Taapero tykkää osa 1: broileri-makaronilaatikko

Pikku-Kokki ei taida olla enää vauva. Tai onhan hän, mutta ”virallisesti” hänen tittelinsä muuttuu ylihuomenna, kun hänestä tulee taapero, 1-vuotias taapero. Taaperra hän ei tosin vielä, mutta sekin näyttäisi olevan jo melko lähellä.

 

Näinpä ajattelinkin aloittaa uuden sarjan jo meidän kohdallamme menneisyyteen jääneen ”Pikku-Kokin keittiöstä” -vauvanruokaohjeistuksen tilalle. Tämä ”Taapero tykkää” -osio tulee käsittämään ruokia, joita suosittelen koko perheelle aina 1-vuotiaista alkaen. Toki pienimpien kohdalla mausteita ja suolaamista on aina mietittävä eri tavalla, mutta nämä ovat kuitenkin ruokia, jotka ovat helposti kaiken ikäisiin suihin muokattavissa.

IMG_3335IMG_3337Nyt esiteltävä kana-makaronilaatikko sopii helppoutensa vuoksi mainiosti niihin päiviin, kun keittiöpuuhia enemmän kiinnostaa viettää aikaa ulkona tai muissa tehtävissä. Annoksesta saa yksinkertaisesti muokattua sopivan kokoisen ja ylimääräiset solahtavat mukavasti pakastimeen. Pikku-Kokin versiosta jätin pinnalta juustoraasteen pois ja keksin suolan sekä liemikuutioiden tilalle muita maustamistapoja. Sekä tämä alkuperäinen että Pikku-Kokin taaperoversio maistuivat. Kannattaa siis kokeilla.

Broileri-makaronilaatikko

4 annosta (taaperoille toki useampia)

IMG_3346400 g makaronia
(2 kanaliemikuutiota)
450 g (hunajamarinoituja) broilerinfileesuikaleita
2 kesäsipulia varsineen
200 g maissia
2 tomaattia
1 rkl currya
0,5 rkl sitruunapippuria (suolaton)
(1 tl suolaa)
8 dl maitoa
2 kananmunaa

(Pinnalle:
100 g juustoraastetta)

Kuumenna pari litraa vettä kiehuvaksi. Lisää makaronit (sekä liemikuutiot). Keitä pakkauksen antama aika. Valuta.
Paista broilerisuikaleet. Silppua sipulit varsineen ja lisää silppu pehmenemään pannulle. Pilko tomaatit. Yhdistä kaikki laatikon ainekset maitoa ja kananmunia lukuun ottamatta ja kaada seos isoon voideltuun uunivuokaan.
Sekoita kananmunat ja maito. Kaada vuokaan.
Levitä päälle mahdollinen juustoraaste.

Sadepäivän broileria ja chorizoa

Valmistimme viikonloppuna mainioita jauhelihapullia, jotka terästettiin pienellä määrällä chorizoa. Lihapulliin tulen palaamaan vielä tuonnempana mutta kerronpa nyt mitä syntyi siitä, kun lähdin etsimään käyttötarkoitusta ylitsejääneelle chorizolle. Syntyi mausteinen broileri-chorizokastike, jonka takia kannattaisi jopa ostaa chorizoa – ei vain tuhlata ylimääräistä – niin maukasta se mielestäni oli.

IMG_3021Reseptin, jonka muokkasin omiin raaka-ainevarantoihini sopivaksi, takana oli Mama Gastro, jonka blogiin täytyykin tämän perusteella tutustua tarkemminkin. Mama oli valmistanut ruoan uunissa ja padassa, mutta minä päädyin nyt kasari liedellä vaihtoehtoon, lähinnä siitä syystä, että käyttämäni broileri oli kypsää, enkä oikein nähnyt syytä oman versioni kohdalla hartaaseen haudutteluun. Mutta mikäli mielitte tehdä tästä pidemmän kaavan uuniruokaa, tutustukaa toki edellä linkitettyyn alkuperäiseen reseptiikkaan.

Miksi sitten kutsun tätä sadepäiväiseksi, on siitä syystä, että kuten Mama itsekin toteaa, ei tämä mikään kesäisen kevyt ruokalaji ole. Mutta sopii ihan hyvin myös Suomen suveen, ainakin jos sellainen sopivan viileähkö +10 astetta ja sadetta aamusta iltaan osuu kohdalle. Siis sellaiseen ihan tyypilliseen juhannussäähän. No, tänä vuonna luotamme toki parempaan… Pikku-Kokin ensimmäinen juhannuskin vielä.

Mutta tämä tästä. Hyvää oli.

