Parmesaaniperunat ja muhammara-paprikatahna

Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä löytynyt ihastuttava resepti rapeisiin parmesaaniperunoihin pääsi käyttöön, kun valikoin sopivaa lisuketta juustoisille jauhelihapihveille ja pähkinäiselle muhammara-paprikatahnalle. Kokonaisuus oli mainio; perunat rapeita, tahna maukasta ja jauhelihapihvit niin ikään joukkoon sopivia. Näitä perunoita näkisin hyvin tarjottavan sangen erilaisten kumppanien rinnalla ja jos mielii astetta epäterveellisempää versiota, ne varmasti nauttivat myös majoneesin tai aiolin seurasta. Sekä parmesaaniperunat että muhammara-paprikatahna ovat joka tapauksessa ehdottoman suosituksen arvoisia. Joko yksin tai erikseen.

Parmesaaniperunat ja muhammara-paprikatahna

4 annosta

Parmesaaniperunat:
1 rkl tuoretta persiljaa
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 valkosipulinkynsi
1 kg perunoita (uuniin sopivia)
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa (tai oman maun mukaan)

Muhammara-paprikatahna:
400 g (suippo)paprikaa
1,5 dl (60 g) saksanpähkinöitä (cashewpähkinät toimivat niin ikään)
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1-2 rkl oliiviöljyä
0,25 tl suolaa

Tee ensin paprikatahna. Huuhtele paprikat, halkaise, poista kannat ja siemenet. Paahda paprikoita pellillä leivinpaperin päällä 200-asteisessa uunissa noin 20 min. kunnes paprikat ovat pehmenneet ja saaneet väriä.
Paahda pähkinät paistinpannulla ilman öljyä. Kuori ja hienonna valkosipulinkynsi. Soseuta kaikki muhammaran ainekset tahnaksi sauvasekoittimella.
Hienonna persilja ja raasta parmesaani perunoita varten. Kuori ja hienonna valkosipuli.
Leikkaa pestyt perunat lohkoiksi. Sekoita öljy, paprikajauhe, suola, valkosipuli ja persilja perunoiden kanssa.
Asettele perunat väljästi leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottele perunoiden päälle juustoraastetta.
Kypsennä 220-asteisen uunin keskitasolla noin 25 min.
Tarjoile esimerkiksi paprikatahnan ja/tai aiolin kera.

Tomaatti-juustopiiras

Saatuani pienen tilauksen muutamasta suolaisesta piirakasta viikonlopuksi, halusin valmistaa uudelleen jo kesällä kokeilemaani tomaatti-juustopiirakkaa, jossa ideana ovat suolakekseistä valmistettu keksipohja sekä parmesaanin maustama juustotäyte. Kyseessä on siis suolainen paistettu juustokakku, joka istuu vallan mainiosti esimerkiksi osaksi juhlapöydän ruokaisampaa kattausta, kun tarkoituksena on järjestää buffet-ruokailu.

Piirakasta tuli maukas. Ainoastaan sangen mureneva pohja täytyy seuraavalla kerralla toteuttaa hieman toisella tavalla. Itse ajattelin, että vehnäjauhot voisi vaihtaa vaikka noin 50 grammaan Digestive- tai muita vastaavia keksejä ja samalla lisätä voin määrää himpun verran. Laitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, sillä makunsa puolesta se joka tapauksessa toimii mainiosti, murusista huolimatta.

Tätä piirakkaa kannattaa ilman muuta kokeilla. Se valmistuu vähän liiankin helposti, joten se on paljon enemmän kuin tekemisensä väärti.

Tomaatti-juustopiirakka

Vuoallinen (ø 19-24 cm)

Pohja:
75 g voita
100 g suolakeksejä
1 dl vehnäjauhoja (Hieman vähemmän murenevan pohjan saavuttamiseksi voisi vaihtoehto olla 50 g Digestive-keksejä.)

Täyte:
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl parmesaaniraastetta
1 kananmuna
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl timjamia
3 isoa tomaattia tai noin 20 kirsikkatomaattia (Itse tein piirakan halkaisijaltaan paljon alkuperäisreseptin suosittelemaa vuokaa pienempään vuokaan, joten tomaatteja kului huomattavasti vähemmän.)
2 rkl oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria

Sulata voi. Jauha suolakeksit ja jauhot leikkuuterällä monitoimikoneessa. Lisää joukkoon voi ja aja tasaiseksi. Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle.
Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon parmesaaniraaste, kananmuna, silputtu valkosipulinkynsi ja timjami. Nostele juustoseos pieniksi kasoiksi keksipohjalle ja levitä seos tasaiseksi.
Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja levitä piirakan päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta kevyesti pippurilla.
Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 min. Anna piirakan jäähtyä ennen leikkaamista.

