Hävikkiviikon ihan oikeasti maukas kaalisosekeitto

Hävikkiviikko. Sen kunniaksi keittelin – ensi kertaa eläissäni – sosekeittoa ihan ”tavallisesta” keräkaalista. Hyvin epäluuloisena heittelin kattilaan kaalin kumppaniksi varsiselleriä ja valkosipulia ja lopulta hiukan tuoretta kirveliä. Erilaisia ideoita yhdistellen suoritin Hävikkiviikon perusperiaatetta noudattaen löytöretken jääkaappiimme ja muokkasin keitosta sen mukaisen. Siitä tuli valtavan hyvää, paljon odotuksiani parempaa ja Pikku-Kokkikin taisi pyytää lisää ainakin kahdesti.

IMG_0525-1

havikkiviikkoTässä sen näkee, että mitään ei kannata hävittää. Nuhjaantuneesta kaalinpäästä saa aikaiseksi maukkaan keiton ja kookosmaidon jämä kannattaa säilöä pakastimeen sopivaa hetkeä odottamaan. No, meillä tunnetusti ei ruokahävikkiä synny, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin keksiä uusiokäyttöä jo parhaat päivänsä nähneille pikkuparoille.

Näin. Mikäli tämäntyyppinen ruoanlaitto kiinnostaa, voit kurkistaa ideoitani, joita olen listannut Ruokaa rippeistä -kategoriaan.

Kaalisosekeitto

4 annosta

IMG_0537350 g (varhais)kaalia
2 varsisellerin vartta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua kirveliä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sellerin varret ja hienonna valkosipuli.
Kuullota kaalia hetki öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon selleri sekä valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä hetki.
Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutio. Keittele, kunnes kaali on kypsää, noin puolisen tuntia.
Soseuta keitto ja lisää joukkoon kookosmaito. Lämmitä, mutta älä enää keitä.
Mausta kirvelillä.

Omenavarkaissa osa 3: Omena-leipävanukas

Kun jälkiruoista puhutaan, oma bravuurini ovat varmasti erilaiset ”tähteistä tähdiksi” -viritelmät. Kun yhdistelee leivonnaisten tai muiden herkkujen loppuja, paistaa ne vaikka uunissa ja nauttii esimerkiksi vaniljajäätelön kera, tuloksena on yleensä vielä entistäkin suussa sulavampi kokonaisuus. Kaiken muun lisäksi hyvä puoli on vielä sekin, että näitä keitoksia voi soveltaa täysin mielivaltaisesti ja joka kerta saa kokea jotakin uutta ja erilaista. Suosittelen testaamaan.

Myös tällä kertaa esittelemäni omena-leipävanukas sopii hyvin edellä mainitsemaani tähteistä tähdiksi -kategoriaan, ovathan erilaiset leipä- ja pullavanukkaat varmasti niitä kaikista klassisimpia hävikkiruoan käyttökohteita. Perinteisistä tähdetähtösistä tämä kuitenkin eroaa siinä, että valmistin sen reseptin mukaan; yleensähän tähdemuona on pitkälti oman mielen mukaan sävellettyä. Tähän paistokseen kuitenkin päädyin törmättyäni mukavan näköiseen ohjeeseen, olisiko ollut Me Naiset -lehdessä. Myös pöydällä käyttöä odotteleva vaalea leipäpahanen vaikutti valintaani.

Leipävanukkaasta tuli hyvää, joskin leipää siinä olisi saanut olla hiukan vähemmän – tai vaihtoehtoisesti nestettä jonkin verran enemmän. Itse en lisännyt kuorrutteeseen kaikkia ehdotettuja ainesosia, kurpitsansiemenet ja pekaanipähkinät jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Kannattaa kokeilla, vallan maukas tapa käyttää kuivahtaneet leivänkannikat.

