Kategoria: Säilöntä

Voikukkakaprikset

Kirjoitettu by Kaisa

Vaikka villiyrtit ja niiden hyödyntäminen ruoanlaitossa kiehtovat minua kovasti, olen tehnyt sitä nolostuttavan vähän. Ruokapöytäämme ei nokkosen lisäksi ole päätynyt juurikaan villiyrttivieraita. Nyt kuitenkin tein ryhtiliikkeen ja valmistin voikukkakapriksia – joita muuten tämän kokeilun perusteella tulen tekemään takuuvarmasti myös ensi keväänä. Eli jos onnistut löytämään vielä voikukannuppuja, kannattaa ilman muuta säilöä niitä kapriksiksi ainakin purkillinen. Mitä kiinteämpiä nuppuja löydät, sen parempi.

Tämän mainion kokeilun innoittamana suuntaan voikukkakedolle pian uudestaan. Terälehtihilloa on pakko päästä kokeilemaan vielä tänä kesänä.

Voikukkakaprikset

5 dl voikukannuppuja
3 dl vettä
2 rkl merisuolaa
1,5 dl väkiviinaetikkaa
1 dl vettä
0,5 dl sokeria

Irrota voikukan nupuista varsi mahdollisimman tarkasti. Huuhtele nuput hyvin ja laita ne kannelliseen lasipurkkiin.
Mittaa 3 dl vettä ja suola kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja anna suolan liueta veden sekaan. Kaada seos kuumana voikukan nuppujen päälle. Sulje kansi ja anna maustua huoneenlämmössä kolmen päivän ajan.
Valuta suolavesi pois voikukan nuppujen joukosta.
Mittaa etikka, vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Kaada kuumana nuppujen päälle. Sulje kansi ja anna jäähtyä.
Anna maustua pari päivää jääkaapissa ennen käyttöä.
Voikukkakaprikset säilyvät hyvänä useamman viikon ja jopa useamman kuukauden, kunhan ne on säilötty puhtaisiin ja steriloituihin purkkeihin.

Viinimarjastelua osa 3: suklaata hillossa

Kirjoitettu by Kaisa

img_8774Tässäpä taas sangen intressantti kokeilu, johon idea hyppäsi silmilleni jotakin aikakauslehteä – ehkäpä Kotivinkkiä? – selaillessani: valkosuklaata punaherukkahilloon. Siispä kokeilemaan.

Hillosta tuli ihan hauskan makuista, sellaista karkkimaista, joka varmasti maistuu ihastuttavalta lättyjen tai pannukakun kumppanina, miksei vaikka pannacotan tai vaniljajäätelönkin kruununa. Suklaan ja sokerin määriä säätelemällä tästä saa helposti omaan makuun sopivaa.

Valkosuklaa-punaherukkahillo

img_87711 kg punaherukoita
0,5 dl vettä
250 g hillosokeria (reseptissä tosin määrä oli 500 g, mutta mielestäni jo tällä tavoin lopputulos oli tarpeeksi makea)
100-200 g valkosuklaata

Puhdista herukat. Keitä niitä yhdessä veden kanssa, kunnes muodostuu vesihöyryä. Lisää sitten hillosokeri ja anna kiehua kevyesti noin 15 min. Lisää valmiiseen hilloon valkosuklaa paloina ja sekoita niin, että suklaa sulaa.
Purkita lasipurkkeihin ja säilytä jääkaapissa tai pakasta.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 3: hilloa vielä (enää) kerran

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt taitaa olla niin, että nämä ovat tämän kauden viimeiset hillokokeiluni mitä omenoihin ja kriikunoihin tulee. Lopuille keksin jotakin muuta tehtävää sekä keittelen suuren kattilan tuttua ja turvallista perusomenahilloa, jotta saa Aleksikin mieleisensä makuisen hillosilmän puuronsa pinnalle talven pimeinä aamuina.

IMG_8445Nyt esittelemistäni ensimmäinen, kanelilla terästetty kriikunahillo, on varmasti oivallinen seuralainen esimerkiksi erilaisille juustoille. Itse kun en oikeammin juustoista sellaisenaan syötynä perusta, en osaa tarkemmin suositella mitään tiettyä, mutta kokeilkaa itse. Tai käyttäkää tätä minun tapaani vaikkapa rahkan kruunaajana. Hillo on sopivan kipakkaa, ei liiallisen makeaa, joten siitä pitääkseen ei tarvitse olla kaltaiseni sokerihiiri.

Toinen resepti taas, lakritsilla maustettu omenavoi, esittelee tekijälleen mielestäni melko erikoisen makuisen omenahillon tai – mikäli sen valmistaa pitkän kaavan mukaan – perinteisen omenavoin. Vaikka tämä Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä poimittu ohjeistus onkin nimetty juuri lakritsin mukaan, maistuvat siinä mielestäni enemmän muut käytetyt mausteet, etunenässä maustepippuri ja neilikka. Näin lopullinen maku johdattaa minut lähinnä jouluisiin tunnelmiin. Sinänsä ehkä pienoinen pettymys, minä kun odotin tältä hillolta eniten juuri tuota lakritsisuutta. No, ehkä lakritsijauhetta voisi upottaa seokseen hieman kevyemmälläkin kädellä.

Kanelinen kriikunahillo

6 dl valmista hilloa

IMG_84391 kg kriikunoita
1 dl vettä
1,5 dl sokeria
1,5 dl hillosokeria
1 kanelitanko
1 tl kanelia
1 rkl vaniljasokeria (vanilja ei kuitenkaan lopputuloksessa päässyt ollenkaan kriikunoiden vahvan maun läpi, joten tähän lienee turhaa vaniljasokeria edes tuhlata)

Pese kriikunat ja poista niistä kivet.
Laita kriikunat kattilaan yhdessä veden, sokerien ja kanelitangon kera.
Kiehuta seos ja keitä miedolla lämmöllä noin 40 min. välillä sekoittaen. Poista valmiista hillosta kanelitanko ja lisää makusi mukaan vielä jauhettua kanelia.
Purkita hillo kuumana lasipurkkeihin ja sulje kannet. Vaihtoehtoisesti voit myös pakastaa hillon pidempää säilömistä varten.

Lakritsilla maustettu omenavoi

1 l valmista hilloa

IMG_84630,5 l kuivaa omenasiideriä
1 kg omenoita
2 dl fariinisokeria
1,5 tl (tai rohkeasti enemmän) lakritsijauhetta
0,5 tl jauhettua neilikkaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl maustepippuria (ehkä hiukan pienempikin määrä riittäisi)

Pese ja kuutioi omenat.
Kaada siideri kattilaan (jos teet omenavoita perinteiseen tapaan, käytä uuninkestävää teräskattilaa tai emalipataa) ja keitä ilman kantta noin 15 min. jolloin siitä jää jäljelle noin puolet.
Lisää omenakuutiot siideriin ja keitä keskilämmöllä välillä sekoittaen 15 min.
Lisää fariinisokeri. Soseuta omenat liemineen sauvasekoittimella.
Lisää soseeseen mausteet ja keitä miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ja välillä sekoittaen vähintään 20 min. Sose kiehuu kuplien, joten sekoita varoen.
Voit purkittaa soseen tässä vaiheessa, mutta jos haluat tehdä omenavoin perinteiseen tapaan, jatka kypsentämistä 120-asteisessa uunissa ilman kantta 2-3 tuntia, kunnes omenavoi on tummaa ja paksua. Sekoita 30 min. välein.
Purkita kuuma omenavoi, sulje purkit ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kylmässä.

Omena- ja kriikunavarkaissa osa 2: kriikuna-omenahillo

Kirjoitettu by Kaisa

Hilloa, taas. Toivottavasti te kaikki ei-hilloisat ihmiset ette hylkää Tunnelmallisia siinä uskossa, että ajattelette sen muuttuneen hilloblogiksi. Ei, lupaan että tämä hullu hilloaminen loppuu heti, kun äitiliinin kanssa saamme omenasadon purkitettua, eli muutaman viikon sisällä. Jokunen uusi hilloidea minulla vielä on mielessä, joten aivan heti ette näistä hillotouhuista pääse.

Mutta tapahtumapaikalle palataksemme vanhempieni pihalla, siinä suuren omenapuun rinnalla elelee kriikunapuu, vanha ja tuottoisa. Vaikka sen antimet ovatkin parhaimmillaan tuoreena makusteltuina, on noistakin osa purkitettava talven varalle – jo yksin siitä syystä, että suuren sadon sattuessa niiden syöminen sellaisenaan käy lähes mahdottomaksi tehtäväksi, ellei sitten halua siirtyä pelkälle kriikunadieetille, jota en ehkä uskaltaisi lähteä suosittelemaan…

Tällä kertaa valmistui siis hilloa, jossa pääosaa näyttelivät kriikunat omenoiden tanssahdellessa enemmän taka-alalla. Toki halutessaan voi hedelmien suhteita muuttaa tai sokeria lisätä, mutta seuraavalla reseptillä syntyi mukavan kirpeä seos, sellainen happamammastakin pitävälle sopiva vaihtoehto.

Tässä siis taas yksi alkusyksyinen makumatkaehdotelma.

Kriikuna-omenahillo

IMG_84031 kg kriikunoita tai luumuja
350 g kotimaisia omenoita
1 sitruunan mehu
300 g hillosokeria

Poista kriikunoista kivet. Itse helpotin urakkaa leikkaamalla niihin pienet ristiviillot, käyttämällä niitä noin 10 sekuntia kiehuvassa vedessä ja jäähdyttämällä ne sen jälkeen jäävedessä, jolloin niiden kypsyminen lakkaa. Näin kriikunat pehmenevät ja kivet on helpompi irrottaa.
Kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.
Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi ja kaada kuuma hillo puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin ja sulje purkit. Säilytä viileässä tai pakasta.

Mustikka ja Turkinpippuri; Match Made in Heaven

Kirjoitettu by Kaisa

Fazerin Tyrkisk Peber, Turkinpippuri, on ollut eri tavoin osa elämääni hyvin pitkään. Sitä, minkä ikäisenä pääsin sen makuun, en kykene muistamaan, mutta muistan, kuinka jo alakouluikäisenä makustelin silloin myytyjä Turkinpippuritankoja, jotka sittemmin ovat jääneet jo historiaan. Miksiköhän muuten näin? No, joka tapauksessa monet ihmettelivät tapaani nautiskella tätä herkkua; kastaa se maitolasiin ja nuolaista, nam ja maiskis!

Joitakin vuosia myöhemmin lasiin Turkinpippureiden seuraksi kaatui jotakin hiukan maitoa ärjympää. No, näitä teini-iän Turkinpippuritouhuja ei tarvinnut kovinkaan montaa kertaa testailla. Seuraavaksi löysin Turkinpippureiden loistavuuden, kun tykästyin leipomiseen. Turkinpippurit ja leivonnaiset, mikä loistava yhdistelmä. Esimerkkinä mainittakoon Turkinpippurijuustokakku, jolla ihastutin valmistujaisvieraitani vuosia sitten. Hmm, tuo reseptiikka pitäisikin etsiskellä uusintakierrokselle…

Mutta sukeltakaamme takaisin tähän päivään, sinne marjoilla täytetyn pakastimemme syövereihin. Jos mummi poimi meille viinimarjat, niin huonommaksi ei jäänyt äiti, joka noukki mustikat. No, ensi vuonna teen sen itse (kuten kaikkina edellisinäkin syksyinä on tullut ajateltua). Niin tai näin, taitaa olla niin, että koskaan aiemmin en ole tullut tehneeksi mustikkahilloa. Seuraavaan reseptiin törmättyäni oli kuitenkin pakko kokeilla. Mustikka ja Turkinpippuri samassa sokerisessa purnukassa. Tämän uskaltaisi olettaa toimivan…

Niinhän siinä kävi, että taas pääsen ylistämään Turkinpippurin taikaa. Hillosta tuli erittäin hyvää ja se taitaakin olla paras hillokokeiluni vähintäänkin tänä vuonna, vaikka kilpakumppanit eivät totisesti jää vähiin. Joku voi ehkä ihmetellä tätä hilloamiseni määrää, mutta minkä sitä hillohiiri kutsumukselleen voi. No, hilloa aamupuuroon, hilloa iltarahkaan, sitä kuluu ja pitkä talvikin on tulossa. Kaupan hillot voi tänä vuonna toivottavasti jättää ostamatta.

Tässä siis eri hyvä reseptiikka kokeiltavaksi ja ainakin jälkiruokien yhteyteen suositeltavaksi – mikäli ei satu olemaan tällainen itseni kaltainen sokerihiiri, joka nauttii tätäkin karkkia vaikka siinä kuuluisassa aamukaurassaan.

Mustikka-salmiakkihillo

IMG_8332IMG_83325 dl mustikoita
0,5 dl vettä
1,5 -2 dl hillosokeria (alkuperäisessä Dansukkerin ohjeessa kehotettiin käyttämään 3 dl, mutta mielestäni lopputulos oli jo tällä määrällä vallan makea)
0,5 dl Turkinpippurirouhetta

Perkaa mustikat. Nosta kattilaan mustikat, vesi, hillosokeri ja karamellimurska. Anna kiehua 5 min.
Kuori vaahto pinnalta. Purkita kuuma hillo puhtaaseen ja kuumennettuun lasipurkkiin. Sulje heti kannella ja anna jäähtyä. Säilytä viileässä.

Omenavarkaissa osa 1 ynnä viinimarjastelua osa 2: punaiset pomppaavat pataan eli punainen omenasose

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_8400Jos pakastimestamme löytyy aimo annos mummin viinimarjoja, ei jääkaappimmekaan huonolta näytä, mitä kausiruokailuun tulee. Tarvittiin vain vierailu vanhempien luona ja se pullisteli jo ihania, maukkaita kotipihan omenoita. Koska seuraava vierailu on jo nurkan takana, täytyi niiden parissa alkaa puuhastella pikimmiten.

Siis hilloa; uudenlaista omenahilloa, joka saa punaisista viinimarjoista sekä mukavan säväyksen makuunsa että ihastuttavan värinsä. Dansukkerin sivustolta löytynyt resepti toimi mielestäni hyvin, mitä nyt vähensin omassa versiossani sokerin määrää melko huimastikin. He suosittelivat käyttämään tähän annokseen 500 grammaa, minä käytin 300. No, makeaa tämä on edelleenkin, mutta minun makuuni. Tekee aamupuurosta tai iltarahkasta vallan mainiota. Kehotankin kokeilemaan ja säätämään sokerin määrää omia mieltymyksiä vastaavaksi.

Punainen omenasose

1 l valmista hilloa

IMG_8394700 g omenapaloja (tämä määrä pitäisi siis päätyä kattilaan, joten punnitse vasta peratut omenat)
300 g punaherukoita
1 dl vettä
300 g hillosokeria

Laita omenapalat, marjat ja vesi kattilaan. Keitä kunnes omenapalat ovat pehmeitä.
Soseuta ja sekoita joukkoon hillosokeri. Kuumenna kiehuvaksi sekoitellen, pane kansi päälle ja anna soseen kiehua lempeästi poreillen 10 min. Sekoita välillä.
Purkita kuuma sose puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin. Säilytä viileässä tai pakasta.

Raparperipuuhia osa 4: ei hilloa, vaan sosetta, raparperi-hedelmäsosetta

Kirjoitettu by Kaisa

Sadepäivä ja ensimmäisen raparperisaaliin viimeiset varret. Lähtöä kauppaan en eilisaamuisessa säätilanteessa kokenut mielekkääksi vaihtoehdoksi, joten päätin valmistaa varsista hedelmäsosetta, johon meiltä sattui löytymään aineksia.

IMG_7352Tein tällä kertaa reilusti alkuperäistä reseptiikkaa vähäsokerisemman version, jota ajattelin käyttää esimerkiksi puuron tai rahkan kumppanina ja lopputulos oli mielestäni mainio – joku tosin saattaisi kokea tämän edelleen melko makeaksi, joten valmistusvaiheessa sokerimäärää kannattaa venkslata omien tottumusten ja mieltymysten mukaan. Kiiveistä ja viinirypäleistä makeutta irtoaa sen verran, että ehkä tätä voisi keitellä jopa miltei sokeritta; silloin tosin hillomaisuus ja säilyvyys on syytä pitkälti unohtaa. No, kukin tyylillään ja ehkä sillä oli jotain osuutta asiaan, että nappasin ohjeen Dansukkerin sivustolta. Taitavat siellä päin jostakin syystä kannustaa sokerin käyttöön…

Raparperi-hedelmäsose

Pieni annos, noin 3 dl valmista hilloa

IMG_7357IMG_7356150 g vihreitä siemenettömiä viinirypäleitä
150 g kiiviä
150 g raparperia
0,3 dl vettä
1 kanelitanko
kolmasosa limetin raastetusta kuoresta ja 2 tl mehua
1 dl hillosokeria

Sekoita ainekset hillosokeria lukuun ottamatta kattilassa.
Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kevyesti poreillen 10 min. Sekoita välillä.
Poista kanelitanko ja soseuta.
Lisää hillosokeri, kuumenna kiehuvaksi ja keittele vielä noin 5 min. kevyesti poreillen ja välillä sekoitellen.
Kaada puhtaisiin purkkeihin ja säilytä viileässä.

Projektina pakastin osa 3: hillohiiri puurokupilla, siis karviaisia ja punaisia viinimarjoja

Kirjoitettu by Kaisa

Seuraavaksi käsiini pakastimen uumenista osuivat pienet purkit viime syksyisiä viinimarjoja. Itse olen melko huono syömään marjoja sellaisenaan – paitsi suoraan puskista – joten jatkojalostus oli paikallaan.

Mitä lopputuloksiin tulee, olen tyytyväinen. Karviaiset sukelsivat omenoiden seurassa hillopurkkiin ja punaiset viinimarjat vatkautuivat vispipuuroksi. Puuroille perso hillohiiri sai siis muutamaksi aamuksi astetta luksuksempaa aamukauraa sekä tutustui jälleen yhteen todella viehättävään hillouutuuteen. Mums! Suosittelen kumpaistakin.

Ja niin, on se vaan hassua, kuinka kauan ihminen voi jahkailla erinäisten asioiden äärellä: Itse olin vuosikausia miettinyt, että pitäisi tehdä vispipuuroa, kun se lapsenakin aina oli niin hyvää. Alle puoli tuntia ja minulla oli kattilassa monta annosta tätä herkkua. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kanelinen karviais-omenahillo

Huom! Minä jätin säilöntäaineen pois ja korvasin sokerin hillosokerilla. Ainakin muutaman viikon säilyy jääkaapissa hyvin näinkin ja ylimääräisethän voi myös pakastaa, mikäli säilöntäainetta ei halua käyttää.

IMG_6749IMG_67401 l karviaismarjoja
2 omenaa
1,5 dl vettä
1–2 kanelitankoa
4,5 dl (hillo)sokeria
(säilöntäainetta (esim. Atamon) ohjeen mukaan)

Puhdista karviaiset ja kuori ja kuutioi omenat.
Keitä vettä, sokeria ja kanelitankoja 5–10 min. Lisää puhdistetut marjat ja omenat kattilaan ja keitä pienellä lämmöllä noin 30 min.
Kuori vaahto. Poista kanelitangot (ja lisää säilöntäaine pakkauksen ohjeen mukaan).
Tölkitä puhtaisiin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Punaherukkainen vispipuuro

4 annosta

IMG_68585 dl vettä
2 dl punaherukoita
2 rkl sokeria
0,75 dl mannasuurimoita
2 tl vaniljasokeria

Keitä puhdistettuja punaherukoita sokerilla maustetussa vedessä noin 5 min.
Lisää mannasuurimot koko ajan vispaten ja keitä välillä sekoittaen noin 10 min.
Anna puuron jäähtyä. Lisää vaniljasokeri ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.

Mummoilua ja makumuistelua

Kirjoitettu by Kaisa

Syksy. Aikaa pimenevien iltojen, aikaa kotitouhujen, aikaa hillopurkkien ja viimeisten kesän makujen. Hillohiiri on innoissaan!

IMG_2607IMG_0317Tällä kertaa esittelen teille kaksi tapaa säilöä kesäisiä herkkuja talvivarastoihin sekä muutaman jatkokäyttötavan näille aikaansaannoksilleni. Minulle nämä maut ovat jo lapsuudestani tuttuja ja mielessäni ne yhdistyvät vain ja ainoastaan omiin mummi-ihmisiini. Molemmat ovat valmistukseltaan helpompaakin helpompia, joten on hassua, että ne päätyivät käytännön toteutukseeni vasta nyt. No, ehkä pitää olla jo lähellä 35 ikävuotta, että tällaisiin mummo-juttuihin tuntee kutsumusta lähteä mukaan…

Lisäksi tähän yhteyteen sopii mielestäni mainiosti myös ohje vallan maukkaaseen porkkanakakkuun, jota tarjoilin vieraillemme viime viikonloppuna. Jotenkin porkkanakakkukin kuulostaa sellaiselta mummola-materiaalilta, vaikka ainakaan tämä Kodin Kuvalehdestä silmään pistänyt ohje ei miltään retroruualta lopulta tuntunutkaan.

Muistoissani – ja yhä edelleen – lakattoman lakkahillo sijoittuu Kätkänjoelle Lea-mummin pöydän ääreen, mummon kurkkuja sen sijaan valmisti Tuulikki Helsingissä sekä Suomenniemellä. Ohjeen valkosuklaa-kermahyytelöön löysin Kotilieden ruokatoimittajien kokoamasta Maan parhaat : herkkuja Suomesta -keittokirjasta, kurkkuja taas käytin lisänä Lauri Tähkän ideoimia ”Förintien avokado-jokirapuleipiä”, joiden ohje valikoitui toteutukseni alle miehen Hellannupit kaakkoon -keittokirjaa selaillessani. Monipuolinen mies tuo Pohjanmaan poika; kirjaan tulen palaamaan hyvinkin pian tarkemmin…

Onnea ovat makumuistot – sekä tietenkin mummit ❤

Lakattoman lakkahillo

(jonka hassun nimen merkityksen ymmärsin vasta vuosia tätä herkkua popsittuani, vaikka maku sangen lakkamainen onkin – siis ainakin karviais-porkkanahilloksi)

IMG_5282500 g porkkanoita
1 l (vihreitä) karviaisia
300-400 g hillosokeria
Kuori ja raasta porkkanat. Laita raaste perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkka vettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.
Kypsennä miedolla lämmöllä noin tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 min.
Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Valkosuklaa-kermahyytelö

20 ”shottia” / 4 isompaa annosta

IMG_53072 liivatelehteä
2 dl kuohukermaa
1 kanelitanko
4 rkl sokeria
100 g valkosuklaata
4 dl piimää

Pinnalle:
marjoja tai hilloa oman maun mukaan

Laita liivatelehdet kylmään veteen ja anna liota 10 min. Paloittele valkosuklaa.
Kiehauta kerma ja kanelitanko, anna seisoa 5 min. Poista kanelitanko ja sekoita joukkoon sokeri ja paloiteltu valkosuklaa.
Purista liivatelehdistä vesi ja sulata ne valkosuklaa-kermaseokseen. Kaada seos piimään ja sekoita tasaiseksi.
Jaa seos tarjoiluastioihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.
Koristele hyytyneet annokset marjoilla tai hillolla.

