Jauheliha-makaronipata; simppeli, kasarintuoksuinen suosikki

Mietiskellessäni käyttöä jääkaapissa pikkuhiljaa parhaita päiviään ohittelevalle valkokaalille, tuli mieleeni makaronipata, yksi lapsuudesta mieleenjäänyt sangen kikkailematon ”klassikko”. Meidän perheessämme ruoka kulki jostakin kumman syystä nimellä ”liukas ruoka”, joten tokihan tätä oli edelleen sillä nimellä kutsuttava. Pikku-Kokki oli nimityksestä hiukan ihmeissään, mutta joka tapauksessa ruoka maistui sangen mainiosti. Samoin itselleni, vaikka etukäteen hiukan pelkäsinkin, että tulisin pettymään. Mutta ei, tämä maistui oikeastaan yhtä hyvältä kuin muistinkin. Omaan annokseeni lorautin vielä hiukan lisäsoijaa, sillä soijakastikkeen merkitystä tämän ruoan kohdalla on turha lähteä kiistämään.

IMG_4861

Kuten kuvasta näkyy, mikään silmiä hivelevä näky tämä ruoka ei ole, mutta siitä viis. Tällä kertaa aikamatkailu kannatti – mikä ei suinkaan ole selviö, kun ruoasta puhutaan – ja sainkin tästä idean lähteä kokeilemaan lapsuuteni suosikkeja laajemminkin. Ei ruokamuistojen merkitystä turhaan korosteta.

Jauheliha-makaronipata

6 annosta

3 porkkanaa
2 isoa sipulia
500 g valkokaalia
400 g jauhelihaa
1 l vettä
2 lihaliemikuutiota
1-2 rkl soijakastiketta
1-2 tl inkivääritahnaa
0,25 tl mustapippuria
3 dl makaronia
(persiljaa)

Kuori ja paloittele porkkanat, hienonna kuoritut sipulit ja suikaloi kaali.
Ruskista jauheliha kattilassa. Lisää porkkanat, sipulit, kaali, vesi, liemikuutiot ja mausteet. Sekoittele ja anna hautua kannen alla miedolla lämmöllä 30-45 min.
Lisää makaronit ja hauduta vielä noin 10 min. Tarkista maku.
(Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.)

Borssikeitto, näpsäkkä venäläisklassikko

Borssikeitolle on ehdoton ykkösaikansa, kylmä sydäntalvi. Silloin tuo lämmittävä venäläisklassikko pääsee ehdottomasti eniten oikeuksiinsa. Mutta voi sitä muulloinkin nautiskella, esimerkiksi sateisena syysiltana.

Nyt, kun Neiti-Kokkikin on saavuttanut yhden vuoden iän, huomaan melko usein kantavani kaupasta kotiin punajuuria. Näin taas ja siitäpä syystä päätin kokeilla, mitä neitonen olisi mieltä borssikeitosta. Vastaanotto oli suotuisa, joten popsimme keittoa ilomielin koko perhe. Aleksi tosin olisi arvostanut jonkinlaista lihalisää, mutta tällä kertaa jätin keiton lihattomaksi. Mikäli päätät testata reseptiä, voit halutessasi lisätä siihen esimerkiksi pekonia. Joka tapauksessa se toimii hyvin ilmankin.

Suositan kokeilemaan. Hauduttamiseen on hyvä varata aikaa runsaasti, ainakin tunnin verran, mutta muuten keitto syntyy helppoakin helpommin. Pinnalle sopivasti smetanaa ja se on sitten siinä, mukavasti hapan klassikkoateria.

IMG_4600

Borssikeitto

4 annosta

250 g punajuurta
75 g porkkanaa
40 g juuriselleriä
350 g valkokaalia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl voita
1,5 rkl tomaattipyreetä
7,5 dl-1 l kana-, liha- tai kasvislientä
1 rkl valkoviinietikkaa
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
(0,75 tl suolaa)

Pinnalle:
smetanaa

IMG_4609

Kuori punajuuret, porkkanat ja juuriselleri. Raasta raastimen karkealla terällä. Leikkaa kaali ja kuoritut sipulit suikaleiksi. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet.
Sulata voi kattilassa, lisää tomaattipyree. Kuullota kasviksia sekoitellen kattilassa, jotta ne pehmenevät hiukan. Lisää tilkka vettä, jos tomaattipyree tarttuu kattilaan kiinni.
Lisää liemi, valkoviinietikka, laakerinlehti ja mustapippurit. Anna kiehua kannen alla keskiteholla noin tunnin verran.
Mausta tarvittaessa suolalla ja tarjoile smetanan kera.

