Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 65: Leikkipaikkaa mä metsästän

Vaikka Pikku-Kokki onkin selvästi vanhempiensa kaltainen kulinaristi, joka pitää niin syömisestä kuin ruoan valmistamisestakin, olemme todenneet, että parhaimman mahdollisen ja kaikille osapuolille miellyttävän ravintolakokemuksen takaavat kaksi asiaa. Niitä molempia ei välttämättä tarvita, vain toinen riittää mainiosti. Nämä kaksi asiaa ovat leikkipaikka ja seisova pöytä.

Seisovan pöydän löytäminen ei tietenkään ole vaikeaa; viikonloppuisin ravintolat tarjoilevat nykyään ympäri vuoden mitä ihastuttavimpia brunsseja, aamuihmisinä myös erilaiset aamupalat sopivat hyvin meidän päiväohjelmiimme. Kun erilaista maisteltavaa on tarjolla paljon, on Pikku-Kokin kiinnostus taattu ja useasti hän viihtyisi ruokapöydässä kaikista pisimpään, silloin ei muuta tarvita.

IMG_7765Mitä viime aikaisiin à la carte -kokemuksiimme taas tulee, olemme joutuneet toteamaan, että parempi tinkiä hieman ruoasta, jos ravintola tarjoaa sen kaikista tärkeimmän, leikkipaikan. Sillä odottelu ei ole se Pikku-Kokin juttu ja saattaapa joskus käydä niinkin, että tilattu annos ei taaperoamme innosta. Mutta leikki innostaa, varsinkin kun lelut ja vempeleet ovat jotakin totutusta poikkeavaa. Kummallisuuksia ei suinkaan tarvita, yksinkertaiset asiat riittävät mainiosti, jonka takia olemmekin olleet hieman ihmeissämme siitä, kuinka vaikeaa tällaisia leikkipaikalla varustettuja ravintoloita onkaan löytää. Tietenkään leikkipaikat eivät sovi kaikenlaisiin paikkoihin, eikä monella varmasti tulisi mieleenkään lähteä taaperon tai leikki-ikäisen kanssa pikkuruiseen fine dining -ravintolaan, mutta yllättävän harvoissa perus perheravintoloissakaan on mietitty tätä puolta. Lapset ovat kuitenkin noita tulevaisuuden ravintola-asiakkaita, eikä vanhempienkaan parempi viihtyvyys varmasti haitaksi ole.

Koska uskon, että moni muukin on mietiskellyt asiaa, ajattelin koota alle listan muutamista hyväksi havaituista leikkipaikallisista ravintoloista. Valitettavasti kertomuksen kuvitus jää heikonlaiseksi yksinomaan siitä syystä, että usein näissä paikoissa olen yksinkertaisesti unohtanut kameroimisen. No, näitä tulee varmasti lähivuosina koluttua vielä paljon lisää ja samoja paikkoja toistamiseenkin, joten eiköhän kuvienkin aika vielä tule. Tässä joka tapauksessa listaus, simppelisti aakkosjärjestyksessä eri kaupungit huomioon ottaen. Olisipas mukavaa, jos asiasta kiinnostuneet kommentoisivat alle myös omia kokemuksiaan, näitä ideoita ei ole koskaan liikaa. Päin vastoin, ravintolaharrastuksen omaava perhe alkaa olla ihmeissään, kun vaihtoehdot yksinkertaisesti tuntuvat loppuvan, eikä lista ole vielä pitkäkään.

Osa paikoista on tottahan toki enemmän tai vähemmän tavanomaisia ketjupaikkoja, mutta kaikista seuraavista olemme saaneet ainakin kelvollista ruokaa ja niin on useimmiten Pikku-Kokkikin. Toki lastenlistalta saattaa tuntua löytyvän ainoastaan masentavan tuttua nakit ja ranskalaiset -linjaa, mutta ainakin itse olen huomannut, että kysyminen kannattaa, eivätkä ranskalaiset tähän mennessä ole vielä koskaan eksyneet Pikku-Kokin lautaselle. Tilalle on saanut niin uusia perunoita kuin perunamuusiakin, viimeksi valmistivat jopa uunikasvikset, jotka lämmittivät erityisen suuresti sekä äidin että pienen kasvisfanimme sydäntä. Hauskaa tämä lastenlistalta valikointi.

