Hyvää tekevä Venner-kasvisboksi vakuuttaa: kurkkaa myös valloittava kasvisresepti

Aleksin työpaikka oli joululahjonnassaan tänä vuonna päättänyt auttaa vähävaraisia perheitä. Samalla, kun perheet saivat tukea, myös työntekijöitä ilahdutettiin. Saimme Vennerin pienen ruokalaatikon, joka sisälsi raaka-aineet ja reseptit kahteen pääateriaan. Tykkäsin lahjan ideasta kovasti; hyväntekeväisyys tekee aina hyvää, eikä se, että kerrankin tarjotaan ainoastaan kasvisvaihtoehtoa, tee lainkaan huonoa.

Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tämäntyyppiseen tapaan tehdä ruokaa. Totta kai erilaiset ruokaboksit ja -kassit ovat palveluna tuttuja, mutta itse en ole tullut niitä kokeilleeksi. Ihmisenä, joka nauttii suuresti suunnittelusta ja kaupassakäynnistä, tämä ei ole tuntunut siltä omimmalta jutulta. Mutta olihan tämä kivaa! Ja ymmärrän hyvin niitä, jotka saavat tällaisesta palvelusta suurenkin helpotuksen arjen perusasioihin.

Vennerin ideana on tarjota vähävaraisille perheille terveellistä ruokaa ja opettaa samalla ekologisia ja taloudellisia kokkaustaitoja. Tosiasia nimittäin on, että huonommin toimeentulevat perheet myös syövät huonompaa, epäterveellisempää ruokaa. On aika päästä yli ajatuksesta, että terveellinen kasvisruoka olisi kallista. Satokausiajattelua hyödyntämällä ja asioihin perehtymällä – perinteiset kasvisproteiinit, kuten linssit, pavut ja soijarouhe ovat hyvinkin edullisia valintoja – voidaan mainiosti valmistaa terveellistä ja hyvää kasvisruokaa, vaikka rahaa olisikin käytössä niukemmin.

Tällä kertaa laatikko sisälsi ainekset ja reseptit linssikeittoon ja palsternakkakaurattoon. Molemmat ruoat olivat helppoja ja nopeita valmistaa ja varsinkin linssikeitosta tuli varsin hyvää. Teen varmasti uudestaankin. Kaurattoa söimme ensin sellaisenaan avokadon kera ja myöhemmin lisäkkeenä. Paremmin se ehkä toimi juuri tässä toiseksi mainitussa roolissa, mutta oli joka tapauksessa ennakko-olettamustani maukkaampaa.

Kaiken kaikkiaan Vennerin konsepti vakuuttaa: boksin ostaja syö terveellisesti, pitkälti kotimaisesti sekä ekologisesti ja lahjoittaa saman mahdollisuuden myös vähävaraiselle perheelle. Tietämys kasvispainotteisesta terveellisestä ruokavaliosta kasvaa ja vinkkien avulla lapsetkin on helppo ottaa mukaan sekä ruoanlaittoon että innostumaan kasviksista. Myös yritykset voivat Vennerin avulla tsempata työntekijöitään tarttumaan kasvisruokakoriin.

Itse ainakin tykästyin juttuun kerrasta. En väitä, että olisin valmis luopumaan omasta suunnittelusta tai kaupassa käymisestä, mutta suhtaudun ideaan nyt entistä suuremmalla mielenkiinnolla. Se, että Venner tekee tästä vielä hyväntekeväisyyttä on ihan huippujuttu!

