Taaperon kanssa Tamperetta valloittamassa osa 3: vallan kaunis ruskaretki – mukana myös vauva

Menneellä viikolla pääsimme pitkästä aikaa Aleksin työkomennuksen myötä valloittamaan Tamperetta, ensimmäistä kertaa nelisin. Minä sekä kokit Pikku ja Neiti keskityimme tietysti oleelliseen eli taaperoystävälliseen lomailuun. Tämä tarkoitti lähinnä puistoilua, vipellystä leikkipuistoissa ja samoilua ruskan kaunistamassa Koskipuistossa. Viihdyimme taas paremmin kuin hyvin ja pian koittava paluu ei varmasti harmita ketään.

Kuten ruoanlaiton kohdalla haluan noudattaa ekologista linjaa valmistamalla ruokaa rippeistä siis tähteistä tähtiä, haluan myös vaateostoksia tehdessäni kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Tämänpä takia pienokaisemme kulkevat miltei aina päästä varpaisiin kirpputorilöydöissäni. Muutaman upouuden vaatekappaleen olen tainnut näiden kahden vuoden aikana kotiin kantaa. Näinpä haluankin antaa ehdottoman suositukseni Tampereen Koskikeskuksessa sijaitsevalle Lastenkirppis ja -shop Intolle, jossa kolmikkomme vieraili tälläkin kertaa kahdesti. Leikkipaikka Pikku-Kokille, vauvanhuoltopiste Neiti-Kokille ja minulle oivalliset aarteenmetsästysmahdollisuudet. Huippua!

Tällaista vähäruokaisempaa turinointia tällä kertaa. Aika ei nyt riittänyt ravintolavalloituksiin, mutta ensi kerralle sellaista on suunnitteilla. Palataan asiaan!

IMG_1013

IMG_1007

Pikkuapulainen

Viime joulun tienoilla kuulin ensi kerran Pikkuapulaisesta. Asiaan tarkemmin tutustuttuani totesin, että vaikka tuo alkuperäinen versio varmasti verraton olisikin, tuntui 165 euroa melko suolaiselta hinnalta lasten apujakkarasta. Koska Pikku-Kokki kuitenkin oli saatava mukaan keittiöpuuhailuun, täytyi asiaan keksiä toimiva ratkaisu. Ja sehän löytyi, helpommin kuin arvata saattoikaan. Ikea-hakkerit ovat nimittäin tahollaan kehitelleet niin sanotun Ikea Learning Towerin, joka vastasi Pikkuapulaista paremmin kuin hyvin. Ja itse asiassa lopputulos oli mielestäni alkuperäistä turvallisempi, ihan mahtava rakennelma.

Ikea-hakkereiden ideaan tutustuttuaan Aleksi ryhtyi tuumasta toimeen ja pian meillä oli valmis tuote, tuoli joka nosti Pikku-Kokin keittiössä meidän tasollemme, ihan oikeaksi apukokiksi. Tarvikkeiksi riittivät kaksi Bekväm porrasjakkaraa sekä muutama laudan pätkä ja annos innovatiivisuutta. Ihan suora kopio hakkereiden mallista meidän versiomme ei nimittäin ole.

Tällaista tällä kertaa. Mikäli perheeseenne sattuu kuulumaan ruoanlaitosta kiinnostunut taapero, suosittelen ehdottomasti tutustumaan ideaan tarkemmin. Vaikka vehje ei ihan pelkkää iloa olekaan tuottanut – siitä on nimittäin hyvä esimerkiksi ponnistaa pöydälle – ja silloin tällöin se on täytynyt laittaa niin sanotusti jäähylle, ovat sen hyödyt joka tapauksessa haittoja suuremmat ja Pikku-Kokista on oikeasti alkanut kuoriutua ihan oikea Pikku-Kokki. Esimerkiksi sipulia minun ei tarvitse enää koskaan kuoria ja elävä taikinansekoittajakin on ehdottomasti paikallaan. Wau!

Tunnelmallinen lukutoukka osa 6: Kuppi nurin : kirja epätäydellisille vanhemmille

Nyt kerron kirjasta, joka herättää minussa sangen kahtalaisia ajatuksia. Haluan suositella sitä – joskin varauksella – se ei sovi jokaisen huumorintajulle. Mutta kuten kirjassa oivallisesti todetaan ”lapset ovat hillitön letka ristiriitaisuuksia”, joten ehkä heistä kertovan kirjallisuudenkin on vähän oltava.

kuppi_nurin08979Katie Kirby: Kuppi nurin : kirja epätäydellisille vanhemmill
Gummerus, 2018
Suom. Marika Saastamoinen
Hurrah for Gin : A book for perfectly imperfect parents
Coronet, 2016

”Keskity niihin ainoisiin tyyppeihin, jotka oikeasti merkkaavat, koska he rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet. Tosi kuin vesi.”

