Avainsana: keittokirjat

Richard McCormick’s Pariisi

Kirjoitettu by Kaisa

Richard McCormick: Pariisi
Kuvat: Andrew Taylor
Tammi, 2015

9789513185688_frontcover_draft_originalKun huomasin Richard McCormickin lähteneen makumatkoilleen myös keittokirjojen muodossa, heräsi mielenkiintoni heti. Henkilökohtainen kokemukseni miehen saavutuksista rajoittuu tällä hetkellä yhteen lounaskokemukseen Kallion Sandrossa, mutta jo tällä perusteella olen vaikuttunut. Kyseinen lounasbuffet oli varmasti yksi parhaista koskaan kokemistani. Ja kun muutaman viikon kuluttua suuntaan Eiran Sandroon sunnuntaibrunssille (nyt se on koettu, arvion voit lukea täältä), voin kertoa odotusten olevan korkealla. Myös miehen tuorein luotsaus, ravintola Ahorita, kiinnostaa kovasti. Tämä amerikkalais-ruotsalainen kokki tuntuisi juuri nyt olevan yhden jos toisenkin huulilla, eikä suotta.

Ensimmäisessä opuksessaan matkustavaksi kokiksi itseään tituleeraava McCormick makumatkailee Pariisissa. Teoksen ensimmäinen kolmannes onkin omistettu tunnelmakuville Pariisin kaduilla ja kortteleissa; ravintoloissa, kahviloissa, kaupoissa ja katukeittiöissä. Reseptien ohella McCormickin tarkoituksena on tutustuttaa lukija valitsemiinsa pariisilaishelmiin, eikä niinkään niihin Michelin-tähtien loisteessa kimmeltäviin, vaan mielenkiintoisiin uutuuksiin, konsepteihin jotka eivät ennen kuuluneet kaupungin ravintolanäyttämölle ollenkaan.

IMG_2935IMG_2932Mutta niin se vain on, valkoiset pöytäliinat korrekteine kattauksineen vapisevat, kun rohkeat gastronomiset muutokset valtaavat alaa – myös Pariisissa, Michelin-tähtien luvatussa kaupungissa.

Sen lisäksi, että kirja herättää vallattoman matkakuumeen, se nostattaa myös veden katselijansa kielelle; kuten kaupunki, myös ruoat on kuvattu kauniisti. Ja mitä käytännön toteutukseen tulee, tähän mennessä testaamani kolmikko parsakaali-hernequiche, lehtikaali-avokadosalaatti ja herne-vuohenjuustojogurtti ovat kaikki olleet mainioita. Niiden valmistus on sujunut mutkattomasti ja lopputulos on ollut sekä maittava että kaunis. On myös mielenkiintoista huomata kuinka kirjassa uudet tuulet puhaltavat sulassa sovussa ranskalaiskeittiön klassikoiden rinnalla ja muodostuu tasapainoinen kattaus, jonka hyväksyisi varmasti niin traditionaalisempi kuin modernimpikin keittäjätyyppi.

IMG_1014Siis suosittelen, niin kirjaa kuin kokkia sen takanakin, tai ainakin kokemaani Sandroa. Ja Pariisia – aina!

P.S. Tätä lukiessa voi jo tunnelmoida tulevaa pohdiskellen, mitä tuokaan mukanaan miehen kirjallinen makumatka Berliiniin, tuonne currywurstin kehtoon. Tällaista siis luvassa, odotan innolla.

Lehtikaali-avokadosalaatti

4 annosta

IMG_5248300 g lehtikaalia
suolaa
mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
2 avokadoa
1 dl granaattiomenansiemeniä
1 dl tuoreita vadelmia
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl (alfalfan) ituja

Pese lehtikaali, poista ruodit ja viipaloi. (Oikaista voi käyttämällä Pirkan valmiiksi käsiteltyä lehtikaalia.) Ryöppää lehtikaalia, myös käyttövalmista, kiehuvassa vedessä 30 sekuntia, valuta ja mausta suolalla, pippurilla ja oliiviöljyllä.
Halkaise avokadot, poista kivet, kuori ja viipaloi. Napsi granaattiomenansiemenet ulos kuoristaan.
Kokoa salaatti suurelle lautaselle: aseta alimmaiseksi lehtikaali ja avokadoviipaleet. sen jälkeen granaattiomenan siemenet, vadelmat, saksanpähkinät ja idut.

