Avainsana: leivonnaiset

Omenavarkaissa osa 4: piirakkaa englantilaiseen tyyliin

Kirjoitettu by Kaisa

Alkukesästä raparperien kera hääriessäni ja uusia ja erikoisia kokeiluja tehdessäni olin miltei unohtaa sen ehkäpä tavallisen, mutta sitäkin herkullisemman asian, raparperipiirakan. No, muistinpa kuitenkin ja taisinpa sitten tekaista sen elämäni parhaan raparperipiirakan. Tämä siis johdantona sille, että kaiken hilloamiseni keskellä, myös omenapiirakka on jäänyt toteuttamatta. Tai oli; seuraavassa todiste siitä, että asia on tullut korjatuksi.

img_8550Tällä kertaa kokeilin englantilaishenkistä piirakkaa, jossa omenahillomainen täyte asutetaan pohjaan, jonka taikina poikkeuksellisesti valmistetaan kuumaan veteen. Alkuperäisidean mukaan piirakka olisi leivottu englantilaiseen tapaan taikinakuoren sisälle, mutta sovelsin sitä hieman ja tein piirakan pinnalle ainoastaan taikinaristikon. Melko perinteisen näköinen lopputulos syntyi näinkin.

Reseptin tähän tuotokseen löysin Sauvajyvänen-blogista, joten kiitokset lähtevät sille suunnalle. Ja kuten Sauvajyvänen toteaa, tämän tyyppistä kuuman veden taikinaa tavataan tavallisesti käyttää suolaisiin piiraisiin, mutta toimii se hyvin näinkin. Tätä helppoa reseptiikkaa kelpaa testailla.

Omenapiirakka kuuman veden taikinaan

Vuoallinen (halk. 23 cm)

img_8547Taikina:
4,5 dl jauhoja (itse käytin 3 dl vehnä- ja 1,5 dl ruisjauhoja)
0,5 tl suolaa
100 g voita
1 dl vettä
1 kananmuna

Täyte:
500 g omenoita (tämä on paino omenoiden käsittelyn jälkeen)
140 g hillo-marmeladisokeria (tai maun mukaan, tällä tavalla lopputulos oli sangen makea)
1,5 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

1 kananmuna voiteluun

Valmista ensin taikina. Mittaa jauhot ja suola kulhoon.
Sulata voi kattilassa, lisää vesi. Kun ne kiehuvat, kaada ne jauhojen joukkoon, sekoita haarukkavatkaimella. Sekoita joukkoon lopuksi yksi kananmuna.
Anna taikinan jäähtyä ennen kuin alat käsitellä sitä.
Taikinan jäähtyessä, tee täyte. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Laita ne kattilaan, kaada päälle sokeri ja mausteet, voit lisätä myös pienen lorauksen vettä (alle 0,25 dl). Anna hautua hetki, niin että sokeri sulaa kuutioiden joukkoon.
Kokoa seuraavaksi piirakka. Jos haluat tehdä piirakalle kuoren, ota taikinasta kolmasosa erilleen. Mikäli teet minun tavallani vain taikinaristikon, pienempi määrä riittää.
Taputtele taikina piirakkavuokaan. Levitä täyte vuokaan ja kauli lopusta taikinasta piirakalle joko kansi tai taikinaristikko. Puristele kansi- tai ristikkotaikina hyvin kiinni ja voitele piirakka kananmunalla.
Paista piirakkaa 200 asteessa 20 min. ja laske lämpö 180 asteeseen jatkaen paistamista 30 min.

Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon

Kirjoitettu by Kaisa

Sini Visa: Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon
Tammi, 2016

kansi_kinuskikissataikoo_v08.inddSini Visa eli tuttavallisemmin Kinuskikissa on kuulunut jo vuosia luottoleipureihini. Syystä tai toisesta hänen kirjansa ovat kuitenkin jääneet minulta pitkälti huomioimatta, olen keskittynyt häneen blogistina. Joitakin aikoja sitten kuitenkin törmäsin hänen uusimpaan kirjamuotoiseen teokseensa, Kinuskikissa taikoo klassikot uuteen muotoon, ja innostuin toden teolla. Idea siitä, että kaikkien tuntemat herkut toteutetaan toisella tavalla, sekoitetaan leivonnaiset ja leivontatekniikat keskenään on minusta herkullinen, innovatiivisuudessaan omaa luokkaansa, enkä muista kenenkään muun tehneen vastaavaa, ainakaan aiheesta kokonaista kirjaa.

