Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 10: kalakukkoset

Se taisi sitten olla siinä – hetkeksi aikaa. Tänä aamuna nimittäin toteutin juuri loppuneen Koko Suomi leipoo -kauden viimeisen teknisen tehtävän, kun leivoin kalakukkosia. Hmm, ei niin mieleinen tehtävä oikeastaan missään mielessä. Kalakukkoa olen toki popsinut ja pidänkin siitä, mutta toisten leipomana, torilta ostettuna. Tämäntyyppinen leivonta ei vain ole omaa sydäntä lähellä. Mutta tulipa tehtyä ja haaste suoritettua.

Nyt olen valmistanut kaikki kymmenen tämän kauden teknisissä tehtävissä kilpailijoilta vaadittua tuotetta. Viidennen jakson porkkanakakkua lukuun ottamatta olen myös laatinut tekeleistäni artikkelit, joita voit selailla täällä. Ja koska tämä oli niin hauskaa, jatkan jo lähipäivinä siirtyen toteuttamaan edellisen kauden tehtäviä. Eipähän tarvitse miettiä, mitä sitä vieraille tarjoilisi, kun pakastin pullistelee erilaisia herkkuja…

Vielä kalakukkosista sananen. Mielestäni ne onnistuivat melko hyvin, vaikka siitä, oliko täytettä ihan tarpeeksi, en ole täysin varma. Sen verran fuskasin kilpailijoihin nähden, että ostin kalan valmiina fileinä ja kurkistin paistolämpötilan toisesta reseptiikasta. Taisin kuitenkin valita ainakin meidän uunillemme hiukkasen epäsopivan lämmön, sillä kuoret ehtivät tummua melko paljon ennen täytteen kypsymistä. Samoin huomasin, että kalaa olisi saanut maustaa reilulla kädellä; mielestäni täytteeni jäi hiukan vaisun makuiseksi. Osasta tein lanttukukkosia, joihin sujautin kalan tilalta lanttua.

Lisäksi annan itselleni miinusta tekeleitteni ulkonäöstä, mutta toisaalta, eivät nämä nyt niin kovin koreita ole muidenkaan leipomina, tuollaisia ryppyisiä nyyttejä.

IMG_0628

Tämä tästä kaudesta, palataan pian asiaan. Ja onnitteluni Riitta Wuorio-Bäck, olet kyllä tittelisi ehdottomasti ansainnut!

Kalakukkoset

12 kpl

Taikina:
180 g vettä
1 tl suolaa
230 g ruisjauhoa
50 g vehnäjauhoa

Täyte:
140 g pekonia
300 g kalaa
mausteita maun mukaan, minä käytin suolaa, valkopippuria, sitruunan kuorta raastettuna sekä kuivattua tilliä

Mahdollisiin lanttukukkosiin:
lanttua
kasvislientä
siirappia
(suolaa)
pekonia

Pinnalle:
voisulaa

Tee ensin taikina. Sekoita kylmään veteen suola, ruis- ja vehnäjauhot.
Kaulitse taikinasta soikioita.
Puolita pekoniviipaleet ja mausta kala haluamallasi tavalla.
Aseta pekoniviipaleet ja kalat taikinasoikioille.
(Jos teet lanttuversioita, kuori ja leikkaa lanttu ohuiksi viipaleiksi, keitä kasvisliemessä kypsäksi ja mausta siirapilla. Tarkista suola. Täytä kukot pekonilla ja lantulla.)
Sulje kukkoset.
Paista 250-asteisessa uunissa noin 20 min. Mahdollisesti parempi tapa olisi ollut valita hieman matalampi lämpötila ja pidempi paistoaika, esim. 225 astetta ja noin 30 min.
Voitele kypsät kukot runsaalla voisulalla.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 9: Bebe-leivokset

Apua! Kohtahan tämä leikki jo loppuu, enää kaksi tehtävää jäljellä. Näin ajattelen joka kerta, kun viikon haaste on suoritettu. Silloin tällöin tehtävien aikana tosin tulee mieleen, että tämä oli sitten viimeinen, johon ryhdyin, mutta totta kai haaste on vietävä loppuun. Ja sittenkin olen päättänyt jatkaa, käydä läpi vielä edellisenkin kauden tekniset tehtävät. On tämä ollut niin opettavainen ja mielenkiintoinen leivontaretki.

