Projektina pakastin osa 5: linssileipää, voiko se olla hyvää?!

Aivan näin ajattelin vielä tänä aamuna pohdiskellessani, mitä tarjoilla tuleville aamupalavierailleni. Halusin leipoa ja mahdollisesti myös jatkaa pakastimen siivousoperaatiotani, joka tosin tältä erää on tullut siihen pisteeseen, että riperuokaa tehdäkseni, minun on pian odoteltava uusia rippeitä. Mahtavaa, tyytyväisyyteni määrä on suunnaton.

IMG_7157Niin tai näin, tutkimusmatkani keittiömme kylmimpään kolkkaan ei tälläkään kertaa päättynyt tuloksetta. Löysin purkillisen taannoin keittämääni linssikeittoa, joka kyllä oli hyvää sellaisenaankin, mutta jonka kuitenkin päätin uhrata erikoiseen kokeiluuni. Se kannatti; linssisosekeitosta johdetusta leivästä tuli pehmeää. Juuri leivän koostumus olikin mielestäni sen valttikortti, makuakaan tosin kritisoimatta. Linssien makua en siitä erottanut, joka tässä tapauksessa lienee positiivista, vaikka linssit yleisesti ottaen omaa makuhermostoani hemmottelevatkin. Ihan tavallisellekaan se ei kuitenkaan maistunut eli onnistuminen tässäkin kohtaa. Innolla jään odottelemaan, mitä muut ovat tästä mieltä…

Reseptin, jonka muotoilin melko pitkälti uudelleen, löysin Ekojalanjäljillä-blogista, jossa leipää leivottiin ehkä hiukan tavanomaisemmin bataatti-porkkanasosekeiton tähteistä. No, tämän linssikokeilun jälkeen tuntuu siltä, että sose kuin sose tuottaa maukkaan lopputuloksen. Eipä siis kannata empiä; keittiökokeilu kannattaa, ainakin useimmiten.

Linssileipä

kaksi pientä vuokaleipää, (vuoan koko 11 x 22 cm)

IMG_71601 ps kuivahiivaa
6 dl jauhoja, itse käytin hiivaleipävehnäjauhoja, grahamjauhoja sekä vehnäjauhoja kutakin 2 dl
3 dl vettä
2-3 dl linssisosekeittoa
1 tl suolaa
hieman hunajaa

Sekoita kuivahiiva jauhoihin.
Sekoita vesi sosekeittoon ja lämmitä seos hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, 42 astetta on kuivahiivan otollisin toimintaympäristö.
Sekoita hiiva-jauhoseos lämpimän nesteen joukkoon ja lisää suola sekä hunaja.
Kohota taikinaa liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi tai vähintään puoli tuntia. Kumoa taikina vuokaan ja kohota vielä toiset puoli tuntia. Huom! Vuoka kannattaa täyttää maksimissaan puolilleen, taikina kohoaa runsaasti.
Paista noin 20 min. 250-asteisessa uunissa.

Projektina pakastin osa 4: viimeistä viedään eli porkkanalaatikon uusi elämä

IMG_6906Mukavan maukkaasti edennyt pakastimen siivousoperaationi on nyt tullut siihen pisteeseen, että eilen oli aika ottaa käsittelyyn joululaatikoista viimeinen, porkkanalaatikko. Ensimmäisenä jatkojalostusideana tulivat mieleen rieskat, sämpylät ja kasvispihvit, joista ensin mainitut päätyivätkin toteutukseen. Hetken arveltuani käytin loppuosan laatikosta piirakkapohjaan. Tuo kannatti; pohjasta tuli todella maukas ja ruokaisa, juuri kuten aiemmin valmistamastani perunalaatikkopohjasta. Suosittelen testaamaan! Ja mikäli tartutte toimeen hieman vähemmän kesän korvilla, vaikka joulun jälkimainingeissa, suosittelen tuhlaamaan joulukinkun rippeet seuraavaksi esiteltävään piirakkaan, joka toimi tosin vallan mainiosti myös kesäkinkusta valmistettuna.

IMG_6989Porkkanalaatikosta johdetut rieskat onnistuivat myös mukavasti. Kun ainoastaan jauhoja ja jokusen kananmunan lisäämällä saa aikaiseksi jotakin näin lähtökohdastaan poikkeavaa, suositan ehdottomasti kokeilemaan. Itse en ollut tainnut syödä saatikka ainakaan leipoa rieskoja sitten lapsuuden, joten tämä toimi samalla mukavana matkana menneisyyteen.

