Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 3: porkkana-inkiväärikeitto

Koska viikko sitten testailemani lanttulaatikosta johdettu lanttu-omenakeitto osoittautui maukkaaksi kokeiluksi, päätin tänään yrittää vastaavanlaista porkkanalaatikkotemppua. Seuraava porkkana-inkiväärikeitto osoittautui mainioksi kokeiluksi niin ikään.

Siis suosittelen kokeilemaan tätäkin vaihtoehtoa, mikäli porkkanalaatikkoa vielä riittää. Uskoisin bataattilaatikon passaavan keitokseen myös mainiosti, ehkä rakenteensa puolesta jopa hiukkasen paremmin, sillä porkkanalaatikon sisältämä riisi teki keitosta hieman paksuhkoa. Reilulla nestemäärällä tämä kuitenkin tasapainottui mainiosti.

img_0114

Porkkana-inkiväärikeitto

4 annosta

1 sipuli
300 g perunaa
1 rkl öljyä
0,5 tl kurkumaa
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl inkivääriä
400 g porkkanalaatikkoa
1-2 dl appelsiinimehua
0,5 tl muskottipähkinää
2 dl ruokakermaa

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi perunat.
Kuullota öljyssä sipuli ja kurkuma. Lisää perunakuutiot, vesi, kasvisliemikuutio ja inkivääri. Keitä noin 10 min. kunnes perunat kypsyvät.
Lisää joukkoon porkkanalaatikko ja appelsiinimehu. Kuumenna hetki ja mausta muskottipähkinällä.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella ja lisää lopuksi ruokakerma. Kuumenna.

Jäähyväiset jouluruoille vm. 2018 osa 1: keittoa lanttulaatikosta

Nyt kun jouluruokia on nautittu taas vuoden tarpeiksi, painii moni varmasti saman ongelman kanssa: mitä tehdä tähteille? Itse tulin tänä vuonna tehneeksi erityisesti laatikoita aivan liian paljon ja niinpä meillä syödään lähiviikkoina erilaisia laatikkojohdannaisia. Aiempina vuosina olen hyödyntänyt joululaatikoiden tähteitä esimerkiksi suolaisiin piirakkapohjiin ja rieskoihin, mutta nyt ajattelin kokeilla jotakin hieman erilaista.

Myönnän, että ajatus lanttulaatikkopohjaisesta keitosta ei houkuttele, mutta olipa hyvä, että tuli kuitenkin testatuksi. Keitosta tuli nimittäin maukasta. Siis oivallinen loppusijoituspaikka. Suosittelen!

IMG_2409

Lanttu-omenakeitto

4 annosta

300 g hapahkoa omenaa
1 sipuli
1 rkl öljyä
0,5 tl kanelia
400 g lanttulaatikkoa
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa

Pese, kuori ja kuutioi omenat. Hienonna sipuli. Kuullota omenakuutiot ja sipuli kattilassa öljyssä. Lisää joukkoon kaneli.
Lisää lanttulaatikko, vesi ja murennettu kasvisliemikuutio. Kuumenna.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää lopuksi ruokakerma ja kuumenna.

Projektina pakastin osa 8: linssikeitosta – yllätys, yllätys – piirakkapohjaksi

Ja taas: Halusin toteuttaa itseäni keittiön puolella lähtemättä kauppaan sekä siivoamalla samalla pakastimesta muutaman sinne kotiutuneen purnukan, joten valmistin – suureksi yllätykseksenne – piirakan. Tuntuu, että näitä on nyt tullut tehtyä, mutta toisaalta niihin on helppo upottaa lähes mitä vain, niitä voi varioida alusta loppuun, niistä saa helposti sopivia lounasannoksia ja tärkeimpänä kaikista, ne ovat oikeastaan poikkeuksetta maukkaita.

IMG_7640Mitäpä siis tällä kertaa? Purkillinen linssikeittoa, pakastimesta, vajaa purkillinen ruokakermaa, pakastimesta niin ikään, jääkaapissa tomaatteja, sipulia ja fetaa, loput perusvalikoimista. Lopputuloksena linssikeittopohjainen tomaatti-sipulipiirakka. Suosittelen; niin piirakkapohjaa kuin -täytettäkin.

