Avainsana: kirja-arviot

Tunnelmallinen lukutoukka osa 4: Minun, sanoi orava

Kirjoitettu by Kaisa

Eräät lastenkirjat ovat ansainneet paikkansa suosikkilistallani ihan vain kuvituksellaan. Ne ovat niin miellyttäviä katsella, että tarinallakaan ei oikeammin ole merkitystä. Minun, sanoi orava on esimerkki tällaisesta.

minun-sanoi-oravaRachel Bright: Minun, sanoi orava 
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Katariina Kallio
The Squirrels Who Squabbled
Orchard Books, 2017
Kuvitus: Jim Field

On syksy, juuri se aika jolloin talvivarastojen pitäisi olla pullollaan, kaiken valmiina pitkän ja kylmän ajan selättämiseksi. Vaan mitä tekee Oili, oravista huolettomin? Kiikkuu keinussaan, suruitta, huolitta, ruokakaapit tyhjillään.

Kun Oili lopulta ymmärtää tilanteensa, hän äkkää oksalla kesän viimeisen männynkävyn. Mutta sen on terävillä silmillään huomioinut eräs toinenkin, Sadan Kävyn Sakari. Alkaa lennokas kaksintaistelu, jossa vaakalaudalle laitetaan miltei henkikulta – yhden kävyn tähden. Loppu onkin sitten sangen klassinen ja tietysti onnellinen.

Minun, sanoi orava on aivan ihastuttava kirja. Tosin jo yksin sen kuvitus pistäisi minut sanomaan näin ja tarina jääkin tällä kertaa kakkoseksi. Ei sekään huono ole, sellainen opettavainen ja omalla tavallaan ihan hauskakin. Mutta nuo Jim Fieldin kuvat; yksinkertaisesti parhautta. Jos taiteilija ei vielä ole tuttu, neuvon ehdottomasti kääntymään samaisen tekijäkaksikon aiemmin ilmestyneen Kyllä, sanoi koala -teoksen puoleen. Näitä kuvia ei koskaan voi katsella liikaa.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 3: Pikku hiiren joulu

Kirjoitettu by Kaisa

Näinä päivinä, kun lastenkirjoja tulee sattuneista syistä huomioitua vielä entistäkin suuremmin silmin, ovat hyvälle lastenkirjalle asettamani kriteerit luonnollisesti tiukentuneet. Tähän sen kummemmin tässä kohtaa pureutumatta haluan seuraavaksi esitellä yhden viimeaikaisista kotimaisista suosikeistani lastenkirjamaailmassa, Pikku hiiren eli Hiirun. Kun aiheena on tällä kertaa vielä joulu, sopii teos vallan mainiosti aloittamaan myös Tunnelmallisten joulunodotuksen.

9789513193898_frontcover_final_mediumRiikka Jäntti: Pikku hiiren joulu
Tammi, 2017

Hiiru, eli Pikku hiiri -kirjojen tuittupäinen keskushenkilö, on hauska hahmo. Monessa kohtaa pahimman luokan uhmaikäinen, mutta silti niin ihana, innostuva ja aito, sellainen kuin nuo lapset nyt ovat – hiirilapset niin ikään.

Tällä kertaa Hiiru valmistautuu äitinsä kanssa jouluun. Mutta miten pitkä odotus onkaan: ”Joko nyt on joulu? – – Joko nyt? – – Onko nyt?” Hiiru kyselee ja äidin vastaus on aina harmillisen samankaltainen, kunnes lopulta koittaa joulukuu. Tullessaan tuo maaginen kuukausi tuo joulukalenterin ja jälleen Hiirun hermoja koetellaan. ”Mutta minä haluan avata ne kaikki nyt!” Hiiru ilmoittaa, kun äiti kertoo, kuinka luukkuja avataan. Tästäkin kuitenkin selvitään ja lopulta koittaa tuo odotettu hetki, jouluaatto. Päivä on iloista puuhaa pullollaan ja myöhemmin juhlimaan saapuvat myös mummi- ja ukkihiiri, joiden kanssa Hiiru ja äiti viettävät mukavan jouluaaton.

