Hävikkiviikon ihan oikeasti maukas kaalisosekeitto

Hävikkiviikko. Sen kunniaksi keittelin – ensi kertaa eläissäni – sosekeittoa ihan ”tavallisesta” keräkaalista. Hyvin epäluuloisena heittelin kattilaan kaalin kumppaniksi varsiselleriä ja valkosipulia ja lopulta hiukan tuoretta kirveliä. Erilaisia ideoita yhdistellen suoritin Hävikkiviikon perusperiaatetta noudattaen löytöretken jääkaappiimme ja muokkasin keitosta sen mukaisen. Siitä tuli valtavan hyvää, paljon odotuksiani parempaa ja Pikku-Kokkikin taisi pyytää lisää ainakin kahdesti.

IMG_0525-1

havikkiviikkoTässä sen näkee, että mitään ei kannata hävittää. Nuhjaantuneesta kaalinpäästä saa aikaiseksi maukkaan keiton ja kookosmaidon jämä kannattaa säilöä pakastimeen sopivaa hetkeä odottamaan. No, meillä tunnetusti ei ruokahävikkiä synny, sillä mikä olisikaan hauskempaa kuin keksiä uusiokäyttöä jo parhaat päivänsä nähneille pikkuparoille.

Näin. Mikäli tämäntyyppinen ruoanlaitto kiinnostaa, voit kurkistaa ideoitani, joita olen listannut Ruokaa rippeistä -kategoriaan.

Kaalisosekeitto

4 annosta

IMG_0537350 g (varhais)kaalia
2 varsisellerin vartta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl kookosmaitoa
2-3 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua kirveliä

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Pilko sellerin varret ja hienonna valkosipuli.
Kuullota kaalia hetki öljyssä kattilassa. Lisää joukkoon selleri sekä valkosipuli ja jatka kuullottamista vielä hetki.
Lisää kattilaan vesi sekä liemikuutio. Keittele, kunnes kaali on kypsää, noin puolisen tuntia.
Soseuta keitto ja lisää joukkoon kookosmaito. Lämmitä, mutta älä enää keitä.
Mausta kirvelillä.

Kaalikeittoa, mummonam!

Mummolassa minulle tulee aina jostakin syystä mieliteko valmistaa kaikkein tavallisimpia ruokia. Tällä kertaa viikon ruokalistalla olivat muiden muassa siskonmakkarakeitto, silakkalaatikko ja kaalikeitto. Siihen, miksi näin tapahtuu – ajaudun mummoruokamoodiin – ei tosin ole järin vaikea löytää vastauksia: Toinen niistä torkkuu sohvalla virkeän kahdeksankymppisen ruokalepoaan, toinen viettää kotona lomalesken lepoviikkoaan. Siis toisin sanoen: Mummi sanoo tykkäävänsä kaikesta – mutta arastelee kuitenkin heti, jos ruokaan lisätään jotakin vähänkin epäilyttävää, kuten banaania broileriin tai pinaattia kalaan, ja Aleksi sitä vastoin kavahtaa kauhusta, jos puhutaankin herkuista, kuten kaalikääryleet tai silakkapihvit. Näin ollen kaikki voittavat: Minä saan mummoherkkujani, mummi hyvää sekä turvallista kotiruokaa ja Aleksi ei joudu kärsimään perinneruokamieliteoistani. Oivallista!

IMG_1406IMG_1390Eilen vuorossa oli kaalikeitto, jonka keittelimme kaksissa naisissa vuorotellen niin keittäjän kuin lastenhoitajan rooleja. Olipas muuten maukasta keittoa, varmasti tulen keittelemään uudemmankin kerran, ainakin sitten minulle ja Pikku-Kokille, jos Aleksi on sitä mieltä, että kaalikeitto ei tunnu mieleiseltä vaihtoehdolta.

Iso annos syntyi alta aikayksikön ja kuten sanottua maku oli maukas. Kun tähän yhtälöön lisätään se, että ainekset eivät paljon kukkaroakaan rasita, voisi tätä pitää oikeana lapsiperheen arkiaterian malliesimerkkinä. Siis suositan! Kyytipojaksi mielileipää ja se on siinä.

P.S. Ihastuttava pata, peräisin pappa-vainaani sekatavarakaupasta.

Kaalikeitto

6 annosta

IMG_1396800 g valkokaalia
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
250 g porkkanoita
400 g sika-nautajauhelihaa (myös naudan- tai lampaanjauheliha sopii mainiosti)
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1,3 l vettä
2 lihaliemikuutiota
10 kokonaista maustepippuria
2 laakerinlehteä
2 tl meiramia

Pinnalle:
persiljaa

Suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja paloittele porkkanat.
Ruskista jauheliha isossa kattilassa. Lisää joukkoon sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Kuullota hetki. Mausta suolalla ja paprikajauheella.
Kaada vesi kattilaan ja kiehauta. Mausta lihaliemikuutioilla, pippureilla ja laakerinlehdillä. Sekoita joukkoon kaalisuikaleet.
Anna kiehua kannen alla puolesta tunnista tuntiin, kunnes kaali on kypsää.
Mausta lopuksi meiramilla ja tarkista maku. Ripottele pinnalle tuoretta persiljaa.