Omenainen aurinkotervehdys

IMG_7687Broileripakkauksen huudellessa jääkaapista viimeisillä voimillaan, että sen tulisi päästä käytetyksi, kurkistin pakastimeen, josko sieltä löytyisi jotakin tipusen kumppaniksi sopivaa. Löytyihän sieltä, omenamehua. Syntyi siis omenainen broilerikastike, josta pienistä ennakkoluuloistani huolimatta tuli oikein hyvää.

Kun rinnalle keittelee vielä kuskusia saa aikaiseksi kokolailla keltaisen aterian, sellaisen näiden päivien aurinkoisuuteen sopivan. Kannattaa kokeilla, kiva arkiruoka.

Broileri-omenakastike

4 annosta

IMG_7673-1IMG_76763 broilerin leikettä
1 sipuli
1-2 rkl öljyä
1 tl currya
2 dl omenamehua
1 omena
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
2 dl kermaa

Lisäksi:
kuskusia/riisiä

Leikkaa broilerit reiluiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota sipulit öljyssä curryn kanssa miedolla lämmöllä. Nosta sipuliseos syrjään ja paahda pannulla broileripalat. Lisää pannulle sipuliseos, omenamehu ja kuorittu, hienonnettu omena. Mausta suolalla ja rouhitulla pippurilla.
Lisää pannulle kerma ja keitä noin 5 min.
Tarjoile haluamasi lisukkeen kera.

Rakkaudesta pikkiriikkiseen pihaseemme – ja juustokakkuihin

Kun muutama vuosi sitten astelimme ensimmäistä kertaa Kotikoloon, kiinnitimme molemmat huomiomme erityisesti kahteen asiaan. Asunnossa oleviin kauniisiin kierreportaisiin sekä lasitettuun patioon, kuin olohuoneen jatkeeseen. Nyt kuta kuinkin kaksi vuotta täällä asuttuamme olemme edelleen sitä mieltä, että portaat ovat kauniit, vaikkakin asunnon kaksikerroksisuus silloin tällöin mietityttää. Patio sen sijaan ei mietitytä; se on Kotikolon helmi, kesäinen olohuoneemme, jossa ruokailemme lähes säästä riippumatta – onneksi joku on keksinyt tuulettimen ja joku toinen lämpölamput.

IMG_3323Mutta on meillä sitten pihakin, pieni ja pikkuruinen, siinä pation ulkopuolella. Pihallamme elelevät tuija sekä karviaispensas. Sitten on pieni tilkku jotakin maanpeitekasvia sekä kiviä ja sammalta. Minä pidän erityisesti noista viimeksimainituista. Karviaispensas on toistaiseksi ollut sadoton ja tuija näyttäisi olevan taipaleensa loppusuoralla. Tuijaa en jää kaipaamaan, vaikka se ihan hyvä jouluvaloteline onkin ollut. Niitä löytyy aina uusia. Tänä vuonna asensimme pihallemme myös istutuslaatikon, joka tursuilee jo mukavasti yrttejä ja salaatteja.

IMG_3325Ihan erityisen hyvin piha toimii miljöönä valokuvaukselle, siis lähinnä ruokakuvaukselle. Harmillisen usein tämä mahdollisuus kuitenkin unohtuu ja kuvat tulee otettua sisällä valotuksen kanssa taistellen. On se vaan niin kumma juttu, kuinka kovinkin mitäänsanomattoman näköisistä asioista saa ulkona otettua ihmeen hyviä kuvia. Kuten nyt vaikkapa tällaisia juustokakkukuvia.

Kuten minä rakastan patiotamme sekä pihaamme, minä miltei rakastan myös juustokakkuja. Niiden leipominen on mukavan helppoa ja vain taivas on rajana variaatioiden määrälle. Lopputuloskin on melkein aina vähintäänkin hyvä, useimmiten parempi. Kuten myös seuraavan omena-juustokakun kohdalla. Sen takia minua harmittikin, että siitä ei tullut kovinkaan kaunista katseltavaa. No, piha onneksi pelasti ja sain napattua pari ihan kelvollista kuvaa. Tämä kakku nimittäin valloitti; omenatäyte sopii täydellisesti vaniljaiseen tuorejuustokakkuun, eikä paistettu pohjakaan huono ole, päin vastoin. Reseptin löysin Kaakao kermavaahdolla -blogista, jossa herkku oli tehty raparpereista. Minä valitsin omaani omenat, mutta muuten taisin noudattaa ohjeistusta pois lukien pinnan kermapursotus, jonka jätin kokonaan pois. Toimi mielestäni hyvin ilmankin.

Eipä tällä kertaa muuta kuin kakkusuositus! Tätäkin maistellaan kunnolla sitten Pikku-Kokin ykkösjuhlissa.

Omenajuustokakku

12 annosta

IMG_3322Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1,5 tl kanelia
100 g voita

Omenatäyte:
500 g omenoita
2 tl kanelia
100 g voita
1,5 dl sokeria
2 rkl fariinisokeria

Vanilja-tuorejuustotäyte:
4 liivatelehteä
1 vaniljatanko
2 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
300 g maustamatonta tuorejuustoa
2 valkuaista
2 rkl sitruunamehua

Leikkaa irtopohjavuoan (ø 24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan alareuna.
Mittaa taikinakulhoon vehnäjauhot, sokeri ja kaneli. Lisää pieneksi pilkottu voi ja nypi taikina tasaiseksi. Painele taikina kakkuvuoan pohjalle.
Kuori omenat. Pilko ne pieniksi paloiksi ja sekoita joukkoon kaneli. Levitä omenat pohjan päälle.
Kuumenna kattilassa voi ja sokeri, anna kiehua hetki ja kaada omenoiden päälle vuokaan. Ripottele päälle vielä hieman kanelia ja fariinisokeria.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. Anna jäähtyä hyvin ja valmista vaniljatäyte.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Puolita vaniljatanko ja kaavi siemenet kerman sekaan. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon tomusokeri. Sekoita joukkoon myös tuorejuusto.
Vaahdota valkuaiset ja yhdistä kerma-tuorejuustotäytteen kanssa.
Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet ja sulata sitruunamehun joukkoon. Lisää liivateseos ohuena nauhana vaniljatäytteeseen samalla sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljän tunnin ajan.

Isomummi, Pikku-Rouva ja Pikku-Kokki vol. 3: omenapiirakkaa molemmille käsille

Leivontatouhut sivukylän keittiössä jatkuvat. Tästä piirakasta totean tällä kertaa ainoastaan nopeasti, että mainoksensa mukaisesti sitä tosiaan söisi kaksin käsin – ja vieläpä ihan sellaisenaan. Tosin tuskinpa vaniljakastike tai -jäätelö tekisi pahaa tällekään makoisalle ystävälle.

Siis suosittelen, mielestäni tätä voisi kutsua vaikkapa kielen vieväksi, ehkäpä yhdeksi parhaista maistamistani omenapiirakoista. Noussee sinne valkosuklaalla kruunatun raparperipiirakan tasolle.

P.S. Se on sitten paljon parempaa, kuin mitä ulkonäkö antaa ymmärtää. Näin pellille leivottuna kauniit vuokakuvat piti tällä kertaa unohtaa, mutta uskoisin palaavani tämän reseptiikan pariin vielä tulevaisuudessakin. Heräsi nimittäin ajatus, että tätä täytyy testata luultavasti marjapiirakankin muodossa…

Rapea omenapiirakka

Vuoallinen (mikäli haluat tehdä pellillisen kaksinkertaista annos)

img_9266200 g voita
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3-4 pienehköä omenaa
2 tl kanelia
0,75 dl tummaa sokeria (esim. muscovado- tai fariinisokeria)

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Sulata voi ja sekoita siihen sokeri. Lisää hiljalleen joukkoon vehnäjauhot. Erota taikinasta 1,5 dl, se ripotellaan lopuksi piirakan päälle koristeeksi.
Lisää taikinakulhoon kananmuna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita taikina tasaiseksi.
Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan. Viipaloi omenat ja asettele ne taikinan päälle.
Ripottele pinnalle kaneli ja sokeri sekä sivuun alussa jätetty taikina.
Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Tarjoile piirakka hieman jäähtyneenä vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Yksi ohje, kaksi piirakkaa