Pehmeä linssikeitto juureksilla

4 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
puolikas lanttu (myös nauris toimii)
2 porkkanaa
3 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
3 dl kuivattuja punaisia linssejä
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
165 ml kookosmaitoa
suolaa ja mustapippuria

Pinnalle:
paramesaania (vegaaninen parmesania muistuttava pähkinä-siemenraaste)
sitruunaviipaleita

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori porkkanat sekä lanttu. Kuutioi juurekset pieneksi – kuutiot saavat olla oikeasti pieniä, että ne kypsyvät.
Kuullota sipuleita sekä juureskuutioita öljyssä kattilan pohjalla muutaman minuutin ajan.
Lisää kattilaan tomaattimurska. Anna kypsyä edelleen miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin viiden min. ajan.
Huuhtele linssit huolellisesti kylmällä vedellä. Lisää linssit, vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan. Anna porista keskilämmöllä noin 15 min. kunnes linssit ja juurekset ovat kypsiä. Varaudu siihen, että tähän menee jonkin verran kauemmin.
Lisää keittoon kookosmaito. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.
Tarjoile paramesaanin ja sitruunaviipaleiden kera.

Toisella reseptillä syntyi palsternakkakauratto.

Koko perheen suuhun sopiva kana-linssimuhennos – toimii myös kanattomana kasvisversiona

Talvilomaa edeltäneellä viikolla katselin hiukan tulevaisuuteen ja valmistin muutaman annoksen pakastettavaksi mukavasti sopivaa ruokaa. ”Kiireisinä” lomapäivinä ruokailu tapaa nimittäin monesti ajautua melko lailla retuperälle ja kun pakastimesta voi silloin tällöin napata annoksen, eivät lapset lomallakaan ajaudu liiaksi leipälinjalle.

Linssit, jos mitkä sopivat pakastimeen mainiosti. Kun tomaattipohjaiseen linssimuhennokseen yhdistetään papuja, kanaa ja maissia ollaan kaiken lisäksi aika lailla ainakin meidän lastemme suosikkiainesten äärellä. Tätä siis kelpaa tarjoilla annos jos toinenkin talvilomatouhujen lomassa.

Tykkäsin lopputuloksesta kyllä itsekin. Kana-linssimuhennos on makumaailmaltaan mieto, mutta kuitenkin maukas. Kivoja perusmakuja, jotka sopivat mainiosti yhteen. Linssit ja pavut tuovat ruokaan terveellisiä kasvisproteiineja ja kasvisversionakin tämä itse asiassa toimii moitteettomasti.

Tarjoiluvaiheessa muhennoksen rinnalle voi asetella vielä leipää tai riisiä, jolloin annoksesta tulee entistä riittoisampi. Ikisuosikki avokadoa kannattaa lisätä mausteeksi niin ikään.

Kana-linssimuhennos

4 annosta

1 sipuli
100 g lehtikaalia
2 kanan rintafileetä
öljyä paistamiseen
1 rkl currya
1 rkl kuivattua timjamia
1 rkl tomaattipyreetä
500 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1,5 dl punaisia linssejä
230 g mustapapuja
200 g pakastemaissia
0,5 dl kermaa
suolaa ja mustapippuria

Lisäksi halutessasi:
maalaisleipää/riisiä
avokadoa

Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele lehtikaali ja poista kova lehtiruoti. Revi lehtikaali suupaloiksi.
Paista suuressa kasarissa öljyssä kananrintoihin kullanruskea pinta. Aseta sivuun odottamaan, tarkoitus ei ole kypsentää kanaa vielä kokonaan.
Lisää tarvittaessa kasariin hieman öljyä. Kuullota sipulia, currya ja timjamia keskilämmöllä.
Kun sipuli on pehmennyt, lisää tomaattipyree ja jatka kuullotusta vielä noin 5 min. Kaada sekaan tomaattimurska, täytä purkki vedellä ja sekoita joukkoon. Laske lieden lämpö miedolle. Lisää joukkoon hyvin huuhdellut punaiset linssit ja kananrinnat. Anna kypsyä kannen alla 10 min.
Nosta kananrinnat pois, revi kahdella haarukalla nyhdöksi ja heitä takaisin pannuun. Lisää myös pavut, maissit ja kerma. Anna muhia vielä 5 min.
Sekoita lopuksi joukkoon lehtikaalit ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun lehtikaalit ovat kutistuneet ja pehmenneet hiukan, ruoka on valmis tarjoiltavaksi.
Tarjoile sellaisenaan tai leivän, riisin ja/tai avokadon kera.

