Joitakin aikoja – vuosia, kuukausia? – sitten olin napannut talteen kanareseptin, joka houkutti nyt kokeilemaan. Kyseessä oli havaijilaista alkuperää oleva huli huli -kana, joka nojautuu ananasmehuun mureuttajana, soijakastikkeeseen, valkosipuliin, inkivääriin ja tomaattipyreeseen maustajina. Ei siis mitään sen kummempia ainesosia, mutta lopputulos oli kuitenkin mainio. Kun ruoan valmistusprosessi oli vielä vähintäänkin simppeli, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan.
Lihaksi minä valitsin tällä kertaa rintafileeseen verrattuna korkeamman rasvapitoisuuden sisältävää paistileikettä, joka säilyttää hyvin mehevyytensä ja toimikin tässä tilanteessa hyvin.
Siis suosittelen; ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruokamatka.
Kuori ja hienonna valkosipuli ja raasta kuorittu inkivääri. Mittaa pieneen kattilaan ananasmehu, soija ja tomaattipyree. Sekoita hyvin ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää inkivääri sekä valkosipuli. Anna porista 5 min.
Kuumenna uuni 175-asteiseksi. Nostele kananpojan palat uunivuokaan ja kaada kastike niiden päälle. Kypsennä 20 min.
Ota vuoka ulos uunista. Nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Hiero kastiketta kananpojan pintaan vuoan pohjalta pullasudin avulla ja paista vielä 5-10 min.
(Hienonna kevätsipulin varret ja nostele ne kanan päälle ennen tarjoilua.)
Kun uunissa haluaa valmistaa helposti herkullista kanaruokaa, kannattaa valita nahallisia ja luullisia rintaleikkeitä, jotka säilyttävät mehukkuutensa fileitä paremmin, eivätkä kärsi pitkästäkään kypsennysajasta. Kun leikkeet vielä maustaa reilusti ja oman maun mukaan, saa maltillisen odottelun jälkeen uunista ottaa ulos oivan aterian.
Seuraava yrteillä, sitruunalla, valkosipulilla ja inkiväärillä maustettujen rintaleikkeiden resepti osui silmiini K-Ruoka -sivustolla ja osoittautui mainioksi. Koska haluan paistaa niihin pannulla kauniin pinnan ennen uuniin laittamista – ja ehkä muutenkin – laittaisin oliiviöljyä uunivuokaan ensi kerralla hiukan reseptissä suositeltua määrää vähemmän. Nyt leikkeet olivat omaan makuuni aavistuksen liian öljyisiä. Joka tapauksessa suositan kokeilemaan!
Uunissa paahdetut kananpojan rintaleikkeet
3 kpl
3 kananpojan rintaleikettä
voita ja/tai öljyä paistamiseen
7 valkosipulinkynttä
mustapippuria
0,5 tl merisuolaa
5 rkl oliiviöljyä (Mielestäni hieman pienempikin määrä riittäisi.)
2 tuoretta rosmariinin oksaa
2 rkl persiljaa hienonnettuna
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
1 sitruuna
Ota rintaleikkeet huoneenlämpöön hyvissä ajoin, noin tunti ennen valmistusta.
Paista leikkeisiin nopeasti pannulla kaunis pinta, aseta ne uunivuokaan.
Murskaa valkosipulinkynnet kuorineen kevyesti veitsen lappealla puolella ja lisää vuokaan. Lisää mausteet, oliiviöljy ja tuoreet yrtit. Raasta kuorittu inkivääri joukkoon. Sekoita hyvin.
Paista 200-asteisessa uunissa 20 min.
Ota vuoka hetkeksi ulos uunista. Viipaloi pesty sitruuna ohuiksi renkaiksi ja asettele renkaat kanojen päälle. Laita vuoka takaisin uuniin 20-25 minuutiksi.
Vaikka tuntuu siltä, että näinä päivinä lukemiseni kohdistuu vain ja ainoastaan erilaisiin ruoka-asioihin, en ole vähään aikaan törmännyt keittokirjoihin, jotka olisivat todella sykähdyttäneet. Hyviä toki on pyörinyt ympärillä paljonkin, mutta pikainen selailu ja lähinnä yksittäisten reseptien testaus ovat riittäneet. Nyt kuitenkin hyppysiini päätyi sellainen opus, jonka parissa uskoisin viettäväni vielä keittiöhetken jos toisenkin. Erja Ariela SäkkisenAndalusian auringossa hehkui nimensä mukaisesti ympärilleen valoa ja väriä jo ensisilmäyksellä ja vain yhtä reseptiä kokeiltuani totesin, että tätä ei voi jättää tähän, näitä kulinaristisia ruokaretkiä on päästävä kokemaan enemmänkin, vaikka ihan omasta keittiöstä käsin.
Kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin tarjoileva kirja koostuu resepteistä, jotka ovat jääneet tekijänsä haaviin hänen kymmenvuotisen Andalusiaan, Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään sijoittuvan elämänvaiheensa aikana. Reseptejä on erilaisiin nälkätilanteisiin; pieneen, isompaan ja makeannälkään. On sangen simppeleitä tapaksia ja enemmän aikaa vieviä aterioita, ruokia jotka sopivat niin lihansyöjille kuin kasvisvaihtoehtoja suosiville. On sekä vegaani- että kosher-ruokaa, asioita jotka sopivat niin aamuun kuin yön pikkutunneille. Jokaiselle jotakin, uskaltaisin ounastella; ainakin mikäli tämän tyyppinen mausteiltaan sangen rikas makumaailma kiinnostaa.
Kotikolossa ensimmäiseksi testiruoaksi valikoitui marokkolainen kanatagine. Vaikka minulla ei taginepataa olekaan, tuli siitä tavallisessakin padassa oikein makoisaa, juuri edellä mainitsemani monipuolisen makumaailman rikastamaa. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus testata häränhäntää andalusialaisittain sekä maurilaisia lihavartaita. Odotan innolla!
Kuten sanottua Andalusian auringossa on värikäs ja houkutteleva keittokirja, jota elävöittävät mukavasti tekijän omakohtaiset matkakertomukset. Suosittelen tarttumaan ja makumatkailemaan auringon alle!
Marokkolainen kanatagine
4 annosta
4 kanan marinoimatonta koipireittä
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kanelia
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
1 tl korianterinsiemeniä jauhettuna
100 g kuivattuja aprikooseja
1 dl rusinoita
1 säilötty sitruuna (resepti löytyy kirjasta, mutta minä korvasin säilötyn sitruunan 1 sitruunan mehulla ja raastetulla kuorella)
2 dl kanalientä (jos käytät tavallista pataa nestemäärä kannattaa kolminkertaistaa)
2 rkl hunajaa
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun:
kuskusia
(0,5 dl manteleita
tuoretta korianteria ja/tai lehtipersiljaa)
Pyyhi kanan pinta kuivaksi ja suolaa ja pippuroi hyvin. Ruskista öljyssä pannulla molemmin puolin.
Kuori ja siivuta sipuli, hienonna valkosipulinkynnet.
Kuullota mausteita öljyssä padassa. Lisää sipuli sekä valkosipuli ja pehmennä niitä viitisen minuuttia.
Lado kanat sipulikerroksen päälle ja niiden päälle aprikoosit suikaloituina sekä rusinat. Jos käytät säilöttyä sitruunaa, huuhtele se huolellisesti ja suikaloi. Lisää pataan. Mikäli taas korvaat sen tavallisella sitruunalla, pese se hyvin, raasta kuori ja purista mehu. Lisää kuoriraaste ja mehu pataan.
Kaada pataan kanaliemi ja kypsennä matalalla lämmöllä kannen alla tunnin verran. Jos käytät tavallista pataa, tarkaista välillä, että nestettä on tarpeeksi.
Sekoita joukkoon hunaja. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai pippuria.
(Leikkaa mantelit pituussuunnassa muutamaan osaan ja paahda kuivalla pannulla. Ripottele mantelit ja hienonnetut yrtit taginen päälle.)
Tarjoile kuskusin kanssa.
Paula Ahlsén Söder: Kanaa arkeen ja juhlaan
Valokuvat: Susanne Hallmann
WSOY, 2013
Suom. Mirkka Santala
Kyckling : från vardag till lyx, Norstedts, 2012
Perinteinen kananpoika eli syöttöbroileri, lihantuotantoon kasvatettu kana tai kukko, nopeasti kasvava risteytys. Hyvää, helppoa ja edullista – mutta niin kovin epäeettistä. Näitä, keskimäärin 35 elinpäivää näkevää lintua, me keittiöissämme enimmäkseen valmistamme, hyvällä ruokahalulla. Toinen vaihtoehto: vapaana ja pidempään tepsutellut kana(npoika), parhaimmassa tapauksessa jopa ulkoilmasta nauttimaan päässyt, kelvollisen elämän kokenut – mutta kalliimpi ja vaikeampi löytää. Kumman sinä valitset?
