Tekijä: Kaisa

Onnea on…

Kirjoitettu by Kaisa

Kesäloma uhkaa loppua. Seitsemästä kolmisin vietetystä lomaviikosta on jäljellä enää yksi viikonloppu, jonka senkin vietämme Pikku-Kokin kanssa kahden, Aleksin mökkeillessä poikaporukalla jossakin Tampereen tienoilla.

IMG_3685Takana on todella hyvä loma, johon mahtui sopivasti niin retkeilyä kuin kotoiluakin. Tutkimme monia kotimaisia kaupunkeja, yritimme tehdä paljon yksivuotiasta ilostuttavia asioita, mökkeilimme ja piipahdimme Tallinnassa. Juhlimme Pikku-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää niin pienesti kuin suurestikin, istuimme paljon hiekkalaatikon reunalla ja kannustimme rakkaimpaamme hänen ottaessa ensimmäisiä horjuvia askeliaan. Keitin myös enemmän puuroa, kuin minään elämäni aikaisemmista kesistä. Paljon ihania muistoja.

IMG_3948IMG_3695Tunnelmalliset tuntien voinette arvata, että lomaamme kuului paljon ruokaa. Herkutteluhetkiä niin Kotikolossa kuin sen ulkopuolellakin, luonnonhelmassa sekä ravintolamaailmassa. Huippujuttu on ollut tarkkailla Pikku-Kokin kehitystä omalla ruokapolullaan; perheaterialle katetaan nykyään kolme lautasta ja niiden sisältökin on yhä useammin vähintäänkin samankaltainen. Joistakin aterioista Pikku-Kokki selviytyy jo miltei omin avuin ja viihtyy ruokailun parissa toisinaan jopa meitä aikuisia pidemmän kaavan mukaan. Oikeastaan kaikki maut ovat mieleisiä. Nyt toivonkin, että alkava syksy ei kiireineen ryöväisi meiltä näitä rakkaita perheaterioita.

Mutta on tässä artikkelissa taas se ”virallinen” sisältökin. Tällä kertaa jaan kanssanne reseptin, jonka toteuttamisesta minulla itselläni ei tosin ole kokemusta, mutta jonka ohjeistuksella melko haasteelliselta vaikuttanut ruoka Aleksin mukaan oli ennalta odotettua helpommin valmistettavissa. Kävi nimittäin niin hyvin, että Aleksi halusi valmistaa minulle aterian, alusta loppuun itsekseen. Mikäs siinä, oma kokki ja tarjoilija, se on onnea se.

IMG_3578Pääruokana tuolla maukkaalla ja rakkaudella valmistetulla aterialla nautimme Tomi Björckin kuuluisaa karamellisoitua possua. Ihan kuin Farangissa se ei kuitenkaan ollut, vaan Tomi itse oli soveltanut reseptin hieman enemmän kotikeittiöihin sopivaksi, lähinnä kai poistanut ja korvannut kaikkein erikoisimpia ainesosia. Reseptin, joka tuntuisi kuluneen yhden jos toisenkin bloggarin hyppysissä, Aleksi oli napannut Hyvää ruokaa ja annoskateutta -blogista, mutta alkuperäisimmillään se löytyy Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa – täytyypä muuten napata opus testaukseen.

Nam ja maiskis!

P.S. Olisipas kiva taas joskus päästä maistamaan tuota alkuperäistä ”klassikkoa”. Kerran olen sitä syönyt, vuosia sitten, ja olihan se hyvää – mutta niin oli kyllä tämä Aleksinkin luomus. Kokeilkaa tekin ihmeessä.

Karamellisoitu possu

Huom! Valmistukseen vaaditaan aikaa kaksi päivää.

IMG_35801-1,5 kg possun kassleria

Haudutusliemi:
5 cm:n pala inkivääriä
2 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
4 dl (vähäsuolaista) soijakastiketta
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1 dl sokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
2 valkopippuria
2 kanelitankoa
4 tähtianista

Karamellikastike:
1,5 dl haudutuslientä
2 tähtianista
2 kanelitankoa
2 tl chilirouhetta
0,5 dl vettä
200 g palmusokeria (tämä korvautui kookossokerilla, joka toimi sekin hyvin)
0,5 dl fariinisokeria

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Lisäksi:
ruukku tuoretta korianteria
1-2 punaista keskivahvaa chiliä

