Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 1, kausi 6: pehtoorin pusupullat

Jälleen kerran elämme sitä aikaa vuodesta, jolloin Koko Suomi leipoo – tai ainakin ne kaksitoista oman elämänsä tähtileipuria, jotka on valittu MTV:llä jo kuudetta kertaa nähtävään Koko Suomi leipoo -kilpailuun tavoittelemaan Suomen parhaan kotileipurin titteliä.

Myös minulle tämä marraskuun puolivälistä helmikuun alkupuolelle kestävä ”kilpailukausi” on jo muutamana vuonna tarkoittanut aktivoitumista leivontasaralla, kun olen haastanut itseni toteuttamaan ohjelmassa kilpailijoilta vaaditut tekniset tehtävät. Viime vuonna kisakuntoni ei tosin riittänyt loppuun asti, joten katsotaan kuinka tänä vuonna käy. Joka tapauksessa haasteeni on antanut ja opettanut minulle paljon ja haluan ehdottomasti ainakin yrittää. Sitä paitsi on erittäin tervetullutta upottaa kätensä vaihteeksi taikinaan, sillä jostakin syystä leipomiseni on tällä hetkellä vähentynyt liki olemattomiin. Olenpas taas innoissani!

Kuten niin ikään viime vuonna aloitettiin uusi kausi pullan parissa. Pehtoorin pusupulla oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Ja kuten vuosi sitten tähtikranssia leipoessani, jännitin pusujenkin kohdalla oikeastaan vain pullataikinan onnistumista. Mutta onnistuihan se, aivan kuten viimeksikin. Taitaa muuten olla, että sitten tuon tähtikranssin en ole pullaa leiponutkaan. Ehkäpä vihdoin voisi siis päästää irti tästä hiiva ja minä emme tule toimeen -ajattelusta, sillä ihan hyvinhän meillä kuitenkin menee. Ja onhan pulla joka tapauksessa yksi ehdottomia herkkusuosikkejani.

Pehtoorin pusupullat onnistuivat mielestäni ihan hyvin. Pullien rakenne oli pehmeä, ne kohosivat mukavasti ja olivat melko tasakokoisia. Täytteet onnistuivat mainiosti. Muutamat huulet tosin aukesivat uunissa ja täyte tursusi pellille, mutta kokonaisuudessaan selvisin odottamaani paremmin. Kilpailijoille annettuun puolentoista tunnin leivonta-aikaan en kyllä olisi tainnut yltää, mutta ainakaan toistaiseksi en olekaan lähtenyt haasteessani kilpailemaan kelloa vastaan.

Mielestäni pusupulla ei ylipäätään leivonnaisena ole kovinkaan kaunis, mutta ainakin näillä täytteillä se sopii mainiosti omaan makeaan makumaailmaani. Näistä pullista ei sokerihiirikään varmasti jää kylmäksi.

Ja niin, aiempia suorituksiani voit käydä tutkimassa täällä.

Pehtoorin pusupullat

10 kpl

25 g tuorehiivaa
175 g täysmaitoa
1 kananmuna
70 g kidesokeria
6 g suolaa
8 g rouhittua kardemummaa
400 g vehnäjauhoja
70 g voita huoneenlämpöisenä

Lemoncurd:
1 sitruunan mehu ja kuoriraaste
160 g tomusokeria
0,5 rkl maizenaa
1 kananmuna
40 g voita

Vadelmahillo:
125 g pakastevadelmia
2 tl vettä
60 g hillosokeria

Voiteluun:
1 kananmuna (Tulin testanneeksi, että maito-sokeriseos toimii tässä tehtävässä niin ikään mainiosti.)

Koristeluun:
voisulaa
kidesokeria

Aloita täytteistä, jotta ne ehtivät jäähtyä.
Lemoncurdia varten yhdistä kattilassa sitruunan mehu ja kuori, tomusokeri, maizena ja kananmuna. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen ja anna kypsyä, kunnes seos sakenee. Lisää joukkoon voi ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä. Sekoita rakenne auki ennen käyttöä (ja laita halutessasi pursotinpussiin).
Kiehauta vadelmat kattilassa veden kanssa. Lisää hillosokeri koko ajan sekoittaen ja keitä hiljalleen poristen 15-20 min. Jäähdytä kylmäksi ennen käyttöä.
Alkuperäisessä reseptissä pullataikina tehtiin yleiskoneella. Minä kuitenkin tein taikinan käsin, joten laitan oheen molemmat ohjeet.
Käsin leivottaessa murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita. Lisää kananmuna, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikina hyvin. Lisää voi jauhojen lisäämisen loppuvaiheessa. Alusta taikinaa, kunnes se on tasaista ja irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Kohota leivinliinan alla.
(Yhdistä kaikki pullataikinan ainekset yleiskoneen kulhossa ja vaivaa ensin 5 min. hiljaisella teholla. Nosta tehoja hieman ja vaivaa vielä noin 8-10 min. kunnes taikinassa on hyvä sitko. Siirrä taikina hetkeksi liinan alle lepäämään.)
Jaa levännyt taikina kymmeneen osaan. Pyörittele palloiksi ja anna taas kohota.
Kaulitse pallo soikeaksi ja keskeltä ohueksi siten, että etu- ja takareuna jäävät paksuiksi. Pursota tai laita lusikalla pullan keskelle lemoncurdia ja vadelmahilloa. Taita soikio kaksinkerroin. Voit kevyesti painaa reunan lautasella kiinni. Kohota vielä kerran.
Voitele pullat kauttaaltaan kananmunalla ja paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. tai kunnes pullat ovat kypsiä ja kauniin värisiä.
Kasta hieman jäähtyneiden pullien pusureunat voisulassa ja kidesokerissa.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 1, kausi 5: tähtikranssi

Vuosi sitten sain kerrassaan mainion idean lähteä toteuttamaan kaikki Koko Suomi leipoo -ohjelmassa vaaditut tekniset tehtävät. Tämä itselleni asettama haaste oli niin mieluisa, että päätin lähteä samaan leikkiin uudestaan, nyt kun sarja jälleen starttasi. Itse asiassa odotin tätä jo aika tavalla, siitäkin huolimatta, että viime vuonna en suinkaan ollut tyytyväinen läheskään kaikkiin aikaansaannoksiini ja osa tehtävistä enemmänkin ärsytti kuin valoi uskoa leipurin taitoihini. Huomattavasti enemmän oli kuitenkin niitä positiivisia kokemuksia. Koskaan ennen en ollut leiponut esimerkiksi croissantteja tai uskaltautunut kokeilemaan omenastruudelin tekoa. Näissä molemmissa onnistuin mielestäni ihan hyvin, mutta todettakoon myös, että enpä ole tullut tehneeksi uudestaan. Eipä siinä, ainakin voi sanoa joskus kokeilleensa.

Tällaiset ovat siis lähtökohdat sarjassaan toiseen Koko Suomi leipoo -haasteeseeni, joka alkoi tähtikranssin valmistamisella. Koska jostakin kumman syystä olen aina kammonnut pullataikinan tekoa, en ole sitä kovinkaan montaa kertaa kokeillut, eivätkä leipomani pullat ole koskaan yltäneet siihen pullien kärkikastiin. Näinpä jo tämä ensimmäinen tehtävä herätti minussa pientä etukäteisjännitystä ja tänä aamuna taikinaani tarkastellessani olinkin jo melko varma epäonnistumisestani. Mutta ei; kuin ihmeen kaupalla lopullinen tuote olikin mitä maukkain ja pullan koostumus mielestäni juuri oikea, kypsä, mutta vielä himpun verran taikinamainen.

IMG_5354

Siis mainio alku. Hieman jouduin ohjelman tehtävänannosta poikkeamaan, sillä mustikkamarmeladia ei ainakaan tällä hetkellä ole kaupoista saatavilla. Vaihdoin vadelmaan, joka toimi mielestäni hyvin. Aikaa minulla meni huomattavasti kilpailijoille annettua puoltatoista tuntia enemmän, mutta toisaalta minä vaivasin taikinani käsin, he koneella. Liitän alle reseptin, jossa kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat omia lisäyksiäni kilpailijoille annettuun astetta pelkistetympään reseptiin. Mikäli sinäkin haluat haastaa itsesi, käy kurkkaamassa reseptit ohjelman nettisivuilta.

Jee! Tästä viikottaisesta ohjelmanumerosta saa leivontaenergiaa loppuvuoden harmauteen!

Tähänastista Koko Suomi leipoo -taipalettani voit muuten käydä tarkastelemassa täällä.

