Huikean herkullinen karamellisoitu sipuligalette vol. 2

Testattuani joitakin aikoja sitten muistaakseni Helsingin Sanomista löytämääni vallattoman herkullista uunissa karamellisoiduilla sipuleilla täytettyä galettea päätin heti sen valmistuttua, että tätä olisi tehtävä uudestaan. Syitä tähän oli oikeastaan kaksi: halusin tehdä sen vielä paremmin ja halusin tehdä sen vegaanisesti. Tällä kertaa kuvio oli siis pääpiirteittäin sama, mutta nyt laitoin galetten pinnalle huomattavasti enemmän ihanasti karamellisoituja sipuleita, vaihdoin ranskankerman vegaaniseen tuorejuustoon ja tein pohjataikinasta vegaanisen niin ikään.

Kaiken kaikkiaan homma toimi mainiosti; ainoa elementti, josta en pitänyt oli tuorejuusto. Ensi kerralla ajattelin kokeilla ehkä kaurafraichea. No, vegaanit varmasti tuntevat nämä tuotteet minua paremmin ja osaavat valita omille makumieltymyksilleen sopivan vaihtoehdon.

Siis laittakaapa ihmeessä valmistuslistalle. Mainittakoon vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää keltasipulin ohella punasipulia, joka tekee lopputuloksesta vähintään kaksinverroin kauniimman. Mikäli ihan ”tavallinen” versio kiinnostaa, sen reseptiä voit käydä kurkkaamassa täällä.

Karamellisoitu vegaaninen sipuligalette

4-8 annosta

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.)
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kylmää vettä

Täyte:
500 g keltasipulia
500 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
100-200 g vegaanista tuorejuustoa
mustapippuria myllystä

Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.
Valmista seuraavaksi karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.
Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Kaulitse taikinasta pyöreä levy.
Mausta tuorejuusto kevyesti mustapippurilla ja levitä sitä sopivaksi katsomasi kerros taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää.
Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin. Taittele piirakan reunat ylös.
Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min. Jos pohja tuntuu tarvitsevan kypsyäkseen lisäaikaa, voit jatkaa paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Tällöin galetten keskiosaa kannattaa kuitenkin tarkkailla ja peittää se foliolla, mikäli täyte alkaa tummua liikaa.

Huikean herkullinen karamellisoitu sipuligalette

Sipulin karamellisoiminen on yksi helpoimmista tavoista tehdä superherkullista ja miltei minkä tahansa kanssa sopivaa lisäkettä. Yleensä olen karamellisoinut sipulit pannulla, mutta tällä kertaa homman hoiti uuni minun valmistellessani galettepohjaa, kätevää ja varsin toimivaa.

Kun superrapealle ja maukkaalle pohjalle istutetaan karamellisoinnin myötä lähes täydellisiksi muuntuneita sipuliviipaleita, ei lopputulos voi olla kuin mahdottoman hyvä. Siis suosittelen suuresti. Itse tulen varmuudella palaamaan reseptin pariin jo pian uudestaan.

P.S. Kuten kuvasta näkyy, tulin laittaneeksi sipuleita galetteeni aivan liian vähän, kun täytin pohjan niillä ainoastaan kertaalleen ja loput sipuleista lisäsimme annostemme päälle jälkikäteen. Karamellisoituja sipuleita kannattaa ehdottomasti nostella ranskankermatäytteen päälle runsaina kasoina ja galetesta tulee vielä monin verroin maukkaampi.

Karamellisoitu sipuligalette

4 annosta

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
1 dl juustoraastetta
100 g voita
0,5 dl vettä

Sipulitäyte:
500 g keltasipulia
500 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Ranskankermatäyte:
200 g ranskankermaa
1 kananmuna
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

Valmista ensin sipulitäyte. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.
Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Valmista sillä aikaa pohja. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja juustoraaste kulhossa. Lisää voi ja nypi muruiksi. Kaada joukkoon vesi ja sekoita tasaiseksi.
Kauli taikina kevyesti jauhotetun leivinpaperin päälle halkaisijaltaan noin 30 sentin kokoiseksi pyöreäksi levyksi.
Sekoita ranskankerma, kananmuna ja mausteet keskenään. Levitä seos pohjan päälle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää.
Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin.
Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min.

