Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa

indexKaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2014

Kaisa Sillanpää, perheenäiti, ruokablogisti ja kotiruokainnovaattori, on vuodesta 2008 lähtien ottanut osaa lukemattomiin reseptikilpailuihin – ja niittänyt menestystä, yli 60 kilpailussa. Reseptikuningatar, kuten Kaisa oivallisesti itseään tituleeraa, on tämän teoksen myötä päässyt esittelemään menestyksekkäitä ruokaideoitaan myös perinteisiä keittokirjoja suosivalle yleisölle. Sen sisältämistä resepteistä noin puolet on palkittuja, nimenomaan kilpailumielessä loihdittuja, loput kuningattaren ja hänen kotijoukkojensa omia, perheaterioilta tuttuja suosikkeja. Skaalaa riittää; aamupalan valmistukseen sopivista resepteistä aina illanistujaiskelpoihin pikkusuolaisiin siitä välistä lounaita tai päivällisiä unohtamatta, taikka makeita herkkuhetkiä. Jokaiselle siis jotakin.

Oman käytännön kokemukseni perusteella osuu kirjan alaotsikko Palkittua kotiruokaa naulan kantaan. Teoksen avulla valmistuu tätä: vallan maukasta ja monipuolista kotiruokaa, jossa on mukavia uusia tvistejä, mutta kuitenkin ilman liiallisia kommenvenkkejä. Tähän mennessä valmistuneet cannelonit siskonmakkaratäytteellä, broilerihöystö leipäkuoren alla, suolaiset muffinssit ja sitruunajogurtti ovat olleet kaikki juuri tällaisia, ehdottomasti tekemisen arvoisia.

Mitä omaan ruoanlaittooni tulee, puuttuu siitä vielä aimo annos uskallusta. Nautin ehdottomasti uusien, haastavienkin temppujen kokeilusta, mutta vain ”tarkoin valvotuissa olosuhteissa”. Toisin sanoen luen toisten kehittelemiä reseptiikkoja sangen tarkasti, vain harvoin – vaikka toki taitojen kasvaessa enenevässä määrin – heittäydyn kovinkaan oma-aloitteiseen innovointiin. No, jotenkin tuntuu, että tästä kirjasta sai pontta tälläkin saraa…

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Reseptikuningatar sopii niin kokkauskuningattarille kuin hieman vähemmänkin asiaa harrastaneille. Myös ruokia on moneen makuun ja mikä tärkeintä, teoksesta huokuu rakkaus ruoanlaittoa kohtaan ja onnistuneiden innovaatioiden synnyttämä ilo.

Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa

Ferran Adrià: Perheateria : kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa
indexTeos, 2014
Suom. Elina Halttunen
The Family Meal : Home Cooking with Ferran Adrià, Phaidon Press, 2011

Yhdessä syöminen on tärkeää. Yleensä tavataan puhua lähinnä perheen keskinäisen aterioinnin merkityksestä, mutta toki sosiaalisuuden yhdistäminen syömiseen on tärkeää muutenkin – esimerkiksi työpaikalla. Tämän ymmärsi erityisen hyvin katalonialainen Ferran Adrià, legendaarisen kolmen Michelin-tähden elBulli -ravintolan pääkokki, joka tarjoili vuosien ajan rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin niin sanotun perheaterian. Nuo ateriat hän suunnitteli yhdessä Eugeni de Diegon, ravintolan perheaterioiden vastuuhenkilön ja erään pääkokeista, kanssa.

”Uskomme, että jos syömme hyvin, laitamme myös hyvää ruokaa.”

Tämä teos on kolmen vuoden työn tulos. Ei mitään tähtiruokaa, vaan aivan tavallista kotiruokaa.