(Mustikka)tähtikranssi

Yksi kranssi

Pullataikina:
180 g maitoa
20 g hiivaa
70 g sokeria
puolikas kananmuna (Säästä toinen puoli voiteluun.)
1 tl kardemummaa
380 g vehnäjauhoja
0,75 tl suolaa
60 g voita

Mantelimuru:
20 g voita
30 g mantelimassaa
30 g fariinisokeria
10 g mantelirouhetta
20 g vehnäjauhoja
1 tl kardemummaa

Lisäksi:
mustikka- / vadelmamarmeladia

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota hiiva maidon joukkoon. Lisää sokeri, kananmuna, kardemumma ja kaksi kolmasosaa vehnäjauhoista. Sekoita raaka-aineet ja aloita taikinan vaivaus. Lisää loput jauhot ja vaivaa taikinaksi. Lisää suola ja pehmeä voi. Vaivaa taikina valmiiksi, kimmoisaksi taikinaksi. Anna taikinan levätä pöydällä muovin alla noin 10 min. tai kunnes se on noussut sopivasti.
Valmista mantelimuru sekoittaen sen aineet murumaiseksi.
Jaa taikina kolmeen yhtä suureen palaan. Muotoile palat palloiksi. Kauli taikinapalat pyöreiksi ympyröiksi (ø 20-25 cm). Nosta yksi pyöreä levy leivinpaperille ja levitä päälle marmeladia. Ripottele pinnalle puolet mantelimuruseoksesta. Toista tämä vielä kerran ja nosta sitten viimeinen levy päällimmäiseksi. Taikinakerroksia on kolme ja täytettä kahdessa välissä.
Aseta päällimmäisen ympyrän päälle pieni pyöreä stanssi (noin 6 cm) keskustaan merkiksi, älä kuitenkaan paina muottia alas. Leikkaa terävällä veitsellä viiltoja, yhteensä 16 kappaletta, jotka ulottuvat taikinan ulkoreunasta muottiin asti. Tee viillot aina vastakkaisille reunoille, jotta saat taikinan tasaisesti jaettua. Ota sitten kaksi vierekkäistä sakaraa kerrallaan ja kieritä ne toisiinsa nähden ulospäin kierteelle, kolme kierrosta. Nipistä päät yhteen. Jatka näin koko taikinan ympäri. Nostata vielä kranssia liinan alla.
Voitele kananmunalla ja paista kypsäksi 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 20 min.

Mustikka-pullavanukas; sangen sinivalkoinen jälkiruoka

Muutama viikko sitten juhlistimme Pikku-Kokkia, nyt leipurin katseeni on kääntynyt jo kohti Neiti-Kokin ensimmäistä syntymäpäivää. Tällä kertaa ajattelin panostaa tarjoiluun, leipoa monipuolisen ja toivottavasti herkullisen kakkukimaran.

Ensimmäisenä h-hetkeä päätyi pakastimeen odottelemaan mustikka-pullavanukas. Itse olen suuri pullavanukkaiden ystävä ja tehnyt niitä lähes kaikista mahdollisista aineksista, mutta seuraava banaanipohjainen täyte oli minulle uusi tuttavuus. Pullapitkon tilalta sujautin vuokaan pussillisen Pågenin Kaneli Gifflareita ja osan mustikoista korvasin punaisilla viinimarjoilla sekä mustikkahillon kuningatarhillolla. Lopputulos oli juuri niin pullavanukasmainen kuin odotinkin ja ihanan makea, vaikka hillon lisäksi täytteeseen ei lisätty ollenkaan sokeria, vaan se sai makeutensa banaanista ja hunajasta.

Tässä siis reseptiikka kaikille pullan sekä riperuokien ystäville. Paistokseen voi hyvin käyttää jo parhaat päivänsä nähnyttä pullaa sekä banaaneja, joten tämä on siinäkin mielessä omaan ajatusmaailmaani sopiva niin sanottu tähteistä tähdiksi herkku. Juurikin kananmunan vuoksi paistoksen ulkonäkö ei valitettavasti ole kovinkaan hurmaava, mutta eipä kai pullavanukkaan niin kovin kaunis tarvitse ollakaan. Tämä jälkiruoka maistuu varmasti ainakin valtaosalle suomalaisista herkkusuista, paljon tämän sinivalkoisempaa makua taitaa olla vaikea löytääkään. Mustikkaa ja kanelipullaa, Oi maamme, Suomi!

IMG_3473

Reseptiikkalöydös mistäpä muualtakaan kuin Glorian Ruoka&Viini -lehdestä.

Mustikka-pullavanukas

Vuoallinen (ø 24 cm)

200 g mustikoita (Osan voi hyvin korvata muillakin marjoilla.)
1 dl mustikkahilloa (Myös kuningatar toimi mielestäni mainiosti.)
300 g pullaa (Voi hyvin olla jo hiukan kuivahtanuttakin.)
2 kypsää banaania
4 kananmunaa
1 rkl hunajaa
0,5 tl jauhettua kardemummaa
0,25 tl jauhettua neilikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl voita

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta

Sekoita mustikat hillon joukkoon. Viipaloi pulla.
Laita banaanit, kananmunat, 1 rkl hunajaa, kardemumma ja neilikka tehosekoittimen kulhoon, soseuta ja kaada syvälle lautaselle. Kasta pullaviipaleet seokseen ja anna imeytyä hetki. Lado viipaleet voideltuun piirakkavuokaan limittäin hillon kanssa. Kaada banaaniseoksen loppu pullien päälle.
Valuta 2 rkl hunajaa paistokselle ja lusikoi voi nokareina pinnalle.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.
Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kera.

Pullanystävän herkkunyhtäjäiset: Monkey Bread -muffinssit

Jo aikapäiviä sitten kiinnostavien reseptileikkeiden arkistooni Maku-lehdestä poimimani Monkey Bread -reseptiikka päätyi vihdoin käyttöön. Pienet voissa ja sokerikanelissa pyöritellyt pullat osoittautuivat sen verran herkullisiksi, että tämä ei varmasti jää tähän; apinaleipää on ehdottomasti kokeiltava uudemmankin kerran.

Perinteisesti kakkuvuokaan koottava Monkey Bread, nyhtöpullakakku, pääsi käsittelyssäni erilaiseen muotoon, kun leivoinkin sen totutusta poiketen muffinsseiksi. Näin siitä syystä, että tulen tarjoilemaan nyhtöpullan Neiti-Kokin ristiäisissä ja kaikki eivät välttämättä innostu nyhtämään suuressa seurueessa samasta pullasta. Olisi kakun tosin voinut leikata myös valmiiksi viipaleiksi, mutta mikäs tässä, myös muffinssit toimivat hyvin.

IMG_0465

Mikäli herkusta haluaa minun tähänastista versiotani makeampaa, voi kakun tai muffinssit koristella vielä tomusokerikuorrutteella tai kinuskikastikkeella, kuten minäkin ajattelin tehdä, kunhan muffinssit pääsevät pakastimesta. Hauska juttu Monkey Breadissa on sekin, että lapsileipurit tykkäävät varmasti näiden pienten palleroiden pyörittelystä sekä vuokaan asettelusta.

Siis suosittelen, joko kakkuna tai pienempinä annosherkkuina.

Monkey Bread

Noin 15 muffinssia / kakkupalaa

IMG_0466Pullataikina:
2 dl kevytmaitoa (minä käytin kaurajuomaa vegaanisen lopputuloksen aikaansaamiseksi)
20 g hiivaa
0,75 dl muscovadosokeria
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
noin 6 dl vehnäjauhoja
50 g voita (tai maidotonta margariinia)

Lisäksi:
100 g voita (tai maidotonta margariinia)
1 dl muscovadosokeria
2 tl jauhettua kanelia

Koristelu:
1,5 dl tomusokeria ja 1 rkl vettä (nämä voi hyvin korvata vaikkapa kinuskikastikkeella)

Kuumenna maito kädenlämpöiseksi. Liuota joukkoon hiiva.
Mittaa sekaan sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhot vähän kerrallaan ja viimeisenä huoneenlämpöinen rasva.
Alusta taikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
Anna taikinan kohota liinan alla puoli tuntia.
Sulata voi. Voitele muffinssivuoat (tai kakkuvuoka, jonka vetoisuus on noin 1,8 l) reilusti voilla. Jätä loppu voisula kulhoon.
Yhdistä toisessa kulhossa sokeri ja kaneli.
Painele taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Leivo siitä pitkä pötkö (ø noin 3 cm) ja jaa se 2–3 sentin paloiksi. Pyörittele palat pikkupulliksi.
Pyörittele pullat ensin voisulassa ja sitten kaneli-sokeriseoksessa. Asettele ne muffinssivuokiin, noin kolme per vuoka, tai limittäin kakkuvuokaan.
Kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 30 min.
Paista 175-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. Mikäli teet ison kakun, anna sen jäähtyä noin 10 min. ja kumoa sitten vuoka. Muffinssit voit tarjoilla kummin päin vain, itse pidin niitä kauniimpina kumoamattomina.
Sekoita tomusokeri ja vesi tasaiseksi kuorrutteeksi. Koristele sillä tai esimerkiksi kinuskikastikkeella jäähtyneet muffinssit tai pullakakku.