Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 69: Mikkelin Satamakahvila; ja se klassinen Hauki Burger

Yksi koronakevään ehdottomasti näkyvimpiä vaikutuksia perheemme elämään on ollut erilaisten ravintolaruokailujen puuttuminen. Viikonloppuiset hotelliaamiaiset ja brunssit, arjen luksuslounaat, teitä me olemme kaivanneet!

Nyt, kun tilanne ainakin hetkellisesti antaa taas myöden, olemme pienessä mittakaavassa lähteneet seikkailemaan myös ravintolamaailmaan. Juhannuksen päätteeksi teimme retken Mikkeliin ja saapuessamme kaupunkiin juuri sopivasti lounasaikaan päätimme pujahtaa Satamakahvilaan. Tämä pujahdus osoittautui postauksen ja suosituksen arvoiseksi.

Mikkelin Satamakahvilassa toteutettavat Satama Burger -gateringin premium burgerit valmistetaan laadukkaista raaka-aineista ja paistetaan aidossa hiiligrillissä. Raaka-aineiden saatavuuden mukaan tarjolla on myös klassikon asemaan noussut Hauki Burger. Juuri tämä klassikko houkutteli myös minua ravintolaa valitessamme. Tuuri oli hyvä, sillä sain haluamani.

IMG_8274
Hauki Burgerissa pihvi pääsee yksinkertaisessa – mutta kuitenkin maukkaassa – seurassa oikeuksiinsa.

Sivustonsa mukaan legendaarinen Mikkelin Satamakahvila on oikeastaan melko perinteinen grilli. Kaupungin pienessä satamassa sijaitseva kesäravintola tarjoilee burgereiden ohella ainakin suolaisia ja makeita vohveleita, sämpylöitä ja leivonnaisia, hampurilaisten rinnalle voi ostaa vaikkapa lankkuperunoita.

No, miltä se maistui? Hauki Burger (12,50€) oli sangen hyvä, oikeastaan erinomainen. Se sisälsi haukipihvin lisäksi marinoitua punasipulia ja remouladekastiketta sekä muutaman salaatinlehden. Yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – annos antoi hienosti tilaa kruunulleen haukipihville ja ylsi ehdottomasti lähiaikojen mieleenpainuvimpien burgereideni listalle. Myös Aleksin Satamaburger (13,50€) toimi, samoin rinnalle tilatut perunat. Hieman valitettavasti Pikku-Kokin lasten vaihtoehto oli juuri sitä, mistä lasten oletetaankin pitävän: pihvi, juusto, kasat ketsuppia ja majoneesia. Lopputulos oli hieman kuivakka ja purilaisesta tuhoutui Pikku-Kokin toimesta lähinnä sämpylä, jota myös Neiti-Kokki nakersi innoissaan. No, ehkäpä grilli ei olekaan se paras mahdollinen paikka lasten syöttämiseen. Muutenkin, jos koko ravintolasta löytyy kokonaista yksi syöttötuoli, kertoo se ehkä sen hieman puutteellisesta lapsiystävällisyydestä.

Tykkäsin ehdottomasti. Jos Mikkelissä rupeaa hampurilaishammasta kolottamaan, kannattaa ilman muuta kokeilla Satamakahvilaa. Ja sitä nimenomaista Hauki Burgeria.

Ruoka: 4+/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 3+/5

Mitä tänään syötäisiin? Papuruokaa!

Silloin tällöin on hauska muistella sitä, mitä meillä syötiin, minun ollessani lapsi. Mitkä olivat niitä ruokia, jotka syystä tai toisesta silloin tällöin palaavat mieleen, mitkä taas niitä, jotka eivät omaltakaan ruokalistalta ole koskaan pudonneet pois. Mikä oli superhyvää, mikä vähemmän mieleistä.

