Erityishyvä lohi-lehtikaalipiirakka

Joitakin aikoja sitten sain ystävän luona aivan erityisen maukasta lohipiirakkaa. Resepti paljastui Perinneruokaa Prkl -blogin Mikan Helpoksi lohipiirakaksi. Nyt kokeilin piirakkaa itsekin. Sen lisäksi, että se on yksi parhaista maistamistani lohipiirakoista, se on myös nimensä mukainen, siis helppo. Ainesosia ei tarvitse erikseen kypsennellä, vaan lohi saa paistua piirakan päällä juuri sopivan meheväksi. Kun piirakka vielä pitää sisällään reilun annoksen lehtikaalia, tämän hetken suurta suosikkiani, en voi muuta kuin suosittaa – suurella sydämellä.

P.S. Jos piirakasta haluaa Mikan tapaan minun versiotani helpomman, voi sen pohjaksi valita valmiin lehtitaikinan. Tai sitten noudattaa minun alla olevaa reseptiäni ja tehdä pohjan itse.

Lohi-lehtikaalipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
350 g lohta
70 g lehtikaalia
1 pieni sipuli (Minä käytin nippusipulia ja purjoa, jotka toimivat mainiosti.)
150 g fetajuustoa
1 kananmuna
2 dl ruokakermaa
1 sitruunan kuoriraaste
2,5 rkl sitruunamehua
0,5-1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Poista sillä välin lohesta nahka ja paloittele se reiluiksi paloiksi. Poista lehtikaalista kova varsi ja revi lehdet suupaloiksi. Kuori ja viipaloi sipuli (tai pilko pari vartta nippusipulia ja pala purjoa).
Voitele tai leivinpaperoi piirakkavuoka. Painele taikina tasaisesti vuokaan, myös reunoille.
Levitä taikinan päälle revitty lehtikaali ja pilkottu sipuli. Lisää lohipalat. Murenna piirakan päälle fetajuusto.
Vatkaa kananmunan rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon kerma, sitruunan kuori ja mehu. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Kaada kananmuna-kermaseos piirakan päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 min.


Huijarin pinaattikeitto on tietysti lehtikaalikeitto

Kuten jotkut teistä lienevät huomanneen, on lehtikaali pikkuhiljaa vallannut keittiössämme alaa. Yhä useammin sille löytyy paikkansa, se rikastaa ja koristaa ruokia mitä erilaisimmin tavoin. Vaikka alun alkaen innostuin lehtikaalista lähinnä sen terveellisyyden tähden, olen nyttemmin rakastunut myös sen makuun. Vielä en kuitenkaan ole niin pitkällä, että osaisin syödä sitä raakana, tämän suhteen makuhermoni vaativat vielä totutteluaikaa.

Mitä lapsiin tulee, he eivät välttämättä ole lehtikaali-innostuksestani aivan samaa mieltä. Lehtikaalisipsejä he tosin popsisivat vaikka pääruokana, mutta muuten vihreät lehdet päätyvät ruoasta huolimatta lautasen reunalle.

Näinpä päätin hiukan huijata ja markkinoida seuraavan lehtikaalikeiton lapsille pinaattikeittona, ulkonäkö nimittäin sopi tähän yhtälöön mitä parhaiten. Mitä makuun tulee, jäin toki petoksestani kiinni, mutta keitto hupeni silti lautasilta mallikkaasti. Lehtikaalin vahva maku olikin maidossa keittämisen myötä taittunut sangen miedoksi, joten lopputulos oli kaiken kaikkiaan hyvin pitkälti pinaattikeittomainen.

Suositan siis kokeilemaan – vaikka ei lehtikaalista muuten erityisemmin innostuisikaan.

Lehtikaalikeitto

4 annosta

200 g lehtikaalia
1 l maitoa
50 g voita
5 rkl vehnäjauhoja
1-1,5 tl suolaa
1 tl sokeria
1 tl raastettua tai jauhettua muskottipähkinää

Tarjoiluun:
keitettyjä kananmunia

Huuhtele lehtikaalit ja leikkaa suikaleiksi.
Lämmitä maito. (Lämmitetty maito estää jauhoja paakkuuntumasta, kun maito lisätään voi-jauhoseoksen joukkoon ja keitosta tulee sileämpää.)
Kuumenna voi pinnoitetussa kattilassa ja lisää jauhot. Kypsennä sekoitellen noin minuutti. Lisää maito voi-jauhoseoksen joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoitellen.
Lisää maidon joukkoon lehtikaalisuikaleet, suola, sokeri ja muskottipähkinä. Keitä miedolla lämmöllä välillä sekoitellen 10 min.
Soseuta lehtikaalikeitto sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa.
Tarjoile esimerkiksi keitettyjen kananmunien kera pinaattikeiton tapaan.

