Lauantaina saimme päivällisvieraita. Koska pääruoaksi tarjoilimme tuhdimman puoleisia ”pulled pork” -pihvejä savuviski-pekoniglaseerauksella, sopi vallan mainioksi vastapainoksi aloittaa päivällinen seuraavalla kepeällä keitolla. Suunnitelmissa oli alun alkaen toinen alkuruoka, mutta kylmän mansikkakeiton reseptiikan purjehtiessa postilaatikosta juurikin parahiksi ennen lopullisia päätöksiä, voitti mansikka kesäisyydellään kilvan.
Itse keitto, jonka reseptin löysin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, oli sangen näyttävä ja onnistunut aloitus kaiken kaikkiaan maukkaalle aterialle. Keiton oheen esitetty fetacrumble kuitenkin ihmetytti meitä kaikkia. Sitä oli todella paljon keittoon nähden ja saatuani tuotoksen valmiiksi – tai itse asiassa jo valmistuksen aikana – epäilin jopa jonkinlaista virhettä sen reseptiikassa. Laitan joka tapauksessa myös crumblen ohjeen oheen, vaikka en suosittelekaan sitä ainakaan tällä tapaa valmistamaan. Ehkäpä jauhojen määrää runsaasti pienentämällä crumble olisikin ollut onnistunutta. No, kyllä sitä nytkin keittoon ihan mielellään ripotteli, mutta ensi kerralla ajattelin kokeilla vain yksinkertaisesti paahdettua fetaa tai jotakin muuta juustoa. Sillä juuston suolaisuutta mansikan makeus ehdottomasti vaatii tasapainottuakseen.
Joka tapauksessa siis keitolle suositus, lisäkkeen jokainen miettiköön makunsa mukaan. Näiden lisäksi täytyy mainita vielä myös edellä linkatuista ”pulled pork” -pihveistä, joita suosittelen niin ikään kokeilemaan. Myös pihvien rinnalle valmistamamme baskityyliset perunat ja romesco-kastike kannattaa pistää korvan taakse; todella hyvä lisäke, joka sopii vallan moneen.
Näin. Tällaista kesäpäivän herkkua tällä kertaa.
Kylmä mansikkakeitto (ja fetacrumble)
4 alkuruoka-annosta
1 l mansikoita
2 rosmariininoksaa
Fetacrumble:
2,25 dl (?) vehnäjauhoja
100 g fetaa
75 g voita
1 rkl muscovadosokeria
Lisäksi:
2 rosmariininoksaa
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita neljä keittokulhoa jääkaappiin viilentymään.
Sekoita fetacrumblen aineet kulhossa murumaiseksi. Levitä crumble leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Lisää samalle pellille 2 rosmariininoksaa.
Paahda crumblea ja rosmariininoksia uunissa 5-10 min. Sekoita kerran paahtamisen aikana. Anna jäähtyä.
Nypi paahtuneista rosmariininoksista lehdet mortteliin ja jauha ne.
Perkaa ja pilko mansikat tehosekoittimeen. Nypi tuoreista rosmariininoksista lehdet joukkoon. Soseuta tasaiseksi, kuohkeaksi keitoksi.
Jaa keitto kylmiin kulhoihin ja ripottele pinnalle fetacrumblea sekä rosmariinijauhetta.
Mikäli postiluukusta ei ole tipahtanut kutsua juhannushäihin – vieläkö joku tällaisia järjestää?! – voi keskikesän juhlapöytään kantaa alkajaisiksi vaikka seuraavan keiton, jota valkoiseksi gazpachoksikin kutsutaan. Ajo Blanco, espanjalainen kylmä manteli-valkosipulikeitto soveltuu mielestäni parhaiten juuri alkuruoan asemaan ja kylmyydestään johtuen kesään. Voi toki olla, että keskikesän juhlaa eivät säät aina suosi, mutta siitäkin huolimatta kannattaa kokeilla; kevyt keittoaloitus pohjustaa loistavasti esimerkiksi grilliateriaa, joka monilla on juhannuksena varmasti mielessä. Hyvä puoli tässä on sekin, että keiton voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen ja keskittyä sitten paremmin olennaiseen, juhlan ja juhannuksen vastaanottamiseen.
Maukkaasta ohjeesta kiitän Epätrendikästä ruokablogia. Ja tulipa taas mieleeni, että gazpachokin on vallan päässyt unholaan, kesän aikana täytyy siis tilanne vielä korjata.
Tänään vähän satelee, mutta siitä viis; juhannuksena jaksaa sitten paremmin paistella!
Ajo Blanco
Huom! Ohjeessa puhutaan tehosekoittimesta, mutta itse selvisin hyvin sauvasekoittimellakin.