Mausteinen kana-chorizokastike

4 annosta

IMG_3010140 g chorizoa (käytin raakaversiota)
400 g kypsää kanaa tai broileria
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
pala punaista chiliä (jätä pois jos haluat miedomman version)
0,5 tl chilihiutaleita
1 tl oreganoa
0,5 tl juustokuminaa
1 laakerinlehti
1 rkl hienonnettua persiljaa
35 g tomaattipyreetä
1,5 rkl soijakastiketta
1 prk tomaattimurskaa
1 dl vettä
1 dl kuohukermaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Lisäksi:
riisiä/kuskusia/pastaa valintasi mukaan

Purista chorizomakkaramassaa kuorestaan ja pyörittele pieniksi palloiksi. Paista pallot pannulla kypsiksi ja siirrä pannulta sivuun odottamaan.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipuli, hienonna chili ja poista siemenet. Sekoita keskenään chilit, oregano, juustokumina, hienonnettu laakerinlehti ja persilja.
Kuullota sipulit pehmeiksi chorizon jälkeensä jättämässä rasvassa. Lisää tomaattipyree ja paista minuutin verran. Lisää mausteseos ja paista vielä hetki. Lisää soijakastike, tomaattimurska, vesi ja kuohukerma. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska myös soijakastike ja chorizo ovat suolaisia. Kiehauta kastike ja tarkista maku.
Lisää kastikkeeseen paistetut chorizopallerot ja paloiteltu kypsä broileri.
Tarjoile valitsemasi lisäkkeen kera.

Pikku-Kokin keittiöstä osa 18: Näitähän sormeilisi aikuinenkin

Meillä eletään nyt vaihetta, jossa sormiruokailu on enemmän kuin pop. Kaikki pitäisi saada suuhun omin avuin ja koska lusikkaa on vielä mahdoton saatella suuhun asti – ainakaan oikein päin – jäävät jäljelle ainoastaan sormet. Niinpä niin, makaronilaatikko lusikasta on pahaa, suu pysyy tiukasti kiinni, mutta pöydältä popsittuna se maistuukin hyvältä. Mikäs siinä, nyt voimmekin helposti syödä samanaikaisesti, kun minun roolini on vaihtunut syöttäjästä palastelijaan. Lisäksi pöydän ääressä viihdytään hyvin pitkän kaavan mukaan, mutta tuokin on ihan positiivista, syöminenhän on tunnetusti mukavaa puuhaa. No, ei tämä sormeilu ihan absoluuttista ole, todelliset herkut, puuro etunenässä, maistuvat edelleen ihan lusikastakin käsin.

IMG_2385IMG_2350Koska sormiruokailu kerran on niin hurjan hauskaa, olen lähiaikoina kokeillut melko monenlaisia sormiruokareseptejä. Tässä esiteltävät reseptit, vauvan kanapötköt ja puurorieskat, ovat peräisin Simppeli sormiruokakeittiö -blogista, jonka tarjontaa olen tutkinut laajasti. Ihan huippu blogi muuten!

Kanapötköt, joista minä tein palleroita, olivat maukkaita niin Pikku-Kokin kuin meidän vanhempienkin kotikololaisten mielestä. Sama päti myös rieskoihin, mutta koska käytin niihin äidinmaitoa, niiden maistelu tuntui hiukan oudolta. Pikku-Kokki kuitenkin tykkäsi kovasti. Siis suuria suosituksia satelee näille reseptiikoille, kuten myös Simppelille sormiruokakeittiölle yleensä.

Kokeilkaa ja sormeilkaa, vauvasta vaariin!

Vauvan kanapallerot (tai -pötköt)

20 pötköä (siis huomattavasti enemmän palleroita)

IMG_2353400 g broilerin- / kananjauhelihaa
2 porkkanaa
1-2 omenaa
1 dl (kaura)hiutaleita
1 valkosipulinkynsi
1 rkl kuivattuja yrttejä
1 tl paprikajauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile haluamallasi tavoin.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Vauvan puurorieskat

9 kpl

IMG_23961 dl keitettyä puuroa
0,5 dl vauvallesi sopivaa maitoa
0,5 dl raastetta (esim. porkkana tai kesäkurpitsa)
1 kananmuna
1 rkl öljyä
1,5 dl jauhoja

Sekoita kaikki aineet keskenään. Nostele taikinaa uunipellille lusikalla.
Paista 250-asteisessa uunissa noin 10 min.

