Trendikästä vuonna 2023: soijarouhe

Luin jostain, taisipa olla Glorian ruoka&viini -lehden Trendit 2023 -artikkelista, että tänä vuonna on trendikästä valmistaa ruokaa perinteisistä kasvisproteiineista, kuten soijarouheesta, linsseistä ja pavuista joitakin vuosia pinnalla olleiden pitkälle prosessoitujen lihan korvikkeiden sijaan. Tämä trendi sopii minulle vallan hyvin. Itse en tosin näiden perinteisten käyttöä ole koskaan lopettanutkaan, joskin uutuustuotteitakin jonkin verran testaillut.

Soijarouhe ei suinkaan ole se helpoin raaka-aine, kun ruoanlaitosta puhutaan. Sitä kannattaa kuitenkin opetella käyttämään. Se on proteiinirikasta ja kuitujakin kertyy mukavasti. Soijarouhetta on helppo pitää kuivaruokakaapissa pussillinen, eikä sen edullisuuskaan tuskin haittaa. Tärkeintä soijarouheesta ruokaa valmistettaessa on opetella maustamaan se oikein ja kunnolla – eipä siinä, eihän jauhelihakaan sellaisenaan kovin hyvältä maistu.

Seuraava soijarouhekastike on pullollaan kasviksia ja hyvää makua. Syvän värinsä kastike saa tietysti punajuuresta, porkkanaa kannattaa raastaa sekaan makeutta tuomaan. Minä laitoin tällä kertaa mukaan worcesterkastiketta, mutta jos ruoan haluaa pitää vegaanisena, se onnistuu helposti vaihtamalla worcester vaikkapa soijakastikkeeseen. Juustokuminalla kastikkeeseen saa kivan itämaisen sävyn, mutta tämän voi mainiosti jättää poiskin, jos juustokumina makuna ei innosta.

Tammikuun vegaanihaaste loppui, mutta helmikuullakin kannattaa panostaa ja kokeilla vegaanijuttuja ainakin silloin tällöin, vaikka kerran viikossa. Tästähän voisi aloittaa. Ja jos soijarouhe ei ehdottomasti kiinnosta, voi tämänkin ruoan valmistaa jauhelihasta.

Juureksilla rikastettu vegaaninen soijarouhekastike

6 annosta

0,5 dl + 2 rkl rypsiöljyä
2 dl tummaa soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 rkl savupaprikajauhetta
2 punajuurta
4 porkkanaa
2 sellerinvartta
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 tl oreganoa
0,5-1 tl juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl soijakastiketta (tai worcesterkastiketta, mutta tällöin ruoka ei enää ole vegaanista)
1-1,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Lisäksi:
pastaa/ohrahelmiä

Aloita turvottamalla soijarouhe. Lämmitä isossa kasarissa 0,5 dl öljyä. Ruskista soijarouhetta hieman ja lisää sitten joukkoon 2 dl vettä noin puolen desin erissä. Kun edellinen loraus on imeytynyt rouheeseen, lisää seuraava. Mausta soijarouhe soijakastikkeella sekä savupaprikalla ja siirrä sivuun odottamaan.
Kuori ja raasta punajuuret ja porkkanat, raasta myös sellerinvarret. Kuullota raastetta öljyssä noin 5 min.
Lisää joukkoon soijarouhe, tomaattimurska, vesi, oregano, juustokumina, paprika ja hienonnettu valkosipuli. Hauduta kastiketta noin 20 min. kunnes se on kiehunut sopivasti kasaan.
Lisää vielä soijakastike, suola ja mustapippuri. Tarkista maku.
Tarjoile pastan tai ohrahelmien kera.

Kasvisten ystävän Toad-in-the-Hole

Vaikka lantussa sinänsä ei mitään vikaa olekaan, tuntuu ajoittain vähän vaikealta keksiä sille sopivia reseptejä. Niinpä päätin heti tilaisuuden tultua tarttua Lyhyenä hetkenä -blogista aiemmin huomioimaani Toad-in-the-Hole juureksilla reseptiin, jossa yksi brittiläisistä hassunimisistä perinneherkuista esittäytyi mielenkiintoisena kasvisversiona. Alkuperäisessä versiossa suolaisesta pannukakkutaikinasta kurkistavat lihat ja makkarat, tässä taas paahdetut ihanasti vaahterasiirapin maustamat juurekset. Täytyykin tässä kohtaa todeta, että jos pannukakkutouhu ei tällä kertaa kiinnosta, nappaa talteen ainakin uunijuuresten resepti. Niitä voi valmistaa ihan sellaisenaankin.

