Sipsikana on mainio tapa tuhota sipsipussin pohjalle jääneet jämät, jotka muuten jäisivät kaappeihin pyörimään. Yksinkertaisuudessaan tämä on siis kanan leivittämistä perunalastuilla. Lopputulos on hauska; rapea ja mehevä, nimensä vuoksi erityisesti lasten mieleen. Koska sipsit. Suosittelen testaamaan.
Jos fileet ovat kovin paksuja, nuiji niitä hieman ohuemmiksi. Murskaa sipsit karkeaksi rouheeksi ja sekoita joukkoon parmesaaniraaste. Riko kananmunat toiseen kulhoon. Sekoita kolmannessa kulhossa vehnäjauhojen joukkoon sormisuolaa ja mustapippuria. Pyöritä kanafileet ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen kananmunassa ja viimeisenä perunalastu-parmesanseoksessa. Paista reilussa öljyssä kullanruskeaksi ja rapeaksi.
Jokin aika sitten kerroin varsiparsakaalipestosta, joka vakuutti. Kun nyt haeskelin sopivaa tapaa parittaa pesto kirsikkatomaattien kanssa, löytyi Viimeistä murua myöten -blogista mainio idea kirsikkatomaatti-pestopastaan.
Resepti on mitä yksinkertaisin mutta toimii todella hyvin. Itse en oikeastaan enää osta pestoa, koska tykkään tehdä sen itse, mutta en epäile, etteikö tästä tulisi hyvää valmiistakin pestosta tehtynä. Myhäilin tyytyväisenä, kun koko perhe piti pastasta – ja kerroin pestosalaisuuteni vasta jälkikäteen. Nimittäin vaikka lapset parsakaalista pitävätkin, parsakaalipesto ei varmuudella olisi houkutellut maistamaan.
Suosittelen ilman muuta kokeilemaan. Ja jos pesto kiinnostaa, muita pestoreseptejäni voit kurkistaa täältä.
Kirsikkatomaatti-pestopasta
4 annosta
1 sipuli 4 valkosipulinkynttä 70 g lehtikaalia öljyä kuullottamiseen 400-500 g kirsikkatomaatteja 4 rkl pestoa 2 tl kapriksia 300 g pastaa 1 dl parmesanraastetta ripaus chilihiutaleita suolaa mustapippuria
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulit. Revi lehtikaalinlehdet suupaloiksi. Kuullota kattilassa öljyssä ensin sipulisilppua. Halkaise kirsikkatomaatit ja lisää sipulien kanssa pannulle. Lisää myös valkosipulit, pesto, kaprikset ja lehtikaalinlehdet. Jätä miedolla lämmöllä hautumaan. Keitä pasta kattilassa al denteksi. Säästä noin 1 dl keitinvettä. Sekoita kastikkeen joukkoon keitinvesi sekä parmesanraaste. Mausta chilihiutaleilla, suolalla, ja mustapippurilla. Sekoita kastike pastan joukkoon.
Esikoisemme viettää ensimmäistä kesäänsä koululaisena ja nyt kun koulun lounas loistaa poissaolollaan, ruokaa saa laittaa vielä tavallistakin enemmän. Koska meillä muilla ei ole kymmentä kesälomaviikkoa ja samalla viikonloput ovat täynnä ihan kaikkea muuta – koska kesä – pitää arjen askareet saada hoidettua tavallista tehokkaammin. Hyville ja helpoille arkiresepteille on siis todellakin tilausta ja ainakin itse myös huomaan, että kun syksyn, talven ja kevään panostaa ruoanlaittoon liki satasella, kesällä tekeekin mieli ajatella ihan muuta.
Näinpä tällä kertaa resepti, johon tarvitaan muutama ainesosa ja noin kymmenisen minuuttia aktiivista valmistusaikaa. Tämän lisäksi pitää varata aikaa broilerin paistamiseen, mutta sen hoitaa uuni, joten silloinkin voi tehdä muuta. Kaiken muun hyvän lisäksi kanaviillokki kuuluu ainakin meillä koko perheen suosikkeihin ja on yksi niistä ruoista, jotka voi ilman muuta listata uuden ”Kun lapset saavat valita” -kategoriani piiriin.