Myönnän itse syyllistyväni liian usein broileriaterioiden valmistamiseen, mutta silti tämän kirjan ensi kertaa huomattuani muistan ihmetelleeni, laatiiko joku kokonaisen keittokirjan näinkin kyseenalaisen raaka-aineen ympärille. Jo hyvin nopeasti tulee kuitenkin selväksi, että teoksen tarkoituksena on saattaa eteenpäin onnellisen kanan ilosanomaa. ”Osta kokonainen kana(npoika), joka on saanut tepsutella ulkona ja elänyt pidempään kuin tavallinen syöttöbroileri. Näin saat maukasta lihaa ja kaupan päälle hyvän mielen, koska tiedät linnun eläneen kelvollisen elämän melko vapaissa oloissa.” Tämä kirja on siis ylistys vapaille kanoille – melko vapaille.
Mitä teoksen sisältöön tulee, voi sitä mielestäni pitää kattavana ja reseptirikkaana. Koska lähtökohtana on suosia kokonaista kananpoikaa, lähdetään liikkeelle sen käsittelystä, paloittelusta ja kypsennyksestä, jonka jälkeen siirrytään marinadien kautta kevyempiin keitto-, salaatti- ja alkuruokiin päätyen moninaisiin pääruoka-annoksiin. Vaihtoehtoja on lavealti: klassikoita ja makuja maailmalta, helppoja ja vaikeita, arkisia ja juhlavia. Valinnanvaraa siis löytyy.
Ainoana yhteisenä nimittäjänä – ja ongelmana – läpi teoksen on kana. Tuo kokonainen, vapaa ja ideaalitilanteessa vielä ulkoillutkin yksilö. Sellaista ei nimittäin aivan joka kaupasta löydäkään. Kirjan tekijä neuvoo suuntaamaan kauppahalleihin tai kääntymään kauppiaan puoleen, myös pakastealtaaseen kannattaa kurkistaa. Mikäli vastassa on vesiperä, voi hätätapauksessa turvautua maissikananpoikaan. Tai sitten – omantunnon salliessa – käyttää broilerinlihaa. Toimivat reseptit niinkin, testattu on, valitettavasti.
Itse olen tähän mennessä kokeillut makeaa chilimarinadia, kana-nektariinitikkuja pestokastikkeen kera, jossa yhdistyvät kirjan kaksi reseptiä, sekä lämmintä kreikkalaista kana-pastasalaattia. Suosittelen.
Kuori ja purista valkosipulinkynnet. Sekoita valkosipuli, soijakastike, grillausmauste ja öljy keskenään. Mausta suolalla ja yrttisuolalla. Laita kana marinadiin ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan. Ota kana marinadista ja paista tai grillaa.
Lämmin kreikkalainen kana-pastasalaatti
4 annosta
Kuvassa kanattoman kanasalaatti; hyvää näinkin.
300 g broilerinfileetä
puolikas kurkku
1 punainen paprika
1 punasipuli
oliiviöljyä paistamiseen
1 tlk soija- tai kidneypapuja / kikherneitä
8 kirsikkatomaattia
oliiveja / kapriksia
150 g pastaa
fetajuustoa
yrttisuolaa ja mustapippuria
Paloittele fileet pienempiin osiin. Kuutioi kurkku. Poista paprikasta siemenet ja leikkaa viipaleiksi. Kuori ja viipaloi sipuli.
Paista lihapalat oliiviöljyssä läpikypsiksi. Mausta yrttisuolalla ja mustapippurilla.
Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.
Huuhtele pavut / kikherneet ja lisää ne paistinpannuun yhdessä kurkun, paprikan, sipulin, tomaattien ja oliivien / kapriksien kanssa. Paista vielä muutaman minuutin ajan.
Lisää kypsä pasta paistinpannuun broilerin ja vihannesten joukkoon ja sekoita.
Sekoita yrttikastikkeen ainekset keskenään ja lisää kastiketta makusi mukaan paistinpannuun.
Siirrä salaatti tarjoiluvadille. Murenna päälle fetajuustoa ja pyöräytä muutama kierros mustapippuria myllystä. Koristele basilikanlehdillä.
Tunnelmallisia makuja 