Saaristolaissämpylät

Nyt kun pikkuhiljaa olen alkanut kokoamaan erilaisia sämpylöitä ja annoskokoisia leipäsiä pakastimeen tulevia kastejuhlia varten, päädyin kokeilemaan myös seuraavia saaristolaissämpylöitä. Itselleni tämä oli uusi tapa tarjoilla saaristolaisleipää ja itse asiassa tykästyin ideaan kovasti. Vaikka en mikään suuri saaristolaisleipäfani olekaan, näitä täytyy varmasti tehdä vielä uudelleenkin. Makua leipiin mahtui runsaasti ja koostumus oli ihastuttavan pehmeä, hiukan taikinamainen.

Siis suosittelen rikkomaan kaavaa ja kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa. Jos perinteisyyksiä kaipaa, niin skagen sopii tottahan toki rinnalle. Tästähän voisi rakentaa vaikka laskiaispullan tapaisen suolaisen skagenpullan…

Saaristolaissämpylät

24 kpl

IMG_0423 - Versio 26 dl piimää, kaljaa tai olutta (minä käytin alkoholitonta olutta)
2 dl omenasosetta
2 dl kaljamaltaita
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1,5 dl siirappia
1-2 rkl fenkolia, anista ja/tai kuminaa
1 tl jauhettua pomeranssinkuorta
4 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipävehnäjauhoja (minä korvasin nämä onnistuneesti vehnäjauhoilla)
4 dl vehnäjauhoja

Lämmitä neste kiehuvaksi. Lisää siihen maltaat ja omenasose. Anna olla hetki, kunnes seos on kädenlämpöistä, liuota silloin joukkoon hiiva. Lisää suola, siirappi, mausteet ja jauhot.
Anna taikinan kohota peitettynä lämpimässä paikassa (esim. lämpimässä vesialtaassa) kaksinkertaiseksi.
Jaa taikina muffinssivuokiin, mieluiten silikonisiin tai foliovuokiin. Anna kohota puolisen tuntia vuoissa peitettynä.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 15 min. muffinssikolojen koosta riippuen.

Vallan iisit tandoorikana-pitapizzat

Pizzan valmistuksen ehdottomasti epämiellyttävin osuus on mielestäni pohja. Näin siitäkin huolimatta, että erilaisia piirakkapohjia teen ja kehittelen erittäinkin mielelläni. Mutta pizzataikina; se on hermostuttava juttu se.

Edellä mainitusta syystä ilahduin kovasti löytämästäni intialaishenkisestä reseptiikasta, jossa pizzapohja korvautui simppelisti naanleivällä. Meiltä tosin ei tähän hätään naanleipää löytynyt, mutta pitaleivät korvasivat puutteen mainiosti. Myös itse täyte syntyi käden käänteessä ja yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri siitä johtuen – maistui mainiolta.

Tämä tällä kertaa. Tässäpä oiva vaihtoehto joko pikaiseksi arki-illalliseksi tai vaikka illanistujaisiin. Pizzat on helppo täyttää etukäteen ja paistaa vieraiden saavuttua, kun paistoaikakin on vain kymmenisen minuuttia. Suosittelen!

Tandoorikana-pitapizzat

6 annosta

IMG_03921,5 dl turkkilaista jogurttia
2-4 rkl tandooritahnaa (halutusta tulisuudesta riippuen)
600 g broilerin fileesuikaleita
2 sipulia
3 rkl öljyä
6 esipaistettua pitaleipää / 3 naanleipää
225 g ranskankermaa
1,5 prk mangoa sokeriliemessä
300 g mozzarellajuustoraastetta

(Pinnalle:
tuoretta basilikaa tai korianteria)