Kanaviillokki
4 annosta
300 g kypsää broileria tai kanaa, esim. paketillinen etukäteen uunissa paistettuja ja perattuja marinoituja koipireisiä 1 rkl öljyä 2 tl currya 2 dl kanalientä 2 dl ruokakermaa 1 rkl vehnäjauhoja 3 rkl kylmää vettä (100 g pakastemaissia)
Tarjoiluun: mustaherukkahilloa (Perinteisesti kanaviillokki tarjoillaan mustaherukkahillon kera, mutta jätä tällöin maissit lisäämättä. Mustaherukka ja maissit eivät liene se paras makupari.)
Lisäksi: (jasmiini)riisiä
Revi kypsä broileri suikaleiksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää curry ja kuullota hetki. Lisää broileri, kanaliemi ja ruokakerma. Kuumenna kiehuvaksi. Sekoita vehnäjauhot kylmään veteen. Valuta seos ohuena nauhana kastikkeeseen ja anna poreilla, kunnes kastike sakenee hiukan. Lisää lopuksi vielä mahdolliset maissit. Tarjoile riisin (ja mustaherukkahillon) kanssa.
Vaikka ruokaa olenkin tullut valmistaneeksi aktiivisesti, liki päivittäin, jo kohta kymmenen vuoden ajan, on silti joitain asioita, joita pitää aina pohtia. Kuten esimerkiksi sitä, kuinka paljon riisiä olikaan sopivasti. Sen olen oppinut, että riisipaketin annosmääriä ei pidä katsoa, ne ovat valtavia. Mutta toisaalta, jos keittää liikaa riisiä, on aina hyvä syy tehdä paistettua riisiä, yhtä lemppareistani mitä ruokaa rippeistä -ajatteluun tulee.
Paistettu riisi on vähän niin kuin aasialainen pyttipannu. Sekaan voi heitellä kasviksia ja lihaa taikka kalaa ihan oman mielen mukaan. Mielestäni parasta tulee kananmunan kanssa, mutta tällä kertaa tein ilman ja toimi tämä hyvin näinkin. Annoksen sydän on soijapohjainen kastike.
Niin hyvää ja helppoa, että kannattaa ilman muuta kokeilla. Mutta odota sen verran, että sinulla oikeasti on sitä ylitse jäänyttä riisiä – tai keitä ne ainakin etukäteen. Paistettu riisi nimittäin vaatii osakseen edellisestä päivästä jääkaapissa muhinutta riisiä. Juuri keitetty tuore ei tässä tapauksessa toimi. Siis hävikkiruokaa parhaimmillaan.
Paistettu riisi
4 annosta
4 broilerin (marinoitua) fileepihviä (Jos haluat marinoida broilerit itse, katso alta resepti inkivääribroileriin, joka sopii tähän mainiosti.) 400 g kaalia (kerä-, kiinan- tai savoijinkaalia) 2 valkosipulinkynttä 1 rkl raastettua inkivääriä puolikas kesäkurpitsa 8 dl kylmää keitettyä riisiä 1 dl herneitä
Ota broilerit huoneenlämpöön. Jos marinoit ne itse, tee se hyvissä ajoin, vaikka jo edellisenä iltana. Paista broilerin pihvit ja nosta ne odottamaan. Kääri ne folioon tai paista halutessasi erillisellä pannulla, jos haluat niiden pysyvän lämpiminä riisin valmistamisen ajan. Aloita paistetun riisin valmistaminen seesami-soijakastikkeesta. Yhdistä aineet keskenään ja laita kastike sivuun odottamaan. Suikaloi kaali. Kuori ja silppua valkosipuli, kuori ja raasta inkivääri. Leikkaa kesäkurpitsa pienehköiksi kuutioiksi. Kuullota valkosipulia, kaalia ja inkivääriä pannulla öljyssä sekoitellen, kunnes kaali pehmenee. Lisää loppuvaiheessa kesäkurpitsakuutiot. Lisää riisi ja jatka paistamista, kunnes riisi rapeutuu ja lämpenee. Lisää herneet pannuun. Anna niiden lämmetä muutama minuutti. Siirrä riisi-kasvisseos pannun reunoille. Kaada kastike keskelle pannua ja anna sen kiehahtaa. Sekoita kastike paistetun riisin kanssa. Tarjoile broileripihvien kera.
