Tunnelmallinen lukutoukka osa 11: Muumipapan urotyöt

Pujahdinpa taas toviksi Muumilaaksoon, kurkistin Muumipapan myrskyisiin nuoruusvuosiin. Oiva matka.

9789510434079_frontcover_draft_originalTove Jansson: Muumipapan urotyöt
WSOY, 1963
Suom. Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Muminpappans bravader, Schildts, 1950
Kuvitus: Tove Jansson

Kolmas askeleeni taannoin aloittamallani Muumi-romaanien polulla poikkeaa selvästi kahdesta ensimmäisestä. Kertoja on nyt minämuotoinen, kun Muumipeikon isä, Muumipappa, lähtee avaamaan sen sivuilla muistelmien muodossa seikkailuhenkistä nuoruuttaan. Mielenkiintoni teosta kohtaan oli etukäteen suuri, sillä Muumi-kirjojen sarjasta tämä on se lapsiminuun vähiten jälkiä jättänyt. En muistanut sen tapahtumia kovinkaan tarkasti, joskin ne toki palailivat pätkittäin lukukokemuksen edetessä.

”Tuulisena syysiltana kauan sitten löydettiin sanomalehtipaperista tehty paketti muumien löytölasten kodin portailta. Paketissa makasin minä hyvin pienenä ja viluisena, eikä minulla ollut aavistustakaan missä isäni ja äitini oleskelivat.”

Näin nurjasti alkaa Muumipapan elämä hemulin luomissa onnettomissa olosuhteissa, joissa vain leima hännässä erottaa hänet muista muumilapsista ja joissa puhtaus on paljon suukkoja tärkeämpää. Niinpä tämä hemulin tähdistä ennustama ”vaivalloiseksi” ja ”ylilahjakkaaksi” tulevaisuudessa kehittyvä muumilapsi ei kestäkään elämää synkässä ja neliskulmaisessa talossa, vaan pakenee avaraan maailmaan. Ensitöiksi syntyy muumitalo, ”hyvin pieni, mutta korkea ja kapea kuten muumitalon tuleekin olla, paljon parvekkeita, portaita ja torneja”. Oma talo puron varrella, se on jotakin se.

IMG_8477

Hyvin pian Muumipappa myös löytää ensimmäisen ystävänsä, Fredriksonin, tapahtuma, josta voisi sanoa hänen elämänsä vihdoin alkavan. Seuraavassa käänteessä hänen tielleen osuvat myös Fredriksonin veljenpoika Hosuli, Nipsun isä, sekä Nuuskamuikkusen isä Juksu. Yhdessä tämän sangen omalaatuisen seurueen kanssa Muumipeikon isä viettää myrskyistä nuoruuttaan.

Kirjasta ei puutu seikkailua, päinvastoin, mutta tällä kertaa jätän noiden referoimisen tyystin arvioni ulkopuolelle, säilyttäen tuleville lukijoille täyden yllätyksellisyyden. Hosulin ja Juksun mainioihin persooniin en sen sijaan malta olla hetkeksi pysähtymättä. Pieni ja pelokas, suursiivouksessa orvoksi jäänyt amerikkalaisessa kahvipurkissa majaileva Hosuli on selkeästi jättänyt geeniperimänsä jälkeläiseensä Nipsuun, syntymälaiska, vain kiellettyjä asioita kiehtovina pitävä Juksu taas on elämänasenteeltaan helposti yhdistettävissä Nuuskamuikkuseen. Lopulta paljastuva muikkusen äidin henkilöllisyys on sekin oma mielenkiintoinen kiemuransa, jonka jälkeen on hauska tutkia Nuuskamuikkusen ja pikku Myyn yhteneväisiä piirteitä.

IMG_8481

Muumipapan urotyöt on jälleen esimerkillinen näyte Tove Janssonin mahtavasta mielikuvituksesta ja siitä maailmasta, jonka hän on siirtänyt kynänsä kautta ulottuvillemme. Tuohon maisemaan sukeltaminen ei ole koskaan liian myöhäistä, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Nämä eivät suinkaan ole ainoastaan lastenkirjoja.

