Kirjoitettu by Kaisa

Valtiolta valtiolta hitaasti – sangen hitaasti – etenevä kulinaarinen maailmanvalloitukseni otti jälleen yhden askelen eteenpäin, kun matkustin Karibianmerelle, saarivaltio Antigua ja Barbudaan. Totta puhuakseni tällaisen valtion olemassaolo tuli itselleni uutena tietona, joten sen kummempia ennakko-oletuksia en sen ruokaakaan kohtaan osannut asettaa.

Pikaisen googlailun perusteella sain käsityksen Karibian saarivaltioille tyypillisestä kalaa suosivasta ruokakulttuurista, josta löytyy toki niin kansallisruokia kuin muitakin perinteitä, mutta jonka tärkein ominaisuus on kuitenkin ruokailutapahtuman rentous ja sosiaalisuus. Antigua ja Barbuda tunnetaankin yhdestä maailman rennoimmista ruokailukulttuureista, jossa tärkein sääntö on varata ruokailulle aikaa, eikä pyrkiä lähtemään liian aikaisin. Täällä ei tunneta kiirettä.

Minulle Karibian alue tuo mieleen ihanat eksoottiset hedelmät ja näinpä ensimmäistä kertaa tällä matkallani valitsin valmistettavakseni jälkiruoan, papaijapiirakan. Koska papaija kuitenkin kuuluu niihin harvinaisiin hedelmiin, joista en pidä, päätin jälleen antaa itselleni luvan hieman soveltaa. Valmistin piirakan mangosta, joka niin ikään kuuluu alueelle tyypillisiin hedelmiin. Näin ollen voi olla, että minun piirakkani oli autenttista makeampi ja näin jälkikäteen ajateltuna reseptistä poikkeamiseni hiukan harmittaa. No, tätähän voi aina kokeilla uudestaan.

Tylsästä ulkonäöstään huolimatta piirakka oli ihan hyvää. Ei mitään maailmoja mullistavaa, ei kakkupöydän kuningatar, vaan hieman arkisemman aterian makea päätös. Itse jouduin hieman pettymään odotellessani ihanasti tahmeaa täytettä, joka olikin enemmän kohokasmaista, joskin kivasti ilmavaa. Minä tosin unohdin laskea uunin lämpötilaa esipaistettuani pohjan, mikä saattoi tehdä täytteestä hieman toivottua tiiviimmän.

Näin. Parista kömmähdyksestä huolimatta koen suorittaneeni tämän rastin. Aakkosmatkani seuraava kohde, Argentiina, odottelee jo kulman takana. Kiva projekti tämä tällainen.

Papaijapiirakka (mangoversiona)

Pohja:
Huom! Näillä määrillä taikinasta tulee hieman kuivakka ja hankalasti muotoiltava. Itse lisäisin voin määrää melko huomattavastikin, ainakin 125 grammaan.
3,5 dl jauhoja
90 g voita
0,6 dl sokeria
2 keltuaista
0,5 tl vanilja-aromia

Täyte:
3 papayaa (tai kaksi mangoa)
voita paistamiseen
2 tl limemehua
ripaus kanelia
(tilkka appelsiiniuutetta)
4 rkl jauhoja
8 rkl sokeria
4 valkuaista

Aloita pohjataikinasta. Nypi kulhossa jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa keltuaiset vanilja-aromin kanssa ja lisää ne jauhoseokseen. Sekoita taikinaksi, kääri muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin noin tunniksi.
Tee seuraavaksi täyte. Kuori papaijat – tai mangot – ja poista siemenet tai kivi. Paloittele hedelmäliha keskikokoisiksi kuutioiksi ja paista kuutioita miedolla lämmöllä pienessä määrässä voita noin 5 min. Soseuta tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää limemehu, kaneli (ja appelsiiniuute). Sekoita hyvin ja anna jäähtyä.
Sekoita jauhot ja 6 rkl sokeria hedelmäseoksen joukkoon.
Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, lisää 2 rkl sokeria ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Sekoita valkuaisvaahto varovasti mutta hyvin hedelmäseokseen. Yritä saada valkuaiset säilyttämään kuohkeutensa.
Levitä levännyt taikina piirakkavuokaan, pistele siihen haarukalla reikiä ja esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa noin 10 min.
Alenna uunin lämpötila 160 asteeseen. Kaada hedelmäseos esipaistetulle piirakkapohjalle ja paista piirakkaa noin 40-45 min. Valmiin piirakan pinta on vaaleanruskea ja keskiosa vielä hieman heiluva, ei täysin kiinteä.
Anna piirakan vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Matkailu avartaa osa 6: Angola

Kirjoitettu by Kaisa

Melko tarkalleen viisi ja puoli vuotta sitten sain idean lähteä kiertämään maailmaa valmistamalla ruokaa sen jokaisesta itsenäisestä valtiosta. No, tahti ei ole ollut erityisen nopea, sellainen vuosi/valtio, mutta siitä kai viis, pääasia lienee, että homma ylipäätään etenee ja mielenkiintoiset makumatkat seuraavat toinen toisiaan.

