Kaksi kertaa kylmää lusikoitavaa

Jos minun pitäisi valita yksi jälkiruoka, taitaisi se olla jäätelö. Tai ei taitaisi, vaan olisi. Se sopii totta kai kesään, mutta myös talveen. Se toimii melko raskaankin menun päätöksenä, mutta kruunaa hyvin myös kevyen aterian. Vaihtoehtoja on yleensä monia ja erilaisilla lisukkeilla siitä saa vieläkin monikasvoisemman herkun. Se on hyvää sellaisenaan ja sen avulla on usein pelastettavissa jälkiruoka kuin jälkiruoka. Jäätelö on siis huippu juttu!

Mutta on yksi asia, jossa jäätelö eroaa miltei kaikista muista. Ainakaan henkilökohtaisen kokemukseni perusteella jäätelö ei saa maullista lisäarvoa siitä, että se on itse tehtyä. Meillä oli jäätelökone, mutta totesimme sen turhakkeeksi. Jäätelön valmistus sillä oli hankalaa ja lopputulos aina epätyydyttävä: jäätelön rakenne jotenkin kummallinen, ei koskaan pehmeä ja tasainen, vaan kivikova massa, joka sulaessaan muuttui vetiseksi. Annoimme koneen eteenpäin, sen uudet ”onnelliset” omistajat eivät vielä – lähes kahteen vuoteen – ole laitteeseen kajonneet. Hmm, miksiköhän näin…

IMG_7595Totta kai myönnän, että ravintoloissa saadut kotitekoiset jäätelöt ovat olleet hurmaavia ja aivan omaa luokkaansa, mutta se siitä, minä keskitän osaamiseni muuhun. Tai ainakin keskitin – sitten tutustuin glukoosisiirappiin. Ja näinpä vaan kävi, että tein ensimmäisen onnistuneen itsetehdyn jäätelökakkuni, pehmeän ja koostumukseltaan juuri oikeanlaisen. Tämä ei jää tähän, aivan varmasti kokeilen jotakin muutakin.

Murueskimo-kakun ohjeeseen törmäsin tutustumiskierrosta Kinuskikissan uusimpaan opukseen, Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon, tehdessäni ja mainittakoon samalla, että jos glukoosisiirapin, niin myös tämän kirjan pariin aion varmasti vielä palata, niin monta herkullista reseptiä osui heti silmiini. Mitä tähän kakkuun tulee, jouduin oikeanlaisen astian puutteessa turvautumaan hieman modifioituun versioon, mutta maku oli joka tapauksessa hyvä ja vastasi varmasti Kinuskikissan versiota. Alla olevaan ohjeeseen laitan molemmat valmistustavat.

IMG_7571Lisäksi esittelen ohjeen kevyen keveään vesimelonisorbettiin, joka valmistui niin ikään glukoosisiirapin avulla ja josta pidimme myös, kun tarjoilin sitä eräänä iltana välijälkiruokana, tai suunraikastajana, kuinka asian nyt ilmaista tahtookin. Ehkä tämä Maistuis varmaan sullekin! -blogista bongattu pala raikkautta minun makuuni jäisi monella aterialla hieman pliisuksi ”pääjälkiruoaksi”, mutta kuumana kesäpäivänä tällainen raikastusruiske on erittäin suositeltava vaihtoehto; ja näin jälkiruokaan valmistauduttaessa. Kokeilkaa siis ihmeessä.

P.S. Kuten sorbetista näkee, testasin samalla ensi kertaa keltaista vesimelonia, joka mielestäni jää maullisesti hieman punaista laimeammaksi.

Murueskimo-kakku

8 annosta

IMG_7505Kuori:
145 g tummaa suklaata
0,75 dl hasselpähkinärouhetta

Täyte:
3 kananmunaa
3 dl vispikermaa
0,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 dl glukoosisiirappia
150 g nougat’ta (esim. Dubbel Nougat -patukoita)