Latinomakuja – Latin Flavours

Kirjoitettu by Kaisa

Kira Weckman & Michel Garzón: Latinomakuja – Latin Flavours 
Kuvat: Sami Piskonen
Docendo, 2015

latinomakuja-kansiKokkipariskunta Kira Weckman ja Michel Garzón pitävät teoksensa Latinomakuja alkusanojen mukaan ruoanlaittoa työn ohella rakkaimpana harrastuksenaan. Kun on tutustunut tähän erityislaatuisen kauniiseen keittokirjaan, tietää että nuo sanat eivät ole vain helinää, niin suurta iloa ja onnea teos huokuu.

Vuonna 2013 Suomen Top Chef -tittelin napannut Kira Weckman sekä hänen kolumbialainen miehensä Michel Garzón ovat yhdessä luoneet uraa ruoanlaiton parissa. Nämä catering- ja ravintola-alan ammattilaiset ovat perustaneet pitopalvelua, kokkauskursseja ja ruokakonsultointia tarjoavan perheyrityksen. Nyt myös unelma keittokirjasta on toteutunut.

Latinomakuja esittelee monipuolisesti pariskunnan pääasiallista ruokakiinnostuksen kohdetta, eteläamerikkalaista keittiötä. Eri maiden klassikot, erikoisuudet ja variaatiot eri ruokalajeista tekevät kirjasta mielenkiintoisen matkan tähän värikkääseen ruokakulttuuriin, joka ainakin itselleni oli ennestään melko tuntematon. Reseptit – jotka löytyvät kirjan loppuosasta myös englanninkielisinä – on jaettu katu-, alku-, grilli-, pää- sekä jälkiruokiin ja muokattu suomalaiseen kotikeittiöön sopiviksi. Tämä toimii; ainakaan itse en toistaiseksi ole sen parissa puuhaillessani törmännyt yhteenkään tavallisesta, hyvin varustellusta ruokakaupasta löytymättömään raaka-aineeseen ja toisaalta näitä tavallisia raaka-aineita yhdistelemällä löytänyt uusia, erikoisiakin makuyhdistelmiä. Tähän mennessä testikeittiössämme on valmistunut suolaisia piiraita, empanadaksia, chileläiseen tapaan, kolumbialaista avokadokeittoa sekä keltaista kanakastiketta alkuperämaanaan Peru. Jo näin pieneen pintaraapaisuun vedoten kirjaa voi pitää suosituksen arvoisena.

Lopuksi haluan vielä tuoda esiin kirjan kuvituksen, joka sekä nostaa veden kielelle että autenttisuudessaan johdattaa lukijan juuri sinne, minne lienee sen reseptien myötä olevan tarkoituskin matkustaa, Etelä-Amerikan kyliin ja kaupunkeihin, sinne missä aurinko paistaa, talvellakin.

Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön

Kirjoitettu by Kaisa

Helena Lylyharju & Kari Martiala: Kesäruokaa paratiisista : havaijilaisia herkkuja kotikeittiöön
Karisto, 2015

index”Jos jossakin maapallolla täyttyvät paratiisin tunnusmerkit, niin juuri Tyynenmeren saaristossa.”

Tuossapa lainaus, jonka todenmukaisuutta ei tähän keittokirjaan tutustuttuaan oikeastaan sen koommin tarvitse epäillä – mikäli siis omaksi paratiisikseen mieltää ikuisen kesän lämmön, värien kirjon ja pitkälti merellisten sekä trooppisten maisemien saneleman luontokuvan. Niin täynnä väriloistoa ja paratiisimaisemaa tämä teos on, että melkein jo tuntee valkoisen hiekan jalkojensa alla, näkee itsensä lei kaulassa palmun varjossa siemailemassa jotakin viileää ihanuutta, haistaen pian lämpimän tuulen mukana kantautuvan ilta-aterian valloittavan tuoksun. Tähän teokseen kannattaa tarttua, mikäli edellä kuvattu aiheuttaa viehätyksen tunteita.