Ei niin pikkutarkka – mutta maukas – papu-tomaattivuoka

Pavut, tomaatti ja juusto, siinäpä vasta oiva yhdistelmä. Kun näitä, sekä vähän muutakin, heitteli rennosti uunivuokaan, syntyi vallan maukas kasvisvuoka, joka maistuu joko ihan sellaisenaan tai vastaavasti esimerkiksi lihan rinnalla kasvislisäkkeenä. Resepti taisi olla jonkin sortin K-Ruoka -johdannainen, jota muokkasin hieman mieltymyksiämme ja sen hetkistä ruokavarastoamme paremmin vastaavaksi. Hyvää oli!

IMG_2439-1

Papu-tomaattivuoka

4 annosta

400 g tomaattia
1 tlk (380/230 g) papusekoitusta
1 tlk (380/230 g) kikherneitä
1-2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
100 g purjoa
100 g parmesaania (Itse korvasin kermajuustolla, joka toimi sekin hyvin. Parmesaani varmasti nostaa tämän vielä korkeammalle tasolle.)
0,5 ruukkua basilikaa
öljyä kuullottamiseen
0,5 tl suolaa (Mielestäni ruoka ei kaipaa lisäsuolaa, jätin itse tämän pois.)
0,5 tl mustapippuria
1 kasvisliemikuutio
500 g tomaattimurskaa

Viipaloi tomaatit. Huuhtele ja valuta pavut ja kikherneet. Hienonna kuoritut sipulit ja valkosipulit. Suikaloi pesty purjo. Raasta parmesaani. Hienonna basilika.
Kuullota sipuleita, valkosipuleita ja purjoa hetki öljyssä.
Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain tomaattiviipaleita, papuja, kikherneitä ja sipulipaistosta. Ripottele väleihin parmesaaniraastetta, basilikaa, (suolaa) ja pippuria. Jätä neljäsosa juustoraasteesta vuoan päälle ripoteltavaksi.
Kiehauta tomaattimurska ja liuota siihen liemikuutio. Kumoa seos vuokaan kasvisten päälle. Ripottele päälle loppu juustoraaste.
Nosta vuoka 200-asteiseen uuniin noin 45 min. tai kunnes neste kiehuu reippaasti ja pinta on sopivasti ruskistunut.

Alkupalapöydän lohi-parmesaani -lautanen

Viime joulun tienoilla bongaamani lohialkupala on nyt muutamaan otteeseen koettu ja todettu toimivaksi. Näin se jäänee osaksi vakiokalustoa, niin sanotuksi varmaksi nakiksi, jos haluaa tarjota jotakin ennestään tuttua. Lehti, josta reseptin löysin – taisi olla S-Ryhmän Yhteishyvä – ehdotti sitä erilaiseksi vaihtoehdoksi joulupöytään, mutta toimii se vallan hyvin muutenkin; me tarjoilimme sitä tällä kertaa alkupalana pääsiäislauantain päivällispöydässä. Resepti on helppoakin helpompi, joten mikäs tätä on suositellessa, ihan kaikille.

IMG_1773

Graavilohi italialaisittain

6 annosta

300 g graavilohiviipaleita
50 g parmesaanijuustoa
1 ruukku tilliä
120 g smetanaa
1 rkl sitruunamehua
0,5 tl raastettua sitruunan kuorta

Koristeluun:
tilliä
roseepippureita

IMG_1775

Asettele lohiviipaleet tarjoilulautaselle.
Raasta parmesaani hyvin hienoksi. Hienonna tilli. Sekoita parmesaaniraaste, tillisilppu ja smetana. Mausta sitruunamehulla ja kuoriraasteella. Lisää kastikenokareita sinne tänne lohen päälle.
Koristele tillillä ja roseepippureilla.