Hitaan junani kuudes pysäkki sijaitsee Angolassa, Atlantin valtameren rannalla eteläisessä Afrikassa. Vuonna 1975 itsenäistynyt Angola on Portugalin entinen siirtomaa ja näin ollen sen ruokakulttuurissa on paljon viitteitä portugalilaisesta keittiöstä. Vaikka angolalaisesta keittiöstä tulee monia ulkomaalaistenkin suosimia ruokalajeja, tuotti minulle jonkin verran ongelmaa löytää sopivaa reseptiä. Valitsin lopulta Moamba de Galinha -nimisen kanaruoan, josta on lukematon määrä erilaisia variaatioita ympäri Keski- ja Etelä-Afrikkaa ja joka tunnetaan myös mantereen ulkopuolella. Moamba de Galinhaa pidetään Angolan kansallisruokana.

Sanalla sanoen sovelsin reseptin toteutuksessa melko paljon. Moamba de Galinha tarkoittaa kanaa palmuvoikastikkeessa eli toisin sanoen eräänlaista kanapataa, joka syntyy yhdistelemällä kanaa, mausteita ja palmuvoita tai -öljyä. Siitä, kuinka virallinen Moamba de Galinha minun valmistamani todella oli, sillä korvasin palmuöljyn rypsiöljyllä, en osaa sanoa, mutta hyvää se joka tapauksessa oli. Niin hyvää, että olen tehnyt sitä jo kahdesti. Myös padalle tyypillinen okra puuttuu, kurpitsan korvasin makumieltymyksistäni johtuen bataatilla, pinaatin lehtikaalilla.

Huolimatta omista modifiaatioistani tunnen suorittaneeni onnistuneen makumatkan Angolaan ja savottani toinen Afrikkaan sijoittuva rasti on nyt takataskussa. On siis aika kääntää katse kohti seuraavaa etappia, Karibianmerellä sijaitsevaa saarivaltio Antigua ja Barbudaa. Koittakaa te sillä välin Moamba de Galinhaa.

Moamba de Galinha

4 annosta

750 g kanafileitä
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
0,5-1 chili
6 lehtikaalinlehteä
250 g kurpitsaa (tai minun tapaani bataattia)
1,5 rkl rypsiöljyä
1,5 rkl palmuöljyä (tai lisää rypsiöljyä)
1 rkl tomaattipyreetä
2 rkl sitruunamehua
2 laakerinlehteä
0,5-1 tl suolaa
0,5 tl savupaprikaa
0,5 tl valkopippuria
0,5 tl timjamia
0,25 tl inkivääriä
0,25 tl korianteria
0,25 tl juustokuminaa
3-5 dl kanalientä
20 okraa (minulla korvautuivat Pimientos de Padron -paprikoilla)

Lisäksi:
riisiä (ja/tai maissijauho- tai maniokkimuusia)

Mausta kanafileet kevyesti suolalla ja pippurilla.
Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Silppua tomaatit ja chili. Irrota lehtikaalinlehdistä kova lehtiruoti ja revi lehdet suupalan kokoisiksi. Kuutioi kurpitsa (tai bataatti) reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi.
Kaada suureen kasariin rypsi- (ja palmuöljy). Ruskista kanafileet molemmin puolin ja nosta ne sitten sivuun odottamaan.
Kuullota kasarissa seuraavaksi sipulit. Lisää joukkoon lehtikaali ja vähän myöhemmin valkosipuli, jolle riittää pikainen, noin puolen minuutin maut avaava kuullotus.
Pyöräytä seuraavaksi joukkoon tomaattipyree ja silputut tomaatti hyvin sekoittaen. Lisää tämän jälkeen sitruunamehu, loput mausteet, 3 dl kanalientä, kurpitsa- tai bataattikuutiot, Pimientos ja Padron -paprikat ja ruskistetut kanafileet. (Mahdollinen okra voidaan lisätään myöhemmin.) Lisää lientä vielä niin paljon, että fileet juuri ja juuri peittyvät.
Kiehauta ja anna hautua kannen alla, kunnes kana on kypsää. Lisää okra noin viisi minuuttia ennen ruoan valmistumista tai jos haluat siitä pehmeämpää jo haudutteluvaiheessa yhdessä muiden ainesosien kanssa.
Tarkista maku ja tarjoile riisin kera. Usein Moamba de Galinhan rinnalla näyttäisi olevan myös jonkinlainen muusi, mutta itse en tällä kertaa lähtenyt etsimään sille reseptiä.