No nyt on joulu sitten vihdoinkin siivottu myös meidän pakastimestamme ja voi virallisesti julistaa kesän alkaneeksi. Ensi jouluna täytynee pohtia noita ruokamääriä hieman tarkemmin, mutta toisaalta sitten jäisi monta maukasta riperuokaa saamatta…

Suolainen piirakkapohja porkkanalaatikosta

Vuoallinen (halk. noin 27 cm)

3 dl porkkanalaatikkoa (tai perunalaatikkoa)
yhteensä 1 dl jauhoja (esim. graham-, ruis- ja / tai vehnäjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon porkkanalaatikko ja öljy. Painele taikina voideltuun vuokaan ja täytä mielesi mukaan.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. Tätä piirakkapohjaa ei tarvitse esipaistaa.

Kinkku-leipäjuustopiirakka

Vuoallinen

IMG_69081 annos pohjataikinaa
1 iso sipuli
tuoretta persiljaa
250 g kinkkua
1 kananmuna
1oo g ranskankermaa
1,5 dl sipuliruokakermaa
150 g juustoraastetta
mustapippuria

Pinnalle:
leipäjuustoa

Kuori ja hienonna sipuli, kuullota öljyssä pannulla.
Hienonna persilja ja kuutioi kinkku.
Sekoita kaikki täyteainekset keskenään ja kaada tasaisesti piirakkapohjan päälle.
Ota piparkakkumuotilla tai lasilla kuvioita leipäjuustosta ja paina ne varovasti täytteen päälle.
Paista 225 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.

Porkkanarieskat

Noin 10 kpl

IMG_69934 dl porkkanalaatikkoa
1 kananmuna
1 tl suolaa (tarvittaessa)
6 dl erilaisia jauhoja, itse taisin käyttää lähinnä hiivaleipävehnä- sekä grahamjauhoja (myös jauhojen määrä saattaa poiketa edellä mainitusta suurestikin; lisää sen verran, että taikinasta tulee sopivan leivottavaa)

Sekoita kylmään porkkanalaatikkoon kananmuna, mahdollinen suola sekä jauhot.
Vaivaa vain sen verran, että taikina tuntuu sopivan pehmeältä, taikinaan ei tarvitse vaivata sitkoa.
Taputtele taikinasta pyöreitä rieskoja leivinpaperin päälle. Pistele rieskat haarukalla.
Paista rieskoja 230-asteisessa uunissa noin 15 min. tai kunnes pinta on hieman ruskistunut.

Uuden äärellä… ”Maailman parasta” jauhelihakastiketta sekä hassuja tähdetähtiä : projektina pakastin osa 2

Hupsista! Tähän ollaan nyt tultu, että minusta on tullut kotirouva – toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Melko oudoltahan tämä vielä tuntuu, mutta eiköhän tähän pian totu… ja kesän mittaan, kun saan tänne pienen seuralaisenkin, elämä taitaa ottaa muutenkin melko uuden muodon   ❤

No, nyt olen joka tapauksessa määrätty hidastamaan tahtia, joten kevyet kotityöt, kuten ruoanlaitto, valtaavat elämänalaani yhä kasvavassa määrin. Koko perhe kiittää: itse saan aikaa kokeilla uusia reseptejä ja raportoida niistä, Aleksi toivottavasti maukkaita hetkiä työpäiviinsä.

IMG_6840Eilen päätin jatkaa pakastin-projektini parissa ja kaivelin esiin toisen vielä siellä majailevista joululaatikoista, makaronilaatikon. Täytyykin heti alkajaisiksi todeta, että juuri makaronilaatikon kohdalla muodonmuutoksen toteuttaminen tuntui ehkä siltä kaikista haastavimmalta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, onnistuin muotoilemaan laatikosta kaksikin uutta esitystä. Näiden lisäksi esittelen In the ktchen -ruokablogia pitävän ruotsalaisen Andreas Ivarssonin blogissaan esittelemän hitiksi muotoutuneen jauhelihakastikkeen, jolle Ivarsson takaa satavarman onnistumisprosentin.