Pääasiallisesti muistan, että meillä oli todella hyvää ruokaa, äitini on erittäin hyvä ruoanlaittaja. Ne kerrat, jolloin kotona joutui syömään huonoa ruokaa ovat sangen vähissä, ihan heti ei tule mieleen yhtäkään. Ruoat, joita meillä arkipäivinä syötiin, olivat melko pitkälti tavallisia, terveellisiä kotiruokia, sellaisia, joita minäkin mielelläni nyt lapsillemme tarjoilen. On hauska verrata heidän reaktioitaan silloisiin omiini, huomata kuinka hekin usein innostuvat itselleni mieluisista lapsuuteni ruokalajeista.

Nyt esittelemäni ”papuruoka”, joka paremmin tunnetaan nimellä chili con carne, on yksi näistä ruoista, jotka yhdistän vahvasti lapsuuteeni. Pienen pienellä tuunauksella jonnekin 1980- tai 1990-luvulle sijoittuva resepti toimi edelleen mainiosti. Superhelppoa ja hyvää!

IMG_8082

Chili con carne

4 annosta

1-2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa
3 dl lihalientä
70 g tomaattipyreetä
1 tl currytahnaa
400 g valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
0,25 tl mustapippuria
1 tl oreganoa
ripaus cayennepippuria

Tarjoiluun:
riisiä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Ruskista jauheliha kasarissa. Lisää sipuli sekä valkosipuli ja kuullota hetki.
Lisää lihaliemi, tomaattipyree ja currytahna. Hauduta pieni hetki kannen alla.
Lisää pavut sekä mausteet. Tarkista maku ja tarjoile esimerkiksi riisin kera.

Dijonin puraisema tomaattipiirakka

Yksi ehdottomasti eniten harrastamani keittiöpuuha ovat erilaiset suolaiset piirakat. Tykkään kokeilla mitä erikoisempia yhdistelmiä, ujuttaa pohjataikinaan lähes mitä ikinä lieneekin ja ylipäätään vaan niin sanotusti nyhjäistä tyhjästä. Suolaisten piirakoiden kohdalla keittiöuskallukseni on ehdottomasti suurimmillaan, enkä yleensä niitä tehdessäni vilkuile reseptejä laisinkaan.

Nyt esittelemäni tomaattipiirakka ei kuitenkaan ole oma luomukseni, vaan olen nähnyt siitä himpun verran vaihtelevia ohjeita siellä sun täällä, viimeksi muistaakseni Pirkka-lehdessä. Hurmaannuin reseptin ideasta sekoittaa Dijon-sinapin vahva makumaailma tomaatin makeuteen ja aina toimivaan yrttiöljyyn. Tykkään myös omissa tekeleissäni ripotella juustoraasteen mieluummin pohjan kuin täytteiden päälle, jolloin piirakka useimmiten säilyttää kauniin ulkonäkönsä, eikä näytä ainoastaan epämääräiseltä muodostelmalta sulanutta juustoa. Myös reseptin tarjoilema ohje piirakkapohjalle oli näpsäkkä, rapea ja maukas.

Suosittelen testaamaan; hyville piirakoille lienee kuitenkin aina paikkansa.

IMG_8146

Tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm)

Pohja:
150 g voita
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
0,25 tl suolaa
1 kananmuna
1 rkl vettä

Täyte:
0,5 dl Dijon-sinappia
150 g juustoraastetta
1-2 tomaattia
250 g kirsikkatomaatteja (Ihan näin suurta määrää en omaan piirakkaani saanut upotettua, noin puolet riittänee mainiosti.)
2 valkosipulinkynttä
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl basilikaa
0,5 tl mustapippuria
0,5 tl suolaa

Pinnalle:
tuoretta basilikaa

Nypi viileän voin kanssa jauhot sekaisin. Lisää suola, kananmuna ja vesi. Sekoita tasaiseksi.
Painele taikina leivinpaperilla vuoratun piirasvuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele taikina haarukalla ja esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Levitä pohjalle sinappi ja ripottele päälle juustoraaste.
Leikkaa tomaatit ja kirsikkatomaatit ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita öljy, basilika, valkosipuli, pippuri ja suola.
Asettele tomaatit pohjalle. Valuta päälle mausteöljy.
Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 20-30 min. Tarjoa tuoreen basilikan kanssa.

