Kaksi rikollisen helppoa kakkua

Kun lauantaina juhlistimme Pikku-Kokin kaksivuotisuutta, oli tarjolla tottahan toki kakkua. Osa vieraskunnasta oli vegaaneja, joten toinen kakuista noudatteli heidän ruokavaliotaan. Vegaaninen suklaakakku – elämäni toinen sellainen – onnistui mainiosti ja oli paljon parempaa, kuin uskalsin odottaa. Nämä vegaaniset kakut ovat kyllä jänniä; ainesosaluetteloa tutkiessaan ei uskoisi lopputuloksen olevan välttämättä se paras mahdollinen ja aivan kuten edelliselläkin kerralla taikina olikin miltei loppusuoralle asti hieman kummallista, kunnes tuli viinietikan vuoro ja kaikki muuttui. Tämä vasta ruokakemiaa, mainiota.

Suklaakakun ohjeistuksesta kiitän Kamomillan konditoriaa ja kehotan ehdottomasti tarttumaan reseptiin, mikäli vegaaninen leivonta kiinnostaa, tai yhtä hyvin myös ihan muuten vaan. Nämä ovat hyviä leipomuksia myös tilanteisiin, joissa vieraslistalla on henkilöitä, jotka ovat allergisia maidolle tai kananmunalle. Lisäbonuksena tämä kakku oli niin helppo valmistaa, että edes päivänsankarin suhteellisen innokas keittiötouhuaminen ei haitannut menoa…

Toiseksi esittelen jäätelökakun, joka syntyi yksinkertaisesti tarpeesta päästä tekemään jotakin. Meille oli tulossa päivällisvieraita, joille oli tarkoitus tarjota jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä, mutta sitten päätinkin hiukan soveltaa ja syntyi hauska jäätelökakku. Suosittelen testaamaan tätäkin, vaikka mansikat ja jäätelö toimivat tietysti vallan mainiosti ihan sellaisenaankin. Hauskaa vaihtelua tälle kesän sesonkiherkulle. Lisäksi pohja”taikinaan” saa upotettua kaappiin unohtuneet keksipakettien tähdeyksilöt – tai vaikka epämieluisat aamiaismurot. Itse tulin epähuomiossa joitakin aikoja sitten ostaneeksi muroja, joihin oli ujutettu sokerikuorrutus. Nyt löytyi niillekin vihdoin viimeinen leposija, kun äkkäsin, että ne sopivat kakkujen keksipohjiin – paljon paremmin kuin aamiaislautaselle.

Tällaista siis tällä kertaa; kaksi superhelppoa kakkua, jotka ovat varmasti ainakin yltiömakeuksien ystäville mieluisia. Mums!

Vegaaninen suklaakakku

15 annosta

IMG_97594 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
0,75 dl kaakaojauhetta
1 rkl vaniljasokeria
1 tl ruokasoodaa
0,75 tl suolaa
2,5 dl vettä
1 dl miedonmakuista öljyä
1 rkl omenaviini- tai valkoviinietikkaa

Kaakaokuorrute:
50 g vegaanista margariinia
hyppysellinen suolaa
0,5 dl kaakaojauhetta
2 dl tomusokeria
1 rkl kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa

Pinnalle:
keksimurskaa tai muuta sopivaksi katsomaasi

Rasvaa ja jauhota noin 24-senttinen irtopohjavuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Sekoita kuivat aineet. Lisää nesteet ja sekoita tasaiseksi.
Kaada taikina vuokaan tasaiseksi kerrokseksi ja paista esilämmitetyn uunin keskitasolla noin 35 min. Kakku on kypsä, kun siihen työnnetty tikku tulee ulos puhtaana.
Anna kakun jäähtyä vuoassa kymmenen min. ennen irrottamista. Halutessasi kuorruta ja koristele hyvin jäähtynyt kakku. Voit toki tarjoilla sen myös tällaisenaan.
Mikäli teet kuorrutteen, sekoita kaikki kuorrutteen ainekset tasaiseksi haarukalla ja levitä jäähtyneen kakun pinnalle.

