Tunnelmallisia ikisuosikkeja osa 2: paholaisen hillo

IMG_8618Joitakin aikoja sitten päätin aloittaa Tunnelmallisten ikisuosikkien keräilyn omaan arkistoonsa helpottaakseni niiden löytymistä blogin monivuotisista syövereistä. On nimittäin niin, että vaikka uusia reseptejä on maailma pullollaan, joitakin vain täytyy kierrättää ja kierrättää, niin toimivia ne ovat.

Toisen osan ikisuosikkieni sarjaa omistan paholaisen hillolle, joka on yksi blogin ensimmäisistä resepteistä. Todella maukas ja monipuolinen hilloke, joka sopii erityisesti kanan ja juustojen rinnalle. Klassinen, ja varmasti kaikista paras, on kanan, vuohenjuuston ja paholaisen hillon muodostama kolminaisuus. Itse kuitenkin tykkään piristää paholaisella sangen monia ruokia, erityisesti ruokaisia salaatteja tai yksinkertaisia kastikkeita, mikäli maut vain sattuvat sopimaan yhteen.

IMG_8657

Tässäpä siis resepti, jota Kotikolossa suositaan. Ja kun paholaispurkit ovat tyhjillään, tulee aina tilanteita, jolloin sitä kaivataan. Kerralla voi huoletta tehdä melko suurenkin annoksen, tämä säilyy jääkaapissa viikkoja. Chilin määrää kannattaa säädellä omien mieltymysten mukaan, ainakaan miedoista punaisista chileistä tehtynä tämä resepti ei tuota tulisista tulisinta lopputulosta.

Kokeilkaa toki.

Paholaisen hillo

4-5 dl

IMG_8640400 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
200 g punaisia paprikoita
3 punaista chiliä
3 valkosipulinkynttä
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
0,25 dl etikkaa
165 g hillo-marmeladisokeria

Kaada tomaattilohkot liemineen kasariin ja leikkaa neljään osaan.
Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia.
Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3-5 min. sekoittaen.
Jäähdytä hetki ja purkita. Säilytä jääkaapissa.

Viinimarjastelua osa 3: suklaata hillossa

img_8774Tässäpä taas sangen intressantti kokeilu, johon idea hyppäsi silmilleni jotakin aikakauslehteä – ehkäpä Kotivinkkiä? – selaillessani: valkosuklaata punaherukkahilloon. Siispä kokeilemaan.

Hillosta tuli ihan hauskan makuista, sellaista karkkimaista, joka varmasti maistuu ihastuttavalta lättyjen tai pannukakun kumppanina, miksei vaikka pannacotan tai vaniljajäätelönkin kruununa. Suklaan ja sokerin määriä säätelemällä tästä saa helposti omaan makuun sopivaa.

Valkosuklaa-punaherukkahillo

img_87711 kg punaherukoita
0,5 dl vettä
250 g hillosokeria (reseptissä tosin määrä oli 500 g, mutta mielestäni jo tällä tavoin lopputulos oli tarpeeksi makea)
100-200 g valkosuklaata

Puhdista herukat. Keitä niitä yhdessä veden kanssa, kunnes muodostuu vesihöyryä. Lisää sitten hillosokeri ja anna kiehua kevyesti noin 15 min. Lisää valmiiseen hilloon valkosuklaa paloina ja sekoita niin, että suklaa sulaa.
Purkita lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa tai pakasta.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 3: hilloa vielä (enää) kerran

Nyt taitaa olla niin, että nämä ovat tämän kauden viimeiset hillokokeiluni mitä omenoihin ja kriikunoihin tulee. Lopuille keksin jotakin muuta tehtävää sekä keittelen suuren kattilan tuttua ja turvallista perusomenahilloa, jotta saa Aleksikin mieleisensä makuisen hillosilmän puuronsa pinnalle talven pimeinä aamuina.

IMG_8445Nyt esittelemistäni ensimmäinen, kanelilla terästetty kriikunahillo, on varmasti oivallinen seuralainen esimerkiksi erilaisille juustoille. Itse kun en oikeammin juustoista sellaisenaan syötynä perusta, en osaa tarkemmin suositella mitään tiettyä, mutta kokeilkaa itse. Tai käyttäkää tätä minun tapaani vaikkapa rahkan kruunaajana. Hillo on sopivan kipakkaa, ei liiallisen makeaa, joten siitä pitääkseen ei tarvitse olla kaltaiseni sokerihiiri.

