bloggaaminen – Tunnelmallisia makuja

Kehtaako tätä edes blogata : ajatuksia äitiydestä ja bloggaamisesta

Kirjoitettu 25 toukokuun, 2019 by Kaisa

Alle kahden kuukauden kuluttua juhlitaan Pikku-Kokin kolmatta syntymäpäivää. Ja siitä reilun kuukauden päästä Neiti-Kokin ensimmäistä. Niin, kolme vuotta äitinä, vuosi tuplaäitinä; omaa aikaa enintäänkin rajallisesti, useimmiten ei ollenkaan. Näinpä ihmettelen monesti itsekin, kuinka blogi siitä huolimatta elää ja vielä näinkin aktiivista elämää. No, selityksiä on muutama:

Meitä on siunattu tyytyväisillä, itseohjautuvilla ja innokkailla lapsilla. Joskus koen jopa huonoa omaatuntoa siitä, kuinka mainiosti jälkikasvumme viihtyy omissa oloissaan. Pikku-Kokin keskittyminen häntä kiinnostaviin asioihin on täysin omaa luokkaansa, Neiti-Kokki tutkii itsenäisesti maailmaa lattiatasosta jo nyt todella pitkiä aikoja. En tiedä, mikä tähän on syynä, itse olen ollut täysin toisenlainen lapsi. Toisaalta, mikäli lapset ovat päässeet pitkästymään, olen hetimiten napannut heidät osaksi omia puuhiani, ensin kantoliinassa katselemaan, sitten pikkuhiljaa hieman aktiivisemmiksi osallistujiksi. Ja nyt, hiukan alle kolmevuotiaana, Pikku-Kokkia voi pitää jo innokkaana ja alati uutta oppivana keittiöapulaisena, joka tuntee maut, eikä koskaan kieltäydy maistamasta uusia. Olen otettu.

Toinen selitys blogini hengissä selviämiselle näinkin hektisinä aikoina on tapani laittaa ruokaa. Meillä ei ole kiertäviä ruokalistoja tai edes kovinkaan monia suosikkeja, joita valmistasimme aina uudestaan. No, toki joitakin, mutta vähän, sillä pyrin aina kokeilemaan jotakin uutta, jotakin mahdollista blogattavaa. Ainakin tähän mennessä tämä on toiminut hyvin; katsotaan kuinka käy, kun lapset oppivat esittämään toivomuksia. Tähän kohtaan olen jo kaavaillut viikottaista toiveruokapäivää.

Viimeinen, eikä suinkaan vähäisin, syy ehtivyyteeni on tietysti kotiäitiys. Tuo ihastuttavan ihana – ja välillä kamalakin – ammatti, joka kuitenkin lienee vain ohimenevä ilo. Tässä työssä ei ruoka- saatikka kahvitauoista puhuta ja useimmiten illalla on valmis nukkumaan jo aivan liian aikaisin, mutta silti: voisiko mikään olla palkitsevampaa? Tuskin. Ja kun on kotona miltei aina, on aikaa myös keittiöpuuhille. Taitaakin olla niin, että blogin kohtalo selviää sitten, kun tämä pesti päättyy, Pikku-Rouva palaa ihan ”oikeaan” työelämään.

Tämä kaikki hiipi oikeastaan mieleeni seuraavaksi esittelemääni broilerivuokaa pohdiskellessani. Siitä olivat kaikki krumeluurit ja erikoisuudet kaukana, eikä ulkonäkökään ollut oikein mistään kotoisin. Mutta maku, se oli hyvä. Ja eikös se kuitenkin ole tärkeintä. Kuvakin on mikä on, mutta joka tapauksessa päätin jakaa reseptin kanssanne. Maku ratkaisi. Ja taas tuli kirjoitettua yksi postaus.

Broileripaistos

6 annosta

400 g marinoituja broilerisuikaleita
500 g perunaa
1 sipuli
300 g bataattia
200 g fetajuustoa
5 aurinkokuivattua tomaattia
2 dl ruokakermaa
ripaus suolaa
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa

Paista broilerisuikaleet pannulla kevyesti.
Kuori ja suikaloi perunat, sipuli ja bataatti.
Laita uunivuokaan kerroksittain kasvissuikaleita, broilerisuikaleita, fetajuustoa murusteltuna ja aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna.
Sekoita kerman joukkoon suola ja mausteet. Kaada kerma vuokaan.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 40-50 min.