Supersimppeli broilerilaatikko koko perheen makuun

Laatikkoruoat ovat oikeastaan melko mainioita sijoituspaikkoja erilaisille raaka-aineiden rippeille. Niin tämäkin supersimppeli broilerilaatikko, jonka voi halutessaan valmistaa yhden astian -periaatteella tai sitten minun tapaani hieman monimutkaisemmin. Ainakin siinä tapauksessa, jos reseptiä haluaa rikastaa lehtikaalilla, kannattaa esiin ottaa myös paistinpannu, sillä mikä olisikaan parempaa kuin ruoassa rasahtelevat lehtikaalinlehdet. Lapsia taas houkuttelevat laatikkoon sujautetut maissit ja ananas. Pinnan kruunaavat paiston jälkeen lehtikaalisipsit, mutta jos aikomuksena on valmistaa pikainen arki-illallinen, menee tämä hyvin ilmankin. Mahdollista tarvetta varten löydät reseptin lehtikaalisipseihin täältä.

Broilerilaatikko

6 annosta

500 g broilerisuikaleita
suolaa
valkopippuria
200 g ananaspaloja
pieni pala purjoa (tai 1 pienehkö sipuli)
200 g fetaa (itse korvasin pienen osan Aura-juustolla)
2 dl riisiä (tai riisi-ohra-suurimoita)
200 g pakastemaissia
(3-4 lehteä lehtikaalia)
(öljyä paistamiseen)
1 rkl yrttimausteseosta
6 dl kanalientä
200 g ranskankermaa
1 tl mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Voitele uunivuoka. Valuta marinoimattomat broilerisuikaleet. Ripottele pinnalle suolaa ja valkopippuria. Siivilöi ananaspalat ja ota mehu talteen. Silppua purjo ja murenna feta.
Jos teet ruoasta yksinkertaisimman version, sekoita edellä mainitut aineet yhteen, lisää joukkoon vielä riisi sekä maissit, mausta yrttimausteseoksella ja kumoa vuokaan. Jos otat mukaan lehtikaalin, huuhtele lehdet, poista kovat lehtiruodit ja revi lehdet suupaloiksi. Rapeuta lehtiä ensin paistinpannulla öljyssä ja lisää ne sitten muiden ainesten joukkoon. Jos valitset tämän version, kannattaa samalla kuullottaa sipuliakin hiukan.
Sekoita kanaliemi, ranskankerma ja ananaksista jäänyt mehu. Mausta pippurilla ja kaada vuokaan.
Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla 45-60 min. Lisää tarvittaessa kanalientä.

Hittiherkkua länsinaapurista: ruotsalainen Liba-pikapizza

Saatuani tarjouksen päästä maistelemaan Ruotsissa jo seitsemännessä sukupolvessa leivottavaa Liba Brödin -ohutleipää en tietenkään laittanut vastaan. Kun leipänäytteet sitten suomalaisen maahantuojansa Europicnicin toimesta saapuivat, mieleni teki heti päästä kokeilemaan. Valmistui ensimmäinen Libapizzani – mutta ei varmasti viimeinen.

Pikaisella ideoiden etsiskely haulla olin törmännyt ajatukseen rikastuttaa valmis Liba-pizza lehtikaalisipseillä, jonka otinkin johtotähdekseni. Rapeiden ja sopivasti suolaisten sipsien alustaksi tuntui sopivan yksinkertainen valkoinen pizza, joten täytteiksi valitsin ranskankermaa, karamellisoitua sipulia, palsternakkaa ja juustoraastetta. Lehtikaalisipsien rinnalle höyläsin vielä reilusti parmesaania.

Ihan mainio kokonaisuus, jonka jälkeen en ihmettele Liba Brödin kuulumista useaan ruotsalaiseen vakio-ostoskoriin. Leipä on koostumukseltaan mainio valmis pizzapohja ja sen sopivuudesta esimerkiksi quesadilloihin tai wrappeihin voin olla vakuuttunut, vaikka henkilökohtainen testi on vielä tekemättä. Tämä kuulunee lähipäivien suunnitelmiin.

