Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 2: pikkuiset tomaatti-vuohenjuustoquichet

Eilen sai jatkoa Koko Suomi leipoo, joten aamulla pääsin taas oman haasteeni pariin. Tällä kertaa teknisenä tehtävänä oli valmistaa kaksitoista pientä quichea, joihin täyte tehtiin tomaatista ja vuohenjuustosta. Quichea olen muutaman kerran aiemminkin testaillut, mutta ”täysikokoisena” ja muistaakseni hiukan perinteisimmin täyttein. Nämä pienet olivat kyllä ihan hyvä idea ja luultavasti jäävätkin omaan pikkusuolaisrepertuaariini.

Tällä kertaa kilpailijoille annettu resepti oli mielestäni edelliskertaista yksityiskohtaisempi, joten oikeastaan apuja en siihen kaipaillut. Toki nappailin ideoita ja vinkkejä itse jaksosta, mutta tein myös omia ratkaisujani. Kilpailijoista suurin osa kompastui aikaan, jota en ihmettele yhtään; ainakin minun piirakkani vaativat kypsyäkseen uunin syleilyä lähes puolen tunnin ajan. Puoli tuntia kaikelle muulle tekemiselle ei olisi riittänyt lähimainkaan. Muuten suoritukseni oli mielestäni – ja Aleksin niin ikään – oiva. Pohja oli sopivan rapsakka, mutta ei kuitenkaan kuiva ja täytteessäkin maut olivat kohdillaan.

IMG_1848-1 - Versio 2

Siis tykkäsin. Niin ikään tämä haasteeni on osoittautunut olettamaani mielenkiintoisemmaksi kokeiluksi ja odotan jo innolla seuraavaa jaksoa. Myönnettäköön, että innostuksissani menin jopa ottamaan käyttöön C More -maksukanavan ilmaiskuukauden, jotta voisin katsella jaksoja etukäteen. No, reseptit kuitenkin julkaistaan vasta virallisen jakson esityksen jälkeen, joten eipä tuosta niin suuresti iloa ollut.

Hyvä. Tässäpä resepti omin lisäyksini ja huomioineni.

Pikkuiset tomaatti-vuohenjuustoquichet

12 kpl

Pohja:
120 g voita (+ hieman vuokien voiteluun)
150 g vehnäjauhoa
hyppysellinen suolaa
40 g vettä
juustoraastetta

Täyte:
12 miniluumutomaattia
150 g vuohenjuustoa
mustapippuria myllystä
juustoraastetta
2 dl ruokakermaa (tai 1 dl kuohukermaa ja 1 dl maitoa)
2 kananmunaa
suolaa
basilikaa

Sekoita voi, vehnäjauhot ja suola. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi. Halutessasi lisää taikinaan lopuksi juustoraastetta. Laita kylmään täytteiden esivalmistamisen ajaksi.
Esivalmistele täytteet: viipaloi tomaatit ja vuohenjuusto.
Voitele vuoat. Kaulitse taikina ja painele se pikkupiirakkavuokiin. Laita täytteet piirakkapohjien päälle, vuohenjuustot tomaattien alle, jotta tomaatit eivät vetistä pohjaa. Ripottele täytteiden päälle mustapippurirouhetta ja hieman juustoraastetta.
Sekoita kerma ja kananmunat keskenään. Lisää hiukan mustapippurirouhetta ja  tarvittaessa vähän suolaa. Minä käytin pakastettua tuorebasilikaa, jonka lisäsin kermaseoksen joukkoon, mutta yhtä hyvin tuoreet basilikan lehdet voi silputa esimerkiksi tomaatin ja vuohenjuuston seuraan. Kaada kermaseos piirakoiden päälle.
Paista 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 30 min.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 1: toscapiirakka

Jo pidemmän aikaa television katseluni on keskittynyt pitkälti erilaisten tosi-tv-sarjojen ympärille. On mahdollista ja mahdotonta rakkautta, äitiyttä, laihdutusta sekä muuta ulkonäön kohentelua, on bisneselämää sekä sohvaperunointia. Ja sitten on sitä itselleni rakkainta tosi-tv:tä, ruokaa. Suosikkini lienee MasterChef, mutta pidän minä monesta muustakin, kuten maanantaina neljännen kautensa startanneesta Koko Suomi leipoo.

Näinpä sainkin idean, tai oikeastaan kehittelin Aleksin alkuperäisajatuksesta itselleni haasteen, lähteä toteuttamaan kaikki sarjassa vaaditut tekniset tehtävät. Reseptinä pyrin käyttämään kilpailijoille annettua ohjeistusta, mutta saattanen vilkuilla vinkkejä hiukan muualtakin.

