Romesco-kastike, katalonialaisten kalastajien lahja maailmalle

Valikoidessani jälkeen kerran sopivaa käyttökohdetta jääkaapissa turhan panttina oleskeleville paprikoille – kauppojen hävikkihevilaatikoiden vakioasukkaille – muistin mainion paprika-asian, romesco-kastikkeen. Näinpä meillä kohta oli iso purkillinen maukasta tahnaa, joka sopii mainiosti esimerkiksi uunikasvisten ja erilaisten lihojen kumppaniksi. Vapun brunssikattauksessa se löysi niin ikään helposti paikkansa sämpylöiden päältä ja nakkien rinnalta, taisi se kruunata jokusen hodarinkin.

Siis monipuolinen klassikkokastike, joka kannattaa ilman muuta ottaa kokeiluun. Nyt, kun uudet perunat pikkuhiljaa alkavat valloittaa lautasiamme, voisi olla sopiva hetkikin. Ehkä perinteinen silli ei ole romescolle se otollisin makupari, mutta grilliruoka ja perunat aivan varmasti rakastavat tuota katalonialaisten kalastajien lahjaa maailmalle. Enpä tiedä siitä sillistäkään, onhan kastike alun alkaen ajateltu syötäväksi juuri kalan kanssa.

Romesco-kastike

6 annosta

2 punaista paprikaa
3 tomaattia
1 valkosipulinkynsi
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kuorellisia manteleita (Jouduin korvaamaan maa- ja cashewpähkinöillä, jotka toimivat mielestäni hyvin.)
pala maalaisleipää
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 dl tomaattipyreetä (Määrää voisi ehkä hiukan niukentaa.)
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl savupaprikajauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 dl tuoretta lehtipersiljaa

Halkaise paprikat, poista siemenet ja valkoiset kalvot. Nosta paprikat leivinpaperin päälle pellille kupera puoli ylöspäin. Puolita tomaatit paprikoiden viereen. Paloittele valkosipuli kasvisten lomaan ja sivele kasvikset öljyllä. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 15 min.
Lisää päälle kokonaiset mantelit ja murennettu leipäpala. Paahda vielä 5 min. Jäähdytä hetki.
Kumoa paahdetut ainekset monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimeen. Lisää öljy, tomaattipyree, punaviinietikka ja mausteet. Aja ainekset leikkuuterällä karkeaksi tai sileäksi makusi mukaan.
Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja.

Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa

Ferran Adrià: Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa
indexTeos, 2014
Suom. Elina Halttunen
The Family Meal : Home Cooking with Ferran Adrià, Phaidon Press, 2011

Yhdessä syöminen on tärkeää. Yleensä tavataan puhua lähinnä perheen keskinäisen aterioinnin merkityksestä, mutta toki sosiaalisuuden yhdistäminen syömiseen on tärkeää muutenkin – esimerkiksi työpaikalla. Tämän ymmärsi erityisen hyvin katalonialainen Ferran Adrià, legendaarisen kolmen Michelin-tähden elBulli -ravintolan pääkokki, joka tarjoili vuosien ajan rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin niin sanotun perheaterian. Nuo ateriat hän suunnitteli yhdessä Eugeni de Diegon, ravintolan perheaterioiden vastuuhenkilön ja erään pääkokeista, kanssa.

”Uskomme, että jos syömme hyvin, laitamme myös hyvää ruokaa.”

Tämä teos on kolmen vuoden työn tulos. Ei mitään tähtiruokaa, vaan aivan tavallista kotiruokaa.

Kirjan tarkoitus on tuoda elBullin perheateriat jokaiseen kotiin. Tämä on ruokaa, josta suurin osa ihmisistä pitää. Monipuolista, tasapainoista ja huokeaa murkinaa, hyvin organisoiduin valmistusmenetelmin. Mikä parasta, kirja sopii hieman kokemattomammallekin kokille erittäin selkeiden, vaihe vaiheelta etenevien kuvallisten reseptiikkojensa ansiosta. Lisäksi reseptit on koottu monista muista keittokirjoista poiketen valmiiksi alku-, pää- ja jälkiruokien kokonaisuuksiksi, hyvä tehokeino tämäkin.

Teos lähtee liikkeelle ruoanlaiton perusteista esitellen yleisimpiä raaka-aineita ja niiden käyttötapoja. Tämän jälkeen esittelyyn pääsevät tavanomaisimmat keittiövälineet ja perusruoka-aineet, joita kotikaapeista olisi hyvä löytyä. Sitten sukelletaan perusreseptien pariin. Tämä osio käsittää ohjeita, joita hyödynnetään kirjan reseptejä toteutettaessa toistuvasti, lähinnä kastikkeita ja liemiä. Edellä kuvattua johdanto-osuutta seuraavat ateriat ohjeineen. Kaikki kirjan esittelemät ateriakokonaisuudet  käsittävät alku-, pää- ja jälkiruoan. Niitä voi hyödyntää joko sellaisinaan tai yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Mitä itse ruoanlaittoon tulee, ei keittokirja oikeastaan voisi enää olla helpompikäyttöinen. Työvaiheet on sanallisten selitysten ohella kuvattu selkein valokuvin. Lisäksi reseptit on aikataulutettu erittäin tarkasti. Kirjan ohjeilla valmistuu annoskokoja, jotka sopivat niin kahdelle – harvinainen ja mielestäni hyvä lisä – kuudelle, 20:lle kuin 75:llekin ruokailijalle. Eli mahdollisuuksia riittää: pienestä perheateriasta kokonaiseen sukukokoukseen.

Mielestäni Perheateria on monin tavoin suositeltava keittokirja. Se sopii niin kokeneemmalle kokille kuin vasta (koti)keittiöuransa ehkä haparoiviakin ensi askeleita ottavalle. Ainakin itse koin reseptit erittäin selkeiksi ja lopputuloskin miellytti makuhermoja. Vielä en ole päässyt kokonaisten aterioiden makuun, mutta yksittäisiä reseptejä olen testannut muutamia. Ranskalaisklassikko vichyssoise oli oikeastaan ravintolatasoa, eikä annos ilmakuivattua kinkkua ja herneitä huono ollut sekään.

Siis suosittelen; makoisia matkoja ison tai pienen perheen parissa.