Kukkakaalia päästä varpaisiin -piirakka

Taas teki mieli tyhjentää raaka-ainevarastoja ja laittaa ruokaa siitä, mitä kotoa nyt sattui löytymään. Pikku-Kokki unilla, ei halua käyttää kallista omaa aikaa kauppareissuun. Jääkaapissa pikaisia toimenpiteitä odotteleva kukkakaali, kuivamuonavarastossa yhä edelleen lajitelma erilaisia pitää-keksiä-jotakin -jauhoja ja pakastimessa sitä sun tätä, pieniä tähteitä matkalla kohti tähtiä.

Sen lisäksi, että minua houkutteli ajatus riperuoasta, halusin kokeilla kukkakaalin käyttämistä kauttaaltaan, siis lehtineen päivineen. Olenhan kuitenkin jo pitkään ollut varsin tietoinen sen soveltuvuudesta ravinnoksi kokonaisuudessaan – ja silti viskannut lehdet biojäteastiaan kerta toisensa jälkeen aina ajatellen ”ensi kerralla sitten”. No, se kerta oli sitten nyt. Suosittelen, ainakin hyvin kypsennettynä lehdet soveltuivat ruokaan mainiosti, aion itse keksiä niille käyttöä vastaisuudessakin.

IMG_2535Piirakkahan siitä taas kerran syntyi, oikein ruokaisa ja maukas sellainen. Vilkuilemani resepti oli Glorian Ruoka ja Viini -lehden satoa, tosin tämä oma versioni poikkeaa melko paljon alkuperäisestä, niin kuin nyt yleensä ruokaa rippeistä -mentaliteetilla valmistetuille aterioille on tyypillistä. Kokeilkaa tekin, joko näin tai jollakin toisella tavalla.

Pidemmittä puheitta asiaan. Pikku-Kokki jälleen unilla, minulla joitakin hetkiä aikaa saattaa artikkeli valmiiksi. Aina jäniksen selässä, oli sitten arki tai sunnuntai…

Ja niin, koska tämä tosiaan on melko tiukkaa tavaraa juustoineen päivineen, suosittelen tarjoilemaan jonkin raikkaan seuralaisena. Salaatti on aina hyvä vaihtoehto, itse valitsin tällä kertaa ihan silkan päärynän, joka makumaailmaltaan kolahtaa varsin mainiosti tähän piirakkaan.

Kolmen juuston kukkakaalipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

IMG_2524Pohja:
2,25 dl (vehnä)jauhoja (minä korvasin nämä mikstuuralla vehnä-, riisi-, maissi- ja ruisjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
75 g voita
4 rkl kylmää vettä

Täyte:
puolikas sipuli
1 kukkakaalin lehdet (noin 100 g)
30 g voita
100 g kukkakaalia
0,5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl muskottipähkinää
1 tl tuoretta timjamia hienonnettuna
0,25 tl kuivattua chiliä
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
1 dl kasvislientä
200 g ranskankermaa (turkkilainen jogurtti toimi myös hyvin hieman kevyempänä vaihtoehtona)
30 g kovaa cheddarjuustoa
30 g parmesaania
30 g fetajuustoa

Tee ensin pohjataikina. Sekoita kuivat aineet kulhossa, nypi kylmä voi käsin joukkoon. Lisää vesi ja pyöritä taikinaksi. Peitä kulho tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin.
Valmista täyte. Kuori ja hienonna sipuli, huuhtele ja hienonna kukkakaalin lehdet. Kuullota molempia voissa pannussa 5 min.
Irrota kukkakaalin kukat ja viipaloi ne. Sekoita jauho, muskotti, timjami, chili, suola ja pippuri keskenään. Kaada mausteseos kukkakaaliviipaleiden kanssa tilavaan pussiin, sulje pussi ja ravistele hyvin. Lisää pussin sisältö paistinpannuun sipulin ja kukkakaalin lehtien joukkoon ja sekoita.
Kuumenna kasvisliemi. Lisää liemi ja ranskankerma pannuun ja hauduta noin 5 min. Raasta juustot hienoksi ja murustele feta. Lisää juustot kasvisten joukkoon, sekoita, sammuta liesi ja jätä juustot sulamaan. Anna täytteen jäähtyä haaleaksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja ota taikina jääkaapista. Painele taikina sormin tasaisesti vuokaan. Täytä vuoka kukkakaali-juustoseoksella.
Paista piirakkaa uunissa noin 20–25 min. Tarjoa lämpimänä.