Kuten jokunen ehkä muistaakin, upotin taannoin annoksen linssikeittoa leipätaikinaan. Sitä ennen muutin perunalaatikon piirakkapohjaksi. Koska molemmat edellä mainituista projekteistani onnistuivat moitteettomasti, päätin kokeilla miten linssikeitto toimisi piirakkapohjan peruskivenä. Ja toimihan se. Toisin sanoen, mikäli sosekeittoa sattuu jäämään annos tähteille, suositan sen jatkojalostusta esimerkiksi piirakkapohjaksi.

Eipä tähän hätään muuta kuin mukavaa juhannusta! Aurinkoineen tai sateineen, keskikesän juhla se on joka tapauksessa.

Tomaatti-sipulipiirakka sosekeittopohjalla

4 ruokaisaa / 8 juhlapöytäkoon annosta

IMG_7641Pohja:
1,5 dl (linssi)sosekeittoa
1,5 dl jauhoja (itse käytin hiivaleipävehnäjauhoja)
40 g voita
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
1 keltasipuli
1 punasipuli
öljyä kuullottamiseen
1 tl hunajaa
2 tomaattia
ripaus sokeria
yrttimausteseosta (esim. Provencale)
fetajuustoa
1 kananmuna
1,5 dl ruokakermaa
mustapippuria
suolaa
juustoraastetta
muutama kirsikkatomaatti

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää sosekeitto ja ripaus suolaa. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin 15 min.
Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan (halk. 23 cm) ja esipaista pohjaa 200-asteisessa uunissa 10 min.
Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota öljyssä hitaasti miedolla lämmöllä. Lisää lopuksi hunaja ja anna jäähtyä.
Kuutioi tomaatit ja sekoita niihin hiukan sokeria sekä yrttimausteseosta maun mukaan.
Levitä sipuliseos esipaistetun pohjan päälle ja sipulien päälle tomaatit. Murustele seuraavaksi vuokaan sopiva kerros fetajuustoa.
Sekoita keskenään kananmuna, ruokakerma, mustapippuri, suola ja juustoraaste. Kaada seos tasaisesti piirakan pinnalle ja siivuta päälle vielä muutama kirsikkatomaatti.
Paista noin 25 min.

Tulipa keitettyä liikaa perunoita; siis piirakkapuuhiin!

Jälleen rippeiden äärellä, toisin sanoen jääkaapissa aimo annos ylimääräisiä, keitettyjä perunoita. Mitäpä siis tällä kertaa? Koska varastosta sattui löytymään muutakin tarkoitukseen sopivaa, päädyin piirakkaan, tuohon riperuokien klassikkoon.

IMG_7536Reseptiikka seuraavaan löytyi Kinuskikissalta, tosin oman versioni muokkasin kalaisasta lihaisaksi. Lopputulos oli mainio, kalavaihtoehtoakin täytyy siis varmasti kokeilla.

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis, eipä muuta kuin kaunista kesäillan jatkoa!

Peruna-kylmäsavupaistipiirakka

Vuoallinen

IMG_7525Perunasose:
600 g jauhoisia perunoita
0,5 tl suolaa
25 g voita
1 keltuainen
0,5 dl maitoa

Pohja:
puolet perunasoseesta
2,5 dl karkeaa gluteenitonta jauhoseosta tai vehnäjauhoja
0,25 dl öljyä

Täyte:
1 sipuli
70 g rucolaa
200 g kinkkua, osan voit korvata kylmäsavupaistilla
200 g paprika-chilituorejuustoa
1 dl kermaa
1 valkuainen
1 kananmuna
2 dl voimakasta juustoraastetta
1 dl hienonnettua basilikaa
mustapippuria myllystä

Päälle:
kylmäsavupaistisiivuja
puolet perunasoseesta
yrttejä valintasi mukaan, esim. timjamia / basilikaa

