Yksi ehkä mielestäni parhaista helpoista leivonnaisista on amerikkalaisen cookien isompi versio, keksipiirakka. Tällä kertaa valitsin piirakkaan pohjoismaisuutta henkiviä makuja, kirpeää omenaa ja puolukkaa, jotka tasapainottivat mainiosti taikinan makeutta.
Leivonta-aikaa tämän piirakan kanssa ei saa kulumaan kovinkaan paljon, ainesosat lähinnä sekoitetaan keskenään, joten se toimii mainiona tekemisenä vaikkapa arki-iltaan lasten kanssa. Makumaailmaltaan tämä tahmea ihastuttavuus miellyttää varmasti kaikkia makean ystäviä ja sitä on myös helppo säätää omia mieltymyksiään vastaavaksi. Ensimmäisenä tulevat mieleen erilaiset pähkinät, suklaat ja marjat, joita nyt ainakin sopii kokeilla.
Siis suosittelen testaamaan. Vaniljajäätelön tai kinuskikastikkeen – ehkä jopa molempien – kanssa.
Voitele ja jauhota tai leivinpaperoi valurautapannu tai piirakkavuoka. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit kuohkeaksi. Lisää kananmuna vatkaten sekaan. Sekoita keskenään jauhot, sooda, kaneli, suola ja 1 dl kaurahiutaleita. Vatkaa taikina kiinteäksi lisäämällä jauhoseosta vähän kerrallaan. Kääntele lopuksi 1 dl omenapaloja taikinaan. Levitä taikina pannulle ja ripottele päälle loput omenapalat ja kaurahiutaleet. Valuta päälle tummaa siirappia ja ripottele puolukat päällimmäiseksi. Paista keksipiirakkaa 175-asteisen uunin alatasolla noin 45-50 min. Peitä piirakan pinta paiston loppuvaiheessa, jotta se ei tummu liikaa. Anna piirakan jäähtyä kokonaan. Maut tiivistyvät, jos tarjoat sen vasta seuraavana päivänä. Tarjoa jäätelön ja kinuskin kanssa.
Lyhyiden arki-iltojen ja viikonloppujen rientojen välillä tuntuisi leipomiselle jäävän tässä elämäntilanteessa häviävän vähän aikaa. Koska kuitenkin pidän leipomisesta, tulen melko usein leiponeeksi suolaisia juttuja. Suosikkini, suolainen piirakka on muunneltavuudessaan vertaansa vailla, jonka lisäksi sen valmistukseen on helppo hyväksikäyttää maitotuotteiden jämät, juustojen kannikat sekä jauhopussien pohjat. Luovuudesta ja ruokaa rippeistä -ideologiasta ammentava kokki on innoissaan.
Tällä kertaa leivoin kesäkurpitsa-fetapiirakan, joka hurmasi yksinkertaisuudellaan ja maukkaudellaan. Halutessaan kesäkurpitsat voi leikata myös kolikoiksi ja asetella piirakan päälle lomittain, mutta itse tykkään enemmän tästä raasteversiosta, joka myös miellyttää silmääni.
Valitse siis versiosi ja kokeile, pääasia, että kokeilet. Tee vaikka pikkujoulupiirakka.
Sekoita leivinjauhe ja paprikamauste jauhoihin. Kuutioi voi ja nypi se jauhojen ja juustoraasteen kanssa kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin voideltuun vuokaan. Raasta kesäkurpitsat karkeaksi raasteeksi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota kesäkurpitsaraastetta ja sipuleita öljyssä, kunnes ne pehmevät hiukan. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ruokakerma ja kananmuna keskenään. Mausta timjamilla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Levitä osa kesäkurpitsapaistoksesta piirakkapohjalle. Ripottele joukkoon osa fetajuustosta. Kaada sen päälle kerma-kanamunaseos ja lisää sitten vuokaan loppu paistos sekä fetajuusto. Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. Tarkkaile piirakan pintaa. Jos se tummuu liikaa, peitä piirakka loppuvaiheessa foliolla.
Vaikka raparperikausi ei enää olekaan kuumimmillaan, löytyy varmasti muitakin, jotka minun tapaani ovat pilkkoneet pakastimeen sitä parasta, alkukesän raparperisatoa. Näinpä esittelen teille nyt oman suosikkiraparperipiirakkani, sopivasti tahmaisen valkosuklaa-raparperipiirakan.