Jauhelihakastike oli todella hyvää. Johtuen pitkistä haudutusajoistaan, ei mitään kiireisen arkikokkaajan peruskauraa, mutta muuten sangen helppoa, perusaineksista koostuvaa käytännöllistä arkiruokaa. Haudutusajoista tinkiminen on toki mahdollista, mutta itse en suosittelisi sitä tekemään; juuri pitkä hauduttaminen on se tämän kastikkeen juttu. Mieluummin suosittelen valmistamaan kastikkeen ajan kanssa ja nauttimaan lopputuloksesta vaikka seuraavana päivänä.

Entäpä makaronilaatikon uusi elämä? Toisesta osasta valmistui mac&cheese -lettuja reseptikuningatar Kaisa Sillanpään ohjeistuksen mukaan, toisesta pohja eräänlaiselle makaronipaistokselle, jota voisi kai pitää piirakan ja pizzan risteytyksenä, sillä omassa versiossani pizza sai sangen piirakkamaisen täytteen. Hauskasta makaronipizzan alkuperäisideasta kiitän Eilistä & Paistoa -blogin Johannaa. Tällä tavalla voisi makaronin tähteitä hyödyntää uudelleenkin, niitä kun tuntuu aina olevan niin vaikea keittää sopivasti.

Jee! Jälleen sai pakastimesta lähtöpassit yksi jouluinen laatikko, jonka lisäksi piirakkatäytteeseen sujahti loppu kermaisesta appelsiinikastikkeesta. Aivan loistoidea (minulta) oli muuten korvata täytteen kermat, tuorejuustot ja muut vastaavat tuolla kastikkeenjämällä. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan; ainakin meillä kastikkeentähteille on tuntunut olevan erittäin vaikea keksiä jatkokäyttöä.

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti joku muukin löytää näistä ohjeista ratkaisun ja uuden, biojäteastiaa paremman paikan ruoantähteilleen. Omana tavoitteenani pidän kaikenlaisen ruokahävikin minimoimista ja siitä syystä pakastan lähes mitä vaan pakastamiseen sopivaa. Suosittelen kokeilemaan, ihan parasta on kun onnistuu luomaan niitä todellisia tähdetähtiä.

P.S. Vaikka minä käytin tekeleissäni makaronilaatikkoa, alkuperäiset ohjeet oli suunniteltu keitetyn ylijäämämakaronin käyttöön. Uskonkin, että silkka makaroni olisi toiminut astetta paremmin ja näinpä ohjeistan teitä alkuperäisten reseptiikkojen mukaisesti.

Jauhelihakastike

4 annosta

IMG_6829500 grammaa jauhelihaa
(voita paistamiseen)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
1 tölkki tomaattimurskaa
1 rkl Dijon-sinappia
3–4 porkkanaa
2 rkl ketsuppia
1 liemikuutio
vettä
suolaa
mustapippuria

Tarjoiluun:
juustoraastetta

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Raasta kuoritut porkkanat raasteeksi.
Ota esille paistinpannu ja kannellinen pata tai kasari.
Ruskista jauheliha (voissa) pannulla. Kun jauheliha on ruskistunut, kaada sen joukkoon tomaattimurska, hienonnettu valkosipuli, Dijon-sinappi ja liemikuutio. Siirrä seos pataan.
Kuullota sipulit huolellisesti samalla pannulla, jolla aiemmin ruskistit jauhelihan. Lisää tomaattimurskapurkkiin hieman vettä, ravista ja lisää seos sipulien joukkoon. Anna hautua 20–30 sekuntia. (Tällä tekniikalla saat kaikki tomaatit hyödynnettyä ja kaikki maut pannulta tulevat kastikkeeseen.)
Kaada sipuli-vesi-tomaattimurskaseos pataan jauhelihojen kanssa. Lisää pataan vettä, jotta ainekset peittyvät. Anna hautua 20–30 min.
Lisää pataan porkkanaraaste ja ketsuppi ja anna kastikkeen hautua noin tunnin.
Mausta suolalla ja pippurilla ennen tarjoilua ja tarjoile esimerkiksi mac&cheese -lettujen tai yksinkertaisemmin keitetyn pastan kera. Äläkä unohda tarjoilusta juustoraastetta!