IMG_0291-1

Omena-leipävanukas

6 annosta

200 g kuivahtanutta vaaleaa leipää (leipää voisi ehkä olla hieman vähemmän tai vastaavasti munamaitoa hiukan enemmän)
voita vuoan voiteluun
2 omenaa
1 tl kanelia
1 kananmuna
3 dl maitoa
sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
100 g sulatettua voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
kurpitsansiemeniä
0,5-1 dl fariinisokeria
kardemummaa

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Leikkaa leipä 2–3 sentin kuutioiksi. Voitele laakea uunivuoka voilla ja levitä leipäpalat vuokaan.
Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa hedelmät noin sentin kuutioiksi. Kaada omenakuutiot vuokaan. Ripottele kaneli omenoiden päälle.
Vatkaa kananmuna, maito ja sokerit sekaisin. Kaada seos vuokaan.
Sulata voi ja sekoita se kaurahiutaleisiin. Lisää pähkinät, siemenet, fariinisokeri ja kardemumma. Ripota seos vuokaan.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 25 ­min.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.

Kuivahtaneen leivän vähän parempi viimeinen leposija

IMG_9806Tuijottaessani silmästä silmään sämpyläpussia, jonka sisältö uhkasi väistämättä päätyä kuivahtaneiden kirjaan, laadin sotasuunnitelman. Ensimmäisenä mieleeni purjehti jonkinnäköinen leipäpaistos ja hetken asian tiimoilta reseptiikkoja metsästettyäni päädyin kokeilemaan seuraavanlaista vaihtoehtoa. Alkuperäisidea taisi olla Kodin Kuvalehden, mutta muokkasin sen omia ruokavarastojamme vastaavaksi.

Paistoksesta tuli maukasta ja ilomielin voin suositella kokeilemaan vastaavaa, mikäli leivälle uhkaa käydä köpelösti. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa brunssi- tai iltapalapöytään. Hyvä juttu on myös se, että paistoksen voi koota hyvissä ajoin, vaikkapa jo edellisenä iltana, ja antaa uunin hoitaa viimeistelyn vasta juuri ennen tarjoilua. Täytteitä voi valikoida omien mieltymysten ja sen hetkisten ruokavarastojen mukaan. Mainio hävikkiherkku, joka sopii kesäkokkailuun, jos keittiössä ei halua viettää turhan pitkää pätkää kauniista kesäpäivästä.

Pekoni-pinaatti-leipäpaistos

6 annosta

IMG_98011 sipuli
4 valkosipulinkynttä
170 g pekonia/savuporoa/kinkkua (itse laitoin noin puolet pekonia ja puolet savuporoa)
100 g tuoretta pinaattia (minulla osa korvautui rucolalla)
1 rkl rypsiöljyä
300 g vaaleaa leipää
75 g parmesaania
jotakin toista juustoa oman mieltymyksen mukaan
5 dl maitoa
5 kananmunaa
(suolaa)
mustapippuria myllystä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Paloittele pekoni. Huuhdo ja valuta pinaatti.
Laita pekoni paistinpannulle ja kuumenna pannu. Ruskista pekoni omassa rasvassaan rapeaksi. Nosta pekoni talouspaperin päälle ja anna rasvan valua paperiin.
Kuullota sipulia ja valkosipulia muutaman minuutin ajan tilkassa öljyä. Lisää pinaatti ja jatka paistamista, kunnes pinaatti kutistuu.
Kuutioi leipä. Raasta juustot.
Kokoa paistos voideltuun uunivuokaan latomalla leipäkuutioita, pekonia, pinaattipaistosta ja juustoraasteita sekaisin.
Sekoita maito, kananmunat ja mausteet keskenään. Kaada seos leipävuokaan ja anna imeytyä vähintään puoli tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.
Paista vuokaa 200-asteisen uunin keskitasolla noin puoli tuntia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta ruskistunut.

Lisää nyhtölihakokeiluja: espanjalainen uunimunakas

IMG_8353Koska pakastimen syövereistä yhä edelleen löytyi muutama nyytti valmista lampaan nyhtölihaa, päätin kokeilla kuinka tuo istuisi munakkaaseen. Ja istuihan tuo, vallan mainiosti vielä.

