Paahdettu tomaattikeitto

Vaikka päiväkotiruoka – tai voihan se olla ikäkin – sinänsä onkin vaikuttanut perheemme pikkuruokailijoihin hieman negatiivisella tavalla tehden heistä huomattavasti entistä nirsompia, on se myös opettanut jotain. Nimittäin syömään sosekeittoja, joita Neiti-Kokki ei vielä joitakin aikoja sitten suostunut edes maistamaan. Näinpä olen innostunut keittelemään niitä viikottain ja jopa hieman tottunut omaan tapaani syödä ihan itseksenikin usein kahden ruokalajin lounas etätöitä tehdessäni. Pieni annos keittoa alkuun saa ihan tavallisenkin aterian tuntumaan jotenkin erityislaatuiselta.

Tällä kertaa keittelin paahteisen tomaattikeiton, olisiko seassa ollut yksi paprikakin, jonka maustoin yksinkertaisesti balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Halukkaat voivat toki ripauttaa annokseensa sopivasti chiliä, mutta lasten takia minä suosin tällä hetkellä chilitöntä ruokaa. Sitä on sitä paitsi niin helppo lisätä jälkikäteen.

Sosekeitot ovat muuten siitäkin syystä mainio juttu, että niissä hieman nuhjaantuneetkin kasvikset pääsevät näyttämään parhaat puolensa. Itseni kaltainen ekologinen kokki myös ajoittaa tällaisten paahdettuja kasviksia sisältävien keittojen teon aina jonkin toisen uuniruoan yhteyteen. Ei, minä en lämmitä uunia vain tomaatteja paahtaakseni. Paahdetut kasvikset säilyvät muutenkin jääkaapissa päivän pari, jolloin aikaa vievin osuus on valmiiksi tehty ja sopivan ajan tultua keitto on nopeasti saateltavissa lopulliseen muotoonsa. Siis mainiota monella tapaa.

Paahdettu tomaattikeitto

4 annosta

1 kg tuoreita tomaatteja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
2 tl sokeria
mustapippuria myllystä

2-4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 tl sokeria
0,5-1 tl paprikaa
1 rkl balsamicoa
(chiliä)
0,5-1 dl kaurakermaa
(suolaa)

Pese tomaatit ja leikkaa ne lohkoiksi. Leikkaa myös sipuli isoiksi lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet, mutta jätä ne kokonaisiksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita tomaatit, sipulit ja valkosipulit uunipellille tai vuokaan. Lorauta tomaattien ja sipulien päälle oliiviöljyä ja mausta vihannekset suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Paahda uunin keskitasolla noin 30 min.
Siirrä paahtuneet vihannekset ja niiden nesteet kattilaan. Soseuta ne sauvasekoittimella.
Kiehauta keitto kattilassa. Lisää 2-4 dl vettä, kunnes keitossa on mielestäsi sopiva koostumus. Mausta keitto liemikuutiolla, sokerilla, paprikajauheella ja balsamicolla sekä mahdollisella chilillä. Voit halutessasi antaa keiton poreilla miedolla lämmöllä puolisen tuntia, mutta keiton voi tarjoilla myös heti kun se on lämmennyt.
Lisää lopuksi noin dl kaurakermaa. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita ja suolaa.

Sopivasti mausteinen linssikeitto

Koska lämpimät kevätsäät antavat yhä odottaa itseään, lienee ihan paikallaan jakaa ihanasti lämmittävä keittoresepti. Tämä sopivasti mausteinen linssikeitto on juuri tällainen, mukavasti lämmittävä, täyteläinen ja täyttävä. Tulisuudesta nauttivat voivat lisätä omaan annokseensa chilihiutaleita, joten keiton sovittaminen moneen makuun on helppoa. Helppoa tämän keiton kanssa on muutenkin ja se sopii näin ollen vähän hektisempäänkin arkiruoanlaittoon. Myöskään uudelleenlämmitys tai pakastaminen eivät tee sille pahaa, päinvastoin, joten kannattaa samalla vaivalla tehdä kunnon annos. Kerrassaan mainiota!