Pikkuisen parempi lohikiusaus

Jääkaapissa lorvailevat perunat sekä pala purjoa ja paketti lohisuikaleita saivat minut kiusaus mielelle. Ja voi, että tulikin hyvää, kun lohikiusausta vähän tuunasi katkaravuilla, herkkukurkulla ja sulatejuustolla. Mums! Vielä, kun perunatkin kuorii ja tulitikuttelee ihan itse turvautumatta pakastealtaan peruna-sipulipussiin, tuntuu kiusaus jotenkin enemmän itsetehdyltä ja maistuu tavallistakin paremmalta. Suosittelen!

IMG_8011

Lohikiusaus

3-4 annosta

6 perunaa
pätkä purjoa
300 g lohisuikaleita tai -fileetä
1 maustekurkku
1 dl jäisiä katkarapuja
4 rkl tuoretta tilliä
0,5 tl suolaa
1 dl maitoa (tai kermaa)
100 g sulatejuustoa

Pese ja kuori perunat. Leikkaa ne noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Leikkaa viipaleet tämän jälkeen pitkiksi ja ohuiksi tulitikkumaisiksi perunoiksi.
Halkaise ja huuhtele purjo hyvin, hienonna.
Jos et käytä suikaleita, paloittele lohifilee. Pilko maustekurkku.
Sekoita kulhossa purjo, lohi- ja maustekurkkupalat sekä jäiset katkaravut ja tilli.
Nostele voideltuun uunivuokaan kerroksittain perunoita ja lohiseosta. Mausta välit kevyesti suolalla.
Kuumenna pienessä kasarissa maito ja paloiteltu sulatejuusto. Sekoita, kunnes juusto on täysin sulanut. Valuta juustokastike vuokaan perunoiden päälle.
Paista kiusausta 200-asteisessa uunissa noin 50-60 min.

Vegaaninen kaalilaatikko perinteisen haastajana

Yksi niistä ruoista, joista usein haaveilen, mutta joita en kuitenkaan oikeastaan koskaan tule tehneeksi, on kaalilaatikko. Itse asiassa en menisi vannomaan, että olen koskaan tehnyt kaalilaatikkoa – paitsi nyt. Kävi nimittäin niin, että kaupassa törmäsin varhaiskaaliin ja sitten vähän myöhemmin vegaanisen kaalilaatikon reseptiikkaan, jota tuntui olevan pakko päästä kokeilemaan. Vähänhän se jännitti, miten perinteinen jauheliha korvautuisi linsseillä, mutta nyt kokemusta rikkaampana voin todeta, että hyvin. Meillä tämä kaalilaatikko maistui jokaiselle, jopa originaalista piittaamattomalle Aleksille.

Tiskiä valmistusprosessista syntyy paljon, kun linssit, ohrahelmet ja kaali valmistellaan laatikkoon kukin omassa astiassaan, mutta muuten ruoka valmistuukin sangen helposti. Toki aikaa vaaditaan paljon, kyseessä ei ole missään mielessä pikaruoka, koska laatikkoa haudutellaan uunissa pitkään ja hartaasti. Mutta se kannattaa; suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Reseptistä kunnia Vegeviettelys-blogin Hannalle.

IMG_8058

Vegaaninen kaalilaatikko

6 annosta

1,5 dl ohrahelmiä
2 tlk (à 230 g) vihreitä linssejä tai vastaava määrä keitettyjä (Jos keität linssit itse, niiden kuivapaino on noin 230 g.)
1 iso sipuli
öljyä kuullottamiseen
800 g varhais-/valkokaalia
3-5 dl kasvislientä
0,5 rkl meiramia
1-2 tl suolaa
4 rkl tummaa siirappia

