Koska kohta ovat pensaat taas marjoja pullollaan: karviais-kinuskipiirakka

IMG_3044Nyt kun raparperi on taas hetkellisesti kuuminta hottia, ovat lehdet – sekä muu ruoka-aiheinen media – tottahan toki pullollaan erilaisia raparperiohjeita. Seuraava Maku-lehdestä peräisin oleva piirakkaresepti oli niin ikään alun perin raparperijohdannainen, mutta muokkasin sen omaa pakastetilannettani vastaavaksi tehden siitä karviaispiirakan. On nimittäin niin, että edelliskesäisiä viinimarjoja on vieläkin pakastimessa ja kohta sinne olisivat pyrkimässä jo seuraavat. Niin ne marjavuodet vaan vierivät…

Mutta juu, tulipa testattua, että karviaiset ja kinuski muodostavat oivan makuparin, jota suosittelen avoimin mielin kokeilemaan. Mikäli taas kausiruokailu innostaa enemmän, kannattaa karviaiset ilman muuta vaihtaa alkuperäisen ohjeistuksen mukaisesti raparperiin.

Juhannus kylmä, piirakka lämmin – mutta toivottavasti toisin päin. Makoisia piirakkahetkiä toivotellen!

Karviais-kinuskipiirakka

12 annosta

IMG_3061Pohja:
75 g voita
1,5 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl maitoa

Täyte:
0,5 l karviaisia
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 rkl perunajauhoja
2 dl kinuskikastiketta
1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta

Lisäksi:
vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Sekoita karviaisiin mausteet, fariinisokeri ja perunajauhot. Jätä seos odottamaan taikinan tekemisen ajaksi.
Vaahdota voi ja sokeri pohjataikinaa varten. Lisää kananmuna edelleen vatkaten.
Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää ne taikinaan yhdessä maidon kanssa.
Levitä taikina lastalla voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm). Esipaista pohjaa 200-asteisen uunin keskitasolla 10 min.
Lisää esipaistetulle pohjalle karviaisseos, kinuskikastike ja pähkinärouhe. Jatka paistamista vielä 25-30 min. tai kunnes pinta saa kauniin värin ja piirakka on kypsää.
Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Viinimarjastelua osa 1: vaniljaisen kardemummainen punaherukkahillo

Isomummin maukas ristiäislahja, purkki kaupalla kerättyjä ja perattuja viinimarjoja oli huippu. (Oi, jospa itsellänikin olisi energiaa vastaavaan vielä lähes 80-vuotiaana…)

Lahja, joka sujahti hetimiten pakastimeen – lukuun ottamatta karviaisia, jotka sujahtivat suuhun – otettiin eilen käyttöön, kun keittelin punaherukoista vallan herkullista hilloa. Mainittakoon tässä välissä, että mitä viinimarjoihin tulee, itse pidän juuri punaisista kaikista vähiten. Niitä en oikeastaan popsi sellaisenaan, kuten mustia tai karviaisia, mutta eri tavoin valmistettuna ne maistuvat kyllä hyvin. Keväällä keittelin muuten punaherukoista vispipuuroa, jota suosittelen suuresti kokeilemaan ja olemaan myös unohtamatta klassista mamman marjapiirakkaa.

IMG_8313Muutama sananen uusimmasta tekeleestäni. Hillosta tuli näillä sokerimäärillä tottahan toki erittäin makeaa, mutta ainakaan minua tämä ei haitannut. Parasta siinä on sen kardemummaisuus, joka yhdessä vaniljan maun kanssa siirtää sitä syödessä ajatukset jonnekin lettukestien, pannukakkujen ja korvapuustien maailmaan; siis oivallinen lisäkehillo näille herkuille. Tosin sopii tämä silmäksi aamupuuronkin päälle, testattu on.

Kannattaa tutustua tarkemmin, minä ainakin valmistan tätä tulevaisuudessakin.

Punaherukkahillo

5 dl (arviolta) valmista hilloa

IMG_83091 l punaherukoita
2 dl hillosokeria
0,5 dl vettä
2 tl vanilja-aromia / puolikas vaniljatanko
0,75 rkl kardemummaa

Mittaa punaherukat ja sokeri kattilaan. Lisää vesi, vanilja-aromi / halkaistu vaniljatanko ja kardemumma. Kiehauta ja keittele tämän jälkeen noin 10 min.
Kaada hillo puhtaisiin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Säilytä jääkaapissa.

Projektina pakastin osa 3: hillohiiri puurokupilla, siis karviaisia ja punaisia viinimarjoja

Seuraavaksi käsiini pakastimen uumenista osuivat pienet purkit viime syksyisiä viinimarjoja. Itse olen melko huono syömään marjoja sellaisenaan – paitsi suoraan puskista – joten jatkojalostus oli paikallaan.

Mitä lopputuloksiin tulee, olen tyytyväinen. Karviaiset sukelsivat omenoiden seurassa hillopurkkiin ja punaiset viinimarjat vatkautuivat vispipuuroksi. Puuroille perso hillohiiri sai siis muutamaksi aamuksi astetta luksuksempaa aamukauraa sekä tutustui jälleen yhteen todella viehättävään hillouutuuteen. Mums! Suosittelen kumpaistakin.