Resepti on kulkenut mukanani aina siitä asti, kun ensikerran leivoin sitä juuri ennen Pikku-Kokin syntymää. Silloin piirakka sujahti pakastimeen ja sitä tarjoiltiin reilua kuukautta myöhemmin ristiäisissä, tällä kertaa sitä tullaan tarjoilemaan Pikku- ja Neiti-Kokin kuusi- ja nelivuotissyntymäpäivillä.
Koska piirakka on ihanan mehevää ja pehmeää, sitä voi hyvin tarjoilla ihan sellaisenaan, mutta todellinen herkkuhetki syntyy, kun piirakan päälle annostelee lorauksen vaniljakastiketta tai palan vaniljajäätelöä.
Ja hei, ensimmäiset omenat kypsyvät juuri nyt, joten kokeile ihmeessä vaihtaa raparperi omenaan. Kirpsakat kotimaiset omenat toimivat tässä varmasti ihan raparperin lailla. Muistaakseni olen tällaistakin versiota joskus kokeillut.
Kuorrutus: 50 g voita 1,5 dl vehnäjauhoja 0,5 dl ruokokidesokeria 1 tl vaniljasokeria 100 g valkosuklaata
(Lisäksi: vaniljakastiketta / -jäätelöä)
Huuhtele, kuori ja pilko raparperit viipaleiksi. Vatkaa kananmunat ja sokerit vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe siivilän läpi taikinaan käännellen. Kuumenna maito ja kerma ja sulata joukkoon voi. Vatkaa seos pienissä erissä taikinaan. Voitele joko 30×30 cm piirakkavuoka tai vaihtoehtoisesti halkaisijaltaan noin 24 cm irtopohjavuoka ja kaada taikina siihen. Ripottele pinnalle raparperinpalat tasaisesti. Valmista sitten kuorrute. Sulata voi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja sokerit. Raasta valkosuklaa karkeaksi ja sekoittele joukkoon. Nypi seosta sormin kunnes se on murumaista. Ripottele seos piirakan pinnalle tasaisesti. Paista uunissa 200 asteessa noin 30 min. Peitä piiras foliolla tai leivinpaperilla paiston aikana, jos pinta uhkaa ruskistua liikaa. Tarjoa haaleana tai täysin viilenneenä (vaniljakastikkeen tai jäätelön kera).
Näin kesäkurpitsakauden kynnyksellä haluan jakaa kanssanne reseptin, joka tuottaa sekä hauskannäköisen että maistuvan lopputuloksen. Siihen myös uppoaa mukavasti kesäkurpitsaa, jos satoa sattuu tulemaan runsaasti. Idean ohuiden kesäkurpitsalastujen ”ruusukkeiksi” rullaamisesta nappasin Perinneruokaa Prkl -blogista, mutta muuten toteutin piirakan omalla täytteelläni ja tavallani.
Suosittelen kokeilemaan; erityyppisille piirakoille löytyy aina paikkansa.
Kesäkurpitsa-fetapiirakka
Vuoallinen (ø 24-26 cm)
Pohja: 150 g voita 3 dl vehnäjauhoja 1 dl täysjyväspelttijauhoja / ruisjauhoja ripaus suolaa 2 rkl kylmää vettä
Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi. Painele taikina tasaisesti voideltuun tai leivinpaperoituun vuokaan, myös reunoille. Pistele taikina haarukalla ja paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min. Hienonna sipulit varsineen. Kaada päälle ruokakerma. Lisää joukkoon ricotta, murusteltu fetajuusto ja kananmunat. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada täyte esipaistetun piirakkapohjan päälle. Pese kesäkurpitsat ja leikkaa niistä ohuita levyjä esimerkiksi juustohöylällä. Rullaa kesäkurpitsasuikaleet ja painele piirakan pintaan. Paista piirakkaa noin 30-40 min. tai kunnes se vaikuttaa kypsältä.
Kun maailmalla myllertää ja ahdistuksen sekä surun tunteet pyrkivät väkisinkin täyttämään mielen, on yksi omalla kohdallani toimivista helpotusta tuottavista asioista tietysti leipominen. Koska lounaskin puuttui, päädyin suolaiseen piirakkaan, josta tulikin aivan mainio.
Piirakan päätähtenä loisti lehtikaali ja sen pinnalle ripotellut saksanpähkinät tekivät siitä täydellisen rapean, juuri lounaspiirakaksi sopivan juustolla täyteläistetyn kokonaisuuden. Kun valitut ainesosat loksahtavat osuvasti paikoilleen, yksinkertainen on todellakin kaunista – ja maukasta.