Tällä viikolla kilpailijat pääsivät työstämään bebeleivoksia. Sinänsä ihan yksinkertainen juttu, jota olen kerran kokeillutkin, mutta tällä kertaa matkaan mahtui muutama kompastuminenkin. Ensinnäkin onnistuin stiplaamaan niinkin helpossa jutussa kuin leivosten pohjissa, joista ensin tein ihan liian matalia ja paksuja. Onneksi olin päättänyt tehdä vain puoli annosta, joten hätä ei ollut kovinkaan suuri, ja toinen yritys onnistui oikein hyvin. Voikreemi sen sijaan hoitui ensi yrittämällä, kun taas pomadan kanssa sain vähän kamppailla. Ensin se ei tarttunut kreemin pinnalle ja päätin että en edes yritä ohjeen mukaista dippaamistekniikkaa, vaan levitin kuorrutteen voikreemin päälle.

Mielestäni lopputulos oli ihan hyvä. Paisto onnistui – juu, katsoin osviittaa toisesta bebe-ohjeesta – ja halkaistaessa leivoksen kerrokset olivat mielestäni oikeassa suhteessa. Ne myös maistuivat ihan bebeiltä, eli toisin sanoen jäävät muiden syötäviksi. Minulle riittää tässä tapauksessa leipurin rooli.

img_0445

Näin. Tulipa taas tehtyä. Luultavasti viimeinen bebe-sessioni, koska kuten sanottua, en lukeudu suuriin bebe-leivosten ystäviin. Ihan mukava tehtävä joka tapauksessa. Alta löydät oman hieman tarkistetun ohjeeni. Kokeile ohjelman nettisivulta löytyvää, mikäli haluat haastaa itsesi.

Bebe-leivokset

12 kpl

Taikina:
50 g voita
40 g sokeria
20 g kananmunaa
95 g vehnäjauhoa

Voikreemi:
80 g vettä
55 g sokeria
220 g voita
vadelma-aromia
(elintarvikeväriä)

Pomada:
4 dl tomusokeria (Minä käytin mansikkatomusokeria, joten kuorrutteesta tuli ihanan väristä ilman elintarvikeväriä.)
noin 3 rkl vettä
elintarvikeväriä

Lisäksi:
vadelmahilloa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää jauhot erissä välillä sekoittaen. Painele taikina voideltuihin leivosvuokiin. Tämä kannattaa tehdä niin, että pohjat jäävät ohuiksi. Aseta pohjat hetkeksi jääkaappiin tai pakastimeen.
Pistele pohjiin reikiä ja paista niitä 175-asteisessa uunissa noin 10 min. kunnes reunat ovat saaneet kevyesti väriä.
Valmista voikreemi. Kiehauta vesi ja sokeri. Jäähdytä haaleaksi. Vatkaa voi vaahdoksi ja lisää sokeriliemi siihen ohuena nauhana. Mausta vadelma-aromilla. Halutessasi värjää punaisella elintarvikevärillä.
Laita jäähtyneiden pohjien päälle vadelmahilloa. Täytä sen jälkeen pohja voikreemillä.
Laita bebet kylmään tai pakkaseen.
Kuorrutteen valmistus neuvottiin ohjelmassa näin:
Lämmitä pomada 40-45 asteiseksi, lisää tarvittaessa vettä. Värjää pomada vaaleanpunaiseksi.
Dippaa bebekuppien pinta pomadassa niin, että voikreemi peittyy.
Itse en tällä tavalla onnistunut, mutta alla hiukan yksinkertaisempi ohjeistus kuorrutteeseen:
Sekoita tomusokerista ja vedestä pomada ja värjää se elintarvikevärillä, (mikäli käytät valkoista tomusokeria). Levitä kuorrutetta lusikalla tasaiseksi kerrokseksi täytteen päälle.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 8: omenastruudeli

Taas on yksi leivontahaaste vastaanotettu – ja toteutettu. Tällä viikolla jäljellä olevat viisi Koko Suomi leipoo -leipuria saivat tehtäväkseen omenastruudelin. Itselleni ihan mieluisa haaste, joka johdatti minut noin viiden vuoden takaiseen elämääni, kun keväällä 2014 tulin viettäneeksi viisi totaalisen sateista päivää Wienissä. Ensimmäisenä päivänä ei tosin tainnut sataa, mutta sitten pilvet väistyivätkin seuraavan kerran, kun matkasimme kohti lentokenttää. Että sellainen retki sillä kertaa. No, suhteellisen positiivisin mielin tuostakin tuli selvittyä, mutta ihan heti ei Wieniin tarvitse mennä uudestaan. Toisaalta olisihan se ihan mielenkiintoista nähdä, miltä kauniiksi kehuttu kaupunki näyttää, jos ei tarvitse sateenvarjon alta tirkistellä…

Joka tapauksessa yksi matkalta mieleen jääneistä asioista on juuri omenastruudeli. Toki söimmekin sitä, ja hyvää oli, mutta erityisesti muistan Schönbrunnin linnassa järjestetyn struudelishown. Ohessa oleva taikinakuva kertonee jotakin siitä, miksi kaikki nämä vuodet on tuntunut jossain määrin haasteelliselta lähteä itse kokeilemaan struudelitaikinan käsittelyä, vaikka taitaa minulla yhä edelleen olla tallessa jopa linnasta saatu reseptiikkakin. No, Koko Suomi leipoo laittoi yrittämään.

img_1911

Mielestäni onnistuin ihan hyvin. Taikinani oli läpikuultavan ohut, täyte pysyi paiston ajan kuoressaan ja makukin oli oikea. Olen siis tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tällä kertaa kilpailijoille annettu ohjekin oli niin yksityiskohtainen, että selvisin alusta loppuun sen avulla. Ylpeyttäkin sain tuntea, kun onnistuin päihittämään muutaman kilpailun ennakkosuosikeista, jotka kompuroivat struudeleidensa kanssa. Jee!

img_0329-3

Näin. Taas tuli opittua paljon uutta ja erityisesti se, että ei kannata arastella omenastruudelin valmistusta. Se onnistuu jopa vauvan viihdyttämisen ohella.

Enää pari jaksoa jäljellä, harmillista. Koko Suomi leipoo -haasteeni on osoittautunut odottamaani mielenkiintoisemmaksi seikkailuksi. Minkähänlaisen haasteen sitä seuraavaksi keksisi?

Omenastruudeli

8 annosta

Kuori:
200 g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
80 g vettä
40 g rypsiöljyä
20 g kananmunaa
80 g voita voiteluun

Täyte:
450 g omenaa
40 g pähkinärouhetta
30 g rusinoita
80 g fariinisokeria
1 sitruunan kuori
1 rkl sitruunamehua
2 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria
30 g korppujauhoja

Sekoita vehnäjauhot, suola ja vesi taikinaksi. Lisää myös osa öljystä – jätä osa työskentelyvaiheeseen – sekä kananmuna. Vaivaa taikinaan erittäin hyvä sitko.
Pyöritä taikina palloksi, voitele öljyllä ja anna levätä kelmun alla vähintään puoli tuntia.
Valmista tällä välin täyte.
Kuori ja kuutio omenat pieniksi paloiksi. Yhdistä ja sekoita kaikki täytteen raaka-aineet korppujauhoja lukuun ottamatta.
Kaulitse taikina ohueksi ja ympyrän muotoiseksi jauhotetun leivinpaperin tai kostutetun leivinliinan päällä. Voitele taikina öljyllä ja anna levätä hetki. Laita kädet taikinan alle ja venyttele taikina hyvin ohueksi ja isoksi suorakaiteen malliseksi levyksi. Voit venytellä taikinaa myös pöydän päällä. Taikinan tulee olla läpikuultavan ohut.
Sulata voi ja voitele taikina voisulalla – säästä osa voisulasta pinnalle.
Ripottele korppujauhot voidellun taikinan päälle.
Levitä täyte lyhyemmälle sivulle. Kääri taikina rullalle leivinpaperia tai leivinliinaa apuna käyttäen. Rutista päädyt kiinni.
Nosta rulla pellille leivinpaperin päälle. Voit halutessasi kääntää omenastruudelia sarven muotoiseksi. Sivele pinta voisulalla.
Paista 200 asteessa 20-40 min. Jäähdytä haaleaksi leivinliinan alla peitettynä. Siivilöi päälle tomusokeria.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 7: sitruunatartaletti

Olipas mukava päästä taas joulutauon jälkeen Koko Suomi leipoo -haasteeni pariin. Vähän oli muutenkin jo ehtinyt tulla leipomista ikävä, kun jouluksi en pahemmin tapaa leipoa ja joulun jälkeen on tullut lähinnä värkättyä erilaisia jouluruokarippeiden uusioversioita. No, tämä makeantahmea matka ruokki leivontahammasta juuri sopivasti.

Tämänkertainen tehtävä, sitruunatartaletti, sijoittui vaativuustasoltaan mielestäni tehtävien keskikastiin, ehkä hiukan lähemmäs helppoa kuin vaikeaa päätä. Sekä pohja että sitruunatäyte syntyivät täysin ongelmitta, marenki osoittautui hieman kinkkisemmäksi tapaukseksi – tai lähinnä sen käsittely. Tästäkin syytän sysisurkeaa pursotintani, joka on ollut menossa vaihtoon jo aikapäiviä. Näin ollen marengin pursotus jäi omassa versiossani oikeastaan tekemättä, mutta makuun tuolla ei liennyt vaikutusta. Samoin huomasin tohottimen käyttelytaitoni vaativan harjoitusta.

Jos näitä tartaletin ulkonäköön vaikuttavia seikkoja ei oteta huomioon, onnistuin siis mielestäni hyvin. Tuotteen koostumus oli miellyttävä ja maku mainio. Mitä tekniikoihin muuten tulee, selvisin melko hyvin kilpailijoille annetulla reseptiikalla. Pohjan paistolämpötilan tarkistin varmuudeksi. Myös italialainen marenki oli minulle uusi tuttavuus, jota en olisi osannut suoralta kädeltä valmistaa. Nyt osaan.

Näin tällä kertaa. Alla olevasta reseptiikasta löydät neuvoni noihin minua askarruttaneisiin kohtiin eli mikäli haluat haastaa itsesi, kurkista resepti suoraan TV-ohjelman nettisivulta.

img_0247-1

Oiva ranskalaisherkku.

Sitruunatartaletti

Vuoallinen (ø noin 25 cm) / muutama pienempi piirakka

Pohja:
120 g voita
90 g sokeria
50 g kananmunaa
220 g vehnäjauhoa

Sitruunatäyte:
200 g sokeria
60 g vehnäjauhoa
280 g vettä
170 g sitruunamehua
8 keltuaista
sitruunankuoriraastetta
30 g voita

Marenki:
8 valkuaista
2 dl vettä
5 dl sokeria

Tee ensin pohja. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna ja vehnäjauhot. Laita taikina hetkeksi kylmään.
Kaulitse taikina vuokaan. Pidä taikinaa kylmässä vähintään 20 min. Pistele pohjaan reikiä. Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa noin 15-20 min. tai kunnes pinta on saanut kevyesti väriä.
Tee sitten sitruunatäyte. Yhdistä sokeri ja jauhot kattilassa. Sekoita joukkoon vesi ja sitruunamehu. Lisää joukkoon keltuaiset ja hiukan sitruunankuoriraastetta.
Kuumenna täytettä liedellä vispilällä koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Lisää lopuksi voi ja levitä täyte heti pohjan päälle.
Valmista italialainen marenki. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kaada vesi kattilaan, lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Pane lämpömittari kiehuvaan seokseen ja kuumenna 120-asteiseksi.
Kaada sokeriliemi ohuena, tasaisena nauhana valkuaisvaahtoon ja vatkaa koko ajan vaahtoa koneella tai käsin. Vatkaa seosta, kunnes se on hyvin paksua. Jatka vatkaamista vielä pienellä teholla, kunnes marenki on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.
Pursota italialainen marenki sitruunatäytteen päälle. Polta marenki kaasupolttimella.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 6: suklaafondant

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään Koko Suomi leipoo -haasteeni edistymistä, ja vielä onnistuneen tuotteen kera. Viimeisin tänne laatimani Koko Suomi leipoo -raporttinihan käsitteli kinuskikuorrutteisia donitseja, noita joiden toteutus ei sanalla sanoen mennyt ihan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Viime viikolla sitten leivoin sarjan viidennessä osassa toteutetun porkkanakakun – ja onnistuinkin siinä – mutta valokuvaajan taitoni loppuivat kesken, enkä saanut tuotoksesta minkään valtakunnan valokuvaa. Näin raportti jäi laatimatta. Ajattelin kuitenkin yrittää vielä uudestaan, joten enköhän ajan myötä pääse vielä täälläkin esittelemään porkkanakakkuleipurin taitojani.

Mutta tähän viikkoon ja sen suklaiseen kohokohtaan. Tällä kertaa kilpailijoiden tehtävänä oli leipoa suklaafondant ja täydellistää annos keksikorilla, vaniljajäätelöllä sekä vadelmakastikkeella. Koska oma mahdollisuuteni käyttää aikaa leivontaan kerrallaan on usein suhteellisen lyhyt, päätin suosiolla lähteä toteuttamaan ainoastaan fondanttia. Keksikorit, jäätelön ja vadelmakastikkeen valmistan kyllä niin ikään, mutta tuonnempana. Tarjoilen näitä sitten yhdessä, sillä nyt fondantit päätyivät maistelukappaletta lukuun ottamatta pakastimeen.

 

Kuten tulin jo maininneeksi, onnistuin fondanttien kanssa mainiosti. Ne olivat ulkopuolelta mukavan rapsakoita ja sisällä odotti täydellisen sula suklaasydän. Ei näissä mielestäni ollut moitteen sanaa, vaikka itse toteankin. Ainoastaan paistoaikaan hain osviittaa aiemmin käyttämästäni reseptistä, mutta muuten suoritin tehtävän kilpailijoille annetun ohjeistuksen mukaan. Olen tyytyväinen.

Siis helppo ja todellisen herkullinen pakkaus. Suosittelen!

Suklaafondantit

6-9 kpl

IMG_2309-1180 g tummaa suklaata
150 g voita
125 g sokeria
165 g kananmunaa
120 g vehnäjauhoa
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaakaojauhetta

Sulata suklaa.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa kananmunat vähitellen joukkoon. Sekoita suklaa varovasti joukkoon. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita tasaisesti taikinaan.
Kaada massa voideltuihin vuokiin.
Paista 200 asteisessa uunissa niin, että suklaafondant jää keskeltä pehmeäksi, hiukan valuvaksi. Minä paistoin 10 min. joka tuotti onnistuneen lopputuloksen.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 4: kinuskikuorrutteiset donitsit

Epäonnistuminen.

Koko Suomi leipoo -haasteeni eteni eilen neljänteen vaiheeseensa, kun otin aamulla esiin toissapäivänä julkaistun donitsireseptin. Alun alkaen suhtauduin tehtävään sangen epäluuloisesti; kun mainitaan uppopaistaminen, mielenkiintoni pääsääntöisesti häviää, enkä muutenkaan pidä donitseista.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Alku sujuikin mainiosti. Sain aikaiseksi mielestäni onnistuneen taikinan ja uppopaistaminenkin hoitui olettamaani helpommin. Vaiheista viimeisin, kinuskin keittäminen, kuitenkin osoittautui siksi tehtävän haastavimmaksi osuudeksi. Vaikka tein kuten aina ennenkin kinuskia valmistaessani, lopputulos oli todella ”tanakka” ja kinuskin levittäminen donitsien päälle täysi mahdottomuus. Niinpä jätin donitsit pinnoittamatta ja pettyneenä arvioin tehtävän tällä kertaa hylätyksi.