Jotta ajatus tulisi paremmin selitetyksi annan muutaman esimerkin: kaneliässät Kinuskikissa leipoo pulliksi, jaffakeksit piirakaksi, laskiaispullat kakuksi ja minttu- sekä metrilakut leivoksiksi. Dominoista ja korvapuusteista tehdään muffinsseja, kakkupalat tarjoillaan konvehteina ja teoksen loppuosan suolainen tarjonta esittelee muiden muassa Toast Skagen -voileipäkakun, hampurilaispiirakan ja suolaiset lusikkaleivät. Mielenkiintoisia ideoita on sen verran, että tästä opuksesta on todella vaikea irrottaa näppejään, saatikka valita toteutuksen kohdetta.

Reseptien lisäksi kirja sisältää parinkymmenen sivun mittaisen koristelutekniikoita ja vinkkejä esittelevän osion, jossa pääpaino on selkein kuvin varustetussa koristeluohjeistuksessa.

Tämän laajemmin teosta taitaa olla turha lähteä sanallisesti kuvailemaan, kehotan tarttumaan siihen itse, sillä uskaltaisinpa väittää, että on sangen haastavaa, jos ei jopa mahdotonta, löytää leivontakärpäsen puraisemaa, joka ei kokisi mielenkiintoa lähteä toteuttamaan vähintään muutamaa tämän kirjan antamista ideoista. Itse tartuin ensitöikseni leivontatassuineni Murueskimo– sekä pizzakakkuihin, joista kumpainenkin tuotti sangen miellyttävän lopputuloksen. Seuraavaksi aion kokeilla Kiss-Kiss-torttua, jossa Fazerin parhaiden ehdoton suosikkini, Kiss-Kiss-karkki, taiotaan kääretortun muotoon.

Taikapölyllä maustettuja leivontahetkiä toivotellen.

Emman makeat piirakat

Kirjoitettu by Kaisa

Emma Iivanainen: Emman makeat piirakat 
Kuvat: Emma Iivanainen
Docendo, 2016

emman_makeat_piirakat_1Kakkutaiteilija ja blogisti Emma Iivanainen on tehnyt menestyksekästä uraa kakkujen ja niiden kuvaamisen parissa jo joitakin vuosia. Mainetta ja kunniaa on kertynyt niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Nyt ilmestynyt Emman makeat piirakat on kuitenkin oma ensikosketukseni kyseiseen taiteilijaan; ihme sinänsä onhan tämä Emmalta kirjojenkin alalla jo kolmas. No juu, aikaisempiin täytyy tutustua jälkijunassa.

Ihan ensimmäiseksi on todettava, että Emmalla taitaa olla minun makuni. Vaikka minä melko kaikkiruokainen herkkujen suhteen olenkin, on minulla kuitenkin suolaisiin ruokiin nähden paljon ronkelimpi herkkusuu. Kuivakakut ja keksit eivät ole minua varten, myös kaikki lehtitaikina- tai ”hedelmäkiille” -asiat, kuten myös viinerit voin surutta ohittaa. Mutta onneksi nämä ovatkin mielestäni melko pitkälti taaksejäänyttä aikaa, sellaisia mummoherkkuja.

Emman piirakat eivät ole mummo-osastoa. On paljon keksipohjaisia, marenki-, tuorejuusto-, kinuski- ja suklaa-asioita, siis juuri sellaisia makuja, joista minä pidän. Melko pitkälti hyvin hyvin makeita herkkuja vaahtokarkkeineen, vaniljoineen ja Nutelloineen. Sellaista nam ja maiskis -kategoriaa. Harvoin kohtaa leivontakirjaa, josta löytyisi näin paljon otollista toteutettavaa.

Mitä itse reseptiikkoihin tulee, olen kokeillut kolmea, kuningatarjäätelötorttua, vaniljaista mansikkatorttua ja sitruunamarenkipiiraita. Kaikki olivat todella maukkaita, melko helppoja toteuttaa ja kahden kohdalla saavutin jopa kauniin ulkonäön – yhden pilasin johtuen koristeluvälineitteni puutteellisuudesta. Mielestäni Emma neuvoo lukijoitaan kiitettävästi, hänen kirjaan valitsemansa piirakat eivät tavoittele tekniikoiltaan taivaita ja tekeleet ovat ennen kaikkea kauniita. Teoksen alusta löytyy myös melko kattava tekniikkaosio. Tämä on kirja, joka nostaa leipomishalut ylimmilleen.

