Satokausiruokaa helmikuulla: veriappelsiinihillo

Veriappelsiinien harmillisen lyhyt kausi on nyt parhaimmillaan. Näinpä parasta, mitä hilloista pitävä voi kautta jatkaakseen tehdä, on tietysti purkittaa veriappelsiinien ihanuutta. Veriappelsiinihillo on hyvällä tavalla hieman karvasta, mutta ei kuitenkaan perinteisen appelsiinimarmeladin tapaan. Ainakin meillä tämä on koko perheen suosikki.

Toinen puoli ensimmäisestä purkista päätyi tällä kertaa kauranappien päälle yhdessä ricotan kanssa. Näin syntyi hurmaavia cocktailpaloja päivällisen ruokahalun herättäjiksi. Osasta hilloa tein veriappelsiini-suklaajäätelöä, jota suosittelen niin ikään ilman muuta kokeilemaan. Reseptin jäätelöön voit kurkistaa täältä. Vaihda vaan kuoriraaste veriappelsiinin kuoreen ja marmeladi tähän hilloon. Loput hillosta sitten jogurttiin, puuron päälle, mitä ikinä. Maistuu vaikka sellaisenaan ja tuo ihanan muiston sydäntalven veriappelsiineista – jos nimittäin malttaa mielensä ja hilloa on jäljellä vielä, kun kevät tai jopa kesä koittaa.

Veriappelsiinihillo

1 kg (luomu)veriappelsiineja
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
0,5 dl vettä
4 dl hillosokeria

Pese kaksi veriappelsiinia huolellisesti. Kuivaa ja raasta niiden kuoret.
Kuori ja raasta inkivääri.
Kuori veriappelsiinit ja poista valkoiset kalvot parhaasi mukaan.
Paloittele appelsiinit saksilla kattilan päällä, jotta saat kaiken mehun talteen. Poista löytämäsi siemenet. Lisää kattilaan kuoriraaste, inkivääri ja vesi.
Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes veriappelsiinit alkavat hajota hiukan. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen.
Keitä hilloa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen 30-45 min. riippuen siitä, kuinka jämäkän hillon haluat. Muista, että hillo jämäköityy viileänä. Purkita kuumana ja säilytä jääkaapissa.

Tammikuu on lehtikaalin kuukausi, tee siitä vaikka mainio keitto tai suussa sulava lasagne

Kun on vielä muutama päivä aikaa hehkuttaa tammikuun satokausitähtiä, otan esiin yhden omista kauden suosikeistani, lehtikaalin.

Seuraava resepti ei välttämättä vaadi lehtikaalia vaan siihen voi mainiosti käyttää myös erilaisia salaatteja, vaikka niitä jo parhaat päivänsä nähneitä hieman nuupahtaneita kerien ja ruukkujen loppuja. Tämä onkin yksi omista suosikkiresepteistäni mitä niin sanottuun tähteistä tähdiksi -ruoanlaittoon tulee. Vähän niin kuin pinaattikeittoa, mutta huomattavasti kevyempää. Itse olen monesti tarjoillut tätä alkuruokana ja saanut monet vieraista innostumaan. Kokeilepa siis sinäkin.

Toinen mitä mainioin tapa käyttää iso nippu lehtikaalia on tehdä lehtikaali-linssilasagnea. Lasagnesta kun puhutaan, hommaa on tietysti enemmän, mutta lopputulos palkitsee, joten suosittelen ilman muuta tarttumaan tähänkin haasteeseen. Tavallisesta poiketen tässä reseptissä juustokastike korvataan yksinkertaisemmalla tuorejuusto-ruokakermaseoksella, joka toimii mainiosti. Lasagnelevyjen lisäksi kannattaa väliin sujauttaa vielä ohuita kesäkurpitsasiivuja, jotka menevöittävät paistosta entisestään. Nam, mikä herkku! Ohjeen lasagneen voit kurkistaa täältä.

Lehtikaalikeitto

4 annosta

300 g lehtikaalia/salaattia
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
1 tl suolaa
mustapippuria
1,5 dl kermaa

Huuhtele ja valuta lehtikaalinlehdet. Poista kova lehtiruoti ja laita lehdet kattilaan. Kiehauta ne ja anna hautua omassa liemessään noin 5 min. Valuta lehdet, ota hiukan lientä talteen ja hienonna lehdet sauvasekoittimella.
Kiehauta kattilassa voi ja jauhot. Vatkaa maito sekaan ja anna kiehua muutaman minuutin ajan. Sekoita joukkoon hienonnetut lehdet (ja jonkin verran talteen otettua lientä). Mausta suolalla ja pippurilla ja anna taas kiehahtaa.
Lisää kerma, anna keiton lämmetä, mutta älä enää keitä.

Satokausiruokaa osa 1: Varastoidut punajuuret ja Cafe Engelin maanmainiot punajuuripihvit

Tuote saatu: Satokausikalenteri

Tervetuloa kanssani nauttimaan alkavasta satokausivuodesta! Tänä vuonna olen ajatellut mahdollisuuksien mukaan valmistaa paljon satokausiajattelua noudattelevaa ruokaa ja esitellä aikaansaannoksiani tässä Satokausiruokaa -sarjassani. Työvälineenäni toimii uusi Satokausikalenteri, johon suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Kalenterin tarkemman esittelyn voit lukea täältä ja kalenteriostoksille pääset täältä.

Ensimmäisenä otan käsittelyyni varastokasvikset ja niistä erityisesti punajuuren. Jos termi varastokasvikset ei ole tuttu, varastokasviksilla tarkoitetaan erilaisia kotimaisia juureksia, kaaleja ja perunoita, jotka säilyvät koko talven yli ja pelastavat näin meidät suomalaiset pitkältä talvikaudelta, kun mikään ei ole satokaudessa, eikä ulkona kasva mitään. Varastokasviksia suosimalla myös me suomalaiset voimme siis noudattaa satokausiajattelua ympäri vuoden.

Yksi varastokasvissuosikeistani, punajuuri, näyttelee pääroolia Cafe Engelin klassikkoannoksena tunnetuissa kasvispihveissä. Punajuuripihvit ovat taikinaan lisätyn riisin ansiosta kivan erilaiset, eikä tarjoiluunkaan tarvita krumeluureja. Kurkkumajoneesi, rucola ja balsamico riittävät mainiosti. Seuraavaa reseptiä kannattaa ilman muuta testata – heti kun rosollin jälkeen punajuuriruoka jälleen kiinnostelee.

Cafe Engelin punajuuripihvit

16 kpl

1,25 dl riisiä
600 g punajuuria
100 g sipulia
100 g parmesaania
1 rkl kasvisliemijauhetta/1 kasvisliemikuutio
(0,5 tl suolaa)
1 dl korppujauhoja
muutama tippa Tabascoa
voita/margariinia/öljyä paistamiseen

Tarjoiluun:
kurkkumajoneesia
rucolaa
balsamicokastiketta
paahdettuja auringonkukansiemeniä
parmesaanilastuja

Keitä riisi kypsäksi. Jäähdytä.
Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja hienonna sipuli. Raasta parmesaani.
Kuullota sipulia öljyssä pannulla.
Sekoita pihvitaikinan aineet keskenään ja muotoile taikina pihveiksi.
Paista pihvit pannulla molemmin puolin rapeiksi.
Huom! Voit vaihtoehtoisesti myös paistaa pihvejä ensin 170-asteisessa uunissa 15 min. ja lopuksi viimeistellä ne pannulla rapeiksi.
Tarjoile valitsemiesi lisukkeiden kera.

Satokausikalenteri 2024

Tuote saatu: Satokausikalenteri

Enää reilu kuukausi jouluun, puolitoista kuukautta vuodenvaihteeseen – ja uuden Satokausikalenterin käyttöönottoon.

Kun Satokausikalenteri tänä vuonna täyttää jo kymmenen vuotta, otan minä sen ensi kertaa käyttööni. Ihmettelen itsekin, miten tässä näin on päässyt käymään. Olenhan ollut tietoinen sen olemassaolosta ehkä jopa alusta alkaen, harkinnut sen hankkimista lähes yhtä monta kertaa. Mutta nyt se kuitenkin on vihdoin keittiössämme ja odotan innolla yhteistyömme alkua. Vähän olen sen sisältöäkin jo etukäteen kurkkinut, tarkistanut lopusta löytyvältä listalta muutamia sesonkeja, todennut sen taatusti juuri minun tarpeisiini sopivaksi. Tulen varmasti hyötymään kalenterista suunnattomasti.

Jos Satokausikalenteri on sinulle vielä tuntematon, lyhykäisyydessään sen idea on tuoda ensisijaisesti kotimaiset hedelmät ja vihannekset kotitalouksiin kalenterivuoden aikana satokausi-ajattelua mielessä pitäen. Näin kotiin kulkeutuvat kauppojen hevitiskien sen hetkiset hitit, jotka usein ovat sesonkiaikanaan myös hinnoittelultaan huokeimmillaan. Jokaisen kuukauden kohdalla on esitelty kunkin kuukauden hedelmät, vihannekset sekä juurekset ja valikoitu kuukauden kasvis. Lisäksi on erilaisia tieto-osuuksia sekä reseptejä. Lopusta löytyy laaja lista, jossa raaka-aineet on lueteltu aakkosjärjestyksessä, jossa on kerrottu niiden sesonki, säilytyslämpötila, etyleeni herkkyys tai tuottoisuus sekä raaka-aineen soveltuvuus FODMAP-ruokavaliota noudattaville henkilöille. Kalenterin 10-vuotis juhlavuonna esiin on nostettu kauppojen valikoiman ja tarjonnan lisäksi luonnonantimet, kuten villiyrtit, sienet ja kalat.

Itse olen jo pitkään suosinut satokausi-ajattelua ja todennut sen olevan liki välttämättömyys kasvispainotteista ruokaa suosivan kokin keittiössä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin osaisi tarttua tähän ajattelutapaan. Satokausikalenterin avulla tämä on tehty sen verran helpoksi, että uskon hieman vähemmänkin kasvisruokaa valmistavan onnistuvan sen avulla hienosti.

Siis lämmin suositukseni Satokausikalenterille, joka tulee varmasti vilahtelemaan blogissa, kunhan ensi vuoden puolelle päästään. Ja hei, omasi voit tilata täältä:

Satokausikalenteri 2024