Sekoita kulhossa jogurtti ja tandooritahna. Sekoita joukkoon broilerin fileesuikaleet.
Kuori ja leikkaa sipulit ohuiksi renkaiksi.
Mittaa pannulle öljy. Lisää sipulirenkaat ja paista, kunnes sipulit ovat hieman ruskistuneet. Nosta lautaselle.
Lisää pannulle broilerit marinadeineen. Paista, kunnes suurin osa marinadista on haihtunut pannulta ja fileesuikaleet ovat kypsyneet ja hieman ruskistuneet.
Levitä leivät leivinpaperin päälle uunipellille. Mikäli käytät pitaleipiä halkaise ne kahtia ja aseta pellille leikkuupinta ylöspäin.
Levitä leiville ranskankerma, puolet juustoraasteesta, broilerisuikaleet, mangoviipaleita ja sipulirenkaita. Ripottele päälle loput juustoraasteesta.
Kypsennä 225-asteisessa uunissa 10 min. kunnes juusto on sulanut kauniisti leipien päälle ja leivät ovat reunoilta hieman rapeita.
Ripottele halutessasi leipien päälle basilikan tai korianterin lehtiä.

Omenavarkaissa osa 4: Omena-murupiirakka

Nyt kun omenakausi on kuumimmillaan, taidan jatkaa aloitetulla linjalla ja esitellä jälleen erään omenareseptin. Kehittelin seuraavan omenapiirakan lainaamalla Sweet Food O’Mine -blogin ideaa kinuski-omena-murupiirakan täytteestä sekä murupäällisestä yhdistäen sen kaura-murotaikinapohjaan.

IMG_0362

Lopputulos oli mielestäni mallikas, sellainen säädyllisen makeista piirakoista pitävän makuaistille sopiva. En tiedä, tulinko sitten laittaneeksi täytteeseen hiukan liikaa omenaa suhteessa muihin ainesosiin, mutta mielestäni kinuskisia ollakseen omenat olisivat saaneet olla melko paljonkin makeampia. Joka tapauksessa kokonaisuus toimi ja tätäkin tullaan maistelemaan myöhemmin syksyllä Neiti-Kokin kastejuhlassa. Piirakka nimittäin vaikutti oivallisesti pakastuksen kestävältä ja minähän tietysti tapani mukaan teen etukäteen valmiiksi niin paljon kuin mahdollista, jotta ei viime tingassa tarvitse tuskailla ja leipoa silloin, kun leivontahammasta ei kolota.

Eipä tällä kertaa tämän enempää täältä omenavuorten keskeltä. Ja niin, sokerihiirten ei kannata säikähtää; vähän pienempi omenamäärä varmasti tuottaa mainion makean lopputuloksen ja kun piirakan kanssa nauttii vielä palan vaniljajäätelöä tai lorauksen vaniljakastiketta, on herkullisuus varmasti taattu.

Omena-murupiirakka

12 annosta

IMG_0366-1Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Täyte:
4-5 (kirpeää) omenaa
50 g voita
1 dl fariinisokeria
0,5 dl vettä
2 tl kanelia

Murupäällinen:
1 dl kaurahiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl fariinisokeria
1 tl kanelia
0,5 tl leivinjauhetta
80 g voita
1 dl hasselpähkinärouhetta

Tarjoiluun:
esimerkiksi vaniljajäätelöä tai -kastiketta

Aloita pohjasta.
Sulata voi. Sekoita sokeri ja huoneenlämpöinen voi hyvin keskenään. Sekoita kananmuna rivakasti sokeri-rasva seokseen.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita huolellisesti.
Voitele ja korppujauhota piirakkavuoka (ø noin 22 cm). Voit käyttää myös irtopohjavuokaa, jolloin sen pohjalle kannattaa pingottaa leivinpaperi ja reunat voidella. Levitä taikina vuoan pohjalle.
Tee seuraavaksi täyte.
Kuori ja lohko omenat.
Sulata voi ja fariinisokeri kattilassa. Lisää omenalohkot kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes omenat ovat pehmenneet. Sekoita muutaman kerran kiehumisen aikana. Lisää vesi ja kaneli ja anna kiehua vielä noin 5 min. Levitä täyte pohjan päälle.
Valmista murupäällinen sekoittamalla kaurahiutaleet, jauhot, sokeri, kaneli ja leivinjauhe yhteen.
Kuutioi voi pieniksi kuutioiksi. Lisää voi kuiviin aineisiin ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää pähkinärouhe viimeisenä mukaan.
Ripottele muruseos täytteen päälle. Paista uunin keskitasossa noin 40 min.
Anna jäähtyä ja tarjoile joko lämpimänä tai viileänä esimerkiksi vaniljajäätelön kera.