Riikka Jäntin Pikku hiiri -kirjasarja on mielestäni todella oivallinen, täynnä pienen lapsen elämää osuvasti kuvailevia hetkiä. Ja on se osuva muutenkin: ”Kun Hiiru lähti aamuisin tarhaan, oli pimeää. Kun Hiiru palasi tarhasta kotiin, oli pimeää.” kuvataan Hiirun pitkää odotusta. Myös sarjan edellinen osa, Pikku hiiri saa vieraan, joka kuvaili yhtä tavallista päivää Hiirun elämässä, upposi minuun. Kun vielä kirjan kuvituskin miellyttää silmää, on tässä taas yksi sangen suositeltava lastenkirjasarja. Yksivuotiasta tämä ei vielä tunnu sytyttävän, mutta uskoisin, että vuoden päästä meilläkin jo luetaan ahkerasti Hiirulaisia. Nämä taidan haluta hyllyyn kaikki.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 2: Rajasta etelään, auringosta länteen

Kirjoitettu by Kaisa

Tammen Keltainen kirjasto, se on se minun kirjallinen lähteeni, sieltä minä ammennan sanojen voimaa, siellä ne minun rakkaimmat kirjailijani pitävät majaansa. Näinpä olikin vähintään nolostuttavaa, että yli vuoteen en ollut saanut yhtäkään Keltaista luettua. No, sitten Pikku-Kokin syntymän heinäkuulla 2016 olen lukenut kolme ”oikeaa” kirjaa, joista kaksi valvoessani yöt läpeensä juuri syntynyt nyytti rinnallani. Tämä oli siis ensimmäinen romaanini reiluun vuoteen – ja palautti kyllä haluni lukulampun kajoon ryminällä. Kyllä minusta taas kirjallinen toukka kuoriutuu…

9789513196233_frontcover_final_originalHaruki Murakami: Rajasta etelään, auringosta länteen
Tammi, Keltainen kirjasto 2017
Suom. Juha Mylläri
Kokkyō no minami, taiyō no nishi, 国境の南、太陽の西
Kodansha, 1992

Haruki Murakami on yksi niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa odotan aina innolla. Lisäjännitystä hänen kohdallaan asiaan tuo se, että oikein koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää – mutta jotakin kutkuttavaa kuitenkin. Tähän mennessä ei ole tarvinnut pettyä.

Rajasta etelään, auringosta länteen on hieman alle nelikymppisen Hajimen tarina. Hajimen, joka on perheensä ainoa lapsi ja tuollaisena mahdottoman harvinainen. Ensimmäisen tässä mielessä kaltaisensa hän tapaa alakoulun viidennellä luokalla – ja pikkuisen rakastuu. Sielunkumppanuutta, kevyttä klassista musiikkia ja teetä, sellainen on Hajimen ja tytön, Shimamoton, tarina. Lukioiässä Hajime saa ensimmäisen ”virallisen” tyttöystävänsä, Izumin. Tuolloin ainokaisuuden kahleet eivät enää kurista Hajimea. Tuolloin hän myös loukkaa, haavoittaa syvältä. Sitten on useita ohimeneviä vuosia, kunnes Hajime kolmikymppisenä avioituu.

Kirjan tapahtumahetkellä Hajimella on tuo vaimo, Yukiko, kaksi tytärtä ja menestyvä yritys. Sekä muistoissaan Shimamoto ja hieman Izumikin. Entisten naispuolisten ystävien varjot leijuvat Hajimen yllä. Sitten tapahtuu jotakin, muutamia merkitseviä asioita, ja vanhat kahleet kuristuvat Hajimen kaulan ympärille yhä tiukemmin. Lopun haluan teidän selvittävän lukemalla.

IMG_5537Rajasta etelään, auringosta länteen on ihan hyvä kirja. Sanon ihan, koska se on Murakamin käsialaa. Jonkun toisen kohdalla tämä olisi luultavasti tuntunut paremmalta, mutta nyt odotukset olivat korkeammalla. Vaikka teoksessa on paljonkin murakamimaista jo ihan alkuasetelmasta lähtien, jää se mielestäni hiukan vaillinaiseksi. Naiset Hajimen menneisyydestä sopivat niin ikään muottiin, johon Murakami ”naisensa” monesti valaa: jotakin mystistä ja sisäänpäinkääntynyttä, tällä tavoin sangen kiinnostavaa. Ja kyllähän tästä ihan kiinnostava tarina kasvaakin, mutta silti, en voi kieltää, että en olisi sen loputtua ajatellut odottaneeni jotakin suurempaa. Heti kirjan suljettuani minussa syntyi ajatus, että tiivistämällä Murakami olisi saanut tästä loistavan novellin, sellaisen täyteläisen.