Tee ensin perunasose. Kuori perunat ja keitä kypsiksi. Soseuta perunansurvimella. Sekoita joukkoon suola ja voi. Lisää keltuainen ja maito. Säästä valkuainen täytteeseen.
Tee seuraavaksi pohja. Erota puolet perunasoseesta ja sekoita sen joukkoon jauhot ja öljy. Laita loput perunasoseesta loppuvaiheen koristelua varten pursotuspussiin, jossa on tähtitylla. Levitä pohjataikina voidellun piirakkavuoan (halk. 24 cm) pohjalle ja reunoille.
Kuori ja hienonna sipuli. Huuhtele rucolanlehdet ja hienonna hieman.
Kuullota sipulia öljytilkassa. Lisää loppuvaiheessa pannulle rucola ja kääntele jonkin aikaa. Leikkaa kinkku suikaleiksi. Yhdistä täyteainekset keskenään.
Kaada täyte vuokaan. Asettele pinnalle täytteen keskiosaan paistisiivuja.
Paista 200 asteessa 25 min. Ota uunista ja pursota pinnalle perunaruusukkeita. Laita takaisin uuniin noin 10 min. tai kunnes ruusukkeet ovat saaneet hieman väriä.
Viimeistele koristelu yrteillä juuri ennen tarjoilua.

Projektina pakastin osa 7: innovointia, risteytyksiä ja lopputulos, josta uskaltaa olla ylpeä

Johtuen minulle suodusta ruhtinaallisesta määrästä vapaa-aikaa, olen pitkälti suoriutunut tavoitteestani tyhjentää pakastimemme kaikesta sinne aikojen saatossa majailemaan päätyneestä riperuoasta. Eilen minua kuitenkin houkutteli haastaa itseni kaupattomaan ruoanlaittoon ja tilannekatsauksen tehtyäni katsoin sen mahdolliseksi.

IMG_7338Minkälaisen tarpeiston siis kylmyyden keskeltä tällä kertaa löysin? Itse maustamiani broilerisuikaleita, keitettyä ohraa, silputtuja kevätsipulin varsia ja pestokastiketta, sämpylä ja pala vuokaleipää. Ja mitä näistä – yhdistettynä tietysti muihin perusvarastomme aineksiin – syntyi? Pestoinen broileri-ohragratiini leipäpohjalta tarjoiltuna.

Mielestäni lopputulos oli maukas, pesto, broileri ja ohra sulautuivat hienosti juustokastikkeeseen. Myös gratiinille askartelemani juustokakkumainen leipäpohja sekä valitsemani irtopohjavuoka toimivat hyvin, varsinkin kun pohjaa sitomaan lisäsin siihen kananmunan. Tällaista pohjaratkaisua ajattelin käyttää myös tulevaisuudessa, leivänkannikoita kun aina tuppaa varastoihin kertymään.

Minulla oli täyteaineksia sen verran vähän, että tein vain pienen kakun, mutta määrät tuplaamalla tästä saisi helposti normaalikokoisen piirakan esimerkiksi juhlien buffetpöytää koristamaan. Kannattaa siis kokeilla ja huomioida, että täytteeksi tähän voi valikoida miltei mitä vaan, mitä nyt kaapeista sattuu löytymään.

Pestoinen broileri-ohragratiini leipäpohjalla

IMG_73333 pääruoka- / 6 pienempää annosta
pieni irtopohjavuoallinen (halk. 17 cm)

Pohja:
85 g vaaleaa tai tummaa leipää, kuivahtanut käy mainiosti
35 g voita
0,5 dl vettä
1 kananmuna
tuoreita yrttejä maun mukaan
valkosipulirouhetta

IMG_7312 - Versio 2Täyte:
30 g pestoa
75 g maustamattomia broilerisuikaleita
esim. suolaa, mustapippuria ja hunajaa broilerin maustamiseen
40 g kinkkua
2 dl kevätsipulinvarsia silputtuna

IMG_7308Juustokastike:
0,5 rkl voita
0,5 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl maitoa
35 g juustoraastetta
2 dl keitettyä ohraa

