Koska jääkapissa nökötti parhaat päivänsä nähnyt rucolarasia, jota ei enää tehnyt mieli syödä sellaisenaan, lähdin etsiskelemään reseptiä sen hyödyntämiseksi. Päädyin upottamaan rucolan keittoon, joka kantoi nimeä rucolakeitto.
Keitosta tuli hyvää, sitä en kiellä, mutta siitä kuinka suurella oikeutuksella keittoa on ”luvallista” kutsua rucolakeitoksi, voidaan olla montaa mieltä. Ainakaan tällä määrällä rucolaa, sitä ei oikeammin maistanut, vaan tämä oli ehdottomasti tuorehernekeittoa ripauksella aavistus rucolasta.
Joka tapauksessa tulen tekemään tätä uudestaankin, mutta laitan sekaan kaksi rasiaa rucolaa. Jos vielä tuolloinkaan ei keitossa maistu rucola, taidan kuitenkin suosiolla päätyä kutsumaan tätä ainoastaan tuorehernekeitoksi.
Päälle kannattaa muuten ehdottomasti veistellä vaikkapa parmesania tai muuta vahvaa juustoa. Tai sitten keittää rinnalle kananmuna, tämäkin toimi testattaessa ihan näppärästi.
Rucola-hernekeitto
4 annosta
1 sipuli 2 valkosipulinkynttä voita 8 dl vettä 2 kanaliemikuutiota 600 g pakasteherneitä 100 g rucolaa (Harkitse toki suurempaa määrää.) 2 dl ranskankermaa suolaa
Pinnalle: parmesaania kananmunia
Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja kuullota niitä isossa kattilassa voissa. Lisää vesi ja liemikuutiot. Kaada joukkoon herneet ja keitä noin 15 min. Lisää keittoajan lopussa rucola ja jatka keittämistä vielä pari min. Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimen avulla. Sekoita joukkoon ranskankerma ja mausta suolalla. Tarjoile parmesanlastujen tai keitettyjen kananmunien kera.
Nyt kun aurinko on useana päivänä tuonut toivoa kevään todellisesta saapumisesta, olen pikkuhiljaa jo alkanut kääntää katsetta kohti kevään seuraavaa juhlaa, pääsiäistä. Näinpä päätin kokeilla tätä tuoreista herneistä syntyvää vegaanista hernekeittoa, jonka totesin mainioksi alkuruokakeitoksi – vaikkapa tulevaan pääsiäispöytään. Keiton kermaisuus on peräisin siihen lisätystä avokadosta, joka mielestäni tuo siihen myös sopivasti lempeää ryhtiä. Pääsiäisen kunniaksi pinnalle voisi ehkäpä harkita muutamaa viiriäisenmunanpuolikasta, jolloin keiton vegaanisuus on toki tiessään. No, kukin valitkoon keitollensa kumppanin.
Keiton väri säilyi kauniin vihreänä avokadosta huolimatta, vaikka se majaili yön yli jääkaapissa eli sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. En tiedä olisiko näin ollut muutenkin, mutta itse halusin varmistaa värin säilymisen ja käytin kahta kikkaa sen takaamiseksi: lisäsin keittoon hiukan limemehua ja heitin keiton valmistuttua avokadojen kivet takaisin kattilaan. Näitä oppeja kannattaa muuten hyödyntää myös esimerkiksi guacamolea valmistaessaan.
Resepti tähän todella simppeliin soppaan löytyi mistäpä muualtakaan kuin Lisää kasvisruokaa koko perheelle -luottokeittokirjastani. Onnistuminen jälleen kerran.
Vihreä avokado-hernekeitto
4 annosta
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
rapsiöljyä
500 g vihreitä herneitä (mieluiten pakkasesta)
7-8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 avokadoa
valkopippuria ja suolaa
1 rkl limemehua
Tarjoiluun:
leipää ja/tai viiriäisenmunia
Kuori ja hienonna keltasipuli sekä valkosipuli. Kuullota ne kattilassa.
Lisää herneet, vesi sekä liemikuutio ja kiehauta.
Lisää keittoon kuoritut avokadot ilman kiviä – säästä kivet kuitenkin myöhempää käyttöä varten – ja soseuta keitto sileäksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta maun mukaan pippurilla ja ripauksella suolaa.
Mikäli et tarjoile keittoa heti, lisää sinne myös limemehua ja poistetut avokadojen kivet, jotta se ei tummu. Mielestäni limemehu toi keittoon myös mukavaa raikkautta, joten sitä voit halutessasi käyttää joka tapauksessa.
Tarjoile haluamasi lisäkkeen kera.
Hernekeitto ja laskiaispulla. Kerran vuodessa nautittava ateriakokonaisuus, siinä laskiaissunnuntain tietämillä. Tänä vuonna olimme muutaman viikon myöhässä, mutta samapa tuo, eipä näytä luontokaan ihan tietävän, mitä vuodenaikaa meidän tällä hetkellä kuuluisi elää.
Monilla perinteisiin kuuluu hernekeiton keittäminen pakasteeseen varastoidun joulukinkun rippeistä, mutta suuresta lihanhimostaan tunnetun herra Sutelan taloudessa ei kinkkua jäänyt jäljelle siipalettakaan, joten keitto keitettiin ylikypsästä palvikinkusta. Hyvää tuli tästäkin, rouva Sutelan ruokaa rippeistä -ideologia ei tosin näin päässyt toteutumaan. Ensi jouluna siis suurempi kinkku. Ohjeen keitolle voit vilkuilla täältä. Samoin pullat valmistuivat vanhan kaavan mukaan.
Tätä artikkelia ei suinkaan kirjoitettu ainoastaan vanhoja reseptejä uudelleen esiintuomaan, vaan sen pääasiallinen tarkoitus on kertoa hauskasta löydöksestä. Tuore tuttavuuteni, ällistyttävän nopeasti valmistuvat suolaiset ”kakkuset” ansaitsevat nimittäin ehdottomasti huomionosoituksen. Ohje löytyy kirjasta Suolaiset mukiherkut : valmista mikrossa 2 minuutissa. Nimensä mukainen teos, jonka esittelen pikimmiten tarkemmin, todella toimii ja sen avulla syntyvät niin brunssiherkut kuin maittavat alkupalatkin, vaikka ihan heti en olisi uskonut, että leipominen mikroaaltouunissa on todella mahdollista.
Tällä kertaa nautimme näistä kakkusista ennen siirtymistä keiton pariin, aiemmin olin ilostuttanut Aleksin erästä aamua kakkusen kinkkuversiolla. Hauskaa, hyvää ja helppoa!
Mainittakoon heti, että kakkuja ei kannata laittaa mikroon kerralla yhtä enempää. Paistoaika pitenee, eikä lopputulos ole ulkonäöltään toivotunlainen vaan pikemminkin lässähtänyt, kuten artikkelin kuvatkin kertovat. Lisäksi minun ohjeeni sisältää kirjan neuvoman viiden ruokalusikallisen sijaan vain neljä ruokalusikallista vehnäjauhoja, sillä mielestäni kakusta tulee näin mureampi. Suosittelen! Makuja löytyy varmasti jokaisen mieleen.
Eipä sitten muuta kuin hernekeittoa keittelemään ja pullia paistamaan, vaikka laskiainen meni jo. Toivotetaan tervetulleeksi kevät aurinkoineen!
Kuutioi kinkkusuikaleet.
Sekoita mukissa (standardi 310 ml) ainekset seuraavassa järjestyksessä: kananmuna, suola, pippuri, oliiviöljy, jogurtti, sinappi, jauhot, leivinjauhe ja kinkku.
Lisää pinnalle muutama kinkkupala ja hieman sinappia.
Kypsennä mikroaaltouunissa 1 min. ja 20 s. (800 W).
Lisää heti kypsennyksen jälkeen pinnalle muutama kinkkukuutio ja nokare voita sulamaan.
Kuutioi broilerinpalat ja hienonna aurinkokuivatut tomaatit.