Sopivasti mausteinen linssikeitto

4 annosta

1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 rkl inkivääriraastetta
1 tl (tuore)kurkumaa
2 rkl öljyä
1 tl paprikaa
1 rkl punaviinietikkaa
800 g tomaattimurskaa
8 dl kasvislientä
3 dl punaisia linssejä
2,5 dl kookosmaitoa
0,5-1 rkl suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa ja/tai ruohosipulia
chilirouhetta

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri (sekä kurkuma, jos käytät tuorekurkumaa).
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia muutama minuutti. Lisää sitten valkosipuli, inkivääri, kurkuma ja paprika. Kuullota hetki ja lisää punaviinietikka. Anna sihistä hetken.
Huuhtele linssit. Lisää kattilaan tomaattimurskat sekä kasvisliemi ja sekoita joukkoon linssit. Kuumenna kiehuvaksi ja anna muhia kevyesti poreillen noin puoli tuntia, kunnes linssit ovat kypsiä.
Sekoita lopuksi keiton joukkoon kookosmaito. Jos keitto tuntuu liian paksulta, lisää joukkoon hieman vettä, mutta muista kuitenkin, että sen on tarkoituskin olla melko paksua. Mausta keitto suolalla (tämä vaatii sitä yllättävän paljon) ja mustapippurilla. Viimeistele halutessasi tuoreilla yrteillä ja tarjoile tulisuudesta nauttiville lisäksi chilirouhetta.

Supermaukkaat sienipihvit

Kun alkuvuodesta tulin valmistaneeksi elämäni ensimmäiset herkkusienijohdannaiset kasvispihvit, herkkusieni-quinoapihvit, olin lopputulokseen vallan tyytyväinen. Törmättyäni sittemmin seuraaviin pähkinöillä ja parmesaanilla aateloituihin rouheisiin sienipihveihin, tiesin löytäneeni ehkä elämäni sienipihvireseptin. Niin maukkaita nämä pihvit olivat. Juuri sellaisia, jonkalaisen odottaa löytyvän hyvän kasvishampurilaisen uumenista.

Tätä reseptiä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ja jos kaikki eivät tule syödyksi oikopäätä, loput voi mainiosti pakastaa. Sillä: mikä onni ovatkaan pakastimessa odottavat valmiit herkkupihvit. Senhän tietää ihan jokainen.

Kaiken muun hyvän lisäksi pihvit ovat helposti muutamaa ainesosaa muuttamalla muokattavissa vegaanisiksi ja sopivat näin ollen sangen monenlaiseen ruokavalioon.

Sienipihvit

Noin 14 kpl

700 g (herkku)sieniä
200 g keltasipulia
5 valkosipulinkynttä
0,5 dl rypsiöljyä
1,5 dl (kasvi)kermaa
1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl korppujahoja
1,5 dl pähkinöitä
1 dl (täysjyvä)vehnäjauhoja
1 dl parmesanraastetta (tai jotakin vegaanijuustoa)
1 dl tuoretta persiljaa
2 tl suolaa
1 tl oreganoa
0,25 tl mustapippuria
Huom! Voit käyttää myös kuivattuja sieniä, joita tarvitset 70 g. Liota ja valuta sienet ennen käyttöä.

Puhdista sienet ja silppua ne. Kuori ja silppua keltasipulit ja valkosipulinkynnet.
Paista sieniä kuivalla pannulla, kunnes neste on haihtunut. Lisää pannulle öljy ja keltasipulit. Kuullota, kunnes sipuli on pehmeää. Lisää pannulle valkosipulit ja kääntele hetki, kunnes valkosipuli tuoksuu. Nosta pannu syrjään ja anna seoksen jäähtyä hiukan.
Lisää kaikki loput aineet ja kääntele massa tasaiseksi. Anna tekeytyä 15 min.
Muotoile massasta leivinpaperin päälle uunipellille pihvejä.
Paista pihvejä 200-asteisessa uunissa noin 20-25 min. kunnes ne ovat saaneet sopivasti väriä.