Ihan lihaton minun Toadin-the-Hole -versioni ei kuitenkaan ollut, sillä kuorrutin valmiin paistoksen pannulla rapsakaksi paistetulla lehtikaali-pekoniseoksella. Kasvisruokaa suosivien on toki helppo unohtaa pekoni ja valita tilalle esimerkiksi sieniä.

Toad-in-the-Hole ei tämän perusteella lihaa kaipaa. Tämä hauska ruokalaji tullaan varmasti tapaamaan meidän keittiössämme uudestaankin.

Toad-in-the-Hole juureksista sekä rapsakka lehtikaali-pekonipaistos

4 annosta

Taikina:
2 munaa
2 dl maitoa
1,5 rkl Dijonia
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa

Vuokaan:
3 rkl rypsiöljyä

Täyte:
600 g juureksia (esim. punajuurta, porkkanaa, lanttua, juuriselleriä)
0,5 dl oliiviöljyä
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 tl rosmariinia tai timjamia
1,5 rkl tomaattipyreetä
1,5 rkl vaahterasiirappia
100 g kirsikkatomaatteja

Lehtikaali-pekonipaistos:
pekonia
valkosipulia
lehtikaalia
sokeria

Kuori juurekset ja paloittele ne reilun suupalan kokoisiksi. Laita juurekset kulhoon ja lisää joukkoon oliiviöljy, suola, pippuri, valitsemasi yrtti ja tomaattipyree. Sekoita hyvin ja levitä juurekset leivinpaperoidulle uunipellille.
Paahda juureksia 220-asteisessa uunissa noin 15 min. Sekoita sitten joukkoon vaahterasiirappi ja paahda juureksia vielä noin 15 min. tai kunnes ne ovat kypsiä ja saaneet kauniin värin.
Vispaa juuresten paahtuessa kananmunat, maito ja sinappi sekaisin. Lisää jauhot sekä suola ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
Kun juurekset ovat paahtuneet ja taikina turvonnut, ota noin 20×25 cm uunivuoka ja kaada sen pohjalle rypsiöljy. Laita vuoka 220-asteiseen uuniin 6 minuutiksi. Ota vuoka uunista ja kaada taikina sen pohjalle. Asettele taikinan pinnalle paahdetut juurekset ja kirsikkatomaatit.
Paista ensin 220-asteisessa uunissa 20 min. Laske sitten uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista vielä noin 20 min. kunnes taikina on saanut kauniin värin.
Tee odotellessasi lehtikaali-pekonipaistos. Hienonna pekoni ja valkosipuli. Poista lehtikaalista kova lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi.
Paista pekonia pannulla, lisää joukkoon valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes pekoni on kauniin ruskeaa. Lisää joukkoon lehtikaali ja sopivasti sokeria.
Paista noin 10 min. ja tarjoile lämpimänä Toad-in-the-Hole -paistoksen seurana.

Vegaaninen porkkanamureke

Joulu lähestyy ja vaikka meillä syödään jouluna perinteistäkin perinteisemmin, on minusta joulua odotellessa hauska kokeilla erilaisia joulupöydän moderneja vaihtoehtoja. Ja niitähän riittää! Erilaisia ruokajulkaisuja lukiessa on tullut jo joitakin vuosia olo, että perinteinen joulupöytä on vähintäänkin tylsä vaihtoehto. Laatikot pitäisi maustaa uudella tavalla, mahdollinen kinkku valmistaa täysin toisin ja rosolli joko paahtaa uunissa tai pikkelöidä. Mitä enemmän jouluruokaperinteitä onnistuu varioimaan, sen parempi.

Kukin tyylillään ja toki ymmärrän sen, että kaikki eivät jouluruoasta erityisemmin välitä. Meillä joka tapauksessa syödään perinteisesti ja kokeillaan näitä variaatioita ”oikeaan joulupöytään” valmistautuessa. Kuten tätä vegemureketta, jonka muokkasin alkuperäisohjeistuksen kurpitsaisesta porkkanaiseksi. Samoin vaihdoin mantelit pähkinöihin.