4 alkuruoka-annosta
120 g vihreitä viinirypäleitä
puolikas pitkästä vehnäpatongista; hieman kuivahtanut sopii mainiosti
2 valkosipulinkynttä
4 dl vettä tai kasvislientä (itse käytin laimeaa kasvislientä)
100 g kuorittuja manteleita
0,25 dl oliiviöljyä
2 rkl sherryviinietikkaa (korvasin omenaviinietikalla, joka toimi myös mainiosti)
suolaa ja valkopippuria
Leikkaa patongista kuori pois, jätä vain leivän valkoinen osa ja revi se kulhoon. Kuori valkosipulinkynnet, leikkaa ne pieniksi paloiksi ja lisää leivänpalojen joukkoon. Kaada samaan kulhoon vielä mantelit, kaiken päälle vesi tai kasvisliemi ja sekoita painellen kaikki nesteen peittoon ja anna vettyä 10-15 min.
Huuhtele viinirypäleet ja aja ne soseeksi tehosekoittimessa (tai sauvasekoittimella). Lisää tehosekoittimen kannuun leipäpalakulhon sisältö ja jatka soseuttamista. Jotta keitosta tulee mahdollisimman sileää, kaada keitto siivilän läpi toiseen kannuun.
Kaada oliiviöljy kannuun kapeana nauhana koneen koko ajan käydessä. Sekoita joukkoon lopuksi vielä sherryviinietikka ja mausta suolalla sekä valkopippurilla.
Laita keitto jääkaappiin jäähtymään muutaman tunnin ajaksi ennen tarjoilua.
Viimeistele viinirypäleenpuolikkailla, oliiviöljypisaroilla ja paahdetuilla mantelilastuilla.
Uusi keittokirja on aina valtavan viihdyttävää seuraa – ainakin hetken verran. Toisinaan tuo hetki kestää vain ohimenevän momentin, yhden selailun verran. Toisinaan se jättää hieman syvemmän jäljen, halun palata kirjan pariin uudelleen, kokea miltä sen ehdotukset ihan oikeasti maistuvat. Ja sitten on vielä niitä keittokirjoja, joiden kanssa suhde syvenee ystävyydeksi, jotka haluaa avata aina uudelleen ja uudelleen, vaikka ihan samoiltakin sivuilta.
Moni on tänä päivänä sitä mieltä, että aika on ajanut keittokirjojen yli. Internet pursuaa ruokablogeja, kun Googleen kirjoittaa tomaattikeitto, ohjeita löytyy tuhansia ja taas tuhansia. Mutta ei se ole sama; vain kirjaa voi koskettaa, vain kirjaa voi haistaa, vain kirjan voi laittaa hyllyyn, ja löytää sen saman rakkaan reseptin vielä vuosienkin jälkeen. Eläköön kirja!
Mistä viimeistään huomaa syksyn aivan oikeasti olevan tulossa, on siitä että uusia kirjoja putkahtelee ilmoille kuin sieniä sateella. Myös kotikolossamme tuoreiden tapausten kuhina käy kuumana ja johtuen siitä, että keittokirjat ovat lähellä omaa sydäntäni, suuri osa uusista ystävistämme opastaa meitä juuri siellä patojen ja kattiloiden valtakunnassa. Tietänee siis mielenkiintoisia makumatkoja…
Yksi uusimmistani on kokkipariskunta Kira Weckmanin ja Michel Garzónin Etelä-Amerikan makuja esittelevä Latinomakuja – Latin Flavours, jonka pohjalta syntyi seuraava ateria. Erityisen hyvää oli kolumbialainen avokadokeitto, jota nautimme alkuruoan asemassa, mutta suosittelen kokeilemaan myös perulaista alkuperää olevaa keltaista kanakastiketta.
Makumatka Etelä-Amerikkaan kelpaisi varmasti yhdelle jos toisellekin; esimerkiksi näillä ohjein saa helposti hieman esimakua. ”Disfrutar la vida!”
Lisäksi:
katkarapu-tomaatti”salaattia” ja/tai krutonkeja
Kuori ja hienonna sipuli.
Kuullota salottisipuli tilkassa oliiviöljyä. Lisää kasvisliemi sipulin joukkoon ja hauduta hetken aikaa, noin 5-10 min.
Lisää kuorittu ja paloiteltu avokado sekä sitrusten mehut. Mausta suolalla ja sokerilla.
Soseuta keitto sileäksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa nestettä.
Tarkista maku ja tarjoile keitto kylmänä tai haaleana valitsemiesi lisäkkeiden kera.
Keltainen kanakastike
4-6 annosta
4 kiinteämaltoista perunaa
4 kananrintaa
1 l vettä
1 rkl suolaa
10 mustapippuria
1 dl maitoa
2 viipaletta vaaleaa leipää
1 pieni keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
0,5 tl juustokuminaa
0,5 tl kurkumaa
0,5 dl pekaanipähkinöitä
2-5 dl kanalientä
1 keltainen chili
2 dl kermaa
hienoa merisuolaa
mustapippuria
Lisäksi:
riisiä oman maun mukaan
4 viiriäisen munaa / 2 kananmunaa
8 oliivia / sopivasti kapriksia
Keitä perunoita suolalla maustetussa vedessä noin 20 min. Anna perunoiden jäähtyä, kuori ja viipaloi ne.