Juustoinen kukkakaali-kanavuoka

Edellisen kukkakaali-aiheisen postaukseni suosiosta johtuen esittelen jälleen idean maukkaaseen kukkakaalivuokaan. Tällä kertaa kukkakaali saa seurakseen kanaa, kesäkurpitsaa ja maun mukaan sulate- tai sinihomejuustoa, makuja, jotka sulavat ja sulautuvat yhteen juuri toivotulla tavalla.

Lopputulos on täyteläinen, ei tietysti kevyt tai raikas, mutta joka tapauksessa vallan maukas. Sellainen kylmänä talvipäivänä ihastuttavasti täyttävä kermainen vuokaruoka, joka raikkaan salaatin kanssa nautittuna muodostaa mainion kokonaisuuden. Ainesosat itsessään tuovat vuokaan siinä määrin vahvaa makua, että suolan ja pippurin lisäksi muita mausteita ei tarvita ja näin ollen ruoka sopii hyvin valmistettavaksi vähän yksinkertaisemmissakin keittiöolosuhteissa.

Juustoinen kukkakaali-kanavuoka

6 annosta

400 g maustamattomia kanafileitä
4 rkl vehnäjauhoja
1 rkl voita
1 rkl öljyä
200 g kesäkurpitsaa
1 purjo
3 dl kermaa
150 g (mozzarella)juustoraastetta
100 g sulatejuustoa/sinihomejuustoa
500 g kukkakaalia
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa kanafileet suurehkoiksi paloiksi. Pyörittele kanapalat vehnäjauhoissa ja paista niihin pannulla voin ja öljyn seoksessa kullanruskea pinta.
Kuutioi kesäkurpitsa ja silppua purjo. Lisää ne pannulle kanan kanssa ja paista käännellen noin 5 min.
Kaada kerma pannulle. Lisää joukkoon noin puolet juustoraasteesta ja paloiteltu sulatejuusto tai murusteltu sinihomejuusto. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla pitäen mielessä juustojen suolaisuus.
Kaada seos uunivuokaan. Poista kukkakaalista kova kanta. Viipaloi kaali suuriksi, mutta melko ohuiksi siivuiksi. Lado kukkakaaliviipaleet kastikkeen päälle. Ripottele pinnalle loppu juustoraaste.
Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.

Lyttyjuurekset ja lehtikaaligremolata

Opin vähän aikaa sitten uuden termin, varastokasvikset. Varastokasviksilla tarkoitetaan erilaisia kotimaisia juureksia, kaaleja ja perunoita, jotka säilyvät koko talven yli ja pelastavat näin meidät suomalaiset pitkältä talvikaudelta, kun mikään ei ole satokaudessa, eikä ulkona kasva mitään. Varastokasviksia suosimalla myös me suomalaiset voimme siis noudattaa satokausiajattelua ympäri vuoden.

Yksi juuressuosikeistani, palsternakka, soveltuu erityisen hyvin uunijuureksiin. Suurin osa sen maun synnyttävistä öljyistä on sen kuoressa, joten palsternakka kannattaa useimmiten jättää kuorimatta. Seuraavaksi esittelen teille lyttyjuurekset, joihin alkuperäisestä ideasta poiketen tein gremolatan lehtikaalista. Juureksista tuli huippuhyviä, valkosipulisia ja sitruunaisia, sellaisia, joita tekee ilman muuta mieli tehdä uudestaan. Itse laitoin palsternakan seuraksi uuniin perunaa, mutta sitä en välttämättä suosittele. Ne nimittäin hajoilivat aika lailla. Kannattaa siis valita mieluummin vaikkapa palsternakkaa, juurikkaita ja maa-artisokkaa.

