Kevättä lautasella: mehevä yrttinen uunilohi sekä kauden kasvikset

Kun takatalvi kurittaa, voi kevään toivottaa tervetulleeksi ainakin lautaselle. Seuraava supersimppeli uunilohi, jonka voi kuorruttaa juuri itselleen mieleisellä yrtillä syntyy helppoakin helpommin ja kalan kypsyessä ehtii valmistella kasvikset. Minä valitsin tällä kertaa omaan uuniini parsaa, broccoliinia ja varhaiskaalia. Voisiko tämän keväisempää ollakaan!

Loppujen lopuksi ihan tavalliseksi lounasateriaksi valmistunut annos olisi istunut vähän hienompaankin päivällispöytään, niin ihastuttavalta se vihreydessään näytti.

Uunilohi yrttikuorrutuksella

4 annosta

600 g lohifileetä
0,25 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Yrttikuorrutus:
1 ruukku valitsemaasi yrttiä (esim. persiljaa)
1 rkl pieniä kapriksia
20 g juustoraastetta
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl sitruunamehua

Laita fileepala uunivuokaan nahkapuoli alaspäin ja poista mahdolliset ruodot. Mausta suolalla ja pippurilla.
Hienonna yrtti ja yhdistä kaikki yrttitahnan ainekset sauvasekoittimen kulhossa. Soseuta tahnaksi ja levitä kalan päälle.
Kypsennä uunilohta 175-asteisessa uunissa 20-30 min. fileen paksuuden mukaan.

Uunikasvikset

4 annosta

1 kg kasviksia (Oma keväinen versioni syntyi parsasta, broccoliinista ja varhaiskaalista, mutta voit yhtä hyvin valita esim. perunaa, porkkanaa, bataattia, parsakaalia, sipulia, kukkakaalia, paprikaa tai kesäkurpitsaa.)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 rkl tuoretta / 1,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl (yrtti)suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Valmistele kasvikset pesemällä ja mahdollisesti kuorimalla ne. Halutessasi voit kuoria esim. perunat ja porkkanat, mutta itse tykkään vain pestä ne huolellisesti.
Kuori ja hienonna valkosipuli.
Leikkaa kasvikset lohkoiksi ja pane ne isoon kulhoon. Ota huomioon, että mitä isompia lohkoja teet, sitä kauemmin kasvisten kypsyminen kestää. Jos sinulla taas on kasviksia, jotka vaativat kypsyäkseen eri ajan, jaa ne kahteen eri kulhoon.
Sekoita kasvisten joukkoon valkosipuli, öljy, balsamico ja mausteet niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan.
Levitä kovat kasvikset (perunat, porkkanat, bataatit) leivinpaperilla peitetylle pellille. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää loput kasvikset ja paista toiset 10 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Kääntele kerran paistamisen aikana. Keväiset kasvikseni paistuivat kypsiksi noin 10 minuutissa.

Muhevan mehevä hyvikkikasvislasagne

Kannettuani jälleen kotiin suuren lastin hyvikkihedelmiä ja -kasviksia huomasin varastoista löytyvän sopivaa materiaalia aiemmin bongaamaani Aniko Lehtisen kasvislasagnea varten. Reseptissä määrät oli mainittu enemmän ja vähemmän sinne päin, jonka lisäksi tein raaka-ainelistaan jonkin verran omia muutoksiani. Näin ollen lopputuloksena syntyi Anikon ideaa mukaileva oma versioni vallan maukkaasta kasvislasagnesta.

Tässä lasagnessa juttuna on kasvisraaste, joka tekee siitä mehevää. Kasviksia voi hyvin muutella omien tarpeiden ja maun mukaan, kunhan katsoo, että kokonaisuudesta ei tule liian kuiva. Ainakin kesäkurpitsaa kannattaa laittaa mukaan. Aniko oli omassa versiossaan korvannut lasagnelle tyypillisen juustokastikkeen pelkällä fetalla, minä taas lisäsin joukkoon myös kreikkalaista jogurttia.