Omenavarkaissa osa 3: Omena-leipävanukas

Kun jälkiruoista puhutaan, oma bravuurini ovat varmasti erilaiset ”tähteistä tähdiksi” -viritelmät. Kun yhdistelee leivonnaisten tai muiden herkkujen loppuja, paistaa ne vaikka uunissa ja nauttii esimerkiksi vaniljajäätelön kera, tuloksena on yleensä vielä entistäkin suussa sulavampi kokonaisuus. Kaiken muun lisäksi hyvä puoli on vielä sekin, että näitä keitoksia voi soveltaa täysin mielivaltaisesti ja joka kerta saa kokea jotakin uutta ja erilaista. Suosittelen testaamaan.

Myös tällä kertaa esittelemäni omena-leipävanukas sopii hyvin edellä mainitsemaani tähteistä tähdiksi -kategoriaan, ovathan erilaiset leipä- ja pullavanukkaat varmasti niitä kaikista klassisimpia hävikkiruoan käyttökohteita. Perinteisistä tähdetähtösistä tämä kuitenkin eroaa siinä, että valmistin sen reseptin mukaan; yleensähän tähdemuona on pitkälti oman mielen mukaan sävellettyä. Tähän paistokseen kuitenkin päädyin törmättyäni mukavan näköiseen ohjeeseen, olisiko ollut Me Naiset -lehdessä. Myös pöydällä käyttöä odotteleva vaalea leipäpahanen vaikutti valintaani.

Leipävanukkaasta tuli hyvää, joskin leipää siinä olisi saanut olla hiukan vähemmän – tai vaihtoehtoisesti nestettä jonkin verran enemmän. Itse en lisännyt kuorrutteeseen kaikkia ehdotettuja ainesosia, kurpitsansiemenet ja pekaanipähkinät jäivät odottamaan seuraavaa kertaa.

Kannattaa kokeilla, vallan maukas tapa käyttää kuivahtaneet leivänkannikat.

IMG_0291-1

Omena-leipävanukas

6 annosta

200 g kuivahtanutta vaaleaa leipää (leipää voisi ehkä olla hieman vähemmän tai vastaavasti munamaitoa hiukan enemmän)
voita vuoan voiteluun
2 omenaa
1 tl kanelia
1 kananmuna
3 dl maitoa
sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
100 g sulatettua voita
3 dl kaurahiutaleita
1 dl pekaanipähkinöitä
kurpitsansiemeniä
0,5-1 dl fariinisokeria
kardemummaa

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Leikkaa leipä 2–3 sentin kuutioiksi. Voitele laakea uunivuoka voilla ja levitä leipäpalat vuokaan.
Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa hedelmät noin sentin kuutioiksi. Kaada omenakuutiot vuokaan. Ripottele kaneli omenoiden päälle.
Vatkaa kananmuna, maito ja sokerit sekaisin. Kaada seos vuokaan.
Sulata voi ja sekoita se kaurahiutaleisiin. Lisää pähkinät, siemenet, fariinisokeri ja kardemumma. Ripota seos vuokaan.
Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 25 ­min.
Tarjoa valitsemasi lisukkeen kera.