Lasagne; amatööribloggarin herkullinen painajainen

Alkuun on ihan pakko hieman avautua: Kun me neljä ja puoli vuotta sitten Aleksin kanssa pistimme pystyyn tämän blogin – idea oli muuten Aleksin – en millään muotoa osannut odottaa, kuinka suureksi osaksi elämääni se muodostuisi. Bloggaan useita kertoja viikossa ja teen monesti ruokaa ihan vain siitä syystä, että saisin materiaalia blogiin. No, toki ne aina tulevat syödyksi. Onkin käynyt pitkälti niin, että Aleksin rooliksi on muodostunut juuri tuo syöminen; eipä taida panna pahakseen hänkään. Ja kovaa vauhtiahan täällä kasvaa toinenkin innokas ruokailija eli hyvin ovat Kotikolossa miekkosilla asiat.

Niille, jotka eivät blogiani tunne, kerron vielä, että omien tuotosteni esittelyn lisäksi kirjoitan keittokirja-arvosteluja sekä kuvailen kokemuksiamme ravintolamaailmassa. Tästä ”Tunnelmallisia makuja ravintolamaailmassa” -osiosta, jonka ideoin blogiin muutama vuosi sitten, onkin tullut ehkä se oma suosikkini. Niin paljon enemmän tunnen ravintoloista saavani, kun pureskelen niitä jälkikäteen tietokoneen ruudun edessä. No, miksi pidän niin ikään kirjablogia? Jotta saisin kirjoista enemmän, jotta muistaisin niiden tarinat tarkemmin ja jotta voisin jakaa niiden ilosanomaa eteenpäin. Sama juttu ravintola-arvioideni kanssa.

Koska Tunnelmallisista on kehkeytynyt näinkin tärkeä osa elämääni, haluaisin sen tietysti kehittyvän paremmaksi. Toivoisin sitä luettavan ja toivoisin, että siitä voisi olla hyötyä muillekin kuin itselleni. Toivoisin, että sen resepteistä pidettäisiin ja että sen avulla joku voisi löytää itsensä mukavasta ja itselleen sopivasta ravintolasta. Ehkä jokunen keittokirjakin voisi päätyä kokeiluun suositukseni perusteella.

Mitä kehitykseen tulee, koen että kirjoitusteni laatu on jokseenkin hallussa, kirjoittaminen on minulle helppoa. Ruoanlaiton suhteen ajattelen kehittyväni väistämättä; mitä enemmän sitä tekee, sen paremmaksi siinä tulee, tämä kehitys ei lopu toivottavasti koskaan. Mutta valokuvat, siinä suurin kompastuskiveni, josta juontaa juurensa myös tämän kertaisen postaukseni otsikko. Onnistuneet kuvat ovat useimmiten se hankalin osuus. Kuinka paljon ärsyttääkään, kun tekee hyvää ruokaa, mutta kuvat ovat käyttökelvottomia. Kuinka tylsältä tuntuu, kun nauttii ravintolassa ihastuttavan aterian, mutta huonot kuvat estävät sen esittelyn muille. Sillä kuka nyt viitsii lähteä toisintamaan kuvatonta reseptiä, kuka lähteä ravintolaan ilman minkään näköistä visuaalista ennakko-oletusta. Niin, kuvat ovat tärkeitä.

Myönnän, että kehitystä on tapahtunut. Tätä kuvaa hyvin jo pieni vilkaisu Tunnelmallisten alkuhämärään, jonka voit tehdä tästä. Nuo italialaiset herkulliset maut muistan hyvin, kuvat ovat melko surkuhupaisaa katsottavaa. Näinä päivinä onnistun jo huomattavasti paremmin – ja joskus ihan helpostikin – mutta kaiken kaikkiaan kuvaamiseni on vielä lapsenkengissä. No, katsotaan miltä näyttää, kun toiset neljä ja puoli vuotta tätä touhua ovat takana.

IMG_1785Pitkän ja ironisesti kuvattoman intron jälkeen esittelen teille eilisaamuisen aikaansaannokseni, broilerilasagnen. Lasagne on yksi monista suosikeistani; helppoa valmistaa ja maukasta syödä. Mutta aargh, niin vaikea kuvata. Näinpä en lähtenyt edes yrittämään uunituoreen paistoksen kuvaamista vuoassaan, vaan suunnittelin jo etukäteen sijoittavani sen vain statistiksi johonkin kuvan nurkkaan. Uudet valkoiset kirppiskulhot kuitenkin pelastivat tilanteen ja sain jopa annoksista itsestään ihan onnistuneen otoksen. Täytyykin kokeilla joskus tuollaisia annoskokoisia lasagneja.

Tällä kertaa lasagne valmistui broilerin jauhelihasta ja mielestäni lopputulos oli hyvä. Resepti, jota muokkasin jonkin verran löytyi Kotiliedestä ja sen idea oli tehdä lasagnesta leivoksia. Itse kuitenkin valitsin perinteisen vuokamuodon. Suosittelen kokeilemaan, leivoksina tai perinteisesti.

Aurinkoterkuin!

Broilerilasagne

5 annosta

IMG_177612 lasagnelevyä

Broilerikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
öljyä kuullottamiseen
400 g broilerin jauhelihaa
1 dl parmesaaniraastetta
100 g tomaattimurskaa (tai -pyreetä)
1 dl viiniä (tai lihalientä)
rouhittua mustapippuria
2 tl suolaa
timjamia

Juustokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
2 kananmunaa
ripaus suolaa ja valkopippuria
100 g sinihomejuustomurua (minä korvasin halloumilla, joka toi kastikkeeseen ehkä aavistuksen liian miedon maun)

Pinnalle:
juustoraastetta

Tee ensin broilerikastike. Kuori ja silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää muut ainekset ja hauduta noin 15 min.
Valmista juustokastike. Sulata voi kattilassa, kypsennä jauhoja rasvassa, älä ruskista. Lisää maitoa vähitellen ja sekoita hyvin. Lisää kananmunat, mausteet ja juusto.
Voitele uunivuoka. Lusikoi hieman broilerikastiketta vuoan pohjalle. Aseta vuokaan seuraavaksi kerros lasagnelevyjä, niiden päälle juustokastiketta ja sitten taas broilerikastiketta. Toista vielä kaksi kertaa niin, että päällimmäiseksi jää juustokastikekerros. Ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 30-40 min.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos; riperuokaa kerrakseen (ja vauva kainalossa kokattua)

IMG_1671Toisinaan tulee tehtyä oikeita päätöksiä, kuten muutama päivä sitten, kun päätin armahtaa itseni ja olla lähtemättä kauppaan; vain nautiskella kahvista ja omista ajatuksistani Pikku-Kokin tuhistessa ruokalepoaan. Ruoka saisi rakentua Kotikolossa majailevista raaka-aineista sekä rippeistä. Toinen oikea päätös oli valmistaa jotakin niin helppoa, että siitä selviäisi vaikka vauva kainalossa. Sillä niinhän siinä lopulta kävi, että ruoka todella valmistui Pikku-Kokki kainalossa miltei alusta loppuun. (Ja joku vielä ihmettelee, miten näin pieni nainen jaksaa retuuttaa ihan kohtuullisen kokoisia kahvakuulia. Eivät ne ole ne kahvakuulat, vaan Pikku-Kokki, jonka ansiosta tunnen olevani vahvempi kuin koskaan…) Siis eläköön kotiäitiys, tässäkin mielessä!

Seuraava ruoka sai alkunsa siitä, kun keittelin jälleen kerran liikaa riisiä. Sen lisäksi pakastimeen oli varastoitu loput vaahterasiirapilla glaseeratusta broilerista ja jääkaapista löytyi lajitelma erinäisiä kasviksia. Mitäpä näistä? Ensimmäisenä mieleeni tuli paistettu riisi, mutta koska taloutemme oli kananmunaton, täytyi tuo vaihtoehto hylätä. Näinpä päädyin sujauttamaan ainekset uunin lämpöön ja marinoimaan koko komeuden punaisella pestolla. Idean, jota kehittelin varastotilanteellemme sopivammaksi, nappasin Puolialaston kokki -blogista. Kiitos tästä, paistoksesta tuli hyvää ja voin suositella kokeilemaan tällaista tapaa tuhlata riisin rippeitä. Hyvää ja niin helppoa!

P.S. Minun versioni on hiukan hassun näköistä, sillä käyttämäni riisi oli puuroriisiä. Sekin toimi ihan hyvin, mutta suosittelen silti käyttämään esimerkiksi pitkäjyväistä riisiä.

Pestoinen riisi-broileri-kasvispaistos

4 annosta

IMG_16721 sipuli
puolikas kesäkurpitsa
1 paprika
1 tomaatti
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariinia
loraus hunajaa
kypsää broileria
3 dl kypsää riisiä
3 dl ruokakermaa (minulla oli vain 2 dl, joten lisäsin joukkoon 3 rkl turkkilaista jogurttia)
2 rkl punaista pestoa
soijakastiketta
fetajuustoa

Kuori sipuli, pese kesäkurpitsa, paprika ja tomaatti. Paloittele kaikki reiluiksi palasiksi. Kuullottele kasviksia kuumalla pannulla oliiviöljyssä, mutta älä kuitenkaan paista niitä. Mausta suolalla, pippurilla ja reilusti timjamilla sekä rosmariinilla ja pienellä lorauksella hunajaa. Lisää broileri kasvisten joukkoon.
Sekoita riisin sekaan ruokakerma ja pesto. Yhdistä riisiseos kasvis-broileriseokseen ja sekoita hyvin. Maista ja mausta makusi mukaan lisää, soijakastikkeella saa mukavasti lisämakua.
Kaada uunivuokaan ja painele joukkoon kuutioitu fetajuusto, niin että se uppoutuu osittain kastikkeeseen.
Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min.

Ylistys arkiruoalle: Lempeä curry-broilerikeitto

Mummin kanssa vietetty viikko sai minut innostumaan aivan uudella tavalla tuiki tavallisesta kotiruoasta. Tottahan toki minä olen siitä aina pitänyt, syönyt ilolla, mutta jotenkin itse ruokaa valmistaessani pyrin hyvin usein uimaan vastavirtaan, kokeilemaan uusia ja ihmeellisiä juttuja. Tietysti haluankin pysyä tällaisena kokeellisena ruoanlaittajana ja yrittää löytää aina vaan parempia reseptejä tai omilla taidoillani kehitellä sellaisia. Läheskään aina nämä ihmeellisyydet eivät kuitenkaan tuota toivottua – tai edes hyvää – lopputulosta, joten olisi hyvä koota takataskuun sopiva arsenaali ”varmoja nakkeja”, sellaisia arkipäivän sankarireseptejä. Toisaalta myös se tosiasia, että Pikku-Kokki varttuu päivä päivältä ja pian olemme kaikki sen kuuluisan ”saman padan” äärellä, on saanut minut ajattelemaan arkiruokaa yhä enemmän. Toivoisin, että kuten minä nyt, myös Pikku-Kokki voisi aikuisena muistella niitä herkullisia kotiruokia, joita hänen lapsuudessaan kotona syötiin.

IMG_1586Tällaista arkiruokapaatosta siis tällä kertaa. Ja tässäpä oiva resepti nupullaan olevaan arkiruokasuosikkieni kansioon liitettäväksi, miedosti currylla maustettu broilerikeitto, joka valmistuu miltei silmänräpäyksessä. Suosittelen!

Curry-broilerikeitto

5 annosta

IMG_1581700 g perunaa
250 g porkkanaa
1 sipuli
500 g kukkakaalia
2 tl currya
1 rkl rypsiöljyä
500 g maustamattomia broilerinsuikaleita
10 dl kanalientä
0,5 tl suolaa
100 g tuorejuustoa

Kuori kasvikset. Paloittele perunat ja viipaloi porkkanat. Hienonna sipuli. Irrottele kukkakaalin kukinnot pieniksi suupaloiksi ja paloittele varsi.
Kiehauta curry öljyssä pannulla. Ruskista broilerisuikaleet. Lisää sipuli kuullottumaan.
Kumoa ainekset isoon kattilaan. Lisää kattilaan kanaliemi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Kumoa joukkoon perunat, porkkanat ja kukkakaalin varret. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla 10 min. Lisää kukkakaalin kukinnot ja keitä broilerikeittoa vielä 5 min.
Liuota broilerikeittoon tuorejuusto, älä enää keitä. Tarkista maku.

Broileria, fetaa ja spagettia vuoassa, vähän niin kuin lasagnen tyyliin

Taas oli varastoihin kerääntynyt niin monipuolisesti erilaisia rippeitä, että sain mukavan arkiruoan syntymään ilman kauppareissua. Muutama päivä sitten paistetut broilerit ynnä jälleen kerran ylitsevuotavaisella kädellä keitetyt spagetit solmivat maukkaan liiton tässä fetalla ja halloumilla kruunatussa spagettivuoassa, joka kootaan kerroksittain lasagnen tapaan.

img_0824Tähän reseptiin kannattaa tarttua. Mikäli juustokastike ei jostakin syystä kiinnosta, voi broilerikastiketta syödä ihan sellaisenaankin esimerkiksi riisin kera ja vaikkapa annostella sekaan nuo makua tuovat fetat ja/tai halloumit.

Resepti on peräisin MyllynParhaalta, mitä nyt sitä hieman tuunailin varantojemme mukaan.

Broileri-feta-spagettivuoka

4 annosta

img_0836175 g spagettia

Broilerikastike:
200 g broileria (Liha voi olla maustamatonta tai maustettua, jauhelihaa, suikaleita tai fileitä. Itse käytin basilikamarinoituja suikaleita, jotka toimivat tässä mainiosti.)
1 sipuli
200 g tomaattimurskaa
3 valkosipulinkynttä
1 dl vettä
puolikas kanaliemikuutio (tai 0,5 rkl kasvisfondia)
100 g herne-maissi-paprikaa
0,5 tl currya
0,5 tl rouhittua mustapippuria
1 tl basilikaa tai rakuunaa

Valkokastike:
25 g voita
0,5 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
4 dl maitoa
0,25-0,5 tl viherpippuria
150 g fetajuustoa (itse korvasin osan tästä halloumilla)

Pinnalle:
juustoraastetta

Keitä spagetit pakkauksen ohjeen mukaan jättäen ne kuitenkin hiukan al denteksi.
Valmista sitten broilerikastike. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Paista broilerit (mikäli käytät fileitä, paloittele ne ensin) ja lisää hienonnettu sipuli, tomaattimurska, valkosipuli, kanaliemi ja herne-maissi-paprika. Mausta kastike ja anna sen hautua valkokastikkeen valmistuksen ajan.
Valmista valkokastike. Sulata voi, lisää jauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Anna kiehua muutama minuutti. Ota kattila pois levyltä, mausta ja lisää juusto kuutioituna. Mikäli käytät halloumia paista se ennen kastikkeeseen lisäämistä öljyssä pannulla.
Levitä voideltuun, laakeaan uunivuokaan puolet kanakastikkeesta ja sen päälle puolet spageteista ja sitten puolet valkokastikkeesta. Tee toinen samanlainen kerros. Painele paistos tasaiseksi ja ripottele pinnalle vähän juustoraastetta. Kypsennä paistosta 225-asteisen uunin keskitasolla 25–35 min.

Vuosi 2016: Pikku-Rouvasta niin ikään Pikku-Äidiksi, siis ruokavuosi päättyköön perheystävällisesti

img_4741Huih, mikä vuosi onkaan takana! Eittämättä elämäni paras. Näin siitäkin huolimatta, että menneenä vuonna en ole tehnyt yhtäkään ulkomaanmatkaa (tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun viimeksi ulkomaanmatkailin – Tallinnaan), kärsin enemmän kuvotuksensekaista pahoinvointia, kuin milloinkaan aiemmin, olin väsynyt jo useimmiten ennen iltauutisia, itkin varmasti eniten sitten vauvavuosieni – enkä aina edes ilosta – panikoin ja googletin erilaisia pelottavia asioita vuoden ensimmäisen puoliskon lähes päivittäin, juhlin siskoni sekä veljeni häissä ynnä isäni 60-vuotisjuhlissa ilman kuohuviinin tippaakaan – joo, eihän se alkoholi, mutta… kyllä se vaan – ja kärsin suurempaa kipua kuin koskaan aiemmin. Niinpä niin, paras vuosi ikinä. Ja siinä se tuhisee vieressä, tuo rakkauteni kohde: Super-Ukkeli ja Pikku-Kokki.

Tuon ylle kirjatun Facebook-päivitykseni myötä sinetöin myös blogivuoteni. Joulukuun viimeisen päivän postauksen kohde saa niin ikään kunnian olla sangen tavallinen perheruoka, ei mitään maailmanmullistavaa juhlallista gurmeeta. Vaikka juhlaa ja juhlaruokaa meillä tänään onkin tiedossa, tosin toisten valmistamaa sellaista. Mutta palataan tähän myöhemmin, sitten ensi vuonna, kun pääsen vuoden viimeistä ravintolailtaamme ruotimaan.

img_0277Nyt esiteltävä broileri-pastakeitto maistui makoisalta ja sopi hyvin välipäivien ateriaksi, joulun ja uudenvuoden rientoja keventämään. Helppoudessaan se oli voittamaton, siis senkin puolesta sopii suositella, jos ruoanlaitto joulun jälkeen ei tunnu siltä houkuttelevimmalta vaihtoehdolta.

Hyvää vuoden viimeistä päivää toivotellen!

Broileri-pastakeitto

4 annosta

img_02821 porkkana
puolikas (puna)sipuli
1 rkl rypsiöljyä
300 g maustamattomia broilerinsuikaleita
1 tl inkivääriä
0,5 tl suolaa
0,5 tl kurkumaa
1 l kanalientä
200 g (pakaste)maissia
250 g tuorepastaa (tortellini)
50 g pinaattia

Kuori ja pilko porkkana sekä sipuli.
Kuumenna öljy kattilassa ja paista siinä broilerinsuikaleet kypsiksi. Mausta broilerit ja lisää kanalientä sen verran, että lihat peittyvät.
Lisää porkkanat sekä sipuli. Anna kiehua noin 5 min. ja lisää maissit, tortellinit ja pinaatti. Lisää tarvittaessa lientä. Anna kiehua muutama minuutti ja tarjoa.

Matkailu avartaa osa 3: Albania

alKulinaarinen maailmanvalloitukseni etenee, hitaasti mutta varmasti. Eilen otin sen puitteissa kolmannen askeleeni ja pääsimme kokeilemaan, miltä tuntuisi istuutua albanialaiseen päivällispöytään.

Ruokalaji, jota valmistin kantaa nimeä ”tave kosi”, siis suoraan käännettynä ”vuokajogurtti”. Mielestäni tämä oli hyvä valinta maan ruokakulttuuria kuvaamaan, sillä siinä kohtaavat hyvin sen eri tyypillisyydet. Historiansa aikana suurten voimien puristuksessa oleillut pieni maa on saanut vaikutteita niin antiikin kreikkalaisilta ja roomalaisilta kuin ottomaaneilta ja monilta muilta sitä ympäröiviltä supervaltioilta.

img_9771Tave kosin puitteissa pääsimme käsiksi kreikkalaiseen jogurttiin ja roomalaisille tyypilliseen tapaan käyttää tuoreita yrttejä. Ottomaanien islamilainen vaikutus sen sijaan näkyisi, mikäli olisin valmistanut ruoan alusta loppuun reseptiä noudattaen, siis lampaasta. No, tave kosi sinällään on joka tapauksessa historiansa puolesta kovinkin ottomaaninen ruokalaji, nousihan se eräänlaiseksi epäviralliseksi Albanian kansallisruoaksi, kun Mehmet II 1400-luvulla nautti sitä valloitustensa aikana. Muistettava kuitenkin on, että vaikka Albaniasta eräänlaisena kulttuurien sulatusuunina puhutaankin, näkyy sen ruokalajeissa joka tapauksessa aina oma silauksensa – kuulemma; kokemustahan minulla ei tästä ole.

img_9763Tave kosi oli hyvää. Valmistukseltaan helppo, raaka-aineistukseltaan simppeli ja makumaailmaltaan mieto ja helposti lähestyttävä, sellainen melko arkinen mutta maukas kokonaisuus. Veikkaukseni on, että kun puhutaan näinkin laajalti tunnetusta ruokalajista, on sillä tekotapoja moneen junaan. Käyttämäni ohjeistus sisälsi joitakin modernisointeja, jotka ainakin minusta tuntuivat toimivilta. Itse muokkasin reseptiä vaihtamalla lampaan kanaan, joka toimi sekin. Rinnalle kehotan kuitenkin valmistamaan raikasta salaattia, muuten annos voi jäädä hiukan yksitoikkoiseksi. Lisäksi totesimme ainakin tämän kanaversion saavan paljon puhtia paholaisen hillokkeesta.

Siis suosittelen, kyllä minä ainakin tällä perusteella osallistuisin mielelläni albanialaiseen ruokahetkeen.

Värikkäämpiä päiviä odotellen. No, ainakin punaista ja kynttilän valoa meillä tiedossa, kun tänään pääsemme viettämään Kotikolossa pikkuista joulua   ❤

P.S. Tarkempia kuvia itse ruoasta löytyy yllä linkkaamastani alkuperäisohjeesta. Oma esitykseni – tai kuvaustaitoni – eivät tällä kertaa riittäneet kovinkaan kummoisten kuvien aikaansaamiseen.

Tave kosi: albanialainen kana-jogurttivuoka

4 annosta

img_9767700 g lammasta (esim. lapaa) tai kanaa
suolaa ja mustapippuria
4,5 rkl voita
0,6 dl (risotto)riisiä
4 valkosipulinkynttä
0,6 dl tuoretta oreganoa
2 rkl vehnäjauhoja
7-9 dl kreikkalaista jogurttia paistoastian koon mukaan (astian tulisi tulla täyteen)
4 kananmunaa

Koristeluun:
0,6 dl tuoretta minttua / muutamia timjaminoksia

Lihan ja riisin esivalmistelu:
Pilko siistitty liha muutaman sentin kokoisiksi palasiksi.
Laita 1 rkl voita pienehköön paistoastiaan. Aseta paloiteltu liha samaiseen astiaan ja mausta hyvin suolalla ja pippurilla. Esipaista lihoja 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Jos käytät kanaa paistoaikaa voi hiukan lyhentää.
Lihan paistuessa laita pieneen kattilaan 1,2 dl vettä, kiehauta se ja lisää riisit. Esikeitä riisiä 7-8 min. kunnes vesi on miltei haihtunut. Nosta riisit sivuun odottamaan myöhempää käyttöä.
Ota lihat uunista ja säästä paistoastiaan kertynyt neste.

Kastikepohjan tekeminen:
Kuori ja silppua valkosipulinkynnet ja oregano.
Sulata kattilassa 3 rkl voita. Lisää valkosipuli- sekä oreganosilput ja keittele noin minuutti.
Kun valkosipuli alkaa ruskettua, lisää tilkka vettä ja 1 rkl vehnäjauhoja.
Kun kastikepohja on paksuuntunut, lisää lihan paistamisen yhteydessä syntynyt neste hyvin vispaten. Lisää toinen rkl jauhoja, jotta kastikepohja paksuuntuu entisestään. Vispaa hyvin, ota kattila liedeltä ja anna kastikepohjan viilentyä noin 5 min.

Jogurttikastikkeen tekeminen:
Vispaa kananmunat.
Kun kastikepohja on viilentynyt huoneenlämpöiseksi, lisää sinne kreikkalainen jogurtti ja kananmunat. Sekoita, kunnes muodostuu tasaista, kellertävää kastiketta.

Aseta lihat suureen paistoastiaan. Ripottele riisi lihan päälle ja väleihin. Kaada jogurttikastike lihan ja riisin päälle niin, että paistoastia täyttyy.
Pilko 0,5 rkl voita pieniksi palasiksi ja tiputtele palat jogurttikastikkeen päälle.
Paista 275-asteisessa uunissa noin 45 min. Minulla tämä paistoaika ei tosin riittänyt, vaan pidin vuokaa uunissa noin tunnin. Ruoka on valmista, kun pinta muuttuu kullankeltaiseksi.
Anna vetäytyä hetken ja koristele tuoreella mintulla tai timjamilla.

Kanakeittoa ilman krumeluureja

On ruokia, jotka kuuluvat lapsuuteen. Niitä, joita kolmilapsisen perheen arjessa pyöritettiin, sellaisen perheen, joka kokoontui päivittäin yhteisen ruokapöydän ääreen, niin arkena kuin viikonloppunakin. Näistä ruokahetkistä olen kiitollinen; ruoka oli hyvää ja lapsen makuun sopivan vaihtelevaa. Suosikkeja saatiin säännöllisin väliajoin, joka päivä ei yritettykään makustella jotakin uutta ja ihmeellistä. Mutta vielä makuakin tärkeämpää oli juuri tuo yhdessä syöminen ja tätä perinnettä haluan minäkin jatkaa oman perheemme elämässä   ❤

img_9742Nyt esiteltävä kanakeitto – jota muuten vasta nyt uskaltauduin tekemään ihan omin päin – on yksi näistä lapsuuteni suosikeista. Lähinnä kanaa, riisiä ja sekavihanneksia sisältävä keitos, joka niin ulkonäöltään kuin ainesosiltaan huokuu ehtaa 1980-lukua, on yksinkertaisuudessaan arkiruokailun taidonnäyte. Tarpeeksi hyvää juuri tällaisenaan, mitään lisäämättä. Paitsi tietysti rinnalle jotakin maukasta leipää, sitä omaa suosikkia.

Suosittelen siis, tästä tuli hyvää, vaikka itse teinkin, äidin ohjeella.

P.S. Taidanpa alkaa kerätä näitä hyviä ja helppoja nakkeja omaan kategoriaansa, jonka nimeän ”Arkiruokasuosikit”. Tervetuloa tutkailemaan tarkemmin, mikäli arki sattuu olemaan osa elämää…

Kanakeitto

4-6 annosta

img_97303 broilerin koipireittä marinoituna
10 kokonaista mustapippuria
2 laakerinlehteä
1 sipuli
2 kanaliemikuutiota
1 paprika
pala purjoa
1 dl riisiä
200 g herne-maissi-paprikaa
sitruunamehua

Lisäksi:
leipää oman maun mukaan

Laita broilerinkoivet kattilaan ja kaada kattilaan vettä niin, että koivet peittyvät kokonaan. Nakkaa mukaan myös pippurit, laakerinlehdet, sipuli kuorittuna ja paloiteltuna sekä liemikuutiot. Keittele koipia noin tunnin verran, kunnes ne ovat kypsiä ja liha irtoaa helposti luista.
Nosta koivet leikkuulaudalle ja siivilöi liemi. Perkaa koivet.
Paloittele paprika sekä purjo.
Aseta kattila takaisin liedelle, kiehauta liemi ja lisää joukkoon riisit, paprika ja purjo. Keittele kunnes riisi on kypsää. Lisää viimeisenä mukaan herne-maissi-paprika, broilerinliha ja sitruunamehu.
Tarjoile maukkaan leivän kera.