Toinen resepti taas, lakritsilla maustettu omenavoi, esittelee tekijälleen mielestäni melko erikoisen makuisen omenahillon tai – mikäli sen valmistaa pitkän kaavan mukaan – perinteisen omenavoin. Vaikka tämä Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä poimittu ohjeistus onkin nimetty juuri lakritsin mukaan, maistuvat siinä mielestäni enemmän muut käytetyt mausteet, etunenässä maustepippuri ja neilikka. Näin lopullinen maku johdattaa minut lähinnä jouluisiin tunnelmiin. Sinänsä ehkä pienoinen pettymys, minä kun odotin tältä hillolta eniten juuri tuota lakritsisuutta. No, ehkä lakritsijauhetta voisi upottaa seokseen hieman kevyemmälläkin kädellä.

Kanelinen kriikunahillo

6 dl valmista hilloa

IMG_84391 kg kriikunoita
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1,5 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1 tl kanelia
1 rkl vaniljasokeria (vanilja ei kuitenkaan lopputuloksessa päässyt ollenkaan kriikunoiden vahvan maun läpi, joten tähän lienee turhaa vaniljasokeria edes tuhlata)

Pese kriikunat ja poista niistä kivet.
Laita kriikunat kattilaan yhdessä veden, sokerien ja kanelitangon kera.
Kiehuta seos ja keitä miedolla lämmöllä noin 40 min. välillä sekoittaen. Poista valmiista hillosta kanelitanko ja lisää makusi mukaan vielä jauhettua kanelia.
Purkita hillo kuumana lasipurkkeihin ja sulje kannet. Vaihtoehtoisesti voit myös pakastaa hillon pidempää säilömistä varten.

Lakritsilla maustettu omenavoi

1 l valmista hilloa

IMG_84630,5 l kuivaa omenasiideriä
1 kg omenoita
2 dl fariinisokeria
1,5 tl (tai rohkeasti enemmän) lakritsijauhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl maustepippuria (ehkä hiukan pienempikin määrä riittäisi)

Pese ja kuutioi omenat.
Kaada siideri kattilaan (jos teet omenavoita perinteiseen tapaan, käytä uuninkestävää teräskattilaa tai emalipataa) ja keitä ilman kantta noin 15 min. jolloin siitä jää jäljelle noin puolet.
Lisää omenakuutiot siideriin ja keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen 15 min.
Lisää fariinisokeri. Soseuta omenat liemineen sauvasekoittimella.
Lisää soseeseen mausteet ja keitä miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen vähintään 20 min. Sose kiehuu kuplien, joten sekoita varoen.
Voit purkittaa soseen tässä vaiheessa, mutta jos haluat tehdä omenavoin perinteiseen tapaan, jatka kypsentämistä 120-asteisessa uunissa ilman kantta 2-3 tuntia, kunnes omenavoi on tummaa ja paksua. Sekoita 30 min. välein.
Purkita kuuma omenavoi, sulje purkit ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kylmässä.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 2: kriikuna-omenahillo

Hilloa, taas. Toivottavasti te kaikki ei-hilloisat ihmiset ette hylkää Tunnelmallisia siinä uskossa, että ajattelette sen muuttuneen hilloblogiksi. Ei, lupaan että tämä hullu hilloaminen loppuu heti, kun äitiliinin kanssa saamme omenasadon purkitettua, eli muutaman viikon sisällä. Jokunen uusi hilloidea minulla vielä on mielessä, joten aivan heti ette näistä hillotouhuista pääse.

Mutta tapahtumapaikalle palataksemme vanhempieni pihalla, siinä suuren omenapuun rinnalla elelee kriikunapuu, vanha ja tuottoisa. Vaikka sen antimet ovatkin parhaimmillaan tuoreena makusteltuina, on noistakin osa purkitettava talven varalle – jo yksin siitä syystä, että suuren sadon sattuessa niiden syöminen sellaisenaan käy lähes mahdottomaksi tehtäväksi, ellei sitten halua siirtyä pelkälle kriikunadieetille, jota en ehkä uskaltaisi lähteä suosittelemaan…

Tällä kertaa valmistui siis hilloa, jossa pääosaa näyttelivät kriikunat omenoiden tanssahdellessa enemmän taka-alalla. Toki halutessaan voi hedelmien suhteita muuttaa tai sokeria lisätä, mutta seuraavalla reseptillä syntyi mukavan kirpeä seos, sellainen happamammastakin pitävälle sopiva vaihtoehto.

Tässä siis taas yksi alkusyksyinen makumatkaehdotelma.