Kuten sanottua, tulen varmasti palaamaan ohjeen pariin ja suosittelen tekemään samoin. Jo lehtikaaligremolata itsessään kannattaa ilman muuta testata, sitä voisi mainiosti hyödyntää toisenlaisiinkin yhteyksiin.

Lyttyjuurekset ja lehtikaaligremolata

4 annosta

1 kg kasviksia (esim. puna-, kelta- tai raitajuuria, maa-artisokkaa, palsternakkaa)
2 rkl oliiviöljyä

Lehtikaaligremolata:
2 valkosipulinkynttä
3-4 lehtikaalin lehteä
1 sitruuna
1 dl oliiviöljyä
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Pese juurekset huolellisesti. Poista mahdolliset huonot kohdat. Isommat kannattaa leikata 2-3 osaan.
Laita puna-, raita- ja keltajuuret pellille leivinpaperin päälle. Pirskota päälle öljyä. Paahda ensin 200-asteisessa uunissa 30 min. Ota pelti uunista ja lisää muut juurekset. Pirskota päälle öljyä, nosta takaisin uuniin ja jatka paahtamista vielä noin 30 min. tai kunnes juurekset ovat kypsiä.
Juuresten kypsyessä valmista gremolata. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. Poista lehtikaalin lehdistä kova lehtiruoti ja hienonna lehdet. Laita lehtikaali ja valkosipuli kulhoon. Pese sitruuna. Raasta sen kuori ja purista mehu. Lisää kuori sekä mehu kulhoon. Lisää vielä öljy, suola ja pippuri. Sekoita.
Ota juurekset uunista. Litistä niitä sopivasti esimerkiksi lihanuijalla tai puhtaan kasarin pohjalla. Valele litistetyt juurekset lehtikaaligremolatalla ja paahda uunissa vielä 15 min.

Jauheliha-kukkakaalilaatikko

Nyt kun olen keksinyt, että lapsethan syövät oikeastaan mitä vaan, kun päälle saa laittaa puolukkahilloa, olen ottanut tilaisuudesta vaarin ja valmistanut erilaisia kaalilaatikkoja.

Seuraava kukkakaali-jauhelihalaatikko tosin olisi varmasti kelvannut jopa ilman hilloa – koska kukkakaali – mutta toimiihan se nyt ihan mainiosti juuri puolukkahillon kanssa. Reseptin löysin Tinskun keittiöstä ja tulen ilman muuta korvamerkitsemään sen itselleni jatkokäyttöä varten. Ensi kerralla ajattelin kokeilla kasvisversiota soijarouheesta ja nakata sekaan myös nipun lehtikaalia. Mausteita tässä ehkä myös saisi olla hiukan ohjeistusta enemmän. Mutta mainio idea kaiken kaikkiaan.

Jauheliha-kukkakaalilaatikko

4-6 annosta

1 sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
800 g kukkakaalia
400 g jauhelihaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 lihaliemikuutio
1,5 dl vettä
1 tl rouhittua mustapippuria
0,75 tl savupaprikaa
2 tl timjamia
1,5 tl basilikaa
1 rkl siirappia
3,5 dl maitoa
2 kananmunaa
juustoraastetta kuorruttamiseen

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa kukkakaali ohuiksi viipaleiksi niin, että siitä tulee pientä murumaista silppua. Silppua myös kantaosa ja lehdet pieneksi.
Ruskista jauheliha pannulla. Lisää loppuvaiheessa myös sipulit ja hieman myöhemmin valkosipulit kuullottumaan. Lisää tomaattipyree, liemikuutio, vesi, mustapippuri, savupaprika, timjami, basilika ja siirappi. Hauduttele hetki.
Sekoita jauheliha ja kukkakaali keskenään. Tarkista maku ja kaada seos uunivuokaan.
Sekoita maito ja kananmunat keskenään ja kaada seos vuokaan.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 min. Lisää pinnalle juustoraastetta ja paista vielä noin 15 min. tai niin kauan, että kukkakaali on riittävän kypsää ja pinta kauniisti ruskettunut.

