Ex tempore -suikalepata

Vaellellessani taas yhtenä päivänä kaupassa ilman sen suurempia päämääriä – kyllä, minä viihdyn vallan mainiosti ruokakaupan hyllyjen välissä vaikka ihan muuten vaan – ruokakoriini eksyi paketti naudanlihasuikaleita. Koska jo samana päivänä oli tarve myös saattaa nuo suikaleet syötävään muotoon, kehittelin niiden ympärille eräänlaisen pataruoan, sellaisen kermaisen ja juustoisen, hieman stroganoffin makumaailmaa henkivän.

Padasta tuli hyvää, suosittelen kokeilemaan. Tätä on myös tarpeen mukaan helppo varioida erilaisin ainesosin; mieleen tulevat esimerkiksi maustekukku, punasipuli tai aurinkokuivatut tomaatit, mitä nyt ruokavarastoista sattuu löytymään. Lihan hauduttelu vie hiukan aikaa, joten mikään kaikista nopein arkiruoka tämä ei ole, mutta vallan simppeli kuitenkin, monenlaiseen tilanteeseen sopiva.

IMG_1374

Suikalepata

4 annosta

400 g naudanlihasuikaleita
rypsiöljyä kuullottamiseen
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
3 dl vettä
1 punainen paprika
hillosipuleita
leipäjuustoa
1 rkl tomaattipyreetä
200 g ranskankermaa

Tarjoiluun:
esimerkiksi riisiä

IMG_1381

Kuullota lihasuikaleet kahdessa osassa öljyssä padassa. Siirrä sivuun ja kuullota kuoritut ja hienonnetut sipulit ja valkosipulit. Lisää pataan lihat, suola, mustapippuri ja vesi. Anna kiehua tunnin verran.
Pilko paprika. Lisää pataan paprika, hillosipuleita ja juustoa maun mukaan sekä tomaattipyree. Anna hautua vielä noin 20 min.
Lisää ranskankerma, kuumenna ja tarkista maku.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera.

Kun lihapata ei ollutkaan tylsää: Rostockin lihapata

Jostakin syystä lihapadat ja -kastikkeet eivät koskaan ole olleet minun juttuni, paitsi stroganov – ja varsinkin se annos, jonka nautin reilut kymmenen vuotta sitten Pietarissa. Voi, paljon smetanaa ja suolakurkkuja! No, kyllä äitikin sen hyvin tekee, ja Aleksi. Ja tekevät he hyvin muitakin vastaavia, mutta joku jännä juttu noissa lihakastikkeissa kuitenkin on, että itse en tule niitä koskeviin reseptiikkoihin tarttuneeksi. Aina tulee vaan mieleen karjalanpaisti, tuo yksi tylsimpiä ruokalajeja, joita tähän hätään keksin nimetä. Ja jotkut poloiset kun syövät sitä joulupöydässään…

Joitakin aikoja sitten valmistimme stifadoa, kreikkalaista lihapataa. Odotukset olivat korkealla, mutta kun lopputulos monen tunnin hauduttelun jälkeen oli mitäänsanomaton, saivat lihapadat taas silmissäni hallaa osakseen. No, syyttääkö reseptiä, huonoa lihavalintaa vai mitä, tiedä häntä, mutta niin siinä taas kuitenkin kävi. Miinusta lihapadoille.

img_0561Niin tai näin, Pikku-Kokille oli ostettava sopivaa lihaa. Koska pikku-ukkelimme annoskoot ovat sen verran pieniä, yhdestä lihapaketista hän olisi syönyt niin monta ateriaa, että päätin valmistaa lopusta lihasta ruokaa meille suuremmille kokeille. Liha oli naudan palapaistia ja tästä syystä ajattelin taas uhmata kohtaloa ja valmistaa mitäpäs muutakaan kuin lihapataa. Nyt saisivat saksalaiset näyttää, mitä heillä olisi tällä saralla tarjota. Maku.fi -sivuston ohjeistuksella valmistui Rostockin lihapata ja arvatkaapa mitä: harmitti, että lihaa oli niin vähän. Tätä olisi ehdottomasti pitänyt tehdä suurempi annos, meillä kun oli lihaa jäljellä vain muutama sata grammaa.

Siis plussaa lihakastikkeille, hyvä Rostock!

P.S. Ei tämä ensimmäinen Kotikolossa hyväksi todettu lihapata siltikään ole. Käykääpä tutustumassa vaikkapa artikkeliin Anopin tulikokeesta, mikäli kermainen liha-kasvispata kiinnostaa.

