ricotta – Tunnelmallisia makuja

Kesäkurpitsapiirakka

Kirjoitettu 10 heinäkuun, 2022 by Kaisa

Näin kesäkurpitsakauden kynnyksellä haluan jakaa kanssanne reseptin, joka tuottaa sekä hauskannäköisen että maistuvan lopputuloksen. Siihen myös uppoaa mukavasti kesäkurpitsaa, jos satoa sattuu tulemaan runsaasti. Idean ohuiden kesäkurpitsalastujen ”ruusukkeiksi” rullaamisesta nappasin Perinneruokaa Prkl -blogista, mutta muuten toteutin piirakan omalla täytteelläni ja tavallani.

Suosittelen kokeilemaan; erityyppisille piirakoille löytyy aina paikkansa.

Kesäkurpitsa-fetapiirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
150 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja
ripaus suolaa
2 rkl kylmää vettä

Täyte:
3 varsisipulia
2 dl ruokakermaa
150 g ricottaa
100 g fetajuustoa
2 kananmunaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
3-4 pienehköä kesäkurpitsaa

Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi.
Painele taikina tasaisesti voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan, myös reunoille. Pistele taikina haarukalla ja paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Hienonna sipulit varsineen. Kaada päälle ruokakerma. Lisää joukkoon ricotta, murusteltu fetajuusto ja kananmunat. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle.
Pese kesäkurpitsat ja leikkaa niistä ohuita levyjä esimerkiksi juustohöylällä. Rullaa kesäkurpitsasuikaleet ja painele piirakan pintaan.
Paista piirakkaa noin 30-40 min. tai kunnes se vaikuttaa kypsältä.

Annin italialainen (kirsikka-)ricottakakku vadelmilla modifioituna

Kirjoitettu 20 toukokuun, 2020 by Kaisa

Nyt sen vasta tajusin, kuinka olen erästä asiaa kaivannut. Koronan mukanaan tuoma koko perheen kokoaikainen kotonaolo on vaatinut niin paljon normaalia enemmän ruoanlaittominuutteja, että toinen vähintään yhtä rakas keittiöpuuhani, leipominen, on jäänyt lähes kokonaan huomiotta. Mutta lauantaiaamuna, silloin oli pitkästä aikaa pakko päästä leipomaan.

Leipomisinnossani toteuttamani vadelma-ricottakakku syntyi oikeastaan liian helposti. Alkuperäisideani valmistaa kakun ricotta itse sai siitäkin huolimatta väistyä pienoisen aikatauluongelman vuoksi ja muuten kakku sitten syntyikin lähes yksinomaan ainekset sekoittamalla. No, makua se ei haitannut, sillä kakusta tuli hyvää, oikein hyvää! Pidin sen omalla tavallaan tiiviistä, mutta kuitenkin mehevän kuohkeasta rakenteesta ja mausta, joka oli sopivasti makea. Alkuperäisessä kakussa käytetyt kirsikat vaihdoin vadelmiin, jotka sopivat siihen mainiosti. Kakkua olisi hyvin voinut popsia ihan sellaisenaan, mutta me lorottelimme kruunuksi vielä kukin itselleen sopivaksi katsomansa määrän vaniljakastiketta. Nam!

Reseptin nappasin – jälleen kerran – Annin uunissa -blogista, jossa Anni itse nosti kakun omalla parhaiden kakkujen listallaan TOP3:seen. Itse en kakkua ihan näin täydelliseksi arvioisi, mutta tekemisen ja kokemisen arvoinen se ehdottomasti on. Ja jos kuivakakuista puhutaan, ehdotonta kärkikastia. Siispä suosittelen!

Italialainen vadelma-ricottakakku

10 annosta

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
350 g ricottajuustoa
3 kananmunaa
0,5 tl vanilja-aromia (tai 1 tl vaniljasokeria)
1 tl sitruunankuoriraastetta
100 g voisulaa
2 dl vadelmia (tai muita marjoja)
3 rkl mantelirouhetta

(Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä)

Laita irtopohjavuoan (ø noin 22-24 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele vuoan reunat.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa kevyesti toisessa kulhossa ricotta, kananmunat, vanilja ja sitruuna.
Lisää kuivat aineet ricottaseokseen ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
Kääntele sekaan myös voisula ja kolme neljäsosaa vadelmista.
Kaada taikina valmisteltuun vuokaan ja ripottele päälle loput vadelmat sekä mantelirouhe.
Paista kakkua 175-asteisen uunin keskitasolla noin 50-60 min. kunnes pinta on kullanruskea ja tikkuun ei jää taikinaa.
Tarjoile sellaisenaan tai valitsemasi vaniljalisukkeen kera.

Erään ricottapurkin tarina

Kirjoitettu 14 marraskuun, 201514 marraskuun, 2015 by Kaisa

Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.

Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.

Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.

Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…

Lindströminmureke

4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.

400 g naudan jauhelihaa
2 kananmunan keltuaista
1 pieni sipuli
1,5 dl säilykepunajuuria pieninä kuutioina
1,5 rkl kapriksia hienonnettuna
0,4 dl punajuuren lientä säilykepurkista
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.