Jos on sattunut lukemaan keittokirja-aiheisia tekstejäni saattaa muistaa myös teokset Karjalainen keittiö ja Ajatusta arkiruokaan! Onkin mielestäni hauskaa, että näinkin erilaisista ympyröistä samainen tekijäkaksikko, ilman tuolloista kolmattaan, Ulla Liukkosta, on tällä kertaa matkannut Havaijinsaarten Mauille, tutustunut alueeseen, sen ravintoloihin, raaka-aineisiin sekä ruokien valmistustapoihin, ja luonut tämän keittokirjan. Samaan hengenvetoon onkin lohdullisesti todettava, että nauttiakseen konkreettisesti Kesäruokaa paratiisista -kirjan herkuista ei tarvitse ostaa menolippua paratiisiin, pelkkä itselle sopiva keino hankkiutua kotikauppaan riittää. Nämä reseptit on nimittäin muokattu suomalaiseen keittiöön sopiviksi ja laadittu suomalaisista marketeista ympäri vuoden löytyvistä raaka-aineista kuitenkaan havaijilaista valmistustapaa unohtamatta. Perimmäisenä ajatuksena on tuoda suomalaiseen ruokakulttuuriin ”ripaus havaijilaista ennakkoluulotonta asennetta”.

Teos on tervetullut lisä ainakin omaan keittokirjahyllyyni. Sen reseptit huokuvat niin raikkautta kuin tuoreuttakin, siis juuri niitä asioita, joita varsinkin kesällä odottaa lautaseltaan löytävän. Hedelmät ja kasvikset ovat totta kai runsaasti edustettuina, kuten myös kala, lihaakaan poissulkematta. Ohjeita löytyy alkuruokiin, pääruokiin, lisukkeisiin sekä jälkiruokiin ja leivonnaisiin. Eikä herkullisten drinkkienkään suosijoita ole suinkaan unohdettu, vaan reseptien myötä pääsee siemailemaan niin alkoholittomia kuin alkoholilla siivitettyjäkin paratiisin taikajuomia.

Loppuun tietysti hieman käytännön kokemusta: vasta kaksi reseptiä on ehtinyt lopullisen totetuksen alle, mutta mielenkiintoisia on löytynyt sitäkin enemmän, seesamibroileri, saaristolaiskala etelän tapaan, grillattu kesäinen antipasto tai paahdettu ananasyllätys, näin joitakin mainitakseni. Vuohenjuustotoast, jota valmistin hieman muunneltuna tuorejuustoleipäsenä pääsee varmasti uusintakierrokselle, Mauin maissikeitto miellytti myös. Samalla reseptit olivat helppoja toteuttaa.

Niin, aivan tasan eivät nallekarkit aina mene, mutta onhan meillä Suomessakin ihana kesä – vaikkakin lyhyt. Eikä ihan joka vuosi niin ihanakaan; siis jos lämpimästä tykkää. Tuokaa näiden ohjeiden avulla ikuinen kesä kotikeittiöönne!

Apukokki maailmalla

Kirjoitettu by Kaisa

Miikka Järvinen & Maija Koski: Apukokki maailmalla
Schildts & Söderströms, 2015

apukokki590Apukokki maailmalla on Miikka Järvisen ja Maija Kosken toinen koko perheen keittokirja ja jatkaa oikeastaan siitä, mihin ensimmäinen, Apukokin keittokirja, jäi. Edelleen laitetaan ruokaa pikkukokkien ehdoilla ja erityisesti heidän kanssaan; unohdetaan kiire ja turha siisteys, tehdään asioita uusin tavoin, annetaan lasten yrittää ja erehtyä, maistellaan ja tutkitaan. Tehdään ruoanlaitosta yhteinen juttu.

Sitten edellisen teoksen apukokit ovat lisääntyneet yhdestä kahteen ja maisemat ovat muuttuneet. Nyt kokataan rapakon takana ja totta kai uusin reseptein. Vaikka miljöö onkin muuttunut, kuvioon ovat tulleet amerikkalaiset klassikot ja mantereen maahanmuuttajien etniset keittiöt, ovat tietyt asiat säilyneet: yhä edelleen käytetään tuoreita ja puhtaita raaka-aineita, valmistetaan kaikki mahdollinen alusta asti itse, suositaan luomu- ja lähiruokaa.