Rostockin lihapata

4 annosta

img_05581 sipuli
2 valkosipulinkynttä
500 g naudanpaistia
1 rkl rypsiöljyä
3 dl vettä
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
2 dl demi-glace -kastikepohjaa (Puljongin versiota voin suosittaa.)
1 rkl lihafondia
125 g smetanaa
100 g maustekurkkuja
(3 rkl tuoretta tilliä) Vaikka itse en noihin lukuisiin kouluaikojen tillilihavihaajiin kuulunutkaan, en kokenut tillin tuovan tähän ruokaan lisäarvoa, pikemminkin päinvastoin, joten jätin sen lisäämättä.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuutioi liha. Ruskista kuutiot pannulla öljyssä kahdessa erässä. Lisää lopuksi sipulit ja anna kuullottua. Kumoa ainekset pieneen pataan tai kasariin.
Kaada pannulle lopuksi vesi, kiehauta ja kaada pataan. Lisää laakerinlehti ja suola. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla reilu tunti. Tarkista lihojen mureus.
Lisää kastikepohja ja fondi. Kuumenna, mutta älä keitä. Liuota lihapadan joukkoon smetana. Lisää kuutioitu maustekurkku (ja tilli) juuri ennen tarjoilua.
Tarjoile esimerkiksi riisin tai ohrahelmien kera.

Matkailu avartaa osa 2: Alankomaat

alankomaidenHitaasti mutta varmasti etenevä kulinaarinen maailmanvalloitustaipaleeni eteni vihdoin toiseen etappiinsa, kun eilen valmistui arki-illallinen alankomaiseen tyyliin. Nimenomaan arki-illallinen. Kyseiseen keittiöön päällisin puolin tutustuessani sain nimittäin sellaisen käsityksen, että mitä tuohon tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan tulee, ruoka on nimenomaan arkista ja yksinkertaista, ruokailu välttämättömyys ilman sen kummempaa ylellisyyden tavoittelua. Päivällisvieraita kutsutaan niukasti ja yleisemmin harjoitettu kahvittelu hoituu yhden keksin voimin. Tylsää, sanon minä!

Arkisia tai ei, reseptejä alankomaisiin aterioihin oli kuitenkin jonkin verran tarjolla – huomattavasti runsaammin kuin afgaaniruokiin, joita viimeksi metsästin. Kuten sanottua puukenkäkansa annostelee lautasilleen tavanomaista murkinaa; erilaisia kasvismuhennoksia ja -patoja erilaisten lihojen ja makkaroiden kera, hernekeittoa ja suolaisia sekä makeita ohukaisia noin joitakin mainitakseni.

img_8955Minä valitsin valmistettavakseni todellista perinneruokaa, hutspot-nimistä porkkana-sipuli-perunamuhennosta, joka on ollut 440 vuoden ajan vapauden symbolina Leidenin kaupungin asukkaille. Tässä versiossa hutspot tarjoiltiin naudanlihan kera. Hutspotista vielä sen verran, että se on stamppot-ruokalajin alalaji ja stamppotilla taas tarkoitetaan mitä tahansa sattumia sisältävää kasvismuhennosta.

Mutta minun versiooni, joka löytämäni artikkelin mukaan oli perinteinen ”perhe resepti”. Muhennosta valmistaessani tuntui lähinnä siltä, että mikäli lopputulos olisi edes menettelevä, olisin tyytyväinen. Mutta toisin kävi; valmistamani ruoka oli hyvää. Siskoni sekä hänen miehensä, jotka pääsivät kanssamme alankomaiselle illalliselleni tykkäsivät niin ikään ja annos katosi padastaan kerta heitolla. Mitä lihaan tulee, sen kohdalla kuitenkin poikkesin alankomaisesta tavasta tarjota se sellaisenaan padasta noston jälkeen ja muokkasin sen kermaiseksi kastikkeeksi suomalaiseen Valio-tyyliin. Mikäli kurkistatte alkuperäistä reseptiikkaa, voitte toki toimia haluamallanne tavalla ja valmistaa kermakastikkeen sijaan vaikkapa siellä esitellyn ruskeankastikkeen. Minusta liha kuitenkin tuntui liian kuivalta tuolla tavalla nautittavaksi.

No niin, eipä siis muuta kuin puukengät jalkaan, tulppaanit pöydälle ja Heineken kouraan. Tätä arkimuonaa voi suositella testattavaksi. Ja tuo Heineken sopi kumppaniksi muuten vallan mainiosti.

Hutspot-muhennosta ja naudanlihaa

4 annosta

img_8944img_8937voita tai öljyä paistamiseen
2 sipulia
5 porkkanaa
6 perunaa
1 litra kanalientä
500 g naudanlihaa (minulla oli sisäpaistia)
3 katajanmarjaa
2 laakerinlehteä
rakeista sinappia (reseptissä puhuttiin Zaanse-sinapista, minä käytin Dijonia)
suolaa ja pippuria