Nyt ensimmäisen tehtävän toteutettuani olen sangen positiivisilla mielin. Toscapiirakkani onnistui mielestäni mainiosti niin maun kuin ulkonäönkin puolesta. Olisipas hauska tietää, mitä tuomarit Markus Hurskainen ja Mika Parviainen olisivat tuotoksestani mieltä. No, minua tuomaroikoot perhe sekä muut kahvipöytäämme istuvat.

IMG_1721

Artikkeleihini liitän reseptiikan, jossa ainesosaluettelo on kilpailijoille annettavaa vastaava, mutta mitä tekniikoihin tulee, esittelen itse hyväksi toteamiani. Ainakin toscapiirakan kohdalla tein mieleni mukaan, en noudattanut orjallisesti kilpailijoille annettua ohjeistusta. Koska lopputulos oli hyvä, neuvon teitä kokemukseni mukaan. Niitä, jotka haluavat haastaa itsensä sarjan ohjeistuksilla, kehotan etsiytymään sen nettisivuille, josta löytyvät alkuperäiset reseptiikat.

Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä tuleva maanantai tuo tullessaan…

Koko Suomi leipoo: Toscapiirakka

Vuoallinen (ø noin 22 cm)

IMG_1714Pohja:
180 g mantelimassaa
180 g voita
80 g sokeria
160 g kananmunaa
100 g karkeaa vehnäjauhoa

Kuorrutus:
70 g voita
130 g sokeria
130 g mantelilastuja
70 g kermaa
7 g vehnäjauhoa

Vaahdota mantelimassa, pehmennetty voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat vähitellen hyvin sekoittaen. Lisää vehnäjauhot. Levitä massa voideltuun irtopohjavuokaan (ø noin 22 cm).
Paista 200-asteisessa uunissa noin 12 min.
Valmista samalla kuorrutus. Yhdistä kaikki aineet teflonkattilassa. Anna kiehahtaa välillä sekoittaen.
Levitä kuorrutus puolikypsän piirakkapohjan päälle. Paista vielä noin 14 min. eli kunnes pinta saa kauniin värin.

Valonpilkahduksia – ja joulun ensimmäinen kuiskaus: hillojoulukalenteri; mitä muuta sitä hillohiiri joulunodotukseensa kaipaakaan

IMG_1490Menneen viikon puolikas tuli taas vietettyä Tampereella. Nyt, kun kesän lämpö ja kauneus ovat poissa, voi virallisesti todeta, että kyseessä on mukava kaupunki, jossa viihtyy, vaikka ulkona vihmoo aamusta iltaan vettä ja pimeää on lähes ympäri vuorokauden. Tekemistä riittää niin ulkona kuin sisälläkin, eikä ainakaan vielä ole tullut vastaan tylsää päivää.

Tällä kertaa tutkimme kaupungin pimeydestä löytyviä valonpilkahduksia ja teimme ensimmäisen retkemme Museokeskus Vapriikkiin. Tuo retki ei varmasti jää viimeiseksi; eiköhän tuonne ole palattava jo parin viikon päästä, kun seuraavan kerran elelemme Tampereella loppuviikkoa. Perjantai-iltapäivisin kaupunki nimittäin tarjoilee suurimpaan osaan museoistaan vapaapääsyä. Vapriikkia suosittelen suuresti; jo kaksivuotiaalle löytyy paljon tutkittavaa ja ainakin meidän tapauksessamme kotiinlähtö tarkoitti pienoisen taistelun läpikäyntiä.

IMG_1563

394325008Itselleni yksi harmaan viikon kirkkaimmista iloistuksista oli ruokakaupasta tekemäni löytö, Bonne Maman -hillojoulukalenteri. Mahtavaa, voiko itseni kaltainen hillohiiri osuvampaa kalenteria löytääkään! Katsotaan, mitä tuleman pitää, odotukset ovat joka tapauksessa korkealla…

Tällaista juuri nyt; harmaata. Muistakaa etsiä valoisia asioita.