Härkisstroganoff

Nyt, kun vuoden viimeiset hetket ovat käsillä, on hyvä luoda jo muutama katse tulevaan. Ensi vuonna aika, jonka pystyn blogin kanssa viettämään, on todella paljon edellisiä vuosia rajallisempi. Olen tyytyväinen, jos nykyisen kahden-kolmen postauksen sijaan pystyn julkaisemaan viikossa edes yhden. Toisaalta loppuvuoden luvattoman lupsakoina päivinäni olen onnistunut kokoamaan itselleni melko kattavan artikkelipankin, joten eiköhän tästäkin ihan mallikas blogivuosi taas saada aikaan.

Ensi vuonna haluan jatkaa ruoanlaittoani kasvispainotteisella linjalla. Näinpä tämä mitä todennäköisimmin vuoden viimeisimmäksi jäävä reseptisuositukseni esittelee niin ikään kasvisruoan, itse asiassa todellisen klassikkoruoan kasvisversion.

Nopea, helppo ja herkullinen härkisstroganoff ponnahti ilman muuta uudelleen tehtävien ruokieni listalle. Lopputulos oli odottamaani maukkaampi ja härkis sopi lihan korvaajaksi paremmin kuin hyvin. Suosittelen ilman muuta kokeilemaan – nopeita arkiruokareseptejä ei takataskussa liene koskaan liikaa.

Härkisstroganoff

4 annosta

250 g härkäpapusuikaleita
(oliivi)öljyä kuullottamiseen
3 sipulia
1 keltainen paprika
puolikas maustekurkku
1 tl sinappia
2 tl tomaattipyreetä
2 dl kasvikermaa
(0,5 tl suolaa)
mustapippuria

Tarjoiluun:
perunamuusia

Paista härkäpapusuikaleita niukassa öljyssä, kunnes ne saavat rapean pinnan. Siirrä sivuun.
Kuori sipulit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Leikkaa paprika ohuiksi suikaleiksi ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna paistinpannulla reilusti öljyä ja karamellisoi sipuleita hiljaisella lämmöllä, kunnes ne pehmenevät ja kuullottuvat, noin 10 min. Lisää joukkoon paprikasuikaleet ja kypsennä, kunnes ne pehmenevät.
Sekoita joukkoon sinappi ja tomaattipyree. Lisää härkäpapusuikaleet sekä kurkkukuutiot ja sekoita.
Kaada joukkoon kerma ja keitä hiljaisella lämmöllä, kunnes kastike sakenee ja saa väriä.
Tarkista maku ja lisää mahdollinen suola sekä mustapippuri.
Tarjoile esimerkiksi perunamuusin kera.

Sipulipihvit ja pippurinen kerma-konjakkikastike

Minä en ole pihvien paistaja, siis sellaisten pannulla valmistettujen kokolihapihvien. Silloin harvoin, kun meillä niitä syödään, homman hoitaa Aleksi. Mutta pihvien uunittaja minä silloin tällöin olen. Tykkään kokeilla reseptejä, joissa pihvit ensin paistetaan nopeasti pannulla ja laitetaan sitten erilaisten komponenttien kanssa uuniin valmistumaan.