Omenavarkaissa osa 2: Omenaiset kaurasämpylät

Nyt kun Neiti-Kokin ristiäispäivä on lyöty lukkoon, juhlapaikka varattu ja vieraslista suunniteltu, on lupa lähteä valmistamaan pakastukseen soveltuvia tarjottavia. Ideana olisi tarjota vieraskunnalle keittoateria sekä kastekahvit. Muutaman vaihtoehtoisen keiton rinnalle ajattelin leipiä ja sämpylöitä erilaisissa muodoissa. No, eiköhän tästä jonkinlainen tarjoilu synny, ideoista ei ainakaan ole puutetta ja aikaakin on nyt riittämiin, kun joka tapauksessa on vietettävä kotikeskeistä elämää Neiti-Kokin pikkuruisuudesta johtuen.

Kuten ensimmäisessä ”Omenavarkaissa”-artikkelissani kerroin, vanhempieni pihalla asusteleva omenapuu notkuu tänä vuonna satoa, josta pääsemme mekin nauttimaan. Näinpä silmiini Vispilän viemää -blogissa osunut omenasämpyläresepti tuntui sangen oivalliselta vaihtoehdolta ensimmäisiä ristiäiskeittojen kumppaneita valikoidessani.

Omenaiset kaurasämpylät olivat hyviä. Niistä saa helposti myös vegaanisia ja näin ollen melko moniin erikoisruokavalioihin sopivia. Suosittelen kokeilemaan, vaikkapa ihan saapuneen syksyn kunniaksi.

IMG_0326

Omena-kaurasämpylät

12 kpl

3 dl karkeaa omenaraastetta
25 g hiivaa
2,5 dl (kaura)maitoa
0,5 tl suolaa
1 rkl siirappia
1 dl kaurahiutaleita
8-9 dl sämpyläjauhoja
0,5 dl öljyä

Pinnalle:
0,25 dl (kaura)maitoa
kaurahiutaleita

Kuori omenat ja raasta karkeaksi raasteeksi.
Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää omenaraaste, suola, siirappi ja kaurahiutaleet.
Alusta taikinaan jauhot, lisää öljy lopuksi joukkoon. Huomioithan, että taikina saa olla melko napakka, sillä raasteesta irtoaa jonkin verran nestettä kohotuksen aikana.
Anna taikinan kohota vedottomassa paikassa liinan alla noin puoli tuntia, jotta se ennättää kohota kaksinkertaiseksi.
Muotoile taikinasta tanko ja jaa se noin kahteentoista osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi. Anna sämpylöiden kohota liinan alla.
Voitele sämpylät maidolla ja ripottele kaurahiutaleita pinnalle.
Paista 225-asteisessa uunissa 12–15 min.
Jäähdytä sämpylät liinan alla.

Omenavarkaissa osa 1: Oikeastaan melko taivaallinen omenakakku

Kotikolossa vietetään kuukauden mittaista kauan ja hartaasti odotettua perhelomaa. Vaikka ajatuksissani uiskentelenkin tottahan toki syvällä vaaleanpunaisessa vauvakuplassani, olen siinä ohella päässyt mukavasti toteuttamaan itseäni keittiössä, kun perheen roolit ovat luonnollisesti jakautuneet niin, että Aleksi ja Pikku-Kokki ovat muodostaneet yhden tiimin, minä ja Neiti-Kokki toisen. Koska Neiti ei pienen kokonsa vuoksi vielä saa oikeammin lähteä Kotikolon ulkopuolelle retkeilemään, olemme me pitäneet huolta kotiasioista, kun Pikku-Kokki ja Aleksi ovat viettäneet kullanarvoista isä-poika -laatuaikaa. Luulen, että joukkueemme jokainen pelaaja on tyytyväinen omaan paikkaansa. Ja muutaman viikon päästä retkeilemme varmasti jo yhteisvoimin.

Koska kotona kerran ollaan, on mahdottoman mukava saada vieraita. Vielä kun on tällaista maailman ihaninta esiteltävää, ja tietysti Pikku-Kokki, joka nauttii joka solullaan, kun meitä tullaan tapaamaan. Ja minä pääsen leipomaan.