”Luulen että poikani Muumipeikko on perinyt heikkouteni rantoihin. – – – Mutta aavalla merellä tunnemme itsemme epävarmoiksi. Taivaanranta on siellä liian kaukana. Muumipeikot pitävät ystävällisesti vaihtelevasta, arvaamattomasta ja erikoisesta maisemasta. Rannasta jossa on hiukan maata ja hiukan vettä, auringonlaskusta jossa on hiukan tummuutta ja hiukan valoa, ja keväästä joka on hiukan kylmä ja hiukan lämmin.”

Niin. Eiköhän meistä monikin.

Lounaspiirakkaa taaperoystävälliseen tapaan

Kuten Tunnelmallisissa pyörineet tietävät, minä harrastan vahvasti tähteistä tähdiksi -ruoanlaittoa. Yksi parhaista tavoista käyttää erilaisia tähteitä ovat piirakat, joihin on helppo upottaa mitä oudoimpia asioita ja yhdistelmiä saaden silti aikaiseksi herkullisen lopputuloksen. Erityisesti piirakkapohjat ovat mainioita rippeiden viimeisiä sijoituspaikkoja ja minusta onkin usein alkanut tuntua, että tavalliset jauhopohjat ovat kovin kuivakoita näihin ripepohjiin verrattuna. Mikäli tällainen kiinnostaa, katsopa luottoreseptini ripepohjaan täältä.

Tällä kertaa ei kuitenkaan ole puhe ripepiirakasta vaan piirakasta, jonka kehittelin  sopivaksi jo melko pientenkin syöjien lounaslautasille. Itse nimittäin koen, että piirakoissa usein tuppaa olemaan huisin paljon suolaa ja muita ei niin terveellisiä asioita, jonka takia en viitsi ainakaan kovin usein tarjoilla niitä Pikku-Kokille juhlatilaisuuksia lukuun ottamatta. Seuraava piirakka kuitenkin soveltuu pohjiaan myöten myös pienten syötäväksi vaikka ihan tavallisena arkilounaana. Se on myös oivallinen sormiruoka. Resepti pohjataikinaan löytyi Ideakeittiö -ruokayhteisöstä, täytteen taas kehittelin itse lähinnä Pikku-Kokin mieltymyksiä sekä terveellisyyttä mielessä pitäen.

IMG_8569

Lopputulos oli täytteen osalta hyvä, pohjan osalta tarpeeseensa sopiva. Pikku-Kokille piirakka maistui hyvin, itse koin pohjan ehkä jonkin verran kuivaksi ja turhan terveellisen makuiseksi. Mutta hyvä näin, pääasia että taapero tykkäsi. Koska halusin piirakasta kasvisaterialle sopivan, valitsin täytteen pääraaka-aineeksi linssit, joiden ympärille oli helppo kehittää maukas kokonaisuus.

Siis suosittelen. Pohjan tuunatkoon jokainen mieleisekseen, mutta tässä hyvä vaihtoehto juuri pikkuruokailijoille tai miksikäs ei myös linjojaan tarkkaileville.

Linssi-kasvispiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_8564Pohja:
1 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl raejuustoa
25 g voita / margariinia

Täyte:
2 dl punaisia linssejä
1 punainen paprika
3 tomaattia
2 kevätsipulia
1,5 dl raejuustoa
1 tl basilikaa
(ripaus suolaa)
1 dl kuohukermaa + 0,5 dl maitoa / 1,5 dl ruokakermaa
1 kananmuna
(1 dl juustoraastetta)

Nypi pohjan aineet tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa 30 min. ja painele vuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 15 min.
Huuhtele linssit ja keitä ne kypsiksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ylimääräinen vesi pois.
Paloittele paprika ja tomaatit. Leikkaa sipulit ohuiksi viipaleiksi.
Kuullota paprika ja sipulit kevyesti öljyssä paistinpannulla. Lisää tomaatit, linssit ja raejuusto. Mausta basilikalla ja mahdollisella suolalla.
Kaada linssi-kasvisseos esipaistetun piirakkapohjan päälle. Valuta päälle keskenään sekoitettu kerma-kananmunaseos. Ripottele halutessasi pinnalle juustoraaste.
Paista piirakkaa noin 30 min.

Oikein maukkaat lihapullat – vaikkapa vapun buffetpöytään tai piknik-koriin

Vappu, tuo kevään juhlista kuplivin lähestyy jälleen kovaa vauhtia. Enää kolme yötä aattoon. Vaikka meillä tänä vuonna vietetäänkin ”hieman” erilaista vappuaattoa – tuosta varmasti lisää tuonnempana – aiomme joka tapauksessa juhlistaa sitä piknik-tyyliin, Kotikolon patiolla tosin. Eivät sitten sadepisarat tai kylmät viimat haittaa, kun on yltä päältä lasin ja lämpölamppujen varjelema. Voi, miten ihastuttavaa onkaan, kun olemme pitkän odotuksen jälkeen saaneet taas rakkaan kesähuoneemme käyttöön ❤

IMG_8538Seuraavat lihapullat, jotka valmistuivat Perinneruokaa Prkl -blogin ohjeistuksella saivat oivallisen makunsa hunajalla maustetusta teriyaki BBQ-kastikkeesta. Itselleni kastike oli uusi tuttavuus, mutta siinä määrin makoisa, että sille tulee varmasti käyttöä jatkossakin. Muutenkin lihapullaohje vaikutti niin toimivalta, että näitä tulee varmuudella valmistettua tulevaisuudessakin. Meillä nämä pääsevät nyt ensiesittelyssään perunasalaatin ja mausteisten makkaroiden rinnalle vappupöytään, mutta yhtä hyvin ne varmasti toimisivat esimerkiksi perinteisesti perunamuusin kumppanina.

Tällä kertaa otin itseäni niskasta kiinni ja paistoin pullat pannulla yleisesti käyttämäni uunikypsennyksen sijaan. Niin paljon parempaa! Näin ollen päätinkin, että enää en lihapulliani uuniin laita, sillä onhan se totta, että pannulla syntyvä rapea pinta, on yksi niistä lihapullien kohokohdista. Eikä vaiva edes ole suuri.

Näin. Eipä muuta tällä kertaa kuin iloisia vapputunnelmia!

Teriyaki BBQ-lihapullat

30 kpl

IMG_85291 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1,5 dl vichyä
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl teriyaki BBQ-kastiketta (Kikkoman)
1 kananmuna
700 g naudan jauhelihaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
voita ja öljyä paistamiseen

Hienonna sipulit ja kuullota niitä paistinpannulla voissa, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Kaada paistetut sipulit kulhoon.
Lisää päälle vichy ja korppujauhot. Mittaa joukkoon teriyaki BBQ-kastike ja kananmuna.
Lisää jauheliha ja hienonnettu lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita taikina hyvin.
Pyörittele taikinasta noin 30 lihapullaa ja paista ne pannulla öljy-voiseoksessa kolmessa erässä. Muista, että pannu kannattaa pitää melko miedolla lämmöllä, jolloin lihapullien pinta ei pala ja ne kypsyvät myös sisältä. Pannua ei myöskään kannata täyttää liian täyteen, jolloin se jäähtyy ja lihapullat alkavat kiehua nesteessä.
Jos kuitenkin haluat paistaa lihapullat uunissa, paista niitä 225 asteessa noin 15 min.

Tunnelmallinen lukutoukka osa 10: Taikurin hattu

Jep, jep. Hujauksessa vaihtui etukansi takakanteen, kun pääsin käsiksi Taikurin hattuun. Muumi-romaanit ovat mahtijuttu!

9789510429211_frontcover_draft_originalTove Jansson: Taikurin hattu
WSOY, 1956
Suom. Laila Järvinen, suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä 2010
Trollkarlens hatt, Schildts, 1948
Kuvitus: Tove Jansson

Nyt kun olen peräjälkeen päässyt kahdesti kurkistamaan Muumilaaksoon, olen yhä tyytyväisempi päätöksestäni lähteä lukemaan sarjaa läpi edellistä kertaa aikuisemman lukulampun valossa. Ja voi hyvänen aika sentään tuota Janssonin mielikuvituksen rikkautta; jos nämä eivät olisi ennalta tuiki tuttuja tarinoita, olisi niiden lukeminen varmasti mitä mahtavampi kokemus. Vaikka on se toki näinkin.

Taikurin hattu on taikojen ja omituisuuksien täyteinen tarina hatusta, jonka Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorenhuipulta kevään ensimmäisellä retkellään. Sitä, että se on sisäänsä heitettyjä asioita toisiksi muuttava Taikurin hattu, he eivät kuitenkaan tiedä ja kuljettavat hatun Muumitaloon, jossa se saa paperikorin roolin. Pian alkaa kuitenkin tapahtua, ja kun onnettoman piiloleikin seurauksena Muumipeikko muuttuu kummituseläimeksi, toteavat Muumipeikon vanhemmat hatun vaaralliseksi ja se on hävitettävä. Mutta kuinkas sitten kävikään, sen jätän toistaiseksi kertomatta.

Tarinan aikana Muumilaaksoon saapuu myös sangen kummallinen parivaljakko, Tiuhti ja Viuhti, jotka puhuvat ulkomaan kieltä, ovat säikkyjä kuin sähköiskun saaneet ja raahaavat mukanaan kokoonsa nähden valtavaa matkalaukkua. Se, mitä laukku kätkee sisälleen ei olekaan mitään ihan pientä ja pian saavat sekä Mörkö että Taikuri syyn vierailla Muumilaaksossa.

IMG_8340

Näiden kuvioiden lisäksi teoksessa entistä suurempaan rooliin pääsevät myös hattivatit, kun muumit ystävineen päätyvät veneretkellään hattivattien yksinäiselle saarelle ja erityisesti Hemuli saa tuta noiden hiljaisten ja vakavien, tyhjäkasvoisten, loputtomasti vaeltavien otusten kosketuksen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että postimerkkikokoelmansa kanssa täydellisyyteen päässyt Hemuli, on tätä nykyä kasvitieteilijä.

Tuo juonikuvioista. Taikurin hattu on romaanisarjasta yksi eniten lapsi-itselleni selkeitä muistikuvia jättänyt teos eittämättä juurikin sen tapahtumien laadusta, taianomaisuudesta ja jännittävyydestä johtuen. Sen esittelemät uudet henkilöhahmot, Tiuhti ja Viuhti, Taikuri sekä Mörkö ovat niin ikään mystisyydessään varmasti lapsen mieltä liikuttavia. Joka tapauksessa ainakin Pyrstötähteen nähden se on selvästi kirjaimellisemmin käsitettävissä, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että janssonmainen filosofia loistaisi siinä poissaolollaan. Kyllä tästäkin aikuinen löytää paljon pohdittavaa.

”Toisinaan epätavalliset asiat ovat hauskoja. Kaameat jutut tai kastuminen tai että selviytyy yksin ja sen sellaiset. Mutta ne eivät ole viihtyisiä ajan pitkään.”

Näin. Nyt on jo kova kiire päästä availemaan Muumipapan urhokkaita muistelmia.

Pienen kalamiehen keitto

Pikku-Kokki on osoittautunut kalamieheksi. No juu, ihan oikeaan kalaan hän vielä ei ole ehtinyt, mutta kalat kiinnostavat – niin kuvissa, leluissa kuin lautasellakin. Tämä on hyvä juttu; saan minäkin innostusta kehittää itseäni kalakokkina.

Seuraava kalakeitto osoittautui maukkaaksi valinnaksi. Pidin erityisesti sen tomaattisuudesta, joka teki siitä seljankamaisen. Happamuutta se sai sitruunasta. Nyt meiltä uupui smetana, mutta valkoinen silmä olisi ollut ehdoton bonus keiton pinnalle.

Suositukseni.

Tomaattinen kalakeitto

6 annosta

IMG_84431 sipuli
4 valkosipulinkynttä
0,5 rkl rypsiöljyä
0,5 tl kurkumaa
12 dl vettä
4 rkl kalafondia
2 laakerinlehteä
1 tl kokonaisia valkopippureita
4 perunaa
4 porkkanaa
200 g juuriselleriä
500 g tomaattimurskaa
400 g pakasteseitiä
2 rkl sitruunamehua
tuoretta tilliä

Lisäksi:
smetanaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä isossa kattilassa. Mausta kurkumalla.
Mittaa kattilaan vesi ja fondi. Lisää joukkoon laakerinlehdet ja pippurit.
Kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja selleri.
Kiehauta liemi ja lisää joukkoon juurekset. Anna kiehua 15–20 min.
Lisää keittoon tomaattimurska ja kuutioitu seiti. Anna porista vielä joitakin minuutteja, kunnes kala on kypsää.
Mausta sitruunamehulla ja tillillä. Tarkista maku.
Nauti smetanasilmän kera.