Vielä on sitrusten sesonkia jäljellä: greippimarinoitua broileria greippi-kermakastikkeessa

Tähän aikaan vuodesta, kun sitrushedelmät ovat parhaimmillaan, tulee niitä tietysti syötyä eniten. Useat niistä ovat todellista herkkua ja ihanan makeat veriappelsiinit, muhkeat pomelot ja lasten ikisuosikit, mandariinit, popsitaankin ihan sellaisinaan. Itse asiassa täytyy myöntää, että hiukan vierastan sitrushedelmien käyttöä ruoanlaitossa mehua ja kuorta lukuunottamatta. Lämpimät appelsiininpalaset eivät erityisemmin innosta.

Mutta kuten sanottua mehulla ja kuorella saa aikaan paljon hyvää – kuten vaikkapa greippimarinoitua broileria greippi-kermakastikkeessa. Yksinkertaisuudestaan huolimatta reseptillä syntyy vallan maukas ateria, vaikka ne ihan ”tavalliset” keltaiset greipit eivät yleisesti ottaen omaa herkkuani olekaan.

Nappaa resepti talteen. Sopii muuten kiireiseenkin arki-iltaan.

Greippimarinoitua broileria greippi-kermakastikkeessa

4 annosta

4 broilerin fileetä
voita/öljyä/voi-öljyseosta paistamiseen

Marinadi:
0,5 dl tuorepuristettua greippimehua (noin puolikas greippi)
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 limen kuori
2 rkl kalakastiketta (korvaaminen soijakastikkeella onnistuu mainiosti)
2 rkl hunajaa

Kastike:
1 greipin mehu
2 rkl soijakastiketta
2 dl ruokakermaa

Aloita marinoimalla fileet hyvissä ajoin. Voit hyvin tehdä sen jo edellisenä iltana, mutta anna lihan marinoitua vähintään tunnin ajan.
Sekoita kulhossa greippimehu, kuorittu ja silputtu sipuli ja valkosipuli, hyvin pestyn limen raastettu kuori, kalakastike ja hunaja.
Kaada marinadi lihan päälle ja anna tekeytyä rauhassa.
Paista marinoituihin fileisiin kaunis pinta ruskistamalla ne voissa, öljyssä tai voin ja öljyn seoksessa pannulla. Nosta fileet sivuun odottamaan.
Sekoita pannulla greippimehu, soijakastike ja ruokakerma. Pane fileet takaisin pannuun ja anna niiden hautua kastikkeessa kypsäksi noin 20 min. Jos kastike broilereiden kypsyttyä kaipaa vielä sakeutusta, anna sen kiehua hetki kasaan.

”Lasagne” ilman pastaa on tietysti kesäkurpitsavuoka – joko kanalla tai ”kuin kanalla” täytettynä

Menneen syksyn ja alkaneen vuoden myötä on ihan oikeasti alkanut tuntumaan, että perheessämme eletään niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Pikku-Kokin kolme ja Neiti-Kokin yksi harrastus rytmittävät arkipäiviä, viikonloppuisin koitetaan keksiä kivoja koko perheen yhteisiä juttuja. Harvemmin on enää mahdollisuutta kuluttaa ruoanlaittoon kovinkaan pitkiä yhtenäisiä ajanjaksoja. Mutta hyvää, täysipainoista ja terveellistä ruokaa meillä silti syödään. Nouto- tai tuontiruokaa emme harrasta ollenkaan ja valmisruoatkin jäävät kaupan hyllyihin. Hyvällä suunnittelulla tämä kaikki on ihan mahdollista. Kannattaa myös muistaa, että vähän mutkikkaampia ruokia, kuten monta eri kastiketta sisältävää lasagnea, voi mainiosti tehdä osissa, jolloin keittiössä ei tarvitse viettää ihan niin pitkää pätkää kerrallaan. Itse pidän myös pakastimessa valmiina aina muutaman ruoka-annoksen kiireisen ajanjakson varalle.