Tällä kertaa tein porsaan ulkofileestä ja karamellisoidusta sipulista uunin loppuun valmisteleman yhdistelmän. Kun ruoka tuli uunista, pihvit uiskentelivat ohuessa lihaliemessä. Ehkäpä tämä olisi ollut ihan kelpo ruoka sellaisenaankin, mutta päätin kuitenkin ottaa liemen erikseen ja keitellä siitä kermaisen kastikkeen. Tämä oli hyvä päätös ja ruoka osoittautui vallan onnistuneeksi. Siitä, kuinka täydellinen lihan kypsyys oikeasti oli, en mene sanomaan mitään. Saattaa olla, että jonkun todellisen lihatietäjän mielestä uunistani tuli ulos kuivaa surupossua, mutta itse olin lopputulokseen tyytyväinen. Minä katsoin tällä kertaa ainoastaan kelloa, mutta jälkikäteen mieleeni tuli, että ehkä ensi kerralla voisikin katsoa paistomittaria. Näin lopputulos olisi varmasti vieläkin parempi.

Mutta joka tapauksessa, oli se sitten iloista tai suruista possua, suosittelen kokeilemaan!

Sipulipihvit ja pippurinen kerma-konjakkikastike

4 annosta

Pihvit:
4 porsaan ulkofileepihviä
1,5 rkl sinappia
1 tl suolaa
0,75 tl rouhittua mustapippuria
voita ja öljyä paistamiseen
3 dl lihalientä
2 isoa sipulia
1 rkl voita
1 rkl sokeria
1 rkl viinietikkaa
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike:
1 rkl yhteensä kokonaisia rosee-, viher- ja mustapippureita
1 rkl voita
1 tl Dijonin sinappia
0,5 dl konjakkia
1,5 dl lihalientä pihvien uunipannusta
2 dl kermaa
suolaa

Mausta pihvit molemmin puolin sinapilla, suolalla ja pippurilla.
Kuumenna voi-öljyseos ja paista pihvejä molemmilta puolilta noin 3 min. Nosta pihvit uunivuokaan. Huuhtele pannu lihaliemellä ja kaada lihojen päälle vuokaan. Paista vuokaa 175-asteisessa uunissa 15 min.
Kuori sipulit ja leikkaa ne renkaiksi. Kuullota sipulit pannulla voissa. Lisää sokeri ja anna sen sulaa. Lisää sitten viinietikka ja anna kiehahtaa. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.
Nosta sipulit kasoiksi pihvien päälle. Kostuta samalla pihvejä ja sipuleita vuoassa olevalla liemellä. Hauduta vielä 15 min.
Hienonna kastiketta varten pippurit huhmareessa. Kuullota niitä hetki voissa kattilassa.
Lisää sinappi ja konjakki. Anna kiehahtaa ja lisää lihaliemi sekä kerma. Keittele miedolla lämmöllä noin 20 min. Mausta suolalla.
Siivilöi halutessasi kastike pippureista, mutta jos pidät pippurisesta makumaailmasta, jätä kastike sellaiseksi.

Kasvisjauhis-lindströmit, aika jees!

Pääsin jälleen toteuttamaan itseäni yhden kasvisruokasuosikkini, kasvispihvien, saralla. Nämä punajuuriset pihvit maistuivat mainioilta ja yhä paremmilta, kun rinnalle paistoi aimo keon sipulia. Kumppaniksi vielä perunamuusia ja se tuntuisi olevan siinä, aika lailla täydellinen kotiruoka-annos.

IMG_9409

Kasvisjauhis-punajuuripihvit

4 annosta

1 sipuli
öljyä kuullottamiseen
(1 rkl voita
1 rkl sokeria)
1 dl korppujauhoja
1 dl vettä
3 keskikokoista etikkapunajuurta
300 g kasvisjauhista
2 dl kermaa
mustapippuria
suolaa
1 kananmuna

Paistamiseen:
voita

Lisäksi:
karamellisoitua sipulia (ohje alla)
perunamuusia

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota sipulisilppua paistinpannulla öljyssä. Halutessasi voit myös karamellisoida sipulit: kuullota niitä voissa ja lisää hetken kuluttua joukkoon sokeri. Jatka paistamista hetki. Anna sipulien jäähtyä.
Sekoita korppujauhot ja vesi keskenään, anna turvota. Raasta punajuuret hienolla terällä.
Lisää korppujauhoseokseen kasvisjauhis, punajuuriraaste, kuullotetut sipulit, kerma ja mausteet. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi sekaan kananmuna.
Muotoile massasta haluamasi kokoisia pihvejä ja paista ne voissa paistinpannulla kypsiksi.
Tarjoile karamellisoidun sipulin ja perunamuusin kera.

Karamellisoitu sipuli

2 sipulia
2 rkl voita
2 rkl sokeria
2 rkl (valko)viinietikkaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori sipulit ja leikkaa ne renkaiksi.
Kuullota sipulirenkaita pannulla voissa, kunnes ne ovat hiukan pehmenneet. Lisää sokeri ja anna sen sulaa. Lisää sitten viinietikka ja jatka kuullottamista vielä joidenkin minuuttien ajan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Täyden kympin hävikkiruokaa: feta-pinaattipiirakka mainiolla ripepohjalla

Koska edellisestä suolaisesta piirakkapostauksestani oli taas kuin varkain vierähtänyt liki kaksi kuukautta, päätin jälleen ottaa puheeksi piirakat. Sillä näitähän minä tykkään synnyttää. Piirakat ovat mukava tapa käyttää luovuuttaan, keksiä uusia ja taas uusia yhdistelmiä, löytää tapoja hankkiutua eroon jääkaapin tai pakastimen syövereihin kätkeytyneistä eriensä viimeisistä tai muuten sinne unohtuneista. Siis taistella loppuun asti ruokahävikkiä vastaan – ja siinähän minä loistan, ruokahävikin minimoimisessa.

Tällä kertaa esittelemäni piirakka lienee täytteensä osalta yksi klassisimpia: fetaa, pinaattia ja lisukkeeksi himpun verran broileria. Sen lisäksi, että täytteen ainekset löytyivät kuka jääkaapista, kuka pakastimesta, pohjan täydellistäjänä käytin niinkin epätavallista ainesosaa kuin joitakin aikoja sitten valmistamamme lihapadan maustajina toimineita padassa pitkään muhineita ja sitten toimettomaksi jääneitä kasviksia, jotka soseutin ja lisäsin pohjataikinaan. Tämä äkkiseltään oudolta kuulostava idea tuottaa mukavasti pehmeän ja erityisen maukkaan lopputuloksen, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Ja mikäli vastaavia kasviksia ei satu löytymään, ne voi hyvin korvata varsin monenlaisilla muilla rippeillä, kuten perunamuusin tai muiden kypsennettyjen kasvisten lopuilla – taisin minä joskus sujauttaa joukkoon jokusen sosekeitonkin lopun. Vain taivas lienee rajana.

IMG_8639

Feta-pinaattipiirakka ripepohjalla

Vuoallinen (ø 24 cm)

Pohja:
50 g voita
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
1,3 tl leivinjauhetta
2 dl jotakin ”ripettä”, kuten kastikekasviksia soseutettuna, sosekeittoa tai joululaatikkoa

Täyte:
3 nippusipulia varsineen
1 rkl rypsiöljyä
75 g pakastepinaattia
suolaa
mustapippuria
kypsää broileria
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
75 g juustoraastetta
100 g fetajuustoa

Koristeeksi:
tuoreita yrttejä

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Täytettä varten huuhtele ja silppua sipulit. Kuullota niitä öljyssä, kunnes ne hiukan pehmenevät. Lisää sitten pinaatti ja jatka paistamista vielä muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Pilko kypsä broileri.
Sekoita ruokakerma, kananmuna ja juustoraaste keskenään. Mausta seos kevyesti suolalla ja pippurilla.
Kokoa piirakka. Ripottele pohjalle ensin broileripalat. Kaada sitten vuokaan ruokakermaseos ja sen päälle sipuli-pinaattipaistos. Asettele päällimmäiseksi feta kuutioituna.
Paista piirakkaa 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 30 min. tai kunnes piirakka on sopivasti paistunut.