Keitä viiriäisen munia hiljalleen kiehuvassa vedessä 2 min. Jäähdytä munat nopeasti kylmässä vedessä, kuori ja halkaise. Jos käytät kananmunia, kypsennysaika on 9 min.
Poista kanan rintapaloista nahka ja luut. Kiehauta litra vettä ja mausta se ruokalusikallisella suolaa ja 10 pippurilla. Kypsennä kanan rintafileitä poreilevassa liemessä noin 10 min. tai kunnes liha on kypsää. Nosta lihat liemestä ja anna hiukan jäähtyä. Revi liha haarukan avulla, kun se on vielä lämmintä.
Kasta vaalea leipä maitoon.
Kuori sipuli ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Hienonna valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja hienonna. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä. Lisää juustokumina ja kurkuma kasariin. Kuullota seosta vielä 2-3 min. keskilämmöllä. Lisää joukkoon pekaanipähkinät (muutaman voit jättää koristeeksi), liuotettu leipä ja 2 dl kanalientä. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Lisää joukkoon chili.
Soseuta kastike kasarissa sauvasekoittimella. Lisää sitten joukkoon revitty kananliha ja kuumenna kastike. Lisää joukkoon vielä siivutetut perunat. Jos kastikkeen koostumus on liian paksu voit ohentaa sitä kanaliemellä. Viimeistele kastike kermalla ja mausta sitten suolalla ja pippurilla.
Ripottele oliiveja / kapriksia kastikkeen pinnalle. Asettele keitetyt munat kastikkeen päälle.
Tarjoile keitetyn riisin kera.
Uudet kalusteet patiolla (vielä kotiinkuljetus asuissaan), grilli (vielä kaupassa), aurinko (vielä sadepilven takana), mutta joka tapauksessa ajatukset jo tulevassa kesäkeittiössämme. Olihan yksi seikka, johon me molemmat tässä asunnossa ensisilmäyksellä rakastuimme lasitettu patio, kuin luotu tunnelmallisiin herkkuhetkiimme.
Näinpä olen jo pitkään reseptiikkoja etsiskellessäni kiinnittänyt erityistä huomiota erityyppisiin grillillä valmistettaviin ruokiin. Tällä kertaa alkuperäinen ohje löytyi Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista. Vaikka niin paistopuuhat kuin ruokailukin hoituivat vielä toistaiseksi sisätiloissa, lopputulos oli raikkaan maukas ja pirteä, vallan kesäinen broileriburgeri.
Myös alkuruoka istui kokonaisuuteen mainiosti, tiraus Italiaa ei ole koskaan pahasta. Samalla näiden tomaatticocktailien kautta sukelsimme menneisiin aikoihin, sinne Tunnelmallisien historian aamuhämäriin.
Pääruoan broileri-banaanimajoneesi-ananassalsa -combo toimi mainiosti ja suosittelemmekin testaamaan sitä niin yhdessä kuin erikseenkin. Ananassalsan uskoisi palvelevan miltei rajoituksetta grilliruoan kumppanina, banaanimajoneesi curryineen on oiva pari broilerille.
Siis viritelkäähän grillinne kesäkuntoon, kyllä mekin viimeistään ensi viikolla omamme sieltä kaupasta patiollemme noudamme. Ja herra Vaderkin saanee päivällisseuraa…
Broilerihampurilaiset banaanimajoneesin ja ananassalsan kera
4 annosta
sopivasti broilerin leikkeitä / pihvejä
1 hampurilaissämpylä / ruokailija oman maun mukaan (maukas systeemi on rakentaa hampurilainen suolaisten köyhien ritarien väliin, johon ohjeen löydät täältä)
cheddarjuustoa, herkkukurkkuviipaleita tai muita omia hampurilaistäytesuosikkeja
Kuori ananas ja poista keskeltä puumainen osa. Leikkaa ananas ja paprika pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua punasipuli, hienonna chili. Yhdistä kaikki salsan ainekset ja anna maustua jääkaapissa puolisen tuntia. Valmista seuraavaksi banaanimajoneesi. Kuori banaani ja pilko se kulhoon. Mittaa kulhoon muut majoneesin ainekset ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan viidentoista minuutin ajaksi.
Paista tai grillaa broilerit kypsiksi, käsittele myös hampurilaissämpylät valmiiksi.
Kokoa hampurilaiset banaanimajoneesilla, ananassalsalla ja grillatulla broilerilla täyttäen. Itse rikastimme lopputulosta vielä salaatinlehdillä, herkkukurkkuviipaleilla ja cheddarjuustolla.