Matkailu avartaa osa 5: Andorra

Kirjoitettu by Kaisa

Reilut neljä vuotta sitten sain idean lähteä valloittamaan maailmankarttaa tekemällä jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa. Lautanen lautaselta etenevä maailmanvalloitukseni on nyt ottanut viidennen askelmansa nautiskeltuamme aterian, jonka pääruoka oli kotoisin Andorrasta. Kovin hitaasti on projektini siis edennyt, toivottavasti seuraavaa etappia ei tarvitse odotella ihan kolmea vuotta. Nämä ovat nimittäin hauskoja kokeiluja, joissa jo eri kielisten ja eri mittayksiköitä sisältävien reseptien kanssa taiteilu tarjoaa oman mielenkiintoisen haasteensa.

Viides matkakohteeni, kääpiövaltio Andorra ei tarjoillut sitä reseptien suurinta vaihtoehtoskaalaa. Andorran keittiö mukailee pitkälti espanjalaisen naapurinsa Katalonian keittiötä, jonka lisäksi yhdenmukaisuuksia löytyy myös ranskalaiseen ruokakulttuuriin. Vuoristoisessa maassa syödään paljon riistaa, kuten villisikaa ja jänistä, sekä monia villisienilajikkeita.

Minä nappasin perinteisten ruokien listalta andorralaisen version cannelloneista. Yleisesti ottaen italialaiseen keittiöön yhdistetyt cannellonit ovat nimittäin yleinen näky myös katalonialaisella ja andorralaisella lautasella. Andorrassa cannelloneille on tunnusomaista se, että ne täytetään jauhetun lampaan, possun ja kanan sekoituksella ja päällystetään vaalealla béchamelkastikkeella.

Etsinnöistä huolimatta en onnistunut löytämään täysin autenttista reseptiä, mutta pienellä soveltamisella uskon päässeeni ainakin suhteellisen lähelle oikeaa. Joka tapauksessa lopputulos oli maukas, ihastuimme kovasti kolmen lihan mielenkiintoiseen sekamelskaan. Tällaista yksinkertaista, pitkälti erilaisten lihojen kombinaatioon perustuvaa maustamista aion varmasti kokeilla uudestaankin. Ensi kerralla tosin ajattelin yrittää valmistaa cannellonit vuoan sijasta pellillä hieman toisistaan erillään, jolloin ne säilyttäisivät paremmin muotonsa ja olisivat tunnistettavissa pastarulliksi. Nyt annokseni näytti lasagnelta.

Kulinaarinen matkamme Andorraan sujui siis mainiosti. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa kohdetta, Angolaa.

Cannelloni Andorrana

6 annosta

4 rkl voita
1,2 dl sipulikuutioita
1,2 dl sellerikuutioita
1,2 dl porkkanakuutioita
2 suurta valkosipulinkynttä
0,25 tl + 2 tl suolaa
350 g lampaan / karitsan jauhelihaa
230 g porsaan jauhelihaa
230 g kanan jauhelihaa
115 g tomaattipyreetä
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
ripaus kanelia
mustapippuria
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl lämmintä maitoa
1,2 dl parmesaaniraastetta
2,5 dl vettä
0,5 tl valkosipulijauhetta
1 tl sokeria
0,5 tl oreganoa

Lisäksi:
cannelloniputkia

Kuumenna suuri paistinpannu keskilämmölle.
Laita pannulle 1 rkl voita. Lisää sipuli-, selleri ja porkkanakuutiot sekä silputut valkosipulinkynnet. Mausta suolalla (0,25 tl).
Paista vihanneksia 3-4 min. kunnes ne ovat pehmenneet.
Lisää lampaan, porsaan ja kanan jauhelihat sekä 1,5 tl suolaa. Kypsennä.
Kun liha on kypsynyt, lisää seokseen 1 rkl tomaattipyreetä, 0,25 tl muskottipähkinää ja ripaus kanelia. Paista vielä 1-2 min.
Siirrä seos monitoimikoneeseen ja sekoita, kunnes seos on hyvin hienoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekauta vielä kerran.
Tee seuraavaksi béchamelkastike. Lisää jäljellä olevat 3 rkl voita keskikokoiseen kattilaan. Kun voi on sulanut, vatkaa joukkoon vehnäjauhot ja pyörittele minuutin ajan. Ota kattila levyltä ja vatkaa joukkoon hitaasti lämmin maito. Jatka vispaamista, kunnes kastike on tasaista. Nosta kattila takaisin levylle ja lisää  jäljellä oleva 0,25 tl muskottipähkinää ja 0,25 tl suolaa. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä lämpöä. Hauduta, kunnes kastike on sakeutunut, noin 4-5 min. Nosta pois levyltä ja vatkaa joukkoon 0,6 dl parmesaanijuustoa. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä kulhoon.
Tee tomaattikastike. Pyyhi kattila, jota käytit béchamelin valmistamiseen puhtaaksi. Lisää loppu tomaattipyree, vesi, valkosipulijauhe, sokeri, oregano ja 0,25 tl suolaa kastikekattilaan. Sekoita. Kuumenna kiehuvaksi ja vähennä hieman lämpöä. Jatka keittämistä 4-5 min.
Lisää reilu dl béchamelkastiketta lihaseokseen. Sekoita.
Voitele uunivuoka. Levitä 1,5 dl béchamelia ja 0,7 dl tomaattikastiketta vuoan pohjalle.
Täytä cannelloniputket lihatäytteellä.
Kaada tomaattikastike cannellonien päälle ja béchamel päällimmäiseksi. Peitä vuoka foliolla ja paista 175-asteisessa uunissa, kunnes kastikkeet kuplivat ja pasta on kypsää, noin 40 min.
Poista folio, ripottele pinnalle jäljellä oleva parmesaani ja paista vielä 5 min.
Tarjoile kuumana.