Jäätelökakku

8 annosta

IMG_9728200 g keksejä (tähän sopivat mainiosti lähes keksit kuin keksit)
75 g voita
1,5 l (vanilja)jäätelöä
0,5 l mansikoita
pehmeää toffeeta (fudge) ja/tai suklaata maun mukaan

Pinnalle esimerkiksi sopivaksi katsomasi kombo joitakin näistä:
muutama rivi sulatettua (tummaa)suklaata
kinuski-, suklaa- tai lakritsikastiketta
karkkeja tai keksejä maun mukaan

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksimurskan joukkoon ja painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle.
Levitä litra jonkin verran sulanutta jäätelöä pohjan päälle.
Siivuta mansikat ja paloittele toffee ja/tai suklaa. Levitä jäätelön päälle.
Lisää vuokaan vielä 0,5 litraa jäätelöä.
Koristele mielesi mukaan ja nosta pakastimeen kylmenemään.
Kakku kannattaa ottaa huoneenlämpöön sulamaan hieman ennen tarjoilua, mutta joka tapauksessa kannattaa muistaa, että se saattaa olla hiukan hankalasti leikattavissa riippuen sekä kakun sisällyksestä että pohjan paksuudesta.

Italialaisen illan avaus: paahdettu tomaattikeitto (ynnä DIY-jäätelö, joka on tekemisensä väärti ja sinänsä siis poikkeuksellinen)

Lauantaina vietimme italialaista iltaa, tai no, lähinnä valmistimme italialaista ruokaa. Siis tomaattikeittoa, pizzaa ja jäätelöä, aika klassinen setti. Mutta hyvä sellainen.

img_0742Mistä teille ajattelin tällä kertaa vinkata, on paahdettu tomaattikeitto, jota siis nautimme alkupalaksi. Keitto oli maukasta ja kuten tomaattikeitto nyt yleisestikin ottaen, erittäin helppo valmistaa. Ainoa mitä oikeastaan tarvitaan on aikaa, sellainen reilu tunti. Todettakoon kuitenkin, että ihan tällaisenaan keittoa ei kannata nautiskella, vaan se vaatii ehdottomasti rinnalleen kumppanin. Reseptin löysin Culinarista -blogista, jossa keitto tarjoiltiin buffalo mozzarellan kera. Minä valmistin sille pesto-ranskankermasilmän, joka toimi mainiosti sekin ja oli näin alkuruoasta puhuttaessa ihan riittävä vaihtoehto. Mikäli keittoa aikoo syödä pääruokana, tuo mozzarella lienee paikallaan. Ja jokin vaalea leipä. Vinkkinä vielä kesää ajatellen, että tämä toimii varmasti hyvin myös kylmänä, gazpacho-tapaan nautittuna. Ja pizzoista puheen ollen, me käytimme keittoa sen sopivan rakenteen vuoksi myös pizzapohjissa tomaattikastikkeen tilalta, joka teki pizzoista entistäkin parempia. Siis monipuolinen keitto, uskaltaisin väittää.

Keiton lisäksi esittelen teille vielä ekstrahelpon tavan tehdä jäätelöä, mikäli DIY-jäätelö kiinnostaa. Otan tämän ohjeen esiin ihan siitä syystä, että aikoinaan itse jäätelöitä tehtaillessamme totesimme homman kaikkea muuta kuin tekemisensä väärtiksi. Hankalaa ja lopputulokseltaan melko mitäänsanomatonta. Kun meille sitten iski toinen ”jäätelökausi”, ostimme ihan koneenkin, mutta se siitä, tuosta turhakkeesta luovuimme melko nopeasti. Alla oleva jäätelöohje toimi kuitenkin hienosti ja tuotti helposti hyvänmakuista jäätelöä. Maun lähteenä ovat maustetut rahkat eli niistä mieleisiään valikoimalla voi tuottaa paljonkin erilaisia jäätelöitä. Koska rahkat eivät kuitenkaan ole mauiltaan kovin voimakkaita, voi makua tosin lisätä esimerkiksi makuaromeilla tai mitä esimerkiksi itse käyttämääni sitruuna-lakritsiin tulee, lakritsijauheella. Mutta toimivat siis hyvin näinkin. Kiitos jäätelöideasta menee Pekoni ja porkkana -blogille.

Kyllä ne italialaiset osaavat – ainakin ruokarintamalla.

Paahdettu tomaattikeitto

4 pääruoka- / 6 alkuruoka-annosta

img_07341,5 kg kypsiä tomaatteja
3-4 punaista paprikaa
4 valkosipulinkynttä
2 keltasipulia
1 mieto punainen chilipalko
oliiviöljyä
sokeria
suolaa
mustapippuria
iso nippu tuoretta basilikaa
(vettä, 1 kasvisliemikuutio)