Sekoita marinadin ainekset keskenään. Pane broilerit marinoitumaan jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi ja nosta ne huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen valmistamista.
Niinä päivinä, joina ruoanlaitolle ei oikeastaan ole aikaa tai mieltymystä, kauppareissua ei huvita tehdä ja ruoan pitäisi olla varmasti koko perheelle maistuvaa, valmistan todennäköisimmin soijarouhebolognesea. Tämä jauhelihakastikkeen kasvisversio on korvannut meillä alkuperäisen liki tyystin ja vaikka muuten lihaa syömmekin, jauhelihakastiketta ei kaipaa meistä enää kukaan.
Vaihtelu tietysti virkistää ja tällä kertaa lisäsin kastikkeeseen papusekoitusta ja maisseja, jonka lisäksi halukkaat tulistivat omaa annostaan sopivalla määrällä sriracha-kastiketta. Halutessaan srirachan voi tietysti lisätä kastikkeeseen jo valmistusvaiheessa, mutta koska perheenjäsentemme chilinsietokyky poikkeaa hyvin paljon toisistaan, valitsin minä vaihtoehdon, jossa kastike lisätään jälkikäteen. Niiden, jotka etsivät jännitystä elämäänsä, kannattaa sujauttaa kastikkeeseen myös Pimientos de Padrón paprikoita. Näistä miedoista paprikoista nimittäin kuulemani mukaan noin joka kymmenes on tulinen. Oman kokemukseni mukaan tulisen yksilön kohtaaminen on huomattavasti harvinaisempaa, mutta joka tapauksessa mahdollista, joten tästä jännitysmomentista kannattaa kaikesta huolimatta pitää kiinni.
Suosittelen ilman muuta testaamaan. Mielestäni soijarouhe on tällä tavalla kastikkeena tarjoiltuna milteipä parhaimmillaan.
Soijarouhebolognese
4 annosta
1 sipuli 3 valkosipulinkynttä puolikas kesäkurpitsa/1 paprika/1 porkkana 0,5 dl + 1 rkl rypsiöljyä 2 dl soijarouhetta 2 rkl soijakastiketta 2 dl vettä 1 tl savupaprikajauhetta (2 tl cajunmaustetta) (1 rkl srirachaa tai muuta haluamaasi tulista chilikastiketta) 2 rkl tomaattipyreetä 1 tl kuivattua oreganoa 400 g tomaattimurskaa 1 tl sokeria (1 rkl punaviinietikkaa ja 1 rkl balsamicoa, jos valmistat tulisen version nämä kannattaa jättää pois) 1 tlk papusekoitusta 100 g pakastemaissia 0,5-1 tl suolaa
Lisäksi: riisiä, avokadoa ja/tai ranskankermaa (tarvittaessa vegaanista)
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Tarvittaessa kuori ja kuutioi valitsemasi kasvis melko pieniksi kuutioiksi. Kuumenna 0,5 dl öljyä kasarissa. Lisää soijarouhe ja paista hetki. Lisää soijakastike. Sekoita. Lisää vesi pienissä erissä ja jatka paistamista, kunnes vesi on imeytynyt soijarouheen joukkoon. Mausta savupaprikalla ja siirrä soijarouhe syrjään odottamaan. Kuumenna loppu öljy kasarissa ja kuullota sipuleita sekä kasviskuutioita noin 5 min. Lisää sitten mahdollinen cajunmauste ja jatka kuullottamista vielä pari minuuttia. Lisää pannulle (chilikastike) ja tomaattipyree. Kääntele sekaisin. Lisää sitten oregano, tomaattimurska, turvotettu soijarouhe, sokeri ja mahdollisesti punaviinietikka sekä balsamico. Lisää vettä, jos pata tuntuu kuivalta. Hauduta noin 15 min. Huuhtele ja valuta pavut. Lisää ne kastikkeeseen yhdessä maissien kanssa. Kuumenna ja mausta maun mukaan suolalla. Tarjoile esimerkiksi riisin, avokadon ja ranskankerman kera.