Tänään Tunnelmallisissa alkaa uusi luku, kun aloitan itse itselleni asettamani maahaasteen suorittamisen. Tarkoituksenani on valloittaa maailma valmistamalla ruokaa sen jokaisesta keittiöstä. Koska tämä postaus ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ”Matkailu avartaa” -haasteeseeni liity, palataan siihen tarkemmin hieman tuonnempana. Mainitsinpahan vaan, jotta tiedätte, mitä odottaa…

img_8621Koska ensimmäinen makumatkani tulee kohdistumaan Afganistaniin, eikä afgaanireseptejä tuntunut olevan liiaksi tarjolla, päätin suosiolla pitäytyä pelkän pääruoan valmistuksessa. Jälkiruokaa kuitenkin teki mieli ja omenoita on edelleen jääkaapin alaosa pullollaan. Siis jotakin omenaista. Tavanomaiset kaurapaistos tai piirakka eivät tällä kertaa inspiroineet, mutta hetkisen googlailtuani apuun lennähti kukapas muukaan kuin Kinuskikissa. Näin yhden luottoleipureistani ohjeistuksella väkersin Crème vanille -tortun, tai oikeastaan kaksi pientä sellaista, jonka makeus vietteli ainakin itseni kaltaisen makeilijan. Sovelsin hieman korvaamalla toisessa pienokaisessani omenan mustikoilla ja omenaversiossa siivuttamisen sijasta raastamalla omenat. Lisäksi käytin pohjataikinaan vehnäjauhojen rinnalla ruisjauhoja, jolloin piirakan makeus taittui mukavasti.

Mums! Kannattaa kokeilla.

P.S. Melko harvinaista on muuten sekin, että piirakka pärjää ihan omillaan, ei toisin sanoen kaipaa kastikkeita tai jäätelöitä kumppanikseen. Nyt on niin.

Crème vanille -torttu

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8620Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja (itse korvasin osan ruisjauhoilla)
0,5 dl sokeria
ripaus suolaa
125 g voita
2 rkl vettä

Täyte:
450 g omenoita (paino ennen omenoiden käsittelyä) / mustikoita piirakan pohjan reilusti peittävä määrä
perunajauhoja (mikäli käytät mustikoita)
397 g kondensoitua maitoa
1,5 dl kevytmaitoa
2 kananmunaa
1 vaniljatanko / vaniljasokeria
kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Nypi kuivat aineet sekaisin voin kanssa. Lisää vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä taikina voidellun piirasvuoan (halkaisija 23 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori omenat ja poista omenankodat. Leikkaa omenat ohuiksi siivuiksi. Asettele vuokaan. Itse tein tällä kertaa omenoista siivujen sijaan raastetta, mikä toimi myös hyvin. Jos sen sijaan käytät mustikoita, pyörittele marjat pienessä määrässä perunajauhoja.
Sekoita kondensoitu maito, kevytmaito ja kananmunat keskenään. Halkaise vaniljatanko pituussuunnassa. Kaavi sisältä siemenet ja sekoita täytteeseen. Itse käytin vaniljasokeria, joka riitti mielestäni hyvin. Kaada täyte vuokaan omenoiden / marjojen päälle.
Ripottele pinnalle kanelia.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 40 min. Suojaa pinta foliolla, kun se on saanut kevyesti väriä.

Omenavarkaissa osa 4: piirakkaa englantilaiseen tyyliin

Alkukesästä raparperien kera hääriessäni ja uusia ja erikoisia kokeiluja tehdessäni olin miltei unohtaa sen ehkäpä tavallisen, mutta sitäkin herkullisemman asian, raparperipiirakan. No, muistinpa kuitenkin ja taisinpa sitten tekaista sen elämäni parhaan raparperipiirakan. Tämä siis johdantona sille, että kaiken hilloamiseni keskellä, myös omenapiirakka on jäänyt toteuttamatta. Tai oli; seuraavassa todiste siitä, että asia on tullut korjatuksi.

img_8550Tällä kertaa kokeilin englantilaishenkistä piirakkaa, jossa omenahillomainen täyte asutetaan pohjaan, jonka taikina poikkeuksellisesti valmistetaan kuumaan veteen. Alkuperäisidean mukaan piirakka olisi leivottu englantilaiseen tapaan taikinakuoren sisälle, mutta sovelsin sitä hieman ja tein piirakan pinnalle ainoastaan taikinaristikon. Melko perinteisen näköinen lopputulos syntyi näinkin.