Espoo:
Il Gabbiano (Sello, Ratsukatu 3)

Helsinki:
Casa Mare (Gyldenintie 6)
Italo (Forum, Kukontori, Mannerheimintie 20)
Weeruska (Porvoonkatu 19)
* Erityisesti haluan mainita Weeruskan sunnuntaibrunssin, joka yhden testikerran perusteella vakuutti meidät niin suuresti, että sitä on ilman muuta päästävä kokeilemaan vielä tulevaisuudessakin.
White Lady (Mannerheimintie 93)
* Tässä meilahtelaisklassikossa lapset syövät aikuisten ruokailun yhteydessä huomattavan huokeaan hintaan (3,50€).

Lahti:
Pancho Villa (Kauppakatu 18)

IMG_7801Lempäälä:
Coyote (Ideapark, Ideaparkinkatu 4)
* Ravintola ansaitsee paikkansa listalla vain ja ainoastaan hienon Aku Ankka -lentokoneensa vuoksi. Ruoasta ei sen enempää, mutta en halua suositella.

Tampere:
Bella Roma (Itäinenkatu 5-7)
Piazza Foodfactory (Hämeenkatu 1)

Turku:
Rico (Eerikinkatu 12)

Vantaa:
Fonda Del Sol (Jumbo, Vantaanportinkatu 3)
Wanda’s (Liesikuja 5)
* Kahdesti kaksivuotisen elonsa aikana Vantaan parhaaksi ravintolaksi valittu myyrmäkeläinen lähiöravintola, jonka vuoksi kannattaa tehdä ravintolaretki vähän kauempaakin. Kaksi maistelemaani purilaista ovat olleet vallan mainioita ja leikkipaikkakin yksi parhaista.

Apukokki maailmalla

Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokki maailmalla
Schildts & Söderströms, 2015

apukokki590Apukokki maailmalla on Miikka Järvisen ja Maija Kosken toinen koko perheen keittokirja ja jatkaa oikeastaan siitä, mihin ensimmäinen, Apukokin keittokirja, jäi. Edelleen laitetaan ruokaa pikkukokkien ehdoilla ja erityisesti heidän kanssaan; unohdetaan kiire ja turha siisteys, tehdään asioita uusin tavoin, annetaan lasten yrittää ja erehtyä, maistellaan ja tutkitaan. Tehdään ruoanlaitosta yhteinen juttu.

Sitten edellisen teoksen apukokit ovat lisääntyneet yhdestä kahteen ja maisemat ovat muuttuneet. Nyt kokataan rapakon takana ja totta kai uusin reseptein. Vaikka miljöö onkin muuttunut, kuvioon ovat tulleet amerikkalaiset klassikot ja mantereen maahanmuuttajien etniset keittiöt, ovat tietyt asiat säilyneet: yhä edelleen käytetään tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, valmistetaan kaikki mahdollinen alusta asti itse, suositaan luomu- ja lähiruokaa.

Mitä itse ruoanlaiton tekniseen puoleen tulee on jokaisen reseptin kohdalla eritelty tarkasti kullekin kokille sopivat tehtävät. Näin apukokin puuhat erottuvat selkeästi aikuiselle soveltuvista työvaiheista. Kun erikseen on vielä merkattu tehtävät, joista aikuinen ja lapsi selviävät parhaiten yhteistyöllä, on ruoanlaitto teoksen ohjein selkeää puuhaa.

Vaikka omassa taloudessamme ei apukokkeja hyörikään, olemme toki testanneet kirjaa. Kurpitsakeitosta tuli maukasta ja kurpitsa sopi hyvin myös risottoon. Kirjan ohjeella valmistettuna tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä ja mehevyyttä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Melko vähän olemme siis vasta ehtineet testaamaan, mutta houkuttelevia reseptejä tuntuisi olevan tarjolla runsaasti. Uskallan siis suositella jo tämän pintaraapaisun perusteella.

Voisikin todeta tässä olevan keittokirjan kaikille iästä ja talouden kokoonpanosta välittämättä, ne apukokitkaan eivät ole välttämättömyys. Varmasti parhaiten kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä makumatkailusta. Kirjan resepteissä esitellään meksikolaista, kiinalaista, intialaista ja italialaista keittiötä, tietenkään periyhdysvaltalaisia makuja unohtamatta. Samalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisen makumaailman Yhdysvallat todellisuudessa tarjoilee, kunhan vaan katsoo hiukan tarkemmin, sinne hampurilaisvuorten toiselle puolelle – vaikka päästettäköön nekin pahasta, pikaruokaakin on mahdollista valmistaa sangen vaihtelevin menetelmin, ja lopputuloksin.