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen valmistusta. Suolaa sen pinta kevyesti. Kuori ja siivuta inkivääri sekä valkosipuli. Yhdistä kaikki liemen aineet padassa ja kiehauta kuumaksi. Nosta liha liemeen.
Kuumenna uuni vähän alle sataan asteeseen, ja nosta pata uuniin. Hauduta lihaa kannen alla noin 4-5 tuntia.
Nosta liha liemestä, ja anna jäähtyä. Kääri liha leivinpaperiin tai folioon ja pane jääkaappiin painon alle. Liha voi hyvin levätä jääkaapissa yön yli.
Ota lihan haudutuslientä talteen 1,5 dl erilliseen kulhoon jääkaappiin karamellikastikkeen valmistusta varten. Karamellikastike kannattaa valmistaa vasta hetki ennen tarjoilua.
Aloita karamellikastikkeen valmistus kuorimalla jääkaapissa kylmenneen haudutusliemen päältä pois rasva ja kaada neste kattilaan. Lisää joukkoon tähtianikset, kanelitangot ja chilirouhe. Kiehauta ja ota pois liedeltä.
Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmu- sekä fariinisokeri. Kuumenna sokeri-vesi -seosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Poista haudutusliemestä kanelitangot sekä tähtianikset ja lisää haudutusliemi varovasti sokeriliemeen.
Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuuntua. Puoli tuntia riittää hyvin. Jäähdytä kastiketta hiukan ennen tarjoilua.
Ota levännyt liha jääkaapista ja leikkaa se arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. (Näin ohjasti alkuperäinen resepti, toisintaja oli tehnyt kuutioista noin 3×3 cm:n kokoisia estääkseen niitä kuivumasta liikaa.)
Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä noin 180 asteeseen ja uppopaista lihat öljyssä kullanruskeiksi. Lihapalat ruskistuvat ja rapeutuvat nopeasti, noin puoli minuuttia riittää. Nosta lihat hetkeksi talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
Kaada karamellikastike tarjoiluastiaan uppopaistettujen lihapalojen päälle. Ripottele päälle hienonnettua tuoretta korianteria ja chiliä.
Tarjoile esimerkiksi riisin kera. Mahtavan hyvää riisiä syntyy, kun kuivat riisinjyvät paahtaa voissa ennen keittämistä. Keitinveteen kannattaa myös lisätä yksi laakerinlehti.

Sokeritonta, maidotonta ja gluteenitonta; siis miltei kaikille sopivat banaanimuffinssit

Kirjoitettu by Kaisa

Nyt jo vietetyt Pikku-Kokin ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat sujuivat hyvin. Miltei seitsemänkymmenpäinen vieraskunta tuntui nauttivan kahvipöydän antimista ja minä siitä, että olin onnistunut arvioimaan herkkujen riittävyyden juuri sopivasti sekä huomioinut lukuisat erikoisruokavaliot niin, että jokaiselle oli ainakin jotakin makusteltavaa.

Seuraavat banaanimuffinssit valmistuivat viime tipassa, kun äkkäsin, että vaikka kyseessä olivatkin niin sanotusti makeat kahvittelut, oli silti mahdollista leipoa jotakin myös vieraiden joukossa olevalle sokeritonta ruokavaliota noudattelevalle henkilölle. Samalla muffinssit olivat myös maidottomia sekä gluteenittomia.

IMG_3856Koska vieraamme kuitenkin pääsääntöisesti kuuluivat sokeria syövään väestönosaan, valmistin osalle muffinsseista vaniljaisen kreemikuorrutteen. Tällä tavalla pääsin myös leikkimään niin kuvissa näkyvillä sokerisilmillä kuin vihreällä elintarvikevärilläkin.

Banaanimuffinsseista tuli mielestäni hyviä, paljon parempia kuin osasin odottaa ja niitä maistettuani ajattelinkin, että kannattaisi itsekin suosia enemmän näitä sokerittomia vaihtoehtoja – ainakin silloin tällöin. Olisi sitten parempi omatunto mitä esimerkiksi Pikku-Kokin hampaisiin tulee.

Kokeilkaapa huviksenne!

P.S. Ideasta kiitän Murusia Meidän Keittiöstä -blogia, jonka sokerittoman banaanikakun reseptistä muokkasin nämä muffinssit.