Kriikuna-omenahillo

IMG_84031 kg kriikunoita tai luumuja
350 g kotimaisia omenoita
1 sitruunan mehu
300 g hillosokeria

Poista kriikunoista kivet. Itse helpotin urakkaa leikkaamalla niihin pienet ristiviillot, käyttämällä niitä noin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen jäävedessä, jolloin niiden kypsyminen lakkaa. Näin kriikunat pehmenevät ja kivet on helpompi irrottaa.
Kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja kaada kuuma hillo puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje purkit. Säilytä viileässä tai pakasta.

Mustikka ja Turkinpippuri; Match Made in Heaven

Fazerin Tyrkisk Peber, Turkinpippuri, on ollut eri tavoin osa elämääni hyvin pitkään. Sitä, minkä ikäisenä pääsin sen makuun, en kykene muistamaan, mutta muistan, kuinka jo alakouluikäisenä makustelin silloin myytyjä Turkinpippuritankoja, jotka sittemmin ovat jääneet jo historiaan. Miksiköhän muuten näin? No, joka tapauksessa monet ihmettelivät tapaani nautiskella tätä herkkua; kastaa se maitolasiin ja nuolaista, nam ja maiskis!

Joitakin vuosia myöhemmin lasiin Turkinpippureiden seuraksi kaatui jotakin hiukan maitoa ärjympää. No, näitä teini-iän Turkinpippuritouhuja ei tarvinnut kovinkaan montaa kertaa testailla. Seuraavaksi löysin Turkinpippureiden loistavuuden, kun tykästyin leipomiseen. Turkinpippurit ja leivonnaiset, mikä loistava yhdistelmä. Esimerkkinä mainittakoon Turkinpippurijuustokakku, jolla ihastutin valmistujaisvieraitani vuosia sitten. Hmm, tuo reseptiikka pitäisikin etsiskellä uusintakierrokselle…

Mutta sukeltakaamme takaisin tähän päivään, sinne marjoilla täytetyn pakastimemme syövereihin. Jos mummi poimi meille viinimarjat, niin huonommaksi ei jäänyt äiti, joka noukki mustikat. No, ensi vuonna teen sen itse (kuten kaikkina edellisinäkin syksyinä on tullut ajateltua). Niin tai näin, taitaa olla niin, että koskaan aiemmin en ole tullut tehneeksi mustikkahilloa. Seuraavaan reseptiin törmättyäni oli kuitenkin pakko kokeilla. Mustikka ja Turkinpippuri samassa sokerisessa purnukassa. Tämän uskaltaisi olettaa toimivan…

Niinhän siinä kävi, että taas pääsen ylistämään Turkinpippurin taikaa. Hillosta tuli erittäin hyvää ja se taitaakin olla paras hillokokeiluni vähintäänkin tänä vuonna, vaikka kilpakumppanit eivät totisesti jää vähiin. Joku voi ehkä ihmetellä tätä hilloamiseni määrää, mutta minkä sitä hillohiiri kutsumukselleen voi. No, hilloa aamupuuroon, hilloa iltarahkaan, sitä kuluu ja pitkä talvikin on tulossa. Kaupan hillot voi tänä vuonna toivottavasti jättää ostamatta.

Tässä siis eri hyvä reseptiikka kokeiltavaksi ja ainakin jälkiruokien yhteyteen suositeltavaksi – mikäli ei satu olemaan tällainen itseni kaltainen sokerihiiri, joka nauttii tätäkin karkkia vaikka siinä kuuluisassa aamukaurassaan.

Mustikka-salmiakkihillo

IMG_8332IMG_83325 dl mustikoita
0,5 dl vettä
1,5 -2 dl hillosokeria (alkuperäisessä Dansukkerin ohjeessa kehotettiin käyttämään 3 dl, mutta mielestäni lopputulos oli jo tällä määrällä vallan makea)
0,5 dl Turkinpippurirouhetta

Perkaa mustikat. Nosta kattilaan mustikat, vesi, hillosokeri ja karamellimurska. Anna kiehua 5 min.
Kuori vaahto pinnalta. Purkita kuuma hillo puhtaaseen ja kuumennettuun lasipurkkiin. Sulje heti kannella ja anna jäähtyä. Säilytä viileässä.

Omenavarkaissa osa 1 ynnä viinimarjastelua osa 2: punaiset pomppaavat pataan eli punainen omenasose

IMG_8400Jos pakastimestamme löytyy aimo annos mummin viinimarjoja, ei jääkaappimmekaan huonolta näytä, mitä kausiruokailuun tulee. Tarvittiin vain vierailu vanhempien luona ja se pullisteli jo ihania, maukkaita kotipihan omenoita. Koska seuraava vierailu on jo nurkan takana, täytyi niiden parissa alkaa puuhastella pikimmiten.