Toisen roska on toisen aarre: pekonia ja sipulia – sekä kauan kaivattu kakkulautanen

Minä olen kierrätysihminen. Tykkään paljon enemmän tehdä löytöjä kirpputoreilla kuin kaupoissa, samoin omista ylimääräisyyksistä eroon pääseminen niin, että joku toinen tulee niistä iloiseksi, on ihan mahtavaa. Huomaa, että en ole asiani kanssa yksin, sillä tuntuu että nykyään erilaisia itsepalvelukirpputoreja ynnä muita kierrätysasialla olevia laitoksia löytyy lähes paikasta kuin paikasta, nettikirpputoreista nyt puhumattakaan. Loistavaa näin!

Toinen harrastukseni, joka niin ikään on yhdistettävissä kierrätysintooni, on tapani valmistaa herkkuruokaa rippeistä. Tässä kohtaa iloa tuottaa se, että kauppareissun sijaan tekeekin hankintamatkan omille kaapeilleen ja saa löydöksistään aikaan jotakin maukasta. Jotta tämä on mahdollista ja jotta päästäisiin lopulliseen päämäärään, ruokahävikin minimoimiseen, on pakastettava kaikki mahdollinen – ja oikeastaan mahdotonkin. Sehän minulta sujuu.

IMG_4576Tämä artikkeli pohjaa juuri näihin, kirpputoreihin ja tähteistä tähdiksi -ideologiaan. Esiteltävä piirakka syntyi, kun kurkistin pakastimeen, kuvissa näkyvä kakkutarjotin taas löytyi kirpputorilta. Miksi haluan tehdä kakkutarjottimesta näinkin suuren numeron, on siksi, että en olisi ikinä uskonut, kuinka haasteellista sopivan sellaisen löytäminen voi olla. No, sitkeys palkitaan, jonkun roskasta tuli minun aarteeni.

Seuraava pekoni-sipulipiirakka syntyi oikeastaan vahingossa, kun olin tekemässä pastakastiketta. Sopivan pastan puuttuessa päätin ujuttaa kastikkeen piirakkapohjalle ja lopputulos oli mainio. Suosittelen. Pohjana toimii oikeastaan mikä vaan suolainen piirakkapohja, minä käytin tätä monesti hyväksi havaittua talkkunapohjaa. Mikäli piirakka ei tällä kertaa kiinnosta, voi kastiketta toki jatkaa hiukan vedellä ja tehdä siitä jonkin verran juoksevampaa. Näin tarjoilu pastan kanssa toimii mainiosti. Tällöin kuitenkin kananmuna on syytä jättää pois.

Sipuli-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_4584Pohja:
Valitsemasi itsetehty tai valmis piirakkapohja. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi yllä linkkaamani talkkunapohja.

Täyte:
160 g pekonia
1 iso keltasipuli
muutama kevätsipulinvarsi
pala leipäjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl pestoa
0,5 tl mustapippuria rouhittuna

Tee ensin valitsemasi pohjataikina, taputtele se piirakkavuokaan ja suorita mahdollinen esipaisto.
Paloittele pekoni, kuori ja pilko sipuli, pilko kevätsipulinvarret ja kuutioi leipäjuusto.
Paista pekonia hetki pannulla ja lisää sekaan keltasipuli. Kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja pekoni kunnolla ruskistunut. Ripottele pekoni-sipuliseos piirakkapohjalle ja sen päälle pilkottu kevätsipuli ja kuutioitu leipäjuusto.
Sekoita ruokakerma, kananmuna, tuorejuusto, pesto ja mustapippuri keskenään. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Yksinkertainen on kaunista -sipulipiirakka ynnä jättihyvä talkkunapohja

img_0502Sipuli, yksi suosikkiraaka-aineitani, pääsi jälleen arvoonsa, kun leivoin mitäpäs muutakaan kuin sipulipiirakkaa. Yksinkertaisella täytteellä syntyi maukkaan mehevä piirakka, jonka avainsanoina olivat sipuli, timjami ja hunaja. Myöskään Rantasen aidoista hämäläisistä talkkunajauhoista leipoutunut piirakkapohja ei jäänyt missään mielessä varjoon, siitä tuli herkullinen ja näin muutaman kokeilukerran perusteella voin ilomielin suositella talkkunajauhoa piirakkapohjien raaka-aineeksi. Lopputulos on mukavan ruokaisa, sellainen tumma ja rapsakka.