Syntyi espanjalainen uunimunakas, nyhtölampaalla ryyditettynä. Tämän tyyppinen ruokaisa munakas on hyvä valinta esimerkiksi lounasruoaksi tai osaksi brunssia. Kannattaa kokeilla ja pitää muutenkin mielessä munakkaiden oivallinen toimivuus erilaisten tähteille jääneiden ruoka-aineiden loppusijoituspaikkana. Maukasta riperuokaa.

Espanjalainen uunimunakas

4 annosta

4 keitettyä perunaa
muutama kevätsipuli tai pala purjoa / keltasipulia
öljyä
nyhtölihaa ja sen valmistuksen yhteydessä mahdollisesti syntynyttä kastiketta tai valmista grillikastiketta
200 g pakastevihanneksia (itse käytin wokkivihanneksia)
4 kananmunaa
0,5 dl vettä (myös esimerkiksi turkkilainen jogurtti toimii hyvin)
ripaus suolaa
rouhittua mustapippuria
minttua, basilikaa tai oreganoa (huomioi lihan maku)
100 g juustoraastetta (jos veden korvaa jogurtilla, ranskankermalla yms. juustoa ei välttämättä tarvita)

Kuori ja kuutioi perunat. Silppua sipuli.
Kuullota sipulia hetki paistinpannussa öljyssä ja lisää sitten sekaan perunat. Lisää joukkoon myös nyhtöliha ja ”marinoi” paistos nyhtölihakastikkeella. Myös valmiit grillikastikkeet sopivat tähän hyvin. Lisää seokseen vielä pakastevihannekset.
Kaada paistos voideltuun uunivuokaan.
Sekoita keskenään kananmunat, vesi / jogurtti sekä mausteet. Kaada seos vuokaan.
(Peitä pinta juustoraasteella.)
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20-30 min.

Määkivä liekkipiiras

IMG_8193Ruoanlaitossa on se armollinen puoli, että jos jossakin kohtaa tulee ajettua hiukan karille, on tuo luultavasti korjattavissa, viimeistään sitten seuraavalla kerralla – mikäli sellaiselle antaa mahdollisuuden. Joka tapauksessa oman mielipiteeni mukaan jokainen uusi resepti tai kokeilu on mielenkiintoinen matka, joskus jopa pieni seikkailu. Sitä, minkälaisia matkamuistoja nämä retket tuovat tullessaan ei koskaan voi tietää etukäteen, mutta siinäpä se hauskuus piileekin; joskus tulee kantaneeksi kotiin suuren kultakimpaleen, joskus miettii jälkikäteen, mikä ihme sai edes tarttumaan kyseiseen reseptiin tai mikä kumma oikein meni pieleen, joskus koko retki unohtuu jo ennen kuin se oikeastaan on ohikaan. Mutta sellaista se on, ruoanlaitto, yritystä, onnistumista ja erehdystä. Vähän niin kuin elämä.

Pääsiäisenä teimme nyhtölammasta. No, tuo retki osoittautui ehkä vähän sellaiseksi tuliaisettomaksi yhden illan jutuksi, jota tuskin kannattaa kokeilla enää uudestaan. Ei tuo pahaakaan ollut, mutta melko mitättömän makuista, tylsää. Joka tapauksessa, koska revittyä lihaa ei koskaan kannata lähteä tekemään kovin pienestä kimpaleesta, jäi meille tästä nyhtöreissusta paljon tylsähköä lihaa tähteille. Eipä siis muuta kuin tähteistä tähdiksi -asennetta peliin ja luovaan ruoanlaittoon.