Kasvisbolognese munakoisosta ja soijarouheesta

Siitä lähtien, kun olen tarkoituksella ruvennut vähentämään radikaalisti liharuokien syöntiämme, ovat erilaiset kasvisbologneset olleet olennainen osa arkiruokien kavalkadiamme. Yksi syy tähän on tietysti Neiti-Kokin osittainen ennakkoluuloisuus mitä kasviksiin tulee, toinen yksinkertaisesti se, että kasvisbologneset ovat hyviä sekä maultaan että monikäyttöisyydeltään. Niitä voi yhtä lailla syödä sellaisenaan vaikkapa pastan parina kuin sujauttaa annoksen lasagneen. Niihin saa sullottua parhaat päivänsä nähneitä kasviksia laidasta laitaan ja mikä parasta, ne näyttävät ihan jauhelihakastikkeelta. Oiva huijaus siis kaiken kaikkiaan.

Tällä kertaa bolognesen pääraaka-aineiksi valikoituivat Hannan sopan ideasta soijarouhe ja munakoiso. Mausteiksi ja makujen syventäjiksi valikoin perinteiset yrtit sekä vakiokolmikkoni viinietikan, balsamicon ja sokerin. Lopputulos oli mainio ja kastikkeen pitkä haudutusaika nujersi siinä määrin hyvin munakoisonkin rakennetta, että sekin maistui hyvin myös hieman nuivemmin munakoisoon yleisesti ottaen suhtautuville. Sitten puuttuivatkin enää pasta sekä juustoraaste ja se oli siinä, koko perheelle mainiosti maistuva kasvisbolognese.

Kasvisbolognese munakoisosta ja soijarouheesta

6 annosta

1 munakoiso
2 rkl + 0,5 dl + 1 rkl rypsiöljyä
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
2 rkl soijakastiketta
0,5 tl savupaprikajauhetta
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 paprika
2 rkl tomaattipyreetä
1 rkl punaviinietikkaa
2 rkl balsamicoa
1 rkl sokeria
400 g tomaattimurskaa
1-2 dl vettä
suolaa ja mustapippuria
2 rkl kuivattua basilikaa
2 tl kuivattua oreganoa
2 tl kuivattua timjamia

Lisäksi:
pastaa
parmesanraastetta (Valitse niin halutessasi vegaaninen versio.)
kirsikkatomaatteja

Leikkaa munakoiso pieniksi kuutioiksi. Paista kuutioita öljyssä (noin 2 rkl) miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat pehmeitä, noin 15 min. Siirrä sivuun odottamaan.
Turvota seuraavaksi soijarouhe. Lisää pannulle 0,5 dl öljyä ja paista soijarouhetta pari minuuttia. Lisää vesi muutamassa osassa välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Mausta soijakastikkeella ja savupaprikajauheella. Siirrä soijarouhe sivuun odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa lehtisellerin varret pieniksi paloiksi, kuutioi paprika. Lorauta 1 rkl öljyä pannulle ja kuullota sipulia pari minuuttia. Lisää valkosipuli, selleri ja paprika, jatka kuullottamista muutama minuutti.
Lisää pannulle tomaattipyree, punaviinietikka, balsamico ja sokeri. Sekoita. Lisää munakoisot ja soijarouhe sekä tomaattimurska. Kaada vesi tyhjään tomaattimurskapurkkiin ja sieltä kastikkeen joukkoon, jotta purkki huuhtoutuu samalla. Mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kastikkeen muhia miedolla lämmöllä vähintään puoli tuntia. Lisää vettä tarvittaessa.
Tarjoile pastan ja parmesanraasteen kera. Jos otat mukaan myös kirsikkatomaatteja, ne voi asettaa pannulle jo ennen kastikkeen valmistumista, jotta ne pehmenevät hiukan.

Huikean herkullinen karamellisoitu sipuligalette vol. 2

Testattuani joitakin aikoja sitten muistaakseni Helsingin Sanomista löytämääni vallattoman herkullista uunissa karamellisoiduilla sipuleilla täytettyä galettea päätin heti sen valmistuttua, että tätä olisi tehtävä uudestaan. Syitä tähän oli oikeastaan kaksi: halusin tehdä sen vielä paremmin ja halusin tehdä sen vegaanisesti. Tällä kertaa kuvio oli siis pääpiirteittäin sama, mutta nyt laitoin galetten pinnalle huomattavasti enemmän ihanasti karamellisoituja sipuleita, vaihdoin ranskankerman vegaaniseen tuorejuustoon ja tein pohjataikinasta vegaanisen niin ikään.