IMG_2068

Vaikka kävi kuin kävi, uskon että lopulta saamme uurastuksestani maukkaan palkinnon. Ajattelin nimittäin upottaa ainakin osan donitseista sekä kinuskista – joka oli joka tapauksessa hyvää – pullavanukkaaseen, jonka veikkaan näillä elementeillä nousevan melko korkealle maukkaustasolle.

Tällä kertaa siis tällainen seikkailu.

Kinuskikuorrutteiset donitsit

20 kpl

Taikina:
50 g voita
80 g sokeria
100 g kananmunaa
450 g vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 tl sitruunan kuoriraastetta
200 g maitoa

Paistamiseen:
1 l rypsiöljyä

Kinuskikuorrute:
250 g kuohukermaa
100 g fariinisokeria
100 g sokeria
50 g valkosuklaata
merisuolaa myllystä

Koristeluun:
suklaaströsseliä (ja tummaa suklaata)

Valmista ensin donitsit.
Sekoita pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
Sekoita kuivat aineet ja lisää ne sekä sitruunan kuoriraaste taikinaan.
Lisää lopuksi maito. Sekoita tasaiseksi.
Kaulitse taikina noin 1,5 cm paksuiseksi matoksi, josta otat pyöreällä muotilla halkaisijaltaan noin 8 cm kokoisia paloja. Tee reiät donitsien keskelle.
Kuumenna öljy 180 asteiseksi. Kypsennä donitsit molemmilta puolilta rasvassa kullan ruskeiksi.
Valuta ylimääräinen rasva ja jäähdytä donitsit.
Valmista sitten kinuskikastike. Keitä kuohukerma, fariinisokeri ja sokeri kinuskiksi.* Lisää lopuksi valkosuklaa. Sekoita tasaiseksi niin, että suklaa sulaa. Lisää lopuksi muutama pyöräytys merisuolaa myllystä.
Kuorruta jäähtyneet donitsit kinuskikuorrutteella ja koristele suklaaströsselillä (sekä tummalla suklaalla).

*Jos kinuskin keittäminen ei ole tuttua, kannattaa etsiä tarkempaa ohjeistusta. Omaa tapaani en tähän viitsi kirjoittaa, sillä tällä kertaa se ei tuottanut toivottua lopputulosta.

Koko Suomi leipoo – ja minä myös – osa 3: croissantit

Maanantai tarkoitti taas uuden Koko Suomi leipoo -jakson ulostuloa sekä reseptin paljastamista. Tänään pääsin siis itse tositoimiin, leipomaan teknisessä tehtävässä toteutettuja croissantteja. No, täytyy myöntää, että ilman tätä haastetta en varmasti olisi tähän puuhaan ryhtynyt, mutta kun olen kerran leikkiin lähtenyt, niin vien sen kunnialla loppuun, meni syteen tai saveen.

Croissantit olivat minulle tottahan toki tuttu tuote, mutta ainoastaan syöjän näkökulmasta. Koskaan en ole niitä leiponut, joskin lehtevän voitaikinan olen mielestäni joskus tehnyt. Syynä tähän lienee se, että en oikeastaan pidä sen kummemmin croissanteista kuin lehtitaikina-asioista ylipäätään. Esimerkiksi joulutortut ja viinerit jätän käytännössä aina väliin, croissantin voin syödä silloin tällöin – mutta ehdottomasti suolaisin täyttein.