Mutta itse asiaan; tällä kertaa ajattelin aloittaa artikkeli-sarjan, jossa esittelen kokeilemiani omenaisia reseptejä. On nimittäin niin mukavasti, että vanhemmillani sattuu olemaan omenapuu, jonka runsaasta sadosta pääsemme nauttimaan aina, kun tuo päättää olla hedelmällinen. Nyt on taas sellainen vuosi.

Ensimmäisenä – muutaman jo purkitetun hilloerän jälkeen – kokeiluun päätyi seuraava omenakakkuresepti. Tämä italialainen omenakakku, torta di mele al burro, markkinoitiin Maku-lehdessä niin vakuuttavasti, että en malttanut olla tekemättä testiä. ”Omenakakku, joka räjäyttää tajuntasi – pinnalta rapea, sisältä tahmea ja täydellisen helppo.”, he kirjoittivat. Ja niin muuten oli. Tämä menee minulla ehdottomasti uusintakierrokselle.

IMG_0263

Omenakakku

8 annosta

500 g omenoita
130 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
2 kananmunaa
1 keltuainen
3 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Voitele ja jauhota tai vuoraa leivinpaperilla irtopohja- tai piirakkavuoka (ø noin 20 cm).
Kuori ja leikkaa omenat puolen sentin viipaleiksi.
Sulata voi paistinpannulla miedolla lämmöllä. Ota 1 dl sulatettua voita talteen. Paista omenoita lopussa voissa miedolla lämmöllä 10 min. kunnes viipaleet pehmenevät.
Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola.
Vatkaa kananmunat, keltuainen ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi sähkövatkaimella.
Kääntele kuivat aineet ja 1 dl voisulaa kevyesti kananmuna-sokerivaahtoon nuolijalla.
Kääntele lopuksi omenaviipaleet (sekä voi, jossa omenaviipaleet on paistettu) taikinaan. Kaada taikina vuokaan.
Paista kakkua 180-asteisen uunin alaosassa noin 40 min.
Anna kakun jäähtyä vähintään pari tuntia ennen tarjoilua tai anna sen tekeytyä yön yli jääkaapissa.
Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria ja tarjoa omenakakku kevyesti vatkatun kermavaahdon, vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Ja niin Kotikolo sai taas uuden asukkaan – tervetuloa rakas Neiti-Kokki!

Näin on meitä kotikololaisia ja toistamiseen kohdannut tuo maailman suurin ilo ja ihmetys, kun seuraamme lieden äärelle liittyi jo toinen apukokki. Pikku-Kokki sai nimittäin siskon, Neiti-Kokiksi häntä täällä kutsuttakoon. Näin ollen mikäli blogi tuntuu viettävän jonkin sortin hiljaiseloa, voitte osoittaa syyttävällä sormella tuoretta pikkuihmistämme, joka saattaa nyt hiukan napata kokkailuajastamme. No, ristiäispäivä tosin on jo lyöty lukkoon eli kohta pääsee ainakin leipomaan.

d6a66e4d-4740-47f4-9b5a-f81dd6f87905Maanantaina Pikku-Kokista tuli kerholainen ja seuraavana päivänä isoveli, kuukauden etuajassa, joten myllerryksessä on hänenkin maailmansa. Jännityksellä odotamme kuinka yhteiselo pikkusiskon kanssa lähtee liikkeelle, mutta ainakin ensimmäiset päivät ovat olleet lähinnä pussailua ja pienten sormien ihmettelyä. Toivotaan, että homma jatkuu samaan malliin.

Kohta meillä siis kokataan toivottavasti jo neljän kokin voimin. Aika huikeaa! Ensin toki on selvitettävä minkälainen suhtautuminen Neiti-Kokilla on ruokaan ja sen valmistukseen, mutta ainakin Pikku-Kokista on kasvanut todellinen kulinaristi, josta olemme todella innoissamme.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan…