Huhtikuu lumisateineen huristeli ohi, enkä ehtinyt esitellä yhden yhtä kauden kasvista. Tehtäköön nyt toukokuulla parannus, josko ehtisin syventyä muutamaankin loppukevään tähtivihanneksista.
Jo huhtikuulla kauppojen heviosastoille saapuvat varsiparsakaalit jatkavat satokaudessa myös touko-kesäkuulla. Parsan tavoin niissä aistii vahvasti kevään, sillä muina vuodenaikoina niihin harvemmin törmää. Varsiparsakaalista kannattaakin nauttia juuri nyt. Pikaisesti kypsyvä varsiparsakaali, tai broccoliini, on mitä mainioin lisäke ihan sellaisenaan nopeasti pannulla paistettuna, mutta sopii hyvin myös uuniin tai erilaisiin kastikkeisiin. Oma uutuuskokeiluni varsiparsakaalipesto toimii myös hienosti. Itse käytin ensimmäisen erän ensimmäisen puoliskon lasagneen, toisen ajattelin sujauttaa suolaisen piirakan pohjalle täytteen alle. Ainakin lasagnessa pesto toimi mainiosti.
Ohjeet alle olevissa kuvissa esiintyviin uuniloheen sekä broileri-broccoliinikastikkeeseen voit kurkistaa linkeistä. Ja mikäpä jottei uunilohen voisi kuorruttaa niin ikään varsiparsakaalipestolla.
Siisti varsiparsakaalit ja keitä niitä muutaman minuutin ajan. Jäähdytä kylmällä vedellä ja mittaa kaikki peston ainekset suolaa lukuun ottamatta tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi. Maista ja lisää mahdollinen ripaus suolaa.
Jonkin aikaa sitten vinkkasin itse tehdystä pestosta, jonka valmistaminen onnistuu helposti sellaisistakin raaka-aineista, joille muuten saattaisi olla vaikea keksiä käyttöä. Yksi tällainen on varsiselleri, joka ainakaan meidän perheessämme ei yleisesti ottaen herätä varsinaisia riemunkiljahduksia. Oli varsiselleristä sitten mitä mieltä tahansa, varsiselleripesto maistuu varmasti. Se ei nimittäin maistu varsiselleriltä laisinkaan.
Tämä resepti kannattaa siis ilman muuta tallentaa. Olen lisäksi melko varma, että en liene ainoa, joka tuskailee, kun muutaman varren takia ostetulle nipulle ei tuntuisi löytyvän jatkokäyttöä sitten millään.
Samaan sarjaan varsisellerin kanssa saattaisivat jonkun mielestä lukeutua vihreät pavut, jotka eivät myöskään herätä välttämättä kovinkaan positiivista mielikuvaa. Vihreät pavut ovat kuitenkin ihan huippujuttu – kunhan ne vaan valmistetaan oikein. Ei keittämällä niitä ylikypsiksi ja makunsa menettäneiksi lötköiksi pätkiksi, vaan paahtamalla ne uunissa maukkaiksi ja rapsakoiksi.
Seuraavat varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet tarjoillaan uunissa paahdettujen vihreiden papujen sekä tomaattien kanssa. Niin hyvää! Ihanasti italialaista. Maista säkin!
Varsiselleripestolla kuorrutetut broilerifileet ja rapeiksi paahdetut vihreät pavut
4 annosta
Pestobroileri: 0,5-1 dl varsiselleripestoa (ohje alla) 400 g broilerin ohutleikkeitä 2 rkl rypsiöljyä 0,75 tl suolaa 0,25 tl rouhittua mustapippuria 1 dl juustoraastetta (esim. parmesania) 100 g kirsikkatomaatteja
Aloita peston valmistuksesta alla olevan ohjeen mukaisesti. Paista broilerin leikkeisiin paistinpannulla öljyssä kaunis pinta. Mausta ne suolalla ja siirrä uunivuokaan. Levitä broilereiden päälle sopivaksi katsomasi kerros pestoa. Ripottele pinnalle mustapippuri ja juustoraaste. Huuhtele kirsikkatomaatit ja lisää ne vuokaan. Paista hieman uunin keskitason alapuolella noin 15-20 min. kunnes liha on kypsää.