Blogin pitämisen ihanuudesta – reseptin kera

Kirjoitettu 21 maaliskuun, 2018 by Kaisa

Tunnelmalliset on toiminut enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo reilut viisi vuotta. Jännää; niin ne vuodet vierivät. Kotikolossa on valmistunut satoja ja taas satoja ruokia ja leipomuksia, ihastuttavat ravintolaelämykset ovat rikastuttaneet elämäämme ja monen monituiset keittokirjat ja ruokalehdet on luettu läpi tarkkaakin tarkemmin. (Tässä välissä mainittakoon, että puolitoistavuotiaan Pikku-Kokin yksi rakkaimmista kirjoista on toden totta kasviskeittokirja – ja ihan hänen omasta aloitteestaan.)

Vuosien aikana Kotikolo on muuttanut ja muuttunut; helsinkiläisistä kerrostaloeläjistä on tullut espoolaisia rivitalokansalaisia ja ikioma grilli kuumenee säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Keväästä syksyyn ruokailemme ainoastaan kotimme sydämessä, lasitetulla ulkoterassilla, ja tänä vuonna on toiveissamme pystyttää Pikku-Kokille leikkimökki pienelle pihapläntillemme. Ei tätä enää vanhaan vaihtaisi, ei millään.

Tärkeintä kaikesta on kuitenkin Pikku-Kokki, perheeseemme reilut puolitoista vuotta sitten saapunut nuori herra. Päivät ja kuukaudet hänen kanssaan ovat kuluneet nopeasti, eikä paluu töihin ole vieläkään tuntunut ajankohtaiselta. Täällä siis jatketaan, mahdollisesti vielä pitkäänkin.

Nyt tullaan siihen kohtaan, miksi kotoilu sopii minulle niin hyvin. Sillä tosiasiahan on, että taaperon kanssa kaksin vietetyt päivät eivät suinkaan aina ole ruusuilla tanssimista. Ne ovat usein pitkiä ja tylsiä; ensin odotellaan lounasta ja sitä seuraavia päiväunia, sitten iltapäivän parasta hetkeä, kun saamme Aleksista vihdoin seuraa. Samanlaiset päivät seuraavat toisiaan, eikä talvi vielä koskaan ole tuntunut näin pitkältä. Mutta silti tämä on ihanaa, ainutlaatuista aikaa. Joka tapauksessa minusta tuntuu, että ilman Tunnelmallisia minä saattaisin olla jo niin sanotusti töiden partaalla. Mutta ei, aina kun minulla on vapaa-aikaa, aina kun Pikku-Kokin silmä välttää, minä pakenen Tunnelmallisten pariin: kirjoitan, suunnittelen, valmistan tai valokuvaan. Tämä harrastus on niin sanotusti vienyt mukanaan. Ja mukanaan se ainakin välillisesti on vienyt myös Aleksin, joka perusti vuodenvaihteessa Parhaat Ruokablogit -sivuston – minun ideani pohjalta muuten. Nyt olemme sitten molemmat sukeltaneet ruokablogien maukkaaseen maailmaan. Mahtavaa!

Näin tällä kertaa, terveisin Pikku-Rouva, kotirouva toistaiseksi määrittelemättömän ajan.

P.S. Laitetaanpa tähänkin ihan muodon vuoksi resepti kyytipojaksi, ruokablogista kun kuitenkin on kysymys. Broileriohratto oli hyvää, mutta mikäli vahvat maut miellyttävät kannattaa rinnalle lisätä hiukan vaikkapa mielimaustekastiketta. Meiltä uupunut pinnan parmesaanihuntu tuo varmasti myös oman mahtilisänsä. Mukava arkiruoka, johon ohra tuo terveellisyyttä esimerkiksi risoton riisiin verrattuna.

Broileriohratto

4 annosta

300 g broilerin jauhelihaa
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 tl currya
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
1 dl ranskankermaa
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
2 lehtisellerinvartta
1 l kanalientä
3 rkl (oliivi)öljyä
2,5 dl esikypsennettyjä ohrasuurimoita
2 dl pakasteherneitä
1 tl kuivattua timjamia
0,5 tl mustapippuria
0,25 tl kurkumaa

Pinnalle:
tuoretta basilikaa ja/tai tomaattia
0,5 dl parmesaaniraastetta
(maustekastiketta maun mukaan)

Paista jauheliha öljyssä juuri ja juuri kypsäksi. Mausta suolalla, currylla ja paprikalla. Lisää ranskankerma, sitruunan mehu ja kuoriraaste jauhelihan sekaan.
Kuori ja silppua sipulit. Leikkaa fenkolista pois kova kanta ja leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. Viipaloi sellerinvarret.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Mittaa öljy kattilaan, kuullota sipulit pehmeäksi. Lisää ohra, kuumenna hetki ja aloita kuuman liemen lisääminen kauhallinen pari kerrallaan. Lisää lientä sitä mukaa, kun se imeytyy suurimoihin.
Lisää fenkoli ja selleri, kun suurimot ovat puolikypsiä eli noin 20 min. kuluttua. Kokonaisten ohrasuurimoiden kypsyminen kestää noin 40 min.
Lisää herneet ja jauhelihaseos kypsään ohrattoon. Kuumenna ja mausta timjamilla, pippurilla ja kurkumalla.
Ripottele annosten pinnalle silputtua basilikaa ja tomaattiviipaleita sekä parmesaaniraastetta.

Parhaat Ruokablogit

Kirjoitettu 22 joulukuun, 201722 joulukuun, 2017 by Kaisa

Tämä tiedonanto koskee erityisesti Sinua, joka lukeudut kotimaisten ruokablogien aktiiviseuraajiin ja/tai pidät omaa sellaista. Uudelta Parhaat Ruokablogit -sivustolta löydät nimensä mukaisesti parhaat suomalaiset ruoka- sekä leivontablogit koottuna yhteen niin, että ne ovat helposti seurattavissa. Ruokablogistina voit liittää blogisi mukaan, lisätä sivuston linkkibannerin blogiisi ja saada tätä kautta lisää lukijoita. Suosittelen!

Ja suosittelun suoritan tottahan toki tavallista suuremmalla sydämellä, onhan sivuston takana Aleksi, Kotikolon koodivelho ja oma aviomieheni, Pikku-Kokin isä ja mies, joka soppakauhoineen löytyy monien Tunnelmallisissakin esiteltyjen herkkujen takaa. Siis oiva pakkaus.

Parhaat Ruokablogit on ainakin omasta mielestäni osoittautunut jo nyt hyödylliseksi työvälineeksi uusia reseptejä etsiskellessäni ja uskon, että sen suosion toivon mukaan kasvaessa, saamme pian kaikki siitä erilaisia hyötyjä itsellemme. Tutustukaa toki!

Lasagne; amatööribloggarin herkullinen painajainen

Kirjoitettu 6 huhtikuun, 2017 by Kaisa

Alkuun on ihan pakko hieman avautua: Kun me neljä ja puoli vuotta sitten Aleksin kanssa pistimme pystyyn tämän blogin – idea oli muuten Aleksin – en millään muotoa osannut odottaa, kuinka suureksi osaksi elämääni se muodostuisi. Bloggaan useita kertoja viikossa ja teen monesti ruokaa ihan vain siitä syystä, että saisin materiaalia blogiin. No, toki ne aina tulevat syödyksi. Onkin käynyt pitkälti niin, että Aleksin rooliksi on muodostunut juuri tuo syöminen; eipä taida panna pahakseen hänkään. Ja kovaa vauhtiahan täällä kasvaa toinenkin innokas ruokailija eli hyvin ovat Kotikolossa miekkosilla asiat.

Niille, jotka eivät blogiani tunne, kerron vielä, että omien tuotosteni esittelyn lisäksi kirjoitan keittokirja-arvosteluja sekä kuvailen kokemuksiamme ravintolamaailmassa. Tästä ”Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa” -osiosta, jonka ideoin blogiin muutama vuosi sitten, onkin tullut ehkä se oma suosikkini. Niin paljon enemmän tunnen ravintoloista saavani, kun pureskelen niitä jälkikäteen tietokoneen ruudun edessä. No, miksi pidän niin ikään kirjablogia? Jotta saisin kirjoista enemmän, jotta muistaisin niiden tarinat tarkemmin ja jotta voisin jakaa niiden ilosanomaa eteenpäin. Sama juttu ravintola-arvioideni kanssa.