Voitele suorakaiteen muotoinen silikoninen leipävuoka (tilavuus 1,4 l) kevyesti öljyllä. Pyyhi ylimääräinen öljy pois talouspaperilla. Itselläni ei silikonista leipävuokaa ole, joten käytin keskikokoista irtopohjavuokaa, jonka pohjan leivinpaperoin ja reunat öljysin.
Sulata suklaa mikrossa miedolla lämmöllä. Sekoita joukkoon hasselpähkinärouhe. Anna seoksen jähmettyä jonkin aikaa, jotta siitä tulee vähemmän valuvaa.
Levitä suklaaseos silikonivuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät irtopohjavuokaa, kannattaa suklaaseos levittää vain vuoan pohjalle.
Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Mittaa kolmanteen kulhoon vispikerma.
Tee vatkaaminen tässä järjestyksessä, niin vatkaimia ei tarvitse pestä välillä: Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Mittaa keltuaisten joukkoon tomu- ja vaniljasokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Vaahdota lopuksi vispikerma. Sekoita kermavaahtoon glukoosisiirappi. Yhdistä kaikki vaahdot toisiinsa huolellisesti sekoittaen.
Sulata nougat mikrossa miedolla lämmöllä. Anna jäähtyä hetki.
Kaada puolet jäätelömassasta vuokaan. Valuta päälle nougat levymäiseksi kerrokseksi. Levitä sitten vuokaan loput jäätelömassasta.
Nosta pakastimeen jäätymään seuraavaan päivään.
Kumoa kakku tarjoilulautaselle. Jos käytät silikonivuokaa, irrota se varoen ”kuorimalla”.

Vesimelonisorbetti

4 isompaa / 8 suunraikastajakoon annosta

IMG_75790,5 l kuorettomia ja siemenettömiä vesimelonikuutioita (minulla oli keltainen vesimeloni, mutta suosittelen punaista)
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
0,5 dl glukoosisiirappia

Mittaa kattilaan sokeri ja vesi. Kiehauta ja keitä, kunnes sokeri sulaa. Jäähdytä sokeriliemi.
Soseuta vesimeloni ja vatkaa joukkoon sitruunamehu, sokeriliemi ja glukoosisiirappi.
Kaada seos rasiaan ja laita pakastimeen. Sekoita hileistä seosta muutaman kerran pakastamisen aikana. Anna sorbetin sitten jäätyä kokonaan.

Salaattia kolmelle grillaajalle

IMG_7421Perjantaina vietimme taas kotikolossa makoisia hetkiä, kun valmistauduimme tulevaan mysteeriviikonloppuun. Tai minulle mysteeriseen; eilen sain nauttia Aleksin järjestämästä ”jännäpäivästä”, tänään taas minulle järjestetystä vauvasuihkusta, jee!

Mutta palataanpa takaisin perjantaihin, köökin ja grillin äärelle. Koska pääruokamme oli tällä kertaa niin kovin yksinkertaista, on tarkoituksenani esitellä teille muutama varsin mainio lisäke esimerkiksi grilliruoan kumppaniksi. Mitä pääruokaamme tulee haluan kuitenkin suositella kokeilemaan myös sitä. Tässä ohjeistus: täytä lehtipihvit ja/tai wieninleikkeet kinkulla ja juustolla, grillaa tai paista pannulla ja saat sveitsinleikkeleitä. Keitä rinnalle uusia perunoita tillin kera, valmista vielä perinteinen kananmunakastike (ohje alla) ja luulenpa, että ollaan jo monen mielestä kiinni melko maukkaissa makumaailmoissa. Sillä niinhän se oikeasti on, että yksinkertainen on kaunista – ja usein myös maukasta. Lisäksi makuihin liittyvät muistot ovat asia, joka usein saa ruoan maistumaan vieläkin paremmalta. (On toki uskallettava ottaa se riski, että heikosti onnistunut toisinto menneisyyden herkkuhetkestä laimentaa, jopa totaalisesti romuttaa, tärkeän makumuiston.) Kun kananmunakastikkeesta puhutaan lennähdän itse lapsuuteni kesiin Etelä-Pohjanmaalle. Mummin perunamaa ja itse kerätty ruohosipuli, siitä eivät kananmunakastikkeen lähtökohdat enää parane. No, kyllä se täällä kotikolossakin hyvältä maistui, melkein yhtä hyvältä.

Entäpä nuo lupaamani kolme salaattia sitten? Kuten grillaajatkin myös nämä ovat sangen erilaisia keskenään. Yksi täyttää lautasensa mieluiten perinteisesti perunalla, toinen kaipaa makuja maailmalta ja kolmas janoaa jotakin raikasta. Perunan ystäville ehdotan perunasalaattia avokadolla mehevöitettynä, välimerellisistä mauista innostuville lämmintä tomaatti-fetasalaattia ja raikastelijoille vesimelonisalsaa. Vesimelonisalsan ideasta kiitos lähtee Kamera & Kauha -blogin suuntaan, vaikka maustamisen toteutinkin lopulta omalla tyylilläni. Lähtökohdan lämpimään tomaatti-fetasalaattiin taas löysin Jupen keittiöstä, mutta kokonaisuus on omaa käsialaani.