Nauti heti esimerkiksi salaatin kera.
Pääsiäinen on ihastuttava juhla; kevät on käsillä, ruohonvihreää ja tipusenkeltaista kaikkialla, päivä päivältä käymme kohti kesää, heräämme aurinkoiseen eloon, energisoidumme.
Pääsiäinen on tottahan toki myös perinteiden aikaa; on rairuohoa, noitia ja suklaisia munia erikoisiin piilopaikkoihin kuljettavia pupuja, ehkä kokkokin. Ja sitten on se kaikkein tärkein, pääsiäisen todellinen sanoma, ylösnousemuksen sanoma. Juhlimme kristinuskon vanhinta juhlaa.
Mutta koska olemme täällä, makumatkailun kehdossa, palatkaamme asiaan, siis Ruokaan! Lammasta, mämmiä ja pashaa, siinäpä ne perinteisimmät. Me valitsimme tuon ensimmäisen. Mämmiäkin maistelimme, kaupan, sekä eri hyvää pashaa, äitiliinin.
Ulkonäkö hieman karu, maku mukavan murea.
Mutta se lammas. Viime vuonna onnistuimme järjettömän hyvin (reseptiikkoja tuohon kokonaisuuteen voit tarkastella täältä), joten myös tällä kertaa odotukset olivat korkealla. Ohje nyt valmistuneeseen paahdettuun lampaan lapaan, joka sai rinnalleen rosmariiniperunoita löytyi jo vuodenvaihteen tienoilla Vera Jordanovan keittokirjasta Don’t Miss a Bite, mutta toteutukseen se pääsi vasta nyt, tuntui istuvan hyvin tähän juhlaan. Ja hyväähän se olikin, mureaa kuin mikä. Ihan viime vuoden tasolle emme tosin yltäneet, mutta silloin puhuttiinkin yhdestä kaikkien aikojen parhaiten onnistuneista aterioistamme…
Suosittelemme siis ehdottomasti kokeilemaan lammasta tähän yrttiseen tyyliin, mutta muutama asia huomioiden. Käytä reilusti mausteita, älä säästele suolaa ja rosépippuria. Oliiviöljyä sen sijaan voi käyttää hiukan reseptin ohjeistamia määriä niukemmin, nyt lopputulos oli hiukan yliöljyinen. Muista myös, että marinoitumisaika on vähintään yön yli, ajan salliessa jopa pidempään.
Rosmariiniperunoista todettakoon ainoastaan, että toimivat hienosti ja varmasti ovat lihan kuin lihankin ystäviä. Lisäksi minttuhyytelöä, pitkänäperjantaina hyväksi todettua kevätsipulista jogurttikastiketta ja lampaan paistoliemestä sekä kermasta kokoonkeiteltyä kastiketta. Siinä se, maukas lammaslautasellinen.
Meidät tuntien pääsiäisen pääateriamme ei tietenkään ollut yksiosainen, vaan lampaalla oli sekä edeltäjänsä että seuraajansa. Aloitimme punajuuren, lopetimme sitruunan seurassa, tietenkään jo viime vuonna hyväksi todettua pääsiäisalkujuomaa, Sandya, unohtamatta. Kylmään punajuurikeittoon, jonka ohjeistuksesta vastasi Mirja von Knorring löytyi resepti hänen kirjastaan Villiä ja kesyä lähiruokaa. Keitto oli hurmaavaa, kaunista ja raikasta. Aterian päättänyt sitruunapaistos sitä vastoin oli löydös K-ruokamaailmasta, sieltä k-ruoka.fi -reseptiarkistosta. Paistos oli hyvää, sopivan kevyehköä näinkin runsaan aterian päätteeksi.
Tällainen oli siis meidän pääsiäispäivän ateriamme tällä kertaa. Maukasta ja iloista juhlan jatkoa itse kullekin!
Keitä punajuuret melkein kypsiksi ja raasta hienoksi. Lisää raaste kefiirin joukkoon, samoin piparjuuri, sitruunanmehu, hunaja, merisuola ja pippuri.
Sekoita ainekset keskenään, peitä keitto kelmulla ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin. Näin maku pääsee kehittymään.
Kaada keitto siivilän läpi puhtaaseen kulhoon ja painele loputkin mehut huolellisesti siivilästä lusikalla. (Siivilään jäävän raasteen voit sekoittaa vaikka jauhelihaan ja valmistaa punajuuripihvejä.)
Keitä viiriäisenmunat.
Annostele keitto lautasille ja laita pinnalle puolitettuja viiriäisenmunia. Viimeistele annokset silputulla persiljalla.
Aseta lampaan lapa leikkuulaudalle luupuoli alaspäin. Jos lihakauppias ei ole viiltänyt sen pintaa, tee lampaan rasvakerrokseen ja lihaan ristiviillot terävällä veitsellä.