Kaalikeittoresepti, joka kannattaa lukea – vaikka ei kaalista perustaisikaan

Kuten lähiaikoina olen useasti tullut maininneeksi, meillä syödään paljon sosekeittoja. Ne maistuvat Pikku-Kokille mainiosti ja ovat ehkä maailman helpoimpia valmistaa – miltei vauva kainalossa. Lisäksi niihin on kätevä upottaa hieman nahistuneet kasvikset tai kermojen ynnä muiden vastaavien rippeet. No, kasvikset eivät meillä periaatteessa nahistumisvaihettaan joudu kokemaan, minä ja Pikku-Kokki huolehdimme tästä. Säännön vahvistava poikkeus kuitenkin mahtuu meidänkin vihanneslaatikkoomme, keräkaali. Silloin tällöin nimittäin tulee mieliteko tehdä kaalisalaattia, mutta siihenpä ne kaaliruoat sitten melkein jäävätkin. Vaikka kaaliklassikoista pidänkin, ei niitä vaan tule valmistettua. Tiedä sitten miksi.

Näin ollen kun minua taas kerran jääkaapin alaosastosta katsoi silmästä silmään parhaat päivänsä nähnyt kaalinpää, päätin kokeilla muovata siitä, mitäpäs muutakaan kuin sosekeittoa. Tuli muuten hyvää. Sellaista, jota popsii, vaikka ei kaalista välittäisikään. Tämä ei nimittäin maistu kaalilta. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sen päättäköön kukin itse. Kannattaa joka tapauksessa kokeilla.

IMG_1263

Kaali-kikhernekeitto

4 annosta

500 g keräkaalia
300 g jauhoista perunaa
2 tlk (à 230 g) kikherneitä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
200 ml kookosmaitoa
mustapippuria myllystä

Paloittele kaali. Pese, kuori ja lohko perunat. Huuhtele ja valuta kikherneet. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli.
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä ensin sipulit, lisää sitten kaali ja perunat. Kääntele kasviksia öljy-sipuliseoksessa muutama minuutti. Lisää vesi ja liemikuutiot.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja keitä, kunnes kasvikset ovat juuri ja juuri kypsiä. Lisää kikherneet ja keitä vielä 5 min.
Soseuta keitto sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää kookosmaito ja kuumenna keitto uudelleen. Mausta mustapippurilla.

Kiireisen – tai laiskan – kokin kala-nuudelikeitto

Viikonlopun ruoanlaittoajasta ison osan lohkaisivat pyhäinpäivän päivällisjärjestelyt. Koska tulevalle viikollekin oli kuitenkin valmistettava evästä jo ennakkoon, valikoin reseptiarkistoistani testiin kala-laksan. Vähänhän näin helposta ruoanlaitosta tulee rikollinen olo, mutta toisaalta, ei tämä kuitenkaan valmisruokaa ole, joten ansaitsee hyvin paikkansa oivana arkiruokana. Minä käytin tällä kertaa kalana seitiä, mutta jokainen valitkoon oman eväkkäänsä. Mielestäni pakastekala toimi tässä mainiosti.

IMG_1413

Siis suosittelen. Tämä sopii parhaiten niihin päiviin, kun kortilla on joko aika tai jaksaminen. Ei aina tarvitse suorittaa, ei vaikka olisikin ruoanlaittoa rakastava Pikku-Rouva. Pääasia on kuitenkin hyvä maku.

Pakastekala-laksa

4 annosta

IMG_14098 dl kalalientä
1 rkl kalakastiketta
1 tl currytahnaa
0,5 tl inkivääriä raastettuna
(0,25 tl suolaa)
200 g pakastebabyporkkanoita
200 g pakastepapuja
400 g pakasteseitiä
2 (à 60 g) nuudelilevyä
400 ml kookosmaitoa
1 rkl limemehua
2 kevätsipulia

Mittaa kattilaan kalaliemi, kalakastike, currytahna, raastettu inkivääri ja mahdollinen suola. Kiehauta ja lisää porkkanat ja pavut.
Kun keitto kiehuu uudestaan, lisää paloiteltu kala, nuudelit ja kookosmaito. Kiehauta ja anna kiehua muutama minuutti.
Viimeistele keitto limen mehulla ja hienonnetulla kevätsipulilla. Tarkista maku ja tarjoile heti.

Kauraiset porkkanasämpylät: oiva seuralainen vaikkapa aamiaispöytään

Torstai-iltapäivänä jälkikasvun vedellessä sikeitä alkoi leivontahammastani kolottaa. Seuraavalle päivälle suunniteltu keittoateria kaipasi vielä täydennystä, joten päädyin sämpylöihin. Kaurahiutaleet ja sämpyläjauhot toivat näihin porkkanasämpylöihin mukavasti purutuntumaa, porkkana mehevyyttä. Mums!

Keittokin piti sämpylöiden seurasta, mutta ehkäpä nämä sopisivat vieläkin paremmin esimerkiksi lokoisaan aamiaishetkeen. Suosittelen.