Mac&cheese -letut

8 pikkulettua

IMG_68242 dl keitettyjä makaroneja
2 kananmunaa
0,5 dl kermaa tai maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
0,5 tl savustettua paprikajauhetta
0,5 tl sinappijauhetta
ripaus cayennepippuria
mustapippuria myllystä
suolaa

Vatkaa munat kevyesti. Yhdistä kaikki ainekset ja mausteet.
Paista lettupannulla pieniä lettuja molemmin puolin.

Pizza (tai piirakka) -pohja keitetystä makaronista

Vuoallinen

5 dl keitettyjä makaroneja (tästä pohjasta saa helposti gluteenittoman käyttämällä gluteenitonta makaronia)
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1 dl juustoraastetta
ripaus suolaa ja valkopippurijauhetta

Vispaa kananmunat, maito ja mausteet hyvin. Sekoita mukaan keitetyt makaronit.
Voitele piirakkavuoka ja tasoittele makaroniseos vuoan pohjalle.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 min.

Täyte broileri-kasvispiirakalle

Vuoallinen

IMG_6855300 g marinoituja broilerin fileesuikaleita
voita paistamiseen
100 g paprikaa
100 g purjoa
100 g kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria myllystä
100 g yrttituorejuustoa (tämän voit mainiosti korvata kastikkeen tähteillä makusi mukaan, itse käytin appelsiinikastiketta)
75 g juustoraastetta

Suikaloi paprika, viipaloi purjo ja kuutioi kesäkurpitsa.
Paista broilerisuikaleet pannulla voissa kypsiksi. Lisää kasvikset ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lisää tuorejuusto ja sulata sekoitellen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
Levitä broileri-kasvisseos pohjalle. Ripottele päälle juustoraaste.
Paista 225 asteessa noin 15-20 min.

Projektina pakastin osa 1: perunalaatikosta piirakkapohjaksi

Koska nyt sattui käymään niin, että lääkäri määräsi kevyeen kotioleiluun ainakin kuluvaksi viikoksi, ajattelin hyödyntää aikani ja käydä täydellisesti läpi pakastimemme sisällön, siis muuttaa sinne roikkumaan jääneet asiat hieman herkullisempaan muotoon. Liikkeelle lähden totta kai vanhimmasta päästä eli ensimmäisenä käsittelyyn pääsevät joululaatikot, joita pakastimessamme yhä majailee yksi kutakin, siis yksi imellytetty peruna, yksi porkkana ja yksi makaroni. Jotenkin näitä ei nyt kuitenkaan tee mieli popsia sellaisenaan, vaikka ne jouluna niin vallan maukkaita ovatkin…

IMG_6711Ensimmäisenä otin käsittelyyn perunalaatikon, josta syntyisivät tietysti yksinkertaisimmin pannulla paistuvat perunaletut, mutta koska ne kaipaisivat mieluusti rinnalleen jotakin muutakin, päädyin sellaisenaan ateriaksi kelpaavaan piirakkaan. Perunalaatikosta pohja, täytteet jääkaapin sekä kuivamuonavaraston aarteistosta.

Piirakasta pohjineen tuli onnistunut ja suosittelenkin kokeilemaan tätä pohjareseptiä, johon törmäsin Leivontaa rakkaudella -blogissa. Siellä Neiti Leipuri tosin käyttelee pohjaansa ylitsejäänyttä perunamuusia, mutta imellytetty perunalaatikko toimi mainiosti myös. Piirakan sisuskalut sen sijaan syntyivät melko sitä sun tätä -mentaliteetilla, mutta sehän tässä oli tarkoituskin ja näin ollen, mitä täytteeseen tulee, kehotan teitäkin soveltamaan mielenne mukaan.

Testailkaapa ihmeessä, piirakalle löytyy aina käyttöä. Ja mielikin on entistä iloisempi, kun ateria syntyy ihan noin vain, kaupassa käymättä.

Suolainen piirakkapohja perunalaatikosta / -muusista

Vuoallinen (halk. noin 27 cm)

2-3 dl perunalaatikkoa
0,5 dl ruisjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,25 dl öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon perunalaatikko ja öljy. Painele taikina voideltuun vuokaan ja täytä mielesi mukaan.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. Tätä piirakkapohjaa ei tarvitse esipaistaa.