Kaiken kaikkiaan homma toimi mainiosti; ainoa elementti, josta en pitänyt oli tuorejuusto. Ensi kerralla ajattelin kokeilla ehkä kaurafraichea. No, vegaanit varmasti tuntevat nämä tuotteet minua paremmin ja osaavat valita omille makumieltymyksilleen sopivan vaihtoehdon.

Siis laittakaapa ihmeessä valmistuslistalle. Mainittakoon vielä, että kannattaa ehdottomasti käyttää keltasipulin ohella punasipulia, joka tekee lopputuloksesta vähintään kaksinverroin kauniimman. Mikäli ihan ”tavallinen” versio kiinnostaa, sen reseptiä voit käydä kurkkaamassa täällä.

Karamellisoitu vegaaninen sipuligalette

4-8 annosta

Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl grahamjauhoja (Tai joitakin muita, mitä nyt sattuu olemaan.)
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä
1 dl kylmää vettä

Täyte:
500 g keltasipulia
500 g punasipulia
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl sokeria
2 rkl viinietikkaa
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
100-200 g vegaanista tuorejuustoa
mustapippuria myllystä

Aloita pohjataikinasta. Sekoita kulhossa jauhot ja suola. Lisää öljy ja vesi. Vaivaa taikinasta kimmoisa pallo. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.
Valmista seuraavaksi karamellisoidut sipulit. Kuori sipulit ja leikkaa ne poikittain noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Kuori ja viipaloi myös valkosipulinkynnet.
Levitä pellille leivinpaperi ja sivele se ruokalusikallisella öljyä. Ripottele päälle ruokalusikallinen sokeria tasaiseksi kerrokseksi ja nostele sipuliviipaleet sen päälle. Sivele sipulit lopulla öljyllä ja ripottele päälle loppu sokeri. Pirskota päälle etikka. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Anna sipuleiden paahtua 225-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min.
Kaulitse taikinasta pyöreä levy.
Mausta tuorejuusto kevyesti mustapippurilla ja levitä sitä sopivaksi katsomasi kerros taikinalevylle niin, että reunoille jää noin kolme senttiä tyhjää.
Nostele hieman jäähtyneet sipulit täytteen päälle lomittain ja päällekkäin. Taittele piirakan reunat ylös.
Alenna uunin lämpö 200 asteeseen ja paista piirakkaa toiseksi alimmalla tasolla noin 20 min. Jos pohja tuntuu tarvitsevan kypsyäkseen lisäaikaa, voit jatkaa paistamista vielä kymmenisen minuuttia. Tällöin galetten keskiosaa kannattaa kuitenkin tarkkailla ja peittää se foliolla, mikäli täyte alkaa tummua liikaa.

Yksi taikina, kaksi leivonnaista: ihastuttavalla omenareseptillä kohti satokautta

Omenakauden pikkuhiljaa lähestyessä on aika jakaa ensimmäinen omenaresepti. Tähän taikinaan käytetään tosin ainoastaan omenasosetta, joten ehkäpä siihen voisikin tuhlata mahdollisesta edellisestä sadosta pakastimen perälle unohtunutta sellaista.

Reilu vuosi sitten leivoin lasten synttärijuhliin vegaanisia mausteisia omenamuffinsseja, jotka kuorrutin omenahyveelle tyypillisellä kauramuruseoksella. Tänä vuonna, kun samaisia juhlia pohdiskellessani kysyin Neiti-Kokilta kakkuideaa, sain vastaukseksi ”piirakkakakku”. Tiesin hänen tarkoittavan omenapiirakkamaista kakkua, jonka leivoin kesällä omiin juhliini ja jonka reseptiä olin jo itsekin koittanut jälkikäteen etsiä siinä kuitenkaan onnistumatta. Harmi, tuo kakku oli nimittäin todella hyvää. Siinä kohtaa mieleeni kuitenkin tulivat edellisvuoden onnistuneet omenamuffinssit ja päätin koittaa, miten ne istuisivat kakun muotoon. Istuivathan ne ja ainoastaan paistoaikaa säätämällä sain aikaiseksi mainion omenakakun toivottua piirakkakakkua edustamaan. Sen lisäksi, että resepti on vegaaninen siitä saa helposti myös gluteenittoman vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen. Näin se sopiikin jo liki jokaiseen ruokavalioon.