Ehkäpä juuri juustokastikkeen puuttumisen vuoksi tätä voisi kutsua astetta helpommaksi lasagneksi, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että lasagnen valmistamista epäröidään turhaan. Aika helpolla syntyy iso annos ruokaa, jonka valmistamisen voi niin halutessaan vielä jakaa osiin. Tehdä toisella kertaa yksi kastike, myöhemmin toinen ja lopulta koota paketti uuniin. Näin minä joskus teen, kun aika on niin sanotusti kortilla.

Kerrassaan oiva resepti, jota kannattaa ilman muuta kokeilla – vaikka vain todetakseen, että kyllä kasvislasagne on hyvää, usein jopa lihallista versiota parempaa.

Kasvis-fetalasagne

6 annosta

1 kesäkurpitsa
0,5 parsakaalia
1 sipuli
1 paprika
2 valkosipulinkynttä
rypsiöljyä kuullottamiseen ja vuoan voiteluun
150 g pakastepinaattia
2,5 dl kreikkalaista- tai turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
2 dl vehnäolutta/kuivaa valkoviiniä tai -siideriä (Tämän voit korvata myös 1 rkl omenaviinietikkaa ja 2 dl vettä.)
mustapippuria myllystä
1 tl rakuunaa
1 tl meiramia

Juustokastike:
120 g fetajuustoa
3 dl kreikkalaista- tai turkkilaista jogurttia

Lisäksi:
lasagnelevyjä
1,5 dl (parmesan)juustoraastetta

Raasta kesäkurpitsa, parsakaali, sipuli ja paprika karkeaksi raasteeksi. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kuullota valkosipulia hetki öljyssä. Lisää vihannesraaste ja anna kuullottua niin ikään. Sekoita joukkoon pakastepinaatti ja hauduta, kunnes pinaatit sulavat.
Lisää jogurtti ja sekoita tasaiseksi. Kaada joukkoon valitsemasi neste ja mausta mustapippurilla sekä yrteillä.
Öljyä uunivuoka.
Murustele feta jogurtin joukkoon.
Laita vuoan pohjalle ohut kerros kasviskastiketta, sitten juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Jatka näin vielä muutama kerros niin, että päällimmäiseksi jää juustokastike. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 40 min. kunnes lasagne on kauniin värinen.

Monella tapaa esimerkilliset uunikasvikset

Uunikasvikset ovat muutamastakin eri syystä eräs omista keittiösuosikeistani. Ensimmäinen syy on yksinkertaisesti niiden sopivuus lähes lautaselle kuin lautaselle, oli proteiinipuolelle aseteltu sitten lihaa, kalaa tai kasvista. Toiseksi uunikasvikset ovat oiva pelastusrengas jo parhaat päivänsä nähneille, vihanneslaatikossa hiukan liian pitkään viruneille tapauksille tai niille lukuisille kerroille, kun huomaan taas kantaneeni Lidlistä kotiin vastustamattoman kahden euron hävikkihevilaatikon. Tässä kohdassa pieni siistiminen ja hyvä maustaminen saavat aikaan ihmeitä ja reilun puolen tunnin päästä uunista purjehtii ulos pellillinen mitä kauneinta herkkuruokaa. Kun kolmanneksi pyrin riisin käytön minimoimiseen, pastaa syömme varmasti vähintäänkin tarpeeksi ja peruna ei satu kuulumaan lastemme suosikkeihin, uunikasvikset ovat mainio tapa ratkaista usein ruoanlaittoani häiritsevä lisäkeongelma.

Nyt esittelemäni valkosipulilla, balsamicolla ja timjamilla maustetut uunikasvikset ovat tämän hetken suosikkini. Reseptissä mainitut maustemäärät riittävät noin kiloon kasviksia, joita kannattaa valita omien mieltymysten ja sesongin mukaan sekä tottahan toki sopivasti vaihdellen. Näin uunikasvikset toimivat mainiosti ympäri vuoden, eikä niihin pääse kyllästymään.

Suositan ehdottomasti kokeilemaan! Ja hei, sesongissa tai ei, kannattaa pellille nakata ainakin parsakaalia, joka paahdettuna muuttuu aivan ihanaksi, pähkinäiseksi ja rapeaksi.