img_0505Mikään kaunotar piirakasta ei tullut, kuten oheiset kuvat kertovat, mutta kuvailinpa sitten sipulinkuoria. Siis sipulinkuoria kuvaillessa, sanotaan vaikka niin.

Sipuli-kinkkupiirakka talkkunapohjalla

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

img_0508Pohja:
1,5 dl (vehnä)jauhoja (itse käytin jauhosekoitusta, jossa 1 dl vehnäjauhoja, 0,25 dl korppujauhoja ja 0,25 dl riisijauhoja)
1,5 dl talkkunajauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g voita
0,5 dl kylmää vettä

Täyte:
2 isoa sipulia
3 valkosipulinkynttä
3 rkl rypsiöljyä
3,5 rkl tuoretta timjamia
2,5 rkl hunajaa
suolaa
mustapippuria
100 g (savu)kinkkua
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
mustapippuria
2 dl vahvaa juustoraastetta

Sekoita keskenään jauhot, talkkuna, suola ja leivinjauhe. Lisää voi nyppimällä se jauhoseokseen. Lisää murumaiseen seokseen kylmä vesi ja vaivaa taikinaksi. Painele taikina voideltuun vuokaan. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa noin 5 min.
Kuori ja suikaloi sipulit ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuumenna rypsiöljy isossa pannussa. Lisää sipulit ja kuullota pehmeiksi. Mausta seos timjamilla, hunajalla, suolalla ja mustapippurilla. Suikaloi kinkku ja kääntele joukkoon. Kaada seos vuokaan.
Sekoita kulhossa kerma ja kananmuna. Mausta seos kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Kaada seos täytteen päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste.
Paista 200 asteessa noin 30 min.

Kolmen sortin sipulirisottoa possulla ja kirsikkatomaateilla kuorrutettuna

Hmm. Aina ei ole se paras päivä, ei kai kenelläkään. Ei edes vaikka kotona seuraa pitää maailman suloisin karhuherra. Joskus voi jopa olla niin, että juuri tuo karhuherra pistää hiukan pakkaa sekaisin. Näin meillä tällä kertaa.

On nimittäin niin, että näinä päivinä Kotikolon yllä leijailee melkomoinen unipilvi, jonka ominaispiirteenä on sekoittaa kokeista pienimmän muutenkin olematonta unirytmiä entisestään. Näinpä elän itsekin päivästä toiseen jonkinasteisen väsymysverhon sumentamana, toisinaan ohuemman toisinaan paksumman. Mutta kuulunee asiaan, onhan se kuitenkin hyvä, että nallukkamme ei ole talviuneen vajonnut, pikemminkin päinvastoin.

img_0140No, ei tästä mitään tilitystä ole postautumassa, saattelinhan teidät vaan seuraavassa esiteltävän risoton maailmaan. Tarkoituksenani oli nimittäin valmistaa fiiniä risottoa, jonka rinnalla olisi ollut mukava nautiskella vaikkapa tilkkanen valkoviiniä. Mutta toisin kävi; syntyi arkinen pikarisotto, johon erilaiset sipulit sekä mausteet toivat kuitenkin mukavasti makua. Eli ihan hyvä torstairuoka tämäkin.

Helppo tapa muuten käyttää monia loppusuoralleen siirtyneitä asioita, kuten viimeisiä käyttöpäiviään läheneviä leikkeleitä tai hiukan nahistuneita kasviksia on lisäillä niitä risottoihin. Näin syntyi tämäkin, riperisotto.