Matkailu avartaa osa 4: Algeria

Kirjoitettu by Kaisa

dzTällä viikolla lähdimme pitkästä aikaa aakkoselliselle makumatkalle, kun pyörähdimme yhden aterian verran algerialaisessa keittiössä. Tämä kulinaristisen haasteeni ensimmäinen Afrikan mantereelle sijoittuva pujahdus oli kokemuksena ihan mielenkiintoinen, joskin lopputulokseltaan vaihteleva.

Algerialainen keittiö on eräänlainen yhteensulautuma berberi, arabi, ottomaani ja välimerellistä ruokakulttuuria. Tässä sen kummemmin tuota esittelemättä totean ainoastaan muutamia keskeisiä piirteitä: Algeriassa ateriat rakentuvat useimmiten lampaan tai naudanlihan, oliiviöljyn, tuoreiden kasvisten ja yrttien ympärille, leipä on niin ikään hyvin keskeinen osa, eikä ateria perinteisesti ole täydellinen ilman sitä. Hurskas muslimiväestö ei käytä porsaanlihaa.

IMG_0199Valitsin valmistettavakseni kesraa, perinteistä algerialaista kohottamatonta leipää, joka on oleellinen kumppani esimerkiksi keitoille. Pääruoaksi keittelin valkoista kanakeittoa. Keiton kanssa onnistuin, leivän en. Tästä syystä en rupea esittelemään leivän reseptiä sen tarkemmin, kiinnostuneet voivat kurkistaa sen täältä. Itse luulen, että epäonnistuin jauhojen vuoksi – korvasin durumjauhot vehnäjauhoilla – mutta tiedä häntä, syitä voi olla monia. Mitä keittoon taas tulee, hauska keltuaisen ja sitruunamehun aiheuttama värinmuutosilmiö toimi kyllä, kun lusikan tai kauhan laski liemeen, mutta kuvaan asti en sitä saanut tallennettua. Mutta eipä ollut saanut mielestäni alkuperäinenkään tekijä, keltaiseltahan tuo näyttää myös hänen kuvissaan. Näistä yhden olen lainannut myös reseptin viereen. Omat kuvani kun eivät tällä kertaa olleet oikein julkaisukelpoisia.

Mutta siis; keitto oli maukasta, liemen sitruunaisuus sopi mainiosti kanan makuun, samoin pieni kanelinen vivahde. Ehdotuksesta lisätty pieni määrä lasinuudeleita oli ihan hyvä ajatus, itse olisin tosin valinnut jonkin toisen nuudelilaadun tai mahdollisesti korvannut nuudelit esimerkiksi tortelliineilla. Joka tapauksessa hyvää keittoa, vaikkakaan ei mielestäni kovinkaan ”Afrikan makuista” – en tosin väitä, että tuntisin afrikkalaisten ruokien makumaailmaa, mutta itse yhdistäisin tämän jonnekin muualle, ehkäpä Aasian suunnalle.

Kokeilkaa ihmeessä, toki kesraakin, mutta suosittelen noudattamaan ohjeistusta itseäni tarkemmin.

