Lihamureke tomaatti-fetatäytteellä ja paahdetut kirsikkatomaatit

Viime päivät ovat monesta syystä olleet hiukan tavallista täyteläisempiä. Töiden tekemistä ja arjen askareita on täytynyt rytmittää hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Uusien juttujen keksiminen on jäänyt vähemmälle ja olen tehnyt paljon ihan tavallisia ruokia.

Yksi perinteisistä kotiruoista, jonka olen ihan päässyt unohtamaan, on lihamureke. Näin ehkä siitäkin syystä, että pyrin käyttämään jauhelihaa vain harvoin, mutta nyt mureketta teki pitkästä aikaa mieli. Lihamureke on mielestäni parasta täytettynä, joten tein sen tälläkin kertaa niin. Paistamisen lopussa viimeistelin sen ketsuppiglaseerauksella ja tarjoilin uunissa paahdettujen kirsikkatomaattien kera. Kerrassaan maukasta!

Lihamureke tomaatti-fetatäytteellä

6 annosta

1 sipuli
6 oksaa tuoretta/1 tl kuivattua timjamia
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl maitoa
2 kananmunaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 tl sinappijauhetta
800 g jauhelihaa

Täyte:
6 aurinkokuivattua tomaattia
10 kirsikkatomaattia
200 g fetajuustoa

Glaseeraus:
(Kastikkeen määrä on suuri, mutta lopun voi käyttää kypsän murekkeen kanssa.)
0,8 dl ketsuppia
2 rkl dijonia
1 rkl tummaa sokeria
2 tl worcestershire-kastiketta
(1 tl chilikastiketta, esim. Tabascoa)

Kuori sipuli ja raasta se raastimen isoimmalla terällä isoon kulhoon. Nypi timjaminoksista lehdet ja lisää kulhoon ne tai kuivattu timjami. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet, maito, kananmunat, suola, mustapippuri ja sinappijauhe. Lisää jauheliha ja vaivaa se hellästi käsin taikinan joukkoon.
Tee massasta leivinpaperin päälle noin 30 x 30 cm levy.
Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja kirsikkatomaatit. Levitä ne jauhelihalevyn keskelle ja murustele päälle feta. Käännä reunat täytteen päälle leivinpaperin avulla. Sulje sauma sormin. Aseta täytetty mureke pellille leivinpaperin päälle sauma alaspäin.
Paista mureketta 190-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Valmista sillä välin glaseeraus: sekoita kulhossa ketsuppi, dijonsinappi, sokeri, worcestershire-kastike ja mahdollinen chilikastike.
Ota mureke uunista ja levitä glaseeraus sen päälle lastan tai sudin avulla. Laita mureke takaisin uuniin vielä noin 10 minuutiksi, kunnes kastike on karamellisoitunut ja mureke sisältä kypsää.
Anna murekkeen vetäytyä hetki ja leikkaa se viipaleiksi. Tarjoile paahdettujen kirsikkatomaattien (ohje alla) kera.

Paahdetut kirsikkatomaatit

500 g kirsikkatomaatteja
0,5 dl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
4-5 timjamin oksaa
suolaa ja mustapippuria

Pese tomaatit ja asettele ne uunipellille.
Kaada öljy tomaateille.
Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet pieniksi paloiksi tomaattien sekaan.
Nosta timjamin oksat päällimmäiseksi.
Mausta hyppysellisellä suolaa ja mustapippuria.
Kääntele tomaatteja hiukan, että mausteet ja öljy sekoittuvat.
Paahda 150-asteisessa uunissa noin tunnin verran, ehkä pidempäänkin. Tavoittele kuvassa näkyvää rypistynyttä pintaa, joka kertoo tomaattien tulleen ihastuttavan makeiksi.

Erään ricottapurkin tarina

IMG_5590
Tähtäimessä…

Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.

Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.

Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.

IMG_5578Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…

Lindströminmureke

4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.