Mitä itse ruoanlaiton tekniseen puoleen tulee on jokaisen reseptin kohdalla eritelty tarkasti kullekin kokille sopivat tehtävät. Näin apukokin puuhat erottuvat selkeästi aikuiselle soveltuvista työvaiheista. Kun erikseen on vielä merkattu tehtävät, joista aikuinen ja lapsi selviävät parhaiten yhteistyöllä, on ruoanlaitto teoksen ohjein selkeää puuhaa.

Vaikka omassa taloudessamme ei apukokkeja hyörikään, olemme toki testanneet kirjaa. Kurpitsakeitosta tuli maukasta ja kurpitsa sopi hyvin myös risottoon. Kirjan ohjeella valmistettuna tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä ja mehevyyttä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Melko vähän olemme siis vasta ehtineet testaamaan, mutta houkuttelevia reseptejä tuntuisi olevan tarjolla runsaasti. Uskallan siis suositella jo tämän pintaraapaisun perusteella.

Voisikin todeta tässä olevan keittokirjan kaikille iästä ja talouden kokoonpanosta välittämättä, ne apukokitkaan eivät ole välttämättömyys. Varmasti parhaiten kirja sopii sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita kansainvälisestä makumatkailusta. Kirjan resepteissä esitellään meksikolaista, kiinalaista, intialaista ja italialaista keittiötä, tietenkään periyhdysvaltalaisia makuja unohtamatta. Samalla saa hyvän käsityksen siitä, kuinka monipuolisen makumaailman Yhdysvallat todellisuudessa tarjoilee, kunhan vaan katsoo hiukan tarkemmin, sinne hampurilaisvuorten toiselle puolelle – vaikka päästettäköön nekin pahasta, pikaruokaakin on mahdollista valmistaa sangen vaihtelevin menetelmin, ja lopputuloksin.

Villiä ja kesyä lähiruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

Mirja von Knorring: Villiä ja kesyä lähiruokaa
Valokuvat: Lasse Lecklin
Bazar, 2015

Vilä_jakesy_FINAL_6837Villiä ja kesyä lähiruokaa on houkutteleva kirja, monessa suhteessa. Ensinnä se houkuttelee matkustamaan, ottamaan kurssin kohti Viroa, mutta unohtamaan sen perinteisen Tallinnan kiertokävelyn Olde Hansoineen ja paahdettuine manteleineen. Nyt matkataan Saarenmaalle, sinne villin ja kesyn keskelle, sinne luonnon helmaan, Pohjolan Provenceen. Ihastuttavaa.

Toiseksi teos houkuttelee laittamaan ruokaa, laadukasta sellaista. Miettimään ehkä hiukan tarkemmin ravintonsa lähtökohtia, panostamaan makumatkailuun, joka hivelee niin mieltä kuin ruumistakin. Vaikka ei minulta innostusta puutu, pikemminkin päin vastoin. En pelästy ajatusta ateriasta, jonka valmistukseen vierähtää tunti jos toinenkin, en vierasta uusia tapoja tai makuja. Mutta se minun on myönnettävä, että haasteelliselta vaikuttavat liharuoat saattavat joskus koitua kompastuskivekseni, joiden valmistusta en viitsi lähteä edes yrittämään. Onneksi näihin tilanteisiin minulta kotoa löytyy innokas ja taitava aviomies, aina uusista lihaideoista syttyvä kokkikumppanini. Mutta nyt, tämän kirjan myötä, minua itseänikin huvittaisi käydä lihan kimppuun, niin mukavasti ja helpon oloisesti Mirja von Knorring lihan valmistusta esittelee. Jos nyt en kuitenkaan ihan heti ala mieheltäni hänen bravuuriaan riistämään, olen ainakin monia ideoita rikkaampi. Villisikaa, jänistä, erilaisia lintuja sekä riistaruokia, näitä kaikkia olisi houkuttelevaa päästä teoksen reseptiikoilla maistelemaan. Mutta ei kirja yksin lihansyöjiä palvele. Esittelyyn pääsevät yhtä lailla kasvisherkut niin alkupalojen, pääruokien kuin lisäkkeidenkin muodossa. Makeita jälkiruokia ja leivonnaisia unohtamatta.