”Chorba Bayda” eli valkoinen kanakeitto

4 annosta

algerian-white-chicken-soup-1 - Versio 2500 g kanaa tai broileria
1 sipuli
1 porkkana (mielestäni näitä saisi olla enemmän)
1 sellerin varsi
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
0,25 tl mustapippuria
0,25 tl chilihiutaleita
0,5 tl kanelia
1 tl hienoa merisuolaa
1 l vettä
400 g kikherneitä
1 keltuainen
1 sitruunan mehu
nippu tuoretta korianteria tai persiljaa

Lisäksi halutessasi:
nuudeleita tai pastaa, esimerkiksi tortelliineja

Paloittele kana suurehkoiksi palasiksi. Kuori ja silppua sipuli. Kuori ja paloittele myös porkkana(t) ja sellerin varsi. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet.
Lämmitä öljy sekä voi suuressa kattilassa keskilämmöllä. Lisää kananpalat ja ruskista niitä noin 5-10 min. Nosta kanat kattilasta sivuun odottamaan.
Lisää nyt kattilaan sipuli, porkkanat ja selleri. Paista alhaisehkolla lämmöllä, kunnes sipulit pehmenevät ja muuttuvat läpikuultaviksi. Lisää kattilaan valkosipuli sekä mausteet, palauta myös kananpalat kattilaan. Käristä muutaman minuutin ajan.
Lisää vesi, kiehauta, peitä kattila kannella ja alenna lämpöä. Hauduta 45 min.
Lisää kikherneet ja keitä vielä vartin verran. Lisää nuudelit tai pasta sopivassa kohdassa keittoaikansa mukaan.
Viimeisen viiden minuutin aikana sekoita pienessä kulhossa keskenään keltuainen, sitruunamehu ja tuore yrtti pieneksi silputtuna. Älä tee tätä aiemmin, jotta sitruuna ei ala kypsyttää keltuaista, joka näin ollen saattaa juoksettua. Lisää nyt haarukalla hämmentäen joukkoon myös kauhallinen lientä. Sekoita sitten seos rauhallisesti keittoon. Sammuta liesi ja jätä keitto kannen alle 5 minuutiksi.
Tarjoile lämpimänä.
Mikäli olet onnistunut, liemi muuttuu valkoiseksi sitä hämmennettäessä.

Matkailu avartaa osa 3: Albania

Kirjoitettu by Kaisa

alKulinaarinen maailmanvalloitukseni etenee, hitaasti mutta varmasti. Eilen otin sen puitteissa kolmannen askeleeni ja pääsimme kokeilemaan, miltä tuntuisi istuutua albanialaiseen päivällispöytään.

Ruokalaji, jota valmistin kantaa nimeä ”tave kosi”, siis suoraan käännettynä ”vuokajogurtti”. Mielestäni tämä oli hyvä valinta maan ruokakulttuuria kuvaamaan, sillä siinä kohtaavat hyvin sen eri tyypillisyydet. Historiansa aikana suurten voimien puristuksessa oleillut pieni maa on saanut vaikutteita niin antiikin kreikkalaisilta ja roomalaisilta kuin ottomaaneilta ja monilta muilta sitä ympäröiviltä supervaltioilta.

img_9771Tave kosin puitteissa pääsimme käsiksi kreikkalaiseen jogurttiin ja roomalaisille tyypilliseen tapaan käyttää tuoreita yrttejä. Ottomaanien islamilainen vaikutus sen sijaan näkyisi, mikäli olisin valmistanut ruoan alusta loppuun reseptiä noudattaen, siis lampaasta. No, tave kosi sinällään on joka tapauksessa historiansa puolesta kovinkin ottomaaninen ruokalaji, nousihan se eräänlaiseksi epäviralliseksi Albanian kansallisruoaksi, kun Mehmet II 1400-luvulla nautti sitä valloitustensa aikana. Muistettava kuitenkin on, että vaikka Albaniasta eräänlaisena kulttuurien sulatusuunina puhutaankin, näkyy sen ruokalajeissa joka tapauksessa aina oma silauksensa – kuulemma; kokemustahan minulla ei tästä ole.

img_9763Tave kosi oli hyvää. Valmistukseltaan helppo, raaka-aineistukseltaan simppeli ja makumaailmaltaan mieto ja helposti lähestyttävä, sellainen melko arkinen mutta maukas kokonaisuus. Veikkaukseni on, että kun puhutaan näinkin laajalti tunnetusta ruokalajista, on sillä tekotapoja moneen junaan. Käyttämäni ohjeistus sisälsi joitakin modernisointeja, jotka ainakin minusta tuntuivat toimivilta. Itse muokkasin reseptiä vaihtamalla lampaan kanaan, joka toimi sekin. Rinnalle kehotan kuitenkin valmistamaan raikasta salaattia, muuten annos voi jäädä hiukan yksitoikkoiseksi. Lisäksi totesimme ainakin tämän kanaversion saavan paljon puhtia paholaisen hillokkeesta.

Siis suosittelen, kyllä minä ainakin tällä perusteella osallistuisin mielelläni albanialaiseen ruokahetkeen.

Värikkäämpiä päiviä odotellen. No, ainakin punaista ja kynttilän valoa meillä tiedossa, kun tänään pääsemme viettämään Kotikolossa pikkuista joulua   ❤

P.S. Tarkempia kuvia itse ruoasta löytyy yllä linkkaamastani alkuperäisohjeesta. Oma esitykseni – tai kuvaustaitoni – eivät tällä kertaa riittäneet kovinkaan kummoisten kuvien aikaansaamiseen.