Tässäpä siis maukas ja ruokaisa vegaanivaihtoehto lihamurekkeelle. Kannattaa ilman muuta testailla ja halutessaan sijoittaa vaikkapa sinne joulupöytään.

Vegaaninen porkkanamureke

10-12 palaa

700 g porkkanoita
2 rkl rypsiöljyä
2 dl pähkinöitä
550 g vegejauhista
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl rosmariinia hienonnettuna
0,25 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Koristeluun:
granaattiomenansiemeniä
tuoretta rosmariinia
cashewpähkinöitä

Kuori ja kuutioi porkkanat. Siirrä palaset uunipellille, valuta päälle öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min, kunnes kuutiot ovat kypsiä. Soseuta.
Rouhi pähkinät.
Sekoita porkkanasose, vegejauhis, pähkinärouhe, kaurahiutaleet ja mausteet tasaiseksi massaksi.
Painele massa leivinpaperilla vuorattuun pitkulaiseen uunivuokaan.
Kypsennä mureketta 200-asteisessa uunissa noin 45 min. Anna vetäytyä noin 5 min. vuoassa ja kumoa tarjoiluvadille.
Koristele mielesi mukaan.

Ravintola Grönin paahtoporkkanat

Glorian Ruoka&Viini -lehden Lukijan toive -palsta tarjoilee mielenkiintoisia reseptejä, joita lukijat ovat toivoneet julkaistavaksi lehdessä. Reseptien ruoat ovat ruokia, joita niiden toivojat ovat maistaneet ravintoloissa ja joita he toivovat voivansa valmistaa myös kotona. Hauskaa!

IMG_6242-1

Tähän mennessä en jostakin syystä ole näitä reseptejä tullut kokeilleeksi, mutta nyt otin esiin yhden, joka oli kiinnostellut minua jo pitkään. Kyseessä olivat ravintola Grönin paahtoporkkanat. Alkuperäisohjeessa porkkanoita tarjoiltiin hodarinakin tapaan sämpylän välissä majoneesin, sinapin ja paahdetun sipulin kera. Me söimme paahtoporkkanoita tällä kertaa muun ruoan ohella, mutta kieltämättä ajatus hodarista alkoi kiehtoa. Täytynee kokeilla sitäkin, niin hyviä nämä porkkanat nimittäin olivat. Kerrassaan mainiota!

IMG_6248

P.S. Kuten kuvasta näkyy, Pikku-Kokki on niin ikään kiinnostunut ruokakuvauksesta. Joululahjakameralla on tärkeätä päästä näpsimään. No, josko hänestä kehkeytyisi oma, erityinen ruokakuvaajani.

Grönin paahtoporkkanat

6 pientä porkkanaa (á 30 g)
1 rkl oliiviöljyä
1 tl sormisuolaa
1 tl ruokosokeria
omenaviinietikkaa

IMG_6227

Kuumenna uuni 235 asteeseen.
Pese porkkanat ja leikkaa niistä päät pois. Älä kuori. Sivele porkkanat kauttaaltaan öljyllä.
Murskaa suola ja sokeri keskenään morttelissa. Hiero seos porkkanoihin.
Laita porkkanat leivinpaperilla vuoratulle pellille, jätä väleihin tilaa, jotta porkkanat karamellisoituvat kunnolla.
Paahda porkkanoita uunissa noin 20 min. Täydellinen porkkana on kunnolla karamellisoitunut pinnalta, mutta ei vielä muhjua sisältä.
Suihkuta omenaviinietikkaa kypsien porkkanoiden päälle sumutepullosta, jotta etikka leviää tasaisesti.