Hauska kokeilu tämä muffinssien muuttaminen kakuksi, jota aion varmasti testata vielä uudestaankin.

Mausteinen omenakakku tai -muffinssit kauramurukuorrutteella

Vuoallinen (ø noin 20 cm) / 12 muffinssia

Taikina:
2 dl vehnäjauhoja / gluteenitonta tummaa jauhoseosta
1 dl kauraleseitä
1-2 dl fariinisokeria omenasoseen makeudesta riippuen
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl ruokasoodaa
0,25 tl suolaa
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
2,5 dl omenasosetta
0,5 dl margariinia tai öljyä

Kauramuruseos:
75 g margariinia
1 dl sokeria
2,5 dl pikakaurahiutaleita
2 rkl vehnäjauhoja / gluteenitonta jauhoseosta
1 tl kanelia

Tarjoiluun:
vaniljakastiketta tai -jäätelöä

Tee ensin taikina. Sekoita jauhot, kauraleseet, fariinisokeri, leivinjauhe, sooda ja mausteet keskenään. Lisää joukkoon omenasose ja rasva. Jos käytät margariinia sulata se etukäteen.
Sekoita taikina tasaiseksi ja annostele joko leivinpaperoituun kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin.
Valmista seuraavaksi muruseos. Sulata margariini ja lisää joukkoon sokeri, kaurahiutaleet, jauhot ja kaneli. Ripottele muruseos kakun tai muffinssien pinnalle.
Jos valmistat kakun, paista sitä 175-asteisen uunin alatasolla noin 40 min. Jos taas teet muffinsseja, paista niitä 200-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.
Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Punastuneet soijarouhepyörykät

Kuten useasti olen tullut maininneeksi, meillä syödään paljon erilaisia pyöryköitä ja pihvejä. Tämä muutamastakin syystä: ne ovat helposti valmistettavissa, eivätkä variaatiot taida loppua koskaan, lapset tykkäävät niistä ja paremman puutteessa lisäkkeeksi riittää pelkkä jogurttikastike. Siis mitä mainiointa ”kello viiden ruokaa”.

Punastuneet soijarouhepyörykät ovat tietysti tomaattisia. Niiden maukkaus pohjautuu mukavaan määrään mausteita. Alkuperäisessä reseptissä, jonka löysin Ruokakonttuuri-blogista, taikina oli muotoiltu pihveiksi. Itsekin kokeilin ensimmäisellä kerralla pihvejä ja nyt molempia muotoja testailtuani taidan suositella juuri niitä. Taikina on koostumukseltaan suhteellisen järeää, joten sen paistaminen ohuehkoina pihveinä sujuu pyörykkämuotoa helpommin ja lopputulos on tietysti rapeampi. Mutta kyllä nämä pyörykätkin hyviä ovat.

Tomaattiset soijarouhepyörykät (tai -pihvit)

4 annosta

1 pienehkö yleis- tai kiinteämaltoinen peruna
2 dl soijarouhetta
2 dl vettä
1,5 dl korppujauhoja
70 g tomaattipyreetä
2 rkl soijakastiketta
1 tl rosmariinia tai timjamia
1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria myllystä
chiliä
2+1 rkl rypsiöljyä
1 pieni sipuli
1 valkosipulinkynsi

Kuori ja raasta peruna raastimen hienoimmalla terällä.
Sekoita kulhossa perunaraaste, soijarouhe, vesi, korppujauhot, tomaattipyree, mausteet sekä 2 rkl öljyä. Jätä taikina turpoamaan.
Taikinan turvotessa kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Kuumenna 1 rkl öljyä paistinpannussa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Sekoita taikinan joukkoon.
Muotoile taikinasta kostutetuin käsin pyöryköitä tai pihvejä ja paista ne öljyssä pannulla kypsiksi.

Härkisstroganoff

Nyt, kun vuoden viimeiset hetket ovat käsillä, on hyvä luoda jo muutama katse tulevaan. Ensi vuonna aika, jonka pystyn blogin kanssa viettämään, on todella paljon edellisiä vuosia rajallisempi. Olen tyytyväinen, jos nykyisen kahden-kolmen postauksen sijaan pystyn julkaisemaan viikossa edes yhden. Toisaalta loppuvuoden luvattoman lupsakoina päivinäni olen onnistunut kokoamaan itselleni melko kattavan artikkelipankin, joten eiköhän tästäkin ihan mallikas blogivuosi taas saada aikaan.