Tave kosi: albanialainen kana-jogurttivuoka

4 annosta

img_9767700 g lammasta (esim. lapaa) tai kanaa
suolaa ja mustapippuria
4,5 rkl voita
0,6 dl (risotto)riisiä
4 valkosipulinkynttä
0,6 dl tuoretta oreganoa
2 rkl vehnäjauhoja
7-9 dl kreikkalaista jogurttia paistoastian koon mukaan (astian tulisi tulla täyteen)
4 kananmunaa

Koristeluun:
0,6 dl tuoretta minttua / muutamia timjaminoksia

Lihan ja riisin esivalmistelu:
Pilko siistitty liha muutaman sentin kokoisiksi palasiksi.
Laita 1 rkl voita pienehköön paistoastiaan. Aseta paloiteltu liha samaiseen astiaan ja mausta hyvin suolalla ja pippurilla. Esipaista lihoja 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Jos käytät kanaa paistoaikaa voi hiukan lyhentää.
Lihan paistuessa laita pieneen kattilaan 1,2 dl vettä, kiehauta se ja lisää riisit. Esikeitä riisiä 7-8 min. kunnes vesi on miltei haihtunut. Nosta riisit sivuun odottamaan myöhempää käyttöä.
Ota lihat uunista ja säästä paistoastiaan kertynyt neste.

Kastikepohjan tekeminen:
Kuori ja silppua valkosipulinkynnet ja oregano.
Sulata kattilassa 3 rkl voita. Lisää valkosipuli- sekä oreganosilput ja keittele noin minuutti.
Kun valkosipuli alkaa ruskettua, lisää tilkka vettä ja 1 rkl vehnäjauhoja.
Kun kastikepohja on paksuuntunut, lisää lihan paistamisen yhteydessä syntynyt neste hyvin vispaten. Lisää toinen rkl jauhoja, jotta kastikepohja paksuuntuu entisestään. Vispaa hyvin, ota kattila liedeltä ja anna kastikepohjan viilentyä noin 5 min.

Jogurttikastikkeen tekeminen:
Vispaa kananmunat.
Kun kastikepohja on viilentynyt huoneenlämpöiseksi, lisää sinne kreikkalainen jogurtti ja kananmunat. Sekoita, kunnes muodostuu tasaista, kellertävää kastiketta.

Aseta lihat suureen paistoastiaan. Ripottele riisi lihan päälle ja väleihin. Kaada jogurttikastike lihan ja riisin päälle niin, että paistoastia täyttyy.
Pilko 0,5 rkl voita pieniksi palasiksi ja tiputtele palat jogurttikastikkeen päälle.
Paista 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Minulla tämä paistoaika ei tosin riittänyt, vaan pidin vuokaa uunissa noin tunnin. Ruoka on valmista, kun pinta muuttuu kullankeltaiseksi.
Anna vetäytyä hetken ja koristele tuoreella mintulla tai timjamilla.

Matkailu avartaa osa 2: Alankomaat

Kirjoitettu by Kaisa

alankomaidenHitaasti mutta varmasti etenevä kulinaarinen maailmanvalloitustaipaleeni eteni vihdoin toiseen etappiinsa, kun eilen valmistui arki-illallinen alankomaiseen tyyliin. Nimenomaan arki-illallinen. Kyseiseen keittiöön päällisin puolin tutustuessani sain nimittäin sellaisen käsityksen, että mitä tuohon tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan tulee, ruoka on nimenomaan arkista ja yksinkertaista, ruokailu välttämättömyys ilman sen kummempaa ylellisyyden tavoittelua. Päivällisvieraita kutsutaan niukasti ja yleisemmin harjoitettu kahvittelu hoituu yhden keksin voimin. Tylsää, sanon minä!

Arkisia tai ei, reseptejä alankomaisiin aterioihin oli kuitenkin jonkin verran tarjolla – huomattavasti runsaammin kuin afgaaniruokiin, joita viimeksi metsästin. Kuten sanottua puukenkäkansa annostelee lautasilleen tavanomaista murkinaa; erilaisia kasvismuhennoksia ja -patoja erilaisten lihojen ja makkaroiden kera, hernekeittoa ja suolaisia sekä makeita ohukaisia noin joitakin mainitakseni.

img_8955Minä valitsin valmistettavakseni todellista perinneruokaa, hutspot-nimistä porkkana-sipuli-perunamuhennosta, joka on ollut 440 vuoden ajan vapauden symbolina Leidenin kaupungin asukkaille. Tässä versiossa hutspot tarjoiltiin naudanlihan kera. Hutspotista vielä sen verran, että se on stamppot-ruokalajin alalaji ja stamppotilla taas tarkoitetaan mitä tahansa sattumia sisältävää kasvismuhennosta.