Kikherne-porkkanapihvit

Uskokaa tai älkää, vihdoin meillä on liesituuletin. Näinpä, kun ruoanvalmistusmenetelmiä ei enää tarvitse pähkäillä, valmistin eilen kasvispihvejä. En tiedä, johtuiko sitten paistajasta vai pihvien pääraaka-aineesta, kikherneistä, että yhdeksästä paistamastani pihvistä sain pysymään koossa neljä. No, tuo ei makua haitannut, vaan lopputulos oli mielestäni hyvä. Nyt jälkikäteen arvioin, että koossa pysyäkseen nämä olisivat tarvinneet vieläkin enemmän paistovaiheen öljyä, vaikka mielestäni en sen kanssa liialti kursaillutkaan. Samoin pihvien koko kannattaa pitää melko pienenä, eikä nostaa paistolämpötilaa liian korkeaksi.

Siis hyvää, näitä tulee varmasti kokeiltua uudestaankin; jospa pysyisivät koossakin. Ensimmäiset – ne rikkoutuneet yksilöt – meillä nautittiin jogurttikastikkeen kera, loput ajattelin säästää hampurilaisten täytteeksi. Reseptiikassa, jonka äkkäsin Anna-lehden -sivustolta neuvottiin lisäämään pihvit osaksi meze-pöytää, joka sekään ei varmasti olisi hullumpi idea.

IMG_0995

Kikherne-porkkanapihvit

9-10 kpl

2 keskikokoista porkkanaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
ripaus chiliä
1 rkl öljyä
380 g kikherneitä
2 kananmunaa
0,5 dl korppujauhoja
0,75 dl persilja- tai korianterisilppua
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

IMG_0989

Kuori porkkanat ja raasta ne raastimen hienoimmalla terällä. Kuori ja silppua sipuli. Raasta kuoritut valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja mausteita hetki öljyssä pannulla. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja nosta pannu pois levyltä.
Huuhtele kikherneet kylmällä vedellä. Soseuta ne rouheeksi sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Sekoita kikherneisiin kananmunat, korppujauhot, porkkanaseos, yrttisilppu ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna taikinan tekeytyä jonkin aikaa.
Kuumenna reilu kerros öljyä teflonpannulla. Lusikoi taikina pieniksi pihveiksi pannulle. Paista pihvit kahdessa erässä keskilämmöllä ruskeiksi ja rapeapintaisiksi.

Joulun ensiaavistuksia: rosollipiirakka

Tavallisesti tapaan vuoden viimeisinä päivinä etsiskellä sopivia käyttötapoja ylitse jääneille jouluruoille. Nyt kuitenkin eletään vasta parasta joulunodotteluaikaa, joten seuraavaa reseptiä voi hyödyntää vaikkapa pahimpaan jouluruokatuskaan, mikäli odotus tuntuu käyvän pitkäksi.

Toisaalta tämä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole makumaailmaltaan kovinkaan jouluinen viritelmä, joten maistuu varmasti myös joulun jälkeenkin, mikäli rosollikasviksia tulee keitettyä yli tarpeiden.

Siis suosittelen; ennen, jälkeen tai vaikka joulunakin. Voihan rosollinsa piirakkanakin nautiskella. Näppärää.

IMG_2250

Rosollipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohjaksi voit valita mieleisesi suolaisen pohjan. Suosimani ripeversio – johon uppoavat oivallisesti esimerkiksi joululaatikoiden loput – sopii tähän piirakkaan mainiosti.

Ripepohja suolaiseen piirakkaan:
50 g voita
2 dl jauhoja (Mitä nyt sattuu olemaan.)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä” (Tarkoitukseen käy soseutettuna miltei mikä vaan: ylimääräiset keitetyt kasvikset, riisi tai makaroni, kuivat leivät, sosekeittojen tai puurojen loput… Vettä lisätään, mikäli massa tuntuu liian jämäkältä.)

Täyte:
400 g juureksia: punajuuria, porkkanaa, bataattia
2-2,5 dl ruokakermaa tai kerma-maitoa
2 kananmunaa
0,5 dl tuoretta timjamia
mustapippuria myllystä
suolaa
150 g fetajuustoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuori ja kuutioi täytteen juurekset. Keitä ne napakan kypsiksi. Punajuuret kannattaa keittää omassa kattilassaan. Valuta ja jäähdytä.
Sekoita kerma, kananmunat, silputtu timjami, pippuri ja suola. Kaada kermaseos piirakkapohjan päälle.
Lisää vuokaan juureskuutiot sekä paloiteltu feta.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa noin 25-30 min.