Kinkku-tomaatti-ananaspiirakka

Vuoallinen

IMG_67141 annos pohjataikinaa
250 g kinkkua
(kirsikka)tomaatteja
ananaspaloja
150 g ranskankermaa
1 dl maitoa
3 kananmunaa
150 g juustoraastetta
1 dl persiljaa hienonnettuna
1 tl pizzamaustetta
0,25 tl suolaa
mustapippuria

Tee ensin pohja esimerkiksi yllä esiteltyä ohjetta noudatellen.
Kuutioi kinkku ja pese sekä siivuta (kirsikka)tomaatit.
Sekoita ranskankerma, maito, kananmunat, juustoraaste, persilja ja mausteet kulhossa.
Levitä kinkkukuutiot, tomaattisiivut ja ananaspalat pohjan päälle ja kaada päällimmäiseksi ranskankermaseos.
Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 min.
Anna piirakan vetäytyä ja jäähtyä hiukan ennen tarjoilua.

Kevätsiivous pakastinkaapissa eli riperuoka kunniaan: tomaattinen makaroni-jauhelihapaistos

Kuten on tainnut tulla jo selväksi, minä kuulun pakastajien koulukuntaan. Kun jotakin jää yli, ihan mitätöntäkin, laitan sen pakastimeen odottamaan jatkokäsittelyä. Tämä on totta kai niin ekologista kuin taloudellistakin ja siinä mielessä järkevää, mutta ainoa syy pakastamiseeni ei kuitenkaan piile tässä. Minä pakastan myös sen takia, että silloin tällöin on hauskaa valmistaa ruokaa ihan vain noista pakastetuista ”aarteista”, kieltää itseltään kauppareissu ja katsoa mitä tällä kertaa saisi loihdituksi.

IMG_6533Seuraavaksi esiteltävä resepti jäljittelee etäisesti yhtä lapsuuden herkkuruokaani, lihapulla-spagettipaistosta, jossa lihapullat piiloutuivat pakastevihannesten kera valkokastikkeella ja spagetilla täytettyyn uunivuokaan. No, ajan muistoja kuultaavalla vaikutuksella saattaa olla osansa asiaan, tai sillä että äiti vain teki sen niin hyvin, mutta tuon klassikon rinnalla tämä uusi versio jäi kuin jäikin hieman laimeaksi. Tuli tästäkin joka tapauksessa ihan makoisaa, joten kannattaa kokeilla. Ja varioida omien rippeidensä mukaan.

Tällä kertaa tavallisista ohjeistuksistani poiketen, jätän tarkemman mittaamisen ja maistelun jokaisen omalle vastuulle, sillä itsekään en tullut tarkkoja määriä katsoneeksi ainesosia keitokseen valikoidessani. Neuvona kuitenkin teille vähemmän pakastaneille annan, että säilömispuuhiin ryhtyessänne, pitäkää aina keittiövaaka lähettyvillä. On huomattavasti helpompaa hyödyntää pakasteita jatkossa, kun purkin päälle on raaka-aineen nimen lisäksi kirjoitettu sen määrä. Näin tietää heti toteutettavaa reseptiä lukiessa, kuinka pitkälle rippeet riittävät.

Siis tähteet kunniaan! Jonakin päivänä ne voivat nousta arvoon arvaamattomaan – tai ainakin pelastaa kauppareissulta, mikäli se ei juuri satu sopimaan päivän agendaan tai mielentilaan.

Tomaattinen makaroni-jauhelihapaistos

Vuoallinen

IMG_65371 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
noin tölkillinen tomaattimurskaa
oreganoa
basilikaa
mustapippuria
suolaa
noin 100 g maustamatonta tuorejuustoa
300-400 g jauhelihapihvejä tai lihapullia
muutama annos keitettyä makaronia
juustoraastetta (itse käytin parmesan-, cheddar- ja mozzarellaraasteita sekaisin)

Valmista ensin tomaattikastike. Kuori ja hienonna punasipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota ne pannulla oliiviöljyssä. Lisää sipulien joukkoon tomaattimurska ja sopivasti mausteita sekä tuorejuustoa. Anna kastikkeen hautua miedolla lämmöllä.
Kastikkeen valmistuttua sekoita makaronit sen sekaan.
Asettele jauhelihapihvit tai lihapullat uunivuoan pohjalle. Mikäli käytät pihvejä tai lihapullat ovat suuria, niitä kannattaa hieman pilkkoa.
Kaada kastike jauhelihan päälle ja kuorruta paistos sopivaksi katsomallasi määrällä juustoraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 35: Ravintola C eli kolmas kerta toden sanoo: kyllä ne tamperelaiset vaan osaavat

Tampere ja hyvä ruoka ovat jo joitakin vuosia olleet käsitepari. Olemmekin ilostuttaneet itseämme jo muutamaan otteeseen tekemällä kaupunkiin lyhyitä, yhden yön visiittejä, joiden yhtenä keskeisistä tarkoituksista on ollut tutustua sen ravintolakermaan.