Kaiken muun lisäksi teos on ainakin minun silmääni erityisen paljon miellyttävä kauniine luontokuvineen – herkullisen näköisistä ruoka-annoksista puhumattakaan.

Käytännön tasolla kokemukseni teoksesta on vielä melko suppea, mutta varsin maistuva. Pääsiäisenä aloittelimme juhla-ateriamme kirjan ohjeistamalla sangen kauniilla kylmällä punajuurikeitolla viiriäisenmunin kruunattuna. Yhden valmistamani päivällisen pääroolissa olivat täytetyt pinaattiletut, joiden lettuohje löytyi tästä kirjasta ja kun vietimme muuttoa edeltävää ”viimeistä ateriaa” vanhassa keittiössämme, valmistimme burgundinpataa puikulamuusin kera Mirja von Knorringin reseptein. Kokeilukehotus kaikille edellä mainituista.

Siis suositus ilman muuta. Villeille sieluille ja kesyille mielille. Kokeille sekä kulkijoille. Nautiskelijoille, kaikille jotka arvostavat sydämellä valmistettua ruokaa, niin arkista kuin juhlavaakin.

”Ruoka on minulle enemmän kuin ruokaa. Se on kulttuuria, tarinoita, kohtaamisia, omaa ja muiden historiaa. Se on maisema tai runo, aistien herkässä havinassa.” Näihin tekijän sanoihin minä yhdyn.

Keitot : yli 100 hyvää ohjetta

Kirjoitettu by Kaisa

9789512098798_200Keitot : yli 100 hyvää ohjetta
Gummerus, 2015 (ilmestynyt aiemmin nimellä Mainiot keitot : kattilasta kulhoon, Gummerus, 2012)
Suom. Noora Luoma
100 Best Fresh Soups, Parragon, 2011
Johdanto: Christine McFadden

Näinä päivinä keittokirjoja tuntuu löytyvän jo miltei tarpeeseen kuin tarpeeseen, internetin ihmeellisestä reseptimaailmasta puhumattakaan. Silti yllättävän usein tulee tarve ja mielihalu sekä valmistaa että syödä jotakin ihan tavallista ja suhteellisen yksinkertaista – kuten keittoa. Tästä syystä onkin mukavaa, että tällaisia perusoppaita, kuten taannoin kotikeittiöömme rantautunut Keitot, yhä kustannetaan.

Kun ohjeita on yli sata, mahtuu mukaan kaikenlaista enemmän ja vähemmän kiinnostavaa. Ensimmäiset kaksi lukua käsittävät kasviskeittoja, niin kesäisiä kuin talvisiakin. Papu- ja palkokasveille on oma lukunsa, samoin lihalle ja meren antimille, lisäkkeitä – lähinnä erilaisia leipiä – unohtamatta. Valinnanvaraa siis riittää, ja hyvä näin.

Reseptien ohella teos toimii ohjenuorana keittojen valmistukseen ylipäätään esitellen olennaisia aineksia, soseutusta sekä koristelu- ja tarjoiluehdotuksia. Myös erilaisten tuoreiden liemien valmistus neuvotaan selkein reseptein.

Tähän mennessä olemme testanneet kahta reseptiä ja todenneet ne toimiviksi. Kermainen tomaatti-basilikakeitto oli lempeän maukasta, mulligatawnyn keitto mausteisen kipakkaa. Koska keittokäsityksemme muusta ruoanlaitosta poiketen on sangen erilainen – minä suosin enemmän kirkasliemisyyttä, Aleksi sakeampia keitoksia – voidaan näiden kahden kokeilun perusteella kirjan reseptejä pitää monenlaisille keittoihmisille sopivina.

Alkuteos on osa brittiläisen Parragon kustantamon Love Food -keittokirjasarjaa, joka on omistettu yksinkertaiselle ja maukkaalle kotiruoalle. Näitä kirjoja on suomennettu pilvin pimein ja useimmiten niistä löytyy ainakin muutama kokeilemisen arvoinen resepti.

Huokea keittokirja – sillä sitä nämä ovat – on hauska lahjaidea esimerkiksi kukan sijaan ruoanlaitosta pitävälle henkilölle, jos sattuu löytämään sopivan teeman. Tai mikä estää piristämästä vaikka itseään uusilla ideoilla?