Kolmen sipulin possurisotto

4 annosta

img_0140-versio-21 iso sipuli
hillosipuleita
kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä kuullottamiseen
1 yksikyntinen valkosipuli
2 rkl voita
3 dl risottoriisiä
5 dl lihalientä
5-7 dl kasvislientä / vettä, tai mahdollisesti valko-/ roséviiniä, myös kuivaa siideriä olen onnistuneesti käyttänyt risotoissa (Mikäli et lisää viiniä tai siideriä, pieni tilkka valkoviinietikkaa tuo mukavasti hapokkuutta.)
2-3 tl chilirouhetta
2-3 tl kurkumaa väriä antamaan
ripaus muskottipähkinää
150-200 g kinkkua
(aavistus suolaa tai soijakastiketta)

Kuori ja silppua sipuli, halkaise kirsikkatomaatit.
Kuullota suuressa kasarissa oliiviöljyssä sipulia muutama minuutti ja lisää sitten hillosipulit ja kirsikkatomaatit. Paista seosta muutama minuutti, mausta kevyesti suolalla ja nosta pannulta odottelemaan.
Kuori ja silppua valkosipuli.
Laita kasariin voi sekä valkosipulisilppu. Pyörittele hetki, älä kuitenkaan paista. Lisää riisiä vähän kerrallaan niin, että se kuullottuu ja voi ehtii imeytyä riisiin kauttaaltaan. Lisää tarvittaessa vähän voita, mikäli riisi näyttää kuivalta.
Aloita nesteen, lihaliemen ja viinin tai sen korvikkeen, lisääminen pikkuhiljaa. Aina kun neste näyttää imeytyneen riisiin, lisää jompaa kumpaa. Pienennä lämpöä hauduttavaksi, tässä vaiheessa menee riisilaadusta riippuen noin 15-20 min.
Suikaloi kinkku. Lisää risottoon mausteet ja paistettu sipuli-tomaattiseos sekä kinkku.
Maista suola ja lisää tarvittaessa hiukan sitä tai soijakastiketta.
Mikäli ruoka vaikuttaa kuivalta, lisää vielä hiukan nestettä.

Matkailu avartaa osa 2: Alankomaat

alankomaidenHitaasti mutta varmasti etenevä kulinaarinen maailmanvalloitustaipaleeni eteni vihdoin toiseen etappiinsa, kun eilen valmistui arki-illallinen alankomaiseen tyyliin. Nimenomaan arki-illallinen. Kyseiseen keittiöön päällisin puolin tutustuessani sain nimittäin sellaisen käsityksen, että mitä tuohon tulppaanien ja tuulimyllyjen maahan tulee, ruoka on nimenomaan arkista ja yksinkertaista, ruokailu välttämättömyys ilman sen kummempaa ylellisyyden tavoittelua. Päivällisvieraita kutsutaan niukasti ja yleisemmin harjoitettu kahvittelu hoituu yhden keksin voimin. Tylsää, sanon minä!

Arkisia tai ei, reseptejä alankomaisiin aterioihin oli kuitenkin jonkin verran tarjolla – huomattavasti runsaammin kuin afgaaniruokiin, joita viimeksi metsästin. Kuten sanottua puukenkäkansa annostelee lautasilleen tavanomaista murkinaa; erilaisia kasvismuhennoksia ja -patoja erilaisten lihojen ja makkaroiden kera, hernekeittoa ja suolaisia sekä makeita ohukaisia noin joitakin mainitakseni.

img_8955Minä valitsin valmistettavakseni todellista perinneruokaa, hutspot-nimistä porkkana-sipuli-perunamuhennosta, joka on ollut 440 vuoden ajan vapauden symbolina Leidenin kaupungin asukkaille. Tässä versiossa hutspot tarjoiltiin naudanlihan kera. Hutspotista vielä sen verran, että se on stamppot-ruokalajin alalaji ja stamppotilla taas tarkoitetaan mitä tahansa sattumia sisältävää kasvismuhennosta.

