Seuraavaksi käsiini pakastimen uumenista osuivat pienet purkit viime syksyisiä viinimarjoja. Itse olen melko huono syömään marjoja sellaisenaan – paitsi suoraan puskista – joten jatkojalostus oli paikallaan.
Mitä lopputuloksiin tulee, olen tyytyväinen. Karviaiset sukelsivat omenoiden seurassa hillopurkkiin ja punaiset viinimarjat vatkautuivat vispipuuroksi. Puuroille perso hillohiiri sai siis muutamaksi aamuksi astetta luksuksempaa aamukauraa sekä tutustui jälleen yhteen todella viehättävään hillouutuuteen. Mums! Suosittelen kumpaistakin.
Ja niin, on se vaan hassua, kuinka kauan ihminen voi jahkailla erinäisten asioiden äärellä: Itse olin vuosikausia miettinyt, että pitäisi tehdä vispipuuroa, kun se lapsenakin aina oli niin hyvää. Alle puoli tuntia ja minulla oli kattilassa monta annosta tätä herkkua. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Kanelinen karviais-omenahillo
Huom! Minä jätin säilöntäaineen pois ja korvasin sokerin hillosokerilla. Ainakin muutaman viikon säilyy jääkaapissa hyvin näinkin ja ylimääräisethän voi myös pakastaa, mikäli säilöntäainetta ei halua käyttää.
1 l karviaismarjoja
2 omenaa
1,5 dl vettä
1–2 kanelitankoa
4,5 dl (hillo)sokeria
(säilöntäainetta (esim. Atamon) ohjeen mukaan)
Puhdista karviaiset ja kuori ja kuutioi omenat.
Keitä vettä, sokeria ja kanelitankoja 5–10 min. Lisää puhdistetut marjat ja omenat kattilaan ja keitä pienellä lämmöllä noin 30 min.
Kuori vaahto. Poista kanelitangot (ja lisää säilöntäaine pakkauksen ohjeen mukaan).
Tölkitä puhtaisiin ja kuumennettuihin lasipurkkeihin.
Keitä puhdistettuja punaherukoita sokerilla maustetussa vedessä noin 5 min.
Lisää mannasuurimot koko ajan vispaten ja keitä välillä sekoittaen noin 10 min.
Anna puuron jäähtyä. Lisää vaniljasokeri ja vatkaa sähkövatkaimella kuohkeaksi.
Jääkaapin vihanneslaatikkoon unohtuneet raparperinvarret sekä muutama lime alkoivat näyttää jo hiukan siltä, että jonkin sortin muodonmuutos tekisi niille pikimmiten hyvää. Koska piirakkaa ajatellen raparpereja oli aivan liian vähän ja toisaalta juuri sunnuntaina sain nauttia äitini valmistamasta suloisenmakeasta raparperi-Brita -kakusta, eivätkä mojitotkaan näin sairasloman tiimellykseksessä tuntuneet houkuttelevalta vaihtoehdolta, tein varastoon muutaman purkin makeaa mannaa, siis hilloa.
Lopputulos oli mielestäni hyvä; näistä purkeista löytyy sisältöä niin supermakeille kuin superkirpeillekin ihmisille. Omena-raparperi-limehillon ohjeen tuunasin Hyvän maun rajalla -blogin raparperi-limehillon reseptiikasta, limemarmeladin ideaan taisin törmätä kotikokki.net -sivustolla. Ensiksi mainittu menee meillä varmasti ihan raakana rahkan kera allekirjoittaneen suihin, limemarmeladille täytyy luultavasti keksiä hieman ruokaisampaa käyttöä. Ehkäpä kanaruoat tai juustot ja keksit voisivat olla sen ärhäkkyydelle sopivia makupareja.
Siis kattilat liedelle, hillohiiri on taas vauhdissa!
Omena-raparperi-limehillo
2 pientä purkillista
yhteensä 500 g omenoita ja raparperia (Mitä enemmän omenaa, sitä makeampaa hillosta tulee. Toki voit jättää omenan kokonaan pois, mutta silloin sokeria tarvitaan huomattavasti enemmän.)
1 lime
1 tl kardemummaa
2-3 dl (hillo)sokeria (Jos kuitenkin teet hillon ainoastaan raparperista alkuperäinen ohje kehottaa käyttämään sokeria 6 dl. Mielestäni tämä on joka tapauksessa hiukan liian paljon.
Puhdista, kuori ja pilko raparperit sekä omenat. Sekoita joukkoon limestä puristettu mehu ja sokeri.
Anna seistä tunnin sekoittaen välissä pari kertaa.
Keitä 20 min kuorien samalla pinnalta pois ylimääräistä vaahtoa. Lisää lopuksi kardemumma.