IMG_1336

Kaura-porkkanasämpylät

20 kpl

IMG_13332-3 porkkanaa
3 dl omenamehua
200 g kermaviiliä
50 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
3 rkl hunajaa
10 dl sämpyläjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita
1 dl rypsiöljyä

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi.
Sekoita omenamehu ja kermaviili keskenään ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva. Lisää suola ja hunaja sekä porkkanaraaste.
Alusta sämpyläjauhot ja kaurahiutaleet taikinaan vähitellen vaivaten. Lisää lopuksi öljy.
Anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Kaada taikina jauhotetulle alustalle ja leivo se kahdeksi tangoksi. Leikkaa tangot paloiksi ja pyöritä paloista sämpylöitä. Anna kohota peitettynä noin 20 min.
Kuumenna uuni 225 asteeseen. Paista uunissa noin 10 min.

Molekyyligastronomiaa: kreikkalaiset lihapullat sitruunakastikkeessa

Hmm. Aina ei voi onnistua – ei edes joka kerta. Vähän tähän tapaan pistivät ajattelemaan eilen valmistamani kreikkalaiset lihapullat ja sitruunainen kananmunakastike, klassinen kreikkalainen ruokalaji, joka tunnetaan nimellä youvarlakia avgolemono. Kävi nimittäin niin, että vaikka maku olikin mielestäni ihan kohdillaan, lopputulos ei hivellyt silmää, ei missään mielessä.

Koska lihapullat kuitenkin olivat hyviä ja hiukan tavallisista poikkeavia, haluan jakaa reseptin kanssanne, parannusehdotuksin toki. Luulen nimittäin syyn siihen, että kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä, piilevän käyttämässäni reseptissä, ei omassa osaamattomuudessani. Melko klassinen esimerkki molekyyligastronomiasta on lämpötilan vaikutus kananmunan koostumukseen ja epäilen, että juuri tästä syystä kastikkeeni epäonnistui. Epämääräinen resepti ei maininnut lämpötiloista mitään, kun taas muissa tutkimissani ohjeistuksissa siitä puhuttiin paljon. Kananmuna-sitruunaseos on totutettava liemen lämpöön, jotta lopullisen kastikkeen koostumus on kiiltävä ja samettinen. No, tätä täytyy ilman muuta yrittää uudestaan.

Mitä lihapulliin tulee tuntui minusta erikoiselta laittaa taikinaan kypsentämätöntä riisiä, mutta mikäs siinä. Ne kypsyivät ja toimivat lihapullissa hyvin. Taidan tehdä näin uudemmankin kerran.

Siis hauska ja haasteellinen reseptiikka. Suositan yrittämään.

IMG_1307 - Versio 2

Kreikkalaiset lihapullat sitruunakastikkeessa

4 annosta

Lihapullat:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
500 g jauhelihaa
1 dl kypsentämätöntä riisiä (tai orzo-pastaa)
1 kananmuna
2 tl kuivattua tilliä
mustapippuria
suolaa

(oliivi)öljyä kuullottamiseen ja paistamiseen
7 dl lihalientä

Sitruunakastike:
1 kananmuna
0,5 dl sitruunamehua
(suolaa)

Tee ensin lihapullat. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä hetki (oliivi)öljyssä paistinpannulla.
Sekoita sipulit, riisi ja kananmuna sekä tilli, mustapippuri ja suola jauhelihan joukkoon.
Sekoita taikinaksi ja pyörittele kostutetuin käsin pulliksi.
Kuumenna pannussa öljyä ja paista lihapulliin kauniin ruskea pinta.
Lisää tämän jälkeen lihaliemi pannulle niin, että lihapullat peittyvät. Nosta kansi päälle ja anna hautua noin 20 min.
Valmista sitten sitruunakastike. Tässä ohjeistusta, jonka avulla uskoisin kastikkeen onnistuvan.
Vatkaa kananmuna kevyesti kulhossa. Sekoita joukkoon sitruunamehu.
Nosta lihapullapannu liedeltä. Lisää kananmuna-sitruunaseoksen joukkoon pieni määrä kuumaa lientä koko ajan hämmentäen. Näin seos totutetaan liemen lämpöön.
Lisää sitten kananmuna-sitruunaseos pikkuhiljaa pannulle, joka ei ole kuumalla liedellä, edelleen hämmentäen.
Siirrä pannu takaisin jälkilämpöiselle liedelle hetkeksi niin, että kastike lämpiää. Älä kuitenkaan enää keitä. Tarkista suola sekä sitruuna ja lisää tarvittaessa.