Mutta minun versiooni, joka löytämäni artikkelin mukaan oli perinteinen ”perhe resepti”. Muhennosta valmistaessani tuntui lähinnä siltä, että mikäli lopputulos olisi edes menettelevä, olisin tyytyväinen. Mutta toisin kävi; valmistamani ruoka oli hyvää. Siskoni sekä hänen miehensä, jotka pääsivät kanssamme alankomaiselle illalliselleni tykkäsivät niin ikään ja annos katosi padastaan kerta heitolla. Mitä lihaan tulee, sen kohdalla kuitenkin poikkesin alankomaisesta tavasta tarjota se sellaisenaan padasta noston jälkeen ja muokkasin sen kermaiseksi kastikkeeksi suomalaiseen Valio-tyyliin. Mikäli kurkistatte alkuperäistä reseptiikkaa, voitte toki toimia haluamallanne tavalla ja valmistaa kermakastikkeen sijaan vaikkapa siellä esitellyn ruskeankastikkeen. Minusta liha kuitenkin tuntui liian kuivalta tuolla tavalla nautittavaksi.

No niin, eipä siis muuta kuin puukengät jalkaan, tulppaanit pöydälle ja Heineken kouraan. Tätä arkimuonaa voi suositella testattavaksi. Ja tuo Heineken sopi kumppaniksi muuten vallan mainiosti.

Hutspot-muhennosta ja naudanlihaa

4 annosta

img_8944img_8937voita tai öljyä paistamiseen
2 sipulia
5 porkkanaa
6 perunaa
1 litra kanalientä
500 g naudanlihaa (minulla oli sisäpaistia)
3 katajanmarjaa
2 laakerinlehteä
rakeista sinappia (reseptissä puhuttiin Zaanse-sinapista, minä käytin Dijonia)
suolaa ja pippuria

img_8954Kuori ja viipaloi sipulit, kuullota niitä miedolla lämmöllä voissa tai öljyssä padassa tai suuressa kattilassa. Nosta sipulit pois padasta odottamaan myöhempää käyttöä.
Lämmitä kanaliemi padassa. Lisää liha, katajanmarjat ja laakerinlehdet ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunnin, välillä lihaa käännellen.
Kuori ja paloittele porkkanat ja perunat.
Lisää tunnin kuluttua porkkanat ja tästä 15 min. kuluttua perunat. Keitä miedolla lämmöllä 35 min. lisäten lientä vain tarpeen mukaan.
Kun kasvikset ovat kypsiä, nosta liha padasta leikkuulaudalle.
Kaada liemi erilliseen astiaan.
Poista padasta katajanmarjat ja laakerinlehdet ja nosta kuullotetut sipulit porkkanoiden ja perunoiden seuraksi.
Mittaa pataan takaisin muutama desi lientä ja survo kasvikset sauvasekoittimella epätasaiseksi muhennokseksi. Hutspotin ei ole tarkoitus olla sileää; on itse asiassa suotavaa, että muhennoksesta löytyy sattumia ja purutuntumaa.
Mausta hutspot sinapilla ja tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.
Viipaloi liha ja tarjoile hutspotin kanssa sellaisenaan ruskeankastikkeen kera tai jatka kanssani pippurisen lihakastikkeen valmistukseen.

Pippurinen lihakastike

4 annosta

img_8962500 g kypsää naudanpaistia
1 sipuli
voita tai öljyä kuullottamiseen
0,5 tl suolaa
1,5 dl Mustapekka-ruokakermaa
0,5 tlk (35 g) tomaattipyreetä
2-3 dl hutspotin keittolientä

Kuutioi hutspotin seurana valmistunut liha.
Kuori ja hienonna sipuli, kuullota pannulla miedolla lämmöllä.
Lisää lihat pannulle, mausta suolalla. Lisää tomaattipyree ja keittoliemi.
Anna kiehua hiljalleen kannen alla hetken aikaa ja lisää lopuksi ruokakerma.