Reseptin tähän tuotokseen löysin Sauvajyvänen-blogista, joten kiitokset lähtevät sille suunnalle. Ja kuten Sauvajyvänen toteaa, tämän tyyppistä kuuman veden taikinaa tavataan tavallisesti käyttää suolaisiin piiraisiin, mutta toimii se hyvin näinkin. Tätä helppoa reseptiikkaa kelpaa testailla.

Omenapiirakka kuuman veden taikinaan

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8547Taikina:
4,5 dl jauhoja (itse käytin 3 dl vehnä- ja 1,5 dl ruisjauhoja)
0,5 tl suolaa
100 g voita
1 dl vettä
1 kananmuna

Täyte:
500 g omenoita (tämä on paino omenoiden käsittelyn jälkeen)
140 g hillo-marmeladisokeria (tai maun mukaan, tällä tavalla lopputulos oli sangen makea)
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon.
Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi kananmuna.
Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat käsitellä sitä.
Taikinan jäähtyessä, tee täyte. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle 0,25 dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.
Kokoa seuraavaksi piirakka. Jos haluat tehdä piirakalle kuoren, ota taikinasta kolmasosa erilleen. Mikäli teet minun tavallani vain taikinaristikon, pienempi määrä riittää.
Taputtele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte vuokaan ja kauli lopusta taikinasta piirakalle joko kansi tai taikinaristikko. Puristele kansi- tai ristikkotaikina hyvin kiinni ja voitele piirakka kananmunalla.
Paista piirakkaa 200 asteessa 20 min. ja laske lämpö 180 asteeseen jatkaen paistamista 30 min.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 3: hilloa vielä (enää) kerran

Nyt taitaa olla niin, että nämä ovat tämän kauden viimeiset hillokokeiluni mitä omenoihin ja kriikunoihin tulee. Lopuille keksin jotakin muuta tehtävää sekä keittelen suuren kattilan tuttua ja turvallista perusomenahilloa, jotta saa Aleksikin mieleisensä makuisen hillosilmän puuronsa pinnalle talven pimeinä aamuina.

IMG_8445Nyt esittelemistäni ensimmäinen, kanelilla terästetty kriikunahillo, on varmasti oivallinen seuralainen esimerkiksi erilaisille juustoille. Itse kun en oikeammin juustoista sellaisenaan syötynä perusta, en osaa tarkemmin suositella mitään tiettyä, mutta kokeilkaa itse. Tai käyttäkää tätä minun tapaani vaikkapa rahkan kruunaajana. Hillo on sopivan kipakkaa, ei liiallisen makeaa, joten siitä pitääkseen ei tarvitse olla kaltaiseni sokerihiiri.

Toinen resepti taas, lakritsilla maustettu omenavoi, esittelee tekijälleen mielestäni melko erikoisen makuisen omenahillon tai – mikäli sen valmistaa pitkän kaavan mukaan – perinteisen omenavoin. Vaikka tämä Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä poimittu ohjeistus onkin nimetty juuri lakritsin mukaan, maistuvat siinä mielestäni enemmän muut käytetyt mausteet, etunenässä maustepippuri ja neilikka. Näin lopullinen maku johdattaa minut lähinnä jouluisiin tunnelmiin. Sinänsä ehkä pienoinen pettymys, minä kun odotin tältä hillolta eniten juuri tuota lakritsisuutta. No, ehkä lakritsijauhetta voisi upottaa seokseen hieman kevyemmälläkin kädellä.