Koska Tunnelmallisista on kehkeytynyt näinkin tärkeä osa elämääni, haluaisin sen tietysti kehittyvän paremmaksi. Toivoisin sitä luettavan ja toivoisin, että siitä voisi olla hyötyä muillekin kuin itselleni. Toivoisin, että sen resepteistä pidettäisiin ja että sen avulla joku voisi löytää itsensä mukavasta ja itselleen sopivasta ravintolasta. Ehkä jokunen keittokirjakin voisi päätyä kokeiluun suositukseni perusteella.

Mitä kehitykseen tulee, koen että kirjoitusteni laatu on jokseenkin hallussa, kirjoittaminen on minulle helppoa. Ruoanlaiton suhteen ajattelen kehittyväni väistämättä; mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee, tämä kehitys ei lopu toivottavasti koskaan. Mutta valokuvat, siinä suurin kompastuskiveni, josta juontaa juurensa myös tämän kertaisen postaukseni otsikko. Onnistuneet kuvat ovat useimmiten se hankalin osuus. Kuinka paljon ärsyttääkään, kun tekee hyvää ruokaa, mutta kuvat ovat käyttökelvottomia. Kuinka tylsältä tuntuu, kun nauttii ravintolassa ihastuttavan aterian, mutta huonot kuvat estävät sen esittelyn muille. Sillä kuka nyt viitsii lähteä toisintamaan kuvatonta reseptiä, kuka lähteä ravintolaan ilman minkään näköistä visuaalista ennakko-oletusta. Niin, kuvat ovat tärkeitä.

Myönnän, että kehitystä on tapahtunut. Tätä kuvaa hyvin jo pieni vilkaisu Tunnelmallisten alkuhämärään, jonka voit tehdä tästä. Nuo italialaiset herkulliset maut muistan hyvin, kuvat ovat melko surkuhupaisaa katsottavaa. Näinä päivinä onnistun jo huomattavasti paremmin – ja joskus ihan helpostikin – mutta kaiken kaikkiaan kuvaamiseni on vielä lapsenkengissä. No, katsotaan miltä näyttää, kun toiset neljä ja puoli vuotta tätä touhua ovat takana.

Pitkän ja ironisesti kuvattoman intron jälkeen esittelen teille eilisaamuisen aikaansaannokseni, broilerilasagnen. Lasagne on yksi monista suosikeistani; helppoa valmistaa ja maukasta syödä. Mutta aargh, niin vaikea kuvata. Näinpä en lähtenyt edes yrittämään uunituoreen paistoksen kuvaamista vuoassaan, vaan suunnittelin jo etukäteen sijoittavani sen vain statistiksi johonkin kuvan nurkkaan. Uudet valkoiset kirppiskulhot kuitenkin pelastivat tilanteen ja sain jopa annoksista itsestään ihan onnistuneen otoksen. Täytyykin kokeilla joskus tuollaisia annoskokoisia lasagneja.

Tällä kertaa lasagne valmistui broilerin jauhelihasta ja mielestäni lopputulos oli hyvä. Resepti, jota muokkasin jonkin verran löytyi Kotiliedestä ja sen idea oli tehdä lasagnesta leivoksia. Itse kuitenkin valitsin perinteisen vuokamuodon. Suosittelen kokeilemaan, leivoksina tai perinteisesti.

Aurinkoterkuin!

Broilerilasagne

5 annosta

12 lasagnelevyä

Broilerikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
100 g tomaattimurskaa (tai -pyreetä)
1 dl viiniä (tai lihalientä)
rouhittua mustapippuria
2 tl suolaa
timjamia

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 kananmunaa
ripaus suolaa ja valkopippuria
100 g sinihomejuustomurua (minä korvasin halloumilla, joka toi kastikkeeseen ehkä aavistuksen liian miedon maun)

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin broilerikastike. Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää muut ainekset ja hauduta noin 15 min.
Valmista juustokastike. Sulata voi kattilassa, kypsennä jauhoja rasvassa, älä ruskista. Lisää maitoa vähitellen ja sekoita hyvin. Lisää kananmunat, mausteet ja juusto.
Voitele uunivuoka. Lusikoi hieman broilerikastiketta vuoan pohjalle. Aseta vuokaan seuraavaksi kerros lasagnelevyjä, niiden päälle juustokastiketta ja sitten taas broilerikastiketta. Toista vielä kaksi kertaa niin, että päällimmäiseksi jää juustokastikekerros. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30-40 min.