Mutta minun versiooni, joka löytämäni artikkelin mukaan oli perinteinen ”perhe resepti”. Muhennosta valmistaessani tuntui lähinnä siltä, että mikäli lopputulos olisi edes menettelevä, olisin tyytyväinen. Mutta toisin kävi; valmistamani ruoka oli hyvää. Siskoni sekä hänen miehensä, jotka pääsivät kanssamme alankomaiselle illalliselleni tykkäsivät niin ikään ja annos katosi padastaan kerta heitolla. Mitä lihaan tulee, sen kohdalla kuitenkin poikkesin alankomaisesta tavasta tarjota se sellaisenaan padasta noston jälkeen ja muokkasin sen kermaiseksi kastikkeeksi suomalaiseen Valio-tyyliin. Mikäli kurkistatte alkuperäistä reseptiikkaa, voitte toki toimia haluamallanne tavalla ja valmistaa kermakastikkeen sijaan vaikkapa siellä esitellyn ruskeankastikkeen. Minusta liha kuitenkin tuntui liian kuivalta tuolla tavalla nautittavaksi.

No niin, eipä siis muuta kuin puukengät jalkaan, tulppaanit pöydälle ja Heineken kouraan. Tätä arkimuonaa voi suositella testattavaksi. Ja tuo Heineken sopi kumppaniksi muuten vallan mainiosti.

Hutspot-muhennosta ja naudanlihaa

4 annosta

img_8944img_8937voita tai öljyä paistamiseen
2 sipulia
5 porkkanaa
6 perunaa
1 litra kanalientä
500 g naudanlihaa (minulla oli sisäpaistia)
3 katajanmarjaa
2 laakerinlehteä
rakeista sinappia (reseptissä puhuttiin Zaanse-sinapista, minä käytin Dijonia)
suolaa ja pippuria

img_8954Kuori ja viipaloi sipulit, kuullota niitä miedolla lämmöllä voissa tai öljyssä padassa tai suuressa kattilassa. Nosta sipulit pois padasta odottamaan myöhempää käyttöä.
Lämmitä kanaliemi padassa. Lisää liha, katajanmarjat ja laakerinlehdet ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin tunnin, välillä lihaa käännellen.
Kuori ja paloittele porkkanat ja perunat.
Lisää tunnin kuluttua porkkanat ja tästä 15 min. kuluttua perunat. Keitä miedolla lämmöllä 35 min. lisäten lientä vain tarpeen mukaan.
Kun kasvikset ovat kypsiä, nosta liha padasta leikkuulaudalle.
Kaada liemi erilliseen astiaan.
Poista padasta katajanmarjat ja laakerinlehdet ja nosta kuullotetut sipulit porkkanoiden ja perunoiden seuraksi.
Mittaa pataan takaisin muutama desi lientä ja survo kasvikset sauvasekoittimella epätasaiseksi muhennokseksi. Hutspotin ei ole tarkoitus olla sileää; on itse asiassa suotavaa, että muhennoksesta löytyy sattumia ja purutuntumaa.
Mausta hutspot sinapilla ja tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla.
Viipaloi liha ja tarjoile hutspotin kanssa sellaisenaan ruskeankastikkeen kera tai jatka kanssani pippurisen lihakastikkeen valmistukseen.

Pippurinen lihakastike

4 annosta

img_8962500 g kypsää naudanpaistia
1 sipuli
voita tai öljyä kuullottamiseen
0,5 tl suolaa
1,5 dl Mustapekka-ruokakermaa
0,5 tlk (35 g) tomaattipyreetä
2-3 dl hutspotin keittolientä

Kuutioi hutspotin seurana valmistunut liha.
Kuori ja hienonna sipuli, kuullota pannulla miedolla lämmöllä.
Lisää lihat pannulle, mausta suolalla. Lisää tomaattipyree ja keittoliemi.
Anna kiehua hiljalleen kannen alla hetken aikaa ja lisää lopuksi ruokakerma.