Kirjan tarkoitus on tuoda elBullin perheateriat jokaiseen kotiin. Tämä on ruokaa, josta suurin osa ihmisistä pitää. Monipuolista, tasapainoista ja huokeaa murkinaa, hyvin organisoiduin valmistusmenetelmin. Mikä parasta, kirja sopii hieman kokemattomammallekin kokille erittäin selkeiden, vaihe vaiheelta etenevien kuvallisten reseptiikkojensa ansiosta. Lisäksi reseptit on koottu monista muista keittokirjoista poiketen valmiiksi alku-, pää- ja jälkiruokien kokonaisuuksiksi, hyvä tehokeino tämäkin.

Teos lähtee liikkeelle ruoanlaiton perusteista esitellen yleisimpiä raaka-aineita ja niiden käyttötapoja. Tämän jälkeen esittelyyn pääsevät tavanomaisimmat keittiövälineet ja perusruoka-aineet, joita kotikaapeista olisi hyvä löytyä. Sitten sukelletaan perusreseptien pariin. Tämä osio käsittää ohjeita, joita hyödynnetään kirjan reseptejä toteutettaessa toistuvasti, lähinnä kastikkeita ja liemiä. Edellä kuvattua johdanto-osuutta seuraavat ateriat ohjeineen. Kaikki kirjan esittelemät ateriakokonaisuudet  käsittävät alku-, pää- ja jälkiruoan. Niitä voi hyödyntää joko sellaisinaan tai yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Mitä itse ruoanlaittoon tulee, ei keittokirja oikeastaan voisi enää olla helpompikäyttöinen. Työvaiheet on sanallisten selitysten ohella kuvattu selkein valokuvin. Lisäksi reseptit on aikataulutettu erittäin tarkasti. Kirjan ohjeilla valmistuu annoskokoja, jotka sopivat niin kahdelle – harvinainen ja mielestäni hyvä lisä – kuudelle, 20:lle kuin 75:llekin ruokailijalle. Eli mahdollisuuksia riittää: pienestä perheateriasta kokonaiseen sukukokoukseen.

Mielestäni Perheateria on monin tavoin suositeltava keittokirja. Se sopii niin kokeneemmalle kokille kuin vasta (koti)keittiöuransa ehkä haparoiviakin ensi askeleita ottavalle. Ainakin itse koin reseptit erittäin selkeiksi ja lopputuloskin miellytti makuhermoja. Vielä en ole päässyt kokonaisten aterioiden makuun, mutta yksittäisiä reseptejä olen testannut muutamia. Ranskalaisklassikko vichyssoise oli oikeastaan ravintolatasoa, eikä annos ilmakuivattua kinkkua ja herneitä huono ollut sekään.

Siis suosittelen; makoisia matkoja ison tai pienen perheen parissa.

Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle

Verna Kaunisto-Feodorow: Reseptien aarteet : sukupolvelta toiselle
indexKuvat: Lasse Lecklin
Gummerus, 2014

Ruoka tarkoittaa aineita, joita ihminen syö ja käyttää ravinnoksi. Syöminen on toimenpide, jossa ihminen tai eläin ottaa suuhunsa ruokaa, muokkaa sitä suussaan ja nielee sen. Ravinnolla taas tarkoitetaan ainetta, jota eliöt käyttävät energianlähteenä ja rakennusmateriaalinaan. Totta; tässä kohtaa on Wikipedian asiasta esittämää tiedonantoa tuskin kiistäminen, ruoka on ihmiskoneiston polttoainetta. Mutta se on NIIN paljon muutakin – onneksi.

Mitä henkilökohtaiseen ruokafilosofiaani tulee, välttelen pitkälti ajatusta ”syödä elääkseen (mausta välittämättä)” pyrkien pikemminkin mahdollisuuksien mukaan viljelemään ajatusta ”syödä kokeakseen ja nauttiakseen, muistaakseen”. Sillä niinhän se on: ruoka on elämyksiä, ruoka on kulttuuria, ja erityisesti: ruoka on muistoja. Siitä tämä teos on oivallinen esimerkki.