Pinnalle:
puolukoita

Keitä ohrahelmet pakkauksen ohjeen mukaan. Jos et käytä käyttövalmiita linssejä, keitä myös linssit kypsiksi.
Kuori ja silppua sipuli. Kuumenna öljy kattilassa tai korkeareunaisessa paistinpannussa ja kuullota sipulia muutama minuutti, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Siirrä sipulit odottamaan.
Suikaloi kaali noin puolen senttimetrin suikaleiksi ja paista pannulla muutamassa erässä, kunnes se painuu hieman kasaan. Voit lisätä pannulle myös pienen tilkan vettä.
Sekoita paistetut kaalisuikaleet ja sipulit, keitetyt ohrahelmet, huuhdellut ja valutetut tai keitetyt linssit sekä mausteet ja siirappi keskenään uunivuoassa. Lisää kolme-neljä dl kasvislientä niin, että kaaliseos on miltei nesteen peitossa. Tarvittavan nesteen määrä vaihtelee, sillä vuodenajasta riippuen kaalista saattaa irrota eri määrä nestettä. Lisää siis kasvislientä paistamisen aikana, mikäli tarpeellista.
Paahda kaalilaatikkoa 200-asteisessa uunissa noin 30 min. ja laske sen jälkeen lämpötila 150 asteeseen. Jatka paistamista vielä pari tuntia. Sekoita muutaman kerran paiston aikana. Jos pinta tummuu liikaa, peitä vuoka foliolla.

IMG_8056

Taasko linssipihvejä? Kyllä!

Yksi ehdottomia kasvisproteiinisuosikkejani ovat linssit. Hyvän maun lisäksi ne ovat monella muullakin tapaa huippuruokaa: varsin proteiini- ja kuitupitoisia, sisältävät antioksidantteja ja kivennäisaineita, mutta vain vähän energiaa. Näinpä seuraava, oikein maukkaan lopputuloksen tuottanut linssiresepti ansaitsee ilman muuta oman, suosittelevan artikkelinsa.

Kannattaa paistaa ja maistaa!

IMG_7920-1

Linssipihvit

4 annosta

3 dl punaisia linssejä
1,5 l vettä
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chilipalko
1-2 rkl öljyä
1 tl currya
1 tl juustokuminaa
1 tl suolaa
1 tl hunajaa tai sokeria
2 rkl maissitärkkelysjauhoja
1 kananmuna
öljyä paistamiseen

Lisäksi:
jogurttikastiketta

Keitä huuhdotut linssit vedessä kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta siivilässä ja jäähdytä.
Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Hienonna myös chili, josta voit halutessasi poistaa siemenet. Kuullota sipuli, valkosipuli, chili, curry ja juustokumina öljyssä pannulla.
Sekoita linssit ja chili-sipuliseos kulhoon. Anna seoksen jäähtyä ja mausta suolalla sekä hunajalla. Sekoita maissitärkkelysjauhot ja kananmuna jäähtyneen linssiseoksen joukkoon.
Kuumenna öljyä ja nosta linssiseosta lusikalla pannulle. Painele tasaisiksi pihveiksi. Paista miedolla lämmöllä 2-5 min. molemmilta puolilta pihvien koosta riippuen.
Tarjoa lisäksi esimerkiksi jogurttikastiketta.

Uunilohta, pastaa ja fenkolia

Yksi helpoimmista ikinä on uunilohi. Kala vuokaan, mausteet pintaan ja ruoka uuniin, joka hoitaa lopullisen työn, paistamisen.

Teki mieli kokeilla tälläkin saralla jotakin hieman uutta ja juuri tarpeeseen tuli seuraava Perinneruokaa prkl -blogin Mikan kehittelemä uunilohipasta. Uunissa tästä valmistetaan ainoastaan lohi, pasta keitellään erikseen, eli ihan yhden astian ruoka tämä ei ole, mutta äärimmäisen helppo joka tapauksessa. Itselleni ykkösjuttu tässä reseptissä taisi olla fenkoli, jonka käyttöä olen jostakin syystä hieman aristellut. Se sopi uuniloheen vallan mainiosti ja varmasti tulen tästä lähtien käyttämään sitä useamminkin. Oi, että tykkään uusien kasvisten löytämisestä!

