Galette; rustiikkisen hurmaavaa

Olen jo monesti ollut ajatustasolla aloittamassa galeten leipomista, mutta jostain kumman syystä en ole koskaan päässyt tuumasta toimeen. Nyt kuitenkin pääsin ja se kannatti; tämä viikonloppuna syntynyt galette ei varmasti tule olemaan viimeinen Kotikolossa leivottu sellainen.

Kuten piirakat ylipäätään myös galette on mitä oivallisinta riperuokaa, jonka täytteen voi luoda joka kerta uudestaan. Galeten sisään voi rakentaa juuri sellaisen kokonaisuuden, mihin sen hetkisessä ruokavarastossa on rahkeita. Samoin tuli todetuksi, että myös taikinan kohdalla säveltäminen on mahdollista. Kun tämän lisäksi piirakka saa vielä näyttääkin juuri tekijänsä kädenjäljen mukaiselta, on kyseessä aika lailla täydellinen tapaus. Rustiikkinen ulkonäkö ja hurmaava maku, meillä tykättiin kovasti.

IMG_1280

Ohjeen galettetaikinaan nappasin Sikke Sumarilta, hänen Sikeltä Sinulle -blogistaan. Täytteen sen sijaan kehittelin itse. Molemmat toimivat mainiosti ja kuten sanottua, galettea tullaan meillä popsimaan varmasti tulevaisuudessakin. Taikinan voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä, joten galette sopii hienosti myös vaikkapa aamiais- tai brunssipöytään, eikä valmiiksi tehdyn taikinan ansiosta vaadi aamulla kovinkaan pitkällistä leipomisoperaatiota. Suosittelen siis kokeilemaan, monestakin syystä.

Galette

IMG_1284-1Taikina:
3 dl vehnäjauhoja (minä korvasin 1 dl:n sämpyläjauhoilla)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl smetanaa (kevyt ranskankerma toimi myös hyvin)
2 tl sitruunamehua
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
1,5 dl maustamatonta tuorejuustoa
1 dl parmesaaniraastetta
5 siivua kermajuustoa
pala grillattua kassleria tai muuta kypsää lihaa
1 kevätsipuli varsineen
kirsikkatomaatteja
1 rkl oliiviöljyä
mustapippuria myllystä

Voiteluun:
1 kananmuna / keltuainen

Tarjoiluun:
tuoreita yrttejä tai pinaattia

Tee ensin taikina. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kylmä voi kuutioina ja nypi taikina murumaiseksi seokseksi.
Sekoita keskenään smetana, sitruunamehu ja jääkylmä vesi. Lisää neste taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Älä vaivaa, vaan koita päästä mahdollisimman vähällä leipomisella.
Muodosta taikinasta pallo ja pane se kelmuun käärittynä jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Taikinan voi tehdä myös edellisenä päivänä.
Kauli kylmästä taikinasta leivinpaperille halkaisijaltaan noin 30 sentin ympyrä.
Sekoita täytteen tuorejuusto ja parmesaaniraaste. Levitä juustoseos tasaisesti taikinalle. Jätä noin viisi senttiä reunaa tyhjäksi.
Lado kermajuustoviipaleet tuorejuustoseoksen päälle.
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi, pilko kevätsipuli ja puolita kirsikkatomaatit. Asettele kaikki taikinapohjan päälle. Pirskottele pinnalle vielä oliiviöljyä ja mausta lopuksi mustapippurilla.
Taittele reunat piirakan reunoille ja voitele ne kananmunalla tai munankeltuaisella. Paista noin 30 min. tai kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat. Ota piirakka uunista ja anna jäähtyä tovi. Ripottele päälle halutessasi tuoreita yrttejä tai pinaattia. Tarjoa lämpimänä.

Syksyinen piirakkatervehdys

Nyt kun syksy on kauneimmillaan, olemme Pikku-Kokin kanssa nautiskelleet syysasioista; ulkoilleet raikkaassa ilmassa, etsineet kauniita lehtiä, keittäneet mutavelliä. Paljastettakoon sekin salaisuus, että itse olen jo suonut ensimmäiset ajatukset tulevalle joululle, odottavat sellaiset.

Mutta vielä ennen siirtymistä joulupuuhiin ehtii värkätä sitä sun tätä, juhlia juhlat jos toisetkin. Ja sitten ehtii tietysti kotoilemaan, viettämään alati pimeneviä arki-iltoja perhen parissa, tunnelmoimaan kynttilän valossa. Ja leipomaan piirakoita. Piirakoita, piirakoita ja piirakoita, nehän ovat yksi ehdottomia bravuureitani.

