Punajuuritartar

Juhlistimme toissapäivänä 101-vuotiasta kotimaatamme kolmiosaisella päivällisellä. Alkuruoan roolin nappasi tällä kertaa punajuuritartar, ihan hauska kasvisvaihtoehto perinteiselle tartarpihville. Omaan makuuni tässä olisi saanut olla hiukan enemmän mausteisuutta, nyt muut maut jäivät melko pitkälti punajuuren varjoon. Mutta koostumus oli mainio ja itsetehty majoneesi kruunasi kokonaisuuden. Ilman majoneesia tätä tuskin kannattaakaan lähteä tarjoilemaan.

Mikäli tartarin tarjoilee alkuruokana pihviksi muotoilu toimii hyvin, mutta massaa voi mielestäni ongelmitta tarjoilla ihan sellaisenaankin esimerkiksi osana joulupöytää.

Paras syömäni tartarpihvi – sitä lihaista versiota olen kokeillut muutamaan otteeseen ja todennut, että se ei vaan taida olla minun juttuni.

Reseptin punajuuritartariin nappasin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

IMG_2128-1

Punajuuritartar

6 alkuruoka-annosta

IMG_2117600 g punajuuria
1 rkl oliiviöljyä
puolikas punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kapriksia
0,5 dl ruohosipulia hienonnettuna
0,5 dl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl dijon-sinappia
1 tl vaahterasiirappia
1 tl hienoa merisuolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:
majoneesia (mikäli haluat tehdä majoneesin itse, resepti löytyy alapuolelta)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko punajuuret neljään osaan. Valuta öljy päälle ja paahda uunin keskitasolla 30 min. Jäähdytä.
Hienonna punajuuret tehosekoittimessa parissa erässä, muutama kierros kerrallaan, jotta saat karkeaa haketta. Kuori ja hienonna punasipuli ja valkosipulinkynsi. Hienonna kaprikset ja yrtit. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile seos tartarpihveiksi.
Tarjoa punajuuritartar majoneesin kera.

Majoneesi:
1 keltuainen
0,5 tl suolaa
1 dl öljyä
1 rkl omenaviinietikkaa

Huom! On erittäin tärkeää, että majoneesin ainesosat ovat saman lämpöisiä, joten ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ehkäpä jo edellisenä päivänä.
Mittaa kaikki ainekset kulhoon. Paina sauvasekoitin kulhon pohjalle. Käynnistä sekoitin ja nosta sitä hitaasti ylös-alas, kunnes seos sakenee muuttuen majoneesiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Raikasta, punaista ja kesäistä; kylmä mansikkakeitto vaikkapa kesäillallisen avaajaksi

Lauantaina saimme päivällisvieraita. Koska pääruoaksi tarjoilimme tuhdimman puoleisia ”pulled pork” -pihvejä savuviski-pekoniglaseerauksella, sopi vallan mainioksi vastapainoksi aloittaa päivällinen seuraavalla kepeällä keitolla. Suunnitelmissa oli alun alkaen toinen alkuruoka, mutta kylmän mansikkakeiton reseptiikan purjehtiessa postilaatikosta juurikin parahiksi ennen lopullisia päätöksiä, voitti mansikka kesäisyydellään kilvan.

IMG_9864Itse keitto, jonka reseptin löysin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, oli sangen näyttävä ja onnistunut aloitus kaiken kaikkiaan maukkaalle aterialle. Keiton oheen esitetty fetacrumble kuitenkin ihmetytti meitä kaikkia. Sitä oli todella paljon keittoon nähden ja saatuani tuotoksen valmiiksi – tai itse asiassa jo valmistuksen aikana – epäilin jopa jonkinlaista virhettä sen reseptiikassa. Laitan joka tapauksessa myös crumblen ohjeen oheen, vaikka en suosittelekaan sitä ainakaan tällä tapaa valmistamaan. Ehkäpä jauhojen määrää runsaasti pienentämällä crumble olisikin ollut onnistunutta. No, kyllä sitä nytkin keittoon ihan mielellään ripotteli, mutta ensi kerralla ajattelin kokeilla vain yksinkertaisesti paahdettua fetaa tai jotakin muuta juustoa. Sillä juuston suolaisuutta mansikan makeus ehdottomasti vaatii tasapainottuakseen.