Kuten nimi kertonee, ohutleipä on kotoisin alunperin Libanonista ja Liba Bröd -yrityksen takaa löytyy vuonna 1989 Ruotsiin Libanonista muuttanut Nasil Fadel. Yrityksen hän perusti vuonna 1992. Kaikki Liba Brödin leivät ovat vegaanisia ja lisäaineettomia.

Siis suosittelen. Niin Liba Brödiä, sille kehittelemääni täytettä kuin lehtikaalisipsejäkin. Nam, nam ja nam!

Valkoinen liba-pizza lehtikaalisipsien kera

1-2 annosta

1 Liba-ohutleipä
100 g ranskankermaa
juustoraastetta
1 iso keltasipuli
1 rkl voita
1 rkl sokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
1 pieni palsternakka
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria myllystä

Pinnalle:
lehtikaalisipsejä (ohje alla)
parmesaania
sitruunamehua

Lehtikaalisipsit:
100 g lehtikaalia
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Aloita valmistus lehtikaalisipseistä. Huuhtele lehtikaalin lehdet ja poista lehdistä puiseva varsiosa. Leikkaa lehdet suupaloiksi.
Levitä lehtikaalit pellille leivinpaperin päälle. Kaada päälle öljy ja sekoittele niin, että öljy leviää tasaisesti kaikkialle. Ripottele pinnalle suola.
Kypsennä 150-asteisen uunin keskitasolla noin 20-25 min. Varo polttamasta sipsejä. Kääntele sipsejä lastan avulla paistamisen aikana muutaman kerran. Anna jäähtyä.
Valmista seuraavaksi karamellisoitu sipuli. Kuori ja leikkaa sipuli renkaiksi. Sulata pannulla voi ja kuullota siinä sipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia ja sopivasti pehmenneitä. Lisää sitten pannulle sokeri. Kun sokeri on sulanut, kaada pannulle vielä etikka ja anna porista hetken verran. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta sipulit sivuun odottamaan.
Pese palsternakka, (kuori halutessasi) ja leikkaa hyvin ohuiksi viipaleiksi. Paista viipaleita samalla pannulla, jossa valmistit aiemmin sipulit. Lisää tarvittaessa hiukan öljyä. Muutaman minuutin paistoaika, jossa viipaleet saavat hiukan väriä, on riittävä ohuille viipaleille. Mausta suolalla ja pippurilla.
Aseta Liba-leipä uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä ranskankerma leivälle. Sirottele pinnalle seuraavaksi juustoraaste, karamellisoitu sipuli ja palsternakkaviipaleet.
Paista 220-asteisessa uunissa noin 7 min. kunnes juusto on sulanut.
Koristele valmis pizza lehtikaalisipseillä ja parmesaanilla. Viimeistele pienellä tirauksella sitruunamehua.

Tavallista maukkaampi makaronilaatikko

Kaupoissa tätä nykyä entistä ahkerammin myytävien kahden euron hävikkihevilaatikoiden, joita minun on sangen vaikea, liki mahdoton, vastustaa, myötä meille on alkanut ilmestyä jääkaapin vihannesosastolle vieraita, joita sinne muuten tulee harvemmin kutsuttua. Koska yksi suurimmista keittiömissioistani on jo vuosia ollut kaikenlaisen ruokahävikin torjuminen, en tietenkään halua jättää yhtäkään kotiin kantamaani raaka-ainetta käyttämättä. Näin löydän itseni usein tilanteesta, jossa ruoanlaittoon lähdetään yksi raaka-aine edellä, uusia makuelämyksiä etsien. Mutta tästä minä juuri pidän, etsimisestä ja löytämisestä.

Yksi niistä raaka-ainesta, joille usein joudun etsiskelemään käyttökohdetta hieman tavallista enemmän, on joitakin vuosia sitten jonkinlaiseksi hitiksikin noussut lehtikaali. Itse pidän lehtikaalista, jos se on valmistettu hyvin, mutta sellaisenaan sen maku ei houkuttele. Seuraava makaronilaatikko, johon ujutin sopivasti pannulla rapeutettua lehtikaalia, osoittautui mainioksi lehtikaalin sijoituspaikaksi. Kun joukossa oli niin ikään pekonia saattoi ruoan varauksetta nimetä tavallista paremmaksi, muodostavathan lehtikaali ja pekoni eittämättä lähes täydellisen liiton.