Purkita puhtaisiin purkkeihin ja säiytä jääkaapissa.
Limemarmeladi
1 pieni purkki
Ei kuu ole juustoa, se on hilloa!
4 limeä
1 dl hillosokeria
Pese, kuori ja pilko limetit.
Laita limetit kattilaan, kuumenna ja lisää hillosokeri. Anna kiehua hiljalleen noin 10 min.Purkita, viilennä ja säilytä jääkaapissa.
Niinpä niin, omenapiirakka on hyvää. Ja näin ollen on aika esitellä taas yksi sellainen. Nopeasti tarkastettuna tämä taitaa olla viides variaatio blogissamme, ties kuinka mones kotikeittiössämme.
Tämän kertainen versio, jonka leivoin tuliaisiksi ystäväperheellemme, kun lähdimme tutustumaan heidän uuteen perheenjäseneensä, valmistui hetkessä ja maistui mainiolta. Kunnia reseptistä kuuluu muusikko Tomi Joutsenelle, jonka puolukkapiirakkaohjeesta olen tämän herkun modifioinut. Resepti sen sijaan löytyy Ilveksen rokkimenut -kirjasta, jonka sivuilta olemme aiemmin kokeilleet Jonna Tervomaan maukasta lihapyörykkä-tomaattikastike-perunamuhennos -kokonaisuutta. Teoksen lupaan esitellä lähitulevaisuudessa tarkemmin.
Tällä kertaa lähetän teidät pitemmittä puheitta piirakan paistoon, aurinkoista lähestyvää pääsiäistä toivotellen. Aurinkoista siitäkin huolimatta, että juuri tänään Helsinki on pukeutunut paksuun lumihuntuun ja näyttäisi odottelevan enemmänkin joulua kuin kesää. No, tämä ON ohimenevää…
P.S. Jos haluat noudattaa Tomi Joutsenen alkuperäistä ideaa vaihda käyttämäni omenat 5 dl:n puolukoita ja tarjoile piirakka vaniljakastikkeen sijaan valmiin suklaakastikkeen kera. Toimii varmasti hyvin näinkin.
Sekoita pohjan ainekset keskenään tasaiseksi massaksi. Levitä seos voideltuun piirakkavuokaan ja esipaista 175-asteisessa uunissa 10 min.
Kuori ja viipaloi omenat.
Pohjan paistuessa valmista muruseos. Sekoita kuumaan voisulaan sokeri, kaurahiutaleet ja mausteet.
Levitä omenaviipaleet esipaistetun piirakkapohjan päälle ja lusikoi muruseos päällimmäiseksi. Paista vielä 30 min.
Tarjoa vaniljakastikkeen kera.
Vaikka ei syksy kotimaisine omenoineen olekaan – mitä tosin viime päivinä ei ole ollut ihan helppo uskoa, jos ikkunasta on sattunut katsahtamaan ulos – päätin pystyttää pienen hillopajan, tällainen ympärivuotinen hillohiiri kun olen.
Pajassani syntyi suloisen pehmeää ja makeaa omenavoita sekä sangen ärhäkkää omenachutneyta. Viimeksi mainittuun ohje löytyi Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä, jonka resepteihin ainakin itse yhdistän runsaan makumaailman.
Omenavoi singahti empimättä tykkäys- ja uudelleenvalmistus -listoillemme, chutney ehkä olisi saanut meidän makuumme olla hieman lempeämpää. Mutta suosittelen, mikäli tulisemmat maut kiehtovat. Ja toisaalta, tätä riittää pienempikin määrä, mikä tekee annoksesta riittoisan.
Omenavoi sopii käytettäväksi tavanomaisen omenahillon tapaan, chutney erilaisten kastikkeiden ja juustojen rinnalle. Testasin sitä myös iltapalaksi rahkan kera, jolloin tulisuus taittui mukavasti. Suosittelen siis molempia, käyttötavoille lienee vain taivas rajana.
Kuori ja halkaise omenat. Poista kannat ja siemenkodat. Pilko pieniksi paloiksi.
Nosta kattilaan muiden ainesten kanssa. Keitä, kunnes omenat ovat pehmentyneet.
Kuori vaahto ja soseuta tasaiseksi. Säilö puhtaisiin purkkeihin.
Omenachutney
noin 3 dl valmista hilloa
0,5 kg kirpeitä (kotimaisia) omenoita
1 salottisipuli
puolikas punainen chili
1 peukalonpäätä pienempi pala tuoretta inkivääriä
0,5 rkl sokeria
0,75 dl omenaviinietikkaa
0,5 dl fariinisokeria
suolaa
mustapippuria myllystä
1 dl hillosokeria
(Kuori) ja lohko omenat, poista niistä siemenkodat. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Hienonna kuoritut sipulit. Leikkaa chili ohuiksi renkaiksi, poista siemenet. Hienonna inkivääri.
Sulata puoli ruokalusikallista sokeria vaaleanruskeaksi kattilassa. Lisää omenat, sipuli, chili sekä inkivääri.
Sekoita aineksia niin, että omenat saavat hiukan väriä. Kaada joukkoon viinietikka sekä fariinisokeri. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla. Keitä noin 10 min. kunnes omenat pehmenevät. Sekoita omenoita kypsennyksen aikana muutamia kertoja.
Lisää hillosokeri ja keitä miedolla lämmöllä vielä noin 5 min.
Annostele valmis chutney puhtaisiin kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje purkit huolellisesti ja säilytä kylmässä.
Asia jota ei voi mökkilomailusta erottaa on ruoka. Mökillä ruoka – ihan täysin tavallinen sellainen – maistuu mahtavalta. Koska välineistö sekä raaka-ainevarannot eivät useimmiten yllä kotiolojen tasolle, piilee onnistuneen mökkiaterian salaisuus niin sanotussa tietoisessa vaatimattomuudessa. Missään nimessä ei kannata yrittää liikaa – jopa tuiki tavallisen yrttiruukun löytäminen saattaa osoittautua ongelmalliseksi – vaan pysytellä varmoissa valinnoissa. Uusien tvistien kokeilussa ei tietenkään ole mitään pahaa; pikemminkin päin vastoin, ne piristävät entisestään.
Vietimme viimeisen ”kesä”lomaviikkomme Saariselällä ruskaa eli toisin sanoen vähälumista alkutalvea katsellen. Omaa ohjettamme noudatellen valmistimme tuttuja ja turvallisia ruokia, mutta esittelenpä niistä kuitenkin muutaman, jotka puimme uusiin asuihin. Molemmat ateriakokonaisuudet nautimme niin ikään varmojen valintojen, ohrahelmien sekä appelsiinikastikkeen kera.
Broilerit täytimme mozzarellalla ja appelsiinilla, jauhelihamurekkeen paistetulla sipulilla, fetajuustolla ja omenalla. Kuvat varmasti kertovat tällä kertaa tarpeeksi. Mitä murekkeeseen tulee, toimiva tapa on levittää jauhelihataikina (meillä oli tällä kertaa käytössä perinteinen sipulikeitto-kermaviili-kananmuna -kaava) leivinpaperille, asettaa täytteet taikinapohjalle ja kääriä kokonaisuus kääretortun tapaan rullalle. Sen jälkeen ainoastaan hieman juustoraastetta pinnalle ja uuniin paistumaan.
Jälkiruoan roolia näytteli omenapaistos, tällä kertaa italialainen sellainen. Lisäksi liitän oheen erään kehittelemäni aamupalaohjeen, myös hyvin mökkioloihin helppoudessaan sopivan.
Nautinnollisia ruokahetkiä, mökkeillen tai muuten vaan!
Italialainen omenapaistos
4 annosta
400 g hapokasta omenaa
0,5 tl kanelia
75 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
0,8 dl vehnäjauhoja
Kuori ja lohko omenat. Levitä ne vuokaan. Ripottele pinnalle kanelia.
Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nostele pehmeä taikina omenoiden päälle. Taikina leviää paistumisen aikana.
Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 30 min.
Tarjoile jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.
Jogurttia sekä herkkuleseitä omenapedillä
1 annos
puolikas / 1 pieni omena
2 rkl kauraleseitä
kanelia
sokeria
vaniljasokeria
voita
100 g jogurttia oman maun mukaan (esim. maustamaton, banaani)
turkkilaista jogurttia
Kuori ja siivuta omena. Paista pannulla voissa kanelilla sekä sokereilla maustettuna, kunnes siivut ovat pehmeitä. Jäähdytä.
Sekoita leseisiin hieman sokeria, paahda seosta hetken aikaa voissa pannulla. Varo kuitenkaan polttamasta sitä. Anna jäähtyä, myöskään paakkuuntumisesta ei ole haittaa.
Sekoita jogurttiin sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia.
Kokoa annos: alimmaksi omenalohkoja, sitten jogurttia ja päällimmäiseksi kerros leseitä.
Seuraajamme ovat ehkä jo huomanneet, että minusta on mukavaa silloin tällöin hemmotella Aleksia erikoisaamiaisen merkeissä – ujosti voisin todeta, että tästä on pikku hiljaa tullut tapa, noin kuukausittain toteutuva…
Viime viikonloppuna aamiaislajitelmani koostui sangen klassisista annoksista, kun pöydässä toisensa kohtasivat munakas sekä kaneliomenalla ryyditetty rahkajogurtti. Munakkaan reseptiikka, jota hieman olen toki varioinut, on bongattu jo aiemmin mainitsemastani Lautasellesi – Sinu taldrikule -blogista. Omena-rahkakerrostelma sen sijaan on täysin oman makuaistini varassa syntynyt hässäkkä, lopputulokseltaan melko mainio sellainen.
Esittelen lopuksi myös aiemmin kesällä valmistamani ”munayllätyksen”, joka tosin edustaa hieman toisenlaista (aamupala)kulttuuria ja suosittelisinkin tätä ruokalajia pikemminkin runsaalle brunssille tai lisäkkeeksi pääruoalle kuin aamupalapöytään. Jopa Aleksin makuun tämä taisi olla hieman liian tuhtia ollakseen ”aamupalaa”. Pääruokana se esitettiinkin sangen hauskassa uudessa blogituttavuudessani Iskä kokkaa, josta löysin nämä vanhan miehen Yllättävät munat. Yllättävän hyviä, yhdyn iskän sanoihin…
Pinaattinen munakas
2 annosta
Huom! Hyvän paistotuloksen saavuttaaksesi suosittelen ensin kuumentamaan pannun hyvin kuumaksi (6) ja heti munakasmassan sinne kaadettuasi laskemaan lämpötilan alhaiseksi (1). Näin kannen alla hauduttamalla syntyy paras lopputulos.
Silppua sipulin varret, leikkaa isot pinaatinlehdet paloiksi. Mikäli käytät pakastepinaattia, sulata sitä hieman. Kypsennä sipulia sekä pinaattia hetki keskikuumalla pannulla oliiviöljyssä. Mikäli pinaatinlehdet ovat tuoreita, ne saavat kutistua vähän, mutta vain niin, että ne säilyttävät kauniin vihreän värinsä.
Riko kananmunat kulhoon, lisää maito, suola sekä pippuri ja vatkaa aineet keskenään. Leikkaa kinkku ja tomaatti paloiksi ja sekoita kananmunaseoksen joukkoon. Kaada massa pannulle pinaatin joukkoon ja sekoita vielä pannulla. Lisää munakkaan pinnalle tuoretta persiljaa.
… ja lautasella.
Anna paistua miedolla lämmöllä kannen alla kunnes munakas melkein hyytyy pannulle. Leikkaa munakas neljään osaan ja kääntele palat pannulla. Anna toisella puolella vaan hyytyä.
Raasta kuorittu omena ja sekoita raasteeseen kanelia.
Sekoita rahka-jogurtin ainesosat keskenään sopiviksi katsomillasi suhteilla; mikäli haluat kevyempää, käytä suhteessa enemmän rahkajogurttia, mikäli täyteläisempää, lisää turkkilaisen jogurtin määrää. Omenahillon ja sokerin määrillä säätelet annoksen makeutta.
Kokoa annos: pohjalle omenaraastetta, pinnalle rahka-jogurttia. Toki kerroksia voi olla useampiakin, mutta suosittelen aloittamaan omenalla ja päättämään rahkaan.
Yllättävät munat
4 annosta
Toimii mainiosti annoksiksi jaettuna.
800 g perunoita
2 dl maitoa
100-150 g juustoa
60 g voita tai margariinia
4 kananmunaa
1 rkl tuoretta timjamia, persiljaa ja / tai tilliä
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
Keitä perunat kuorittuina. Murskaa muussiksi, lisää puolet voista sulatettuna, samoin raastettu juusto ja maitoa sen verran, että syntyy tavallisen perunamuussin koostumusta vastaava seos.
Voitele uunivuoka, korppujauhota se ja taputtele muussi tasaisesti vuokaan. Ota esimerkiksi juomalasi ja painele muussiin neljä kuoppaa. Sulata loppu voi ja jaa se tasaisesti kuoppiin. Riko jokaiseen kuoppaan varovasti yksi kananmuna siten, että keltuainen ei hajoa. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Jos haluat, voit jakaa ainekset neljään omaan annoskulhoon jo ennen uuniin laittoa.
Paista 180-200 asteisessa uunissa, kunnes kananmunat ovat kypsiä. Riittää, että ne näyttävät kypsiltä, vaikka keltuaiset olisivatkin vielä löysiä, sillä ne jäykistyvät jossain määrin syödessä ja toisaalta toimivat kastikkeena.
Ennen pöytään nostamista ripottele timjamia, persiljaa ja tilliä pintaan.
Tämä tuntuisi sopivan erityisen hyvin esimerkiksi jauhelihapihvien rinnalle.
1 l karviaismarjoja
5 dl vettä
Tunnelmallisia makuja 