Lisäksi:
buffalo mozzarellaa / pestolla maustettua ranskankermaa
vaaleaa leipää

Huuhtele tomaatit ja leikkaa puoliksi. Asettele puolikkaat leikkauspinta alaspäin leivinpaperilla vuoratulle pellille. Tomaateista saattaa valua nestettä paiston aikana, joten kannattaa valita pelti, jossa on reunat.
Kuori valkosipulinkynnet, leikkaa ne keskeltä kahtia ja lyö niitä kevyesti veitsen lappeella. Laita kynnet tomaattien päälle. Lorauta päälle kunnolla oliiviöljyä ja ripottele hieman suolaa ja sokeria.
Huuhtele paprikat ja chili, poista siemenkodat ja leikkaa paloiksi.
Kuori sipulit ja leikkaa paloiksi.
Laita paprikat, chili ja sipulit uunivuokaan ja lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa.
Laita tomaattipelti uunin keskitasolle ja paprika-sipuli vuoka uunin alaosaan. Paista kasviksia uunissa 200 asteessa noin tunti. Tomaattien kuuluu paahtua pinnasta, mutta jos ne alkavat tummua liikaa, laske lämpötilaa.
Ota kasvikset uunista ja kaada ne kattilaan. Lisää nippu basilikaa ja aja keitto sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hieman vettä ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua hetken aikaa ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa, pippuria ja/tai sokeria.
Annostele keitto lautasille, lorauta pinnalle oliiviöljyä ja nauti valitsemiesi lisukkeiden kera.

Helppo jäätelö

8 annosta

img_07933,3 dl kuohukermaa
400 g maustettua rahkaa
1 dl glukoosisiirappia
0,5 dl sokeria

Lisäksi makua vahvistamaan:
nestemäistä aromia / sopivaa jauhetta, kuten lakritsijauhetta / vaniljan siemeniä

Vaahdota kerma. Lisää rahka, glukoosisiirappi ja sokeri. Sekoita.
Kaada seos pakastuksen kestävään muovirasiaan tai vuokaan (tilavuus noin 1,5 l). Voit pakastaa jäätelön myös pienemmissä annoksissa, esimerkiksi silikonisissa muffinssivuoissa, kuten itse tein. Näistä annokset on helppo irrottaa suoraan tarjolle esimerkiksi jäätelöannoksiin.
Pakasta peitettynä vähintään 4 h. Nosta jäätelö huoneenlämpöön noin 15 min. ennen tarjoilua.

Kaksi kertaa kylmää lusikoitavaa

Jos minun pitäisi valita yksi jälkiruoka, taitaisi se olla jäätelö. Tai ei taitaisi, vaan olisi. Se sopii totta kai kesään, mutta myös talveen. Se toimii melko raskaankin menun päätöksenä, mutta kruunaa hyvin myös kevyen aterian. Vaihtoehtoja on yleensä monia ja erilaisilla lisukkeilla siitä saa vieläkin monikasvoisemman herkun. Se on hyvää sellaisenaan ja sen avulla on usein pelastettavissa jälkiruoka kuin jälkiruoka. Jäätelö on siis huippu juttu!

Mutta on yksi asia, jossa jäätelö eroaa miltei kaikista muista. Ainakaan henkilökohtaisen kokemukseni perusteella jäätelö ei saa maullista lisäarvoa siitä, että se on itse tehtyä. Meillä oli jäätelökone, mutta totesimme sen turhakkeeksi. Jäätelön valmistus sillä oli hankalaa ja lopputulos aina epätyydyttävä: jäätelön rakenne jotenkin kummallinen, ei koskaan pehmeä ja tasainen, vaan kivikova massa, joka sulaessaan muuttui vetiseksi. Annoimme koneen eteenpäin, sen uudet ”onnelliset” omistajat eivät vielä – lähes kahteen vuoteen – ole laitteeseen kajonneet. Hmm, miksiköhän näin…

IMG_7595Totta kai myönnän, että ravintoloissa saadut kotitekoiset jäätelöt ovat olleet hurmaavia ja aivan omaa luokkaansa, mutta se siitä, minä keskitän osaamiseni muuhun. Tai ainakin keskitin – sitten tutustuin glukoosisiirappiin. Ja näinpä vaan kävi, että tein ensimmäisen onnistuneen itsetehdyn jäätelökakkuni, pehmeän ja koostumukseltaan juuri oikeanlaisen. Tämä ei jää tähän, aivan varmasti kokeilen jotakin muutakin.

Murueskimo-kakun ohjeeseen törmäsin tutustumiskierrosta Kinuskikissan uusimpaan opukseen, Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon, tehdessäni ja mainittakoon samalla, että jos glukoosisiirapin, niin myös tämän kirjan pariin aion varmasti vielä palata, niin monta herkullista reseptiä osui heti silmiini. Mitä tähän kakkuun tulee, jouduin oikeanlaisen astian puutteessa turvautumaan hieman modifioituun versioon, mutta maku oli joka tapauksessa hyvä ja vastasi varmasti Kinuskikissan versiota. Alla olevaan ohjeeseen laitan molemmat valmistustavat.