Tässä siis oiva arkipäivän tai miksei juhlavammankin aterian idea. Suosittelen!

IMG_7842

Uunilohipasta

4 annosta

400 g lohta
1 sipuli
1 fenkoli
1 sitruuna
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
250 g pastaa

(Koristeluun:
lehtipersiljaa)

Nosta lohi uunivuokaan.
Suikaloi kuorittu sipuli ja fenkoli.
Pese ja viipaloi sitruuna. Asettele lohen päälle viipaleita. Lorauta kasvisten päälle oliiviöljyä. Ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria.
Paista vuokaa 225-asteisessa uunissa noin 20 min.
Keitä pasta ohjeen mukaan ja nostele se kalan ja kasvisten seuraksi.
(Koristele halutessasi lehtipersiljalla.)

Annin italialainen (kirsikka-)ricottakakku vadelmilla modifioituna

Nyt sen vasta tajusin, kuinka olen erästä asiaa kaivannut. Koronan mukanaan tuoma koko perheen kokoaikainen kotonaolo on vaatinut niin paljon normaalia enemmän ruoanlaittominuutteja, että toinen vähintään yhtä rakas keittiöpuuhani, leipominen, on jäänyt lähes kokonaan huomiotta. Mutta lauantaiaamuna, silloin oli pitkästä aikaa pakko päästä leipomaan.

Leipomisinnossani toteuttamani vadelma-ricottakakku syntyi oikeastaan liian helposti. Alkuperäisideani valmistaa kakun ricotta itse sai siitäkin huolimatta väistyä pienoisen aikatauluongelman vuoksi ja muuten kakku sitten syntyikin lähes yksinomaan ainekset sekoittamalla. No, makua se ei haitannut, sillä kakusta tuli hyvää, oikein hyvää! Pidin sen omalla tavallaan tiiviistä, mutta kuitenkin mehevän kuohkeasta rakenteesta ja mausta, joka oli sopivasti makea. Alkuperäisessä kakussa käytetyt kirsikat vaihdoin vadelmiin, jotka sopivat siihen mainiosti. Kakkua olisi hyvin voinut popsia ihan sellaisenaan, mutta me lorottelimme kruunuksi vielä kukin itselleen sopivaksi katsomansa määrän vaniljakastiketta. Nam!

Reseptin nappasin – jälleen kerran – Annin uunissa -blogista, jossa Anni itse nosti kakun omalla parhaiden kakkujen listallaan TOP3:seen. Itse en kakkua ihan näin täydelliseksi arvioisi, mutta tekemisen ja kokemisen arvoinen se ehdottomasti on. Ja jos kuivakakuista puhutaan, ehdotonta kärkikastia. Siispä suosittelen!

IMG_7818

Italialainen vadelma-ricottakakku

10 annosta

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
350 g ricottajuustoa
3 kananmunaa
0,5 tl vanilja-aromia (tai 1 tl vaniljasokeria)
1 tl sitruunankuoriraastetta
100 g voisulaa
2 dl vadelmia (tai muita marjoja)
3 rkl mantelirouhetta

(Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä)

Laita irtopohjavuoan (ø noin 22-24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa kevyesti toisessa kulhossa ricotta, kananmunat, vanilja ja sitruuna.
Lisää kuivat aineet ricottaseokseen ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Kääntele sekaan myös voisula ja kolme neljäsosaa vadelmista.
Kaada taikina valmisteltuun vuokaan ja ripottele päälle loput vadelmat sekä mantelirouhe.
Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasolla noin 50-60 min. kunnes pinta on kullanruskea ja tikkuun ei jää taikinaa.
Tarjoile sellaisenaan tai valitsemasi vaniljalisukkeen kera.