Näin. Jälleen löytyi uusi ja varmasti uudelleentoteutuksen arvoinen resepti, joka, mikä parasta, osoittautui vielä oivalliseksi lehtikaalin piilotuspaikaksi. Tässäpä siis idea muillekin, jotka kaipaavat uudistusta perinteiseen.

Makaronilaatikko

4 annosta

200 g (täysjyvä)makaroneja
1 sipuli
100 g pekonia
200 g naudan jauhelihaa
0,5 tl paprikajauhetta
1 tl oreganoa
0,5 tl mustapippuria myllystä
0,5 tl suolaa
1 maustekurkku
4 dl lehtikaalia silputtuna
2 dl vettä
0,5 lihaliemikuutiota
1 dl maitoa
1 kananmuna
75 g cheddarraastetta
kirsikkatomaatteja

Keitä makaronit pussin ohjeen mukaan. Valuta ja jätä odottamaan.
Pilko kuorittu sipuli ja pekoni. Leikkaa lehtikaalin lehdistä pois kova lehtiruoti ja silppua kaali.
Laita pekonipalat paistinpannulle ruskistumaan. Sekoita joukkoon jauheliha ja sipuli sekä jonkin ajan päästä lehtikaali. Ruskista seos ja mausta se paprikajauheella, oreganolla, pippurilla ja suolalla.
Pilko maustekurkku kuutioiksi.
Valmista lihaliemi. Lisää joukkoon maito ja kananmuna.
Kokoa makaronilaatikko uunivuokaan sekoittamalla makaronit, jauhelihaseos, maustekurkkukuutiot ja juustoraaste keskenään.
Lorauta päälle liemi. Asettele pinnalle kirsikkatomaatit, halkaise ne halutessasi.
Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 45 min.

Lehtikaalipiirakka, joka teki minusta lehtikaalin ystävän

Lehtikaali ja minä emme oikeastaan tähän mennessä ole olleet kovinkaan läheisissä väleissä. Jonkun kerran olen kyllä syönyt oikeinkin maukasta lehtikaalikeittoa ja maistellut mallikkaita lehtikaalisipsejä, mutta siinäpä se sitten onkin ollut, itse en toistaiseksi ollut valmistanut siitä mitään ennen nyt esittelemääni piirakkaa. Veikkaanpa kuitenkin, että asiaan on tulossa muutos. Niin hyvää tämä piirakka oli.

Kun äitini joitakin aikoja sitten tarjoili minulle lehtikaali-pekonipiirakkaa, päätin jo muutaman haarukallisen jälkeen, että tätä tulen valmistamaan varmasti itsekin. Lehtikaalin sekä pekonin rapsakkuus yhdistettynä voimakkaahkoon juustoon ovat mainio makukolmikko ja kehotan ehdottomasti kokeilemaan piirakkaa. Meillä tätä tarjoillaan osana Pikku-Kokin kolmivuotisjuhlapöytää.

Resepti, jota muokkasin hiukan omaa piirakkatyyliäni vastaavaksi oli napattu Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista.

IMG_3259

Lehtikaali-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
140 g pekonia
1 sipuli
100 g lehtikaalia
1 valkosipulinkynsi
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
2 dl vahvaa juustoraastetta (esim. Emmental, Gruyère)
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa

Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Voitele irtopohjavuoka voilla. Painele taikina tasaisesti vuokaan, myös reunoille. Pistele taikina haarukalla ja paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Kuutioi pekoni, kuori ja kuutioi sipuli. Poista lehtikaalin lehdistä lehtiruoti ja pilko sopivan kokoisiksi paloiksi. Kuori valkosipulin kynsi ja hienonna.
Paista pekonikuutiot rapeiksi pannulla, lisää sipulikuutiot ja kuullota muutama minuutti. Lisää lehtikaali ja valkosipuli, kuullota vielä muutama minuutti. Siirrä kaikki ainekset pannusta esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon ruokakerma ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja suolalla, sekoita hyvin. Kaada seos tasaisesti piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on saanut tarpeeksi väriä.