Viilleltynä.
Hiero lampaan pintaan 2-3 rkl oliiviöljyä ja reilusti suolaa ja rouhittua rosépippuria. Sivele lihalle sopivan uunivuoan pohja oliiviöljyllä.
Kuori valkosipulin kynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Levittele puolet murskatuista valkosipulinkynsistä, tuoreesta mintusta ja rosmariinista vuoan pohjalle ja nosta liha niiden päälle. Laita loput murskatut valkosipulinkynnet ja loput mintusta sekä rosmariinista lampaan pinnalle. Painele niitä myös viiltoihin.
Marinoitumaan matkalla.
Peitä vuoka tiiviisti kelmulla ja anna maustua jääkaapissa yön yli.
Ota vuoka jääkaapista ja nosta liha hetkeksi leikkuulaudalle. Poimi rosmariini ja minttu pois lihan päältä ja pane ne vuoan pohjalle. Jätä murskatut valkosipulinkynnet paikoilleen.
Yhdistä 1 rkl oliiviöljyä ja kuivattu viherminttu pienessä kulhossa. Hiero seos kauttaaltaan lampaan pintaan. Nosta liha vuokaan yrttien ja valkosipulinkynsien päälle ja anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi, noin 2 tuntia.
Ennen uunin lämmintä kosketusta.
Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Kaada roséviini vuokaan, peitä vuoka foliolla ja paista lihaa 4 tuntia. Ota liha uunista, anna jäähtyä 15 min. ja tarjoa lämpimänä.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Kuumenna vesi ja 1,5 rkl suolaa kiehuvaksi isossa kattilassa. Kumoa veteen perunalohkot. Keitä niitä 3-4 min. siitä hetkestä, kun vesi alkaa uudelleen kiehua. Kaada lohkot lävikköön, kuivaa ne ja pane syrjään.
Kuumenna oliiviöljy (valurauta)pannulla keskilämmöllä. Nakkaa joukkoon perunalohkot ja rosmariininoksat. Paista 5-10 min. välillä käännellen, kunnes lohkot ovat kullanruskeita.
Kumoa perunalohkot uunivuokaan ja paista niitä 15-20 min. tai kunnes ne ovat pehmenneet. Tarjoa lämpiminä valitsemasi lihan kera.
Voitele uuninkestävä vuoka.
Pese sitruuna hyvin. Raasta tarvittava määrä kuorta ja purista mehu.
Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa keskenään pehmeä voi, sokeri ja sitruunankuoriraaste. Jatka kunnes seos on tasaista ja väri vaalentunut.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset voiseokseen hyvin vatkaten.
Mittaa jauhot, maito sekä sitruunamehu keltuais-voiseoksen joukkoon. Sekoita, kunnes taikina on tasaista. Nostele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kaada taikina vuokaan.
Nosta vuoka uunipellille ja lisää pellille kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin vuokaa.
Paista vesihauteessa 175 asteessa 35-40 min. Paistoksen pinta muuttuu kakkumaiseksi ja pohjalle muodostuu sitruunakiisseli. Siivilöi päälle tomusokeria. Tarjoa paistos lämpimänä sellaisenaan tai vaniljajäätelön / -kastikkeen kera.
Pääsiäinen. Monta ihanaa vapaapäivää, monta hetkeä viettää yhteistä laatuaikaa. Ja tehdä hyvää ruokaa!
Vaikka eilen pitkänäperjantaina vasta odotimme pääsiäistä saapuvaksi, hiljennyimme surujuhlaan, valmistimme tätä pilvistä päivää valaisemaan sangen aurinkoisen aterian. Kokonaisuuden teemaväri oli kevään vihreä, kun keittiöömme marssivat käsikädessä kevät- sekä purjosipuli, parsa ja avokado.
Entäpä onnistuminen sitten? Alusta loppuun kelpo suoritus.
Alkuruoaksi nautimme klassista vichyssoisea, tällä kertaa viiriäisenmunilla höystettynä. Pääruoassa sen sijaan tavanomaiset jauhelihapihvit saivat uutta väriä osakseen, kun taikinaa piristettiin avokadolla sekä kevätsipulilla. Lopputulos oli sangen mehevä. Resepti näihin pihveihin löytyi Miikka Järvisen ja Maija Kosken hauskasta keittokirjauutuudesta Apukokki maailmalla, jota suosittelen ainakin kaikille lapsiperheille. Toki me lapsenmielisetkin voimme viettää kokkihetkiä sen parissa. Esittely kirjasta ilmestynee luettavaksenne pikapuoliin…
Jauhelihapihvit saivat seuralaisekseen lautasillemme parsarisoton, jonka suunnittelusta kunnia kuuluu viimeisimmän omenapiirakkaihastuksemme yhteydessä esitellylle muusikko Tomi Joutsenelle. Ohje jälleen samasta lähteestä, siis Ilveksen rokkimenuista. Suosittelen!