Reseptien aarteet -kirjan kannet sulkevat sisälleen erään suvun tarinan, ruokamuistojen kautta kuvattuna. Nuo erilaiset ruokaretket kuljettavat lukijaa pitkältä menneisyydestä aina tähän päivään esitellen reseptejä niin tekijän itsensä kuin hänen äitinsä, isoäitinsä ja esiäitinsä arkistoista. Toki myös suvun miesjäsenet pääsevät muutamaan otteeseen nauttimaan parrasvaloista. Jokainen resepti on kiedottu pieneen tarinaan, muistoon menneisyydestä. Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, nämä tuntemattomat muistot tuovat mieleen omia. Näin ollen kirjaa lukiessa on vähän väliä poikettava myös oman äidin sekä isoäitien ruokapöytien äärellä.

Mitä resepteihin tulee ne ovat maukkaita, aivan kuten aarteilta sopiikin odottaa. Ensimmäisinä kokeiluuni pääsivät lihapullat tomaattikastikkeessa sekä lusikkaleivät, jotka maistuivat sekä allekirjoittaneen että testiruokailijan mielestä. Yksinkertaisesti hyvää. Tämän jälkeen olen ehtinyt vierailla Vernan aarrearkulla vielä muutamaan otteeseen, hyvin tuloksin. Mustikkakeikauskakusta (ohje ohessa) tuli makoisa vappukakku, makaroonilaatikko (ohje ohessa) oli parasta koskaan itse valmistamaani ja uunibroileri sekä uuniomenamurupaistos piristivät mukavasti erästä räntäsateen sumuttamaa toukokuista alkuiltaa. Toistaiseksi ei vielä ainoatakaan hutia, joten tätä kirjaa suosittelen ilolla.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että näissä resepteissä ei voita säästellä, sillä rakastetaan. Mutta ei mummojen niin kuulukaan tehdä! Jos kuitenkin tekee mieli hiukan keventää, sekin onnistuu helposti, eivätkä keitokset tästä kärsi.

Nyt vaan omia ruokamuistoja kertailemaan ja Vernan valmiiksi ylöskirjoittamia testailemaan. Jokainen valmistettu ateria on tekijälleen pieni testi; niin parhaat ohjeet kuin ruokailuhetketkin jäävät elämään ja kulkemaan – sukupolvelta toiselle.

IMG_2389 IMG_2388IMG_2386

Mustikkakeikauskakku

IMG_23653 kananmunaa
2 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
5-7 dl mustikoita + 2-3 rkl sokeria
75 g sulatettua voita

Esilämmitä uuni 180 asteeseen.
Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Siivilöi jauhot muna-sokeriseokseen varovasti käännellen.
Kaada mustikat voidellun kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle pari ruokalusikallista sokeria. Kaada taikina marjojen päälle tasaisesti. Kaada sitten sula rasva tasaisesti taikinan päälle.
Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 25 min. tai niin pitkään, kunnes tikkuun ei tartu taikinaa, kun sillä kokeilee kakun keskiosaa. Peitä kakku tarvittaessa foliolla, ettei pinta pääse kärähtämään.
Anna jäähtyä haaleaksi ennen kumoamista tarjoilulautaselle. Tarjoa haaleana tai kylmänä. Rinnalle sopii mainiosti esimerkiksi vaniljajäätelö.

Aune-mummun makaroonilaatikko

IMG_2367200 g makaroneja
0,5 rkl suolaa
1,5 rkl sokeria
0,25 tl muskottipähkinää
0,5 l kermamaitoa
2 kananmunaa
20-30 g voita

Keitä makaronit pehmeiksi, pane ne voideltuun vuokaan ja ripottele väliin mausteita.
Vatkaa munat yhdessä maidon kera ja kaada makaronien päälle.
Palastele voi nokareiksi laatikon pinnalle.
Paista 180-asteisessa uunissa, kunnes pinta on kauniin ruskea ja munamaito on kokonaan hyytynyt.