Kohti kurpitsakautta: myskikurpitsakeittoa ihan kaikille

Kun erilaisten kurpitsojen satokaudet pikkuhiljaa taas lähenevät, nappasimme Pikku-Kokin kanssa kaupasta myskikurpitsan. Syntyi kurpitsakeitto, joka sosekeittojen tapaan oli valmistusprosessiltaan helppoakin helpompi, ainoastaan kurpitsojen paahtaminen vei hiukan aikaa. Lisäksi se oli yksinkertaisesti muokattavissa jokaisen perheemme jäsenen ruokavalioon sopivaksi, siis toisin sanoen Neiti-Kokille suolattomaksi versioksi. Ja mikäli tarvetta löytyy, saa siitä helposti myös vegaanisen, eli tätä tarjoilee halutessaan heterogeenisemmallekin porukalle.

Vuosien saatossa on myskikurpitsasta tullut tehtyä keitto jos toinenkin, mutta kyllä tämäkin koostumukseltaan ihanan samettinen versio ehdottomasti ansaitsee paikkansa Tunnelmallisten reseptien kirjassa. Suosittelen.

IMG_4447

Myskikurpitsakeitto

6 annosta

500 g myskikurpitsaa
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 porkkanaa
4 jauhoista perunaa
1 rkl öljyä
8 dl kasvislientä
1 dl kermaa (Mikäli haluat keitosta vegaanista korvaa esimerkiksi kaurakermalla.)
(1 tl suolaa)
0,25 tl muskottipähkinää
0,25 tl sokeria

(Pinnalle:
basilikaa, persiljaa
paahdettuja kurpitsansiemeniä)

Halkaise ja kuori kurpitsa. Kaavi siemenet pois, mutta mikäli haluat paahtaa niitä keiton päälle, säästä ainakin osa. Paloittele kurpitsa ja laita palat pellille . Pirskottele päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa 200 asteessa noin 30 min. Kurpitsa on kypsää kun haarukka menee siitä helposti läpi. Jäähdytä.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuori porkkanat ja leikkaa paloiksi. Kuori perunat ja leikkaa neljään osaan. Kuullota kasviksia kattilassa öljyssä muutaman minuutin ajan. Laita kurpitsan palat joukkoon. Kaada kasvisliemi päälle ja keitä kasvikset kypsiksi.
Soseuta sauvasekoittimella. Lisää kerma ja kuumenna. Mausta (suolalla), muskottipähkinällä ja sokerilla.
(Ripottele halutessasi tarjoiluvaiheessa pinnalle hienonnettuja yrttejä ja kuivalla pannulla paahdettuja kurpitsansiemeniä.)

Munakoiso-linssikeitto – ei se kaunein, mutta maukas

IMG_8781Helatorstain grilliaterialta ylimääräiseksi jäänyt munakoiso huuteli jääkaapista haluaan tulla käytetyksi, joten tartuin toimeen. Lukuisten moussakareseptien suossa jonkin aikaa tarvottuani päädyin yksinkertaiseen vaihtoehtoon ja keittelin munakoiso-linssikeittoa. Tai me keittelimme, minä ja Pikku-Kokki, joka uudelta Aleksin suunnittelemalta apujakkaraltaan käsin voi nyt ihan oikeasti toimia pienenä apulaisenani. Huippua! Uskon vahvasti, että ennemmin tai myöhemmin me vielä vietämme paljon laadukkaita keittiöhetkiä koko perheen kesken. Niin paljon kiinnostusta Pikku-Kokilla tuntuu asiaa kohtaan riittävän. En malta odottaa…

Keitosta tuli hyvää; samettista ja makumaailmaltaan sangen kookosvoittoista, joten tähän reseptiikkaan kannattaa tarttua ainoastaan mikäli kookos makuna miellyttää. Mikään kaunotar keitto ei lautasella valitettavasti värittömyydessään ole, mutta pinnalle voi aina keksiä jotakin kaunista ripoteltavaa. Muutenkaan tätä ruokaa ei kannata lähteä tarjoilemaan ihan sellaisenaan, se vaatii kumppanikseen vähintäänkin palan leipää. Mitä seuralaisiin tulee, se ei ole missään mielessä nirso, vaan rinnalle voi valita miltei mitä vain. Minä laitoin joukkoon hieman eiliseltä tähteeksi jääneitä broilerin palasia. Näkisin tämän keiton sopivan hyvin myös alkuruoka-annokseksi.