Pikkulisänä, mutta ei suinkaan vaatimattomana kokonaisuuden kannalta, toimi kevätsipulinen jogurttikastike, jonka parissa vietetyistä maukkaista hetkistä kiitämme Uneliasta kokkia. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.
Toivotamme herkullisia hetkiä, pian vietämmekin jo pääsiäisen suurta juhlaa!
Avokadolla pehmennetyt jauhelihapihvit
6 kpl
1 avokado
pari pientä sitruunan lohkoa / tilkka sitruunamehua
1 valkosipulinkynsi
1-2 kevätsipulia
400 g naudan jauhelihaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 kananmuna
Halkaise avokado ja poista kivi. Leikkaa hedelmälihaan viiltoja kuoreen asti sekä pituus- että poikittaissuuntaan. Pullauta kuori nurinpäin ja rapsuta sisuksen palat lautaselle. Purista hieman sitruunamehua avokadon päälle. Hienonna avokado haarukalla, kevyt muhentaminen riittää.
Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. Silppua kevätsipulit pieniksi pätkiksi.
Pane kulhoon jauheliha, avokadomuusi, kevätsipuli, valkosipuli, suola ja pippuri. Riko sekaan kananmuna.
Sekoita taikina ja muotoile haluamasi kokoisiksi pihveiksi.
Paista öljyssä pannulla tai 200-asteisessa uunissa noin 10-15 min.
Kuori ja hienonna sipuli. Laita sipuli ja riisi kuumaan pannuun ja kuullota öljyssä. Lisää pannuun kuumaa kana- tai kasvislientä pienissä erissä. Lisää uusi kauhallinen lientä aina, kun edellinen erä on imeytynyt riisiin. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on kypsää. Lisää lopuksi parmesaani.
Poista parsoista puumainen tyviosa ja kuori varret. Leikkaa varret vinoittain viipaleiksi. Kiehauta parsaviipaleet suolalla maustetussa vedessä ja lisää valmiin risoton joukkoon. Vihreän parsan keittoaika vaihtelee varren paksuudesta riippuen 2-5 minuutin välillä.
Marraskuu = pimeys. Torstai = toivoa täynnä. Vapaapäivä = aikaa. Uusi keittokirja = uusia makuja. Siis aikaa tuoda valoa ja väriä lautaselle ja toivoa, että vielä tuntematon makumaailma osoittautuu rikkaaksi ja kokemisen arvoiseksi. Sellaiseksi johon on miellyttävä sukeltaa ja kutsua toinenkin seuraksi, lopputuloksesta nauttimaan. Minä sain kukkia ja superhienoja lautasliinoja, Aleksi aterian Ferran Adriàn tyyliin. No, ehkä tämä ei ihan kolmen Michelin-tähden ateria ollut, mutta makoisa joka tapauksessa, perheateriaanhan tässä pyrittiinkin.
Reseptit jauhelihapihvejä lukuun ottamatta ovat peräisin legendaarisen katalonialaisen elBulli -ravintolan pääkokin kauhasta, niitä ruokia, joita hän rakkaalle henkilökunnalleen päivittäin ”perheaterian” muodossa tarjoili. Kirjan tulen esittelemään tuonnempana, todettakoon tähän väliin ainoastaan, että kyllä näillä aterioilla työpäivänsä aloittaisi, vieläpä sangen mieluusti, hymy huulilla.
Erityisen maukas makukokemus oli klassinen vichyssoise, jota kehotan ehdottomasti kokeilemaan, vaikka annos ei kovin kuvaukselliseksi osoittautunutkaan. Ja tuo kananmuna, ehdoton kruunu, ehdottomasti löysänä.
Myös hernelisäke kannattaa nostaa kokeilulistalle, mutta kukkakaaligratiinin reseptiikan jätän tällä kertaa kirjoittamatta. Lopputulos oli hiukan liru, johtuneeko sitten liian kevyestä maidostani (käytin sinistä punaisen sijaan) tai ujosta juustokädestäni. Mielestäni ohjeessa kuitenkin oli liian vähän jauhoja. Kokeilkaa itse tai etsikää toinen gratiiniohje, niitä kyllä löytyy vaikka viikon jokaiselle päivälle. Annoskokonaisuuteen gratiini nimittäin sopi hienosti.
Pihvit ovat perusjenkkiläistä tyyliä, niitä jotka sukeltavat mainiosti hampurilaissämpylöiden väliin, kun vietetään amerikkalaista Bbq partya takapihoilla, jotka toistavat toinen toisiaan ja joilla isäukot kilpailevat siitä, kenen grillistä nousee herkullisin tuoksu. Toimii varmasti siellä, toimii suomalaisuuninkin voimin. Kirja, josta tämän pihvireseptin nappasin on Amerikan keittokirja, johon yhtä lailla palaan tarkemmin lähitulevaisuudessa.