IMG_7571Lisäksi esittelen ohjeen kevyen keveään vesimelonisorbettiin, joka valmistui niin ikään glukoosisiirapin avulla ja josta pidimme myös, kun tarjoilin sitä eräänä iltana välijälkiruokana, tai suunraikastajana, kuinka asian nyt ilmaista tahtookin. Ehkä tämä Maistuis varmaan sullekin! -blogista bongattu pala raikkautta minun makuuni jäisi monella aterialla hieman pliisuksi ”pääjälkiruoaksi”, mutta kuumana kesäpäivänä tällainen raikastusruiske on erittäin suositeltava vaihtoehto; ja näin jälkiruokaan valmistauduttaessa. Kokeilkaa siis ihmeessä.

P.S. Kuten sorbetista näkee, testasin samalla ensi kertaa keltaista vesimelonia, joka mielestäni jää maullisesti hieman punaista laimeammaksi.

Murueskimo-kakku

8 annosta

IMG_7505Kuori:
145 g tummaa suklaata
0,75 dl hasselpähkinärouhetta

Täyte:
3 kananmunaa
3 dl vispikermaa
0,75 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 dl glukoosisiirappia
150 g nougat’ta (esim. Dubbel Nougat -patukoita)

Voitele suorakaiteen muotoinen silikoninen leipävuoka (tilavuus 1,4 l) kevyesti öljyllä. Pyyhi ylimääräinen öljy pois talouspaperilla. Itselläni ei silikonista leipävuokaa ole, joten käytin keskikokoista irtopohjavuokaa, jonka pohjan leivinpaperoin ja reunat öljysin.
Sulata suklaa mikrossa miedolla lämmöllä. Sekoita joukkoon hasselpähkinärouhe. Anna seoksen jähmettyä jonkin aikaa, jotta siitä tulee vähemmän valuvaa.
Levitä suklaaseos silikonivuoan pohjalle ja reunoille. Jos käytät irtopohjavuokaa, kannattaa suklaaseos levittää vain vuoan pohjalle.
Nosta vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.
Erottele keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Mittaa kolmanteen kulhoon vispikerma.
Tee vatkaaminen tässä järjestyksessä, niin vatkaimia ei tarvitse pestä välillä: Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Mittaa keltuaisten joukkoon tomu- ja vaniljasokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Vaahdota lopuksi vispikerma. Sekoita kermavaahtoon glukoosisiirappi. Yhdistä kaikki vaahdot toisiinsa huolellisesti sekoittaen.
Sulata nougat mikrossa miedolla lämmöllä. Anna jäähtyä hetki.
Kaada puolet jäätelömassasta vuokaan. Valuta päälle nougat levymäiseksi kerrokseksi. Levitä sitten vuokaan loput jäätelömassasta.
Nosta pakastimeen jäätymään seuraavaan päivään.
Kumoa kakku tarjoilulautaselle. Jos käytät silikonivuokaa, irrota se varoen ”kuorimalla”.

Vesimelonisorbetti

4 isompaa / 8 suunraikastajakoon annosta

IMG_75790,5 l kuorettomia ja siemenettömiä vesimelonikuutioita (minulla oli keltainen vesimeloni, mutta suosittelen punaista)
1 rkl sitruunamehua
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
0,5 dl glukoosisiirappia

Mittaa kattilaan sokeri ja vesi. Kiehauta ja keitä, kunnes sokeri sulaa. Jäähdytä sokeriliemi.
Soseuta vesimeloni ja vatkaa joukkoon sitruunamehu, sokeriliemi ja glukoosisiirappi.
Kaada seos rasiaan ja laita pakastimeen. Sekoita hileistä seosta muutaman kerran pakastamisen aikana. Anna sorbetin sitten jäätyä kokonaan.

Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa luku 34: Mamma Maria, italialaista ilmapiiriä Suomen Chicagossa

Perjantaina meillä oli ohjelmassa pikapyrähdys Lahteen. Koska ajoitus oli päivällisen kannalta passeli, päätimme etsiskellä kaupungista tilanteeseen sopivaa purtavaa. Pieni seikkailu internetin ihmemaassa jätti jälkeensä tuntemuksen, että Mamma Maria, vuodesta 1995 palvellut italialaisravintola torin laidalla olisi kokemisen arvoinen. Koska viimeisestä ravintolapizzastakin oli jo kulunut sopivasti aikaa, oli päätös sinetöity. Kokeilkaamme siis italialaista Chicagon tyyliin…

IMG_6432Sangen aidonoloista italialaishenkeä heti sisäänastuttaessa uhkuva ravintola on jo saapuessamme, siinä puoli viiden tuntumassa, melko vilkkaasti kansoitettu. Hyvä, että teimme pöytävarauksen; ainakaan muutamaa tuntia myöhemmin tänne ei tuntuisi sitä ilman olevan asiaa. Siis kaikin puolin vakuuttava alku, näissä hiukan pienemmissä kaupungeissa kun turhan usein joutuu ruokailemaan miltei yksikseen.