Mummon- eli hölskytyskurkut

IMG_52911 iso kurkku / 4 avomaankurkkua
2 rkl tilliä hienonnettuna
1 tl hienoa merisuolaa
2 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl sokeria

(Kuori) ja siivuta kurkku.
Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa. Sulje purkki ja sekoita voimakkaasti.
Nosta kurkut jääkaappiin tekeytymään. Voit myös tarjoilla kurkkuja heti, mutta kylmässä seisoessaan niistä irtoaa nestettä ja ne maustuvat paremmin.

Förintien avokado-jokirapuleivät

4 annosta

IMG_53054 viipaletta leipää oman maun mukaan
200 g jokirapuja
1 avokado
0,5 punasipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl turkkilaista jogurttia
2 rkl kermaviiliä
1 rkl limen mehua
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Koristeluun:
mummon kurkkuja / tuoreita yrttejä

Halkaise avokado, poista kivi, kuori ja kuutioi hedelmäliha kulhoon. Valuta ja lisää jokiravut.
Kuori ja hienonna punasipuli sekä valkosipulinkynsi. Sekoita sipulit sekä loput raaka-aineet avokado-rapuseoksen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Nostele seos (paahdettujen) leipäviipaleiden päälle ja koristele annokset haluamallasi tavoin.

Porkkanakakku ja suolainen kinuskikastike

14 annosta
Huom! Voit hyvin tehdä kakkupohjan jo edellisenä päivänä jääkaappiin tai jo aiemmin pakastimeen ja näin säästää aikaa tarjoilupäivän mahdollisille muille puuhille.

IMG_52963 kananmunaa
2,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
1 dl kookoshiutaleita
0,5 dl maapähkinärouhetta
4 dl hienoksi raastettua porkkanaa
2 dl rypsiöljyä

Kuorrutus:
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2,5 dl tomusokeria
3 rkl sitruunamehua

Suolainen kinuskikastike:
Mielestäni tätä oli huimasti liikaa, mutta toisaalta itse pakastin ylimääräisen tulevia herkkuhetkiä varten ja nyt on jo tullut todistetuksi, että kinuskikastike kestää hyvin pakastuksen.
2 dl kermaa
1 dl fariinisokeria
1 dl siirappia
0,5 tl suolaa
50 g voita
0,5 tl sormisuolaa

(Koristeluun:
saksanpähkinöitä)

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita vehnäjauhojen joukkoon kuivat aineet.
Lisää kananmunavaahtoon vuorotellen öljyä, jauhoja ja porkkanaraastetta.
Kaada taikina irtopohjaiseen kakkuvuokaan (halkaisija noin 26 cm).
Paista uunin alatasolla 40-45 min. Kokeile kypsyyttä puutikulla; jos tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsää. Anna kakun jäähtyä ja mikäli paistat sen jo etukäteen, jatka seuraavaan vaiheeseen vasta tarjoilupäivänä.
Tee sitten kuorrutus. Notkista tuorejuusto ja sekoita sen joukkoon siivilöity tomusokeri ja sitruunamehu. Laita kylmään odottamaan.
Laita kattilaan kerma, fariinisokeri, siirappi ja suola. Keitä kinuskia kasaan noin 8-10 min. niin, että se paksunee. Ota pois liedeltä. Lisää kylmä voi kuutioina. Sekoita hyvin.
Lisää hiukan jäähtyneen kinuskin joukkoon sormisuolaa niin, että osa sulaa ja osa jää kokonaisina hileinä joukkoon.
Levitä tuorejuusto kakun päälle ja reunoille. Valuta päälle runsaasti kinuskia. Halutessasi voit tarjota osan siitä erikseen, mutta mielestäni runsas päällikerros riittää mainiosti. Mikäli et halua valmistaa kinuskia jatkokäyttöä varten, voit hyvin valmistaa reseptistä vain puolikkaan annoksen.
(Koristele kakku saksanpähkinöillä.)