Nyt ei kun nautiskelemaan, pöytä on katettu.
Vichyssoise
4 annosta
Sisäinen kauneus ei näy, se maistuu.
1 peruna (n. 130 g)
1 punasipuli
2 pientä / 1 iso purjo
3 rkl voita
8 dl kanalientä
4 kananmunaa
0,8 dl vispikermaa
Pinnalle:
krutonkeja
Kuori ja pilko peruna, laita kylmään veteen odottamaan.
Kuori sipuli, leikkaa ohuiksi siivuiksi.
Poista purjoista tummanvihreä osa ja halkaise jäljelle jäänyt varsi pituussuunnassa. Huuhdo hyvin. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi.
Kuullota sipuleita voissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta eivät ruskistuneet. Lisää sipuleiden sekaan purjot ja jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes molemmat ovat täysin pehmenneet.
Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi.
Lisää perunat purjo-sipuliseoksen joukkoon. Kaada päälle kuuma kanaliemi ja anna kiehua hiljalleen 30 min. Kun keitto on kiehunut 30 min, soseuta se sauvasekoittimella pehmeän kermaiseksi. Siivilöi keitto ja anna jäähtyä. Laita jäähtynyt keitto kylmenemään jääkaappiin.
Ennen tarjoilua sekoita keiton sekaan kerma ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippuria.
Keitä yksi kananmuna jokaista ruokailijaa kohden. Keitä niin sanottuja kolmen minuutin munia, jotka jäävät sisältä löysiksi. Säikäytä ja kuori munat.
Laita jokaiselle lautaselle kuorittu, keitetty kananmuna ja annostele päälle keittoa. Ripottele höysteeksi krutonkeja.
Ilmakuivattua kinkkua ja herneitä
4 pientä lisäkeannosta
2 tl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 siivua ilmakuivattua kinkkua
10 g pekonia (ohjeessa tosin käytettiin silavaa)
300 g pakasteherneitä
1 kanelitanko
muutama oksa tuoretta minttua
5 rkl kasvis-, kana- tai lihalientä
Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa kinkku ohuiksi, 3 cm:n pituisiksi siivuiksi ja silppua pekoni.
Kuumenna öljy pannulla, lisää sipulit ja kuullota miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää kinkku ja pekonisilppu sipulien sekaan. Paista muutama minuutti, kunnes ainesosat ovat kullanruskeita.
Sekoita joukkoon herneet ja jatka kypsentämistä 4 min.
Lisää kaneli ja minttu, laita kansi päälle ja anna kypsyä keskilämmöllä 5 min. Kaada sekaan liemi ja hauduta vielä 5 min. kannen alla, kunnes herneet ovat hiukan pehmenneet.
Nosta pannu liedeltä ja anna seistä 5 min. Soseuta sauvasekoittimella kymmenesosa herneseoksesta. Tähän kohtaan me tunnelmalliset makustelijat haluamme esittää parannusehdotuksemme: koska hernesose on erittäin hyvää, kannattaa harkita suuremman osan soseuttamista. Mitä jos jättäisikin vain tuon kymmenesosan soseuttamatta?
Sekoita seos ja herneet. Mausta tarvittaessa suolalla.
Kuori ja hienonna sipuli.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi massaksi.
Jaa massa pihvien halutun koon mukaisesti ja muotoile kostein käsin pihveiksi. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min.
Nämä pihvit voit paistaa myös grillissä. Tällöin laita muotoillut pihvit lautaselle, peitä muovikelmulla ja laita jääkaappiin 30 minuutiksi. Näin ne säilyttävät muotonsa paremmin paistettaessa. Paista kuumassa grillissä 6-8 min. Kääntele tarpeen mukaan, kunnes liha tuntuu joustavalta painettaessa ja reunat ovat hieman hiiltyneet.
Kun marraskuinen arkipäivä pimenee säkiksi ympärille jo iltapäivällä ja sade vihmoo ikkunoita aamusta alkaen, on mukava saada lautaselleen jotakin värikästä ja virkistävää. Siksipä päätinkin valmistaa aterian, jonka tarkoituksena oli värikimarallaan ja kasvispainotteisella kepeydellään hivellä niin mieltä kuin ruumistakin. Apunani käytin yhtä uusista ja mielenkiintoisista keittokirjatuttavuuksistani, Sara La Fountainin opusta Healthy kitchen : hyvää oloa keittiöstä.
Alkuruoan asemaan asetin yhden kirjan lukuisista smoothieista, Fresh earth smoothien, jonka makua ryhdittämään ja tukemaan valmistin simppelin tuorejuusto-ranskankermaseoksen. Annoksen pinnalle ripottelin lisäksi hiukan ankka-aterialtamme tutuksi tullutta pähkinä-yrttimurua. Kokonaisuus toimi hienosti, annos toi mieleen ensisijaisesti kylmän gazpacho-keiton.