Jotta kaikki ei olisi ihan niin täydellistä, on mainittava eräs seikka, joka teoksessa häiritsi. Kokosivun kuvat, vaikka toki näyttäviä ovatkin, on usein asemoitu siten, että ainesosaluettelot ja itse reseptit sijoittuvat eri aukeamille. Tämä taas aiheuttaa sen, että sivua on käänneltävä alati, kun taas ainakin itseni kaltainen kirjojen rakastaja mieluusti pitäisi leivontanäppinsä irti kauniista kirjasta, kinkkistä.

Ehdoton suositus kaikille oman elämänsä kakkutaiteilijoille. Tämä kirja tulee jäämään hyllyyni ja mieluusti perehtyisin Emman aikaansaannoksiin ja reseptiikkoihin laajemminkin.

Raikasta ja makeaa, siis sitruuna-unelmaa

Kirjoitettu by Kaisa

IMG_6776Jo aiemmin kuningatarjäätelötortun yhteydessä esille tuomani kakkutaiteilija Emma Iivanaisen teos Emman makeat piirakat toimi jälleen avaimena jälkiruokintamahdollisuuksia viikonlopun vierailijoille pohdiskellessani. Tiedossa olisi suhteellisen rankka grillisetti, joten kirpeän kevyt, mutta kuitenkin sopivasti makea lopetus olisi varmasti paikallaan. Näinpä päädyin periamerikkalaisiin sitruuna-marenkipiiraisiin.

Leivokset onnistuivat mielestäni mainiosti ja varsinkin sitruunatäyte oli viedä kielen mukanaan. (Lue: tällaisena hillohiirenä minä popsisin täytettä mieluusti ihan sellaisenaan.) Myös valmistusprosessi oli erityisen mukava, kiitos uuden pursotinsettini. Ja niin, onhan illan teemamme Euroviisut, joka instituutiona vastaa mielestäni käsiteparia raikas ja makea varsin hyvin ja näin ollen näitä voi pitää jopa eräänlaisina teemaleivoksina.

Suosittelen kokeilemaan!

Sitruuna-marenkipiiraat

Noin 12 kpl koosta riippuen

IMG_6772IMG_6769Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
0,5 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 kananmuna

Sitruunatäyte:
2 tl sitruunan kuoriraastetta
1,5 dl sitruunamehua (3 sitruunan mehu)
1 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä
2 keltuaista

Marenki:
2 valkuaista
1 dl (erikoishienoa) sokeria

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, sokeri ja vaniljasokeri.
Kuutioi voi ja nypi se jauhoseoksen sekaan, kunnes koostumus on murumainen.
Lisää kananmuna. Sekoita taikinaa vain sen verran, että se on tasaista ja siitä saa muotoiltua pallon. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin viilenemään 20 minuutiksi.
Voitele ja jauhota pienet muffinssivuoat. Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota pyöreällä muotilla kuvioita taikinasta. Asettele taikinaympyrät vuokiin ja pistele taikinan pinta. Laita vuoat pakastimeen 15 minuutiksi.
Paista piirakkapohjia 175-asteisen uunin keskitasolla 15-17 min. kunnes pinta on hieman ruskistunut. Nosta piirakkapohjat jäähtymään ja säädä uunin lämpötila 200 asteeseen ja käännä pelkästään ylävastus päälle.
Sekoita kaikki sitruunatäytteen ainekset kattilassa ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes seos kiehahtaa ja sakenee. Kaada täyte kulhoon ja anna jäähtyä hetki.
Vatkaa valkuaiset vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää sokeri pienissä erissä koko ajan vatkaten. Vatkaa marenkia vielä hetki, kunnes se on paksua ja kiiltävää. Siirrä marenki pursotinpussiin, jossa on tähtitylla.
Täytä piirakkapohjat sitruunatäytteellä ja pursota päälle marenkia. Nosta piirakat uuniin ja paista noin 7 min. kunnes marenki on saanut väriä. Tarkkaile paistoaikaa, koska marenki palaa helposti.