Joka tapauksessa siis keitolle suositus, lisäkkeen jokainen miettiköön makunsa mukaan. Näiden lisäksi täytyy mainita vielä myös edellä linkatuista ”pulled pork” -pihveistä, joita suosittelen niin ikään kokeilemaan. Myös pihvien rinnalle valmistamamme baskityyliset perunat ja romesco-kastike kannattaa pistää korvan taakse; todella hyvä lisäke, joka sopii vallan moneen.

Näin. Tällaista kesäpäivän herkkua tällä kertaa.

Kylmä mansikkakeitto (ja fetacrumble)

4 alkuruoka-annosta

IMG_9864 - Versio 21 l mansikoita
2 rosmariininoksaa

Fetacrumble:
2,25 dl (?) vehnäjauhoja
100 g fetaa
75 g voita
1 rkl muscovadosokeria

Lisäksi:
2 rosmariininoksaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita neljä keittokulhoa jääkaappiin viilentymään.
Sekoita fetacrumblen aineet kulhossa murumaiseksi. Levitä crumble leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Lisää samalle pellille 2 rosmariininoksaa.
Paahda crumblea ja rosmariininoksia uunissa 5-10 min. Sekoita kerran paahtamisen aikana. Anna jäähtyä.
Nypi paahtuneista rosmariininoksista lehdet mortteliin ja jauha ne.
Perkaa ja pilko mansikat tehosekoittimeen. Nypi tuoreista rosmariininoksista lehdet joukkoon. Soseuta tasaiseksi, kuohkeaksi keitoksi.
Jaa keitto kylmiin kulhoihin ja ripottele pinnalle fetacrumblea sekä rosmariinijauhetta.

Erään ricottapurkin tarina

IMG_5590
Tähtäimessä…

Jotta viime aikoina useasti mainitsemani ruokaa rippeistä -teema saisi tässäkin postauksessa paikkansa, aloitan sen kertomalla, että nyt esiteltävät kolme ruokalajia saivat kaikki lopullisen muotonsa yhden ricottapurkin takia – tai sen ansiosta. Vain hitusen käytetty sellainen nimittäin majaili jääkaapissamme ja koska ricotta tunnetusti ei halua joutua pakastimeen, sille oli keksittävä muita käyttötapoja.

Ensimmäinen erä kului pizzaan, toinen lindströminmurekkeeseen, kolmas pikkuruisiin ruokahalun herättäjiin. Kaikissa kohtaa lopputulos oli toimiva, joten ideat ansaitsevat tulla esitellyiksi. Mainittakoon kuitenkin, että sellaisenaan ricotta on lähes mautonta, joten se kannattaa maustaa hyvin; esimerkiksi mustapippuri, ripaus suolaa, erilaiset yrtit tai pesto tuntuvat tuovan siihen mukavasti makua, ottaen tietysti sijoituskohteen huomioon.

Ricottapizzamme muotoutui seuraavaan tapaan: pohjan päälle levitetään ensiksi pastakastiketta (eli tomaattipyre tai ketsuppi jätetään suosiolla pois), sitten juustoraastetta ja päällimmäiseksi viralliset täytteet. Vinkkinä muuten, että kun juustoraasteen laittaa muiden täytteiden alle, on lopputulos huomattavasti ”italialaisemman” tai ”ammattimaisemman” näköinen, kun koko komeus ei peity juustokerrokseen… Seuraava yhdistelmä oli kerrassaan maukas ja sangen suositeltava: savuporo, punasipulihilloke ja pippurilla maustettu ricotta. Kypsän pizzan päälle sitten runsaasti tuoretta rucolaa ja ahh, miltei kuin Italiassa olisi – mitä nyt poro toi sekoitukseen säväyksen suomalaisuutta.