IMG_5583400 g naudan jauhelihaa
2 kananmunan keltuaista
1 pieni sipuli
1,5 dl säilykepunajuuria pieninä kuutioina
1,5 rkl kapriksia hienonnettuna
0,4 dl punajuuren lientä säilykepurkista
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Mökkimakuja

IMG_3120Asia jota ei voi mökkilomailusta erottaa on ruoka. Mökillä ruoka – ihan täysin tavallinen sellainen – maistuu mahtavalta. Koska välineistö sekä raaka-ainevarannot eivät useimmiten yllä kotiolojen tasolle, piilee onnistuneen mökkiaterian salaisuus niin sanotussa tietoisessa vaatimattomuudessa. Missään nimessä ei kannata yrittää liikaa – jopa tuiki tavallisen yrttiruukun löytäminen saattaa osoittautua ongelmalliseksi – vaan pysytellä varmoissa valinnoissa. Uusien tvistien kokeilussa ei tietenkään ole mitään pahaa; pikemminkin päin vastoin, ne piristävät entisestään.

Vietimme viimeisen ”kesä”lomaviikkomme Saariselällä ruskaa eli toisin sanoen vähälumista alkutalvea katsellen. Omaa ohjettamme noudatellen valmistimme tuttuja ja turvallisia ruokia, mutta esittelenpä niistä kuitenkin muutaman, jotka puimme uusiin asuihin. Molemmat ateriakokonaisuudet nautimme niin ikään varmojen valintojen, ohrahelmien sekä appelsiinikastikkeen kera.

Broilerit täytimme mozzarellalla ja appelsiinilla, jauhelihamurekkeen paistetulla sipulilla, fetajuustolla ja omenalla. Kuvat varmasti kertovat tällä kertaa tarpeeksi. Mitä murekkeeseen tulee, toimiva tapa on levittää jauhelihataikina (meillä oli tällä kertaa käytössä perinteinen sipulikeitto-kermaviili-kananmuna -kaava) leivinpaperille, asettaa täytteet taikinapohjalle ja kääriä kokonaisuus kääretortun tapaan rullalle. Sen jälkeen ainoastaan hieman juustoraastetta pinnalle ja uuniin paistumaan.

IMG_3064IMG_3079

IMG_3088IMG_3103

Jälkiruoan roolia näytteli omenapaistos, tällä kertaa italialainen sellainen. Lisäksi liitän oheen erään kehittelemäni aamupalaohjeen, myös hyvin mökkioloihin helppoudessaan sopivan.

Nautinnollisia ruokahetkiä, mökkeillen tai muuten vaan!

Italialainen omenapaistos

4 annosta

IMG_3086IMG_3069400 g hapokasta omenaa
0,5 tl kanelia
75 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
0,8 dl vehnäjauhoja

Kuori ja lohko omenat. Levitä ne vuokaan. Ripottele pinnalle kanelia.
Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nostele pehmeä taikina omenoiden päälle. Taikina leviää paistumisen aikana.
Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.
Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Jogurttia sekä herkkuleseitä omenapedillä

1 annos

IMG_3117puolikas / 1 pieni omena
2 rkl kauraleseitä
kanelia
sokeria
vaniljasokeria
voita
100 g jogurttia oman maun mukaan (esim. maustamaton, banaani)
turkkilaista jogurttia

Kuori ja siivuta omena. Paista pannulla voissa kanelilla sekä sokereilla maustettuna, kunnes siivut ovat pehmeitä. Jäähdytä.
Sekoita leseisiin hieman sokeria, paahda seosta hetken aikaa voissa pannulla. Varo kuitenkaan polttamasta sitä. Anna jäähtyä, myöskään paakkuuntumisesta ei ole haittaa.
Sekoita jogurttiin sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia.
Kokoa annos: alimmaksi omenalohkoja, sitten jogurttia ja päällimmäiseksi kerros leseitä.

Karkki vai kepponen?!