Ensimmäinen erä ylimääräisestä nyhtölampaasta päätyi liekkipiiraisiin. Heti kättelyssä täytyy todeta, että jo yksinkertaisen tomaattikastikkeen keittely nyhdettymme ympärille sai ihmeitä aikaan ja liha muuttui maukkaaksi. Seuraava tomaattikastike onkin helposti sovitettavissa minkä vaan (nyhtö)lihan kumppaniksi ja yhtä hyvin vaikka tavallisen pizzan tai piirakan täytteeksi. Suosittelen!

IMG_8185Pidän myös liekkipiiraista, joita olen valmistanut aiemminkin, tällöin hieman perinteisemmällä täytteellä. Reseptin voit katsoa täältä. Liekkipiiraat sopivat mainiosti laiskalle pizzakokille, sillä taikina on hiivaton ja muutenkin pizzataikinaa vaivattomampi valmistaa. Tärkeää on muistaa vain tulikuuma uuni ja etukäteen kuumennettu pelti. Täytteksi voikin sitten valita melkein mitä vain ja tämä onkin kätevä tapa vaikkapa tyhjentää jääkaappia. Itse valmistin kaksi piirasta, joista toisen täytin nyhtölampaalla, toisen halloumistroganoffin lopuilla. Molempiin kyytipojaksi vielä erilaisia tomaatteja sekä pohjalle tsatsikihenkisesti maustettua smetanaa ja ne olivat siinä, kelpo piirakat.

Kyllä ne saksalaisetkin vaan osaavat – ainakin jotakin – kokata…

Liekkipiiraat (Flammkuchen)

Pellillinen / 2 pienempää

IMG_8211Pohja:
2 dl vettä
0,5 tl suolaa
5 dl (durum)vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte 1:
kokonaisuuteen sopivalla tavalla maustettua smetanaa (tai ehkäpä jopa mieluummin ranskankermaa)
parmesanraastetta
nyhtölihaa sellaisenaan tai tomaattikastikkeeseen sekoitettuna (resepti alla)
kirsikkatomaatteja

Täyte 2:
maustettua smetanaa/ranskankermaa
parmesanraastetta
halloumistroganoffia
aurinkokuivattuja tomaatteja
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia

Tee ensin pohjataikina. Lisää veteen suola ja jauhot, muovaile kiinteäksi palloksi. Lisää tarvittaessa hiukan vettä. Vaivaa taikinaan lopuksi öljy. Anna taikinan levätä liinalla peitettynä noin puoli tuntia.
Mausta smetana/ranskankerma sopivaksi katsomallasi tapaa. Yksinkertaisin vaihtoehto on käyttää vain rouhittua mustapippuria ja suolaa.
Valmistele niin ikään muut täyteainekset; keittele kastikkeet, pilko tomaatit ja sipulit.
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja uunipelti uuniin lämpiämään. Kauli taikina mahdollisimman ohueksi levyksi leivinpaperille. Levitä taikinalle ranskankermaseos ja ripottele päälle juustoraaste. Levitä näiden päälle muut täytteet.
Nosta taikinalevy täytteineen kuumenneelle uunipellille ja paista noin 8–10 min. Tarjoile kuumana.

Tomaattikastike

puolikas sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
tilkka öljyä
2 dl paseerattua tomaattia (tai tomaattimurskaa)
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
1 tl ruokokidesokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
nyhtölihaa

Kuullota silputtua sipulia ja valkosipulia sekä tomaattipyreetä hetki kattilassa tai kasarissa tilkassa öljyä. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja mausteet. Sekoita, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hissukseen muutaman minuutin ajan.
Nosta kattila sivuun ja sekoita nyhtöliha kastikkeeseen.

Jauhoton pizzapohja – josta nauttii kovankin luokan pullahiiri

IMG_8103Kuten kerta toisensa jälkeen on varmasti tullut ilmi, yksi suosikkikeittiöpuuhistani ovat erilaiset piirakat. Piirakkauunini lämpiääkin vähintään muutaman kerran kuukaudessa. Reseptejä en enää juurikaan käytä, vaan luotan siihen, että miltei kaikki viritelmät tuottavat vähintäänkin mielenkiintoisen lopputuloksen, yleensä kuitenkin melko maukkaankin sellaisen. Piirakka on ehdottomasti paras sijoituspaikka mitä erilaisimmille ruoantähteille. Ekologinen ja ekonominen Pikku-Rouva on innoissaan.

Vaikka olenkin kokeillut piirakoilleni jos jonkinmoisia pohjarakennelmia, sisältävät ne useimmiten ainakin jonkin verran gluteenia. Vaikka omassa lähipiirissämme onkin toistaiseksi vältytty kyseiseltä ongelmalta, tuntuu että vähintäänkin juhlia järjestettäessä vieraslistalle mahtuu aina jokunen gluteenitonta elämää elävä ja näin ollen ainakin tästä syystä on hyvä omata joitakin heidän ruokavalioonsa sopivia reseptejä. Ja tekee vaihtelu itsellekin silloin tällöin pelkästään hyvää.

IMG_8101Seuraava gluteeniton pizzapohja, jonka modifioin Ketoosiin-blogin idean pohjalta, tuotti sangen pehmeän lopputuloksen ja ainakin meidän uunissamme näitä pohjia tulee varmasti paistumaan tulevaisuudessakin. Täytteeksi tähän pizzaan – jonka voi yhtä lailla muovailla vaikka piirakkavuokaan – voi jokainen valita juuri niitä omia suosikkejaan. Laitan alle kuitenkin muutaman esimerkin, erityisesti karamellisoitujen sipulien reseptiin kannattaa kiinnittää huomiota, ne ovat huumaavan hyviä. Toinen asia, jolle kannattaa uhrata ajatus tai pari on se, että näyttävämmän ulkomuodon vuoksi juusto kannattaa laittaa vuokaan jo ennen päätäytteitä. Näin pizzasta on paiston jälkeen nähtävillä sen todellinen sisältö, ei ainoastaan sulanut juusto.

Tässäpä oivallinen idea vaikkapa pääsiäiseksi; mikäli lammasta, pashaa ja mämmiä ei huvita popsia ihan jokaisena päivänä. Tai voihan tämän toki täyttää lampaallakin.

Gluteeniton kasvispohja pizzalle tai piirakalle

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

IMG_8102400 g juureksia tai muita kiinteämaltoisia kasviksia (esimerkiksi porkkana, bataatti, peruna ja sipuli toimivat hyvin)
oliiviöljyä
0,5 kasvisliemikuutiota
(suolaa)
1 kananmuna
1,5 dl kermaa

Kuori ja raasta kasvikset. Kuullota niitä sitten pannussa oliiviöljyn kera. Lisää liemikuutio ja tarpeen mukaan hieman suolaa.
Sekoita kananmuna ja kerma.
Mikäli haluat paistaa pizzan perinteisesti uunipellillä, levitä paistettu kasvissilppu tässä vaiheessa pellille mahdollisimman tasaisesti ja kaada tämän jälkeen kananmuna-kerma kasvisten sekaan. Mikäli taas teet piirakkavuokaversion, voit hyvin sekoittaa kananmunaseoksen kasvisten kanssa jo ennen taikinan vuokaan kaatamista.
Paista uunin keskitasolla 200-asteessa noin 10 min.
Täytä sitten pizza mielesi mukaan, nosta uunin lämpötila 225 asteeseen ja paista, kunnes juusto sulaa ja pizza näyttää muutenkin kauniin kypsältä, noin 10-20 min.

Ehdotuksia hyväksi todetuista täytevaihtoehdoista:

Tämän tyyppiseen pizzaan sopii pohjalle mainiosti esimerkiksi ranskankerma- tai jogurttipohjainen kastike, jonka voi maustaa muiden täytteiden mukaisesti. Me käytimme toiseen pizzaan aasialaisittain maustettua pulled porkia, joten maustoin ranskankerman soijakastikkeella, jauhetulla korianterilla ja inkiväärillä. Toinen kastike maustui yksinkertaisesti pestolla.
Mikäli suosit mieluummin tomaattikastiketta ja haluat tehdä sen itse, kelpo ohjeen löydät täältä.