Kauraiset porkkanasämpylät: oiva seuralainen vaikkapa aamiaispöytään

Torstai-iltapäivänä jälkikasvun vedellessä sikeitä alkoi leivontahammastani kolottaa. Seuraavalle päivälle suunniteltu keittoateria kaipasi vielä täydennystä, joten päädyin sämpylöihin. Kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot toivat näihin porkkanasämpylöihin mukavasti purutuntumaa, porkkana mehevyyttä. Mums!

Keittokin piti sämpylöiden seurasta, mutta ehkäpä nämä sopisivat vieläkin paremmin esimerkiksi lokoisaan aamiaishetkeen. Suosittelen.

IMG_1336

Kaura-porkkanasämpylät

20 kpl

IMG_13332-3 porkkanaa
3 dl omenamehua
200 g kermaviiliä
50 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
3 rkl hunajaa
10 dl sämpyläjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl rypsiöljyä

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi.
Sekoita omenamehu ja kermaviili keskenään ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja hunaja sekä porkkanaraaste.
Alusta sämpyläjauhot ja kaurahiutaleet taikinaan vähitellen vaivaten. Lisää lopuksi öljy.
Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja leivo se kahdeksi tangoksi. Leikkaa tangot paloiksi ja pyöritä paloista sämpylöitä. Anna kohota peitettynä noin 20 min.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista uunissa noin 10 min.

Kohti kastejuhlia; keitot kilpasilla osa 2: porkkana-inkiväärisosekeitto

Kun esikoinen on pompannut sängystä aamulla kello 4:15 ja kuopus kärsii öisin rokotuksen jälkeisistä vatsakivuista, ei vireystila välttämättä ole se kaikista korkein. Kun näiden lisäksi ulkona sataa aamusta iltaan vettä, ei pakollisen, kaikkien mielenterveyden takaavan kuraleikkiulkoilun lisäksi enää huvita lähteä kauppareissulle. Siispä leikimme Pikku-Kokin kanssa helppoa keittiöleikkiä, johon ainekset löytyvät miltei aina perusruokavarastosta. Keittelemme sosekeittoa.

IMG_0874

Tämän kertainen ehdokas kastejuhlien keittokilvassa on sosekeitoksi melko perinteinen. Porkkana ja inkivääri ovat mukava makupari; makeutta porkkanasta ja sitä sopivasti tasapainottavaa voimakkuutta inkivääristä. Tämän version tein kauramaidosta ja -kermasta, mutta jokainen valitkoon omien mieltymystensä mukaan.

Suositukseni.

Porkkana-inkiväärisosekeitto

5 annosta

IMG_0869-1500 g porkkanoita
1 sipuli
1 rkl (noin 3 cm) inkivääriraastetta
3 dl vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
1 tl oreganoa
0,25 tl mustapippuria
4 dl (kaura)maitoa
2 dl (kaura)kermaa

Kuori ja paloittele porkkanat ja sipuli. Raasta kuorittu inkivääri.
Lisää porkkanat, sipuli ja inkivääri kiehuvaan veteen. Murenna joukkoon liemikuutiot.
Keitä kasvikset kypsiksi. Mausta.
Lisää puolet maidosta sekä kermasta ja soseuta keitto tasaiseksi. Lisää loput ja kuumenna.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 14: Punaista pataa, nam!

Vaikka edellisessä Pikku-Kokki -kertomuksessani esittelinkin jo sormiruokailuasioita, palataanpa taas asteen verran taaksepäin. Valmistin nimittäin herralle pataa, joka sinänsä olisi sopinut sormiruoaksi ihan hyvin, mutta jonka kuitenkin päätin Pikku-Kokin tapauksessa vielä surauttaa vauvamuotoon, sen verran haparoivaa hänen sormiruokailunsa edelleen on. Harjoitukset etenevät joka tapauksessa.

IMG_1831Pata, jonka muokkasin Puolukkaposki-blogin punaisen kalapadan idean pohjalta oli mielestäni hyvää ja oikeassa muodossaan sekä ripauksella suolaa maustettuna ihan sopivaa meidän suurempienkin kokkien suuhun. Jätin kalan pois, jotta proteiininlähdettä voi halutessaan vaihdella, sillä mielestäni myös liha sopii hyvin padan kumppaniksi. Myös Pikku-Kokki näytti olevan samaa mieltä, niin kala- kuin lihaversiokin maistui ukkelille hienosti.