Paahdetut vihreät pavut: 200–250 g tuoreita vihreitä papuja 1 rkl oliivi- tai rypsiöljyä suolaa 0,5-1 dl juustoraastetta (esim. pecorinoa)
Huuhtele ja kuivaa pavut, leikkaa niistä päät pois. Levitä pavut leivinpaperin päälle uunipellille. Hiero niihin öljy ja ripottele päälle hieman suolaa. Ripottele päällimmäiseksi pecorino. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 10 min. eli kunnes pavut ovat saaneet kauniisti väriä ja hieman rapeutta.
Paahda auringonkukan siemeniä kuumalla, öljyttömällä pannulla hetki niin, että ne alkavat tuoksua aromikkaasti. Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja karkeaksi pestoksi.
Itse tehty pesto on monella tapaa huippujuttu. Parempaa kuin valmisversiot, kiva tapa käyttää mitä erilaisempia raaka-aineita ja jopa sellaisia, jotka muuten saattaisivat jäädä syömättä. Kuten vaikkapa Pimientos de Padron -grillipaprikoita tai nuupahtaneita salaatinlehtiä. Viimeisimpänä kokeilin varsiselleripestoa, josta kerron tuonnempana lisää. Oli muuten ihan superhyvää.
Tällä kertaa esittelen kaksi hyvin samantyyppistä pestoreseptiä, jotka pääraaka-aineistaan johtuen tuottavat melko lailla erilaisen lopputuloksen. Salaatti huomattavasti miedomman, paprika omalla tavallaan pikantin, mutta kuitenkin maistuvan. Suosittelen ilman muuta testaamaan ja hyppäämään itse tehtyjen pestojen kelkkaan muutenkin. Näillä kastikkeilla ihan yksinkertaisetkin raaka-aineet muuttuvat helpoksi ateriaksi. Kuten nyt vaikka Italian klassikko pestopastaksi.
Salaattipesto
2 dl
3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä 100 g salaattia 1 pieni valkosipulinkynsi 2 rkl parmesaaniraastetta suolaa mustapippuria myllystä 1 dl oliiviöljyä
Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Revi huuhdotut salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.
Paprikapesto
2 dl
1 iso (vihreä) paprika/vastaava määrä Pimientos de Padron -grillipaprikoita 2 rkl auringonkukansiemeniä puoli ruukkua basilikaa 1 rkl sitruunamehua 50 g juustoraastetta 1 rkl oliiviöljyä 1 pieni valkosipulinkynsi suolaa mustapippuria myllystä
Halkaise paprikat ja poista siemenet. Paahda auringonkukansiemenet kevyesti pannulla. Laita paloitellut paprikat muiden ainesten kanssa monitoimikoneeseen tai tehosekoittimeen ja jauha tasaiseksi tahnaksi. Anna maustua kylmässä. Tarjoile esimerkiksi leivän päällä, pastan kastikkeena tai perunoiden kera.
Jos korona harmittaa, kokeile leipomista. Se auttaa yllättävän hyvin.
Melko tarkalleen vuosi sitten koimme koronan ensimmäisen kerran. Oireet olivat suhteellisen lieviä, karanteenipäivät pitkiä. Ainoa kodin ulkopuolinen aktiviteetti muutaman viikon ajan olivat ulkoilut, joita suoritimme mitä oudoimmissa paikoissa muita ihmisiä pakoillen. Olimme ensimmäiset tuntemamme koronapositiiviset.
Nyt liki tasan vuosi myöhemmin saimme viruksen jälleen vieraaksemme. Tämä ei vaatinut kovinkaan paljon, kolme päiväkotipäivää riitti. Vähän harmittivat väliin jätetyt joulubrunssit ja uudenvuoden suunnitelmat. Kiitos rokotusten oireet olivat nyt toisella kerralla vieläkin lievemmät ja mikä parasta lapsetkin saivat palata päiväkotiin odotettua aiemmin muuttuneista karanteenisäädöksistä johtuen.
Joka tapauksessa korona haastoi minut jälleen kerran eräänlaiseen nyhjää tyhjästä -ruoanlaittoon, kun kauppaan ei voinutkaan lähteä. Aika monta uutta ruokaa tuli taas keksittyä.
Yksi suosikeistani, mitä edellä mainitun kaltaiseen pelkistettyyn ruoanlaittoon tulee ovat erilaiset piirakat. Tällä kertaa tein galeten karamellisoiduista punajuurista, johon sujautin pohjalle itsetehtyä salaattipestoa puuttuvaa tuorejuustoa korvaamaan. Laitoin mukaan myös hiukan savuporoa, mutta kasvisversiota kaipaavat voivat yksinkertaisesti jättää sen pois. Makua on ilman sitäkin riittämiin.
Salaattipestoon kannattaa muuten ilman muuta tutustua, jos sitä ei vielä ole ehtinyt kokeilemaan. Oiva tapa pelastaa nuupahtanut salaatti. Tässä piirakassa maut ovat sen verran voimakkaat, että miedohko salaattipesto ei pääse täysiin oikeuksiinsa, mutta kivan salaattipestolle sopivan reseptin voit kurkistaa täältä.
Karamellisoitu punajuurigalette
4-8 annosta
Pohja: 2 dl vehnäjauhoja 1,5 dl sämpyläjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.) 1 tl suolaa 0,5 dl oliiviöljyä 1 dl kylmää vettä
Täyte: 2 keskikokoista punajuurta 1 rkl voita 1 rkl sokeria 1 rkl balsamicoa suolaa mustapippuria myllystä 1-2 dl salaattipestoa (Ohje alla.) Vaihtoehtoisesti voit hyvin käyttää esimerkiksi tuorejuustoa. (savuporoa rouheena tai leikkeleenä) 90 g fetajuustoa Huom! Jos haluat pohjasta kivemman värisen, kannattaa se voidella esimerkiksi kananmunalla.
Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi. Valmista seuraavaksi karamellisoidut punajuuret. Kuori punajuuret ja leikkaa ne hyvin ohuiksi viipaleiksi. Sulata pannulla voi. Lisää punajuuriviipaleet ja kuullottele niitä, kunnes punajuuret alkavat hieman pehmetä. Lisää sokeri ja anna sen sulaa kunnolla. Kaada joukkoon myös balsamico ja jatka kypsennystä, kunnes punajuuret ovat sopivan pehmeitä. Mausta lopuksi suolalla ja mustapippurilla. Kaulitse taikinasta pyöreä levy (ø noin 30 cm). Levitä sopivaksi katsomasi määrä salaattipestoa taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää. Jos valitset tuorejuuston, mausta se kevyesti mustapippurilla ja levitä taikinapohjalle samaan tapaan. Asettele salaattipeston päälle mahdollinen savuporo ja sen päälle punajuuriviipaleet. Murustele päällimmäiseksi feta. Taittele piirakan reunat ylös ja voitele ne halutessasi kananmunalla. Paista galettea 200-asteisen uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 35 min. Jos täyte tummuu liikaa, peitä galetten keskiosa foliolla noin puolessa välissä paistoaikaa.
Salaattipesto
100 g salaattia 1 pieni valkosipulinkynsi 3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä 2 rkl parmesaaniraastetta suolaa ja rouhittua mustapippuria 1 dl oliiviöljyä
Revi salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.
Edellisessä kertomuksessani mainittu avokadopesto ansaitsee ilman muuta oman artikkelinsa. Guacamolen tapaan käytettävä kylmä kastike on uusi lisäkesuosikkini, jota meillä on nautiskeltu erilaisten kasvis- ja kalapihvien sekä viimeisimpänä kanan kera. Sitä, sopisiko tämä muiden pestojen tapaan esimerkiksi uunilohen pinnalle, en vielä ole ehtinyt testaamaan, mutta tämä lienee lähitulevaisuuden suunnitelmissa. Uskoisin näin kuitenkin olevan.
Tämä talven pimeyteen ihastuttavaa vihreää valoa luova tahna kannattaa ilman muuta kokea.
Halkaise avokado, poista kivi ja kaavi hedelmäliha kulhoon. Purista joukkoon limen tai sitruunan mehu. Lisää parmesanraaste, basilika, kuorittu ja silputtu valkosipulinkynsi, auringonkukansiemenet ja oliiviöljy. Soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla makusi mukaan.
Nyt, kun loppukeväästä ulkoruukkuihin sijoittamani salaatit ovat pikkuhiljaa alkaneet tuottaa satoa, olen ajautunut tilanteeseen, jossa minulla on ollut kyseisestä hyödykkeestä jopa ylitarjontaa. Näinpä päätin kokeilla valmistaa salaatista pestoa. Testin tuloksena syntyi vallan mainiota kastiketta, jota olen käyttänyt esimerkiksi kanan ja kalan huntuna. Tällä kertaa upotin sitä piirakkaan, josta tulikin mielestäni yksi parhaita kasvispiirakoitani aikoihin. Pesto teki siitä mehevän, tomaatit ja paprika sopivasti kirpeän ja makean. Pohja, johon ujutin itsetehtyjä korppujauhoja taas oli rapea ja jää ehdottomasti omalle piirakkapohjalistalleni.
Täyte: 1-2 dl salaattipestoa (Ohje alla.) Vaihtoehtoisesti voit toki korvata tämän myös kaupan valmiilla pestolla. 3 dl juustoraastetta 1 dl paahdettua säilykepaprikaa 200 g kirsikkatomaatteja 0,5 dl pieniä kapriksia
Valmista ensin pohja. Kuutio kylmä voi ja laita kulhoon. Lisää kulhoon jauhot ja suola. Nypi voi ja jauhot sekaisin. Lisää lopuksi kylmä vesi ja muotoile taikinasta pallo. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin puoleksi tunniksi. Tee seuraavaksi pesto alla olevan ohjeen mukaan. Voitele tai leivinpaperoi piirakkavuoka. Painele taikina tasaisesti vuokaan, myös reunoille. Levitä pesto piirakkapohjalle. Lisää päälle juustoraaste, säilykepaprikat, siivutetut tomaatit ja kaprikset. Paista piirakkaa 200-asteisen uunin alaosassa noin 30 min. tai kunnes pohja on täysin kypsä.
Salaattipesto
100 g salaattia 1 pieni valkosipulinkynsi 3 rkl pinjan- tai auringonkukansiemeniä 2 rkl parmesaaniraastetta suolaa ja rouhittua mustapippuria 1 dl oliiviöljyä
Revi salaatinlehdet teholeikkuriin. Lisää joukkoon kuorittu ja silputtu valkosipuli, siemenet, parmesaaniraaste, mausteet ja osa öljystä. Soseuta tasaiseksi tahnaksi. Notkista sopivaan koostumukseen öljyllä.
Yksi helpoimmin varioitavista ruokalajeista lienee uunilohi. Omassa keittiössämme se pukeutuu säännöllisin väliajoin erilaisin tavoin, kuten viimeksi tähän ihastuttavan vihreään sitruunamelissapestohuntuun. Kuten uunilohi yleensäkin, tämäkin versio valmistui sangen pikaisesti ja helposti, niin ikään ainesosat sitruunamelissaa lukuun ottamatta löytyivät perusvarastosta.
Kiva ja maukas versio, jota kannattaa ilman muuta kokeilla!
Parhaan tuloksen saavuttaaksesi suolaa lohi ennen uuniin laittamista. Nosta lohifilee nahkapuoli alaspäin uunivuokaan tai pellille leivinpaperille. Mausta suolalla ja anna maustua puolisen tuntia jääkaapissa ennen paistamista. Tee sillä välin pesto. Soseuta sitruunamelissan lehdet ja muut peston ainekset tahnaksi sauvasekoittimella. Levitä pesto kalan pintaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 25 min. fileen paksuudesta riippuen.
Hmm. Pastavuokaa uunista ottaessani tajusin, että oli tullut tehtyä pieni virhe, kun olin jättänyt päällimmäiseksi kerroksen pastaa. Ylinnä olisi tietysti pitänyt olla kastiketta. Nyt minua katseli vuoasta kerros kivikovia makaroneja, joita edes täysihampainen ei viitsisi nakertaa – saati sitten Pikku-Kokki kuudella maitoversiollaan. No, onneksi pastat sai kuorittua erilleen ja vuoka oli muuten onnistunutta (muikku-pastavuokaa muuten, jos jotakuta kiinnostaa).
Kun minulla kerran oli purkillinen niin sanotusti kelvotonta kivimakaronia, päätin että sille oli keksittävä käyttöä. Lisäksi jääkaapissa sekä pakastimessa odotti uutta kotia aimo määrä muita aineksia, joten lyhyen henkilökohtaisen aivoriihen jälkeen päädyin tekemään, yllätys, yllätys, piirakkaa. Joku saattaisi ihmetellä kaikkea tätä vaivaa vain makaronin tähden, mutta mielestäni tässä voittivat kaikki: töistä palaavaa Aleksia odotti piirakantuoksuinen koti, minua ilahdutti lisäksi se, että teholeikkurin läpi kulkeneet makaronit tuottivat piirakkapohjaan oikeastaan melko mukavan tvistin. Hih, kyllä Pikku-Rouva keinot keksii.
Täyte oli sitten perinteisempi, kinkkua, tomaattia, fetaa sekä pestoa, ja sellaisenaan tottahan toki toimiva. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut piirakka jälleen kerran. Pikku-Rouvan piirakkapaja kiittää kiinnostuksestanne.
Pestoinen kinkkupiirakka makaronisella pohjalla
Vuoallinen (ø 25 cm)
Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin pastavuoan päällä kivikoviksi muuttuneita makaroneja sekä kuivaa ruisleipää, jotka ajoin teholeikkurin läpi vesitilkan kera)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta
Täyte:
Tällä kertaa en sen kummemmin punninnut käyttämiäni täytteitä, kukin mitoittakoon omien mieltymystensä mukaan.
Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuutioi kinkku ja feta, siivuta tomaatit, silppua basilikan lehdet. Asettele edellä mainitut pohjan päälle.
Sekoita keskenään kananmuna, kermaviili ja kerma. Mausta pippurilla. Kaada seos täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä pesto.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.
Toisinaan tulee tehtyä oikeita päätöksiä, kuten muutama päivä sitten, kun päätin armahtaa itseni ja olla lähtemättä kauppaan; vain nautiskella kahvista ja omista ajatuksistani Pikku-Kokin tuhistessa ruokalepoaan. Ruoka saisi rakentua Kotikolossa majailevista raaka-aineista sekä rippeistä. Toinen oikea päätös oli valmistaa jotakin niin helppoa, että siitä selviäisi vaikka vauva kainalossa. Sillä niinhän siinä lopulta kävi, että ruoka todella valmistui Pikku-Kokki kainalossa miltei alusta loppuun. (Ja joku vielä ihmettelee, miten näin pieni nainen jaksaa retuuttaa ihan kohtuullisen kokoisia kahvakuulia. Eivät ne ole ne kahvakuulat, vaan Pikku-Kokki, jonka ansiosta tunnen olevani vahvempi kuin koskaan…) Siis eläköön kotiäitiys, tässäkin mielessä!