Siis hilloa; uudenlaista omenahilloa, joka saa punaisista viinimarjoista sekä mukavan säväyksen makuunsa että ihastuttavan värinsä. Dansukkerin sivustolta löytynyt resepti toimi mielestäni hyvin, mitä nyt vähensin omassa versiossani sokerin määrää melko huimastikin. He suosittelivat käyttämään tähän annokseen 500 grammaa, minä käytin 300. No, makeaa tämä on edelleenkin, mutta minun makuuni. Tekee aamupuurosta tai iltarahkasta vallan mainiota. Kehotankin kokeilemaan ja säätämään sokerin määrää omia mieltymyksiä vastaavaksi.

Punainen omenasose

1 l valmista hilloa

IMG_8394700 g omenapaloja (tämä määrä pitäisi siis päätyä kattilaan, joten punnitse vasta peratut omenat)
300 g punaherukoita
1 dl vettä
300 g hillosokeria

Laita omenapalat, marjat ja vesi kattilaan. Keitä kunnes omenapalat ovat pehmeitä.
Soseuta ja sekoita joukkoon hillosokeri. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen, pane kansi päälle ja anna soseen kiehua lempeästi poreillen 10 min. Sekoita välillä.
Purkita kuuma sose puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä tai pakasta.

Hassua hilloa = mahti keino välttää melko varmaa hävikkiä

Miltei joka päivä taitaa tulla oppineeksi jotakin uutta – mikä ihastuttavan innostava osa tätä silloin tällöin kovinkin rutiininomaista ihmiseloa. Aina kaikkea oppimaansa ei kuitenkaan ainakaan ensimmäisellä kerralla rekisteröi, joskus tarpeellisetkin asiat kulkeutuvat niin sanotusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luulenpa, että mitä seuraavaan, vesimeloninkuoritapaukseen tulee, minulle oli käynyt juuri näin; olen minä nimittäin melko paljon lueskellut kaikenlaisista kasvisten ja hedelmien ”salaisesti” hyödyllisistä osasista, niistä jotka miltei poikkeuksetta kuitenkin päätyvät biojäteastiaan – ja voi, miten turhaan!

IMG_7292Kuten tunnettua, ruokahävikin minimalisoiminen taloudessamme on jo pitkään ollut yksi suurimmista missioistani, mitä keittiöpuuhiin tulee. Niinpä olinkin innoissani törmätessäni seuraavaksi esittelemääni tapaan käyttää vesimelonin kuorta johonkin muuhun, kuin biojäteastian täyttämiseen, nimittäin hilloon. Mainio resepti löytyi Appelsiineja ja Hunajaa -blogista ja koska vesimeloni tuntuu tällä hetkellä houkuttelevan minua kovastikin, ajattelin seuraavaksi testata samaisen blogin tarjoilemaa ideaa pikkelöidyistä vesimelonin kuorista.

Hillosta tuli minusta melko hyvää; ei välttämättä mitään lettuhilloa, mutta juustojen tai rahkan kumppaniksi hyvin taipuvaa, ehkäpä myös chutneyn tapaan punaisen lihan tai kanan rinnalle istuvaa. Suositan siis kokeilemaan! Ja eivät ne hyödyt muuten hävikin pienentämiseen rajoitu, vesimelonin kuoren valkoisessa osassa on nimittäin aminohappoja, jotka muun muassa edesauttavat verisuonten terveyttä ja parantavat verenkiertoa. Siis terveysruoastakin tässä vielä puhutaan.

Omena-vesimeloninkuorihillo

IMG_7304300 g vesimelonin valkoista kuoriosaa
400 g omenaa
0,75 dl sitruunamehua
3 dl hillosokeria
kanelia ja vaniljaa maun mukaan

Kuori melonista uloin vihreä kuori. Tämä onnistuu helposti tavallisella kuorimaveitsellä, sillä vihreä kuori on ohut. Mikäli sinulla on iso meloni, ei sitä kannata kuoria kokonaan kerralla, sillä tähän määrään tarvitaan vain osa kuoresta. Leikkaa sitten kuorittu melonin osa palasiksi ja erota valkoinen kuoriosa punaisesta hedelmäosasta. Kuutioi valkoinen kuoriosa.
(Kuori), poista siemenet ja kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes kuutiot ovat läpikuultavia ja pehmentyneet, neste jonkin verran paksuuntunut. Keittelyaika taisi olla tunnin luokkaa, mutta huomioi kuitenkin, että meloninkuorien ei ole tarkoituskaan muuttua täysin pehmeiksi, vaan niihin jää mukavasti purutuntumaa.