Puuroperäisyyksiä – siis tapoja antaa ylimääräiselle puurolle uusi elämä

Kirjoitettu by Kaisa

Minä olen puuro-ihminen, olen aina ollut, enkä oikeastaan keksi puuroa, josta en pitäisi. (Paitsi päiväkodissani 1980-luvulla tarjoillut suklaa- ja aprikoosipuurot, jotka olivatkin sitten ne ainoat ruoat, jotka saivat tämän kaikkiruokaisen lapsen kyyneliin. Voih, noita tuoksuja en unohda koskaan…)

Näinä tuore- ja muiden trendipuurojen aikana olen innoissani median pursuillessa erilaisia teemaan liittyviä ohjeita, olenpa löytänyt kokonaisia puuroille omistettuja keittokirjojakin. Koska Aleksi ei jaa kanssani tätä puurofaneutta, oma puuronsyöntini kuitenkin keskittyy lähinnä omiin aamupalahetkiini ja niihin puurojen tavallisimpiin versioihin. No, ehkäpä hyllyyni ilmestynyt Puuro-kirja saa minut jossain vaiheessa tarttumaan puurokauhaan hieman totutuista poikkeavin ottein…

Edellä mainituista päiväkotipuuroihin liittyvistä traumoistani johtuen minun on kuitenkin helppo ymmärtää myös niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole löytäneet yhteyttä puuroihin, eivät koskaan ole viihtyneet niiden seurassa. Näinpä haluankin esitellä nämä kaksi reseptiä, joissa puuro on keskeisessä osassa, mutta täysin uudella tapaa, toisessa niistä jopa täysin huomaamattomissa. Näitä puuroperäisyyksiä kelpaakin tarjoilla, vaikka ei seuralaisten puurotottumuksia tuntisikaan.

Molemmat ohjeet ovat peräisin jo useasti mainitsemastani Kaisa Sillanpään Tähteistä tähdiksi -keittokirjasta ja niiden tavoitteena on hyödyntää liian runsaalla kädellä keitetyt puurojen loput. Myönnettäköön, että itse keitin molempia ohjeita varten ihan tuoretta puuroa, mutta se kannatti. Niin minä kuin brunssivieraanikin pidimme tuotoksia maistuvina.

Riisikakusta mainittakoon, että alkuperäisessä ohjeessa se koristeltiin hyytelöidyllä marjaseoksella, mutta itse en noista marjakiilteistä välitä, joten tarjoilin kakun lakattoman lakkahillon kera. Tämä yhdistelmä keräsi kovasti kiitosta. Toisaalta myös perinteinen kaneli-sokeriyhdistelmä toimi tämän kanssa hyvin. Ja niin, kun tomaatti-sipulileipä kätki kaurapuuron maun kokonaan, riisikakusta riisipuuron kyllä (onneksi) tunnistaa, joten sitä suosittelen ainoastaan meille puuroihmisille.

Tarttukaa siis puurokauhoihinne ja taikokaa tuosta terveysmuonasta jotakin entistäkin parempaa!

Tomaatti-sipulileipä

1 iso / 2 pienempää leipää (itse tein pienempiä 21×11 kokoisella vuoalla)

IMG_55304 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaura- / vehnäleseitä
11 g kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
1 tl korianterinsiemeniä
3 dl kaurapuuroa
1 dl vettä (45 asteista)
3 rkl öljyä
1 sipuli
1 tomaatti

Vuoan jauhottamiseen:
voita
leseitä

Kuori, silppua ja kuullota sipuli. Kuutioi tomaatti.
Sekoita jauhot, mausteet ja kuivahiiva keskenään. Lisää taikinaan kaurapuuro, vesi, öljy ja kuullotettu sipuli, sekoita tasaiseksi. Lisää viimeisenä tomaattikuutiot.
Voitele suorakaiteen muotoinen vuoka ja jauhota leseillä. Kaada taikina vuokaan, peitä vuoka liinalla ja anna leivän kohota hyvin. Älä täytä vuokaa liian täyteen, sillä tämä taikina kohoaa melko paljon.
Paista leipää 225 asteessa noin 25 min.