Suosittelen koko trioa; nämä salaatit täydentävät toisiaan ja sopivat hyvin vaikka samalle aterialle. Hyvä vaihtoehto on myös asettaa lämmin fetasalaatti alkuruoan asemaan, jolloin paistaminen kannattaa suorittaa vasta juuri ennen tarjoilua.

Salaatilla siivitettyjä herkutteluhetkiä toivotellen!

Peruna-avokadosalaatti

4-6 annosta

IMG_6918750 g uusia perunoita
2 avokadoa
2 kevätsipulia
retiisejä

Kastike:
0,5 dl majoneesia
1,5 dl turkkilaista jogurttia / kermaviiliä
2 tl limemehua
suolaa
mustapippuria myllystä

Keitä perunat kypsiksi ja jäähdytä. Kun perunat ovat viilentyneet, puolita tai tarvittaessa isompien kohdalla jaa ne neljään osaan.
Kuori, poista kivi ja viipaloi avokado. Silppua kevätsipulit varsineen, pese ja viipaloi retiisit.
Yhdistä salaatin ainekset varovasti käännellen.
Valmista kastike sekoittamalla yhteen kaikki ainekset.
Sekoita kastike varovasti käännellen salaattiin.
Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Lämmin tomaatti-fetasalaatti

4 alkuruoka-annosta

IMG_74251 sipuli
150 g (pakaste)pinaattia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
20 kirsikkatomaattia
fetajuustoa
tuoretta basilikaa
punaviinietikkaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulia hetki öljyssä ja lisää sitten pinaatit. Paista seosta muutaman minuutin ajan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Jaa sipuli-pinaattiseos neljän annosvuoan pohjalle.
Huuhtele tomaatit ja kuutioi feta. Hienonna basilika pienemmäksi.
Sekoita tomaatit, fetakuutiot ja basilika kulhossa. Pirskottele joukkoon punaviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä suolaa ja mustapippuria. Sekoita ja jaa seos annosvuokiin sipuli-pinaattipohjien päälle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Vesimelonisalsa

4 annosta

IMG_74086 dl vesimelonia pieninä kuutioina
6 dl tomaattia pieninä kuutioina
2 tl tuoretta chiliä silputtuna
4 rkl kevätsipulin varsia silputtuna
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Yhdistä pilkotut aineet keskenään. Lisää loraus oliiviöljyä ja hiukan sitruunamehua. Mausta suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Kananmunakastike

4 annosta

4 rkl voita
5 rkl vehnäjauhoja
5-6 dl maitoa
3-4 kananmunaa
suolaa
valkopippuria
ruohosipulia silputtuna

Keitä kananmunat koviksi, noin 10 min. Säikäytä kylmällä vedellä ja kuori.
Sulata voi kattilassa ja lisää vehnäjauhot. Kypsytä muutama minuutti, mutta älä anna jauhojen ruskistua. Lisää maito hyvin sekoittaen ja kun kastike on suurustunut lisää mausteet ja pilkotut kananmunat. Valkopippuria tämä kastike vaatii melko runsaastikin maustuakseen hyvin.

Hassua hilloa = mahti keino välttää melko varmaa hävikkiä

Miltei joka päivä taitaa tulla oppineeksi jotakin uutta – mikä ihastuttavan innostava osa tätä silloin tällöin kovinkin rutiininomaista ihmiseloa. Aina kaikkea oppimaansa ei kuitenkaan ainakaan ensimmäisellä kerralla rekisteröi, joskus tarpeellisetkin asiat kulkeutuvat niin sanotusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luulenpa, että mitä seuraavaan, vesimeloninkuoritapaukseen tulee, minulle oli käynyt juuri näin; olen minä nimittäin melko paljon lueskellut kaikenlaisista kasvisten ja hedelmien ”salaisesti” hyödyllisistä osasista, niistä jotka miltei poikkeuksetta kuitenkin päätyvät biojäteastiaan – ja voi, miten turhaan!

IMG_7292Kuten tunnettua, ruokahävikin minimalisoiminen taloudessamme on jo pitkään ollut yksi suurimmista missioistani, mitä keittiöpuuhiin tulee. Niinpä olinkin innoissani törmätessäni seuraavaksi esittelemääni tapaan käyttää vesimelonin kuorta johonkin muuhun, kuin biojäteastian täyttämiseen, nimittäin hilloon. Mainio resepti löytyi Appelsiineja ja Hunajaa -blogista ja koska vesimeloni tuntuu tällä hetkellä houkuttelevan minua kovastikin, ajattelin seuraavaksi testata samaisen blogin tarjoilemaa ideaa pikkelöidyistä vesimelonin kuorista.