Uunikasvikset

4 annosta

1 kg kasviksia (Kuten perunaa, porkkanaa, bataattia, parsakaalia, sipulia, kukkakaalia, paprikaa, kesäkurpitsaa.)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 rkl tuoretta / 1,5 tl kuivattua timjamia
0,5 tl (yrtti)suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria

Valmistele kasvikset pesemällä perunat ja porkkanat, kuorimalla sipulit. Halutessasi voit kuoria myös perunat ja porkkanat, mutta itse tykkään vain pestä ne huolellisesti.
Kuori ja hienonna valkosipuli.
Leikkaa kasvikset lohkoiksi ja pane ne isoon kulhoon. Ota huomioon, että mitä isompia lohkoja teet, sitä kauemmin kasvisten kypsyminen kestää.
Sekoita joukkoon valkosipuli, öljy, balsamico ja mausteet niin, että kasvikset maustuvat kauttaaltaan.
Levitä kovat kasvikset (perunat, porkkanat, bataatit) leivinpaperilla peitetylle pellille. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Lisää loput kasvikset ja paista toiset 10 min. tai kunnes kasvikset ovat kypsiä. Kääntele kerran paistamisen aikana.

Paahdettu juuressosekeitto à la Pipsa ja Meri-Tuuli

Olen lähipäivinä selaillut aktiivisesti Pipsa Hurmerinnan sekä Meri-Tuuli Väntsin keittokirjaa Samassa liemessä. Kyseinen opus päätyi tarkasteluuni seurattuani viime kevään kaksikon samannimistä TV-sarjaa. Tuolloin tosin alkuraskauden epämiellyttävät iltaolot vaivasivat lähes poikkeuksetta ja ohjelmasta mieleen tulevat harmillisesti juuri nuo tuntemukset. No, joka tapauksessa joka jakson jälkeen olisi tavallisessa tilanteessa ollut nälkä ja nyt kirjan kanssa on hyvä toteuttaa tuolloin tekemättä jääneitä herkullisuuksia. Kirjaa tulen vinkkaamaan lähiaikoina tarkemminkin.

Ensimmäisenä ladyjen resepteistä teon alle päätyi paahdettu juuressosekeitto, joka lukeutuu teoksen penninvenytys-osioon. Keittoon onkin hyvä upottaa lähes mitä vain jääkaapin vihannesosiosta löytyvää – vaikka vähän vanhaakin tavaraa. Siis mitä oivallisinta ekologisuutta.

img_0159

Keitosta tuli mielestäni mitä maukkainta, ja aivan ilman kermoja, juustoja tai mitä sosekeittoihin nyt yleensä tavataankin lisäillä. Maukkauden takaa löytyy paahtaminen, joka saa ainekset heräämään aivan toisella tapaa eloon tehden keitosta erittäin täyteläistä. Helppoakin tämä on, kun kuorimisen ja pilkkomisen lisäksi vaaditaan ainoastaan tehosekoittimen käyttelytaitoa. Sen kun nakkaa kasvikset ensin uuniin ja sitten tehosekoittimeen, siinäpä oikeastaan se.

Siis suositukseni; sekä keitolle että kirjalle.

Sosekeitto paahdetuista juureksista

4 annosta

img_0176-11,5 kg juureksia ja vihanneksia (esim. porkkanaa, kurpitsaa, fenkolia, parsakaalia, sipulia, valkosipulia, tomaattia)
muutama oksa tuoreita yrttejä (esim. rosmariinia, timjamia, persiljaa, salviaa, oreganoa)
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
noin 8 dl vettä

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
Kuori juurekset ja kasvikset. Pilko kaikki samankokoisiksi paloiksi, jotta ne kypsyvät yhtä aikaa.
Levitä palat uunipellille, lisää yrtit ja valuta päälle oliiviöljy. Ripottele päälle suolaa, sekoita ja levitä palat tasaisesti pellille.
img_0180-1Paahda uunin keskiosassa, kunnes juurekset ovat kypsiä. Vedä paahtuneista yrteistä kova oksa pois.
Anna ainesten jäähtyä hetki pellillä ja laita ne sitten tehosekoittimeen. Lisää 5 dl vettä ja soseuta. Lisää vettä, kunnes saat sileän ja lusikoitavan keiton.
Tarkista maku ja lisää halutessasi mausteita.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 16: Kasviksia kahdella tapaa – ja pieniä paljastuksia

Lelut eivät meillä kuulu ruokapöytään. Ensin syödään ja sitten leikitään. Niinpä niin.