Ensi vuonna haluan jatkaa ruoanlaittoani kasvispainotteisella linjalla. Näinpä tämä mitä todennäköisimmin vuoden viimeisimmäksi jäävä reseptisuositukseni esittelee niin ikään kasvisruoan, itse asiassa todellisen klassikkoruoan kasvisversion.

Nopea, helppo ja herkullinen härkisstroganoff ponnahti ilman muuta uudelleen tehtävien ruokieni listalle. Lopputulos oli odottamaani maukkaampi ja härkis sopi lihan korvaajaksi paremmin kuin hyvin. Suosittelen ilman muuta kokeilemaan – nopeita arkiruokareseptejä ei takataskussa liene koskaan liikaa.

Härkisstroganoff

4 annosta

250 g härkäpapusuikaleita
(oliivi)öljyä kuullottamiseen
3 sipulia
1 keltainen paprika
puolikas maustekurkku
1 tl sinappia
2 tl tomaattipyreetä
2 dl kasvikermaa
(0,5 tl suolaa)
mustapippuria

Tarjoiluun:
perunamuusia

Paista härkäpapusuikaleita niukassa öljyssä, kunnes ne saavat rapean pinnan. Siirrä sivuun.
Kuori sipulit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi.
Leikkaa paprika ohuiksi suikaleiksi ja maustekurkku pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna paistinpannulla reilusti öljyä ja karamellisoi sipuleita hiljaisella lämmöllä, kunnes ne pehmenevät ja kuullottuvat, noin 10 min. Lisää joukkoon paprikasuikaleet ja kypsennä, kunnes ne pehmenevät.
Sekoita joukkoon sinappi ja tomaattipyree. Lisää härkäpapusuikaleet sekä kurkkukuutiot ja sekoita.
Kaada joukkoon kerma ja keitä hiljaisella lämmöllä, kunnes kastike sakenee ja saa väriä.
Tarkista maku ja lisää mahdollinen suola sekä mustapippuri.
Tarjoile esimerkiksi perunamuusin kera.

Vegaaninen porkkanamureke

Joulu lähestyy ja vaikka meillä syödään jouluna perinteistäkin perinteisemmin, on minusta joulua odotellessa hauska kokeilla erilaisia joulupöydän moderneja vaihtoehtoja. Ja niitähän riittää! Erilaisia ruokajulkaisuja lukiessa on tullut jo joitakin vuosia olo, että perinteinen joulupöytä on vähintäänkin tylsä vaihtoehto. Laatikot pitäisi maustaa uudella tavalla, mahdollinen kinkku valmistaa täysin toisin ja rosolli joko paahtaa uunissa tai pikkelöidä. Mitä enemmän jouluruokaperinteitä onnistuu varioimaan, sen parempi.

Kukin tyylillään ja toki ymmärrän sen, että kaikki eivät jouluruoasta erityisemmin välitä. Meillä joka tapauksessa syödään perinteisesti ja kokeillaan näitä variaatioita ”oikeaan joulupöytään” valmistautuessa. Kuten tätä vegemureketta, jonka muokkasin alkuperäisohjeistuksen kurpitsaisesta porkkanaiseksi. Samoin vaihdoin mantelit pähkinöihin.

Tässäpä siis maukas ja ruokaisa vegaanivaihtoehto lihamurekkeelle. Kannattaa ilman muuta testailla ja halutessaan sijoittaa vaikkapa sinne joulupöytään.