Hillosta tuli minusta melko hyvää; ei välttämättä mitään lettuhilloa, mutta juustojen tai rahkan kumppaniksi hyvin taipuvaa, ehkäpä myös chutneyn tapaan punaisen lihan tai kanan rinnalle istuvaa. Suositan siis kokeilemaan! Ja eivät ne hyödyt muuten hävikin pienentämiseen rajoitu, vesimelonin kuoren valkoisessa osassa on nimittäin aminohappoja, jotka muun muassa edesauttavat verisuonten terveyttä ja parantavat verenkiertoa. Siis terveysruoastakin tässä vielä puhutaan.

Omena-vesimeloninkuorihillo

IMG_7304300 g vesimelonin valkoista kuoriosaa
400 g omenaa
0,75 dl sitruunamehua
3 dl hillosokeria
kanelia ja vaniljaa maun mukaan

Kuori melonista uloin vihreä kuori. Tämä onnistuu helposti tavallisella kuorimaveitsellä, sillä vihreä kuori on ohut. Mikäli sinulla on iso meloni, ei sitä kannata kuoria kokonaan kerralla, sillä tähän määrään tarvitaan vain osa kuoresta. Leikkaa sitten kuorittu melonin osa palasiksi ja erota valkoinen kuoriosa punaisesta hedelmäosasta. Kuutioi valkoinen kuoriosa.
(Kuori), poista siemenet ja kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes kuutiot ovat läpikuultavia ja pehmentyneet, neste jonkin verran paksuuntunut. Keittelyaika taisi olla tunnin luokkaa, mutta huomioi kuitenkin, että meloninkuorien ei ole tarkoituskaan muuttua täysin pehmeiksi, vaan niihin jää mukavasti purutuntumaa.

Raparperipuuhia osa 3: combo makeaa chiliä, omenaa, raparperia ja pekonia

Nytpä näyttäisi käyvän niin, että ainakin tämä ensimmäinen raparperisaalis kuluu pitkälti erilaisiin uutuuksiin. Kohta nimittäin tuntuvat loppuvan ja vielä ovat perinteiset piirakat ja hillot tekemättä, mutta oikeastaan hyvä näin, nämä uudet tuttavuudet ovat koituneet pelkästään positiivisiksi kokemuksiksi.

Eilen kokeilin sweetchili-omena-raparperi-pekonicomboa, paistosta, joka osoittautui oivalliseksi lisukkeeksi esimerkiksi grilliruoalle. Me söimme tätä erilaisten grillattujen broileripalasten kera, Boolit.fi -sivusto (Huom! K-18 eli tähän tarvitaan täysi-ikäistä kokkiseuraa…), josta ohjeen nappasin suositteli kokeilemaan possun- tai naudanlihapihvien kumppanina. Rinnalle valmistettu jogurttikastike, uusi resepti tämäkin, muodosti combon kanssa oivan makujen balanssin. Lisäksi ehdotan vielä kesäisen raikasta melonisalaattia ja ateria alkaa olla siinä. Suosittelen koko settiä!

Sweetchili-omena-raparperi-pekonicombo

6 annosta

IMG_7182IMG_71765-6 omenaa
2 raparperinvartta
3-6 kevät(puna)sipulia koosta riippuen
140 g pekonia
1,5 dl valmista sweet chili -kastiketta
1 rkl soijaa
1 sitruunan mehu (noin 0,5 dl)
0,25 tl suolaa
mustapippuria

Pinnalle:
tuoretta persiljaa / kevätsipulin vartta

Pese omenat, poista niistä siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Kuori ja siivuta raparperit. Pese ja halkaise nippusipulit jättäen varret pois.
Laita raa’at pekoniviipaleet uunivuoan pohjalle. Levitä raparperit, omenat ja sipulit niiden päälle.
Valmista kastike. Yhdistä sweet chili -kastike, soija ja sitruunamehu. Kaada kastike vuokaan tasaisesti. Lisää päälle hieman suolaa ja mustapippuria.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Nostele paistamisen aikana varovasti paistolientä omenoiden ja raparperien päälle, jotta ne eivät kuivahda. Pyri kuitenkin olemaan musertamatta niitä, jotta paistos säilyisi pureskeltavampana.
Ripottele valmiin paistoksen päälle tuoretta persiljaa ja/tai kevätsipulin vartta.

Jogurttikastike (esim. grilliruoalle tai salaateille)

4 annosta

IMG_71952 dl maustamatonta jogurttia (kaikki käyvät, mutta rasvattoman kanssa – jota itse en tähän suosittele – kannattaa kastikkeeseen lisätä tilkka öljyä täyteläisyyttä antamaan
2 rkl silputtua tilliä tai basilikaa
2 rkl silputtua ruohosipulia
1 tl ranskalaista sinappia
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl suolaa
tilkka hunajaa tai ripaus sokeria
mustapippuria myllystä
(puolikas valkosipulinkynsi)

Sekoita yrtit, sinappi ja mausteet jogurttiin.
Anna tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa.