Kaikesta huolimatta ehdottomasti lukemisen arvoinen teos, jota haluan kyllä suosittaa. Mutta jos tämä on ensimmäinen Murakamisi, lue joka tapauksessa vielä toinen, ainakin toinen.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 1: En saa unta!

Kirjoitettu by Kaisa

Tunnelmallisten makujen lisäksi olen joitakin vuosia pitänyt myös Kirjallisia kosketuksia -kirjablogia. Jo pidempään minun on kuitenkin täytynyt uhrata kaikki liikenevä blogiaika Tunnelmallisille, joten syntyi ajatus tuoda blogit yhteen. Onhan Tunnelmallisista muutenkin kehittynyt enemmän ja vähemmän myös eräänlainen ikkuna Kotikoloon ja koska niin ikään kirjat ovat suuri osa elämääni, miksi ne eivät sopisi tännekin. ”Oikea” lukeminenhan minulla on tosin tällä hetkellä jäänyt minimiin, mutta lastenkirjoja en voi vastustaa, joten ainakin niitä tulen toukkana tunnelmoimaan. Katsotaan.

Tässä joka tapauksessa ensimmäinen lajiaan.

en-saa-untaOwen Hart: En saa unta!
Kustannus-Mäkelä, 2017
Suom. Terhi Leskinen
I Can’t Sleep!
Little Tiger Press, 2017
Kuvitus: Caroline Pedler

En saa unta! on klassinen unenmetsästys -tarina. Loikkiva lohi -laivalla Myyrä turhautuu tilanteeseensa, hipsii Hiiren hyttiin ja pian ystävykset alkavat yhdessä etsiä ratkaisua Myyrän unettomuuteen. Mutta: satu on liian lyhyt, sitten liian pelottava, Hiiren hytti on liian pimeä, sitten liian valoisa, seuraavaksi Myyrälle tulee kylmä ja sen jälkeen tietysti kuuma, kunnes yhtäkkiä on ihan hiljaista… Mutta eipä ole kovinkaan kauan, sillä nyt uni juoksee karkuun Hiireltä – vaikkakin aivan toisenlaisesta syystä.

Erilaiset nukkumiseen liittyvät hankaluudet ovat osa monien ihmisten elämää. Vauvavuonna unen kanssa tavalla tai toisella temppuilevat varmasti miltei kaikki, tämän kirjan kuvailemat nukahtamisvaikeudet konkretisoituvat sitten vähän vanhempien lasten kohdalla, kun sanat tulevat mukaan kuvioon. Toki aikuisillakin on paljon erilaisia uneen liittyviä ongelmia, mutta niitä tuskin kannattaa tässä tuoda esille. Koska unen kiinniottaminen joka tapauksessa on silloin tällöin vaikeaa, on tästä aiheesta tehty paljon kuvakirjoja. Usein niissä toki mennään melko pitkälle, kuten tälläkin kertaa, kun Hiiri ehtii yhden nukahtamisprosessin aikana kaiken muun tohinan lisäksi askarrella yövalon ja sisustaa asuntonsa uudelleen. No, liioittelu kuuluu asiaan, eihän tämä muuten olisi sen kummempi tarina ollenkaan.

Myyrän ja Hiiren yöllinen tarina on suosituksen arvoinen. Vaikka Caroline Pedlerin kuvitus onkin ihan söpö, ei se kuitenkaan yllä viime vuonna suomennetun Pää tyynyyn! -teoksen Benji Daviesin aivan ihastuttavalle tasolle. Toisaalta Davies onkin ehkä se tämän hetken suosikkikuvittajani.

Perheemme pikku lukijaa Myyrä nauratti, joten suositus hänenkin suunnaltaan.