Fresh earth smoothie
1 iso / 2 pientä annosta
250 g tomaattia
pieni pala tuoretta punaista chiliä
1 valkosipulinkynsi
tuoretta korianteria (tämän tilalle voi improvisoida jonkin toisen yrtin, mikäli korianteri ei lukeudu omiin suosikkeihin; itse ajattelin ensi kerralla tehdä niin)
0,5 limen mehu
1 punainen paprika
himalajansuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
Laita smoothien ainekset tehosekoittimeen ja sekoita hyvin.
Sekoita ranskankerma, tuorejuusto ja mieleisesi määrä pestoa. Annostele nokare seosta smoothien pinnalle ja ripottele päälle vielä pähkinä-yrttimurua. Koristele tuoreilla yrteillä.
Koska jälleen kerran mieli teki kotitekoista hampurilaista, mutta halusin pitäytyä alusta loppuun ajatuksessani hieman kepeämmästä ateriasta, päätin valmistaa pääruoaksi niin sanotusti hatuttomia ja pohjattomia kanahampurilaisia, siis hampurilaisia ilman leipää. Tosin saivat nämäkin purilaiset tulla nautituiksi hatut päässään ja pohjat pihviensä ja lautasen välissä, korvautuihan leipä maukkaasti munakoisosiivuin. Kanapihvien resepti löytyi niin ikään Saran hyvän olon keittiöstä.
Sekoita kaikki pihvien ainekset hyvin keskenään. Muotoile taikinasta samankokoisia pihvejä. Paista 225 asteessa noin 20 min. kunnes pihvit ovat kypsiä.
Pihvien ohella hatuttomat vaativat osakseen / ruokailija:
2 viipaletta paistettua munakoisoa
1 viipale cheddar sulatejuustoa
punasipulihilloketta
2 siivua tomaattia
2 viipaletta avokadoa
Hyvän lisäsäväyksen antaa hampurilaiskastike, jonka valmistat helposti esimerkiksi sekoittamalla turkkilaiseen jogurttiin erilaisia yrttejä ja mausteita. Me käytimme tällä kertaa Heinzin Curry Mango -kastiketta, jota jatkojalostimme lisäämällä joukkoon hiukan ranskankermaa. Toimii.
Munakoisoviipaleet paistettuasi kokoa hampurilainen mielesi mukaan. Juustoviipale kannattaa asettaa lämpimän kanapihvin päälle, jotta se hiukan sulaa.
Lisäkkeen roolissa lautasillamme vieraili tällä kertaa salaatti, jota koristivat valkosipuli-inkivääri-chilimarinoidut porkkanat. Itse en suoraan sanottuna näistä porkkanoista liiemmin välittänyt – eikä Aleksikaan – joten suosittelen etsimään porkkanamarinadin toisaalta. Joka tapauksessa marinoidut porkkanat istuivat salaattiin hyvin, joten kannattaa kokeilla reseptiä omin porkkanoin.
Marinoitu porkkanasalaatti
5 porkkanaa viipaloituina, marinoituina ja paistettuina; marinadin ohella seesaminsiemenet tuovat porkkanoihin hyvää makua
salaattisekoitusta
7 cm:n pala kurkkua
0,5 rasiaa sokeriherneitä
pinjansiemeniä
Marinoi porkkanat. Kuori ja viipaloi kurkku. Paahda pinjansiemenet.
Kokoa salaatti. Laita astiaan salaattisekoitusta ja kurkkua, asettele mausteiset porkkanat salaatin päälle. Ripottele päälle herneitä ja paahdettuja pinjansiemeniä.
Itse keitto, jonka reseptin löysin Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, oli sangen näyttävä ja onnistunut aloitus kaiken kaikkiaan maukkaalle aterialle. Keiton oheen esitetty fetacrumble kuitenkin ihmetytti meitä kaikkia. Sitä oli todella paljon keittoon nähden ja saatuani tuotoksen valmiiksi – tai itse asiassa jo valmistuksen aikana – epäilin jopa jonkinlaista virhettä sen reseptiikassa. Laitan joka tapauksessa myös crumblen ohjeen oheen, vaikka en suosittelekaan sitä ainakaan tällä tapaa valmistamaan. Ehkäpä jauhojen määrää runsaasti pienentämällä crumble olisikin ollut onnistunutta. No, kyllä sitä nytkin keittoon ihan mielellään ripotteli, mutta ensi kerralla ajattelin kokeilla vain yksinkertaisesti paahdettua fetaa tai jotakin muuta juustoa. Sillä juuston suolaisuutta mansikan makeus ehdottomasti vaatii tasapainottuakseen.
1 l mansikoita
Tunnelmallisia makuja 