Täyte 1:
maustettua ranskankermaa
parmesanraastetta
pulled porkia
karamellisoitua sipulia (ohje alla)
kirsikkatomaatteja

Täyte 2:
tomaattikastiketta
juustoraastetta
paistettua ja rouhittua pekonia
paistettua ja kuutioitua halloumia
karamellisoitua sipulia
kirsikkatomaatteja

Karamellisoidut sipulit

IMG_80852 sipulia
20 g voita
2 rkl sokeria
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
1 rkl vettä

Kuori sipuli ja siivuta renkaiksi.
Sulata voi pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä, jotta ne saavat hiukan väriä. Lisää sokeri ja sekoita hyvin. Lisää punaviinietikka ja keittele, kunnes neste on melkein kokonaan haihtunut. Lisää hiukan suolaa ja pippuria sekä vettä.
Hauduta sipuleita hetki, kunnes ne ovat pehmeitä ja tahmaisia.

Joka taaperon herkku: pastavuoka

IMG_7186Kun viikonloppuna ylitsejääneet pastat sekä broilerinpalaset katselivat minua maanantaiaamuna jääkaapista, päätin valmistaa niistä jotakin erityisesti Pikku-Kokkia ilostuttavaa, pastavuokaa. On nimittäin niin, että vaikka pikkumiehemme ikäisekseen sangen kaikkiruokainen onkin, on yksi ehdottomia huippujuttuja niinkin tylsä asia kuin makaroni – vaikka ihan sellaisenaan.

Tämän vuoan kokosin keittelemästäni tomaattikastikkeesta, broilerista, makaronista ja sekavihanneksista. Yksinkertaista, mutta hyvää, sellaista sopivaa maanantairuokaa ja oiva tapa käyttää edellisten päivien rippeitä. Mikäs siinä.

Ohjeen tomaattikastikkeeseen lainasin Chocochililtä, mutta muuta yhteistä meidän pastavuoillamme ei sitten oikeastaan olekaan. Kieltämättä hänen italialainen pastavuokansa kyllä alkoi siinä määrin kiinnostaa, että sitä taidan kokeilla lähitulevaisuudessa niin ikään.

Pasta-broilerivuoka

6 annosta

IMG_7181-15 dl kuivaa makaronia
300 g kypsää broileria
200 g sekavihanneksia
2 dl ruokakermaa
juustoraastetta / raejuustoa
tuoretta basilikaa

Tomaattikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 tl balsamicoa
2 tlk kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 tl sokeria
2 tl kuivattua basilikaa
suolaa ja pippuria

Aloita tomaattikastikkeen valmistuksesta.
Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä oliiviöljyssä kattilassa muutama minuutti. Sekoita sipulien joukkoon balsamico. Lisää kuoritut tomaatit ja anna kiehua miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Keittämisen puolivälissä mausta kastike tomaattipyreellä, sokerilla, basilikalla, suolalla ja pippurilla. Lisää kastikkeeseen tarvittaessa hiukan vettä (ehkä noin 1-1,5 dl).
Keitä pasta tomaattikastikkeen kiehuessa jättäen se hiukan raa’aksi.
Sekoita paloitellut broilerit pastan joukkoon ja sekavihannekset tomaattikastikkeeseen.
Lado uunivuokaan vuorotellen tomaattikastiketta sekä pasta-broileriseosta jättäen päällimmäiseksi kerros tomaattikastiketta. Kaada päälle ruokakerma ja ripottele pinnalle halutessasi juustoraastetta tai raejuustoa.
Paista vuokaa 200 asteisessa uunissa noin 20-30 min. tai kunnes juusto näyttää sopivan kypsältä.
Silppua päälle reilusti tuoretta basilikaa ennen tarjoilua.