Raikas melonisalaatti

4 annosta

IMG_7189neljäsosa vesimelonia
0,5 hunajamelonia
0,5 kurkkua
tuoretta punaista chiliä oman maun mukaan, ehkä noin neljännes
0,25 dl sitruunamehua
1 tl hunajaa
0,25 dl öljyä
0,25 tl hiutalesuolaa
1,5 rkl silputtua minttua tai korianteria

Pilko vesimeloni ja irrota hedelmäliha kuoresta, kuutioi. Halkaise hunajameloni, poista siemenet sekä kuori ja kuutioi.
Pese ja halkaise kurkku, poista halutessasi siemenet ja viipaloi.
Poista chilistä siemenet ja silppua.
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna salaatin maustua viileässä.
Silppua lopuksi pinnalle yrttejä makusi mukaan.

Mmmarjaisaa

Nyt kun elokuinen lämpöjakso ilostuttaa ihanasti arkista aherrustamme, ajattelin jakaa muutaman kesäisen reseptin. Mansikat ovat tältä kesältä jo ohimennyttä aikaa, mutta ei hätää, intialainen hedelmäsalaatti syntyy vallan mainiosti ilmankin. Marjapiirakan marjat sitä vastoin otin minäkin suoraan pakastimesta eli nämä reseptit ovat juuri niitä, joilla kesä tuodaan kotiin – vaikka kesken kylmimmän talvisään (nyt kuitenkin pidetään vielä ajatukset täysillä kesässä).

Ohje intialaiseen hedelmäsalaattiin löytyi taannoin esittelemästäni Kesäruokaa paratiisista -kirjasta, piirakka sen sijaan on eräänlainen risteytys, jossa ”kukkotaikina”, siis toisin sanoen ruismurotaikina, yhdistyy Mamman marjapiirakan täytteeseen. Sangen maukas sekasikiö, voisin todeta. Ja jos mustikkakukot kiinnostavat, ohjeen niihin löydät täältä.

Intialainen hedelmäsalaatti

4 annosta

Huom! Nämä ovat ehdotuksia, voit koota salaatin juuri niistä marjoista ja hedelmistä, joita halajat tai sinulla kulloinkin on saatavilla.

IMG_49692 banaania
100 g mansikoita
100 g mangoa
100 g ananasta
100 g vesimelonia
1 dl mustikoita
(2 rkl tuoreita mintunlehtiä)

Kastike:
2 dl ananasmehua
2 tl raastettua inkivääriä
2 tl hunajaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää

Kuori ja pilko hedelmät banaania lukuun ottamatta, jotta sen hedelmäliha ei tummu.
Sekoita ainekset varovasti kulhossa ja anna viilentyä hetki jääkaapissa.
Valmista kastike sekoittamalla ananasmehu, inkivääriraaste, hunaja, vaniljasokeri, kaneli ja muskottipähkinä keskenään ja laita jääkaappiin viilentymään.
Ravista ja kaada kastiketta juuri ennen tarjoilua salaatin päälle ja sekoita uudelleen.
Kuori ja viipaloi banaani ja lisää viipaleet seokseen.
Lisää halutessasi joukkoon vielä hienonnettuja mintunlehtiä.

Mamma   ❤ kukko eli rukiinen Mamman marjapiirakka

Vuoallinen

IMG_5175Ruismurotaikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2,5 dl ruisjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:
4 dl valitsemiasi marjoja, itse käytin punaisia viinimarjoja (jos marjat ovat jäisiä, noin 2,5 dl riittää; sekoita jäisiin marjoihin 2 tl perunajauhoja)
200 g kermaviiliä
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe.
Vuoraa voideltu piirakkavuoka taikinalla reunoille asti. Nosta hetkeksi kylmään.
Levitä marjat piirakkapohjalle.
Yhdistä muut täytteen aineet ja kaada marjojen päälle.
Paista uunin alaosassa 200 asteessa noin 30 min.

IMG_4973Loppuun vielä pieni tunnelmakuva eräältä loma-aamulta, jolloin ilahdutin Aleksia aamupalan kera. Kyseessä oli smoothie, jossa käytin pääraaka-aineena vesimelonia perinteisten banaanin ja jogurtin ohella. Toimii hyvin tehden vesimelonista paljon tavallista paremman. (Normaalisti tämä kuuluu niihin harvoihin itselleni ei niin mieluisiin hedelmiin…)