Tulipa luettua. Tuo oli ensimmäinen ajatukseni saateltuani loppuun Katie Kirbyn Kuppi nurin -teoksen. Koska tuo nuiva toteamus ei kuitenkaan kerro koko totuutta, on minun näin ollen hyvä hieman avata sitä.

Saatuani teoksen käsiini olin innoissani. Juuri tällaista huumoria tunsin kaipaavani, juuri nyt, kun perheemme taaperojäsen on keksinyt, että on asia nimeltä oma tahto ja tuota on saatava toteuttaa. Monta kertaa päivässä, monta kertaa tunnissa, joinakin päivinä lähes taukoamatta. Tai muuten… No, se siitä, joka tapauksessa tykkäsin Kirbyn ideasta kirjoittaa kirja epätäydellisestä vanhemmuudesta. Tykkäsin monessa kohtaa myös hänen huumoristaan ja siitä, kuinka hän osasi sanoa tiettyjä asioita niin lapsista kuin vanhemmuudestakin niin ihanan ”oikein”, töksäyttää rumiakin faktoja kaunistelematta ja kiertelemättä. Sillä sellaisia lapset ovat: maailman ihanimpia, maailman ärsyttävimpiä. Toisinaan pahimman luokan susia, mutta aina lampaiden vaatteissa. Niin rakkaita.

Se huumorin puoli, joka minuun ei Kirbyn kohdalla osunut, oli alkoholi. En väitä olevani alkoholin kohdalla itsekään mikään täysin puhdas pulmunen, mutta mielestäni kirjassa viljelty yletön alkoholin käytön korostus ei vain sovi yhteen lasten- saati sitten vauvanhoidon kanssa. Jos mainintoja olisi jokunen, se vielä menettelisi, menisi vitsin piikkiin – kuten tuo mielestäni oikeasti hauska terassikuva alla – mutta tällä tahdilla ne saavat kirjoittajan oikeasti kuulostamaan jonkin sortin alkoholiriippuvaiselta. Toinen asia, joka jostakin syystä aiheutti minussa ärtymystä oli suomennoksessa käytetty tapa sovittaa teoksessa mainitut paikat ja asiat suomalaiseen muottiin. Kun kirjoittaja on kerran ilmiselvästi britti, tämä särähtää mielestäni ikävästi korvaan.

IMG_6896Näistä seikoista huolimatta arvioisin teoksen kuitenkin plussan puolelle sen joidenkin niin onnistuneiden huomioiden vuoksi. Pidän myös sen tikku-ukko -tyylistä, sekä tietysti siitä helpottuneesta onnistumisen tunteesta, jota tämä kirja saa minut tuntemaan: minähän olen oikeasti hyvä äiti – vaikka ei siihen todellisuudessa tätä kirjaa tarvittaisikaan. Lisäksi tätä kirjaa lukiessani huomasin lähes heti koukuttuneeni siihen sen verran tehokkaasti, että liki 400 sivua taittuivat muutamassa päivässä ja kävinpä kurkistamassa myös tekijän blogia.

Siis haluan antaa suositukseni, pienellä varauksella. Ihan parasta luettavaa tämä on minunlaiselleni, joka elää juuri nyt taaperoarkea, mutta ehkä tämän voisi lukea uhkarohkea tuleva vanhempikin.

”Taaperot näkevät jotakin, mistä tykkäävät ja tarttuvat siihen kaksin käsin. He näkevät jonkun tekevän sellaista, mistä he eivät tykkää ja tyrkkäävät tämän tieltään. He ovat aina liikkeellä ja tutkimassa. He tahtovat tietää, mitä oven toisella puolella oikein on. Heille vääntynyt tupakantumppi on jotakin vallan ihmeellistä, ja he nauravat kippurassa jollekin sellaiselle, mikä ei oikeasti ole kovinkaan hassua. He tallustavat maan päällä kuin omistaisivat koko hemmetin pallon. Taaperot, vau… Heidän vanhempanaan oleminen on lyhyesti sanottuna mahtavaa. Sinun aikasi menee hokiessasi: ’Näitkö äskeisen? Kuulitko mitä hän juuri sanoi?’ Kaikki, mitä taaperot tekevät, on vain niin syötävän söpöä.”