Pinnalle:
juustoraastetta
muutama kirsikkatomaatti

Tee ensin pohja. Hienonna leipä esimerkiksi tehosekoittimessa tasaiseksi. Sulata voi. Silppua yrtit.
Sekoita leipämurskeeseen voi, vesi, kananmuna, yrtit ja hieman valkosipulirouhetta.
Suojaa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Levitä leipäseos tasaisesti vuoan pohjalle.
Tee seuraavaksi täyte. Kuutioi kinkku ja silppua kevätsipulinvarret. Paista broilerisuikaleet kypsiksi öljyssä pannulla ja mausta. Lisää pesto, kinkku sekä kevätsipuli. Paista muutaman minuutin ajan. Mikäli käytät jo valmiiksi kypsiä broilereita, voit jättää öljyn pois ja paistaa kaikki ainekset pestossa.
Tee sitten juustokastike. Sulata rasva kattilassa ja lisää jauhot. Sekoita hyvin vispilällä ja lisää maito vähitellen. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin 10 min. Lisää juustoraaste ja sekoittele kunnes juusto on sulanut. Sekoita keitetty ohra jäähdytettynä juustokastikkeeseen.
Kaada ja tasoittele puolet juustokastikkeesta vuokaan leipäpohjan päälle. Levitä juustokastikkeen päälle broileri-kinkkutäyte ja sitten loput juustokastikkeesta. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja muutamia viipaloituja kirsikkatomaatteja.
Paista gratiinikakkua 200-asteisessa uunissa noin 30 min. ja koristele paiston jälkeen esimerkiksi yrteillä ja salaatilla.

Hassua hilloa = mahti keino välttää melko varmaa hävikkiä

Miltei joka päivä taitaa tulla oppineeksi jotakin uutta – mikä ihastuttavan innostava osa tätä silloin tällöin kovinkin rutiininomaista ihmiseloa. Aina kaikkea oppimaansa ei kuitenkaan ainakaan ensimmäisellä kerralla rekisteröi, joskus tarpeellisetkin asiat kulkeutuvat niin sanotusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Luulenpa, että mitä seuraavaan, vesimeloninkuoritapaukseen tulee, minulle oli käynyt juuri näin; olen minä nimittäin melko paljon lueskellut kaikenlaisista kasvisten ja hedelmien ”salaisesti” hyödyllisistä osasista, niistä jotka miltei poikkeuksetta kuitenkin päätyvät biojäteastiaan – ja voi, miten turhaan!

IMG_7292Kuten tunnettua, ruokahävikin minimalisoiminen taloudessamme on jo pitkään ollut yksi suurimmista missioistani, mitä keittiöpuuhiin tulee. Niinpä olinkin innoissani törmätessäni seuraavaksi esittelemääni tapaan käyttää vesimelonin kuorta johonkin muuhun, kuin biojäteastian täyttämiseen, nimittäin hilloon. Mainio resepti löytyi Appelsiineja ja Hunajaa -blogista ja koska vesimeloni tuntuu tällä hetkellä houkuttelevan minua kovastikin, ajattelin seuraavaksi testata samaisen blogin tarjoilemaa ideaa pikkelöidyistä vesimelonin kuorista.

Hillosta tuli minusta melko hyvää; ei välttämättä mitään lettuhilloa, mutta juustojen tai rahkan kumppaniksi hyvin taipuvaa, ehkäpä myös chutneyn tapaan punaisen lihan tai kanan rinnalle istuvaa. Suositan siis kokeilemaan! Ja eivät ne hyödyt muuten hävikin pienentämiseen rajoitu, vesimelonin kuoren valkoisessa osassa on nimittäin aminohappoja, jotka muun muassa edesauttavat verisuonten terveyttä ja parantavat verenkiertoa. Siis terveysruoastakin tässä vielä puhutaan.