Nyt kun tehtävä on suoritettu, voin sanoa olevani melko tyytyväinen. Mielestäni onnistuin ensikertalaiseksi ihan hyvin, joskin muutamia stiplujakin matkaan mahtui. Taikinasta oli tarkoitus valmistaa kymmenen croissantia, mutta itse sain aikaiseksi vain kuusi. Pieni osa taikinasta jäi käyttämättä, kun yritin kaulita sitä uudestaan, mikä selittää osin leivonnaisteni liian pientä määrää, mutta taisin myös jättää taikinan joiltakin kohdin liian paksuksi. Voisarveni olivatkin melko kookkaita ja hieman epätasalaatuisia, osa kypsiä, osa hiukkasen raakoja. Mielestäni taikinassa oli kuitenkin lehtevyyttä ja paisto oli, jos ei täydellinen, niin ainakin melko hyvä. Maku oli, no, croissantin makuinen. Tiedä sitten, kuinka tositilanteessa olisi käynyt, mutta ehkäpä en kuitenkaan olisi ollut se hännänhuippu. Laitan alle kuvan ja otan mielelläni kommentteja vastaan, mikäli joku asialle paremmin vihkiytynyt sattuu vilkaisemaan.

Näin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Croissantteja tulen hyvin pienellä todennäköisyydellä leipomaan ainakaan lähitulevaisuudessa uudestaan, mutta jos, niin varmasti tällä reseptillä, joka oli mielestäni selkeä ja melko yksityiskohtainenkin. Ainoastaan paistolämpötilalle nappasin pienen lisävinkin, enkä sitäkään oikeastaan käyttänyt sellaisenaan. Joissakin resepteissä taikinan valmistukseen käytettiin tunti- jopa päivätolkulla aikaa, mutta mielestäni tämä parituntinen riitti mainiosti. Minä en edelleenkään arvosta croissantia niin korkealle.

Alle olen jäljentänyt kilpailijoille annetun ohjeen muutamien omien huomioineni kera. Mikäli haluat tutustua alkuperäiseen reseptiin, käy kurkistamassa se ohjelman nettisivustolta.

Croissantit

10 kpl

IMG_1976Taikina:
200 g kylmää vettä
vajaa 1 tl suolaa
20 g sokeria
20 g tuoretta hiivaa
25 g kananmunaa
369 g kylmiä vehnäjauhoja

Kaulintaan:
250 g voita
20 g vehnäjauhoja

Voiteluun:
kananmunaa (tähän riittää hyvin osa, joka jää jäljelle taikinaan käytettävästä vajaasta kananmunasta)

Kun aloitat taikinan valmistuksen, varmista, että kaikki raaka-aineet ovat kylmiä. Niitä kannattaa pitää hetki jääkaapissa tai pakastimessa.
Kaulintavoin tulisi olla 20 asteista. (Tätä kohtaa en täysin ymmärtänyt ottaen huomioon seuraavan kohdan, jossa voi kehotetaan pitämään kylmänä.)
Vaivaa koukulla kaulintavoi ja vehnäjauhot nopeasti sekaisin, niin että ne eivät ehdi lämmetä. Painele rasvaseos litteäksi neliöksi.
Valmista sitten taikina. Sekoita kaikki raaka-aineet sekaisin ja vaivaa hyvä sitko.
Muotoile taikinasta neliö, joka on isompi kuin rasvaneliö. Aseta rasva vinosti keskelle taikinaneliötä. Nosta taikinan kulmat rasvan päälle. Painele taikina ohuemmaksi.
Kaulitse taikina suorakaiteen muotoiseksi, noin 1,5 cm vahvuiseksi, ja taittele kolmeen osaan. Laita taikina kylmään lepäämään 10 minuutiksi. Toista tämä vielä kaksi kertaa.
Croissantin kaulintakaava on 3 x 3, eli kaulitaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla taikina käännetään kolmeen osaan.
Pidä taikinaa kylmässä noin 20 min. ennen tuotteiden muotoilua.
Kaulitse taikina ympyräksi ja ota siitä kolmion muotoisia paloja veitsellä tai taikinapyörällä leikaten.
Muotoile croissanteiksi käärien palat rullalle leveästä sivusta kärkeen päin.
Nostata huoneenlämmössä leivinliinalla peitettynä. Älä nosta peltiä uunin päälle, sillä lämpimässä rasva pehmenee.
Voitele croissantit halutessasi kananmunalla.
Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 min. Jäähdytä peittämättä.