Huhtikuu lumisateineen huristeli ohi, enkä ehtinyt esitellä yhden yhtä kauden kasvista. Tehtäköön nyt toukokuulla parannus, josko ehtisin syventyä muutamaankin loppukevään tähtivihanneksista.
Jo huhtikuulla kauppojen heviosastoille saapuvat varsiparsakaalit jatkavat satokaudessa myös touko-kesäkuulla. Parsan tavoin niissä aistii vahvasti kevään, sillä muina vuodenaikoina niihin harvemmin törmää. Varsiparsakaalista kannattaakin nauttia juuri nyt. Pikaisesti kypsyvä varsiparsakaali, tai broccoliini, on mitä mainioin lisäke ihan sellaisenaan nopeasti pannulla paistettuna, mutta sopii hyvin myös uuniin tai erilaisiin kastikkeisiin. Oma uutuuskokeiluni varsiparsakaalipesto toimii myös hienosti. Itse käytin ensimmäisen erän ensimmäisen puoliskon lasagneen, toisen ajattelin sujauttaa suolaisen piirakan pohjalle täytteen alle. Ainakin lasagnessa pesto toimi mainiosti.
Ohjeet alle olevissa kuvissa esiintyviin uuniloheen sekä broileri-broccoliinikastikkeeseen voit kurkistaa linkeistä. Ja mikäpä jottei uunilohen voisi kuorruttaa niin ikään varsiparsakaalipestolla.
Siisti varsiparsakaalit ja keitä niitä muutaman minuutin ajan. Jäähdytä kylmällä vedellä ja mittaa kaikki peston ainekset suolaa lukuun ottamatta tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi. Maista ja lisää mahdollinen ripaus suolaa.
Kun viikkoa ennen vappua saa herätä lumikaaokseen ja pikkupakkaseen, lienee ihan sallittua lisäillä blogiinkin muutama lämmittävä keittoresepti. No, linssikeitto on aina hyvää ja juuri tämä versio yksi suosikeistani. Superhelppo keitto sisältää kanaa ja lehtikaalia, mutta kasvisversion voi valmistaa vaikkapa tofusta ja jos lehtikaali ei kuulu suosikkeihin, voi sen sijaan valita esimerkiksi pinaattia.
Toivottavasti seuraavaksi valmistetaan jotain hieman keväisempää.
Kana-linssikeitto
4 annosta
1 sipuli 2 valkosipulinkynttä pieni pala inkivääriä 0,5-1 punainen chili (toivotun tulisuuden mukaan) 2 dl punaisia linssejä muutama lehtikaalinlehti 1-2 rkl öljyä 0,5-1 tl juustokuminaa 300 g (maustamattomia) broilerin suikaleita 4 dl vettä 400 g tomaattimurskaa (itse tehty best) 1 kanaliemikuutio 1 rkl soijakastiketta 2 dl kookosmaitoa
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri, silppua chili. Huuhtele linssit siivilässä. Huuhtele lehtikaalinlehdet, poista kova lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi. Kuullota sipuleita, inkivääriä ja chiliä juustokuminan kanssa öljyssä kasarissa tai kattilassa hetki. Lisää broilerisuikaleet ja jatka paistamista vielä hetki. Lisää vesi, tomaattimurska, liemikuutio ja soijakastike sekä huuhdotut linssit. Anna linssien kypsyä miltei kypsiksi ja lisää sitten kookosmaito ja lehtikaalinlehdet. Tarkista maku ja lisää vettä, jos haluat keitosta enemmän keittomaista. Tällä tavalla se on ehkä enemmän pataa.
Sanomattakin on selvää, että yksi kevään varmimmista merkeistä lautasella ovat parsat. Parsarisotto ja -keitto kuuluvat jokavuotisiin kevään fiilistelyresepteihin, keitetyt parsat alkuruokana kruunaavat aterian toisensa jälkeen. Ja nyt se vihdoin on täällä, parsakausi!
Tämän kevään ensimmäisen parsakeittoni kruunasi pieni pirskahdus sitruunaa, joka sai sen maistumaan ekstrakeväiseltä. Kasvisliemen korvasin itse tehdyllä parsaliemellä, jonka reseptin laitan niin ikään alle. Parsaliemi onkin ihan huippujuttu, jota varten parsantyvet kannattaa ilman muuta pakastaa jatkokäyttöä varten. Risotto tai keitto itse tehdyllä liemellä maistuu ihan parhaalta.
Kun parsakeittoa annostelee lautaselle tulee heti jotenkin juhlava olo. Siis suositukseni ilman muuta. Joko hienostuneeksi alkuruoaksi tai kepeän keväiseksi lounasateriaksi. Ja muistahan sitten säilyttää tyvet.
Parsakeitto
4 annosta
500 g tuoretta vihreää parsaa 50 g (salotti)sipulia 1 sitruunan kuori 0,5 dl tuoretta persiljaa/1 tl kuivattua 30 g voita 0,5 tl sokeria mustapippuria myllystä 5 dl vettä + 1 kasvisliemikuutio/5 dl parsalientä (katso ohje alta) 150 g ranskankermaa (suolaa) 1 rkl sitruunamehua
Pinnalle: paahdettuja auringonkukan- ja/tai kurpitsansiemeniä
Tarjoiluun: vaaleaa leipää, kuten paahto- tai maalaisleipää
Poista parsojen puumaiset tyvet. Kuori tarvittaessa parsojen alaosa ja paloittele parsat. Kuori ja hienonna sipuli. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuori. Hienonna persilja. Sulata voi kattilassa. Lisää parsat ja sipuli. Kuullota keskilämmöllä noin 5 min. mutta älä kuitenkaan ruskista. Lisää kattilaan persilja, kuoriraaste, sokeri ja pippuri. Kääntele muutaman minuutin ajan. Tässä kohtaa voit halutessasi säästää muutamia parsannuppuja keiton koristeluun. Lisää puolet liemestä ja keitä kannen alla 5 min. Soseuta keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää loppu liemi ja ranskankerma. Jos käytät itse tehtyä parsalientä, lisää tässä vaiheessa suola. Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Viimeistele maku sitruunamehulla. Lisää keiton pinnalle paahdettuja siemeniä juuri ennen tarjoilua ja tarjoile leivän kera.
Parsaliemi
1 l parsantyviä 1 sipuli 5 oksaa tuoretta timjamia/0,5 tl kuivattua 2 l vettä
Kuori sipuli ja leikkaa se neljään osaan. Laita kaikki liemen ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä pienesti poreillen noin tunti. Siivilöi liemi. Käytä heti, parin päivän sisällä jääkaapissa säilyttäen tai pakasta sopivissa annoksissa.
Yksi kotiruokien klassikoista, kaalilaatikko, maustetaan tällä kertaa hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla, kun meirami vaihtuu yrttisekoitukseen ja siirappi makeaan chilikastikkeeseen. Riisin tilalta lisäsin laatikkoon ohrahelmiä ja tein siitä soijarouheella vegaanista.
Tässäpä mainio resepti, jota kannattaa ilman muuta testailla. Tiskiäkin syntyy mukavan vähän, kun koko seos kypsennetään yhdessä paistinpannussa.
Meillä tästä tykkää koko perhe ja viimeistään siinä vaiheessa, kun pöydälle nostetaan puolukkahillopurkki, jäävät viimeisetkin empimiset sikseen. Kaalilaatikko nam!
Poista kaalin uloimmat lehdet ja suikaloi kaali. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit öljyssä isossa paistokasarissa. Lisää kaali ja jatka kuullottamista noin 5 min. pöyhien kaalia kahdella lastalla. Mittaa päälle soijarouhe, ohrahelmet, vesi, soija- ja chilikastike. Mausta vielä yrteillä, mustapippurilla ja suolalla. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla noin 10 min. välillä sekoitellen. Voitele iso uunivuoka (vetoisuus 2 l). Kaada kaaliseos vuokaan ja tasoita pinta. Ripottele päälle korppujauhoja ja margariininokareita. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 50 min. Tarkkaile laatikkoa ja lisää tarvittaessa hiukan vettä, jos se kuivuu liikaa.
Paella on minulle mökkiruokaa. Sitä valmistetaan joka kesä huvimajassa, isolla parilapannulla hiiligrillissä. Ja joka kerta se on niin hyvää. Kotona paella ei toimi lainkaan niin hyvin, siitä puuttuu se jokin. Silloin tällöin tekee kuitenkin mieli yrittää – vaikka sitten todetakseen, että mökillä onnistuu aina paremmin.
Tämän kertainen kokeilu tuotti kuitenkin varsin maukkaan lopputuloksen. Ihan virallisestihan tässä ei ole kyse paellasta, sillä riisi korvautui ohrahelmillä, mutta ollaan kuitenkin niin lähellä, että kutsuttakoon tätäkin nyt rohkeasti paellaksi. Ohrahelmipaella on kotimainen ja ohran ansiosta terveellisempi vaihtoehto espanjalaisklassikolle. Muutama siivu pekonia tekee ehdottomasti maulle terää ja ihan parasta syntyy, kun tomaattimurska ja kanaliemi ovat itsetehtyjä. Reseptit näille voit kurkata ainesosaluettelosta löytyvien linkkien takaa. Vegeversiossa broilerin voi korvata vaikka tofulla, pekonin aurinkokuivatuilla tomaateilla. Itse asiassa odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan tätä vaihtoehtoa.
Suosittelen ilman muuta testaamaan. Pääsiäinen on jo täällä ja moni varmasti kaipaa mietintämyssyynsä viime hetken ideoita pääsiäisen lukuisia ruokailuhetkiä ajatellen. Tämä sopii mainiosti vaikka hieman rennommaksi pääsiäisruoaksi. Ja hei, kuvasta jäivät pois, mutta tarjoiluun kannattaa ilman muuta varata oliiveja tai kapriksia maun mukaan. Pieni lisäsuola herättää tämän ruoan vielä paremmin eloon.
Ohrahelmipaella
4 annosta
4 broilerin fileetä (kasvisversiossa tofua) 1+1 rkl öljyä suolaa mustapippuria myllystä 140 g pekonia (kasvisversiossa aurinkokuivattuja tomaatteja) 1 sipuli 3 valkosipulinkynttä 1 tl paprikajauhetta 200 g ohrahelmiä 400 g tomaattimurskaa 5 dl kana- tai kasvislientä 200 g (pakaste)herneitä
Tarjoiluun: oliiveja/kapriksia
Hienonna pekoni. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Kypsennä pekoni suuressa kasarissa ja nosta talouspaperille valumaan. Ruskista seuraavaksi kasarissa broilerifileet öljyssä (tai pekonin pannulle jättämässä rasvassa). Mausta suolalla sekä pippurilla ja nosta broilerit lautaselle odottamaan. Kuullota sipuli ja valkosipuli. Lisää paprika ja hieman suolaa ja pippuria. Nosta broilerit ja pekonit takaisin kasariin ja lisää ohrahelmet. Kääntele aineksia hetki ja lisää sitten tomaattimurska ja liemi. Anna kiehua hiljalleen, kunnes ohrahelmet ovat pehmenneet ja broileri on kypsää (noin 20 min). Lisää herneet ja anna niiden lämmetä. Tarkista vielä suola ja pippuri. Tarjoile oliivien tai kapristen kera.
Tunnelmallisia makuja 