Lehtikaali-saksanpähkinäpiirakka
Vuoallinen (ø 24 cm)
Pohja: 3 dl jauhoja (esim. vehnä-, speltti- tai sämpyläjauhoja) 0,5 tl suolaa 1 tl leivinjauhetta 100 g voita 2 rkl kylmää vettä
Aloita pohjataikinasta. Jos mahdollista ota voi aikaisemmin pöydälle pehmenemään. Toinen vaihtoehto on sulattaa sitä muutaman sekunnin ajan mikron sulatusohjelmalla. Sekoita pohjataikinaa varten jauhot, suola ja leivinjauhe kulhossa. Nypi joukkoon pehmeä voi. Sekoita joukkoon lopuksi kylmä vesi. Taputtele taikina voidellun tai leivinpaperoidun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja pistele pohja haarukalla. Siirrä vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. Huuhtele ja valuta lehtikaalin lehdet. Poista lehtiruotien kovimmat osat ja leikkaa lehdet suikaleiksi. Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan ja lisää joukkoon lehtikaali. Kypsennä vielä joitakin minuutteja, kunnes lehtikaali pehmenee hiukan. Mausta suolalla ja pippurilla. Esipaista piirakkapohjaa 200-asteisessa uunissa noin 10 min. Nosta vuoka uunista ja levitä piirakkapohjalle tasainen kerros lehtikaali-sipuliseosta. Vatkaa kananmunien rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma ja maito sekä juustoraaste. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos lehtikaali-sipulitäytteen päälle ja tasoittele ainekset tarvittaessa haarukan avulla. Rouhi saksanpähkinät ja ripottele ne piirakan pinnalle. Paista piirakkaa uunin alimmalla tasolla noin 25-30 min.
Jos korona harmittaa, kokeile leipomista. Se auttaa yllättävän hyvin.
Melko tarkalleen vuosi sitten koimme koronan ensimmäisen kerran. Oireet olivat suhteellisen lieviä, karanteenipäivät pitkiä. Ainoa kodin ulkopuolinen aktiviteetti muutaman viikon ajan olivat ulkoilut, joita suoritimme mitä oudoimmissa paikoissa muita ihmisiä pakoillen. Olimme ensimmäiset tuntemamme koronapositiiviset.
Nyt liki tasan vuosi myöhemmin saimme viruksen jälleen vieraaksemme. Tämä ei vaatinut kovinkaan paljon, kolme päiväkotipäivää riitti. Vähän harmittivat väliin jätetyt joulubrunssit ja uudenvuoden suunnitelmat. Kiitos rokotusten oireet olivat nyt toisella kerralla vieläkin lievemmät ja mikä parasta lapsetkin saivat palata päiväkotiin odotettua aiemmin muuttuneista karanteenisäädöksistä johtuen.
Joka tapauksessa korona haastoi minut jälleen kerran eräänlaiseen nyhjää tyhjästä -ruoanlaittoon, kun kauppaan ei voinutkaan lähteä. Aika monta uutta ruokaa tuli taas keksittyä.
Yksi suosikeistani, mitä edellä mainitun kaltaiseen pelkistettyyn ruoanlaittoon tulee ovat erilaiset piirakat. Tällä kertaa tein galeten karamellisoiduista punajuurista, johon sujautin pohjalle itsetehtyä salaattipestoa puuttuvaa tuorejuustoa korvaamaan. Laitoin mukaan myös hiukan savuporoa, mutta kasvisversiota kaipaavat voivat yksinkertaisesti jättää sen pois. Makua on ilman sitäkin riittämiin.
Salaattipestoon kannattaa muuten ilman muuta tutustua, jos sitä ei vielä ole ehtinyt kokeilemaan. Oiva tapa pelastaa nuupahtanut salaatti. Tässä piirakassa maut ovat sen verran voimakkaat, että miedohko salaattipesto ei pääse täysiin oikeuksiinsa, mutta kivan salaattipestolle sopivan reseptin voit kurkistaa täältä.
Karamellisoitu punajuurigalette
4-8 annosta
Pohja: 2 dl vehnäjauhoja 1,5 dl sämpyläjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.) 1 tl suolaa 0,5 dl oliiviöljyä 1 dl kylmää vettä
Täyte: 2 keskikokoista punajuurta 1 rkl voita 1 rkl sokeria 1 rkl balsamicoa suolaa mustapippuria myllystä 1-2 dl salaattipestoa (Ohje alla.) Vaihtoehtoisesti voit hyvin käyttää esimerkiksi tuorejuustoa. (savuporoa rouheena tai leikkeleenä) 90 g fetajuustoa Huom! Jos haluat pohjasta kivemman värisen, kannattaa se voidella esimerkiksi kananmunalla.
Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. Valmista seuraavaksi karamellisoidut punajuuret. Kuori punajuuret ja leikkaa ne hyvin ohuiksi viipaleiksi. Sulata pannulla voi. Lisää punajuuriviipaleet ja kuullottele niitä, kunnes punajuuret alkavat hieman pehmetä. Lisää sokeri ja anna sen sulaa kunnolla. Kaada joukkoon myös balsamico ja jatka kypsennystä, kunnes punajuuret ovat sopivan pehmeitä. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Kaulitse taikinasta pyöreä levy (ø noin 30 cm). Levitä sopivaksi katsomasi määrä salaattipestoa taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää. Jos valitset tuorejuuston, mausta se kevyesti mustapippurilla ja levitä taikinapohjalle samaan tapaan. Asettele salaattipeston päälle mahdollinen savuporo ja sen päälle punajuuriviipaleet. Murustele päällimmäiseksi feta. Taittele piirakan reunat ylös ja voitele ne halutessasi kananmunalla. Paista galettea 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 35 min. Jos täyte tummuu liikaa, peitä galetten keskiosa foliolla noin puolessa välissä paistoaikaa.
Salaattipesto
100 g salaattia 1 pieni valkosipulinkynsi 3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä 2 rkl parmesaaniraastetta suolaa ja rouhittua mustapippuria 1 dl oliiviöljyä
Revi salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.
Testattuani joitakin aikoja sitten muistaakseni Helsingin Sanomista löytämääni vallattoman herkullista uunissa karamellisoiduilla sipuleilla täytettyä galettea päätin heti sen valmistuttua, että tätä olisi tehtävä uudestaan. Syitä tähän oli oikeastaan kaksi: halusin tehdä sen vielä paremmin ja halusin tehdä sen vegaanisesti. Tällä kertaa kuvio oli siis pääpiirteittäin sama, mutta nyt laitoin galetten pinnalle huomattavasti enemmän ihanasti karamellisoituja sipuleita, vaihdoin ranskankerman vegaaniseen tuorejuustoon ja tein pohjataikinasta vegaanisen niin ikään.
Kaiken kaikkiaan homma toimi mainiosti; ainoa elementti, josta en pitänyt oli tuorejuusto. Ensi kerralla ajattelin kokeilla ehkä kaurafraichea. No, vegaanit varmasti tuntevat nämä tuotteet minua paremmin ja osaavat valita omille makumieltymyksilleen sopivan vaihtoehdon.
Siis laittakaapa ihmeessä valmistuslistalle. Mainittakoon vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää keltasipulin ohella punasipulia, joka tekee lopputuloksesta vähintään kaksinverroin kauniimman. Mikäli ihan ”tavallinen” versio kiinnostaa, sen reseptiä voit käydä kurkkaamassa täällä.
Karamellisoitu vegaaninen sipuligalette
4-8 annosta
Pohja: 3 dl vehnäjauhoja 0,5 dl grahamjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.) 1 tl suolaa 0,5 dl oliiviöljyä 1 dl kylmää vettä
Täyte: 500 g keltasipulia 500 g punasipulia 2 valkosipulinkynttä 2 rkl öljyä 2 rkl sokeria 2 rkl viinietikkaa 0,5 tl suolaa 0,5 tl mustapippuria 100-200 g vegaanista tuorejuustoa mustapippuria myllystä
Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi. Valmista seuraavaksi karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet. Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Kaulitse taikinasta pyöreä levy. Mausta tuorejuusto kevyesti mustapippurilla ja levitä sitä sopivaksi katsomasi kerros taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää. Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin. Taittele piirakan reunat ylös. Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min. Jos pohja tuntuu tarvitsevan kypsyäkseen lisäaikaa, voit jatkaa paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Tällöin galetten keskiosaa kannattaa kuitenkin tarkkailla ja peittää se foliolla, mikäli täyte alkaa tummua liikaa.
Leivon suolaisia piirakoita melko paljon. Ne ovat mielestäni monella tapaa hyvä juttu: niiden parissa voi aina keksiä uutta, niihin saa upotettua pussien ja purkkien pohjallisia ja mikä parasta, esimerkiksi salaatin kanssa ne sopivat niin brunssi-, lounas kuin iltapalapöytäänkin. Piirakat valmistuvat helposti ja onnistuvat oikeastaan aina. Siinä tarpeeksi syitä leipaista piirakka silloin toinen tällöin.
Vaikka piirakat ylipäätään ovat helppo vaihtoehto, seuraava galette valmistuu miltei rikollisen helposti. Pohjaan tarvitaan muutama ainesosa, täytteeseen muutama lisää. Ja silti lopputulos on mitä maistuvin. Tälle galetelle annan ehdottoman suositukseni. Ja tulen aivan varmasti palaamaan sen äärelle uudelleenkin.
Broccoliini-fetagalette
4-8 annosta
Pohja: 3 dl vehnäjauhoja 0,5 dl grahamjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.) 1 tl suolaa 0,5 dl oliiviöljyä 1 dl kylmää vettä
Täyte: 400 g broccoliinia 100-200 g tuorejuustoa mustapippuria myllystä suolaa 90 g fetaa rosépippuria (1 kananmuna)
Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. Laita isoon kattilaan vettä ja keitä se kiehuvaksi. Lisää suolaa ja siistityt broccoliinit. Keitä, kunnes broccoliinit muuttuvat kauniin vihreiksi, noin minuutin verran ja nosta lautaselle kuivumaan. Kaulitse taikinasta pyöreä levy. Mausta tuorejuusto kevyesti mustapippurilla ja levitä sitä sopivaksi katsomasi kerros taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää. Mausta broccoliinit suolalla ja pippurilla ja asettele tuorejuuston päälle. Murustele päällimmäiseksi feta ja ripottele pinnalle rosépippuria. Taittele piirakan reunat ylös ja voitele ne halutessasi kananmunalla. Paista galettea 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 35 min. Jos täyte tummuu liikaa, peitä galetten keskiosa foliolla noin puolessa välissä paistoaikaa.
Annin uunissa on blogi, jonka uusi postaus saa useimmiten mielenkiintoni heräämään. Näinpä tämä kirja oli otettava välittömästi sen ilmestyttyä tarkistelun alle. Näin siitäkin huolimatta, että näinä päivinä, kun alati päivittyvät useampaakin useammat blogit sekä kaikki muut ruoka-alan nettisivustot valtaavat alaa yhä hanakammin, keitto- ja leivontakirjat jäävät osaltani huomattavasti entistä pienemmälle huomiolle. Mutta kyllä keitto- ja leivontakirjojakin yhä tarvitaan. Varsinkin tällaisia, jotka jo ensiselailun päätteeksi ovat post-it-lappusista kellastuneet; niin paljon hyviä reseptejä, niin paljon herkullisia ideoita.
Teos jakautuu nimensä mukaisesti vuodenaikoihin. Mitä ruokakirjoihin tulee tämä toimiikin vallan mainiosti, seurailevathan erilaiset mieliteot usein ilmoja ja ajankohtia. Kevät pääsiäisineen, vappuineen ja muine kuplivine juhlineen on hyvinkin toisenlaista ruoka-aikaa kuin talvi jouluineen tai syksy sateineen ja sienineen, kesän ainutlaatuisuudesta puhumattakaan. Tietysti myös satokaudet osaltaan toimivat tässä vaikuttimina.
Koska tähän mennessä kokeiluhistoriani kirjan parissa on vasta kinuski-suklaakakun sekä päärynäpiirakan mittainen, en vielä voi kovinkaan seikkaperäisesti esittää havaintojani reseptiikkojen toimivuudesta. Uskon kuitenkin vahvasti Annin sanoihin siitä, että kirja sopii niin aloittelijoille kuin kokeneillekin leipureille. Ensituntuma resepteistä on, että niihin voi huoletta tarttua, vaikka leivonta ei se kaikista läheisin harrastus olisikaan. Lisäksi kirjan alkuun sisällytetty leivonnan perusteita eli tekniikoita, leivontavälineitä, täydellistä kakkupohjaa, täytteitä ja kuorrutuksia koskeva luku antaa varmasti apuvälineitä ihan kaikille.
Joitakin esimerkkejä mainitakseni omalle leivontalistalleni päätyivät mustikka-sitruunakakku marenkikuorrutuksella, vanilja-marjapiirakkapelti ja mausteinen vanilja-omenakakku. Jo valmistamani kinuski-suklaakakku sekä päärynäpiirakka murupäällisellä onnistuivat mainiosti ja niiden perusteella lähden ilomielin kurkistamaan Annin uuniin yhä uudestaan. Tälle kirjalle löytyy varmasti käyttöä pitkäksi, pitkäksi ajaksi.