Suosittelen!

Suolaiset mukiherkut : Valmista mikrossa 2 minuutissa!

Kirjoitettu by Kaisa

indexLene Knudsen: Suolaiset mukiherkut : Valmista mikrossa 2 minuutissa!  
WSOY, 2014
Suom. Sanna Kangasluoma
Mug cakes salés prêts en 2 mn au micro-ondes,
Marabout Côté Cuisine, 2014

Ruokaa mikroaaltouunilla… Kuulostaa a) pahalta, b) jotenkin niin kovin kasarilta. Jotakin tässä arveluttavassa teoksessa kuitenkin oli, joka veti puoleensa. Tätä on pakko testata. Ja niinpä vain kävi, että epäilykseni osoittautuivat vääriksi: se toimii sittenkin! Lopputulos on makoisa ja variaatioita riittää; siis jokaiselle jotakin, uskaltaisin väittää.

Lene Knudsenin Suolaiset mukiherkut : valmista mikrossa 2 minuutissa! on nimensä mukainen kirja. Sen ohjeistuksella valmistuvat kupin kokoiset kakkuset todella muutamassa minuutissa, mitä nyt hieman lisäaikaa on laskettava ainesten pilkkomiseen ja sekoittamiseen sekä mahdollisen täyteläisen kuorrutteen valmistukseen, johon teos myös antaa erilaisia ohjeita.

Haluan todeta, että itse kokeilin ensimmäiseni jälkeen teoksen ohjeistuksen vastaisesti valmistaa kakkusia viiden sijaan vain neljällä ruokalusikallisella vehnäjauhoja ja mielestäni tämä toimi paremmin. Lopputulos oli mehevämpi. No, näiden testailu ei vie ainakaan aikaa, eikä liiemmin aineksiakaan, joten suositan etsimään itselle sopivan vaihtoehdon käytännön kokemuksen kautta.

Mukiherkut sopivat niin osaksi brunssia kuin iltapalapöytäänkin. Myös yllätysvieraita näkisin niillä voitavan helposti miellyttää. Itse olen tähän mennessä sovittanut niitä sekä aviomiehen aamiaislautaselle että alkupalaksi keittopäivälliselle. Aikaansaannoksiani voit tarkastella täältä.

Suosittelen teosta kaikille, jotka haluavat kokeilla jotakin äärimmäisen helppoa ja toisinaan säästää aikaansa mitä ruoanlaittoon tulee. Koska makuvaihtoehtoja löytyy niin kalan-, kanan-, kasvisten- kuin lihankin ystäville, eivät ruokailutottumukset sinänsä ohjaile kirjan sopivuutta. Löytyypä kirjasta ohje myös gluteenittomaan mukiherkkuun.

Teokselle löytyy myös suloinen sisar Makeat mukiherkut, jonka toimivuutta ajattelin lähitulevaisuudessa testata.

Eipä siis muuta kuin mikroaaltouuni laulamaan!

Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä

Kirjoitettu by Kaisa

AJATUSTA ARKIRUOKAANUlla Liukkonen, Helena Lylyharju & Kari Martiala: Ajatusta arkiruokaan! : Herkkuja rippeistä
Valokuvat: Kari Martiala
Karisto, 2015

24 kiloa ruokaa; se on keskimäärin kuusi prosenttia yhden suomalaisen vuosittaisista ruokaostoksista. Tämän lisäksi se on kilomäärä, jolla jokainen suomalainen ruokkii roskakoriaan vuosittain. Se on paljon, se on liikaa. Tätä mieltä ovat keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Helena Lylyharju sekä ruokatoimittaja Kari Martiala, kolmikko tämän teoksen takana. Ja tätä mieltä olen myös minä.