Iisi kanakastike

Tekaistiinpa Pikku-Kokin kanssa aamun varhaisina tunteina tällaista simppeliä kanakastiketta à la Perinneruokaa Prkl -blogin Mika. Kastikkeesta tuli ihan hyvää, täysin vaivansa arvoista, ja varsinkin kun sekaan heitti vielä hieman yrttejä. Perunajauhoilla suoritetusta suurustamisesta johtuen kastike on myös gluteeniton. Lisäkkeeksi minä valitsin toisiin annoksiin peruna-porkkanamuusin, toisiin pastan, Mika villiriisisekoituksen eli sopivia vaihtoehtoja löytyy jokaisen makuun.

Hyvä kiirepäivän peruskastike.

Kanakastike

4 annosta

IMG_84072 rkl rypsiöljyä
2 tl currya
1 tl paprikajauhetta
400 g broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
1 paprika
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl perunajauhoja
3 dl vettä
150 g ranskankermaa
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 rkl hunajaa

Lisäksi:
riisiä / pastaa / perunaa

Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää curry ja paprikajauhe. Anna mausteiden kiehua hetki öljyssä ja lisää broilerin fileesuikaleet. Ruskista hetki.
Kuori ja hienonna sipuli, kuutioi paprika pieniksi kuutioksi. Lisää pannulle ja paista kunnes sipuli on pehmennyt.
Lisää tomaattipyree ja veteen sekoitettu perunajauho. Lisää lopuksi ranskankerma ja mausta suolalla, mustapippurilla ja hunajalla.
Anna kastikkeen hautua 10 min.

Kyllä kesäkin vielä tulee -paistos

Nyt kun oikeasti on saatu jo joitakin maistiaisia saapuvasta keväästä – unohdetaan tämän päivän karmivat uutiset muka-tulossa-olevasta kylmästä jaksosta – teki mieleni valmistaa jotakin oikein keväistä ruokaa.

IMG_8383Syntyi seuraava Maku-lehden Meillä kotona -sivustolta bongaamani kesäkurpitsa-linssipaistos, jonka reseptiikkaa muuntelin hiukan ruokavarastojamme sekä makunystyröitämme paremmin helliväksi versioksi. Lopputulos oli kiva; ruoka sopii hyvin syötäväksi myös sellaisenaan, mutta ehkäpä joku voisi haluta sen kumppaniksi vaikkapa lihaa tai kanaa. Näen tämän istuvan hyvin myös grilliruoan rinnalle.

Kokeilkaa ja sovitelkaa.

P.S. Reseptin mausteöljyssä paistetut kesäkurpitsaviipaleet ovat vallan hyviä vaikka sellaisenaan lisäkkeeksi ja niitä kannattaa tehdä samalla kertaa hieman suurempi annos. Itse asettelin niitä seuraavana päivänä suolaisen piirakan päälle, jossa ne ainakin toimivat mainiosti.

IMG_8387

Kesäkurpitsa-linssipaistos

4 annosta

IMG_83852 dl linssejä (minä käytin punaisia, mutta alkuperäisessä reseptissä suositeltiin vihreitä, jotka ehkä olisivatkin toimineet tässä paremmin)
5 dl kasvislientä
400 g kesäkurpitsaa
suolaa ja mustapippuria
150 g juustoraastetta (minä korvasin tämän raejuustolla)
kirsikkatomaatteja
2 rkl tuoretta minttua

Mausteöljy:
4 rkl rypsiöljyä
1 tl jauhettua fenkolia
1 tl juustokuminaa
1 tl oreganoa
0,5 tl chilijauhetta
0,5 tl (savu)paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä

Mikäli käytät vihreitä linssejä, anna linssien liota kylmässä vedessä 1 tunti. Valuta linssit. Punaisille linsseille riittää huuhtelu.
Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi. Keitä linssejä liemessä noin 20 min. Valuta siivilässä.
Leikkaa kesäkurpitsat puolen sentin viipaleiksi joko poikittain tai pitkittäin.
Sekoita mausteöljyn ainekset. Paista kesäkurpitsat mausteöljyssä pannulla kahdessa erässä.
Pane yksi kerros kesäkurpitsaa uunivuoan pohjalle. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada päälle linssit ja ripottele pinnalle puolet juustosta. Peitä linssikerros kesäkurpitsalla. Lisää loput juustosta, puolitetut tomaatit ja minttu.
Kypsennä paistosta 225-asteisessa uunissa noin 30 min. Anna makujen tekeytyä hetki ennen tarjoamista.