Sokerittomat, maidottomat ja gluteenittomat banaanimuffinssit

10-15 muffinssia / 1 kakku

IMG_38323-4 banaania
4 rkl maidotonta margariinia tai sulaa kookosöljyä
3 kananmunaa
2 dl mantelijauhoa (puuttuvat mantelijauhot minä korvasin maissi-, riisi- ja kookosjauhojen sekoituksella)
0,75 dl kookosjauhoa
0,5 dl perunajauhoa
1 tl soodaa
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
ripaus suolaa

(Pinnalle:
pari kourallista pähkinöitä
banaanisiivuja)

Kuori ja soseuta banaanit. Lisää joukkoon sulatettu rasva ja kananmunat. Sekoita tasaiseksi.
Sekoita loput aineet toisessa kulhossa ja yhdistä seos sitten banaanisoseeseen. Sekoita massa tasaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin tai kaada voideltuun leipävuokaan.
(Ripottele päälle halutessasi vielä pähkinöitä ja/tai banaanisiivuja.)
Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 45 min. Muffinssien kohdalla paistoaika on hiukan lyhyempi, sellainen puolisen tuntia.
Koristele jäähtyneet muffinssit haluamallasi tavalla tai tarjoile sellaisinaan.

Vaniljakreemi

1,5 dl vettä
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g (maidotonta) margariinia
(elintarvikeväriä)

Mittaa kattilaan kylmä vesi, perunajauhot ja sokeri. Kuumenna koko ajan sekoittaen ja kiehauta. Makeuta vaniljasokerilla.
Vaahdota margariini ja lisää jäähtynyttä kiisseliä pieninä erinä samalla vatkaten.
(Värjää kreemi halutessasi elintarvikevärillä.) Pursota jäähtyneenä esimerkiksi muffinssien päälle tai kakkujen väliin.

Hääpäivä, piknik ja piirakka

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_6754Kolmas hääpäivä. Pohtiessamme sopivaa tapaa juhlistaa näitä niin sanottuja nahkahäitä tuli mieleeni muutaman viikon takainen retkemme Oittaalle. Aurinkoinen sää, maittavat eväät, pullossa kahvia ja jälkiruoaksi pallot tuoretta jäätelöä suoraan kioskilta, mikäpäs sen parempaa. Tästä nautti koko perhe täysin rinnoin. Kolme ihastuttavaa kärpästä yhdellä iskulla: yhdessäolo, kesä ja ruoka – joka ulkona maistuu aina vieläkin paremmalta. Näinpä sainkin ajatuksen: sen sijaan että menisimme ravintolaan, voisimme tänä vuonna viettää hääpäivä-piknikkiä.

Ja näin tapahtui. Valmistimme korillisen ruokaa, kruunasimme sen kuohuviinillä ja matkustimme raiteita sekä meritietä pitkin Suomenlinnaan. Oi, miten mukavaa. Hääpäivä taaperolle sopivin maustein.

IMG_3816Mutta puhutaanpa hieman tämän artikkelin epäsuorasta pääasiasta, ruoasta. Valmistin nimittäin piknikille mitä helpoimman, mutta silti maukkaan piirakan, jonka reseptin ajattelin jakaa kanssanne. Kyseessä on ranskalaisesta keittiöstä peräisin olevan quichen muunnelma, kananmuniin, maitoon, juustoon ja kinkkuun perustuva vallan tavanomainen ja ehkäpä juurikin siksi niin maukas klassikko. Minä tosin tapani mukaan muovasin vehnäjauhopohjasta jotakin hieman rikkaampaa ja lisäsin täytteeseenkin omia twistejäni, joten perus quichestä tämä oli melko kaukana. No, ehkäpä parempi näin. Kokeilkaa ja muovailkaa.

Pinaattinen feta-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja: (Minä tein taas itselleni tyypillisen ”ripeversion”. Valitse sinä toki se makuusi parhaiten sopiva, mutta todettakoon, että nämä ”rippeiset” ovat kyllä vallan maittavia ja kaikin tavoin huomattavasti perus vehnäpohjaa rikkaampia.)