IMG_5578Lindströminmureke sen sijaan kätki ricotan sisäänsä ja täytettyjen kirsikkatomaattien kohdalla kuva taitaa kertoa jo kaiken. Näissä molemmissa maustoin ricotan mustapippurilla, pestolla sekä ripauksella suolaa. Murekkeen täytteeseen käytin jatkeeksi hiukan maustamatonta tuorejuustoa. Ohje lindströmintaikinaan löytyi Kaisa Sillanpään teoksesta Tähteistä tähdiksi, jonka olenkin lähiaikoina maininnut useaan otteeseen. 400 g jauhelihaa on toki pieni määrä murekkeeseen, mutta mielestäni oli ihan hauska tehdä tällainen muutaman annoksen versio, jonka paistoin kätevästi 21×11 kokoisessa vuoassa…

Lindströminmureke

4 annosta
Huom! Tästä tulee murekkeeksi kovin pieni, jos haluat ”normaalikokoisen” tuplaa annos. Tein tämän sievään 21×11 kokoiseen leipävuokaan, jossa se paistui mukavasti ”muotoon”.

IMG_5583400 g naudan jauhelihaa
2 kananmunan keltuaista
1 pieni sipuli
1,5 dl säilykepunajuuria pieninä kuutioina
1,5 rkl kapriksia hienonnettuna
0,4 dl punajuuren lientä säilykepurkista
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Täyte:
150 g ricottaa
pestoa
mustapippuria myllystä

Kuori ja silppua sipuli, kuullota pannulla. Kuutioi – tai miltei hienonna – punajuuri, hienonna myös kaprikset. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Tee täyte sekoittamalla ricottaan makusi mukaan pippuria ja pestoa / muita yrttejä.
Levitä puolet taikinasta voideltuun (suorakaiteen muotoiseen) vuokaan. Levitä seuraavaksi vuokaan täyte ja päällimmäiseksi loppu mureketaikina. Tasoita pinta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Maistuu ihan Italialta…

IMG_4660Yksi parhaista on ehdottomasti Italia. Siis parhaista keittiöistä, kohteista järjestää makumatka, vaikka ihan kotoa käsin. Ja helppokin se on, noin periaatteessa. Loihdit vaan hyvän pizzan tai pastan, silloin tällöin jopa tunnettu tomaatti-mozzarella-basilika -yhdistelmä riittää ja pim! Olet Italiassa. Mutta hyvää sen on oltava; yksinkertaisesti maukasta.

Tällä kertaa valmistin aterian, jonka ensimmäinen näytös koostui kerroksista erilaisia italialaishenkisiä makuja. Kutsuttakoon näitä maljoja vaikka nimellä italialaiset kerroscocktailit. Resepti on omani, vähän sellainen ruokaa rippeistä -henkinen viritelmä. Ohjeen pääruokaan sen sijaan löysin Glorian ruoka & viini -lehdestä.

Keittoa suosittelen varauksetta. Myös cocktaileissa erilaiset maut sekoittuivat mukavasti, mutta pääsivät kuitenkin esille myös omina itsenään. Lisäksi ainakin itse tykkään tehdä tämän tyyppisiä kokeiluja, joten jo senkin takia suositan testailemaan joko näin tai omien makumieltymysten mukaan.

Maukasta makumatkaa!

Italialaiset kerroscocktailit

2 annosta

IMG_4642puolikas nektariini
pieni pala punasipulia
suolaa
mustapippuria myllystä
4 rkl turkkilaista jogurttia
1 tl pestoa
puolikas tomaatti
pala mozzarellaa

Koristeeksi:
muutama basilikanlehti

Pilko nektariini pieneksi, kuori ja silppua sipuli. Sekoita nektariinista ja punasipulista salsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita turkkilaiseen jogurttiin pesto.
Pilko tomaatti sekä mozzarella ja sekoita myös ne keskenään.
Nosta seokset hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Laita laseihin ensin nektariinisalsaa, sitten turkkilaista jogurttia ja päällimmäiseksi tomaatti-mozzarella -seosta.
Koristele cocktailit basilikalla ja nosta hetkeksi jääkaappiin. Tarjoile kuitenkin melko pian.