Pyhäinpäivän pimennossa valmistimme karmivan illallisen. Ruoanlaittoa kuitenkin edelsi tällä kertaa koristusten valmistaminen, joka oli sangen hauskaa puuhaa. Itse asiassa koko ateriaprosessi oli enemmän ja vähemmän leikkiä ruualla. Jälkikäteen ajattelimmekin, että myös tulevaisuudessa mielikuvituksen on syytä antaa lentää vapaammin esillepanoja suunniteltaessa.

Virittäydyimme tunnelmaan litkien Noidan lämmintä verijuomaa, jonka jälkeen siirryimme maistelemaan krutongeilla ja paahdetuilla siemenillä maustettua kurpitsa-jogurttikeittoa. Aterian kuningas oli ehdottomasti uuniimme eksynyt Ihmissuden käpälä, jonka sormia nakersimme matojen, paholaisen verihyytelön ja limakastikkeen kera. Rinnalla oli hiukan salaattia, muutamien kärpästen koristamina. Jälkiruoaksi nautimme Marianne-kuppikappuja, joiden latvaan lepakot ja haamut olivat tehneet pesänsä.

Illan kauhuelokuvana toimi japanilainen 1 puhelu tullut, jonka aikana kruunasimme illan kauniilla Fresita-mojitojuomalla. Tämä juomasekoitus täytyy ehdottomasti kokea uudestaan, ehkäpä ensi kesänä…

Lämmin noidan verijuoma

2 dl Karpalomehua
2 dl Omenamehua
2 dl Appelsiinimehua
Vaaleata rommia maun mukaan
0,5 tl neilikkaa
1 tl kanelia
Sokeria maun mukaan
Karkkisieniä

Keitä kaikki aineet paksupohjaisessa kattilassa.
Kun kiehuu vähennä lämpöä ja anna kiehua kohtalaisessa lämmössä hiljaa 15 min.
Kaada pikareihin lorauta vielä tilkka valkoista rommia ja koristele karkki sienillä.

Reseptihuomioita
Tällä reseptillä appelsiinin maku jäi aika dominoivaksi, ehkä suhteessa kannattaisi lisätä enemmän karpalomehua kuin appelsiinimehua.

Ihmissuden käpälä (ananas-sipuli lihamureke)

800 g naudan jauhelihaa
1 prk kermaviiliä
1 pussi sipulikeitto
1 prk ananasmurskaa
1 kpl sipuli
7 kpl valkosipulin kynsiä koristeluun
Juustoraastetta

Laita jauhelihat, kermaviili ja sipulikeitto yhteen ja tee taikina. Leikkaa sipulista isohkoja palasia ja paista paistinpannulla pehmeäksi.
Muotoile mureke käden muotoiseksi, kannattaa jättää mureketta jäljelle päällipintaa varten noin puolet. Mureketta jää helposti liian vähän päällystämistä varten. Laita ananas ja sipuli käden sisälle, kaikkialle: kämmenelle sekä sormille. Päällystä käsi kauttaaltaan murekkeella. Asettele valkosipulit käpälän kynsiksi, sekä kaksi palaa käpälän päätyyn luuytimeksi.

Paista 175 asteisessa uunissa n. 30min, lisää juustoraaste ja paista n. 10min.

Fresita-mojito

1 kokonainen lime
4 tl ruokosokeria
10 lehteä minttua
3 cl vaaleaa rommia
Jääpaloja
100 ml Fresitaa

Halkaise lime puoliksi ja purista sen mehu korkeaan lasiin. Lisää neljä teelusikallista ruokosokeria.
Nypi noin kymmenen mintunlehteä lasiin. Leikkaa lehtiä hivenen veitsellä, varo silppuamasta liikaa. Kevyt leikkely ja pyörittely riittää, jotta mintun aromi avautuu paremmin.
Lisää kolme senttilitraa rommia. Pyöräytä lusikalla juoma sekaisin, lisää jääpalat ja pidennä mojito varovasti Fresitalla.
Kruunaa drinkki vielä lisäämällä päälle mintunlehtiä. Avaa aromit pyörittelemällä lehtiä kevyesti kämmenellä sormin.