Kannattaa siis kokeilla, hyviä ja helppoja kasvisreseptejä ei ole koskaan liikaa. Reseptin luojaksi mainitaan Olga Temonen, jonka luomuksiin ajattelin itse lähitulevaisuudessa perehtyä tarkemminkin.

P.S. Vaikka kokkipuuhiin pääseminen olikin huippujuttu, päivän paras hetki sijoittui rantamaisemiin, kun pikkumies pääsi ensimmäistä kertaa tänä kesänä kastelemaan varpaansa meriveteen. Ihanaa!

Munakoiso-linssikeitto

4-6 annosta

IMG_88141 munakoiso
6 valkosipulinkynttä
3 dl punaisia linssejä
1 l vettä
2 tl yrttisuolaa
rouhittua mustapippuria
0,5 tl chiliä (tai maun mukaan)
1 tlk kookosmaitoa
tuoretta persiljaa

Pilko munakoiso ja hienonna valkosipulit. Huuhtele linssit.
Kumoa kaikki isoon kattilaan, lisää vesi ja mausteet. Keitä noin 20 min. kunnes munakoiso ja linssit ovat kypsiä. Lisää kookosmaito ja soseuta. Lisää hienonnettu persilja juuri ennen tarjoilua.

Vihreää kepeyttä vaikkapa alkuruoaksi pääsiäispöytään

Nyt kun aurinko on useana päivänä tuonut toivoa kevään todellisesta saapumisesta, olen pikkuhiljaa jo alkanut kääntää katsetta kohti kevään seuraavaa juhlaa, pääsiäistä. Näinpä päätin kokeilla tätä tuoreista herneistä syntyvää vegaanista hernekeittoa, jonka totesin mainioksi alkuruokakeitoksi – vaikkapa tulevaan pääsiäispöytään. Keiton kermaisuus on peräisin siihen lisätystä avokadosta, joka mielestäni tuo siihen myös sopivasti lempeää ryhtiä. Pääsiäisen kunniaksi pinnalle voisi ehkäpä harkita muutamaa viiriäisenmunanpuolikasta, jolloin keiton vegaanisuus on toki tiessään. No, kukin valitkoon keitollensa kumppanin.

Keiton väri säilyi kauniin vihreänä avokadosta huolimatta, vaikka se majaili yön yli jääkaapissa eli sen voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä. En tiedä olisiko näin ollut muutenkin, mutta itse halusin varmistaa värin säilymisen ja käytin kahta kikkaa sen takaamiseksi: lisäsin keittoon hiukan limemehua ja heitin keiton valmistuttua avokadojen kivet takaisin kattilaan. Näitä oppeja kannattaa muuten hyödyntää myös esimerkiksi guacamolea valmistaessaan.

Resepti tähän todella simppeliin soppaan löytyi mistäpä muualtakaan kuin Lisää kasvisruokaa koko perheelle -luottokeittokirjastani. Onnistuminen jälleen kerran.

Vihreä avokado-hernekeitto

4 annosta

IMG_78731 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
rapsiöljyä
500 g vihreitä herneitä (mieluiten pakkasesta)
7-8 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 avokadoa
valkopippuria ja suolaa
1 rkl limemehua

Tarjoiluun:
leipää ja/tai viiriäisenmunia

Kuori ja hienonna keltasipuli sekä valkosipuli. Kuullota ne kattilassa.
Lisää herneet, vesi sekä liemikuutio ja kiehauta.
Lisää keittoon kuoritut avokadot ilman kiviä – säästä kivet kuitenkin myöhempää käyttöä varten – ja soseuta keitto sileäksi esimerkiksi sauvasekoittimella. Mausta maun mukaan pippurilla ja ripauksella suolaa.
Mikäli et tarjoile keittoa heti, lisää sinne myös limemehua ja poistetut avokadojen kivet, jotta se ei tummu. Mielestäni limemehu toi keittoon myös mukavaa raikkautta, joten sitä voit halutessasi käyttää joka tapauksessa.
Tarjoile haluamasi lisäkkeen kera.

Vegaaniset marengit – joita kannattaa maistattaa ennen totuuden paljastamista

Taannoin esittelemäni Lisää kasvisruokaa koko perheelle -keittokirja tarjoili reseptin, jota oli kerta kaikkiaan pakko kokeilla. Kiitoksissaan tekijät toteavat: ”Kiitos sille kurjalle ressukalle, joka jossain päin maailmaa päätti todistaa, että kikherneiden säilöntäliemestä todellakin saa tehtyä vegaanista marenkia. Kuka ensimmäisenä sai päähänsä, että tuota pahanhajuista lientä voisi hyödyntää johonkin? Kiitämme häntä mitä nöyrimmin.”

IMG_5873

Ja niin oli minunkin tehtävä oma testini. Ällölientä vatkatessani epäluuloa vielä riitti, mutta koska se todella yhdistettynä sokeriin muodosti täysin marenkimaisen massan, uskoin tähän ihmereseptiin jo marenkien paistovaiheessa. Ja aivan totta; ne onnistuivat. Eipä mene kikherneliemi enää hukkaan. Vaikka meillä tosin kikherneitä popsitaan siinä määrin, että ihan jokaisesta liemestä ei välttämättä tule tehtyä marenkeja.

Ehdottomasti siis kokeilemisen arvoinen resepti. Yhdestä liemestä tulee marenkeja muutaman pellillisen verran, joten mikäli niitä haluaa värjäillä, voi massan hyvin jakaa vaikkapa kahteen osaan. Varovainen kuitenkin kannattaa olla; itselläni astian pohjalle oli jäänyt jokunen tippa vettä, mikä tarkoitti eittämättä lässähdystä vihreille marengeilleni. No, ensi viikolla täytynee tehdä satsi sinivalkoisia satavuotiaan kotimaamme kunniaksi. Elintarvikevärejä käytellessä kannattaa kuitenkin muistaa niiden mahdollinen vegaanittomuus.

Vegaaniset marengit

30 kpl

1 kikhernetölkin liemi (noin 1,5 dl)
1,5 dl kidesokeria
0,5 tl sitruunamehua
1 tl vaniljasokeria

Mahdolliseen värjäykseen:
elintarvikeväriä tai esimerkiksi punajuurten lientä

Kuumenna uuni 100 asteeseen.
Vatkaa kikherneliemi sähkövatkaimella valkeaksi vaahdoksi.
Sekoita vaahtoon sokeri ja sitruunamehu ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on niin kovaa, että kulhon voi kääntää ylösalaisin ilman, että liemi valuu.
Lisää halutessasi muutama tippa elintarvikeväriä tai esimerkiksi keitettyjen punajuurten lientä, jollet halua marengeista valkoisia. Raidallisia marenkeja saa, kun ei sekoita vaahtoon lisättyä väriä turhan huolellisesti. Tiputa muutama tippa väriä vaahtoon ja vetäise kaapimella vain huoleton väriraita.
Jaa vaahto pieniksi keoiksi leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 1,5 tuntia. Sammuta sitten uuni ja anna marenkien paistua jälkilämmössä vielä muutaman tunnin ajan.