Mehevä riisikakku

12 annosta

IMG_5524Pohja:
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
0,5 dl kauraleseitä
0,5 dl sokeria
100 g margariinia tai pehmeää voita
1 kananmuna

Täyte:
8 dl kylmää riisipuuroa
1 dl sokeria
2 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
0,5 dl sitruunamehua

Tarjoiluun:
hilloa maun mukaan (esim. lakattoman lakkahilloa), marjasosetta tai kanelia ja sokeria

Tee ensin pohja. Sekoita jauhot, leseet ja sokeri kulhossa. Lisää margariini ja kananmuna, muovaa tasaiseksi taikinaksi. Laita taikinapallo kelmun sisään ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.
Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 175 asteessa 10 min.
Tee sitten täyte. Mausta puuro sokerilla ja vaniljalla. Lisää kananmunat yksitellen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita täytteeseen. Lisää täytteeseen lopuksi sitruunamehu. Kaada täyte vuokaan ja jatka paistamista 175 asteessa noin 40-50 min. Jäähdytä kakku ja irrota vuoasta.
Tarjoile makusi mukaan.

Täytettä superhienoihin muffinssivuokiin vol. 1: Marianne-muffinssit

Kirjoitettu by Kaisa

Kesäloman päivä päivältä hiipiessä yhä lähemmäs todellista toteutumistaan alkaa katseeni kääntyä yhä enemmän kohti tulevia juhliamme; muutaman viikon kuluttua nostamme maljaa niin Aleksin 35-vuotisen taivaleen kuin uuden kotikolomme avajaisten kunniaksi. Tässäpä siis oivallinen syy aloittaa herkkujen etukäteisvalmistus.

IMG_4750Tänään leivoin Marianne-muffinsseja, koska Berliinistä ostetut Star Wars -vuoat jo suorastaan huutavat huomiota osakseen. Yodaa syötin näillä makeilla, Vader odottakoon suolaisempaa sisältöä… Reseptiikasta kiitän Retropurkin Sonjaa.

Aikomuksenani on lopullisen tarjoilun yhteydessä koristella muffinssit Yoda-tyyliin vihreällä kuorrutteella, mutta suoritettuamme neitsytmaistelun näin ”raakana”, totesin että postauksen arvoisia ovat vallan hyvin näinkin. Muffinssien rakenne on niin pehmeä, että ainakin uunituoreina ne muistuttavat hiukan fondanttia. Suosittelen kokeilemaan vaniljajäätelön kera.

Marianne-muffinssit

20 kpl

IMG_47552 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
150 g Marianne Crushia
2 dl maitoa
100 g sulatettua voita

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vaahdota sokeri ja kananmunat vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri-kananmunavaahdon joukkoon kuivat aineet, maito sekä sulatettu voi.
Annostele muffinssivuokiin, suunnilleen puolilleen.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 min.

Taikinatouhua – jouluntuoksulla tai ilman

Kirjoitettu by Kaisa

Viime jouluna Aleksi askarteli meille hienon piparkakkutalon. Tänä vuonna talo jäi sattuneista syistä ajatustasolle, josta syystä pakastimestamme löytyy aimo annos käyttämätöntä piparkakkutaikinaa – vielä. Vaikka itse lukeudunkin niihin, jotka vannovat piparkakkutaikinan nimeen leivontavaiheessa, ja mieluiten raakana, ei sitä kuitenkaan ihan kiloa sovi tällä tavoin natustaa. Tässä siis muutamia vinkkejä, kuinka käyttää piparkakkutaikinaa hieman toisella tapaa.

Mikäli jouluntuoksu ei ihan lähikuukausina kiinnosta, todettakoon että nämä alkuperäisistä soveltamani reseptit on ensisijaisesti tarkoitettu kauramurotaikinasta valmistettaviksi. Tätäkin sopii siis kokeilla.

P.S. Myönnettäköön, että nämä tehtiin valmistaikinasta. Toki parasta olisi käyttää itsetehtyä, mutta vallan hyvää syntyy näinkin. Ja äärettömän helposti.

Mustaherukkaleivokset piparkakkutaikinasta

8 kpl

IMG_3567200 g piparkakkutaikinaa
1,5 dl mustaherukoita

Täyte:
80 g (vanilja)rahkaa
0,5 kananmunaa
0,2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (mikäli käytät vaniljarahkaa hieman pienempikin määrä riittää)

Pinnalle:
0,8 dl puolukkahilloa
1,2 dl mustaherukoita

Levitä sulanut pakastetaikina pienien silikoni-­ tai folio­piirakkavuokien pohjille ja reunoille.
Jaa mustaherukat vuokiin. Mikäli marjat ovat pakasteena, laita ne jäisinä.
Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada marjojen päälle piiraisiin.
Paista 200-­asteisen uunin alimmalla tasolla 15­-20 min.
Sekoita pinnalle tulevat marjat sekä hillo. Kuorruta jäähtyneet leivokset seoksella.