Loistavia ruokaretkiä ovat aiemmilla visiiteillä tarjonneet ravintolat Bertha ja Hella & Huone, joten rima alkaa olla jo suhteellisen korkealla, mitä manselaiseen fine dining -ruokailuun tulee. No, katsotaan mitä ravintola C:llä on meille tarjoilla.

IMG_6493Rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitseva, vuonna 2011 Suomen Gastronomien Seuran Vuoden ravintolaksi valitsema C on omien sanojensa mukaan ”hyvän ruoan ja juoman koti”. Arvoikseen se mainitsee ekologisuuden, eettisyyden, biodynaamisuuden ja luomun. Siis hienoja asioita, suuria sanoja. Ja mitä edellä mainittuun palkintoon tulee, on tuolle listalle kipuaminen jo teko sinänsä: Ask, Savoy, Chef & Sommelier, Chez Dominique, noin muutamia muita sijoittuneita mainitakseni.

Kello kuudelta lauantai-iltana pieneen, noin nelisenkymmentä paikkaa käsittävään ravintolaan saapuessamme, on sali vielä suhteellisen tyhjillään. Illan mittaan saamme jonkin verran enemmän seuraa ympärillemme, mutta täyteen ravintola ei tule. Tuskin tänne kuitenkaan kannattaa ilman varausta saapua, niin pienestä ja kuuluisasta paikasta joka tapauksessa puhutaan.

IMG_6496IMG_6495C:ssä tunnelma on hyvin seesteinen ja miljöö pitkälti useita muita tämän hetken vastaavanlaisia ravintoloita muistuttava; vaaleus, valoisuus ja yksinkertainen pohjoismainen tyylikkyys ovat avainsanoja. Ilmapiiri ei kuitenkaan tunnu yltiöhienostelevalta, tarjoilijat ovat rentoja, samoin asiakaskunta jota tuntuisi riittävän kaikista ikäluokista, meistä kolmikymppisistä ylöspäin.

Päätämme lähteä tutustumaan talon tarjontaan pitkän kaavan mukaan, siis valitsemme kuuden ruokalajin illallisen (68,00€). Ruokien rinnalle Aleksi ottaa suositusviinit (57,00€), minä alkoholittoman juomapaketin (30,00€). Mahdollisuutta alkoholittomaan juomapakettiin pidän erityisen mielenkiintoisena ja positiivisena vaihtoehtona, sillä lähiaikoina olen tullut huomanneeksi, että yllättävän moni tasokaskin ravintola on vielä melko lapsenkengissä mitä alkoholittomiin ruokajuomiin tulee.

Ruokaretkemme käynnistyy kolmella kokin tervehdyksellä. Juureslastuista edukseen ovat tomaatti ja lanttu, pienet piirakat munavoilla kruunattuna ovat vallattoman maukkaita. Pekonista, punajuuresta ja rosmariinista koottu ”keko” ei sen sijaan vakuuta.

IMG_6510IMG_6507Ensimmäinen alkuruoka, Pyhäjärven kuhaa, Rekolan porkkanaa ja jogurttia on kaksipiippuinen. Kuha on hyvää, jogurtti toimii myös, mutta porkkanat sekä erityisesti öljyinen vihreä kastike miltei terrorisoivat annoksen, joka näin ollen on pakko tuomita epäonnistuneeksi. Toinen alkuruoka, kukko rinnallaan siitakkeita, tattirouhetta, pinaattia ja fenkolia on kuitenkin niin maukas, että pettymys ensimmäiseen unohtuu hetkessä. Jopa fenkoli, johon suhtaudumme molemmat vähintäänkin empivästi, on onnistuttu valmistamaan hurmaavan makuiseksi.