Punainen pata

8 dl valmista sosetta

IMG_18231 pieni tai puolikas iso bataatti
2 porkkanaa
1 punainen paprika
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
tilkka öljyä
2 rkl tomaattipyreetä
4 dl vettä (koska minä tein padasta sosetta, en lisännyt siihen vettä)
200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 laakerinlehti
1 tl timjamia

Lisäksi:
kalaa, kanaa tai lihaa pikku-ruokailijallesi sopivassa muodossa

Kuori ja paloittele bataatti ja porkkanat. Paloittele myös paprika. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kaada pataan tilkka öljyä ja lisää sipulit sekä tomaattipyree. Kuumenna sekoitellen pari minuuttia.
Lisää (vesi), tomaattimurska, laakerinlehti ja timjami. Kiehauta hetki.
Lisää porkkanat ja paprika. Keitä noin 5 min.
Lisää bataatti ja anna hautua, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.
Soseuta tai tarjoile sellaisenaan sormisyötävänä. Lisää annoksiin myös proteiininlähde haluamallasi tapaa.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 1: Let the ”soseilu” begin!

No niin, Pikku-Kokki on tullut syömärin ikään. Tai onhan hän jo jokusen kuukauden pikku hiljaa tutustunut ”oikean” syömisen maailmaan, mutta nyt puolivuotiaana tuo elämänalue on auennut huomattavasti laajemmin. Ja minä olen päässyt käsiksi niin vauvanruokakeittokirjoihin kuin muutamiin hauskoihin alan blogeihinkin.

Heti alkuun todettakoon, että vauvanruokablogia Tunnelmallisista ei ole tulossa. Koska Pikku-Kokki kuitenkin vähintäänkin meidän laillamme nykyelämäämme vaikuttaa, on mielestäni hauska idea lisätä tänne silloin tällöin jokunen resepti myös hänen makumaailmoistaan. Tuomarina toimii P-K itse; jos hän tykkää, voidaan postata, jos ei, jätetään väliin. Huomautettakoon kuitenkin, että jälkeläisellämme ei rima ole kovinkaan korkealla, tähän mennessä ovat tainneet kelvata sörsseleistäni joka ikinen – lukuun ottamatta erikoista vesimeloni-puolukkavälipalaani. No, ihmekös tuo, rajansa kaikella. Eli juu, tuomaroin minä itsekin näitä postausvalintojani.

img_0479-versio-2Hyvänä aasinsiltana edellä mainitusta vesimeloni-puolukkakokeilustani päästään nyt esiteltävään puolukka-porkkanasoseeseen, jota päätin testata, koska pakastimestamme löytyy paljon sokeroimattomia puolukoita ja uskon kotimaisten marjojen voimaan. Toki pikkuinen mieluiten popsisi vaikka joka päivä banaania ynnä muita makeuksia välipalakseen, mutta tämäkin kotimainen vaihtoehto sai suun aukeamaan tasaisen kiivaaseen tahtiin. Suositan!

P.S. Pikku-Kokki ensi kertaa avoimessa päiväkodissa: Siellä oli Brion mehiläinen, jossa suuntuntuma kaksin verroin samaisen merkin koiralelua ”häntäisempi”. Eipä tarvinnut kaveri mitään muuta viihtyäkseen. On tuo vauvan suu sitten ihmeellinen kapine. Ja eipä taida olla ihme, että ”the soseet” maistuvat niin hyvältä, kun sitä tuntuvat tekevän lähes kaikki muutkin asiat maan ja taivaan välillä.

Puolukka-porkkanasose

2 dl valmista sosetta

Huom! Ainesosien määrät ovat viitteellisiä, itse suhteutin ne niin, että puolukoilla lähinnä kirpsakoitettiin porkkanan makeutta.

img_0478-versio-24 porkkanaa
2,5 dl puolukoita

Pese, kuori ja paloittele porkkanat. Keitä kypsiksi.
Soseuta porkkanat sauvasekoittimella lisäten joukkoon hieman keitinvettä.
Soseuta myös puolukat.
Yhdistä soseet.