Taapero tykkää osa 4: linssi-perunavuoka

Vaikka en kasvissyöjä olekaan, enkä edes ole koskaan harkinnut sellaiseksi ryhtymistä, olen silti sitä mieltä, että jokaisen olisi hyvä pitää lihansyöntinsä niin sanotusti aisoissa, siis pitää viikossa vähintään yksi kasvisruokapäivä. Itse pidän niitä arkena huomattavasti enemmänkin ja olen niin ikään pitänyt huolen siitä, että myös Pikku-Kokki syö säännöllisesti kasvisruokaa. 

Koska etenkin lasten kohdalla on ensiarvoisen tärkeää huolehtia aterioiden täysipainoisuudesta, olen Pikku-Kokille ruokaa valmistaessani suosinut paljon esimerkiksi linssejä, noita erittäin terveellisiä proteiininlähteitä. Mielestäni linssit ovat huippujuttu; niistä saa helposti hyvää ruokaa melko kattavin variaatioin. Jostakin taisin lukeakin, että nimenomaan palkokasveja olisi hyvä suosia pääaterialla proteiininlähteenä vähintäänkin viikoittain.  

IMG_4029Tällä kertaa esittelemäni linssi-perunavuoka oli maukasta ja jälleen kerran sangen helppotekoista. Muuntelin Chocochilin reseptiä sen verran, että vaihdoin vihreät linssit punaisiin ja korvasin osan perunoista porkkanoilla. Mausteita tässä oli oikein sopivasti myös taaperon mieleen (no, suolan jätin laittamatta), joten suosittelen mainioksi arkipäivän perheateriaksi.

Linssi-perunavuoka

IMG_40282,5 dl vihreitä (tai punaisia) linssejä
1 kg perunoita (minä korvasin osan porkkanoilla)
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 tl jauhettua korianteria
1,5 tl juustokuminaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl oliiviöljyä
(1 tl suolaa)
400 g tomaattimurskaa
2-3 dl kaurakermaa
suolaa ja mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi (suolalla maustetussa) vedessä.
Leikkaa perunat (ja porkkanat) ohuehkoiksi tikuiksi. Tikkujen paksuudella voit hyvin säädellä ruoan valmistumisaikaa; mitä ohuempia tikkuja teet, sitä nopeammin ruoka kypsyy. Hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi sipuli.
Sekoita keitettyjen linssien sekaan korianteri, juustokumina, sitruunamehu, oliiviöljy ja (suola).
Sekoita kaikki aineet uunivuoassa. Mausta suolalla ja pippurilla. Paista vuokaa 200 asteessa, kunnes perunat ovat pehmeitä. Sammuta uuni ja anna vuoan vetäytyä siellä vielä hetki.

Vegaaniystävällinen kookospannacotta

IMG_3664Tulevien juhlien vegaanivieraille tarjoiltavaa valikoidessani ajattelin lätkäistä kaksi kärpästä samalla iskulla ja valmistaa jotakin niin ikään gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa. Lisäksi olen monesti miettinyt haluavani juhlissa tarjoilla jälkiruokashotteja, joten sopivaksi vaihtoehdoksi valikoitui vegaaninen kookospannacotta.

Pannacottien päälle laitoin tämän ensimmäisen erän kohdalla simppelisti valmista mangososetta, mutta seuraaviin ajattelin kokeilla Chocochilin alkuperäisohjeen mukaista mangokiillettä.

Hyvät shotit tästä syntyivät, sellaiset sopivasti makeat.

Vegaaninen kookospannacotta

4 annosta tai 14 shottia

IMG_36634 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2,5 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
mangososetta (tai jotakin muuta oman maun mukaan)

Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja lisää desi vettä kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja sokeri.
Kuumenna kookosmaitoseosta koko ajan (puuhaarukalla) sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, siirrä kattila pois levyltä.
Lisää joukkoon sitruunan kuori- ja mehu sekä vaniljasokeri. Annostele seos haluamallasi tavalla ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Kun pannacotat ovat jähmettyneet, kaada mangososetta varovasti niiden pinnalle.

Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen

Virpi Mikkonen: Kiitos hyvää Pikaruokaa : helppoja ruokia terveelliseen arkeen 
Otava, 2016

1448627048196Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkosen kahdesta uudempi keittokirja on valloittava teos monella tapaa. Ensinnäkin minua kiehtovat sen esittelemien reseptien puhtaus ja ravitsevuus, jonka lisäksi pidän sen ajatuksesta pikaisesti valmistuvasta, mutta silti maukkaasta ja terveellisestä arkiruoasta. Myös kirjan ulkonäkö on puoleensavetävä; asetelmat suhteellisen luonnollisia ja ruoat kauniita, niitä alkaa tehdä mieli.

Vaikka itse en olekaan kasvissyöjä, eikä minusta luultavasti koskaan tulekaan sellaista, rakastan hyviä kasvisruokia. Oikeastaan valtaosa siitä ruoasta, jonka valmistan vain omiin tarpeisiini, on kasvisruokaa, ja vaikka en erityisesti tähän pyrikään, sisältyy viikkooni useimmiten enemmän kasvis- kuin liharuokapäiviä. Ja näitä tämä teos on pullollaan, aivan ihastuttavia kasvisherkkuja, joista useat ovat täysin vegaanisia.

Ollakseen tällainen hyvän mielen ja olon keittokirja, on hauska huomata, että siinä missä kirjan kansien välistä löytyvät ehkä perinteisemmin kategoriaansa kuuluvat puurot ja keitot, kätkee se sisäänsä yhtä lailla ohjeistusta niin pizzojen, hampurilaisten kuin lasagnenkin tekoon. Siis varmasti jokaiselle jotakin. Sieltä täältä löytyvä merkintä ”lasten suosikki” kertoo myös selkeästi oman viestinsä.

Sen lisäksi että tämän kirjan filosofian vastaisesti syön myös lihaa, en myöskään tietoisesti pyri ruoanlaitossani välttämään gluteenia tai valkoista sokeria. Koska niiden vaikutukset toki ovat tiedossani, on erittäin piristävää löytää vaihtoehtoja näillekin raaka-aineille. Kääntöpuolena tälle edellyttävät monet kirjan tavallisistakin resepteistä minulta kauppareissua, sillä kotimme perusvalikoimaan eivät ainakaan tähän asti ole kuuluneet raaka-aineet, kuten ravintohiiva tai psylliumkuitujauhe. No, ehkäpä näihinkin olisi järkevää tutustua ja tästäkin huolimatta suurin osa reseptien raaka-aineista on tuiki tavallisia.

Siis suosittelen; niin perheellisille kuin perheettömille, niin kiireisille kuin kiireettömillekin. Osa ohjeista on suunniteltu yhdelle tai kahdelle ruokailijalle, osa hieman suuremmalle joukolle. Kuten jo mainittu erityiset lasten suosikit on merkattu erikseen. Ja vaikka teos kantaakin jo nimessään termiä pikaruoka, mikä estää ottamasta näitä herkkuja myös osaksi pidemmän valmistuskaavan vaativaa ateriakokonaisuutta, kun sopivia ruokalajejakin löytyy aina aamusta iltaan.

Henkilökohtaisella kokemuksella voin jo nyt suositella munakoisopizzoja ja linssi-kurpitsakeittoa, joiden lisäksi ainakin portobellohampurilaiset, kukkakaali-currykeitto ja kolmen raaka-aineen omenapiiras, ynnä monet muut, kuuluvat lähitulevaisuuden kokeilulistalleni.

Toisin sanoen siis vakuutuin; täytynee tutustua tekijän edelliseenkin opukseen, Kiitos hyvää : herkkuja ilman sokeria ja gluteenia.