Seuraava ruoka sai alkunsa siitä, kun keittelin jälleen kerran liikaa riisiä. Sen lisäksi pakastimeen oli varastoitu loput vaahterasiirapilla glaseeratusta broilerista ja jääkaapista löytyi lajitelma erinäisiä kasviksia. Mitäpä näistä? Ensimmäisenä mieleeni tuli paistettu riisi, mutta koska taloutemme oli kananmunaton, täytyi tuo vaihtoehto hylätä. Näinpä päädyin sujauttamaan ainekset uunin lämpöön ja marinoimaan koko komeuden punaisella pestolla. Idean, jota kehittelin varastotilanteellemme sopivammaksi, nappasin Puolialaston kokki -blogista. Kiitos tästä, paistoksesta tuli hyvää ja voin suositella kokeilemaan tällaista tapaa tuhlata riisin rippeitä. Hyvää ja niin helppoa!
P.S. Minun versioni on hiukan hassun näköistä, sillä käyttämäni riisi oli puuroriisiä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta suosittelen silti käyttämään esimerkiksi pitkäjyväistä riisiä.
Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos
4 annosta
1 sipuli
puolikas kesäkurpitsa
1 paprika
1 tomaatti
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariinia
loraus hunajaa
kypsää broileria
3 dl kypsää riisiä
3 dl ruokakermaa (minulla oli vain 2 dl, joten lisäsin joukkoon 3 rkl turkkilaista jogurttia)
2 rkl punaista pestoa
soijakastiketta
fetajuustoa
Kuori sipuli, pese kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti. Paloittele kaikki reiluiksi palasiksi. Kuullottele kasviksia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta älä kuitenkaan paista niitä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilusti timjamilla sekä rosmariinilla ja pienellä lorauksella hunajaa. Lisää broileri kasvisten joukkoon.
Sekoita riisin sekaan ruokakerma ja pesto. Yhdistä riisiseos kasvis-broileriseokseen ja sekoita hyvin. Maista ja mausta makusi mukaan lisää, soijakastikkeella saa mukavasti lisämakua.
Kaada uunivuokaan ja painele joukkoon kuutioitu fetajuusto, niin että se uppoutuu osittain kastikkeeseen.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.
Sateinen lauantai-ilta, kun päivän kivat jutut – brunssi Klaus K:ssa – oli jo tehty, osoittautui oivalliseksi hetkeksi inspiroitua keittiöpuuhiin. Kauppaan ei huvittanut lähteä ja toisaalta pakastinta piti saada tyhjennettyä, koska: mikäs muukaan, kuin hillokausi.
Paistelinpa siis piirakan, ei mitään niin ihmeellistä, mutta sen verran maukasta, että ajattelin jakaa sen kanssanne. Pohjaan solahtivat oivallisesti polentan rippeet, täytteen valmistin mitä-kaapista-sattuu-löytymään -mentaliteetilla. Tällä kertaa piirakasta kehkeytyi makumaailmaltaan vallan italialaishenkinen ja pohjasta rouhea. Täytyykin taasen todeta, että ihan paras piirakkapohja syntyy, kun osan jauhoista korvaa esimerkiksi perunamuusilla, puurolla, sosekeitolla tai näköjään polentalla.
Eipä siis muuta, kuin pakastinta, jääkaappia ja kuiva-ainevarastoja tutkimaan; uskaltaisin veikata, että harvassa ovat ne kotitaloudet, joissa ei tuosta vain pystyisi piirakkaa loihtimaan. Taikasauvat siis heilumaan!
Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää polenta ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna taikinan vetäytyä kylmässä noin 15 min.
Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä pohjan päälle sopivaksi katsomasi määrä tomaattipyre-ketsuppiseosta. Leikkaa mozzarella siivuiksi ja pilko aurinkokuivatut tomaatit, asettele ne vuokaan seuraavaksi.
Sekoita kananmuna, ranskankerma ja maito keskenään. Mausta seos pestolla, suolalla ja mustapippurilla ja kaada piirakan päälle.
Siivuta lopuksi tomaatti ja asettele tomaattisiivut päällimmäiseksi.
Paista piirakkaa uunin alatasolla 200-asteessa noin 30 min.
Tunnelmallisia makuja 