img_8954Kuori ja viipaloi sipulit, kuullota niitä miedolla lämmöllä voissa tai öljyssä padassa tai suuressa kattilassa. Nosta sipulit pois padasta odottamaan myöhempää käyttöä.
Lämmitä kanaliemi padassa. Lisää liha, katajanmarjat ja laakerinlehdet ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunnin, välillä lihaa käännellen.
Kuori ja paloittele porkkanat ja perunat.
Lisää tunnin kuluttua porkkanat ja tästä 15 min. kuluttua perunat. Keitä miedolla lämmöllä 35 min. lisäten lientä vain tarpeen mukaan.
Kun kasvikset ovat kypsiä, nosta liha padasta leikkuulaudalle.
Kaada liemi erilliseen astiaan.
Poista padasta katajanmarjat ja laakerinlehdet ja nosta kuullotetut sipulit porkkanoiden ja perunoiden seuraksi.
Mittaa pataan takaisin muutama desi lientä ja survo kasvikset sauvasekoittimella epätasaiseksi muhennokseksi. Hutspotin ei ole tarkoitus olla sileää; on itse asiassa suotavaa, että muhennoksesta löytyy sattumia ja purutuntumaa.
Mausta hutspot sinapilla ja tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.
Viipaloi liha ja tarjoile hutspotin kanssa sellaisenaan ruskeankastikkeen kera tai jatka kanssani pippurisen lihakastikkeen valmistukseen.

Pippurinen lihakastike

4 annosta

img_8962500 g kypsää naudanpaistia
1 sipuli
voita tai öljyä kuullottamiseen
0,5 tl suolaa
1,5 dl Mustapekka-ruokakermaa
0,5 tlk (35 g) tomaattipyreetä
2-3 dl hutspotin keittolientä

Kuutioi hutspotin seurana valmistunut liha.
Kuori ja hienonna sipuli, kuullota pannulla miedolla lämmöllä.
Lisää lihat pannulle, mausta suolalla. Lisää tomaattipyree ja keittoliemi.
Anna kiehua hiljalleen kannen alla hetken aikaa ja lisää lopuksi ruokakerma.

Asia on pihvi : äijäruokaa

Lincoln Jefferson: Asia on pihvi : äijäruokaa 
Gummerus, 2015
Suom. Aatos Nieminen
The Book of Steak : Cooking for Carnivores, Parragon, 2013

asia_on_pihvi00966Tarkastelun alainen kirja ei ole kasvissyöjille. Tämä asia on pihvi. Mutta termistä ”äijäruokaa” sen kohdalla voidaan mielestäni olla montaa mieltä. En nimittäin pidä itseäni kovinkaan äijämäisenä ruokailijana, mutta tämän kirjan avulla loihdittujen aterioiden ääressä olen viihtynyt sangen hyvin.

Mitäpä tämä lihansyöjän käsikirja sitten tarjoilee? Tässä kohtaa lienee parasta mainita, että Asia on pihvi käsittelee ainoastaan naudanlihaa, siis sianlihan karttelijat, tervetuloa mukaan. Kaikki alkaa pihvilihan valinnasta ja teoksen ensimmäisille sivuille onkin koottu muutaman sivun pikaopas, joka esittelee avaintekijät laadukkaimman lihan valitsemiseen ja ostamiseen sekä lihan säilytykseen. Lisäksi esitellään naudan osat ja niiden käyttötavat ja annetaan vinkit sopivimpiin valmistusmenetelmiin sekä läpikäydään pihvien paistoaikoja haluttujen lopputulosten saavuttamiseksi. Itse reseptiosiot jakautuvat sen mukaan valmistetaanko pihvejä tai paistia naudan etu- vai takaosasta, joiden lisäksi kirjan kolmas luku esittelee annoksia kahdelle sopivaan ateriaan. Viimeinen luku on omistettu lisäkkeille.

Tähän astiset käyttökokemuksemme ovat olleet ainoastaan positiivisia ja vaikka kokonaisia aterioita kirjan pohjalta on syntynyt vasta yksi, se vietteli sen verran syvästi, että kirjaa uskaltaa jo sen perusteella suositella. Lisäksi olemme kahdella kokemuksella todenneet myös lisäkeosion sangen toimivaksi. Lisäkkeet eivät muuten sisällä pihaustakaan lihaa, eli mikäli tämä kirja jostakin syystä sattuisi päätymään kasvissyöjän hyppysiin, ei tämänkään tarvitsisi heittää sillä vesilintua. Päinvastoin.

Koekeittiössämme ovat valmistuneet täytetyt pihvit vuohenjuusto-minttukuskusin kera ja lisäkepuolelta pinaattimuhennos sekä kukkakaalipaistos. Näistä kokemuksista on hyvä lähteä jatkamaan ja olenkin vakuuttunut, että ainakin meidän taloudessamme tälle opukselle riittää kysyntää.

Suosittelen tietysti kaikille kovan luokan lihansyöjille, mutta myös niille, jotka haluavat vain silloin tällöin nauttia laadukkaasta liha-ateriasta. Mikäli taas uskoo siihen, että tie miehen (tai naisen) sydämeen käy vatsan kautta, kirjan ”Kahdelle”-osio tarjoaa varmasti oivan ratkaisun lihaa syövän illallisvieraan tyytyväiseksi tekemiselle. Unohdetaan tuo ”Äijäruokaa” ja todetaan vain, että Asia on pihvi.

P.S. Mikäli joku tosiäijä nyt sattuu pelästymään, niin kyllä tämän teoksen avulla ihan äijämäisiinkin suorituksiin pystyy. Nämä ovat niitä valintakysymyksiä.