Hävikkiviikon ihan oikeasti maukas kaalisosekeitto

Hävikkiviikko. Sen kunniaksi keittelin – ensi kertaa eläissäni – sosekeittoa ihan ”tavallisesta” keräkaalista. Hyvin epäluuloisena heittelin kattilaan kaalin kumppaniksi varsiselleriä ja valkosipulia ja lopulta hiukan tuoretta kirveliä. Erilaisia ideoita yhdistellen suoritin Hävikkiviikon perusperiaatetta noudattaen löytöretken jääkaappiimme ja muokkasin keitosta sen mukaisen. Siitä tuli valtavan hyvää, paljon odotuksiani parempaa ja Pikku-Kokkikin taisi pyytää lisää ainakin kahdesti.

IMG_0525-1

havikkiviikkoTässä sen näkee, että mitään ei kannata hävittää. Nuhjaantuneesta kaalinpäästä saa aikaiseksi maukkaan keiton ja kookosmaidon jämä kannattaa säilöä pakastimeen sopivaa hetkeä odottamaan. No, meillä tunnetusti ei ruokahävikkiä synny, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin keksiä uusiokäyttöä jo parhaat päivänsä nähneille pikkuparoille.

Näin. Mikäli tämäntyyppinen ruoanlaitto kiinnostaa, voit kurkistaa ideoitani, joita olen listannut Ruokaa rippeistä -kategoriaan.

Kaalisosekeitto

4 annosta

IMG_0537350 g (varhais)kaalia
2 varsisellerin vartta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua kirveliä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sellerin varret ja hienonna valkosipuli.
Kuullota kaalia hetki öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon selleri sekä valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä hetki.
Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutio. Keittele, kunnes kaali on kypsää, noin puolisen tuntia.
Soseuta keitto ja lisää joukkoon kookosmaito. Lämmitä, mutta älä enää keitä.
Mausta kirvelillä.

Kaalikeittoa, mummonam!

Mummolassa minulle tulee aina jostakin syystä mieliteko valmistaa kaikkein tavallisimpia ruokia. Tällä kertaa viikon ruokalistalla olivat muiden muassa siskonmakkarakeitto, silakkalaatikko ja kaalikeitto. Siihen, miksi näin tapahtuu – ajaudun mummoruokamoodiin – ei tosin ole järin vaikea löytää vastauksia: Toinen niistä torkkuu sohvalla virkeän kahdeksankymppisen ruokalepoaan, toinen viettää kotona lomalesken lepoviikkoaan. Siis toisin sanoen: Mummi sanoo tykkäävänsä kaikesta – mutta arastelee kuitenkin heti, jos ruokaan lisätään jotakin vähänkin epäilyttävää, kuten banaania broileriin tai pinaattia kalaan, ja Aleksi sitä vastoin kavahtaa kauhusta, jos puhutaankin herkuista, kuten kaalikääryleet tai silakkapihvit. Näin ollen kaikki voittavat: Minä saan mummoherkkujani, mummi hyvää sekä turvallista kotiruokaa ja Aleksi ei joudu kärsimään perinneruokamieliteoistani. Oivallista!

IMG_1406IMG_1390Eilen vuorossa oli kaalikeitto, jonka keittelimme kaksissa naisissa vuorotellen niin keittäjän kuin lastenhoitajan rooleja. Olipas muuten maukasta keittoa, varmasti tulen keittelemään uudemmankin kerran, ainakin sitten minulle ja Pikku-Kokille, jos Aleksi on sitä mieltä, että kaalikeitto ei tunnu mieleiseltä vaihtoehdolta.

Iso annos syntyi alta aikayksikön ja kuten sanottua maku oli maukas. Kun tähän yhtälöön lisätään se, että ainekset eivät paljon kukkaroakaan rasita, voisi tätä pitää oikeana lapsiperheen arkiaterian malliesimerkkinä. Siis suositan! Kyytipojaksi mielileipää ja se on siinä.

P.S. Ihastuttava pata, peräisin pappa-vainaani sekatavarakaupasta.

Kaalikeitto

6 annosta

IMG_1396800 g valkokaalia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
250 g porkkanoita
400 g sika-nautajauhelihaa (myös naudan- tai lampaanjauheliha sopii mainiosti)
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1,3 l vettä
2 lihaliemikuutiota
10 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl meiramia

Pinnalle:
persiljaa

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele porkkanat.
Ruskista jauheliha isossa kattilassa. Lisää joukkoon sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Kuullota hetki. Mausta suolalla ja paprikajauheella.
Kaada vesi kattilaan ja kiehauta. Mausta lihaliemikuutioilla, pippureilla ja laakerinlehdillä. Sekoita joukkoon kaalisuikaleet.
Anna kiehua kannen alla puolesta tunnista tuntiin, kunnes kaali on kypsää.
Mausta lopuksi meiramilla ja tarkista maku. Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa.