suolaiset piirakat – Sivu 5 – Tunnelmallisia makuja

Kyllä Pikku-Rouva keinot keksii -piirakka

Kirjoitettu 5 lokakuun, 2017 by Kaisa

Hmm. Pastavuokaa uunista ottaessani tajusin, että oli tullut tehtyä pieni virhe, kun olin jättänyt päällimmäiseksi kerroksen pastaa. Ylinnä olisi tietysti pitänyt olla kastiketta. Nyt minua katseli vuoasta kerros kivikovia makaroneja, joita edes täysihampainen ei viitsisi nakertaa – saati sitten Pikku-Kokki kuudella maitoversiollaan. No, onneksi pastat sai kuorittua erilleen ja vuoka oli muuten onnistunutta (muikku-pastavuokaa muuten, jos jotakuta kiinnostaa).

Kun minulla kerran oli purkillinen niin sanotusti kelvotonta kivimakaronia, päätin että sille oli keksittävä käyttöä. Lisäksi jääkaapissa sekä pakastimessa odotti uutta kotia aimo määrä muita aineksia, joten lyhyen henkilökohtaisen aivoriihen jälkeen päädyin tekemään, yllätys, yllätys, piirakkaa. Joku saattaisi ihmetellä kaikkea tätä vaivaa vain makaronin tähden, mutta mielestäni tässä voittivat kaikki: töistä palaavaa Aleksia odotti piirakantuoksuinen koti, minua ilahdutti lisäksi se, että teholeikkurin läpi kulkeneet makaronit tuottivat piirakkapohjaan oikeastaan melko mukavan tvistin. Hih, kyllä Pikku-Rouva keinot keksii.

Täyte oli sitten perinteisempi, kinkkua, tomaattia, fetaa sekä pestoa, ja sellaisenaan tottahan toki toimiva. Eli kaiken kaikkiaan onnistunut piirakka jälleen kerran. Pikku-Rouvan piirakkapaja kiittää kiinnostuksestanne.

Pestoinen kinkkupiirakka makaronisella pohjalla

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin pastavuoan päällä kivikoviksi muuttuneita makaroneja sekä kuivaa ruisleipää, jotka ajoin teholeikkurin läpi vesitilkan kera)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
Tällä kertaa en sen kummemmin punninnut käyttämiäni täytteitä, kukin mitoittakoon omien mieltymystensä mukaan.

kinkkua
fetaa
miniluumutomaatteja
basilikanlehtiä
1 kananmuna
1 dl kermaviiliä
1 dl kermaa
mustapippuria myllystä
2 rkl pestoa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuutioi kinkku ja feta, siivuta tomaatit, silppua basilikan lehdet. Asettele edellä mainitut pohjan päälle.
Sekoita keskenään kananmuna, kermaviili ja kerma. Mausta pippurilla. Kaada seos täytteiden päälle. Ripottele pinnalle vielä pesto.
Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

Toisen roska on toisen aarre: pekonia ja sipulia – sekä kauan kaivattu kakkulautanen

Kirjoitettu 19 syyskuun, 2017 by Kaisa

Minä olen kierrätysihminen. Tykkään paljon enemmän tehdä löytöjä kirpputoreilla kuin kaupoissa, samoin omista ylimääräisyyksistä eroon pääseminen niin, että joku toinen tulee niistä iloiseksi, on ihan mahtavaa. Huomaa, että en ole asiani kanssa yksin, sillä tuntuu että nykyään erilaisia itsepalvelukirpputoreja ynnä muita kierrätysasialla olevia laitoksia löytyy lähes paikasta kuin paikasta, nettikirpputoreista nyt puhumattakaan. Loistavaa näin!

Toinen harrastukseni, joka niin ikään on yhdistettävissä kierrätysintooni, on tapani valmistaa herkkuruokaa rippeistä. Tässä kohtaa iloa tuottaa se, että kauppareissun sijaan tekeekin hankintamatkan omille kaapeilleen ja saa löydöksistään aikaan jotakin maukasta. Jotta tämä on mahdollista ja jotta päästäisiin lopulliseen päämäärään, ruokahävikin minimoimiseen, on pakastettava kaikki mahdollinen – ja oikeastaan mahdotonkin. Sehän minulta sujuu.

Tämä artikkeli pohjaa juuri näihin, kirpputoreihin ja tähteistä tähdiksi -ideologiaan. Esiteltävä piirakka syntyi, kun kurkistin pakastimeen, kuvissa näkyvä kakkutarjotin taas löytyi kirpputorilta. Miksi haluan tehdä kakkutarjottimesta näinkin suuren numeron, on siksi, että en olisi ikinä uskonut, kuinka haasteellista sopivan sellaisen löytäminen voi olla. No, sitkeys palkitaan, jonkun roskasta tuli minun aarteeni.

Seuraava pekoni-sipulipiirakka syntyi oikeastaan vahingossa, kun olin tekemässä pastakastiketta. Sopivan pastan puuttuessa päätin ujuttaa kastikkeen piirakkapohjalle ja lopputulos oli mainio. Suosittelen. Pohjana toimii oikeastaan mikä vaan suolainen piirakkapohja, minä käytin tätä monesti hyväksi havaittua talkkunapohjaa. Mikäli piirakka ei tällä kertaa kiinnosta, voi kastiketta toki jatkaa hiukan vedellä ja tehdä siitä jonkin verran juoksevampaa. Näin tarjoilu pastan kanssa toimii mainiosti. Tällöin kuitenkin kananmuna on syytä jättää pois.

Sipuli-pekonipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
Valitsemasi itsetehty tai valmis piirakkapohja. Hyvä vaihtoehto on esimerkiksi yllä linkkaamani talkkunapohja.

Täyte:
160 g pekonia
1 iso keltasipuli
muutama kevätsipulinvarsi
pala leipäjuustoa
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2 rkl maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl pestoa
0,5 tl mustapippuria rouhittuna

Tee ensin valitsemasi pohjataikina, taputtele se piirakkavuokaan ja suorita mahdollinen esipaisto.
Paloittele pekoni, kuori ja pilko sipuli, pilko kevätsipulinvarret ja kuutioi leipäjuusto.
Paista pekonia hetki pannulla ja lisää sekaan keltasipuli. Kuullota kunnes sipulit ovat pehmenneet ja pekoni kunnolla ruskistunut. Ripottele pekoni-sipuliseos piirakkapohjalle ja sen päälle pilkottu kevätsipuli ja kuutioitu leipäjuusto.
Sekoita ruokakerma, kananmuna, tuorejuusto, pesto ja mustapippuri keskenään. Kaada seos piirakan pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Terveisiä piirakkapajalta!

Kirjoitettu 6 syyskuun, 2017 by Kaisa

En olekaan muutamaan hetkeen tarinoinut piirakkahengessä. No, täältä pesee, todella maukasta piirakkakertomusta.

Seuraava piirakkapariskunta tuli uunista ulos muutaman reseptin risteytyksenä ja lopputulos oli jokseenkin onnistunut. Piirakoita yhdistäviä tekijöitä ovat yhteinen pohjataikina sekä ruokaa rippeistä -mentaliteetti. Toinen täyttyi edellisen päivän grilliaterian lopuilla, toinen Sikke Sumarin ideoimalla tomaatti-majoneesiseoksella. Niin ikään pohjataikinan reseptiikka on Siken käsialaa.

Pidemmittä puheitta sorvin ääreen piirakoita tahkoamaan. Se kannattaa.

Tomaattipiirakka

Vuoallinen (ø 24 cm) / useampia pienempiä piirakoita

Taikina:
5 dl jauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl leivinsoodaa
75 g kylmää voita
pieni kourallinen silputtua persiljaa
vajaa 1,5 dl maitoa
tilkka sitruunamehua

Täyte:
2 tomaattia
suolaa ja mustapippuria
basilikanlehtiä
2,5 dl vahvaa cheddarjuustoa (mikäli juusto on mietoa, sekoita mukaan 1 rkl Dijonia)
2,5 dl majoneesia

Sekoita aineksista taikina ja vaivaa sitä noin viisi minuuttia, kunnes se on tasainen ja joustava. Painele taikina vuoan tai vuokien pohjalle.
Viipaloi tomaatit. Levitä viipaleet piirakkapohjalle ja mausta suolalla sekä pippurilla. Ripottele viipaleiden päälle basilikanlehtiä.
Raasta cheddar. Sekoita juustoraaste, mahdollinen Dijon ja majoneesi keskenään. Levitä seos tomaattiviipaleiden päälle.
Paista 180-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Grillipiirakka

Ainesosien määrät riippuvat piirakan koosta, joten tällä kertaa annan ainoastaan osviittaa siitä, kuinka ylimääräiset jo grillatut herkut voi hyödyntää seuraavana päivänä piirakan muodossa.

valitsemasi piirakkataikina
grillattuja ainesosia, kuten erilaisia lihoja, kasviksia ja/tai juustoja
ruokakermaa
1 kananmuna
juustoraastetta
suolaa, pippuria, kuivattuja yrttejä

Valmista piirakkataikina ja taputtele se vuokaan. Suorita mahdollinen esipaisto.
Pilko täytteen grillatut komponentit pieniksi kuutioiksi ja levitä pohjan päälle.
Sekoita kananmuna ja juustoraaste ruokakermaan. Mausta seos suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrteillä. Muista, että grilliherkkujen suolaisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon suolaa, jos ollenkaan, kermaseokseen on lisättävä.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. tai kunnes piirakan pinta on kauniin värinen.

Hääpäivä, piknik ja piirakka

Kirjoitettu 6 elokuun, 2017 by Kaisa

Kolmas hääpäivä. Pohtiessamme sopivaa tapaa juhlistaa näitä niin sanottuja nahkahäitä tuli mieleeni muutaman viikon takainen retkemme Oittaalle. Aurinkoinen sää, maittavat eväät, pullossa kahvia ja jälkiruoaksi pallot tuoretta jäätelöä suoraan kioskilta, mikäpäs sen parempaa. Tästä nautti koko perhe täysin rinnoin. Kolme ihastuttavaa kärpästä yhdellä iskulla: yhdessäolo, kesä ja ruoka – joka ulkona maistuu aina vieläkin paremmalta. Näinpä sainkin ajatuksen: sen sijaan että menisimme ravintolaan, voisimme tänä vuonna viettää hääpäivä-piknikkiä.

Ja näin tapahtui. Valmistimme korillisen ruokaa, kruunasimme sen kuohuviinillä ja matkustimme raiteita sekä meritietä pitkin Suomenlinnaan. Oi, miten mukavaa. Hääpäivä taaperolle sopivin maustein.

Mutta puhutaanpa hieman tämän artikkelin epäsuorasta pääasiasta, ruoasta. Valmistin nimittäin piknikille mitä helpoimman, mutta silti maukkaan piirakan, jonka reseptin ajattelin jakaa kanssanne. Kyseessä on ranskalaisesta keittiöstä peräisin olevan quichen muunnelma, kananmuniin, maitoon, juustoon ja kinkkuun perustuva vallan tavanomainen ja ehkäpä juurikin siksi niin maukas klassikko. Minä tosin tapani mukaan muovasin vehnäjauhopohjasta jotakin hieman rikkaampaa ja lisäsin täytteeseenkin omia twistejäni, joten perus quichestä tämä oli melko kaukana. No, ehkäpä parempi näin. Kokeilkaa ja muovailkaa.

Pinaattinen feta-kinkkupiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja: (Minä tein taas itselleni tyypillisen ”ripeversion”. Valitse sinä toki se makuusi parhaiten sopiva, mutta todettakoon, että nämä ”rippeiset” ovat kyllä vallan maittavia ja kaikin tavoin huomattavasti perus vehnäpohjaa rikkaampia.)

2 dl jotakin ”ripettä” (tällä kertaa minä käytin ruisvuokaleipää soseutettuna ja hiukan vedellä ohennettuna)
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
200 g kinkkua tai ylikypsää palvikylkeä (palvikyljen rasvaisuuden takia suositan käyttämään sitä ehkäpä vain kinkun kumppanina, mutta syntyy siitä toki maukas piirakka ihan itsekseenkin)
150 g fetaa
muutama suuri kourallinen pinaatinlehtiä
2 kananmunaa
3 dl maitoa
yrttimausteseosta
1,5 dl juustoraastetta

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Pilko kinkku tai palvikylki. Mikäli käytät palvikylkeä, tiristä siitä enimmät rasvat paistamalla sitä kuumalla pannulla sopivaksi katsomasi ajan.
Murustele feta ja levittele se sekä kinkku piirakkapohjalle.
Hienonna pinaatinlehdet.
Sekoita keskenään kananmunat ja maito. Mausta seos pinaatinlehtisilpulla ja yrttimausteella. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Kaada seos piirakkavuokaan.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 30 min. tai kunnes pinta on kullanruskea.

Nyhtöpossua ripepiirakassa

Kirjoitettu 7 kesäkuun, 2017 by Kaisa

Sateinen ja kylmä aamupäivä, Pikku-Kokki unilla, iltapäivän ohjelmaksi tiedossa sisäleikkejä, sillä kuratouhut eivät vielä sovi meidän päiväohjelmaamme, meillä kun vasta opetellaan hiekkalaatikkohommia, popsitaan hiekkaa sun muuta mielenkiintoista. Siispä en kuluta vapaahetkeäni kauppareissuun, vaan käytän luovuuttani keittiöpuuhasteluintoni laannuttamiseksi. Syntyy mitäpä muutakaan kuin riperuokaa.

Suoritettuani löytöretken pakastimelle on saaliini seuraava: purkillinen nyhtöpossua, desin verran uuniperunoiden täytettä ja muutama viipale kesraa, algerialaista leipää, jonka valmistus meni siinä määrin pieleen, että sen syöminen sellaisenaan ei maistiaispalaa lukuun ottamatta tuntunut mielekkäältä. Siis hyviä aineksia niin piirakkapohjaan kuin täytteeseenkin. Syntyy tuhti nyhtöpossupiirakka maukkaalla ripepohjalla ja ”valkoisen pizzan” valkoisella kastike-elementillä.

Muuten kehitelmä oli omani, mutta reseptin kastikkeeseen nappasin Kääpiölinnan köökistä, jossa sitä käytettiin osana pulled pork -pizzaa. Samoin idea paistaa piirakka valurautapannussa syntyi tuota ohjetta tutkiessani. Olikin muuten loistohomma ja löytyi pannullekin käyttöä; tätä rupean harrastamaan useamminkin.

Eipä siis sen kummempaa kuin suositusta peliin; niin koko piirakalle kuin sen tekotavallekin.

P.S. Tästä ei tullut kaunista katsottavaa; kuvat kuitenkin todistavat, että tehdyksi tuli, ihan omin kätösin.

Nyhtöpossupiirakka

Pannullinen / vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä”, kuten perunamuusia, sosekeittoa tai leipää soseutettuna
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Kastike:
puolikas sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
70 g tomaattipyreetä
tilkka öljyä
2 dl paseerattua tomaattia
0,5 tl suolaa
0,5 tl kuivattua basilikaa
1 tl ruokokidesokeria
ripaus rouhittua mustapippuria
nyhtöpossua (resepti jättihyvään sellaiseen löytyy täältä)

Täyte:
turkkilaista jogurttia
mustapippuria ja suolaa
juustoraastetta
pala mozzarellaa

Tee ensin pohja. Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina öljyttyyn valurautapannuun tai voideltuun piirakkavuokaan.
Keittele sitten kastike. Kuullota silputtua sipulia ja valkosipulia sekä tomaattipyreetä hetki kattilassa tai kasarissa tilkassa öljyä. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja mausteet. Sekoita, kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hissukseen muutaman minuutin ajan.
Nosta kattila sivuun ja sekoita nyhtöpossu kastikkeeseen.
Mausta seuraavaksi sopivaksi katsomasi määrä turkkilaista jogurttia rouhitulla mustapippurilla ja ripauksella suolaa.
Levitä pohjan päälle ensin jogurttikastike, sitten juustoraaste ja lopulta nyhtöpossukastike.
Viipaloi mozzarella ja viimeistele piirakka viipalein.
Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min.

Kukkakaalia päästä varpaisiin -piirakka

Kirjoitettu 17 toukokuun, 2017 by Kaisa

Taas teki mieli tyhjentää raaka-ainevarastoja ja laittaa ruokaa siitä, mitä kotoa nyt sattui löytymään. Pikku-Kokki unilla, ei halua käyttää kallista omaa aikaa kauppareissuun. Jääkaapissa pikaisia toimenpiteitä odotteleva kukkakaali, kuivamuonavarastossa yhä edelleen lajitelma erilaisia pitää-keksiä-jotakin -jauhoja ja pakastimessa sitä sun tätä, pieniä tähteitä matkalla kohti tähtiä.

Sen lisäksi, että minua houkutteli ajatus riperuoasta, halusin kokeilla kukkakaalin käyttämistä kauttaaltaan, siis lehtineen päivineen. Olenhan kuitenkin jo pitkään ollut varsin tietoinen sen soveltuvuudesta ravinnoksi kokonaisuudessaan – ja silti viskannut lehdet biojäteastiaan kerta toisensa jälkeen aina ajatellen ”ensi kerralla sitten”. No, se kerta oli sitten nyt. Suosittelen, ainakin hyvin kypsennettynä lehdet soveltuivat ruokaan mainiosti, aion itse keksiä niille käyttöä vastaisuudessakin.

Piirakkahan siitä taas kerran syntyi, oikein ruokaisa ja maukas sellainen. Vilkuilemani resepti oli Glorian Ruoka ja Viini -lehden satoa, tosin tämä oma versioni poikkeaa melko paljon alkuperäisestä, niin kuin nyt yleensä ruokaa rippeistä -mentaliteetilla valmistetuille aterioille on tyypillistä. Kokeilkaa tekin, joko näin tai jollakin toisella tavalla.

Pidemmittä puheitta asiaan. Pikku-Kokki jälleen unilla, minulla joitakin hetkiä aikaa saattaa artikkeli valmiiksi. Aina jäniksen selässä, oli sitten arki tai sunnuntai…

Ja niin, koska tämä tosiaan on melko tiukkaa tavaraa juustoineen päivineen, suosittelen tarjoilemaan jonkin raikkaan seuralaisena. Salaatti on aina hyvä vaihtoehto, itse valitsin tällä kertaa ihan silkan päärynän, joka makumaailmaltaan kolahtaa varsin mainiosti tähän piirakkaan.

Kolmen juuston kukkakaalipiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
2,25 dl (vehnä)jauhoja (minä korvasin nämä mikstuuralla vehnä-, riisi-, maissi- ja ruisjauhoja)
1 tl leivinjauhetta
0,25 tl suolaa
mustapippuria myllystä
75 g voita
4 rkl kylmää vettä

Täyte:
puolikas sipuli
1 kukkakaalin lehdet (noin 100 g)
30 g voita
100 g kukkakaalia
0,5 dl vehnäjauhoja
0,25 tl muskottipähkinää
1 tl tuoretta timjamia hienonnettuna
0,25 tl kuivattua chiliä
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria myllystä
1 dl kasvislientä
200 g ranskankermaa (turkkilainen jogurtti toimi myös hyvin hieman kevyempänä vaihtoehtona)
30 g kovaa cheddarjuustoa
30 g parmesaania
30 g fetajuustoa

Tee ensin pohjataikina. Sekoita kuivat aineet kulhossa, nypi kylmä voi käsin joukkoon. Lisää vesi ja pyöritä taikinaksi. Peitä kulho tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin.
Valmista täyte. Kuori ja hienonna sipuli, huuhtele ja hienonna kukkakaalin lehdet. Kuullota molempia voissa pannussa 5 min.
Irrota kukkakaalin kukat ja viipaloi ne. Sekoita jauho, muskotti, timjami, chili, suola ja pippuri keskenään. Kaada mausteseos kukkakaaliviipaleiden kanssa tilavaan pussiin, sulje pussi ja ravistele hyvin. Lisää pussin sisältö paistinpannuun sipulin ja kukkakaalin lehtien joukkoon ja sekoita.
Kuumenna kasvisliemi. Lisää liemi ja ranskankerma pannuun ja hauduta noin 5 min. Raasta juustot hienoksi ja murustele feta. Lisää juustot kasvisten joukkoon, sekoita, sammuta liesi ja jätä juustot sulamaan. Anna täytteen jäähtyä haaleaksi.
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja ota taikina jääkaapista. Painele taikina sormin tasaisesti vuokaan. Täytä vuoka kukkakaali-juustoseoksella.
Paista piirakkaa uunissa noin 20–25 min. Tarjoa lämpimänä.

Pikku-Rouva kiristää vyötä eli mainio broileri-kasvispiirakka

Kirjoitettu 10 toukokuun, 2017 by Kaisa

Äitiysloma sitten mennä huristeli loppuun, mutta Pikku-Rouva ei vielä tunne oloaan ollenkaan kotoiluun kyllästyneeksi, päin vastoin. Nyt ne sitten kai alkavat, niukat ajat. Mutta Kotikolossa ei hätää; Pikku-Rouva jos kuka taitaa nuukailun, jopa pitää siitä. Seuraajilleni tämä ei varmasti tule yllätyksenä, jo vilkaisu blogin Ruokaa rippeistä -osioon kuvaa hyvin tätä harrastusmielistä nuukailuani. Joka tapauksessa sen perimmäinen tarkoitus on ajatella ruoanlaiton ekologisuutta, rahallinen kannattavuus tulee vasta toisena. Hienointa on kuitenkin se, kun onnistuu luomaan järjettömästä järjellistä. Vähän niin kävi tällä kertaa.

Piirakoita ja piirakkapohjia olen viime vuosina tehnyt paljon, hurjan paljon. Voikin sanoa, että piirakka jos mikä on riperuokien helmi. Sinne saa ujutettua lähes mitä vaan ja lopputulos on miltei satavarmasti maukas. Siis mikäli riperuokailu tai oikeammin tähteistä tähdiksi -metodi kiinnostaa, kannattaa aloittaa piirakoista.

Tällä kertaa loihtimani broileri-kasvispiirakka sai alkunsa joitakin aikoja sitten pakastimen perukoille pelastamistani pulled porkin valmistamisen yhteydessä syntyneistä mausteisista kasviksista, siis niistä joita käytetään padassa vain tuomaan makua. Possun valmistuttua otin nämä talteen, pakastin ja nyt piirakkapohjaa pohdiskellessani surautin soseeksi. Oiva lisä niin piirakkapohjaa kuin täytettäkin maustamaan. Kun broileripaketti vielä löytyi kaupan lyhyt päivämäärä -alennuslaarista ja kaikki muut ainekset rippeinä Kotikolosta, voi tätä jo hyvillä mielin kutsua vyön kiristys -piirakaksi. Hyvää, hauskaa ja halpaa, mums!

Kokeilkaa tekin!

Broileri-kasvispiirakka

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
2 dl jotakin ”ripettä”, kuten kastikekasviksia soseutettuna, sosekeittoa tai joululaatikkoa
2 dl jauhoja (mitä nyt sattuu olemaan)
50 g voita
1,3 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 porkkanaa
200 g broilerin jauhelihaa
1 rkl öljyä
(1 tl juustokuminaa) itse jätin tämän pois ja maustoin kastikkeen muutamalla ruokalusikallisella soseutettuja kastikekasviksia
1 tl suolaa
0,25 tl mustapippuria myllystä
1 dl ranskankermaa
0,5 dl ruokakermaa / maitoa
1 kananmuna
1 rkl tuoretta rakuunaa (0,75 tl kuivattua)
75 g juustoraastetta

Pinnalle:
tuoretta persiljaa

Nypi voi, jauhot ja leivinjauhe murumaiseksi seokseksi. Lisää ripe. Taputtele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja nosta jääkaappiin odottamaan.
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta porkkanat karkeaksi raasteeksi.
Ruskista jauheliha öljyssä kuumalla pannulla. Lisää porkkanaraaste jauhelihan joukkoon sipulien kanssa. Anna hautua miedolla lämmöllä noin 10 min. tai kunnes juurekset ovat pehmenneet. Mausta (juustokuminalla), suolalla ja pippurilla. Siirrä syrjään.
Sekoita keskenään ranskankerma, ruokakerma, kananmuna, hienonnettu rakuuna ja juustoraaste.
Levitä jauheliha-juurestäyte piirakkapohjalle ja kaada sen päälle kerma-kananmunaseos.
Paista piirakkaa 200 asteessa uunin keskitasolla noin 30 min. tai kunnes broileripiirakka on kauniin kullanruskea.
Ripottele hieman jäähtyneen piirakan pinnalle tuoretta persiljaa.

Perunaa ja porkkanaa taudin tappajaksi – ehkäpä loraus jotakin muutakin

Kirjoitettu 3 maaliskuun, 2017 by Kaisa

Pikku-Kokki on ensimmäistä kertaa kipeä. Lähemmäs kahdeksaan kuukauteen päästiin ennen pöpön puremaa, mutta nyt Ukkeli on joutunut lentsun kouriin. Pieni pärskii ja yskii, äiti katselee neuvottomana vieressä. Unien jälkeen kuitenkin riittää energiaa myös ympäröivän maailman tutkailuun, oli sitten sairas tai ei, ovat nuo lapset vaan aikamoisia.

Pikku-Kokki ei kuitenkaan ole perheemme ainoa uhri. Myös perheemme toinen miespuolinen henkilö on ollut jo jonkin aikaa tulilinjalla, joskin taistellut tautia vastaan hiukan leikkiä järeimmin asein, rommin voimalla. Lämmikkeeksi muutama loraus, suurempiakin uhrauksia on tullut tehtyä. No, eipä ole päässyt pöpö niskan päälle, tiedä sitten miksi…

Pikku-Rouvan ominaisuudessa olen kaikin keinoin yrittänyt auttaa miekkosiani taistelussaan ja eilen tein sen piirakan muodossa. Pikku-Kokki pitää ruoan suhteen flunssadieettiä ja on taantunut miltei täysimetettäväksi mutta onneksi Aleksille maistuu. Kauppareissu sairaan karhunpoikasen kanssa ei sopinut kuvioon, joten syntyi riperuokaa. Seuraavaan piirakkaan päädyin halustani tuhota jääkaapissa majailevat ylimääräiset uuniperunat. Hyvää tulikin, sellaista ”kasvis”piirakkaa, jonka pohjalle piilotin Aleksin mieliksi tirauksen lihaakin. Kivijalkana jälleen talkkunapohja, mielestäni tavallista vehnätaikinapohjaa astetta rouheisempi versio.

Eipä tällä kertaa muuta; vesisade sulattaa toivottavasti lumen ja minä saan miekkoseni jälleen terveiden kirjoihin.

Kasvis-perunapiirakka (mahdollisella lihalisällä)

Vuoallinen (ø 25 cm)

Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. talkkunataikinaa

Täyte:
100 g yrttimaustettua tuorejuustoa / maustamatonta tuorejuustoa sekä yrttimaustetta ja 1 valkosipulinkynsi
(50 g prosciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua)
2-4 keitettyä perunaa
nippu kesäsipulia / pala purjoa
2 porkkanaa
2 punajuurta
öljyä kuullottamiseen
suolaa
pippuria
yrttimaustetta / tuoreita yrttejä
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Levitä esipaistetun pohjan päälle noin 65 g tuorejuustosta.
Mikäli haluat piirakasta lihaversion, levitä tuorejuuston päälle ilmakuivattu kinkku kokonaisina suikaleina.
Viipaloi perunat ja levitä ne tuorejuuston tai kinkun päälle.
Silppua kesäsipulit tai purjo, raasta kuoritut porkkanat ja punajuuret hienoksi raasteeksi. Kuullota kasviksia öljyssä pannulla ja mausta suolalla, pippurilla ja yrteillä. Levitä seos perunoiden päälle vuokaan.
Sekoita ruokakerma, loput tuorejuustosta ja kananmuna keskenään tasaiseksi seokseksi. Mausta tarvittaessa lisää ja valuta piirakalle.
Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 30 min. kunnes piirakan pinta ja reunat ovat saaneet väriä ja täyte hyytynyt.

Mein Name ist Kuchen, Flammkuchen

Kirjoitettu 25 helmikuun, 2017 by Kaisa

Hmm. Saksalainen ei ole se keittiö, josta puhuttaessa vesi nousee erityisemmin kielelle. Mieleen tulevat makkara ja olut, hapankaali, perunat sekä pretzelit, lähes kaikki asioita jotka eivät houkuttele minua oikeastaan laisinkaan. Tylsää, suolaista ja raskasta. Mutta kuten yleensä kaikilla asioilla myös saksalaisen ruoan yllä liitelevällä pilvellä on hopeareunuksensa: esimerkiksi Baijerista lähtöisin olevaa Apfelstrudelia voisi pitää tällaisena herkullisena lahjana maailmalle.

Niin tai näin, muutama päivä sitten etsiskellessäni käyttötarkoitusta jääkaapissa kyhjöttävälle ranskankermapurkille törmäsin seuraavaan: Flammkuchen eli liekkipiiras, elsassilainen hiivattomasta vehnätaikinasta leivottu saksalaisten vastine valkoiselle pizzalle. Toisaalta mitä piiraan paistotapaan tulee, voisi sitä verrata omaan rakkaaseemme, karjalanpiirakkaan, paistetaanhan molemmat mieluiten tulikuumassa arinauunissa.

Leivinuunia meillä ei valitettavasti ole, mutta hyviä liekkipiiraita saa aikaiseksi sähköuunillakin. Ranskankermamatolle pekonia, punasipulia sekä purjoa ja se on pitkälti siinä, saksalainen lohturuoka, kuten jostakin luin näitä kutsuttavan. Reseptiksi valikoin Turun Sanomien tarjoaman. Ainakin nämä kolme asiaa on Flammkuchenien kohdalla syytä muistaa: hiivaton taikina, pekoni raakana piiraan päälle, tulikuuma uuni ja etukäteen kuumennettu pelti.

Siis suosittelen, helppo tapa piristää vaikkapa talvista arki-iltaa. Rinnalle sopinee ilman muuta olut, mikäli tuosta innostuu.

Sipuli-pekoni-flammkuchen

1 pellillinen / 2 pienempää

Pohja:
2,5 dl vettä (määrä voisi minusta olla himpun pienempi)
0,5 tl suolaa
5 dl (durum)vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Täyte:
300 g ranskankermaa
mustapippuria
suolaa
1 punasipuli
puolikas purjo
140-170 g pekonia

Lisää veteen suola ja jauhot, muovaile kiinteäksi palloksi. Vaivaa taikinaan lopuksi öljy. Anna taikinan levätä liinalla peitettynä noin puoli tuntia.
Mausta ranskankerma suolalla ja mustapippurilla. Kuori ja pilko sipuli puolikuun muotoisiksi viipaleiksi. Pese purjo, halkaise ja pilko ohuiksi paloiksi. Suikaloi pekoni. (Itse tosin laitoin pekonit kokonaisina viipaleina piiraiden päälle, joka mielestäni toimi hyvin.)
Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja uunipelti uuniin lämpiämään. Kauli taikina mahdollisimman ohueksi levyksi leivinpaperille. Levitä taikinalle ranskankermaseos ja ripottele päälle sipulia, purjoa ja pekonia. Rouhi vielä lopuksi mustapippuria.
Nosta taikinalevy täytteineen kuumenneelle uunipellille ja paista noin 8–10 min. Tarjoile kuumana.

Lihariisipasteija, joka kyllästyi pukeutumaan lehtitaikinaan

Kirjoitettu 8 helmikuun, 2017 by Kaisa

Lehtitaikina ei ikinä ole ollut minun juttuni. Asiat, joita lehtitaikinasta tehdään eivät kuulu ruokasuosikkigalleriaani. Joulutortut jäävät leipomatta, samoin oikeastaan pasteijat, viinerin tilalta valitsen aina pullan. Kauhukokemus oli, kun Tallinnassa ihanaista omenajälkiruokaa odoteltuani eteeni kannettiin kolme valtavaa lehtitaikinakimpaletta, joiden sisälle oli ujutettu inahduksen verran omenasisältöä – ainakin kaksi jäi syömättä.

Lehtitaikinan sisälle piilotetut asiat ovat kuitenkin mielestäni yleensä maukkaita: luumuhillo, nam, samoin pasteijoiden täytteet. Viineristäkin olisi kiva saada vain se vaniljakreemi. Outoa, moni varmasti ajattelee, mutta tämänpä innoittamana syntyi seuraava lihariisipiirakka, jonka täytteessä lihariisipasteijoiden perustäyte hillosipuleilla paranneltuna saa seurakseen munariisipasteijoiden kananmunan. Pinnalle smetanan rippeistä ja maidosta sekoiteltu kastike ynnä juustoraastekuori ja se alkaa olemaan pitkälti siinä. Kun jauhelihakin on peräisin ylimääräisistä jauhelihapihveistä ja kananmunaviipaleet siitä hetkestä, kun totesin, että Pikku-Kokki ja kananmuna eivät ainakaan vielä ole kavereita keskenään, ollaan aika pitkälti riperuoan ytimessä. Mutta sehän täällä osataan.

Kokeilkaapa siis tätäkin omituisuutta, johon riperuoka uppoaa kuin ankkuri mereen. (Olipa huono vertauskuva, mutta enpä keksinyt parempaakaan. Väsymys painaa, Pikku-Kokki jatkaa neljän kuukauden yöhulinoitaan – vaikka täyttääkin sunnuntaina jo seitsemän kuukautta…)

Lihariisipiirakka

Vuoallinen (ø noin 25 cm)

Pohja:
Annos piirakkataikinaa, esim. lähiaikoina mainostamaani talkkunataikinaa, jonka ohjeen löydät linkin takaa.

Täyte:
2 dl kypsää riisiä (määrät ovat arvioita, laitoin itse mitä sattui olemaan)
1 kovaksi keitetty kananmuna
3 pientä jauhelihapihviä (vaihtoehtoisesti noin 150 g paistettua ja maustettua jauhelihaa, jonka seassa voi paistaa puolikkaan sipulin silputtuna)
hillosipuleita maun mukaan
80-120 g smetanaa
0,5-1 dl maitoa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria
2 dl juustoraastetta

Valmista valitsemasi pohjataikina ja painele se voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Suorita mahdollinen pohjan esipaisto.
Pilko kananmuna ja sekoita se riisin joukkoon. Levittele seos piirakkapohjalle.
Mikäli käytät jauhelihapihvejä, murenna ne pieniksi ja levittele murut riisin päälle. Muuten levittele riisipedille jauheliha-sipulipaistos.
Lisää sitten hillosipuleita haluamasi määrä.
Sekoita keskenään smetana ja kananmuna. Ohenna seosta hiukan maidolla, jotta siitä tulee sopivan juoksevaa. Sekoita joukkoon myös juustoraaste. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla.
Kaada smetana-kananmunaseos päällimmäiseksi piirakkaan.
Paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 30-40 min. Paistamisen loppuvaiheessa voit nostaa piirakan hetkeksi ylemmäs kauniimman paistopinnan saamiseksi.