Makeaa ja tulista: bataatti-papupyörykät intialaisessa tomaattikastikkeessa

Yksi tämän hetken lempijuttuja kokeilukeittiössäni ovat erilaiset kasvispihvit ja -pyörykät. Lähiaikoina olen tullut kokeilleeksi esimerkiksi kukkakaali-linssipihvejä, vegaanisia lindströminpihvejä, supermaukkaita hapankaalipihvejä, papu-pähkinäpyöryköitä ja nyt näitä bataattimaisen makeita papu-bataattipyöryköitä. Nam! Olen suorastaan innoissani, enkä vähiten siitä syystä, että lapset ovat tykänneet tekeleistäni niin ikään. Näillä eväin tuntuu kasvisruokien maailma laajentuvan helposti ja valloittavan tilaa esimerkiksi broileriruoilta, joihin arjen keskellä usein tulen sortuneeksi. Sekin laskettakoon näiden ruokien eduksi, että lisäkkeeksi riittävät mainiosti yksinkertainen jogurttikastike – jopa vähän paksumpi ruokajogurtti ihan sellaisenaan – ja valinnan mukaan esimerkiksi riisi, kuskus tai ohrahelmet.

Nyt esiteltävät papu-bataattipyörykät olivat hyviä; makeita, koska bataatti. Mitä pyöryköiden koostumukseen tulee, se ei välttämättä ollut paras mahdollinen, mutta tämä kauneusvirhe olisi korjattavissa yksin sillä, että uunikypsennyksen sijaan ne olisi kannattanut paistaa pannulla. Ensi kerralla näin.

Pyöryköiden oheen valmistin intialaisen tomaattikastikkeen, joka istui annokseen hyvin – ja sopii ainakin vahvasti maustetusta ruoasta nauttivien lautasille. Omaan makuuni kastike oli himpun verran liian mausteista, mutta vahvoista mauista pitävät varmasti tunnistavat itsensä. Toinen hyvä valinta on jo aiemmin mainittu jogurttikastike.

Tätä settiä kannattaa kokeilla.

IMG_7666

Bataatti-papupyörykät ja intialainen tomaattikastike

6 annosta

Pyörykät:
1 kg bataattia
3 rkl öljyä
2 tl juustokuminaa
1 tl mustapippurirouhetta
1 tlk (400 g) kypsiä voipapuja / valkoisia isoja papuja
1 dl kaurahiutaleita
1,5 tl suolaa
(öljyä paistamiseen)

Tomaattikastike:
25 g tuoretta inkivääriä
1-2 valkosipulinkynttä
100 g sipulia
1 rkl öljyä
1 rkl tandooricurrytahnaa
1 tl juustokuminaa
0,5 tl kardemummaa
500 g paseerattua tomaattia
200 ml kookosmaitoa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 tl sitruunanmehua

Lisäksi:
riisiä ja/tai naanleipää

Valmista ensin pyörykät. Kuori ja pilko bataatit, siirrä kulhoon. Mittaa joukkoon öljy, juustokumina sekä mustapippurirouhe ja sekoita hyvin. Levitä maustetut bataatit uunipellille ja kypsennä 200-asteisessa uunissa, kunnes ne ovat pehmeitä ja saaneet hiukan väriä pintaan.
Valuta ja huuhtele pavut.
Siirrä kulhoon kypsät bataatit, pavut, kaurahiutaleet ja suola. Soseuta ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Pienet sattumat eivät haittaa.
Pyörittele taikinasta kostutetuin käsin noin 30 bataattipyörykkää, asettele ne pellille ja paista uunissa noin 15 min. kunnes niissä on pinnalla kaunis väri. Huom! Kannattaa harkita myös pyöryköiden paistamista öljyssä pannulla, jolloin lopputulos on varmasti rapeampi.
Tee sitten kastike. Kuori ja hienonna inkivääri, valkosipulinkynnet ja sipuli.
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota inkivääriä ja sipuleita. Lisää currytahna, juustokumina ja kardemumma, kääntele hetki. Lisää kattilaan paseerattu tomaatti, kookosmaito, suola ja pippuri. Keitä kastiketta noin 15 min. kunnes se hiukan paksunee. Lisää lopuksi sitruunanmehu ja tarkista maku.
Tarjoile kastike erikseen tai kaada pyöryköiden joukkoon pannulle.
Oheen istuvat mainiosti riisi ja/tai naanleipä.