IMG_38182 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ruisvuokaleipää soseutettuna ja hiukan vedellä ohennettuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
200 g kinkkua tai ylikypsää palvikylkeä (palvikyljen rasvaisuuden takia suositan käyttämään sitä ehkäpä vain kinkun kumppanina, mutta syntyy siitä toki maukas piirakka ihan itsekseenkin)
150 g fetaa
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
2 kananmunaa
3 dl maitoa
yrttimausteseosta
1,5 dl juustoraastetta

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko kinkku tai palvikylki. Mikäli käytät palvikylkeä, tiristä siitä enimmät rasvat paistamalla sitä kuumalla pannulla sopivaksi katsomasi ajan.
Murustele feta ja levittele se sekä kinkku piirakkapohjalle.
Hienonna pinaatinlehdet.
Sekoita keskenään kananmunat ja maito. Mausta seos pinaatinlehtisilpulla ja yrttimausteella. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Kaada seos piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea.

Taapero tykkää osa 2: kalaseljanka

Kirjoitettu by Kaisa

Pikku-Kokki on kalamiehiä – kuten liha- ja kasvismiehiä niin ikään, parempaa puuromiestä on vaikea löytää. Hmm… mistäköhän hän ei pitäisi?! No, tämä ei todellakaan ole ongelma, päinvastoin. On todella palkitsevaa laittaa ruokaa, kun lapsi sitä syö, ei malttaisi odottaa, että kuuma annos viilenee.

Näin kävi jälleen, kun kalaseljankan haju kantautui Pikku-Kokin sieraimiin hänen leikkiessä lähistöllä minun yrittäessäni suoriutua mahdollisimman matalaprofiilisesti valokuvausoperaatiostani. Toisin kävi, annos tuli syödyksi jo ennen kuin olin ehtinyt oikeastaan aloittaakaan. Mutta kuten sanottu, parempi näin. Ei tämä seljanka muutenkaan mikään annosten kaunotar ollut.

Mutta hyvää se oli joka tapauksessa, ihan näin taaperollekin sopivin maustein. Toki omaan annokseen voi tehdä mieleisiään lisäyksiä, mikäli hieman taaperoista mausteisempi versio kiinnostaa. Jos pakastekala ei houkuttele, sen voi toki korvata toisenlaisellakin, mutta minusta se toimi tässä yllättävän hyvin. Viimeksi nimittäin pakastekalan kanssa operoituani päätin, että yhteiset päivämme ovat luetut, mutta koska lähikauppa ei sunnuntai-iltana tarjonnut muita vaihtoehtoja, kävi toisin ja saatanpa antaa tuolle vielä vastaisuudessakin joitakin mahdollisuuksia.

Kalaseljanka

4 (aikuisten) annosta

IMG_37742 sipulia
3-4 porkkanaa
50 g selleriä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 tlk herkkusieniä viipaleina
1 laakerinlehti
1 tl suolaa (itse korvasin tämän pienellä määrällä Herbamarea)
mustapippuria
1-2 valkosipulinkynttä
300-400 g pakastekalaa (esim. kahden kalan kuutioita)
3 rkl tomaattipyreetä
2 rkl sitruunanmehua

Lisäksi:
tilliä
smetanaa
maustekurkkua ja kapriksia (nämä jättäisin pois taaperoiden lautasilta)

Kuori sipulit, porkkanat ja selleri. Viipaloi sipulit ja suikaloi porkkanat sekä selleri.
Sulata voi ison kattilan pohjalla. Kuullota kasvikset voissa ja ripottele pinnalle vehnäjauhot. Sekoita ja kaada päälle vesi.
Kaada joukkoon herkkusienet liemineen. Lisää mausteeksi laakerinlehti, suolaa, mustapippuria ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10 min.
Viipaloi kohmeinen seiti ja lisää keittoon. Anna kiehua edelleen 10 min.
Sekoita varovaisesti joukkoon tomaattipyree, sitruunanmehu (ja suikaloitu maustekurkku). Ripottele pinnalle tilliä ja mahdolliset kaprikset.
Tarjoa seljankan kanssa smetanaa ja tuoretta leipää.

Kesän ensimmäiset ribsit – nam

Kirjoitettu by Kaisa

Viime kesän grillijuttu taisivat Kotikolossa olla ribsit. Teimme niitä monesti, herkullisin tuloksin. Samalla tuntui siltä, että moni muukin oli hullaantunut noihin luisiin makoisuuksiin, sillä niitä tarjoiltiin siellä sun täällä läpi grillikauden. Oman keittiömme paras onnistuminen olivat mielestämme viskiribsit, mutta hyviä olivat niin ikään makean tahmaiset sweet & sticky ribsit. Kokeilkaapa vaikka molempia edellä linkattuja.