Tuollaisia ajatuksia viljelin – ja toteutinkin – vielä joitakin aikoja sitten Pikku-Kokin ottaessa ensiaskeleitaan ruokailutaipaleellaan. Vähän aikaa kaikki menikin juuri noin, mutta sitten tapahtui jotakin, ehkäpä ruoka ja syöminen eivät enää olleetkaan niin suurta ja ihmeellistä. Alkoi vaihe, jossa syödäkseen Pikku-Kokki vaati saada jotakin oheistekemistä ja tutkimista, muuten ei suu enää auennutkaan. Annoin pikkusormen ja hän vei koko käden. Nyt meillä syödään, ei leikkien, mutta lukien. No, tämä on vain väliaikaista; kunhan Pikku-Kokki oppii syömään itse, poistuvat ruokakirjat välittömästi pöydästä…

IMG_2251Pieniä viitteitä seuraavasta vaiheesta oli nähtävissä, kun tänään valmistin Ukkelille kasvis”keittoa”. Toisen osan ruoasta soseutin haarukalla karkeaksi, mutta toisen jätin sellaisekseen. Kun Pikku-Kokki sitten kyllästyi syömään soseutettua versiota, tarjosin hänelle kupillisen sormin syötäväksi ja niinpä vain hän viihtyi hyvinkin pitkään sormiateriansa parissa – ja sai paljon syötyäkin. Siinä me sitten istuimme vierekkäin omia lounaitamme popsien, ihan huippua! Eikä kirjaa muuten kaivattu kertaakaan.

Näinpä ne vaiheet vierivät. Täytynee ensi kerralla jättää liha-kala -puolikin hieman suurempaan muotoon, niin pääsee herra syömään koko aterian omin sormineen. Tämäkin keitto muovautuu helposti moneen muotoon lisäämällä sinne esimerkiksi kalaa tai lihaa. Mausteita suosittelen käyttämään ihan runsaasti, omastani tuli hieman mautonta, mutta mitä sormiruokailuun tulee, juuri nämä kasvikset toimivat hyvin. Tällainen liemiruoka tuntuu ehkä hiukan haasteelliselta vielä näin pienen syöjän kohdalla, mutta hyvähän keittoihinkin on pikkuhiljaa alkaa perehtyä, jotta saadaan Pikku-Kokista varmasti kunnon keittomies, itse kun lukeudun suuriin keittojen ystäviin.

Tällaista siis toukokuun alkuun. Aurinko, jee!

P.S. Tottahan tällaisen kirjojen rakastajan on vaikea lapseltaan kirjoja kieltää. Tärkeintähän on kuitenkin, että lapsi lukee.

Vauvan kasviskeitto

6 annosta

IMG_22471,5 l vettä
2 perunaa
2 porkkanaa
puolikas sipuli
puolikas pieni paprika
pala kesäkurpitsaa
ruohosipulisilppua
paprikajauhetta
mustapippuria
kuivattuja yrttejä, esim. persiljaa

Pese kasvikset. Kuori perunat, porkkanat ja sipuli. Kuutioi kasvikset pieniksi kuutioiksi.
Lisää kiehuvaan veteen perunat, porkkanat ja sipuli. Anna kiehua noin 10 min. ja lisää paprika sekä kesäkurpitsa. Anna kiehua toiset 10 min. Mausta ja keitä vielä hetken, niin että kasvikset ovat pehmeitä.
Mikäli tarve vaatii, vähennä lientä ja soseuta keitto lopuksi sauvasekoittimella tai karkeammaksi haarukalla.
Vaihtelua keittoon saat lisäämällä joukkoon lihaa, kanaa tai kalaa, esimerkiksi kuutioiden muodossa.