Äitienpäivämenu à la ravintola Passio: ihastuttavaa poikkeusolojen fine diningia

Korona-ajan ensimmäinen kuukausi sujui mainiosti. Viikot kiltisti kotona, lasten kanssa ulkoilua ja ruokakaupassa käyntiä lukuun ottamatta tiiviisti Kotikolossa oleillen. Viikonloput uusia ulkoilupaikkoja etsiskellen. Mukavasti perheen parissa. Toinen kuukausi on tuonut mukanaan väsymyksen. Vaikka elämämme uuden kodin ansiosta on ollut koronasta huolimatta yhä edelleen mielenkiintoista ja antoisaa, on muiden ihmisten kaipuu selvästi alkanut nostaa päätään yhä enemmän. Kun on uusi koti, olisi ihanaa päästä esittelemään sitä, kutsua ystäviä ja sukulaisia kyläilemään. Kun tuo uusi koti sijaitsee melko lailla aitiopaikalla, tuntuu liki kidutukselta, että sen tarjoilemia palveluita ei ole lupa tai mahdollisuus päästä käyttämään. No, ei auta kuin toivoa, että lähestyvä kesä toisi pikkuhiljaa muutoksen…

Ihmisten jälkeen eniten kaipaan ravintoloita. Lauantain ja sunnuntain hotelliaamiaisia sekä brunsseja, sitä arjen luksusta, kun päätämme lähteä yhdessä lounaalle. Ravintolassa käyminen on tärkeä osa elämäämme, harrastus, jota emme Aleksin kanssa halunneet lopettaa tai laittaa tauolle edes lasten synnyttyä. Toki se on muuttanut muotoaan, mutta sehän kuuluu tietysti asiaan.

Kahden koronakuukauden aikana emme ole kuitenkaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta syöneet kertaakaan ravintolaruokaa. Vähänhän se nolottaa; kannatuksen vuoksi olisi tietysti pitänyt ostaa noutoruokaa, mutta me vaan emme ole take away -ihmisiä, minkäs sille voi. Äitienpäiväksi halusimme kuitenkin jotakin erilaista ja ystäväpariskunnan suosituksesta tilasimme ateriat ravintola Passiosta. Se kannatti; kolmen ruokalajin fine dining -elämys kotiinkannettuna oli kokemuksena sekä mielenkiintoinen että ehdottomasti jokaisen euronsa väärti. Ruoka oli todella hyvää, se oli helppo asetella kauniisti lautasille ja kerrankin tämän luokan ravintolasta löytyi lapsille vallattoman hyvä leikkipaikka. Jos tätä menoa jatkuu, haluan ehdottomasti kerran kuukaudessa kokea jotakin vastaavaa.

Alkupalaksi söimme rapuskagenia, parsaa ja briossia, pääruoaksi ricotta-pinaatti canneloneja ja jälkiruoaksi juustokakkua raparperin kera. Niin hyvää alusta loppuun! Tästä kaikesta maksoi ilomielin 93€ kuljetuksineen kaikkineen.

IMG_7718-1

IMG_7722-1

Vaikka Passio olikin meille jo ennestään tuttu ja hyväksi todettu ravintola – kävimme siellä syömässä joitakin vuosia sitten – yllätyimme siitä, kuinka hyvin fine dining -kokemus on siirrettävissä kotioloihin. Tietysti jokaisen ravintolan omanlaisensa tunnelma sekä palvelu ovat jo miltei puoli ruokaa, mutta joka tapauksessa tuli Passio esityksellään tehneeksi palveluksen alalleen: mikäli poikkeusoloissa jatketaan, tulemme varmasti tilaamaan vastaavia kokemuksia kotiovellemme myös uudestaan ja kehotan ilman muuta teitäkin kokeilemaan!

P.S. Mikäli aiempi kokemuksemme Passiosta kiinnostaa, voit kurkata arvioni täältä.

IMG_7465-1