IMG_3711Tällä grillikaudella erikoisoivalluksemme on ollut leipäjuusto, joka muuttuu grillattuna todella maukkaaksi. Kunhan rinnalla on jotakin makeaa hedelmää on onnistunut makupari taattu. Myös esimerkiksi broilerin ja paholaisen hillon kera grillattu leipäjuusto muodostaa erittäin toimivan kolminaisuuden.

Mutta takaisin artikkelin pääasiaan eli ribseihin. Tänä kesänä nuo olivat jääneet vielä Kotikolossa valmistumatta, joten hyvältä vaikuttavaan reseptiikkaan törmättyämme päätimme ottaa ne asiaksemme. Alkuperäisohje oli nimetty Todella hitaiksi ribseiksi mutta mielestäni yön yli marinointi sekä parin tunnin keittely ovat loppupeleissä melko tavanomainen ajankulutus, kun puhutaan liharuoasta. Ei siis mitään pikaruokaa, mutta joka tapauksessa vaivatonta, kun aktiiviseen valmistukseen menee ehkä tunti, jos ihan sitäkään.

Lopputulos oli todella hyvä, kyllä nämä ihan sinne edellä linkattujen versioiden tuntumaan nousevat. Kumppaniksi maukas salaatti ja se on siinä, lihaisa ateria mukavalla puputwistillä. Tykkäsimme!

(Todella hitaat) ribsit

4 annosta

IMG_36761 kg ribsejä (eli porsaan kylkiluita rivinä)

Mausteseos:
2 valkosipulinkynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
0,25 tl mustapippuria myllystä

33 cl kolajuomaa
5 dl omenamehua

Pinnalle:
1 limen mehu
1 punainen chili
2 rkl tuoretta korianteria

Tee mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet kulhoon. Lisää muut aineet. Hiero mausteseos lihaan. Laita jääkaappiin maustumaan vähintään 2 tunniksi, mieluiten yön yli. Voit valmistaa ribsit myös heti, mutta pitkään marinoidusta lihasta tulee parempaa.
Siirrä ribsit kattilaan. Leikkaa rivit kattilaan mahtuviksi paloiksi, mutta jätä ne mahdollisimman isoiksi, koska se helpottaa grillaamista. Kaada kola ja omenamehu kattilaan.
Hauduta ribsejä miedolla lämmöllä 2 tuntia kannen alla. Anna ribsien vetäytyä liemessä 20 min. Nosta lihat pois kattilasta ja keitä lientä, kunnes sitä on jäljellä noin 1 dl ja se on paksua kastiketta.
Kuumenna grilli täydelle teholle. Sivele kastiketta ribseille ja grillaa 5 min. molemmilta puolilta välillä käännellen. Voitele ribsit glaseerauskastikkeella vielä grillauksen lopuksi.
Purista limen mehu kypsille lihoille. Hienonna pinnalle chiliä ja korianteria.

Vegaaniystävällinen kookospannacotta

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_3664Tulevien juhlien vegaanivieraille tarjoiltavaa valikoidessani ajattelin lätkäistä kaksi kärpästä samalla iskulla ja valmistaa jotakin niin ikään gluteenittomaan ruokavalioon sopivaa. Lisäksi olen monesti miettinyt haluavani juhlissa tarjoilla jälkiruokashotteja, joten sopivaksi vaihtoehdoksi valikoitui vegaaninen kookospannacotta.

Pannacottien päälle laitoin tämän ensimmäisen erän kohdalla simppelisti valmista mangososetta, mutta seuraaviin ajattelin kokeilla Chocochilin alkuperäisohjeen mukaista mangokiillettä.

Hyvät shotit tästä syntyivät, sellaiset sopivasti makeat.

Vegaaninen kookospannacotta

4 annosta tai 14 shottia

IMG_36634 dl kookosmaitoa
1 dl vettä
2,5 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
mangososetta (tai jotakin muuta oman maun mukaan)

Kaada kookosmaito kattilaan. Huuhtele kookosmaitotölkki vedellä ja lisää desi vettä kattilaan. Sekoita joukkoon perunajauhot ja sokeri.
Kuumenna kookosmaitoseosta koko ajan (puuhaarukalla) sekoittaen. Kun seos pulpahtaa, siirrä kattila pois levyltä.
Lisää joukkoon sitruunan kuori- ja mehu sekä vaniljasokeri. Annostele seos haluamallasi tavalla ja laita jääkaappiin jähmettymään.
Kun pannacotat ovat jähmettyneet, kaada mangososetta varovasti niiden pinnalle.

Puolukka rakastaa toffeeta, jälleen kerran

Kirjoitettu by Kaisa

Melko tasan vuosi sitten leivoin oikein hyvää puolukka-toffeepiirakkaa Pikku-Kokin kastejuhliin. Se oli menestys, yksi juhlien eniten kehutuista kakuista. Kun silmiini osui jälleen tuon mahtavan makuparin, puolukan ja toffeen yhdistävä piirakkaresepti, ei ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin lähteä kokeilemaan. Tämä kannatti. Syntyi piirakka, jonka kohdalla on maukkauden ohella mainittava myös tekemisen helppous. Keksipohja ja valmis kinuskikastike tekevät siitä vähän liiankin simppelin, mutta mikäs siinä, jää aikaa muuhunkin. Keksipohjasta en luopuisi, mutta vieläkin parempaa olisi varmasti tullut, jos kinuskin olisi keitellyt itse, kuten vuosi sitten tekemässäni versiossa.

Mutta siis, painakaahan tämä resepti mieleen ja tutustukaa tarkemmin viimeistään puolukka-ajan koittaessa.

Puolukka-toffeepiirakka

12 annosta

IMG_3591Pohja:
350 g täytekeksejä (esim. Dominoja)
100 g voita

Täyte:
2 dl vispi- tai kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl kinuskikastiketta
1 tl vaniljasokeria

Puolukkakiisseli:
8 dl puolukoita
1 dl vettä (0,5 dl, jos käytät pakastepuolukoita)
1 dl sokeria
1,5 rkl perunajauhoja

Valmista ensin pinnalle tuleva kiisseli. Kuumenna marjoja ja vettä kattilassa miedolla lämmöllä noin kaksi minuuttia, kunnes marjat alkavat hiukan mehustua. Sekoita sokeri ja perunajauhot keskenään ja lisää seos marjojen joukkoon. Keitä sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Nosta kattila jäähtymään esimerkiksi kylmään vesialtaaseen.
Hienonna keksit. Lisää voi sulatettuna ja sekoita tasaiseksi. Painele seos piirakkavuoan (ø 24-26 cm) pohjalle, ei reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin 10 minuutiksi.
Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahto, tuorejuusto ja kinuskikastike keskenään. Mausta vaniljasokerilla.
Levitä seos keksipohjan päälle. Lusikoi jäähtynyt kiisseli juustokerroksen pinnalle ja levitä tasaiseksi kerrokseksi.
Piirakan voi laittaa vielä hetkeksi vetäytymään jääkaappiin.

Makaronilaatikko pukeutuu kreikkalaisiin makuihin

Kirjoitettu by Kaisa

Makaronilaatikko. Tykkään; lihalla ja ilman, enemmän ehkä ilman, tai riippuu käyttötarkoituksesta. Pikku-Kokki tykkää myös, ja laumamme kolmaskin hahmo. Tulee siis varmasti kuulumaan perheemme vakioarsenaaliin, kun kuuluisat ruuhkavuodet alkavat. Tai ehkäpä jo syksyllä; on varmasti nimittäin niin, että aikani keittiöpuuhissa kapenee suuresti siihen nähden, mitä se vielä keväällä oli, kun Pikku-Kokki nukkui päivisin yöuniaan. Pikku yökukkujamme. Sitten tuli unikoulu ja muutti kaiken. Paremmaksi. Nyt meillä nukutaan yöllä ja leikitään päivällä. Tämä on tietysti pääasia. Ehtiihän sitä keittiöpuuhiin sitten tulevaisuudessa, toivottavasti Pikku-Kokin kera.

IMG_2954Mutta asiaan. Kuten sanottua makaronilaatikko on hyvää. Soveltamalla siitä kuitenkin saa vieläkin parempaa, esimerkiksi tällaista kreikkalaisen makuista. Ihan täysin taaperotavaraa tämä ei tällaisenaan ole, mutta fetasta tinkimällä ja hieman mausteita miettimällä tästä saa hyvinkin kaikenikäisille sopivaa. 

Suositus!