Jäähyväiset joulukinkulle osa 1: kasvis-kinkkukeitto

Harras aikomuksemme keittää jouluisista kinkun rippeistä hernekeittoa siirtyi niin monta kertaa eteenpäin, että lopulta hautasimme sen kokonaan. Itse tehty hernekeitto vaan jotenkin kuuluu talveen, sinne laskiaispullan rinnalle. Näinpä päätin rakennella kinkustamme jotakin sesonkiin sopivampaa.

IMG_6414Ensimmäinen erä päätyi kasvis-kinkkukeittoon, joka sai makunsa pitkälti Valion Kippari-ruokakermasta ja jossa kuitenkin kasvikset maistuivat aidoilta itseltään. Helppo ja mukavan makuinen ohje, sellainen kesäkeittomainen, jossa maistuu myös nokare nostalgiaa, olihan edesmennyt mummini se ainoa, jonka muistan kyseistä Kippari-juustoa popsineen. Ja parasta oli, että kaupasta löytyi jo varhaisperunoita, vaikkakin marokkolaisia, jotka olivat kuin piste iin päälle tähän keittoon.

Suositeltava puolen tunnin arkiruoka, joka ei suinkaan vaadi joulukinkkua osakseen, vaikka se toki tavallista saunapalvea parempaa onkin. Kumppaniksi ruisleipää ja oiva ateria on siinä!

P.S. Tässä postauksessa esiintyvä keittolautanen on osa edellä mainitulta mummiltani vastikään perittyä vanhaa Arabian astiastoa, joka näin pääsi juuri oikealla hetkellä käyttöön.

Kipparin kasvis-kinkkukeitto

4 annosta

IMG_6410250 g varhaisperunoita
150 g porkkanaa
300 g parsa- / kukkakaalia
1 l vettä
0,5 tl suolaa
200 g kinkkua
2 kevätsipulia varsineen
2 dl herneitä
2,5 dl Valio Kippari maustettua ruokakermaa

Pese perunat kuorettomiksi ja paloittele ne. Kuori ja viipaloi porkkanat. Paloittele kaali kukinnoiksi. Keitä kasviksia noin 8 min. suolalla maustetussa vedessä.
Paloittele kinkku ja viipaloi sipulit. Lisää ne sekä herneet keittoon.
Anna keiton kiehua vielä hetki niin, että kasvikset ovat rapean kypsiä. Lisää lopuksi ruokakerma. Kuumenna mutta älä enää keitä.

Kaali + sieni = kaalikääryle vailla vertaa

IMG_6167Minä olen kaalin ystävä. Pidän kaalista melkein muodossa kuin muodossa, miltei lajista huolimatta. (No, kiinankaali saakoon jäädä toisten syötäväksi.) Keräkaalia popsin usein ihan sellaisenaan, parsakaali, ruusukaali ja kukkakaali maistuvat myöskin ilman sen kummempia kommervenkkejä – tosin keitettyinä. Erilaiset kaaliruoat, kuten kaalilaatikko ja -keitto miellyttävät myös makuaistiani ja muistuipa taas mieleeni yksi lapsuudenkotini klassikoista, kaalipata, jonka olimme nimenneet syystä tai toisesta ”liukkaaksi ruoaksi”. Hmm, täytyypä palata liukkaaseen ruokaan jokunen kerta uudelleen…

Yksi on kuitenkin ylitse muiden, kaalikääryleet. Nuo ihastuttavat rullat, jotka varmasti asettaisin listalleni, mikäli parhaimmista kotiruoista puhuttaisiin. Koskaan aiemmin en ole niitä kuitenkaan omassa kotikeittiössäni valmistanut ja syitä tähän taitaa olla kaksi: ensinnäkään kaalikääryleet eivät kuulu Aleksin listalle laisinkaan, toiseksi ne ovat tuntuneet jotenkin vaivalloiselta toteuttaa – vaikka eihän meillä muutenkaan ruoanlaittoon kulutetussa ajassa säästellä, pikemminkin päinvastoin…

Mutta: vihdoinkin päätin ottaa härkää sarvista ja toteuttaa kaalikäärylesuunnitelmani ja koska joka tapauksessa tiesin, että saan nautiskella lopputuloksesta itsekseni, tai sain minä ruokaseuraa ystävästäni, tein kaikkia Aleksin ruoanlaittotaiteen sääntöjä vastaan ja täytin kääryleet sienillä. Sienet ja kaali, mikä täydellinen yhdistelmä.

Myönnettäköön, että eivät nämä todellakaan mitään pikaruokaa ole, mutta suosittelen joka tapauksessa kokeilemaan. Maku oli kerrassaan kohdallaan. Valmistusprosessi oli mukavaa piperrystä, joskin sitä hankaloitti hiukan tarpeeksi suuren kattilan puuttuminen. Lisäksi uskon, että alkuperäisessä reseptissä suositeltu savoijinkaali olisi ollut huomattavasti helpompi tähän tapaan käsiteltäväksi, mutta joutuessani tällä kertaa turvautumaan lähikaupan valikoimaan, valmistin kääryleeni valkokaalista.

Täytettä minulla ainakin jäi hurjasti yli, mutta tämä voi johtua siitä, että sain kaalista irroteltua etukäteen vain 12 lehteä. Täyte olisi varmasti riittänyt miltei 20 kääryleeseen eli suositan kokeilemaan savoijinkaalilla, josta lehdet varmasti irtoavat sulavammin ja teen näin seuraavalla kerralla itsekin – ja seuraavaa kertaa en aio odottaa ehkä kovinkaan pitkään. Ylimääräinen täyte ei tosin minua haitannut, tein siitä lounasannoksia keitettyjen kasvisten rinnalla popsittavaksi.

IMG_6187Reseptistä, jota käytin pienin muunnoksin, kiitän Epätrendikästä ruokablogia ja kumppaniksi kääryleille suosittelen esimerkiksi puolukka-punasipulihilloketta.

Askartelun iloa!

P.S. Kääryleitä on järkevä valmistaa kerralla aimo annos, sillä ne vain paranevat, kun syömisen jättää seuraavaan päivään ja lämmittää ne voissa paistinpannulla. Loput sitten pakastimeen odottelemaan.

Sienitäytteiset kaalikääryleet

noin 20 kpl

IMG_61801 savoijinkaali / valkokaali
vettä
suolaa
1 iso sipuli
1 rkl voita
1 dl ohrasuurimoita
1 lihaliemikuutio (itse käytin kasvislientä)
250 g suolarouskuja
1 kananmuna
0,5 dl kermaa
0,75 tl suolaa
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 tl valkoviinietikkaa
0,25 tl mustapippuria rouheena

Lisäksi:
voita
tummaa siirappia
liha- / kasvislientä

Keitä ohrasuurimot kypsiksi kasvis- / lihaliemessä ja anna jäähtyä. Kuori sipuli, leikkaa se pieniksi kuutioiksi ja kuullota pienessä määrässä voita.
Irrota savoijinkaalista niin paljon isoja lehtiä kuin siitä sopivasti irtoaa. Kaiverra samalla kaalin kova kantaosa pois. Keitä lehtiä isossa kattilassa runsaalla suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia kunnes lehdet hiukan pehmenevät. Valuta kaalinlehdet ja ohenna varovasti niiden lehtiruoti (varo ettei kaalinlehtiin tule reikiä). Keitä loput kaalin sisuksesta pehmeäksi ja leikkaa kohtalaisen hienoksi.
Huom! Mikäli kuitenkin käytät keräkaalia, lienee seuraava valmistustapa parempi: Koverra kaalista kanta pois. Nosta kaali kattilaan kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Irrota kaalista lehtiä sitä mukaan, kun ne pehmenevät. Jäähdytä lehdet kylmässä vedessä ja nosta ne keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Säästä keitinliemi. Valuta loput kypsästä kaalista ja pilko hienoksi.
Hienonna sienet sekä yrtit pieneksi silpuksi.
(Tee kattilaan noin puoli litraa kasvis-/ lihalientä käyttäen kaalin keitinvettä sekä liemikuutiota. Tätä lientä käytetään kääryleiden valelemiseen uunissa.) Itse valelin kääryleitä ainoastaan kaalin keitinliemellä ja sekin mielestäni toimi hyvin.
Sekoita keskenään kaikki täytteen ainekset ja tarkista maku.
Kääri jokaisen kaalinlehden sisälle sopiva lusikallinen täytettä ja aseta kääryleet voideltuun uunivuokaan saumapuoli alaspäin. Tee mahdollisimman tiukkoja kääryleitä, sillä löysät tuppaavat aukeamaan paistettaessa.
Valuta päälle siirappia ja sinne tänne muutama voinokare. Kypsennä kääryleitä uunissa 200 asteessa noin tunti. Valele kuumalla liemellä muutaman kerran paiston aikana.
Tarjoile (paistinpannulla voissa lämmitettynä seuraavana päivänä) esimerkiksi puolukka-punasipulihillokkeen kera.

Paulin keittiössä : vihreät viettelykset

Paul Svensson ja Jakob Fridholm: Paulin keittiössä : vihreät viettelykset
Otava, 2013paulin_keittiossa-svensson_paul-22885552-2050370397-frnt
Suom. Pekka Tuomisto
Pauls kök : en grönare matfilosofi, Norstedts, 2012

Kun Paul Svensson, Strömsöstäkin tuttu televisiokokki ja yksi Ruotsin johtavista keittiömestareista kirjoittaa ruoasta ja ruoanlaitosta, ei hänen täydellistä omistautumistaan asialleen voi olla huomaamatta. Paul kirjoittaa rakkaudestaan ruokaan – koko sydämestään.

Tässä järjestykseltään toisessa keittokirjassaan Paul keskittyy esiintuomaan vihreää valistustaan, siis jakamaan ajatustaan laadukkaan, runsaasti kasviksia sisältävän ravinnon puolesta. Kyseessä ei kuitenkaan ole vegetaarinen keittokirja, vaan reseptit sisältävät myös eläinkunnan tuotteita. Niitä käytetään kuitenkin erittäin hallitusti, ”laatu ennen määrää” -ajatuksesta kiinni pitäen.

Kirja on jaettu neljääntoista lukuun, joista jokainen on nimetty eri kasviksen mukaan. Näin kasvikset pääsevät vuorotellen pääosaan. Alkupalaksi niistä annetaan lyhyt tietoisku, jonka jälkeen niiden ympärille rakennetaan mitä mielenkiintoisempia kevyitä ja raikkaita ruokalajeja. Lisäksi kirja sisältää pienen opetusosion, jossa perehdytään keittiöön sekä sen välineistöön ja käydään muutaman sivun verran kasviskoulua – hyödykäs lisä tämäkin.

Itse koin tämän kirjan mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. Vaikka en kasvissyöjä olekaan, rakastan kasviksia ja jaan kirjailijan ajatuksen siitä, että laadukkaampi ja näin ollen nautinnollisemman lopputuloksen tuottava ruoanlaitto lähtee kasviksista, tuoreista sellaisista. Meillä pohjoisen asukeilla tämä useimmiten tarkoittaa myös hieman kalliimpaa ostoskoria, mutta jälleen Paulia lainatakseni ”Kyse ei ole halvasta tai kalliista, vaan meille tärkeimmän asian, ruoan, arvottamisesta.”

Mielestäni kirja tarjoaa lähes jokaiselle jotakin ja myös siinä mielessä, että sen reseptit on jaoteltu myös vaikeustasojensa mukaan. Silloin tällöin aistittavissa on suoranaista hifistelyn makua, mutta se kuuluu kai asiaan. Itse olen tähän mennessä valmistanut Paulin klassista gazpachoa sekä bolognesekastiketta hänen hyvällä tomaattikastikkeellaan pohjustettuna. Suosittelen – sekä kirjaa että edellä mainittuja.