Omena-vesimeloninkuorihillo

IMG_7304300 g vesimelonin valkoista kuoriosaa
400 g omenaa
0,75 dl sitruunamehua
3 dl hillosokeria
kanelia ja vaniljaa maun mukaan

Kuori melonista uloin vihreä kuori. Tämä onnistuu helposti tavallisella kuorimaveitsellä, sillä vihreä kuori on ohut. Mikäli sinulla on iso meloni, ei sitä kannata kuoria kokonaan kerralla, sillä tähän määrään tarvitaan vain osa kuoresta. Leikkaa sitten kuorittu melonin osa palasiksi ja erota valkoinen kuoriosa punaisesta hedelmäosasta. Kuutioi valkoinen kuoriosa.
(Kuori), poista siemenet ja kuutioi omenat.
Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen, kunnes kuutiot ovat läpikuultavia ja pehmentyneet, neste jonkin verran paksuuntunut. Keittelyaika taisi olla tunnin luokkaa, mutta huomioi kuitenkin, että meloninkuorien ei ole tarkoituskaan muuttua täysin pehmeiksi, vaan niihin jää mukavasti purutuntumaa.

Raparperipuuhia osa 2 ynnä projektina pakastin osa 6 = mahtavan maukas suolainen raparperipiirakka

Jaahas. Eilen ei ruoanlaitto johtuen edellisyön valvomistapauksesta tuntunut maistuvalta vaihtoehdolta ollenkaan, joten suunnittelemani raparperiteemainen päivällinen sai siirtyä toistaiseksi tulevaisuuteen. Iltapäivällä iski kuitenkin halu tehdä pikku hiukkasen keittiöpuuhia, joten niin raparperi- kuin pakastinprojektini liikahtivat jälleen askeleen eteenpäin.

IMG_7134Valmistunut kinkku-manchego-raparperipiirakka osoittautui todella maukkaaksi ja sai kunnian olla elämäni ensimmäinen – mutta ei varmasti viimeinen – suolainen raparperipiirakka. Pohja, joka näytteli esityksen pakastimeen liittyvää roolia, oli valmistettu tällä kertaa ylimääräiseksi jääneestä uuniperunoiden täytteestä ja toimi sekin hyvin. Ohjeena käytin aiemmin esittelemääni joululaatikoiden rippeistä syntynyttä piirakkapohjaohjetta korvaten laatikon uuniperunoiden täytteellä. Reseptin pohjaan löydät täältä.

Siis vallan suositeltava tapa käyttää kausiherkku raparperia, sanoisin, kiittäen samaan hengenvetoon ideasta Kananpoikien bistron Terhiä. Terhi tosin käytti omassa piiraassaan serranoa, kun itse tyydyin hieman köyhemmän miehen versioon, perus kinkkuleikkeleeseen, mutta hyvältä maistui näinkin. Kokeilkaa toki, kummin parhaaksi näette.

P.S. Vaikka piirakka näyttääkin erehdyttävästi tylsältä kinkku-ananaspizzalta, ei tästä kannata hämääntyä, makumaailma on varmasti rikkaampi.

Raparperi-kinkkupiirakka manchegolla kruunattuna

Vuoallinen

IMG_7150IMG_71391 annos pohjataikinaa; joko edellä mainittua ripetaikinaa tai muuta mieleiseksi koettua
250 g raparperia
voita
sokeria ja suolaa
100 g (serrano)kinkkua
1,5 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
75 g manchegoa
mustapippuria

Tee ensin valitsemasi pohjataikina ja suorita tarvittaessa pohjan esipaisto. Jatka sitten piirakan täyttämisen parissa.
Kuori raparperit ja leikkaa paloiksi. Kuumenna pannulla voi ja paista raparpereja siinä muutaman minuutin ajan. Ripottele päälle sokeria ja hieman suolaa.
Suikaloi kinkku. Nostele piirakkapohjan päälle raparperit sekä kinkkusuikaleet.
Raasta manchego. Sekoita ruokakerma, kananmunat ja juustoraaste. Mausta mustapippurilla ja lisää seos piirakkavuokaan.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min.
Ripottele paistetun piirakan pinnalle yrttejä, esim. tuoreita basilikan lehtiä tai timjamin varsia. Myös erilaiset salaattisekoitukset sopivat koristamaan piirakkaa.