Kreikkalainen makaronipaistos

6 annosta

IMG_29482 viipaletta paahtoleipää
50 g voita
150 g (pakaste)pinaattia
5 dl makaroneja
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 dl juustoraastetta
200 g fetajuustoa
0,25 tl kanelia
0,25 tl mustapippuria
1,5 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 kevätsipulia
0,5 dl tilliä
1 tomaatti

Poista leivistä kuoret ja hienonna leipä muruiksi. Hiero puoli ruokalusikallista voita muruihin. Ota pinaatti sulamaan.
Keitä makaroneja puolet pakkauksen suosituskeittoajasta.
Valuta makaronit. Kuumenna kaksi ruokalusikallista voita kattilassa keskilämmöllä. Lisää jauhot ja sekoittele minuutin ajan. Lisää maito kahdessa osassa sekoittamista jatkaen. Keitä 10 min. Siirrä kattila sivuun. Lisää juustoraaste, puolet fetasta, kaneli ja mustapippuri maitokastikkeeseen. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna loput voista isossa paistokasarissa tai pannulla. Kuullota sipulisilppua voissa 3 min. Hienonna kevätsipulit ja lisää ne pinaatin kanssa pannulle. Jatka paistamista 3 min. Lisää maitokastike, hienonnettu tilli ja pasta. Kaada seos voideltuun uunivuokaan tai pienempiin annoskulhoihin.
Kuutioi tomaatti. Ripottele leivänmurut, loppu feta ja tomaattikuutiot ruoan pinnalle ja siirrä vuoka uuniin. Paista noin 30 min.

Kanelia ja kardemummaa, mustikoita ja karpaloita

Kirjoitettu by Kaisa

Kesä etenee huimaa vauhtia ja lomaviikot sen kun kirmaavat, Pikku-Kokin juhlat ovat jo nurkan takana. Näin ollen kiireettömiä sadepäiviä ei kannata heittää hukkaan, ne ovat mitä parhaita päiviä keittiöpuuhasteluun.

IMG_3502Tällä kertaa leipomani marjainen juustokakku lähti valmistumaan törmätessäni kaupassa minulle ennestään tuntemattomaan kaneli & kardemumma -tuorejuustoon. Piirakasta tuli hyvää, kardemumma ja kaneli toivat siihen mukavan pullan tunnun. Valmistukseltaan se oli helppo, joten syitä suositella kokeilemaan tätä hauskasti juustokakun ja pullapohjaisen marjapiirakan yhdistelmää on monia.

Ohjeesta kiitän 52 Weeks of Deliciousness -blogia.

IMG_3501P.S. Lähikaupasta löytynyt ruukku syötäviä orvokkeja on sangen hauska lisä yrttitarhaani, joskin näyttää uhkaavasti siltä, että niiden kukoistus on jäämässä kovin lyhyeksi. No, mikäli nämä ovat tulleet tiensä päähän, aion yrittää vielä uudestaan. Maku ei tosin ole paras mahdollinen, mutta siitä viis, koristeitahan nuo pääasiassa ovat.

Mustikka-karpalopiirakka kanelilla ja kardemummalla

12 annosta

Pohja:
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
(ripaus kardemummaa)

Täyte:
3 dl mustikoita ja/tai karpaloita
puolikkaan sitruunan tai kokonaisen limen kuoriraaste
(2 rkl ruokosokeria, jos haluat makeamman täytteen)
1,5 dl rahkaa/turkkilaista jogurttia/ranskankermaa
200 g kaneli & kardemumma -tuorejuustoa

Tee ensin pohja. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää kananmuna ja jatka vaahdottamista.
Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe sekä mahdollinen kardemumma.
Lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
Painele taikina leivinpaperoituun tai voideltuun piirakkavuokaan (ø 24-26 cm).
Lisää piirakkapohjan päälle marjat ja kuoriraaste sekä sokeri, jos haluat makeamman täytteen.
Sekoita kulhossa rahka ja tuorejuusto. Levitä seos marjojen päälle.
Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin 20 min. Tarkkaile, ettei se tummu liikaa.
Anna piirakan jäähtyä hetki ennen tarjoilua.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 60: Ravintola Wolkoff; suuri suositus Lappeenrannassa liikuskeleville

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_3425Kesälomailu Itä-Suomessa vei meidät viime viikolla Lappeenrantaan, jossa vietimme yhden illan ja yön. Edellisenä päivänä yhden vuoden iän saavuttanut Pikku-Kokki ansaitsi toki juhlintaa vielä toisenkin päivän; virallisena merkkipäivänään 1-vuotiaamme sai maistella pullakakkua, jonka päältä hän onnistuneesti puhalsi ensimmäisen kynttilänsä. Nyt kuitenkin valikoimme kaupungin parhaimmalta vaikuttavan ravintolan ja jatkoimme juhlintaa illallisen merkeissä. Onnistunut valinta, totean heti alkuun. Voipi nimittäin hyvinkin olla, että löysimme ensi yrittämällä kaupungin maukkaimmat antimet.