Nopeasti pöytään päästyämme saamme paikan tunnelmaan sopivaa, selvästi aitoa italialaista palvelua. Tuntuu muutenkin siltä, että yhtä lukuun ottamatta henkilökunta lienee saapasmaasta lähtöisin. Hienoa!

IMG_6436Reilut kolmekymmentä pizzaa käsittävältä listalta ei ole ihan helppo valita omaansa. Päädyn kuitenkin jo etukäteen vilkuilemaani ”Lapponiaan”, jonka päätäytteet ovat lämminsavuporo, kantarellit ja sipuli (12,80€). Aleksi valikoi omakseen pizza ”Ricottan”, joka nimensä mukaisesti sisältää ricottaa, pekonia, tuoretomaattia ja rucolaa (10,20€). Tomaattikastike ja juusto ovat osa talon kaikkia pizzoja. Palan painikkeeksi Aleksi ottaa vielä tarjoilijan suosituksesta italialaista Moretti-olutta (8,90€).

Pizzat saapuvat ilahduttamaan nälkäisiä vatsojamme varsin pikaisesti. Kun tässä välissä olemme jo ehtineet saada alkupalaksi pienet salaattilautaset, ei odottavan aika tosiaankaan ehdi käydä pitkäksi. Ensinäkemältä Aleksin rucolapeitteinen yksilö pesee ehdottomasti omani. Pizzani on kuitenkin hiukan kuivakasta ulkonäöstään huolimatta maukasta, täytteitä on sopivasti, eikä miltei loppuunviedystä annoksesta jää käteen ähkyä tai huutavaa janoa, jotka toisinaan koen juuri pizzan ongelmaksi. Siis mieleinen kokemus kaikin puolin.

Kuten sanottu Mamma Maria tarjoilee hyvää pizzaa, mutta muutamastakin blogista etukäteen lukemani ”Suomen parasta italialaista ruokaa” -kommentti on meidän mielestämme kuitenkin hieman liioiteltu. Toki kokeilimme ainoastaan pizzaa – pastat näyttävät viereisten pöytien tilausten perusteella olevan se paikan ykkösjuttu – mutta joka tapauksessa vielä en ole valmis nostamaan Mamma Mariaa sen itselleni tutumman Mamman, helsinkiläisen Mamma Rosan yläpuolelle. Lahden parasta italialaista, olen kuitenkin valmis toteamaan, ihan vain tämän kokemuksen perusteella.

Koska jälkiruoan kokoinen kolo on totta kai vielä vatsalaukusta täyttämättä, on ehdottomasti kokeiltava paikan itse tekemiä jäätelöitä. Tässä kohtaa taidan todeta, että Suomen parasta jäätelöä; ainakin pitkään aikaan. Lahtelaismamma tarjoaa vierailleen kahdeksantoista toinen toistaan kiehtovampaa vaihtoehtoa, jotka sekä näyttävät että maistuvat todella ihastuttavilta. Kuin roomalaisgelateriassa ikään! Ja jälleen olemme ajaneet itsemme kinkkiseen valintatilanteeseen… Itse päädyn palloon pähkinä-suklaa-vaniljaa sekä toffeeta, joista vielä enemmän kielen on viedä mennessään ensin mainittu sokeroituja pähkinäyllätyksiä sisäänsä kätkevä herkku. Aleksin annos koostuu pallosta stracciatella-maitojäätelöä sekä rommirusinaa, jotka kruunataan vakuuttavalla rommikastikkeella. Täydet pisteet häneltäkin. Kaksi pientä palloa jäätelöä kustantaa 4,50€ eli edukastakin kaiken lisäksi.

IMG_6438Mamma Marialle siis kaikinpuolinen suositukseni. Poiketkaa toki, mikäli Chicago osuu matkanne varrelle.

P.S. Ei se Lahti muita rikosrikkaampi ole, vaikka tuota lisänimeä kantaakin, vaan esikuvansa tapaan entinen teurastamokaupunki. Aina oppii uutta; (maku)matkailu kannattaa.

Ruoka: 3+/5
Tunnelma: 3+/5
Palvelu: 3+/5

Kokonaisuus: 3+/5