Matkailu avartaa osa 1: Afganistan

Kirjoitettu by Kaisa

Toissapäivänä se sitten starttasi, makumatkoihin perustuva maailmanvalloitukseni. Tarkemmin sanottuna tarkoitukseni on valmistaa jokaiselle maailman itsenäiselle valtiolle ominaista ruokaa, tehdä pieni pujahdus keittiöihin Afganistanista Zimbabween. Matkan tulen käymään aakkosjärjestyksessä ja valmistamaan jokaisen maan kohdalla ainakin yhden ruokalajin, miksei enemmänkin. Tästä se siis lähtee, tervemenoa Afganistaniin!

indexMakumatkailuni ensimmäinen etappi ei tarjonnut liiaksi vaihtoehtoja, kun etsiskelin sopivaa reseptiä toteutettavaksi. Muutamasta vaihtoehdosta valitsin Darai göd -nimeä kantavan lihakastikkeen, jota tarjoiltiin kurkumariisin kera. Alkuperäisessä reseptiikassa Darai göd valmistettiin lampaasta, mutta koska sen kerrottiin onnistuvan hyvin myös broilerista, härästä tai possusta, minä valitsin kastikkeeseeni possun lihaa. Tämä taisi kuitenkin tarkemmin ajateltuna olla hiukan virhevalinta, mitä siihen tulee, että suurin osa afganistanilaisista harjoittaa islaminuskoa, eikä näin ollen syö sianlihaa. No, pienestä kömmähdyksestä huolimatta saimme varmasti oivan käsityksen tyypillisestä afgaaniruoasta.

Nopeasti opiskeltuna afganistanilainen ruoka on sekoitus sitä ympäröivistä alueista, intialaisesta kulttuurista taas on peräisin suuri osa mausteiden kavalkadista: sahrami, korianteri, kardemumma, mustapippuri, joitakin mainitakseni. Perusasioita ovat vehnä, ohra, maissi ja riisi, hedelmät, pähkinät ja vihannekset sekä maitotuotteet. Afganistanilaiset pitävät suuresti myös liharuoista. Ruokailuvälineitä ei oikeastaan käytetä, vaan ruokaa syödään oikealla kädellä naan-leipää apuna käyttäen.

img_8635Darai göd oli hyvää, samoin kurkumariisi. Mausteita oli runsaasti ja ne olivat mielenkiintoisia, melko erilaisia kuin ne, joita olen yleisesti tavannut liharuokiin käyttää. Afgaaniruoille tyypilliseen tapaan kastike oli runsaan maistuvaa, mutta ei tulista. Hyvä niin. Mieleen tuli pitkälti nepalilaisissa ravintoloissa tarjoiltu murkina. Mainittakoon vielä, että koska garam masala sellaisenaan ei kuulu ainakaan Aleksin suosikkimakuihin, valmistin korvaavan mausteseoksen, joka ainakin tässä ruoassa toimi hyvin. Tämän itse tehdyn garam masalan ohjeistuksen löysin Soosissa-blogista.

Hyvä startti siis. Kabulin kujilla tuskin koskaan tulen tallustelemaan, mutta käyhän se näinkin. Ainakin olen nyt maistanut palan Afganistania.

Tältä matkalta odotan paljon. Tervetuloa mukaan!

Darai göd kurkumariisillä

4 annosta

img_86292 rkl öljyä
2 sipulia
1 tl jauhettua kardemummaa
3 tl garam masalaa (jos haluat maustaa minun tavallani, korvaa garam masala seuraavalla seoksella: 0,6 tl mustapippuria, 0,6 tl korianteria, 0,6 tl kanelia, 0,3 tl kuminaa, 0,3 tl kardemummaa, 0,3 tl inkivääriä, muutama neilikka)
3 tl korianteria jauhettuna (itse laitoin huomattavasti vähemmän)
0,5-1 tl chilijauhetta
1 dl vettä
3 valkosipulinkynttä
1 dl cashewpähkinöitä
2 dl paseerattua tomaattia
1 tl suolaa
600 g lampaan ulkofileetä (tai broileria, härkää / possua)
1 dl jogurttia

Kurkumariisi:
1 rkl öljyä
2 tl kurkumaa
4 dl vettä
2 dl kookoskermaa
3 dl jasminriisiä
suolaa

Poista lampaanulkofileestä kalvot ja leikkaa suikaleiksi.
Ruskista lampaanfilee öljyssä pienissä erissä. Mikäli valitset käytettäväksesi jotakin muuta lihaa, valmista se vaaditulla tavalla. Jätä liha odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sitä öljyssä ja lisää mausteet. Kuullota muutama
minuutti ja lisää vesi. Hauduta kannen alla, kunnes sipuli on täysin pehmennyt.
Kuori ja hienonna valkosipulit. Lisää ne, cashewpähkinät ja paseerattu tomaatti kastikkeeseen.
Hauduta miedolla lämmöllä 15 min.
Lisää liha sekä jogurtti ja anna hautua 2-5 min. lihan mureudesta riippuen.
Valmista kurkumariisi. Laita öljy ja kurkuma paksupohjaiseen kattilaan ja anna lämmetä. Lisää kookoskerma ja anna kiehahtaa.
Sekoita joukkoon riisit ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 min, kunnes neste on imeytynyt riisiin. Siirrä kattila liedeltä ja anna riisin vetäytyä hetki ennen tarjoilua.