Yhdessä Lappeenrannan vanhimmista rakennuksista sijaitseva ravintola Wolkoff houkuttelee tunnelmallisella ulkonäöllään. Reilut 160 vuotta idyllistä lappeenrantalaiselämää ympärillä, mikäs siinä. Odotukset ruoankin suhteen uskaltaa asettaa melko korkealle.

 

 

Huolimatta rakennuksen viehättävyydestä haluamme viettää tämän illan taivasalla ja asetumme ravintolan sisäpihan puutarhaterassille. Lämpimänä torstai-iltana terassi täyttyy pikkuhiljaa ja pian kaikki pöydät on kansoitettu. Wolkoff näyttäisi olevan suosiossa myös juomatarpeitaan täyttävien keskuudessa. Valikoiman uskoisi olevan kattava, sillä ravintolan pihapiirissä on myös viini- ja olutkellari. Me kuitenkin keskitymme syömiseen.

À la carte -listauksen ohella tarjoilija esittelee meille ravintolan tarjoaman valmiiksi suunnitellun kolmen ruokalajin kesämenun (43,00€), jossa on kaksi pääruokavaihtoehtoa, kalaa tai kukkoa. Päädymme molemmat tähän kokonaisuuteen, kukkoa kehiin! Menuun olisi tarjolla myös suositusviinipaketti (34,00€), mutta tällä kertaa valikoimme tarjoilijan avustuksella ainoastaan pääruoalle sopivaa viiniä, minulle valkoista ja Aleksille punaista.

Alkuruokaa odotellessamme saamme makusteltavaksi vallan mainiota leipää, joka harmiksemme jää kuitenkin esittelemättä. Uskoisin itse leivotuksi. Tässä vaiheessa on myös hyvä analysoida tällaisten nättien terassien vaikutusta ravintolakokemukseen ja kaipailla vastaavia myös pääkaupunkilaiseen tarjontaan. Samantyyppinen ilta tulee mieleen viime kesältä, kun ruokailimme Raumalla ravintola Goton terassilla.

IMG_3453IMG_3445Kesämenun ensimmäinen osa, avomaan kurkkukeitto, on todella hyvää. Kolatun chevre, fritattu lehtikaali ja kurkkugranite elävöittävät ja tekevät annoksesta vieläkin maukkaamman. Tämä aloitus kerää molemmilta täydet pisteet. Kuten sanottua, valikoimme kahdesta pääruokavaihtoehdosta molemmat kukkoa. Viskilän tilan kukonpoika on loihdittu huikean hyväksi annokseksi, jonka täydellistävät salviavoi gnocchit, krassi ja sitruunatimjamikastike sekä fritatut salvianlehdet. Eipä tähän oikein muuta sanottavaa keksi.

IMG_3460Jälkiruoka, mansikkaa ja ”maitoa”, tarkoittaa mansikoita, maitojäätelöä, crumblea ja mansikkavaahtoa. Taas onnistuminen, mitä nyt omalta kohdaltani pieni miinus tulee mansikkavaahdosta, joka maistui mielestäni hiukan teolliselta. Mutta mutta, poikkeus vahvistaa säännön, Wolkoffin erinomaisuus ei tästä kolahduksesta kärsi.

Näin. Todella hyvää ruokaa, ehdottomasti suosituksen arvoista. Palvelun suhteen Wolkoff ei yllä korkeimpaan kastiin, vaikka sangen ystävällistä onkin. Todellisen huippupalvelun toteutumiseksi olisimme kuitenkin kaivanneet niin ruoille kuin juomillekin hieman yksityiskohtaisempaa esittelyä. Joka tapauksessa ilta oli kaikin puolin onnistunut ja Wolkoff todellinen löytö. 120,00€ tästä illallisesta juomineen (molemmille lasit kuohuvaa ja viiniä) ei ole ollenkaan paha yhtälö, pikemminkin päinvastoin.

Ruoka: 5/5
Tunnelma: 4+/5
Palvelu: 4/5

Kokonaisuus: 4+/5