Keikauskakkuset päärynöistä

4 kpl

IMG_36252 päärynää
200 g piparkakkutaikinaa
1 rkl hunajaa

Lisäksi:
ranskankermaa / vaniljajäätelöä

Sulata taikina. Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen. Leikkaa taikinalevyt 4 palaksi. Kauli palat ohuemmiksi jauhotetulla työpöydällä.
Pese ja halkaise päärynät pituussuunnassa kahtia. Poista siemenkota ja paina hedelmälihaan muutamia viiltoja terävällä veitsellä.
Aseta päärynänpuolikkaat leivinpaperilla vuoratulle uunipellille kotapuoli alaspäin. Sivele hunaja kuoren päälle ja painele kaulitut taikinapalat päärynän päälle niin, että hedelmä peittyy kokonaan.
Paista uunissa kullanruskeiksi 20-25 min. Keikauta kakkuset lautasille ja tarjoa lämpiminä ranskankerman tai vaniljajäätelön kera.
(Ohje: Glorian ruoka&viini)

Isoäidin parhaat leivonnaiset : rakkaimmat reseptit

Kirjoitettu by Kaisa

Juliane Steinbrecher (toim.): Isoäidin parhaat leivonnaiset : Rakkaimmat isoaidin_parhaat_leivonnaiset-22089096-3031154171-frntreseptit
Gummerus, 2013
Suom. Aatos Nieminen
Parragon Books, 2013

Tässäpä vasta herttainen matka menneisyyteen, isoäidin keittiöön, sinne pitsiliinan peittämän kahvipöydän äärelle. Sinne jonnekin melko kauas, aikaan kiiltokuvien, aikaan pienten, tasseilla alustettujen kahvikuppien, aikaan kuivakakkujen.

Isoäidin parhaat leivonnaiset perustuu samantyyliseen ideaan kuin viime vuonna ilmestynyt ja ihastuttanut Italialainen keittokirja : mamman parhaat herkut. Tällä kertaa reseptit on loihtinut jo edesmennyt isoäiti, jolta perimänsä herkkukimaran hänen lapsenlapsensa teoksen sivuilla esittelee. Esille pääsevät niin vuokaleivonnaiset, täytekakut, leivät kuin pikkuleivätkin, joululeivonnaisia unohtamatta. Yli sata enemmän ja vähemmän klassista reseptiä, varmasti miltei jokaiselle jotakin.

Kuten italialaisen mamman, myös isoäidin kuvitteellinen maailma on luotu onnistuneesti, autenttisesti. Kiiltokuvin koristetut sivut kukkineen ja kissoineen ovat juuri niin kauniita kuin niiden pitääkin olla – isoäitien mielestä. Samaa henkeä sykkivät nostalgiset valokuvat ja sivujen kokonaisvaltainen pitsitaustoitus. Onkin todettava, että jos mamma resepteineen sekä ihastutti olemuksellaan että sai veden nousemaan kielelle, niin isoäiti onnistuu ainoastaan tuomaan mieleen mummolan, jonkin omia mummoloitani vanhemman, antiikkisemman.

Kirja on eittämättä hyvä perusteos kaikille, jotka kaipaavat ohjeistusta perinteisten leivonnaisten loihtimiseen. Omenastruudeli, porkkanakakku, rahkapullat ja saksalainen joulupitko onnistuvat sen ohjeilla varmasti hyvin, mutta itse en ole tämän lajin sokerileipuri, joten en kuulu teoksen pääkohderyhmään.

Kaikesta huolimatta kokeilunhaluni heräsivät myös tämän kirjan reseptien äärellä ja kuten isoäiti neuvoo ”tie niin miehen kuin naisen sydämeen kulkee vatsan kautta, ja suklaa saa muidenkin kuin lasten suut messingille”. Tästä viisastuneena päätin ilahduttaa kihlattuani, rommin ystävää, ja valmistin hänelle isoäidin suklaa-rommikakkua. Hyväähän siitä tuli, pisteet isoäidille, rommin maku tosin puuttui. No, kihlattuni tykkäsi silti. Täytyy näin ollen valmistaa isoäidin herkkuja vastaisuudessakin.

Suositukseni perinteisten leivonnaisten ystäville. Ja nostalgiannälkäisille.