IMG_6514Pääruokia edeltää jälleen tervehdys keittiön puolelta, rapsakka ja raikas kulaus omenamehua. Tässä välissä muutama sananen juomista: suositusviinit ovat C:n tapojen mukaan vain eurooppalaisia, erikoisia ja vaativat ehdottomasti ruokaa rinnalleen. Alusta loppuun Aleksi pitää niitä viineinä, joiden ensipuraisu ei vakuuta, mutta jotka yhdistettyinä tarjoiltuihin annoksiin kokevat suuremman tai pienemmän muodonmuutoksen. Tämä on sitä ammattitaitoa. Oma alkoholiton juomapuoleni sen sijaan koostuu hieman yllättäen pelkistä mehuista. Valtaosa niistä on kuitenkin todella hyviä ja ruoka-annoksiin sopivia, enkä millään muotoa kadu niiden lisäämistä ateriakokonaisuuteeni. Kaikkien raaka-aineita en valitettavasti enää muista, mutta erityisesti fenkolista, marja-aroniasta ja tyrnistä johdetut mehut jäivät mieleen. Eipä taida tällaista mehumenua muualla päästäkään kokemaan, siis suosittelen lämpimästi.

IMG_6515IMG_2192Pääruoista ensimmäinen, Pyhäjärven haukea, hauenmätiä ja perunaa on Aleksin mielestä onnistunut, joskin ei-niinkään-suurena-kalamiehenä tunnettu siippani pitää annoksen parhaimpana puolena perunoita. Itse joudun tällä hetkellä kieltäytymään hauesta, mutta maistamani palanen sen kertoo: hauki on hyvää. Haukiannoksen tilalle minä valitsen tattiblinin, joka tarjoillaan tattikvinoan kera. Nam ja maiskis, tässä ravintolassa tosiaan hemmotellaan meitä sieni-ihmisiä.

Lihapääruoka, Ylätalon tilan kyyttöä, Rekolan palsternakkaa ja puolukkaa on sinänsä maukas, mutta jättää kuitenkin kaksihenkisen arvostelulautakuntamme hieman kylmäksi. Johtuneeko lihaliemimäisestä puolukkakastikkeesta, mutta ajatusta lihakeitosta ei voi välttää. Umpikypsä liha saisi myös olla joko mureampaa tai vähemmän kypsää. Suorituksena annos ei siis lopulta kipua kovinkaan korkealle.

Viides ruokalaji, kotimainen juusto, taas yllättää positiivisesti. Minulle tarjoillaan Kolatun cheddar-juustoa, joka yhdessä tujun tyrnimehun kanssa muodostaa oivan kokonaisuuden. Myös Aleksi pitää omasta valkohomejuustoannoksestaan.

IMG_2193IMG_6527Ennen viimeistä näytöstä meille tarjoillaan vielä tervehtivä suupalanen keittiön suunnalta. Tällä kertaa keksikupin sisältä löytyy ruusunterälehdellä koristeltu granita, jonka osittain moussemainen koostumus tekee tästä parhaan koskaan maistamani granitan. Herkullisen amuse bouchen illan finaali onkin ansainnut, sillä itse jälkiruoka, hillaa, kuusenkerkkää ja härkäpapua, on esitys joka hurmaa sekä ulkonäöllään että monipuolisilla mauillaan. Kielelle jää pyörimään kattaus ihastuttavia makuja.

Nyt, kuusi ruokalajia, kuusi juomaa ja viisi keittiön tervehdystä rikkaampana olen jälleen sitä mieltä, että näistä makuelämyksistä todella kannattaa maksaa, melko suuriakin summia. Tällaisesta keittiötaiteilusta, raaka-aineiden monipuolisuudesta ja asiantuntevasta palvelusta osalliseksi pääseminen jättää jäljen, joka säilyy pitkään. Ravintola C todella täytti lupauksensa ja esitteli meille arvojensa mukaisia annoksia. Saimme kokea jälleen yhden erityislaatuisen illan. Vaikka annoksista kaikki eivät olleetkaan täydellisiä, edes kovin lähellä sitä, se ei haittaa; tämä paikka on mielestäni maineensa arvoinen.

Ja näin tuli jälleen todistettua, että ruokamatkailu Tampereen suunnalle kannattaa. Ehdoton suositukseni C:lle!

Ruoka: 4/5
Tunnelma: 4/5
Palvelu: 4+/5

Kokonaisuus: 4/5

P.S. Eivätkä hullumpia olleet illan musiikillisesta finaalista O’ Hara’s Freehousessa vastannut Greenrose Faire tai majapaikkamme hotelli Tornikaan.