Ajatusta arkiruokaan! on opus, joka jokaisen kannattaisi lukea, tai ainakin selailla läpi. On nimittäin enemmän kuin pöyristyttävää, kuinka mitättömin perustein ruokahävikkiä kotitalouksissamme syntyy: nälkäinen kantaa kauppareissultaan kotiin kahmalokaupalla ylimääräisiä ja suunnittelemattomia impulssiostoja, tarjoushaukka sortuu helposti ylisuuriin raaka-aine määriin, joku kokee vanhentuvan elintarvikkeen hetimiten hengenvaaralliseksi ja joku yksinkertaisesti unohtaa ostoksensa jää- tai kuivakaapin syövereihin. Näihin ongelmiin teos esittää  järkeviä ratkaisukeinoja, jotka ovat tiivistettävissä seuraavasti: osta oikein ja säilytä huolella. Toisin sanoen tee aina suunnitelma kauppareissua ja tulevaa ruoanvalmistusta varten kotona, älä sorru heräteostoksiin ja kiinnitä erityistä huomiota sekä raaka-aineiden että jo valmistettujen aterioiden säilytykseen kotona niin jää- kuin kuivakaapissakin, pakastinta unohtamatta.

Kirjan tarjoamat vinkit ruokahävikin minimoimiseen ovat mielestäni hyviä, mutta itse sain teoksesta suhteellisen vähän uutta tietoa. Jotain toki tarttui myös minun haaviini, kuten mielenkiintoinen ja ehdottomasti kokeilunhalun nostattanut neuvo lisätä ylijääneen kerman sekaan suolaa, ravistaa purkkia ja kohdata näin muodonmuutoksen seurauksena syntynyt annos hyvää voita. Toki muutakin hyödyllistä sain lukeakseni, tutustukoon kukin siis omista lähtökohdistaan käsin.

Edellä kuvatut hävikin torjuntavinkit ovat kuitenkin vain pieni osa teoksen sisällöstä. Valtaosa sen sivumäärästä on keskittynyt esittelemään reseptejä, joissa edellispäivän rippeistä tai käyttämättä jääneistä raaka-aineista loihditaan uusia aterioita helposti ja huokeasti. Mukaan mahtuvat niin keitot, salaatit kuin pääruoatkin, rinnallaan pikkulämpimät, jälkiruoat ja muut leivonnaiset sekä juomat.

Vaikka henkilökohtaisesti, jo mummon- ja äidinmaidossa järkevän sekä taloudellisen ruoanvalmistuksen opin saaneena, koinkin kirjan hieman vanhan tiedon toistoksi, uskon että siitä on vallan paljon hyötyä sangen monelle.

Jos minun ruokaa rippeistä -aikaansaannokseni kiinnostavat, muutamaa niistä voi vilkaista täältä, mutta erityisesti suosittelen kokeilemaan ikijälkiruokasuosikkiamme pappilan hätävaraa, jonka myös nyt käsitelty teos esittelee.

Ajatelkaa arkiasioita! Pienistä puroista kasvaa suuri meri.

P.S. Samainen tekijätrio löytyy myös Karjalainen keittiö -teoksen takaa, johon suosittelen tutustumaan, mikäli tämän tyyppinen ruokakulttuuri kiinnostaa.

Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa

Kirjoitettu by Kaisa

indexKaisa Sillanpää: Reseptikuningatar : palkittua kotiruokaa
Kuvat: Kaisa ja Jukka Sillanpää
Readme.fi, 2014

Kaisa Sillanpää, perheenäiti, ruokablogisti ja kotiruokainnovaattori, on vuodesta 2008 lähtien ottanut osaa lukemattomiin reseptikilpailuihin – ja niittänyt menestystä, yli 60 kilpailussa. Reseptikuningatar, kuten Kaisa oivallisesti itseään tituleeraa, on tämän teoksen myötä päässyt esittelemään menestyksekkäitä ruokaideoitaan myös perinteisiä keittokirjoja suosivalle yleisölle. Sen sisältämistä resepteistä noin puolet on palkittuja, nimenomaan kilpailumielessä loihdittuja, loput kuningattaren ja hänen kotijoukkojensa omia, perheaterioilta tuttuja suosikkeja. Skaalaa riittää; aamupalan valmistukseen sopivista resepteistä aina illanistujaiskelpoihin pikkusuolaisiin siitä välistä lounaita tai päivällisiä unohtamatta, taikka makeita herkkuhetkiä. Jokaiselle siis jotakin.