Vegaaninen porkkanamureke

10-12 palaa

700 g porkkanoita
2 rkl rypsiöljyä
2 dl pähkinöitä
550 g vegejauhista
1,5 dl kaurahiutaleita
2 tl rosmariinia hienonnettuna
0,25 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Koristeluun:
granaattiomenansiemeniä
tuoretta rosmariinia
cashewpähkinöitä

Kuori ja kuutioi porkkanat. Siirrä palaset uunipellille, valuta päälle öljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa noin 20 min, kunnes kuutiot ovat kypsiä. Soseuta.
Rouhi pähkinät.
Sekoita porkkanasose, vegejauhis, pähkinärouhe, kaurahiutaleet ja mausteet tasaiseksi massaksi.
Painele massa leivinpaperilla vuorattuun pitkulaiseen uunivuokaan.
Kypsennä mureketta 200-asteisessa uunissa noin 45 min. Anna vetäytyä noin 5 min. vuoassa ja kumoa tarjoiluvadille.
Koristele mielesi mukaan.

Lapsiperheen vegaanikeittokirja : helppo arki Chocochilin resepteillä

Elina Innanen ja Suvi Auvinen: Lapsiperheen vegaanikeittokirja : helppo arki Chocochilin resepteillä
*Kosmos, 2020

Lähiaikoina olen tullut perehtyneeksi keittokirjauutuuksiin harvinaisen vähän. Johtuneeko siitä, että niitä yksinkertaisesti ei ole ollut tarjolla vai eivätkö ne ole onnistuneet kiinnittämään huomiotani, tiedä häntä. Nyt joka tapauksessa vastaan tuli teos, jolle halusin ilman muuta antaa mahdollisuuden. Olen nimittäin aina siitä lähtien, kun kolme-neljä vuotta sitten aloin toden teolla keskittyä lasten myötä monipuolisen kotiruoan loihtimiseen, etsiskellyt yhä uusia kasvisruokareseptejä. Jos ne ovat sattuneet vielä olemaan vegaanisia, sen parempi. Näin ollen, kun nyt käsissä on kokonainen kirja lapsiperheille suunnattuja vegaanireseptejä, olen tohkeissani.

Lapsiperheen vegaanikeittokirjan taustalta löytyy tekijäpari, jonka muodostavat Chocochili-vegaaniruokablogista tuttu Elina Innanen sekä toimittaja-tietokirjailija Suvi Auvinen. Yhteistyö tuntuisi toimivan; kokonaisuus, jonka he ovat saaneet aikaan, on mainio. Jotta teoksesta on saatu vielä asteen verran vakuuttavampi, on sen tekijäkaartiin otettu mukaan laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen.

Pidän kirjan ideasta esitellä vegaanisia reseptejä hyvin erilaisista lähtökohdista sitä tutkiville ruoanlaittajille. Oli sitten vegaani, kasvissyöjä tai silloin tällöin kasvisateriaa suosiva sekasyöjä, voi hyvin napsia kirjasta reseptin silloin toisen tällöin. Toisaalta sen avulla voi helposti antautua täyspainoiseksi vegaaniksi, ensi alkuun vaikkapa kokeilumielessä. Sen esittelemä kuuden viikon kiertävä päivällislista takaa tätä kokeilua varten monipuolisen ja terveellisen ruokavalion. Kun päivällistä valmistaa tarpeeksi runsaan määrän, saa siitä vielä seuraavan päivän lounaan, jolloin siitä innostumattomat säästyvät täysin Mitä tänään syötäisiin? -pohdiskelulta. Reseptit on jaoteltu viikonpäivien mukaisiin teemoihin, jolloin arkena syödään helpommin ja nopeammin, viikonloppuisin astetta hitaammin. Perjantaisin pidetään herkkupäivä. Reseptien lisäksi kirja tarjoilee parikymmentä sivua erityisesti lapsivegaaneja koskevaa ravintotietämystä.

Käytännön tasolla olen tarttunut teokseen tähän mennessä kahdesti. Toisen resepteistä, soijarouhelasagnen, valitsin sunnuntai-osiosta Uuniruoat, toisen, pähkinäiset punajuuripihvit, taas tiistain Nopeista pannuruoista. Tykkäsin molemmista.

Haluan suositella kirjaa varauksetta ruokavaliosta ja -ideologiasta huolimatta. Itse sain siitä taas uusia ideoita ja jonkin verran tietoakin, joskin ilokseni sain myös huomata, että tietämykseni terveellisestä kasvisruokavaliosta on jo suhteellisen laaja. Näillä eväin on taas askelen verran kepeämpi jatkaa valitsemallani runsaasti kasviksia ja kasvisaterioita suosivalla sekasyöjän ruokavaliolla.