Ja niin, on se vaan hassua, kuinka kauan ihminen voi jahkailla erinäisten asioiden äärellä: Itse olin vuosikausia miettinyt, että pitäisi tehdä vispipuuroa, kun se lapsenakin aina oli niin hyvää. Alle puoli tuntia ja minulla oli kattilassa monta annosta tätä herkkua. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kanelinen karviais-omenahillo

Huom! Minä jätin säilöntäaineen pois ja korvasin sokerin hillosokerilla. Ainakin muutaman viikon säilyy jääkaapissa hyvin näinkin ja ylimääräisethän voi myös pakastaa, mikäli säilöntäainetta ei halua käyttää.

IMG_6749IMG_67401 l karviaismarjoja
2 omenaa
1,5 dl vettä
1–2 kanelitankoa
4,5 dl (hillo)sokeria
(säilöntäainetta (esim. Atamon) ohjeen mukaan)

Puhdista karviaiset ja kuori ja kuutioi omenat.
Keitä vettä, sokeria ja kanelitankoja 5–10 min. Lisää puhdistetut marjat ja omenat kattilaan ja keitä pienellä lämmöllä noin 30 min.
Kuori vaahto. Poista kanelitangot (ja lisää säilöntäaine pakkauksen ohjeen mukaan).
Tölkitä puhtaisiin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Punaherukkainen vispipuuro

4 annosta

IMG_68585 dl vettä
2 dl punaherukoita
2 rkl sokeria
0,75 dl mannasuurimoita
2 tl vaniljasokeria

Keitä puhdistettuja punaherukoita sokerilla maustetussa vedessä noin 5 min.
Lisää mannasuurimot koko ajan vispaten ja keitä välillä sekoittaen noin 10 min.
Anna puuron jäähtyä. Lisää vaniljasokeri ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Mmmarjaisaa

Nyt kun elokuinen lämpöjakso ilostuttaa ihanasti arkista aherrustamme, ajattelin jakaa muutaman kesäisen reseptin. Mansikat ovat tältä kesältä jo ohimennyttä aikaa, mutta ei hätää, intialainen hedelmäsalaatti syntyy vallan mainiosti ilmankin. Marjapiirakan marjat sitä vastoin otin minäkin suoraan pakastimesta eli nämä reseptit ovat juuri niitä, joilla kesä tuodaan kotiin – vaikka kesken kylmimmän talvisään (nyt kuitenkin pidetään vielä ajatukset täysillä kesässä).

Ohje intialaiseen hedelmäsalaattiin löytyi taannoin esittelemästäni Kesäruokaa paratiisista -kirjasta, piirakka sen sijaan on eräänlainen risteytys, jossa ”kukkotaikina”, siis toisin sanoen ruismurotaikina, yhdistyy Mamman marjapiirakan täytteeseen. Sangen maukas sekasikiö, voisin todeta. Ja jos mustikkakukot kiinnostavat, ohjeen niihin löydät täältä.

Intialainen hedelmäsalaatti

4 annosta

Huom! Nämä ovat ehdotuksia, voit koota salaatin juuri niistä marjoista ja hedelmistä, joita halajat tai sinulla kulloinkin on saatavilla.

IMG_49692 banaania
100 g mansikoita
100 g mangoa
100 g ananasta
100 g vesimelonia
1 dl mustikoita
(2 rkl tuoreita mintunlehtiä)

Kastike:
2 dl ananasmehua
2 tl raastettua inkivääriä
2 tl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää

Kuori ja pilko hedelmät banaania lukuun ottamatta, jotta sen hedelmäliha ei tummu.
Sekoita ainekset varovasti kulhossa ja anna viilentyä hetki jääkaapissa.
Valmista kastike sekoittamalla ananasmehu, inkivääriraaste, hunaja, vaniljasokeri, kaneli ja muskottipähkinä keskenään ja laita jääkaappiin viilentymään.
Ravista ja kaada kastiketta juuri ennen tarjoilua salaatin päälle ja sekoita uudelleen.
Kuori ja viipaloi banaani ja lisää viipaleet seokseen.
Lisää halutessasi joukkoon vielä hienonnettuja mintunlehtiä.

Mamma   ❤ kukko eli rukiinen Mamman marjapiirakka

Vuoallinen

IMG_5175Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 dl valitsemiasi marjoja, itse käytin punaisia viinimarjoja (jos marjat ovat jäisiä, noin 2,5 dl riittää; sekoita jäisiin marjoihin 2 tl perunajauhoja)
200 g kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa voideltu piirakkavuoka taikinalla reunoille asti. Nosta hetkeksi kylmään.
Levitä marjat piirakkapohjalle.
Yhdistä muut täytteen aineet ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 min.

IMG_4973Loppuun vielä pieni tunnelmakuva eräältä loma-aamulta, jolloin ilahdutin Aleksia aamupalan kera. Kyseessä oli smoothie, jossa käytin pääraaka-aineena vesimelonia perinteisten banaanin ja jogurtin ohella. Toimii hyvin tehden vesimelonista paljon tavallista paremman. (Normaalisti tämä kuuluu niihin harvoihin itselleni ei niin mieluisiin hedelmiin…)