Oman käytännön kokemukseni perusteella osuu kirjan alaotsikko Palkittua kotiruokaa naulan kantaan. Teoksen avulla valmistuu tätä: vallan maukasta ja monipuolista kotiruokaa, jossa on mukavia uusia tvistejä, mutta kuitenkin ilman liiallisia kommenvenkkejä. Tähän mennessä valmistuneet cannelonit siskonmakkaratäytteellä, broilerihöystö leipäkuoren alla, suolaiset muffinssit ja sitruunajogurtti ovat olleet kaikki juuri tällaisia, ehdottomasti tekemisen arvoisia.

Mitä omaan ruoanlaittooni tulee, puuttuu siitä vielä aimo annos uskallusta. Nautin ehdottomasti uusien, haastavienkin temppujen kokeilusta, mutta vain ”tarkoin valvotuissa olosuhteissa”. Toisin sanoen luen toisten kehittelemiä reseptiikkoja sangen tarkasti, vain harvoin – vaikka toki taitojen kasvaessa enenevässä määrin – heittäydyn kovinkaan oma-aloitteiseen innovointiin. No, jotenkin tuntuu, että tästä kirjasta sai pontta tälläkin saraa…

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Reseptikuningatar sopii niin kokkauskuningattarille kuin hieman vähemmänkin asiaa harrastaneille. Myös ruokia on moneen makuun ja mikä tärkeintä, teoksesta huokuu rakkaus ruoanlaittoa kohtaan ja onnistuneiden innovaatioiden synnyttämä ilo.

Don’t Miss a Bite : makuja ja muistoja maailmalta

Kirjoitettu by Kaisa

9510406430Vera Jordanova: Don’t Miss a Bite : makuja ja muistoja maailmalta
Kuvat: Vera Jordanova ja Federico Ruiz
WSOY, 2014

Kun kuulen nimen Vera Jordanova, minulle ei tule mieleen ruoka – tai ennen ei tullut, nykyään tulee – sangen maukas sellainen. Syy miksi Vera Jordanova, menestyneen kansainvälisen uran luonut suomalais-bulgarialainen malli ja näyttelijä on minulle nykyään yhtä kuin hyvä ruoka, on Don’t Miss a Bite -keittokirja, jonka sivuilla Jordanova kertoilee makumatkoistaan ympäri maailman. Ja valmistaa hyvää ruokaa.

Tuntuu vähän siltä, että yhtenä tämän hetken ruokatrendeistä voidaan pitää kauniita, kokkaavia naisia. Mallimaailma ja gourmet-ruoka ovat löytäneet toisensa. Tämä makupari olisi varmasti vielä joitakin aikoja sitten herättänyt kovastikin kummastusta, kertoohan Jordanovakin keränneensä runsaasti huomiota ja ”ah, malli joka syö!” -tyylisiä kommentteja maailmalla seikkaillessaan. Ja hyvä näin, suunta on ehdottomasti positiivinen. Hyvä ruoka, parempi (mallinkin) mieli.

Mitä itse resepteihin tulee, tuntuvat vuodet maailmalla tehneen naisesta hyvän kokin. Tähän mennessä kokeilukeittiössämme tosin on valmistunut vasta Jordanovan ideoimaa vallan maukasta brunssiruokaa (pekonifrittata karamellisoidun sipulin kera, kananmunat pesässä timjamisen pekonihöysteen kera sekä kulhoissa paistetut kananmunat) mutta uskon vahvasti, että pääruoatkin lisäkkeineen täyttävät odotukset. Erityistä kiinnostusta herättivät luumuviinissä haudutettu porsaankylki sekä rosmariiniperunat, viimeistään pääsiäisenä taas testauksen kohteeksi on otettava paahdettu lampaan lapa erilaisten dippikastikkeiden kera.

Opus kätkee kansiensa väliin reseptejä maailman eri kolkilta sekä Veran sukulaisnaisilta sukupolvi toisensa jälkeen. Ruokia löytyy päivän jokaiseen hetkeen, vaihtoehtoja niin liha-, kala- kuin kasvismaailmassakin viihtyvän makumatkailijan tarpeisiin. Tässä vaiheessa en myöskään malta olla mainitsematta kirjan kauneutta, josta kiitos kuuluu sen ruoka- ja maisemavalokuvitukselle. Ah, osatapa kuvata ruokaa näin houkuttelevan valloittavasti!

Suosittelen; maukkaan ruoan ystäville, nojatuolimatkailijoille, kaikille jotka haluavat haukata palan maailmaa.