Seuraava kesäkurpitsavuoka rapeiden lehtikaalisipsien kanssa tarjoiltuna on juuri tällainen, suht pikainen arkiruoka, jonka voi koota etukäteen ja paistaa sopivalla hetkellä. Myös lehtikaalisipsit säilyvät hyvin päivän tai pari, joten niitäkään ei tarvitse koittaa valmistaa samassa hätäkässä.

Minä tein vuokani tällä kertaa itse tehdystä tomaattimurskasta, koska olen rakastunut sen makuun, mutta voit hyvin käyttää myös valmista murskaa. Ohjeen itse tehtyyn voit kurkistaa täältä.

Kannattaa ilman muuta testailla tätä ”lasagnea” ilman pastaa, jossa lasagnelevyt on korvattu kesäkurpitsalla. Kasvissyöjän versiossa broilerin sijaan voi käyttää vaikkapa LikeMeat -tuoteperheen Like Chicken -vaihtoehtoja. Ja kuten sanottua, tämän(kin) ruoan rinnalla maistuvat mitä parhaiten lehtikaalisipsit, joiden reseptin voit kurkistaa täältä.

Kesäkurpitsa-broileri”lasagne”

6 annosta

2-3 pienehköä kesäkurpitsaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
600 g broilerin fileitä tai 2 pkt (à 180 g) Like Chicket Fillet -kasvipohjaisia fileitä
1 rkl rypsiöljyä
400 g tomaattimurskaa (tai itsetehtyä tomaattimurskaa)
50 g parmesanraastetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 rkl kuivattuja yrttejä, kuten basilikaa, oreganoa, timjamia ja/tai rosmariinia
200 g juustoraastetta (esim. mozzarella)

Lisäksi:
lehtikaalisipsejä

Höylää kesäkurpitsat juustohöylällä pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet.
Paloittele broilerin fileet ja paista ne pannulla öljyssä kypsiksi. Nosta sivuun odottamaan.
Kuullota seuraavaksi pannulla sipuli. Lisää jonkin ajan päästä valkosipuli ja siitä noin minuutin päästä tomaattimurska, parmesanraaste ja tuorejuusto. Mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä.
Mausta myös kesäkurpitsaviipaleet kevyesti suolalla ja pippurilla.
Kokoa vuoka. Lado vuokaan kerroksittain broilerin paloja, tomaatti-tuorejuustokastiketta, juustoraastetta ja kesäkurpitsaviipaleita. Katso, että viimeiset kerrokset ovat kastiketta ja juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 min. jonka jälkeen vuoan on hyvä antaa vetäytyä vielä noin 10 min. ennen tarjoilua.
Tarjoile salaatin ja/tai lehtikaalisipsien kera.


Avokadoa piirakassa? Oi kyllä!

Ex-tempore -valintana ostoskoriini tiensä löytäneet kasvispohjaiset Like Chicken Fillet -palaset innostivat kokeilemaan hieman erilaista piirakkaa. Tavanomaisesta poikkeavan siitä teki avokado, jota yleensä olen tottunut syömään kylmänä, mutta joka tällä kertaa paistettiin osana piirakan täytettä.

Piirakasta tuli hyvää, joskin myönnettävä on, että ensimmäinen kosketukseni mainittuihin LikeMeat -tuoteperheen tuotteisiin oli jokseenkin oudoksuva. No, minun mielestäni paistetut ja paloiksi leikellyt ”kana”palat maistuivat currytahnalla maustettuina ihan hyviltä, loppuperhe taitaa vaatia vielä hiukan totuttelua kyseiseen tuotteeseen.