Sekoita mukissa (standardi 310 ml) ainekset seuraavassa järjestyksessä: kananmuna, suola, pippuri, oliiviöljy, ranskankerma, jauhot, leivinjauhe, paloiteltu broileri, aurinkokuivatut tomaatit ja yrttiseos.
Koristele muutamalla broilerin ja tomaatin palasella ja ripottele päälle yrttiseosta.
Kypsennä mikroaaltouunissa 1 min. ja 20 s. (800 W).
Lisää heti kypsennyksen jälkeen pinnalle vielä muutama tomaattipala.
Hienonna punasipulihilloke.
Sekoita mukissa (standardi 310 ml) ainekset seuraavassa järjestyksessä: kananmuna, suola, pippuri, oliiviöljy, pesto, ranskankerma, jauhot, leivinjauhe ja punasipulihilloke.
Tee taikinan pinnalle veitsenkärjellä pestosta spiraalikuvio.
Kypsennä mikroaaltouunissa 1 min. ja 20 s. (800 W).
Vaikka laskemisesta tai lumesta ei tänä päivänä Helsingissä ole tietoakaan, päätimme kuitenkin viettää ruokakulttuurillisesta näkökulmasta katsottuna perinteistä laskiaissunnuntaita. Tämä kannatti; ateria oli maukas alusta loppuun, pakastettu joulukinkun rippeemme sai arvoisensa loppusijoituspaikan ja ruoanlaittoon kulunut vähäinen aika soi meille mahdollisuuden suunnata katseen jo tulevaan kesään, Lontooseen ja Pariisiin.
Ennen päivällistä on kuitenkin suotavaa nauttia aamiaista, jota tänä aamuna hyvän tulevan vaimon elkein valmistin Aleksin vielä nukkuessa. Perinteisten leipien sekä kahvin ohella hän sai natustaa muutaman lämpimän leipäkupin, joita Valio alkuperäisessä reseptissään hienosti Croque Madameiksi nimittää.
Sujuuhan se laskiaisen laskeminen näinkin; tiiviisti neljän seinän sisällä öitä (harjoitus)häämatkaan laskeskellen. Nautinnollista sekä pullavan rokkailevaa laskiaista itse kullekin!
Kauli leipäviipaleet ohuiksi. Voitele kaksi muffinssivuokaa.
Paista pekonisiivut rapeiksi.
Vuoraa muffinssivuoat leipäviipaleilla. Riko kananmuna ja jaa se tasaisesti kuppien pohjalle. (Mikäli sinulla on käytössäsi tarpeeksi suuria vuokia, voit myös rikkoa jokaiseen kuppiin oman kananmunansa.)
Mausta ja ripottele mausteiden päälle paloiteltu pekoni sekä juustoraaste.
Paista uunin ala-/keskiosassa 200 asteessa noin 15 min.
Hernekeitto
6 annosta
500 g ruokaherneitä
2 l vettä
700 g kinkkua/palvikinkkua/potkaa (itse käytimme jo jouluaterialtamme tuttua valmiiksi paistettua ylikypsää uunikinkkua)
1 sipuli
3 porkkanaa
merisuolaa (kinkkumme suolaisuudesta johtuen emme lisänneet suolaa laisinkaan)
0,5 tl meiramia
sinappia
Huuhdo herneet ja laita ne likoamaan yön yli pariin litraan vettä.
Paloittele kinkku muutamaan osaan ja lisää se liotusveteen herneiden joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin tunti.
Paloittele kinkku ja lisää kattilaan hienonnettu sipuli sekä paloitellut porkkanat. Keitä vielä noin 1,5 tuntia.
Mausta suolalla, meiramilla ja sinapilla.
Laskiaispullat
Kelkkailijoita näköpiirissä.
Toimivan pullareseptin löydät täältä.
Tällä kertaa lanseerasimme perinteisen kermavaahdon oheen molemmat oman uuden täytekokeilumme: Itse valitsin makeaa puolukkahilloa sekä mustaa marsipaania, Aleksi omenahilloa.
Tämän testin perusteella kallistun ensi vuonna jälleen mansikkahillon puoleen, omenahillo sen sijaan saanee revanssinsa…
Tunnelmallisia makuja 