Italialainen lihapullakeitto

6 annosta

IMG_46531 porkkana
puolikas pienehkö kesäkurpitsa
12 dl kasvis- tai lihalientä
150 g vihreitä papuja ja / tai sokeriherneitä
1 dl pikkupastaa tai pätkittyä spagettia

Lihapullat:
400 g pihvikarjan jauhelihaa
50 g salamia, pepperonimakkaraa tai pekonia
1 dl parmesaaniraastetta
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tuoreita leivänmuruja
4 rkl tuoretta oreganoa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria

Lisäksi:
raastettua parmesaania / juustoraastetta
lehtipersiljaa
leipää maun mukaan

Tee ensin lihapullat. Kuutioi salami ja raasta parmesaani. Jos käytät pekonia, paista se rapeaksi ja nosta talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva irtoaa paperiin. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Hienonna oregano.
Sekoita valkosipuli, salamikuutiot / paistettu pekoni, parmesaani, leivänmurut ja oregano jauhelihaan. Lisää kananmuna ja mausta suolalla ja pippurilla.
Pyörittele massasta kostutetuin käsin pieniä pullia.
Kuori ja kuutioi porkkana. Kuutioi kesäkurpitsa.
Kiehauta liemi kattilassa. Lisää lihapullat ja porkkana- sekä kesäkurpitsakuutiot. Anna kiehua keskilämmöllä noin 10 min.
Puhdista pavut ja lisää ne keittoon. Anna papujen kiehua noin 7 min. Lisää myös pasta; tarkista sen keittoaika pakkauksesta.
Annostele keitto kulhoihin. Raasta kunnolla parmesaania ja ripottele lehtipersiljaa keiton pinnalle. Tarjoa hyvän leivän kera.

Huom! Liemessä kypsennettäessä lihapullat jäävät melko vaaleiksi. Jos pidät ruskeapintaisista lihapullista, voit paistaa niihin kauniin värin pannulla öljyssä. Osan kasvisliemestä voit korvata paseeratulla tomaatilla.

Kokka kohti klassikkoa

Sangen yksinkertainen mutta silti maukas kahden ruokalajin päivällinen syntyi seuraavilla resepteillä, jotka nojaavat lähinnä klassisiin, varmasti toimiviin makuyhdistelmiin. Avokado ja katkarapu sekä pinaatti, broileri ja vuohenjuusto; kuin luodut toisilleen. Kun jälkimmäiseen lisätään vielä vuohenjuusto ja paholaisen hillo, puhutaan jo klassikosta, jonka kohdalla metsään meno on jo miltei mahdotonta.

Eipä siis muuta kuin klassikkoaineksia käsittelemään, nautinto on jo kulman takana.

P.S. Venosiin oli alkuperäisen reseptiikan mukaan valmistettu graavilohitartaria, mutta itse korvasin lohen katkaravuilla. Toimii hyvin näinkin, mutta ehkäpä katkarapujen mieto maku jäi tässä hieman liiankin miedoksi. Kannattaa siis toki testata lohiveneitäkin.

P.P.S. Vuohenjuuston paistaminen – tai oikeastaan siinä onnistuminen – on taitolaji sinänsä, josta tunnetaan kahta koulukuntaa. Toiset paistavat juustonsa öljyn kera, toiset ilman. Itse lukeudumme (tai paistajaosapuolemme Aleksi) jälkimmäisiin, mutta lopputulos on ollut sangen vaihteleva. Nyt joka tapauksessa törmäsin vallan mainioon niksiin: kauniin ruskean ja rapean paistopinnan saavuttaakseen, ilman että juusto takertuu pannuun, kannattaa vuohenjuusto paistaa pannulla leivinpaperin päällä. Mikäli haluat paistaa molemmat puolet, aseta toinen leivinpaperi juuston päälle ja käännä. Tätä vinkkiä aiomme ainakin itse kokeilla aivan varmasti.