Joka tapauksessa uskallan suositella piirakkaa – joko broilerilla tai sen kaltaisella valmisteella varustettuna, valitse itse.

Kasvissyöjän avokado-”kana”piirakka

Vuoallinen (ø 24-26 cm)

Pohja:
0,5 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sämpyläjauhoja
(Tai jotain muita jauhoja, ”pussinpohjapiirakoista” tulee usein parhaita.)
100 g voita
1,5 dl juustoraastetta

Täyte:
180 g Like Chicket Fillet -kasvipohjaista fileetä
1 punasipuli
1 rkl currytahnaa (tai maun mukaan)
0,5-1 tl rouhittua pippurisekoitusta
1-2 avokadoa
1 rkl sitruunamehua
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 tl rakuunaa
1 dl parmesanraastetta

Sekoita leivinjauhe jauhoihin.
Kuutioi voi ja nypi se jauhojen ja juustoraasteen kanssa kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina jauhotetuin käsin voideltuun vuokaan.
Paloittele fileet, kuori ja silppua punasipuli. Paista fileepalat pannulla, lisää joukkoon sipuli ja anna sen kuullottua. Mausta currytahnalla ja pippurilla.
Kuori ja viipaloi avokadot. Pirskottele sitruunamehua viipaleille.
Sekoita ruokakerma, kananmuna, rakuuna ja parmesan.
Kokoa piirakka. Itse tykkään laittaa piirakoihin kerma-kananmunaseoksen alimmaiseksi, jolloin lopputulos on mielestäni kivemman näköinen, mutta voit hyvin kaataa seoksen myös perinteiseen tapaan piirakan pinnalle. Jos valitset minun tapani, muista tarkkailla paistuvaa piirakkaa ja peittää se tarvittaessa foliolla, jos pinta tummuu liikaa.
Kaada kerma-kanamunaseos piirakkapohjalle. Painele seuraavaksi vuokaan avokadoviipaleet ja nostele päällimmäiseksi ”kana”-sipulipaistos.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. Tarkkaile piirakan pintaa. Jos se tummuu liikaa, peitä piirakka loppuvaiheessa foliolla.

Trendikästä vuonna 2023: soijarouhe

Luin jostain, taisipa olla Glorian ruoka&viini -lehden Trendit 2023 -artikkelista, että tänä vuonna on trendikästä valmistaa ruokaa perinteisistä kasvisproteiineista, kuten soijarouheesta, linsseistä ja pavuista joitakin vuosia pinnalla olleiden pitkälle prosessoitujen lihan korvikkeiden sijaan. Tämä trendi sopii minulle vallan hyvin. Itse en tosin näiden perinteisten käyttöä ole koskaan lopettanutkaan, joskin uutuustuotteitakin jonkin verran testaillut.

Soijarouhe ei suinkaan ole se helpoin raaka-aine, kun ruoanlaitosta puhutaan. Sitä kannattaa kuitenkin opetella käyttämään. Se on proteiinirikasta ja kuitujakin kertyy mukavasti. Soijarouhetta on helppo pitää kuivaruokakaapissa pussillinen, eikä sen edullisuuskaan tuskin haittaa. Tärkeintä soijarouheesta ruokaa valmistettaessa on opetella maustamaan se oikein ja kunnolla – eipä siinä, eihän jauhelihakaan sellaisenaan kovin hyvältä maistu.

Seuraava soijarouhekastike on pullollaan kasviksia ja hyvää makua. Syvän värinsä kastike saa tietysti punajuuresta, porkkanaa kannattaa raastaa sekaan makeutta tuomaan. Minä laitoin tällä kertaa mukaan worcesterkastiketta, mutta jos ruoan haluaa pitää vegaanisena, se onnistuu helposti vaihtamalla worcester vaikkapa soijakastikkeeseen. Juustokuminalla kastikkeeseen saa kivan itämaisen sävyn, mutta tämän voi mainiosti jättää poiskin, jos juustokumina makuna ei innosta.