Kanelinen kriikunahillo

6 dl valmista hilloa

IMG_84391 kg kriikunoita
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1,5 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1 tl kanelia
1 rkl vaniljasokeria (vanilja ei kuitenkaan lopputuloksessa päässyt ollenkaan kriikunoiden vahvan maun läpi, joten tähän lienee turhaa vaniljasokeria edes tuhlata)

Pese kriikunat ja poista niistä kivet.
Laita kriikunat kattilaan yhdessä veden, sokerien ja kanelitangon kera.
Kiehuta seos ja keitä miedolla lämmöllä noin 40 min. välillä sekoittaen. Poista valmiista hillosta kanelitanko ja lisää makusi mukaan vielä jauhettua kanelia.
Purkita hillo kuumana lasipurkkeihin ja sulje kannet. Vaihtoehtoisesti voit myös pakastaa hillon pidempää säilömistä varten.

Lakritsilla maustettu omenavoi

1 l valmista hilloa

IMG_84630,5 l kuivaa omenasiideriä
1 kg omenoita
2 dl fariinisokeria
1,5 tl (tai rohkeasti enemmän) lakritsijauhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl maustepippuria (ehkä hiukan pienempikin määrä riittäisi)

Pese ja kuutioi omenat.
Kaada siideri kattilaan (jos teet omenavoita perinteiseen tapaan, käytä uuninkestävää teräskattilaa tai emalipataa) ja keitä ilman kantta noin 15 min. jolloin siitä jää jäljelle noin puolet.
Lisää omenakuutiot siideriin ja keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen 15 min.
Lisää fariinisokeri. Soseuta omenat liemineen sauvasekoittimella.
Lisää soseeseen mausteet ja keitä miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen vähintään 20 min. Sose kiehuu kuplien, joten sekoita varoen.
Voit purkittaa soseen tässä vaiheessa, mutta jos haluat tehdä omenavoin perinteiseen tapaan, jatka kypsentämistä 120-asteisessa uunissa ilman kantta 2-3 tuntia, kunnes omenavoi on tummaa ja paksua. Sekoita 30 min. välein.
Purkita kuuma omenavoi, sulje purkit ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kylmässä.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 2: kriikuna-omenahillo

Hilloa, taas. Toivottavasti te kaikki ei-hilloisat ihmiset ette hylkää Tunnelmallisia siinä uskossa, että ajattelette sen muuttuneen hilloblogiksi. Ei, lupaan että tämä hullu hilloaminen loppuu heti, kun äitiliinin kanssa saamme omenasadon purkitettua, eli muutaman viikon sisällä. Jokunen uusi hilloidea minulla vielä on mielessä, joten aivan heti ette näistä hillotouhuista pääse.

Mutta tapahtumapaikalle palataksemme vanhempieni pihalla, siinä suuren omenapuun rinnalla elelee kriikunapuu, vanha ja tuottoisa. Vaikka sen antimet ovatkin parhaimmillaan tuoreena makusteltuina, on noistakin osa purkitettava talven varalle – jo yksin siitä syystä, että suuren sadon sattuessa niiden syöminen sellaisenaan käy lähes mahdottomaksi tehtäväksi, ellei sitten halua siirtyä pelkälle kriikunadieetille, jota en ehkä uskaltaisi lähteä suosittelemaan…

Tällä kertaa valmistui siis hilloa, jossa pääosaa näyttelivät kriikunat omenoiden tanssahdellessa enemmän taka-alalla. Toki halutessaan voi hedelmien suhteita muuttaa tai sokeria lisätä, mutta seuraavalla reseptillä syntyi mukavan kirpeä seos, sellainen happamammastakin pitävälle sopiva vaihtoehto.

Tässä siis taas yksi alkusyksyinen makumatkaehdotelma.

Kriikuna-omenahillo

IMG_84031 kg kriikunoita tai luumuja
350 g kotimaisia omenoita
1 sitruunan mehu
300 g hillosokeria

Poista kriikunoista kivet. Itse helpotin urakkaa leikkaamalla niihin pienet ristiviillot, käyttämällä niitä noin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen jäävedessä, jolloin niiden kypsyminen lakkaa. Näin kriikunat pehmenevät ja kivet on helpompi irrottaa.
Kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja kaada kuuma hillo puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje purkit. Säilytä viileässä tai pakasta.