Katkaraputartaria salaattiveneessä

6 annosta

IMG_26711 (250 g) avokado
1 rkl sitruunamehua
200 g omenaa
50 g puna- tai keltasipulia
200 g katkarapuja / graavilohta
200 g maustettua ranskankermaa (paahdettu sipuli / valkosipuli / pippuri)

6 sidesalaatinlehteä, esim. cosmopolitan

Leikkaa avokadon hedelmäliha pieniksi kuutioiksi. Laita kulhoon ja valuta päälle sitruunamehu.
Kuori ja kuutioi omena pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli. Leikkaa katkaravut / graavilohi pieniksi kuutioiksi.
Yhdistä kaikki ainekset kulhossa.
Irrota salaatinlehdet. Nostele päälle tartaria.

Pinaattinen vuohenjuustobroileri

4 annosta

Punainen hillosilmä kateissa. Suositan ehdottomasti lisäämään.
Punainen hillosilmä kateissa. Suositan ehdottomasti lisäämään.

400 g ohuita broilerin fileeleikkeitä
suolaa
ripaus mustapippuria
0,5 dl pinjansiemeniä
2 tl juoksevaa hunajaa
(öljyä vuohenjuuston paistamiseen)
1 iso vuohenjuustokiekko ruokailijaa kohden

Pinaattimuhennos:
300 g hienonnettua pinaattia (pakaste)
2 rkl voita
1 dl kevytkermaa
100 g sipulia
2 valkosipulinkynttä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Lisäksi:
rucolaa
riisiä
paholaisen hilloa

Nosta broilerit huoneenlämpöön noin puoleksi tunniksi. Paahda pinjansiemenet kevyesti kuivalla pannulla. Sekoita jäähtyneiden pinjansiementen sekaan hunaja.
Valmista pinaattimuhennos: hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit voissa. Lisää pinaattipalat ja sekoita, kunnes pinaatti on sulanut ja kiehahtanut. Lisää kevytkerma ja kiehauta sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla.
Paista broilerit pannulla kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä broilerit sivuun.
(Kuumenna öljy pannulla ja) paista vuohenjuustokiekot kullanruskeiksi molemmin puolin. (Kts. ohje paistamiseen ylhäältä kohdasta P.P.S.)
Levitä annosten pohjalle pinaattimuhennosta, nosta pinnalle broilerinfilee, vuohenjuustokiekot ja pinjansiemenet.
Koristele rucolanlehdillä ja tarjoa lisäksi riisiä sekä paholaisen hilloa.

Ihana avokado(keitto)

Mitä enemmän sitä syön, sitä korkeammalle se kipuaa ruoka-aineiden fanituslistallani – siis avokado, tuo huipputerveellinen alligaattoripäärynä.

Tässä resepti niin kiireisille kesälomailijoille kuin niillekin, jotka eivät syystä tai toisesta halua viettää kesäpäivää kuuman lieden äärellä. Siis ainekset kulhoon ja sauvasekoitin laulamaan, nautinto on tällä kertaa lähempänä kuin uskotkaan.

Kylmä avokadokeitto

3 alkuruoka-annostaIMG_1494

1 kypsä avokado
150 g kurkkua
1 valkosipulinkynsi
100 g turkkilaista jogurttia
0,5 rkl sitruunamehua
0,5 tl hunajaa
0,3 tl suolaa
ripaus mustapippuria
(vettä)

Tarjoiluun
leipäkrutonkeja

Halkaise avokado ja poista kivi. Koverra hedelmäliha kuoresta. Paloittele kurkku ja valkosipulinkynsi.
Laita kasvikset, jogurtti ja mausteet kulhoon. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa hiukan kylmää vettä, mikäli haluat keitosta juoksevampaa.
Tarjoa keitto pika puoliin, sillä avokadon väri tummuu säilytyksen aikana. Tarjoile esimerkiksi leipäkrutonkien kera.