Tammikuun vegaanihaaste loppui, mutta helmikuullakin kannattaa panostaa ja kokeilla vegaanijuttuja ainakin silloin tällöin, vaikka kerran viikossa. Tästähän voisi aloittaa. Ja jos soijarouhe ei ehdottomasti kiinnosta, voi tämänkin ruoan valmistaa jauhelihasta.

Juureksilla rikastettu vegaaninen soijarouhekastike

6 annosta

0,5 dl + 2 rkl rypsiöljyä
2 dl tummaa soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 rkl savupaprikajauhetta
2 punajuurta
4 porkkanaa
2 sellerinvartta
400 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
1 tl oreganoa
0,5-1 tl juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
2 valkosipulinkynttä
2 rkl soijakastiketta (tai worcesterkastiketta, mutta tällöin ruoka ei enää ole vegaanista)
1-1,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Lisäksi:
pastaa/ohrahelmiä

Aloita turvottamalla soijarouhe. Lämmitä isossa kasarissa 0,5 dl öljyä. Ruskista soijarouhetta hieman ja lisää sitten joukkoon 2 dl vettä noin puolen desin erissä. Kun edellinen loraus on imeytynyt rouheeseen, lisää seuraava. Mausta soijarouhe soijakastikkeella sekä savupaprikalla ja siirrä sivuun odottamaan.
Kuori ja raasta punajuuret ja porkkanat, raasta myös sellerinvarret. Kuullota raastetta öljyssä noin 5 min.
Lisää joukkoon soijarouhe, tomaattimurska, vesi, oregano, juustokumina, paprika ja hienonnettu valkosipuli. Hauduta kastiketta noin 20 min. kunnes se on kiehunut sopivasti kasaan.
Lisää vielä soijakastike, suola ja mustapippuri. Tarkista maku.
Tarjoile pastan tai ohrahelmien kera.

Paahdetut makeantuliset kyssäkaalikuutiot

Likipitäen kaikki kaalit kuuluvat suosikki raaka-aineiden listalleni ja niistä tulenkin valmistaneeksi ruokaa viikoittain. Yksi monella tapaa muista poikkeava on kyssäkaali, omistakin kaaliystävistäni se viimeisin. Kaali, jonka ulkonäön ja maun perusteella yhdistäisi helpommin lanttuun tai naurikseen kuin muihin kaaleihin.

Kuten sanottua en ole vielä kyssäkaalin kanssa kovinkaan tuttu, mutta muutamat siitä valmistamani ruoat ovat olleet kerrassaan maukkaita. Kuten vaikkapa nämä nyt esittelemäni paahdetut kyssäkaalikuutiot. Makeantuliset kuutiot maistuvat lisäkkeenä, jonka lisäksi niitä voi kylmänä lisätä vaikka salaatin sekaan.

Suosittelen ilman muuta testaamaan, niin tätä reseptiä kuin kyssäkaalia ylipäätään.

Paahdetut kyssäkaalikuutiot

4 annosta

2 reiluhkoa kyssäkaalia
1 rkl hunajaa
1,5 rkl soijakastiketta
0,25 tl chilijauhetta (tai maun mukaan)
2 rkl (oliivi)öljyä

Kuori ja paloittele kyssäkaalit tasakokoisiksi kuutioiksi.
Sekoita hunaja, soijakastike, chilijauhe ja öljy.
Laita kyssäkaalikuutiot kulhoon, kaada kastiketta päälle, ja sekoittele kuutioita niin, että kastiketta on niiden pinnoilla.
Kaada kuutiot kastikkeineen leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda 200-asteisessa uunissa, kunnes kuutiot ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Tämä vie kuutioiden koosta riippuen noin 20 min.
Tarjoile lisäkkeenä tai viilentyneenä osana salaattia.