IMG_0826

Tällä kertaa valmistamani kesäkurpitsa-mozzarellapiirakka sai suolaisen säväyksen pekonista. Kokonaisuus, jossa kivijalkana mikäpä muukaan kuin suosikkini ripepohja, toimi mielestäni mainiosti. Siis kerrassaan oivallinen syyspäivän tai -illan herkku.

Kesäkurpitsa-mozzarellapiirakka

Vuoallinen (ø 25cm)

IMG_0830Annos valitsemaasi pohjataikinaa, tai mikäli haluat kokeilla ripeversiotani, siihen resepti löytyy alta:

50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tarkoitukseen käy miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
80 g pekonia
pala purjoa
200 g kesäkurpitsaa
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria
2 dl ruokakermaa, turkkilaista jogurttia ja/tai ranskankermaa
1 kananmuna
2 dl juustoraastetta
1 pallo buffalo mozzarellaa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko ja paista pekoni kypsäksi. Siirrä sivuun odottamaan.
Halkaise purjo ja huuhtele hyvin. Viipaloi. Pilko kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi.
Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja kuullota purjoa hetki. Lisää sitten kesäkurpitsaviipaleet ja jatka paistamista muutama minuutti. Mausta suolalla ja pippurilla.
Sekoita kulhossa ruokakerma, kananmuna ja juustoraaste.
Kaada pohjan päälle kerma-kananmunaseos. Ripottele pinnalle purjo, kesäkurpitsat ja pekoni. Revi päällimmäiseksi mozzarella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Kanapiirakkaa thaityyliin

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua suolaisista piirakoista – siitäkään huolimatta, että niitähän meillä syntyy, varmasti vähintään viikoittain. Usein ne kuitenkin ovat sen verran toistensa toisintoja, tai muuten vaan jäävät huomiotta, että artikkeliksi asti niistä päätyy vain murto-osa. Eilen valmistamani thaityylinen broileripiirakka kuitenkin vakuutti siinä määrin paljon, että haluan jakaa reseptin kanssanne.

Kinuskikissalta nappaamani idea, jonka muokkasin ruoka-ainevarastojamme vastaavaksi oli mielestäni hauska erityisesti siitä syystä, että kerman tai muun vastaavan sijaan täytteessä käytettiin kookosmaitoa. Näin tulen varmasti tekemään silloin tällöin jatkossakin. Lisäksi sen rikollisen helppo lähinnä maustekastikkeella suoritettu maustaminen sopi tähän kohtaan mainiosti, olenhan koittanut keksiä käyttöä jääkaapissa majailevalle tandooritahnalle. Pohjaksi valmistin tietysti suosikkini, rakkaan ripepohjani, jossa tällä kertaa pääroolia näyttelivät kuivahtaneet ciabattaviipaleet.

Siis hyvää. Suosittelen.

IMG_0756

Thaityylinen kanapiirakka

Vuoallinen (ø 25cm)

IMG_0759Annos valitsemaasi pohjataikinaa, tai mikäli haluat kokeilla ripeversiotani, siihen resepti löytyy alta:

50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tällä kertaa minä käytin hieman kuivahtanutta ciabattaa, jonka survoin massaksi sauvasekoittimella vesitilkan kera. Tarkoitukseen käy miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
3 dl kookosmaitoa
1 limen mehu
3 tl tandoori currytahnaa
2 tl soijakastiketta
2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta
300 g kypsää broileria
1 dl paprikasuikaleita etikkaliemessä

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Sekoita kulhossa kookosmaito, limemehu, currytahna, soijakastike, kananmunat ja juustoraaste. Lisää broilerit pieninä palasina sekä paprikasuikaleet. Levitä täyte pohjan päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 35 min.

Hävikkiviikon ihan oikeasti maukas kaalisosekeitto

Hävikkiviikko. Sen kunniaksi keittelin – ensi kertaa eläissäni – sosekeittoa ihan ”tavallisesta” keräkaalista. Hyvin epäluuloisena heittelin kattilaan kaalin kumppaniksi varsiselleriä ja valkosipulia ja lopulta hiukan tuoretta kirveliä. Erilaisia ideoita yhdistellen suoritin Hävikkiviikon perusperiaatetta noudattaen löytöretken jääkaappiimme ja muokkasin keitosta sen mukaisen. Siitä tuli valtavan hyvää, paljon odotuksiani parempaa ja Pikku-Kokkikin taisi pyytää lisää ainakin kahdesti.

IMG_0525-1

havikkiviikkoTässä sen näkee, että mitään ei kannata hävittää. Nuhjaantuneesta kaalinpäästä saa aikaiseksi maukkaan keiton ja kookosmaidon jämä kannattaa säilöä pakastimeen sopivaa hetkeä odottamaan. No, meillä tunnetusti ei ruokahävikkiä synny, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin keksiä uusiokäyttöä jo parhaat päivänsä nähneille pikkuparoille.

Näin. Mikäli tämäntyyppinen ruoanlaitto kiinnostaa, voit kurkistaa ideoitani, joita olen listannut Ruokaa rippeistä -kategoriaan.

Kaalisosekeitto

4 annosta

IMG_0537350 g (varhais)kaalia
2 varsisellerin vartta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua kirveliä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sellerin varret ja hienonna valkosipuli.
Kuullota kaalia hetki öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon selleri sekä valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä hetki.
Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutio. Keittele, kunnes kaali on kypsää, noin puolisen tuntia.
Soseuta keitto ja lisää joukkoon kookosmaito. Lämmitä, mutta älä enää keitä.
Mausta kirvelillä.

Omenavarkaissa osa 3: Omena-leipävanukas

Kun jälkiruoista puhutaan, oma bravuurini ovat varmasti erilaiset ”tähteistä tähdiksi” -viritelmät. Kun yhdistelee leivonnaisten tai muiden herkkujen loppuja, paistaa ne vaikka uunissa ja nauttii esimerkiksi vaniljajäätelön kera, tuloksena on yleensä vielä entistäkin suussa sulavampi kokonaisuus. Kaiken muun lisäksi hyvä puoli on vielä sekin, että näitä keitoksia voi soveltaa täysin mielivaltaisesti ja joka kerta saa kokea jotakin uutta ja erilaista. Suosittelen testaamaan.

Myös tällä kertaa esittelemäni omena-leipävanukas sopii hyvin edellä mainitsemaani tähteistä tähdiksi -kategoriaan, ovathan erilaiset leipä- ja pullavanukkaat varmasti niitä kaikista klassisimpia hävikkiruoan käyttökohteita. Perinteisistä tähdetähtösistä tämä kuitenkin eroaa siinä, että valmistin sen reseptin mukaan; yleensähän tähdemuona on pitkälti oman mielen mukaan sävellettyä. Tähän paistokseen kuitenkin päädyin törmättyäni mukavan näköiseen ohjeeseen, olisiko ollut Me Naiset -lehdessä. Myös pöydällä käyttöä odotteleva vaalea leipäpahanen vaikutti valintaani.

Leipävanukkaasta tuli hyvää, joskin leipää siinä olisi saanut olla hiukan vähemmän – tai vaihtoehtoisesti nestettä jonkin verran enemmän. Itse en lisännyt kuorrutteeseen kaikkia ehdotettuja ainesosia, kurpitsansiemenet ja pekaanipähkinät jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Kannattaa kokeilla, vallan maukas tapa käyttää kuivahtaneet leivänkannikat.

IMG_0291-1

Omena-leipävanukas

6 annosta

200 g kuivahtanutta vaaleaa leipää (leipää voisi ehkä olla hieman vähemmän tai vastaavasti munamaitoa hiukan enemmän)
voita vuoan voiteluun
2 omenaa
1 tl kanelia
1 kananmuna
3 dl maitoa
sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
100 g sulatettua voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
kurpitsansiemeniä
0,5-1 dl fariinisokeria
kardemummaa

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Leikkaa leipä 2–3 sentin kuutioiksi. Voitele laakea uunivuoka voilla ja levitä leipäpalat vuokaan.
Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa hedelmät noin sentin kuutioiksi. Kaada omenakuutiot vuokaan. Ripottele kaneli omenoiden päälle.
Vatkaa kananmuna, maito ja sokerit sekaisin. Kaada seos vuokaan.
Sulata voi ja sekoita se kaurahiutaleisiin. Lisää pähkinät, siemenet, fariinisokeri ja kardemumma. Ripota seos vuokaan.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 25 ­min.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.

Kuivahtaneen leivän vähän parempi viimeinen leposija

IMG_9806Tuijottaessani silmästä silmään sämpyläpussia, jonka sisältö uhkasi väistämättä päätyä kuivahtaneiden kirjaan, laadin sotasuunnitelman. Ensimmäisenä mieleeni purjehti jonkinnäköinen leipäpaistos ja hetken asian tiimoilta reseptiikkoja metsästettyäni päädyin kokeilemaan seuraavanlaista vaihtoehtoa. Alkuperäisidea taisi olla Kodin Kuvalehden, mutta muokkasin sen omia ruokavarastojamme vastaavaksi.

Paistoksesta tuli maukasta ja ilomielin voin suositella kokeilemaan vastaavaa, mikäli leivälle uhkaa käydä köpelösti. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa brunssi- tai iltapalapöytään. Hyvä juttu on myös se, että paistoksen voi koota hyvissä ajoin, vaikkapa jo edellisenä iltana, ja antaa uunin hoitaa viimeistelyn vasta juuri ennen tarjoilua. Täytteitä voi valikoida omien mieltymysten ja sen hetkisten ruokavarastojen mukaan. Mainio hävikkiherkku, joka sopii kesäkokkailuun, jos keittiössä ei halua viettää turhan pitkää pätkää kauniista kesäpäivästä.

Pekoni-pinaatti-leipäpaistos

6 annosta

IMG_98011 sipuli
4 valkosipulinkynttä
170 g pekonia/savuporoa/kinkkua (itse laitoin noin puolet pekonia ja puolet savuporoa)
100 g tuoretta pinaattia (minulla osa korvautui rucolalla)
1 rkl rypsiöljyä
300 g vaaleaa leipää
75 g parmesaania
jotakin toista juustoa oman mieltymyksen mukaan
5 dl maitoa
5 kananmunaa
(suolaa)
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele pekoni. Huuhdo ja valuta pinaatti.
Laita pekoni paistinpannulle ja kuumenna pannu. Ruskista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle ja anna rasvan valua paperiin.
Kuullota sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin ajan tilkassa öljyä. Lisää pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti kutistuu.
Kuutioi leipä. Raasta juustot.
Kokoa paistos voideltuun uunivuokaan latomalla leipäkuutioita, pekonia, pinaattipaistosta ja juustoraasteita sekaisin.
Sekoita maito, kananmunat ja mausteet keskenään. Kaada seos leipävuokaan ja anna imeytyä vähintään puoli tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.
Paista vuokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta ruskistunut.

Lisää nyhtölihakokeiluja: espanjalainen uunimunakas

IMG_8353Koska pakastimen syövereistä yhä edelleen löytyi muutama nyytti valmista lampaan nyhtölihaa, päätin kokeilla kuinka tuo istuisi munakkaaseen. Ja istuihan tuo, vallan mainiosti vielä.

Syntyi espanjalainen uunimunakas, nyhtölampaalla ryyditettynä. Tämän tyyppinen ruokaisa munakas on hyvä valinta esimerkiksi lounasruoaksi tai osaksi brunssia. Kannattaa kokeilla ja pitää muutenkin mielessä munakkaiden oivallinen toimivuus erilaisten tähteille jääneiden ruoka-aineiden loppusijoituspaikkana. Maukasta riperuokaa.

Espanjalainen uunimunakas

4 annosta

4 keitettyä perunaa
muutama kevätsipuli tai pala purjoa / keltasipulia
öljyä
nyhtölihaa ja sen valmistuksen yhteydessä mahdollisesti syntynyttä kastiketta tai valmista grillikastiketta
200 g pakastevihanneksia (itse käytin wokkivihanneksia)
4 kananmunaa
0,5 dl vettä (myös esimerkiksi turkkilainen jogurtti toimii hyvin)
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
minttua, basilikaa tai oreganoa (huomioi lihan maku)
100 g juustoraastetta (jos veden korvaa jogurtilla, ranskankermalla yms. juustoa ei välttämättä tarvita)

Kuori ja kuutioi perunat. Silppua sipuli.
Kuullota sipulia hetki paistinpannussa öljyssä ja lisää sitten sekaan perunat. Lisää joukkoon myös nyhtöliha ja ”marinoi” paistos nyhtölihakastikkeella. Myös valmiit grillikastikkeet sopivat tähän hyvin. Lisää seokseen vielä pakastevihannekset.
Kaada paistos voideltuun uunivuokaan.
Sekoita keskenään kananmunat, vesi / jogurtti sekä mausteet. Kaada seos vuokaan.
(Peitä pinta juustoraasteella.)
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-30 min.